BIBLIA 1776

PSALTTARIT

137. Psalmi.

 

Ennustus I. Surullisuudesta Babelin vankeudessa. II. Vangittuin toivosta ja pyynnöstä Jumalan tykö.

 

I. Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.
2. Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.
3. Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.
4. Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?
5. II. Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.
6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.
7. Herra, muista Edomin lapsia* Jerusalemin päivänä+, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.
8. Sinä hävitetty tytär, Babel*; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet+.
9. Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.

Valitse
luku

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12
13 14 15
16 17 18
19 20 21
22 23 24
25 26 27
28 29 30
31 32 33
34 35 36
37 38 39
40 41 42
43 44 45
46 47 48
49 50
51 52 53
54 55 56
57 58 59
60 61 62
63 64 65
66 67 68
69 70 71
72 73 74
75 76 77
78 79 80
81 82 83
84 85 86
87 88 89
90 91 89
93 94 95
96 97 98
99 100
101 102
103 104
105 106
107 108
109 110
111 112
113 114
115 116
117 118
119 120
121 122
123 124
125 126
127 128
129 130
131 132
133 134
135 136
137 138
139 140
141 142
143 144
145 146
147 148
149 150

Sivusto päivitetty 09/2019