PSALTTARIT
42. Psalmi.
I. David paossa ollessansa, ikävöitsee päästäksensä jälleen yhteiseen jumalanpalvelukseen. II. Rohkaisee itsiänsä vihollistensa pilkan alla uskalluksessa Jumalaan.
Koran lasten opetus*, edelläveisaajalle.
2. I. Niinkuin peura himoitsee tuoretta vettä, niin minun sieluni himoitsee sinua, Jumala.
3. Minun sieluni janoo* Jumalaa, elävää Jumalaa: koska minä tulen Jumalan kasvoja näkemään?
4. Minun kyyneleeni ovat minun ruokani* päivällä ja yöllä, että joka päivä minulle sanotaan: kussa nyt on Jumalas?
5. Koska minä näitä muistelen, niin minä vuodatan ulos sydämeni itsessäni; sillä minä menisin mielelläni joukon kanssa, ja vaeltaisin heidän kanssansa Jumalan huoneesen: ihastuksella ja kiitoksella joukon seassa, jotka juhlaa pitävät.
6. II. Mitäs murehdit, sieluni, ja olet niin levotoin minussa? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän minua auttaa kasvoillansa.
7. Minun Jumalani! sieluni on murheissansa minussa; sentähden minä muistan sinua Jordanin ja Hermonin* maalla, sillä vähällä vuorella.
8. Sinun virtas pauhaavat kovin, niin että yksi syvyys pauhaa tässä ja toinen syvyys siellä: kaikki sinun vesilainees ja aaltos käyvät minun ylitseni.
9. Päivällä on Herra luvannut (a) hyvyytensä, ja yöllä minä hänelle veisaan*, ja rukoilen elämäni Jumalaa.
10. Minä sanon Jumalalle minun kalliolleni: miksi sinä olet minun unohtanut? miksi minä käyn niin murheissani, koska minun viholliseni minua ahdistaa?
11. Se on niinkuin murha minun luissani, että minun viholliseni häpäisevät minua, koska he jokapäivä sanovat minulle: kussa nyt on Jumalas?
12. Mitäs murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.