MIIKA
Propheta Miika on ollut Jesaian aikana: hän mainitsee myös sen prophetan sanat, jotka toisessa luvussa ovat, josta hyvin ymmärretään, että ne prophetat, jotka yhteen aikaan eläneet ovat liki yksillä sanoilla ovat Kristuksesta saarnanneet, niinkuin olisivat olleet siitä yhdessä neuvossa toinen toisensa kanssa.
Mutta hän oli yksi niistä jalommista prophetaista, joka kansaa epäjumalan palveluksen tähden väkevästi nuhtelee, ja tulevaista Kristusta ja hänen valtakuntaansa aina muistuttaa. Ja on ylitse kaikkein muiden siinä kappaleessa erinomainen propheta, että hän Betlehemin kaupungin niin visusti osoittaa ja nimittää, jossa Kristus syntyvä oli. Jonka tähden hän myös Uudessa Testamentissa suuresti ylistetään, niinkuin pyhä Matteus toisessa luvussa tietään antaa. Hän nuhtelee, ennustaa ja saarnaa, mutta lopulla ajattelee hän, että jos vielä muut kaikki lankeaisivat maahan, ja sekä Israel että Juudalaiset hukkuisivat, kuitenkin oli Kristus tuleva, joka kaikki oli hyväksi tekevä. Niin myös meidän nyt pitää nuhteleman, lohduttaman ja saarnaaman, ja vielä sanoman: jos nyt kaikki muuta hukkuisivat, kuitenkin on Kristus tuleva viimeisenä päivänä, ja auttava meitä kaikesta pahasta.
Ensimmäisessä luvussa on hän kyllä vaikia, ettei hän puhu niin selkiästi muutamissa sanoissa, joita on: Zaenan, Aksib ja Maresa etc, jotka hän pahoin päin kääntää ja ristiin panee, niinkuin sanottaisiin: Suomi, sinulle on paljon hyvää suotu; mutta kiittämättömyyden tähden sinä suomitaan.
1. Luku.
I. Propheta Miika alkaa ennustuksensa varoituksella vaarin ottamiseen. II. Julistaa Juudalle ja Israelille synnin rangaistusta. III. Kirjoittaa valituksen rangaistuksen surkeudesta.
I. Tämä on Herran sana, joka tapahtui Miikalle Moresasta*, Jotamin, Ahaksen ja Jehiskian, Juudan kuningasten aikana, jonka hän näki Samariasta ja Jerusalemista.
2. Kuulkaat kaikki kansat; sinä maa, ota vaari, ja kaikki, mitä siinä on*; ja Herra Jumala olkoon todistaja teitä vastaan, Herra pyhästä templistänsä+,
3. II. Katso, Herra lähtee siastansa, astuu alas* ja polkee maan korkeuksia+:
4. Niin että vuoret sulavat* hänen allansa, ja laaksot halkeevat, niinkuin medenvaha sulaa tulen edessä, ja niinkuin vedet, jotka korkialta alas vuotavat.
5. Kaikki nämät tapahtuvat Jakobin ylitsekäymisen tähden, ja Israelin huoneen syntein tähden. Kuka siis on Jakobin ylitsekäymys? Eikö Samaria? ja kutka ovat Juudan korkeudet? Eikö Jerusalem?
6. Minä teen Samarian kiviraunioksi kedolla, joka pannaan viinamäen ympäri, ja vieritän hänen kivensä laaksoon, ja särjen perustukseen asti maahan.
7. Kaikki heidän epäjumalansa pitää rikottaman, ja kaikki heidän palkkansa tulella poltettaman, ja minä hävitän kaikki heidän kuvansa; sillä he ovat porton palkasta kootut*; sentähden pitää heidän jälleen porton palkaksi tuleman.
8. III. Sitä minun täytyy valittaa ja parkua*, minun täytyy riisuttuna ja alasti käydä**; minun pitää valittaman niinkuin lohikärmeet ja murehtiman niinkuin nälkäkurki+.
9. Sillä tähän vitsaukseen ei ole yhtään neuvoa; joka jo Juudaan asti on tullut, ja pitää ulottuman minun kansani porttiin asti, Jerusalemiin asti.
10. Älkäät sitä Gatissa ilmoittako*, älkäät antako kuulla teidän itkuanne; vaan menkäät tuhkahuoneesen ja istukaat tuhkaan+.
11. Lähde pois, sinä kauniin kaupungin asuvainen, häpiällä paljastettu*. Karjakaupungin asuvaiset ei tule ulos, että valitus on lähipaikoissa, jotka saavat teiltä ylöspitämisensä.
12. Se surullinen kaupunki murehtii sen hyvän tähden; sillä onnettomuus pitää Herralta tuleman* hamaan Jerusalemiin porttiin.
13. Sinä kaupunki Lakis*, valjasta ratasten eteen liukkaat hevoset, ja mene matkaas; sinä olet Zionin tyttärelle synnin alku ollut, sillä sinussa on löydetty Israelin rikoksia.
14. Sinun täytyy niin lahjat antaa kuin Gatikin; Aksibin huoneen* pitää Israelin kuningasten liitosta luopuman.
15. Minä saatan sinulle, Maresa, oikian perillisen, ja Israelin kunnian pitää Adullamiin asti tuleman.
16. Tee pääs paljaaksi, ja keritse sinus, sinun kaunisten lastes tähden; ajele pääs paljaaksi niinkuin kotka, sillä he ovat viedyt sinulta pois vangittuina.