PSALTTARIT
18. Psalmi.
I. David kiittää Jumalaa avusta ja rukouksen kuulemisesta. II. Juttelee avun muotoa. III. Osoittaa Jumalan pitävän vakain puolta. IV. Opettaa oikian muodon vihollisilta voittoa saada. V. Ennustaa Kristuksen voitosta.
Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä.
2. I. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
3. Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
4. Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
5. Sillä kuoleman siteet ovat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
6. Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.
7. Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
8. II. Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
9. Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10. Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11. Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
12. Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä* oli.
13. Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
14. Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
15. Hän ampui nuolensa* ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
16. Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieramies hengen puhalluksesta.
17. III. Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
18. Hän vapahti minun* voimallisista vihollisistani, minun vainollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
19. Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20. Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
21. Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22. Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23. Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24. Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
25. Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
26. Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27. Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
28. Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
29. Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
30. IV. Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31. Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut*: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
32. Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
33. Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
34. Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat*, ja asettaa minun korkeudelle.
35. Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
36. Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
37. Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
38. Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
39. Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
40. Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41. Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
42. He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43. Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
44. V. Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta*: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua+.
45. Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
46. Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
47. Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
48. Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
49. Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50. Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
51. Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.