PSALTTARIT
132. Psalmi.
I. Davidin ahkeruus Herran asumasiasta. II. Jumalan lupausvala Messiaksesta ja hänen valtakunnastansa.
Veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
2. Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
3. En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
4. En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
5. Siihenasti kuin minä löydän sian* Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
6. Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
7. Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
8. Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
9. Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
10. Älä käännä pois voideltus* kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
11. II. Herra on vannonut* Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
12. Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
13. Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
14. Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
15. Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
16. Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
17. Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven*: minä valmistan kynttilän voidellulleni+.
18. Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.