HESEKIEL
Hesekiel meni mielellänsä kuningas Jekonian kanssa, niinkuin Daniel ja muut vankiuteen Babeliin, Jeremian neuvosta, niinkuin hän kyllä aina neuvoi, että heidän piti antaman itsensä Babelin kuninkaan alle, niin heidän piti henkensä pitämän, ja ettei heidän pitänyt oleman äntä vastaan, muutoin piti heille pahoin käymän ja hukkaan tuleman, Jer 21:8l. Kuin he Babeliin tulleet olivat, niinkin Jer 24 luku osoittaa ja heitä ystävällisesti lohduttaa, niin olivat he kärsimättömät ja katuivat sitä kovin, että he olivat antaneet niin myötä, oli vielä sekä kaupunki että kaikki maa hallussa, ja ne toivoivat tekevänsä Jeremian valhetteliaksi, ja että heidän piti voivan itsensä hyvin vastata ja varjella Babelin kuninkaalta, ja olla omassa maassansa.
Tähän yllyttivät heitä kaikella väellä väärät prophetat, jotka ainakin sen uskalluksen antoivat Jerusalemissa, ettei Jerusalem pitänyt voitettaman, ja Jeremian piti valhetteleman niinkuin pettäjän ja vietteliän. Tähän myös se heitä paisutti, että ne Jerusalemissa kerskasivat, että he lujasti ja vahvasti Jumalan ja isänsä maan puolta pitivät; mutta ne muut, jotka itsensä antoivat, olivat Jumalan ja heidän isänsä maan hyljänneet, niinkuin uskottomat ja kunniattomat pettäjät, jotka ei taitaneet uskaltaa ja toivoa Jumalan päälle, mutta antoivat itsensä vihamiesten alle, valhettelian Jeremian turhan paheen tähden. Tämä kerskaus ja soimu teki heille pahaa, ja enemmin heille, jotka Babelin olivat menneet, ja heidän vankiutensa tuli heille tästä paljoa raskaammaksi. Voi! kuinka he sadattelivat Jeremiaa, jota he olivat kuulleet ja hän heitä niin häijysti pettänyt oli.
Sentähden herätti Jumala Babelissa tämän prophetan Hesekielin lohduttamaan vankeja, ja ennustamaan vääriä prophetaita vastaan Jerusalemissa, ja vahvistamaan Jeremian sanaa, jonka hän myös täydellisesti tekee, ja paljoa kovemmin ja enempi propheteraa (kuinka Jerusalem piti hävitetyksi tuleman, ja kansan ynnä kuninkaan ja päämiesten kanssa hukkuman) kuin Jeremia. Ja lupaa kuitenkin heille siinä sivussa, että heidän pitää palajaman jälleen ja kotiansa pääsemän Juudan maalle. Ja tämä on se erinomainen kappale Hesekielissä, jota hän aikanansa ennusti ja saarnasi, ja tekee sitä hamaan 25 lukuun asti. Sitte seuraa 4 lohdullista lukua Hengestä ja Kristuksen valtakunnasta. Senjälkeen siitä viimeisestä tyrannista ja Kristuksen vihamiehestä, Gogista ja Magogista. Viimein rakentaa hän Jerusalemin jälleen, ja lohduttaa sillä kansaa, että heidän piti jälleen kotia pääsemän: mutta Hengessä ajattelee hän sitä ijankaikkista kaupunkia, taivaallista Jerusalemia, josta Johanneksen ilmestys myös puhuu luvussa 21.
1. Luku.
Propheta Hesekiel, vankina ollessansa Babelissa, näkee näyssä I. Neljä eläintä, II. Neljänkertaiset rattaat. III. Taivaan avaruudessa istuimen ja siinä Jumalan, ihmisen muodossa.
I. Kolmantenakymmentenä vuotena, viidentenä päivänä neljännessä kuussa, kuin minä olin vankein seassa Kebarin virran tykönä, aukenivat taivaat ja minä näin Jumalan näyt.
2. Viidentenä päivänä kuussa, viidennellä vuodella, sittekuin Jojakin, Juudan kuningas oli viety vankina pois,
3. Tapahtui Herran sana Hesekielille, papin Busin pojalle, Kaldean maassa, Kebarin virran tykönä; siellä tuli Herran käsi hänen päällensä.
4. Ja minä näin, ja katso, siellä tuli rajutuuli pohjan puolesta, suuren pilven kanssa, täynnänsä tulta, niin että se kuumotti kaikki ympärinsä, ja tulen keskeltä oli se sangen kirkas.
5. Ja siinä keskellä oli niinkuin neljä eläintä, ja tämä oli heidän muotonsa: he olivat ihmisen muotoiset.
6. Ja kullakin heillä oli neljät kasvot, ja kullakin neljä siipeä.
7. Ja heidän säärensä seisoivat oikiana, mutta heidän pöytäjalkansa olivat niinkuin härjän (a) sorkat, ja paistivat niinkuin kiiltävä vaski.
8. Ja ihmisen kädet olivat heidän siipeinsä alla, heidän neljällä tahollansa, sillä heillä oli neljät kasvot ja neljä siipeä.
9. Ja heidän siipensä olivat yhdistetyt toinen toiseensa; ja kuin he kävivät, ei he erinneet toinen toisestansa; vaan kuhunka he menivät he kohdastansa eteenpäin.
10. Ja niiden neljän kasvot oikialla puolella olivat niinkuin ihmisen kasvot ja jalopeuran kasvot; mutta vasemmalla puolella olivat niillä neljällä kasvot, niinkuin härjän kasvot, ja kotkan kasvot.
11. Ja niin olivat heidän kasvonsa; mutta heidän siipensä olivat eroitetut ylhäältä, niin että kaksi siipeä löi juuri yhteen, ja kahdella siivellä peittivät he ruumiinsa.
12. Kuhunka he menivät, niin he menivät kohdastansa; ja menivät sinne, kuhunka henki ajoi, ja ei erinneet täydessänsä toinen toisestansa.
13. Ja eläimet olivat näköänsä niinkuin tuliset hiilet, jotka palavat niinkuin tulisoitto, joka kävi eläinten vaiheella; mutta tuli kuumotti, ja tulesta kävi ulos pitkäisen leimaus.
14. Ja eläimet juoksivat edes ja takaisin niinkuin pitkäisen tuli.
15. II. Kuin minä näin nämät eläimet: katso, niin seisoivat siellä yhdet rattaat maan päällä, neljän eläimen tykönä, ja olivat näköänsä niinkuin neljät rattaat.
16. Ja ne rattaat olivat teostansa niinkuin yksi turkos, ja olivat kaikki neljä yhden muotoiset; ja ne olivat näköänsä ja tekoansa niinkuin yhdet rattaat olisivat olleet toisestansa sisällä.
17. Kuin yksi heistä meni, niin menivät kaikki neljä, ja ei erinneet toinen toisestansa.
18. Niiden pyörät ja korkeus oli sangen ihmeellinen, ja ne olivat täynnä silmiä kaikki ympäri neljää ratasta.
19. Ja kuin eläimet kävivät, niin kulkivat myös rattaat heitä myöten; ja kuin eläimet ylensivät itsensä maasta, niin ylensivät myös rattaat itsensä.
20. Kuhunka henki meni, sinne menivät he myös, ja rattaat ylensivät itsensä heidän kanssansa; sillä elävä henki oli rattaissa.
21. Kuin he menivät, niin menivät nämät myös, kuin he seisoivat, seisoivat nämät myös; ja kuin he ylensivät itsensä maasta, niin ylensivät myös rattaat itsensä heitä myöten; sillä elävä henki oli rattaissa.
22. III. Mutta eläinten pään päällä oli niinkuin taivas, kuin peljättävä kristalli, juuri heidän päällitsensä levitetty.
23. Niin että taivaan alla seisoivat heidän siipensä tasaisesti, yksi juuri toiseen päin; ja kaksi siipeä peitti jokaisen heidän ruumiinsa.
24. Minä kuulin heidän siipiensä äänen, niinkuin suurten vetten pauhinan ja niinkuin Kaikkivaltiaan jylinän, kuin ne liikkuivat, ja pauhinan äänen niinkuin sotajoukon hyminän; mutta kuin he alallansa seisoivat, niin laskivat he siipensä alas.
25. Ja ääni kuului taivaasta, joka oli heidän päänsä päällä, kuin he seisoissansa laskivat siipensä alas.
26. Ja taivaan päällä, joka heidän ylitsensä oli, oli istuin näkyänsä niinkuin saphir*, ja istuimella istui ihmisen muotoinen+.
27. Ja minä katsoin hänen päällensä, ja hän oli kuin kirkas valkeus, ja sisältä oli se kuin tuli kaikki ympärinsä; hänen kupeistansa ylös ja alas näin minä niinkuin tulen kuumottavan hänen ympärillänsä.
28. Niinkuin taivaan kaari* näkyy pilvessä, kuin satanut on, niin oli myös sen kirkkauden näky ympärinsä. Tämä oli Herran kunnian näky. Ja kuin minä sen nähnyt olin, lankesin minä kasvoilleni, ja kuulin äänen puhuvan.