JOONA
Propheta Jonan tahtovat muutamat sanoa Sarpatin lesken pojaksi Sidonissa, joka propheta Elian ruokki kovalla ajalla, 1 Kun.K 17. ja Luuk. 4; siitä ottain tilan, että hän tässä kutsuu itsensä Amittain pojaksi, se on totisen eli va’an pojaksi. Sillä hänen äitinsä sanoi Elialle, kuin hän kuolleista hänen herättänyt oli: nyt minä tiedän, että sinun suus puhe on totinen. Joka ei kuitenkaan näy oikein olevan; mutta hänen isänsä kutsuttiin Amittai, latinaksi Verax, suomeksi vakaa eli totinen, ja on ollut GatHepheristä, joka kaupunki on Sebulonin sukukunnassa, Jos. 19:13. Sillä näin on kirjoitettu, 2 Kun.K 14:25: kuningas Jerobeamin sai jälleen Israelin rajat, Hamatista hamaan kedon mereen asti. Herran Israelin Jumalan sanan jälkeen, jonka hän on puhunut palveliansa Jonan prophetan kautta, Amittain pojan, joka oli GatHepheristä. Srpatin leski on myös ollut pakanallinen vaimo, niinkuin Kristus sanoo, Luuk. 4:26. Mutta Jona tunnustaa ensimäisessä luvussa itsensä olevan Hebrealainen.
Tästä siis näemme, että Jona on ollut Jerobeamin aikana, jonka iso-isä kuningas Jehu on ollut, ja silloin on kuningas Ussia Juudaa hallinnut; silloin myös ovat olleet Israelin valtakunnassa prophetat Hosea, Amos ja Joel muissa paikoissa ja kaupungeissa. Näistä kyllä hyvin ymmärretään, kuinka jalo ja kallis mies tämä Jona Israelin valtakunnassa on ollut, ja Jumala on suuret asiat hänen kauttansa tehnyt, nimittäin että kuningas Jerobeam hänen saarnansa kautta oli niin onnellinen, että hän voitti kaikki jälleen, mitä Hasael Syrian kuningas oli saanut allensa Israelin valtakunnassa.
Mutta tämä on ylevämpi kaikkia, mitä hän oman kansansa seassa teki, että hän suureen ja väkevään valtakuntaan Assyriaan rohkesi ruveta, ja saarnasi niin hyödyllisesti pakanain seassa, vaikka hän omainsa tykönä ei voinut niin paljon monella saarnalla toimittaa, jolla Jumala tahtoi osoittaa propheta Jesaian sanan: joka ei sitä kuullut ole, hänen pitää sen kuuleman, - opiksi, että kaikki, joilla Jumalan sana runsaasti on, ne sen pian hylkäävät, ja joilla ei se tarjona ole, ne ottavat sen vastaan hyvällä mielellä, niinkuin Kristus itse sanoo, Matt. 21:43.: Jumalan valtakunta pitää teiltä otettaman pois ja annettaman pakanoille, jotka sen hedelmän tekevät.
1. Luku.
I. Propheta Jona saa käskyn Jumalalta, mennä saarnaamaan Niniveen; mutta pakenee haahteen. II. Haaksi joutuu vaaraan Jonan tähden. III. Jona heitetään mereen.
I. Ja Herran sana tapahtui Jonalle* Amittain pojalle, sanoen:
2. Nouse ja mene suureen kaupunkiin Niniveen*, ja saarnaa siinä; sillä heidän pahuutensa on tullut minun kasvoini eteen+.
3. Mutta Jona nousi ja tahtoi paeta Tarsikseen Herran kasvoin edestä. Ja hän tuli Japhoon*, ja kuin hän löysi haahden, joka tahtoi Tarsikseen mennä, antoi hän palkan, ja astui siihen menemään heidän kanssansa Tarsikseen Herran kasvoin edestä.
4. II. Niin Herra antoi suuren tuulen tulla merelle, ja suuri ilma nousi merellä, niin että haaksi luultiin rikkaantuvan.
5. Ja haaksimiehet pelkäsivät, ja kukin huusi jumalansa tykö, ja he heittivät kalut, jotka haahdessa olivat, mereen keviämmäksi tullaksensa*. Mutta Jona oli astunut alas haahden toiselle pohjalle, ja makasi uneen nukkuneena.
6. Niin haahdenhaltia meni hänen tykönsä, ja sanoi hänelle: miksis makaat? nouse, ja rukoile Jumalaas, että Jumala muistais meitä, ettemme hukkuisi.
7. Niin he sanoivat toinen toisellensa: tulkaat, ja heittäkäämme arpaa, tietääksemme, kenenkä tähden tämä onnettomuus meillä on; ja kuin he heittivät arpaa, lankesi arpa Jonan päälle.
8. Niin he sanoivat hänelle: ilmoita nyt meille, kenen tähden tämä onnettomuus meillä on? mikä sinun tekos on, ja mistäs tulet? mistä maakunnasta eli kansasta sinä olet?
9. Hän sanoi heille: minä olen Hebrealainen, ja minä pelkään Herraa Jumalaa taivaasta, joka meren ja karkian on tehnyt.
10. Niin ne miehet pelkäsivät suuresti, ja sanoivat hänelle: miksis näin teit? Sillä ne miehet tiesivät hänen Herran edestä paenneen; sillä hän oli heille sen sanonut.
11. Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää sinulle tekemän, että meri meille tyventyis? Sillä meri kävi ja lainehti heidän ylitsensä.
12. III. Hän sanoi heille: ottakaat minut ja heittäkäät mereen, niin meri teille tyvenee; sillä minä tiedän, että tämä suuri ilma tulee teidän päällenne minun tähteni.
13. Ja miehet koettivat saada haahden kuivalle; mutta ei he voineet, sillä meri kävi väkevästi heidän ylitsensä.
14. Niin he huusivat Herran tykö ja sanoivat: voi Herra! älä anna meidän hukkua tämän miehen sielun tähden, ja älä lue meillen tätä viatointa verta*! sillä sinä, Herra, teet niinkuin sinä tahdot.
15. Niin he ottivat Jonan ja heittivät mereen; ja meri asettui lainehtimasta.
16. Ja miehet pelkäsivät Herraa suuresti, ja tekivät Herralle uhria ja lupausta.