PSALTTARIT
91. Psalmi.
I. Jumalan lasten turvaaminen Jumalaan, ja lohdutus kaikkinaisissa taudeissa, vaaroissa ja tiloissa. II. Heidän rukoustensa otollisuus.
I. Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
2. Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
3. Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
4. Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla*: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
5. Ettes pelkäisi yön kauhistusta*, ja nuolia+, jotka päivällä lentävät,
6. Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
7. Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
8. Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
9. Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
10. Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman*, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
11. Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
12. Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
13. Sinä käyt jalopeuran ja kyykärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikärmeen.
14. II. Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
15. Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä*; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
16. Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.