PSALTTARIT
32. Psalmi.
I. Että syntein anteeksi saamisessa on oikia autuus, osoittaa David esimerkillänsä; II. Kuinka Jumala opettaa sitä oikein etsimään.
Davidin opetus.
I. Autuas on se, jonka pahat teot ovat annetut anteeksi ja jonka synnit peitetyt ovat.
2. Autuas on se ihminen, jolle Herra ei soimaa vääryyttä, jonka hengessä ei vilppiä ole.
3. Sillä koska minä tahdoin sitä vaieta*, musertuivat minun luuni jokapäiväisestä itkustani,
4. Sillä sinun kätes oli yöllä ja päivällä raskas* minun päälläni, niin että nesteeni kuivui: niinkuin kesällä kuivuu, Sela!
5. Sentähden minä tunnustan sinun edessäs syntini, ja en peitä pahoja tekojani. Minä sanoin: minä tunnustan Herralle pahat tekoni; niin sinä annoit anteeksi syntini vääryyden*, Sela!
6. Tämän tähden pitää kaikkein pyhäin sinua rukoileman oikialla ajalla+: sentähden kuin suuret vedenpaisumiset tulevat, ei he niihin ulotu.
7. Sinä olet minun varjelukseni, kätke minua murheesta, että minä pelastettuna sangen riemuisesti kerskaisin, Sela!
8. II. Minä neuvon sinua ja osoitan sinulle tien, jotas vaellat: minä johdatan sinun silmilläni.
9. Älkäät olko niinkuin orhiit ja muulit, joilla ei ymmärrystä ole, joille pitää suitset ja ohjat* suuhun pantaman, ellei he lähene sinua.
10. Jumalattomalla on monta vitsausta*; mutta joka Herraan toivoo, hänen hyvyys ympäri piirittää.
11. Riemuitkaat teitänne Herrassa, ja olkaat iloiset, te vanhurskaat, ja kerskatkaat, kaikki te yksivakaiset.