PSALTTARIT
58. Psalmi.
I. Davidin vihollisten ja seurakunnan sortajain kiukku. II. Niiden rangaistus. III. Vanhurskasten ilo.
Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut.
2. I. Oletteko te juuri niin mykät, ettette puhu sitä mikä oikeus on, ettekä tuomitse, mikä kohtuus on*, te ihmisten lapset?
3. Sydämestänne te myös vääryyttä teette, ja maakunnassa käsillänne väkivaltaa toimitatte.
4. Jumalattomat ovat kääntyneet pois jo äitinsä kohdusta*, valhetteliat ovat eksyneet hamasta äitinsä kohdusta.
5. Heidän kiukkunsa on niinkuin kärmeen kiukku, niinkuin kuuron kyykärmeen, joka korvansa tukitsee,
6. Ettei hän kuulisi* lumojain ääntä, sen joka viisaasti lumota taitaa.
7. II. Jumala, särje heidän hampaansa* heidän suuhunsa: murenna, Herra, nuorten jalopeurain syömähampaat.
8. Heidän pitää sulaman niinkuin vesi*: he ampuvat nuolillansa+, mutta ne käyvät rikki.
9. He hukkuvat, niinkuin näkin kota raukee, niinkuin vaimon keskeneräinen*, eikä saa nähdä aurinkoa.
10. Ennenkuin teidän orjantappuranne puuksi kasvavat, niin pitää vihan heitä elävänä repäisemän pois.
11. III. Vanhurskaan pitää iloitseman*, koska hän koston näkee, ja pesemän jalkansa jumalattoman veressä,
12. Että jokaisen pitää sanoman: vanhurskaalle on kuitenkin hedelmä*; Jumala on kuitenkin se, joka tuomitsee+ maan päällä.