JEREMIAN KIRJA
Propheta Jeremiaa ymmärtämään ei tarvita paljo selitystä, jos ainoasti katsotaan, mitä niiden kuningasten aikana on tapahtunut, joiden ajalla hän saarnasi; sillä niinkuin silloin maakunnassa elettiin, niin hän myös saarnaa.
Ensin oli maakunta täynnä vikoja ja epäjumalan palvelusta; he tappoivat prophetat, ja tahtoivat olla vikansa ja epäjumalan palveluksen kanssa rankaisematta; sen tähden on ensimäinen osa enimmitten nuhtelemus ja valitus Juudalaisten pahuudesta 20 lukuun asti.
Sitten ennustaa hän sitä rangaistusta, joka tarjona on ollut, nimittäin Jerusalemin ja koko maakunnan hävitystä, Babelin vankiutta ja pakanain rangaistusta; lohduttaa myös kuitenkin ja lupaa määrätyllä ajalla pelastuksen kurimuksen jälkeen ja luvan mennä jälleen kotia maakuntaansa ja Jerusalemiin etc. ja tämä on paras kappale Jeremiassa; sillä sentähden tuli Jeremia herätetyksi, niinkuin se ensimäisessä luvussa näkyy mandelpuisessa sauvasta ja kiehuvaisesta padasta, jotka pohjoisesta tulivat.
Ja se oli myös suuresti tarpeellinen; sillä niin suuri rangaistus oli kansalle tuleva, että he piti peräti hajoitettaman ja maaltansa vietämän pois. Niin olisi ne hyvät sydämet, niinkuin Daniel ja monta muuta, epäilleet Jumalasta ja hänen lupauksestansa, jotka ei muuta olisi taitaneet ajatella, kuin heidän piti jo peräti hukassa oleman ja Jumalalta hyljättämän, eikä myös Kristus oliskaan ollut enään tuleva; mutta että Jumala oli kansan syntein tähden suuressa mielikarvaudessansa, sanansa ja lupauksensa ottava takaperin; sentähden piti Jeremian ilmoittaman vihaa ja rangaistusta, ettei se myös ollut ijäti oleva, mutta määrätyn ajan, nimittäin, seitsemänkymmentä ajastaikaa ja sitte piti heidän armonsa tuleman; jolla lupauksella hän myös itsiänsä on lohduttanut, muutoin ei hänellä ole paljo lohdutusta eikä hyviä päiviä ollut.
Sillä hän oli viheliäinen ja surullinen propheta, joka eli pahalla ja kovalla ajalla. Sitten oli hänellä sangen työläs ja raskas saarnavirka, ja piti enempi kuin 40 ajastaikaa, hamaan vankiuteen asti, riitelemän pahan ja ankaran kansan kanssa, mutta kuitenkin vähän hedelmää saattaman; vaan näkemän sen, että he joutuivat aina pahemmaksi, tahtoivat myös aina häntä tappaa ja paljon vaivasivat häntä. Hän näki vielä sittekin silmillänsä maan hävityksen ja kansan vankiuden, niin myös paljon viheliäisyyttä ja veren vuodatusta, paitsi sitä kuin hän Egyptissä saarnasi ja kärsi; sillä hän luullaan Juudalaisilta Egyptissä kuoliaaksi kivitetyksi.
Hän ennustaa, niinkuin muutkin prophetat, Kristuksesta ja hänen valtakunnastansa, Uudesta Testamentista ja Vanhan Testamentin lopusta. Mutta ei nämät kolme kappaletta seuraa järjestänsä toinen toistansa, eikä ole kirjassa eroitetut toinen toisestansa, niinkuin ne toinen toisensa jälkeen tapahtuneet ovat. Ja sentähden näkyy niinkuin ei Jeremia olisi itse tätä kirjaa tehnyt, mutta on koottu kappale kappaleelta hänen puheestansa yhteen kirjaan; sentähden ei ole järjestkstä paljo lukua.
Mutta me opimme Jeremiasta muiden seassa että enimmästi, jota lähempänä rangaistus on sitä pahemmaksi kansa tulee, ja sitä enemmin kuin heidän edessänsä saarnataan, sitä enemmin he sen katsovat ylön, josta ymmärretään, että kuin Jumala tahtoo rangaista, niin hän antaa kansan paatua hukkumaan ilman armoa, ja ei lepytä Jumalan vihaa yhdelläkään parannuksella. Niin Sodomalaiset ei ainoasti katsoneet ylön jumalista Lotia, vaan myös kovin vaivasivat häntä, kuin hän heitä opetti ja kuitenkin heidän rangaistuksensa ja surmansa oli oven edessä. Pharao, kuin hän piti upotettaman Punaiseen mereen, niin hän paljoa enemmin kuin ennen kidutti ja vaivasi Israelin lapsia, niin myös Jerusalemin asuvaiset ristiinnaulitsivat Jumalan Pojan, kuin he piti peräti hävitettämän.
Niin myös nyt joka paikassa tapahtuu, että kuin maailman loppu lähestyy, kiukuitsevat ihmiset ja ovat kaikkein hulluimmat Jumalaa vastaan, laittavat ja tuomitsevat Jumalan sanaa, jonka he julkisesti ja tiettävästi ymmärtävät, että se on sula totuus. Näkyy myös niin monta kauhiaa ihmettä sekä taivaassa että kaikissa luontokappaleissa, jotka heitä uhkaavat. Ja niin tämä on senkaltainen paha ja viheliäinen aika, ja vielä pahempi kuin Jeremian aika.
Mutta se tahtoo niin olla ja pitää oleman, että he tulevat suruttomaksi ja sanovat: rauha, rauha, ei ole yhtään hätää. Ja kaikkia niitä vihataan, mitä Jumala tahtoo ja pidetään kaikki tyhjänä, mitä senkaltaiset ihmeet uhkaavat, niin tapahtuu kuin Paavali sanoo: äkillinen kadotus tulee heidän päällensä ja hukuttaa heidät ennen kuin he sen havaitsevatkaan. Kuitenkin tietää Kristus kyllä omansa varjella, joiden tähden hän sanansa antaa paistaa tällä pahalla ajalla, niinkuin hän Babelissa varjeli Danielin ja hänen kumppaninsa, joiden tähden Jeremian prophetia piti valistaman. Tälle Herralle Kristukselle olkoon kiitos ja kunnia, ynnä Isän ja Pyhän Hengen kanssa ijankaikkisuuteen, Amen!
1. Luku.
I. Jutellaan Jeremian suku ja ennustuksen aika. II. Hänen kutsumisensa prophetan virkaan. III. Hän näkee kaksi näkyä Jerusalemin hävityksestä Babylonialaisten kautta. IV. Vahvistetaan saarnavirkaansa.
I. Jeremian Hilkian pojan sanat, joka oli Anatotin papeista, Benjaminin maata,
2. Jolle Herran sana tapahtui Josian Amonin pojan, Juudan kuninkaan aikana, kolmantenatoistakymmenentenä hänen valtakuntansa vuonna;
3. Ja sitte Josian pojan, Jojakimin*, Juudan kuninkaan aikana, Zedekian Josian pojan, Juudan kuninkaan, ensimäisen vuoden loppuun toistakymmentä+, niin Jerusalemin vankiuteen asti, viidentenä kuukautena.
4. II. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
5. Minä tunsin sinun jo ennenkuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun ennenkuin sinä äidistäs synnyitkään*, ja panin sinun kansain prophetaksi.
6. Mutta minä sanoin: voi Herra, Herra! katso, en minä kelpaa saarnaamaan*; sillä minä olen nuori.
7. Niin Herra sanoi minulle: älä sano: minä olen nuori; mutta sinun pitää kaikkiin niihin menemän, mihin minä sinun lähetän, ja puhuman kaikkia, mitä minä sinulle käsken.
8. Älä pelkää heitä; sillä minä olen tykönäs*, ja pelastan sinun, sanoo Herra.
9. Ja Herra ojensi kätensä ja tarttui minun suuhuni*; ja Herra sanoi minulle: katso, minä panen minun sanani sinun suuhus.
10. Katso, minä panen sinun tänäpänä kansain ja valtakuntain päälle, repimään, särkemään*, hukuttamaan ja kukistamaan: rakentamaan ja istuttamaan.
11. III. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi: Jeremia, mitäs näet? Minä sanoin: Minä näen mandelpuisen sauvan.
12. Ja Herra sanoi minulle: oikein sinä olet nähnyt, sillä minä tahdon kiiruhtaa, tehdäkseni minun sanani.
13. Ja Herran sana tapahtui toisen kerran minulle ja sanoi: mitäs näet? Minä sanoin: minä näen kiehuvaisen padan*, joka näkyy pohjan puoleen.
14. Ja Herra sanoi minulle: pohjasta on paha tuleva* kaikkein maan asuvaisten päälle.
15. Sillä katso, minä kutsun kaikki valtakuntain sukukunnat, jotka ovat pohjassa*, sanoo Herra; ja he tulevat ja kukin asettaa istuimensa Jerusalemin portin eteen, ja ympäri kaikkia hänen muurejansa, ja kaikkia Juudan kaupungeita,
16. Ja minä annan oikeuden käydä heidän päällensä kaiken heidän pahuutensa tähden; että he ovat minun hyljänneet, ja muille jumalille suitsuttaneet, ja kumartaneet omaa käsialaansa.
17. IV. Niin vyötä nyt kupees*, nouse ja saarnaa heille kaikki, mitä minä sinun käsken; älä pelkää heitä, etten minä sinua surmaisi heidän edessänsä.
18. Ja katso, minä teen tänäpänä sinun vahvaksi kaupungiksi, rautapatsaaksi ja vaskimuuriksi* koko maassa: Juudan kuninkaita ja hänen ruhtinaitansa vastaan, hänen pappejansa ja maan kansaa vastaan.
19. Ja he sotivat sinua vastaan, ei kuitenkaan heidän pidä sinua voittaman; sillä minä olen sinun tykönäs, sanoo Herra, vapahtamassa sinua.