BIBLIA 1776

PSALTTARIT

131. Psalmi.

 

I. David tunnustaa nöyryytensä. II. Neuvoo muitakin toivomaan Herran päälle.

 

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut*, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.
2. Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.
3. II. Israel toivokaan Herran päälle*, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

Valitse
luku

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12
13 14 15
16 17 18
19 20 21
22 23 24
25 26 27
28 29 30
31 32 33
34 35 36
37 38 39
40 41 42
43 44 45
46 47 48
49 50
51 52 53
54 55 56
57 58 59
60 61 62
63 64 65
66 67 68
69 70 71
72 73 74
75 76 77
78 79 80
81 82 83
84 85 86
87 88 89
90 91 89
93 94 95
96 97 98
99 100
101 102
103 104
105 106
107 108
109 110
111 112
113 114
115 116
117 118
119 120
121 122
123 124
125 126
127 128
129 130
131 132
133 134
135 136
137 138
139 140
141 142
143 144
145 146
147 148
149 150

Sivusto päivitetty 09/2019