PSALTTARIT

131. Psalmi.

I. David tunnustaa nöyryytensä. II. Neuvoo muitakin toivomaan Herran päälle.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa.
I. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut*, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.
2. Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.
3. II. Israel toivokaan Herran päälle*, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.