25 luku

Uusi maaherra Festus kutsuu Paavalin syyttäjät Kesareaan 1 – 5; Paavali puolustautuu heidän syytöksiään vastaan 6 – 8 ja vetoaa keisariin, kun Festus, ollakseen juutalaisille mieliksi, tahtoo lähettää hänet Jerusalemiin tutkittavaksi 9 – 12 Festus kertoo kuningas Agrippalle, joka oli saapunut häntä tervehtimään, Paavalista 13 – 22, ja Paavali tuodaan kuninkaan eteen 23 – 27.

1 Kun nyt Festus oli astunut maaherranvirkaan, meni hän kolmen päivän kuluttua Kesareasta ylös Jerusalemiin.

1 Tultuaan sitten maakuntaansa Festus meni kolmen päivän kuluttua Kesareasta ylös Jerusalemiin.

1. Kuin siis Festus oli tullut maakuntaan, meni hän Kesareasta kolmannen päivän perästä ylös Jerusalemiin.

1. COsca Festus oli tullut maacundan waelsi hän Cesareasta colmannen päiwän perästä Jerusalemijn.

1. COska nyt Festus oli tullut Makundan/ colmanen peiuen perest yleswaelsi hen Jerusalemijn Cesariasta. (Koska nyt Festus oli tullut maakuntaan/ kolmannen päiwän perästä ylöswaelsi hän Jerusalemiin Kesareasta.)

1. Φῆστος οὖν ἐπιβὰς τῇ ἐπαρχίᾳ μετὰ τρεῖς ἡμέρας ἀνέβη εἰς Ἱεροσόλυμα ἀπὸ Καισαρείας·

1. φηστος ουν επιβας τη επαρχια μετα τρεις ημερας ανεβη εις ιεροσολυμα απο καισαρειας 1. festos oυn epiβas te eparchia meta treis emeras aneβe eis ierosolυma apo kaisareias

1 {July, 61 AD. Paul’s appearance before Festus.} Therefore after three days, having stepped into the province, Festus went-up to Jerusalem from Caesarea.

1. Now when Festus was come into the province, after three days he ascended from Caesarea to Jerusalem.

1. Der Festus nu havde tiltraadt sit Statholderskab, drog han efter tre Dage op fra Cæsarea til Jerusalem.

1. Då nu Festus var kommen i landet, for han efter tre dagar upp ifrå Cesareen till Jerusalem.

1. Kui nüüd Westus sai siñna rigi peäle sanud, läks temma kolme päwa pärrast Keisareast Jerusalemma.

1. Atvykęs į provinciją, Festas po trijų dienų nukeliavo iš Cezarėjos į Jeruzalę.

1. Da nun Festus ins Land gekommen war, zog er über drei Tage hinauf von Cäsarea gen Jerusalem.

1. Festus étant donc arrivé dans la province, monta, trois jours après, de Césarée à Jérusalem.

1. FESTO pues, entrado en la pro- vincia, tres dias después subió de Cesarea a Jerusalem.

1 Festus dan, in de provincie gekomen zijnde, ging na drie dagen van Cesarea op naar Jeruzalem.

1. Tedy Festus wjechawszy na paóstwo, po trzech dniach przyjechał do Jeruzalemu z Cezaryi.

1. Festus tehát, miután bement a tartományba, három nap mulva felméne Jeruzsálembe Czézáreából.

1 Фест, прибыв в область, через три дня отправился из Кесарии в Иерусалим.

1. Прибувши ж Фест у ту країну, по трох днях пійшов у Єрусалим з Кесариї.

2 Niin ylipapit ja juutalaisten ensimmäiset miehet ilmoittivat hänelle syyttävänsä Paavalia ja pyysivät häneltä

2 Niin *ylin pappi* ja juutalaisten ensimmäiset miehet esittivät hänelle syytteen Paavalia vastaan ja pyysivät häneltä

2. Niin ylimmäinen pappi ja ylimmäiset Juudalaisista tulivat hänen eteensä Paavalia vastaan, ja rukoilivat häntä,

2. Nijn ylimmäinen Pappi ja ylimmäiset Judalaisista tulit hänen eteens Pawalita wastan rucoilit händä

2. Nin tulit Ylimeiset Papit/ ia ne Ylimeiset Juttaista henen etens/ Paualita wastan/ (Niin tulit ylimmäiset papit/ ja ne ylimmäiset juuttaista hänen eteensä/ Pawalia wastaan/)

2. ἐνεφάνισαν δὲ αὐτῷ ὁ ἀρχιερεὺς καὶ οἱ πρῶτοι τῶν Ἰουδαίων κατὰ τοῦ Παύλου, καὶ παρεκάλουν αὐτὸν,

2. ενεφανισαν δε αυτω ο αρχιερευς και οι πρωτοι των ιουδαιων κατα του παυλου και παρεκαλουν αυτον 2. enefanisan de aυto o archiereυs kai oi protoi ton ioυdaion kata toυ paυloυ kai parekaloυn aυton

2 Now the high-priest and the foremost ones of the Jews disclosed to him (things) against Paul, and they were pleading with him,

2. Then the high priest and the chief of the Jews informed him against Paul, and besought him,

2. Da mødte den Ypperstepræst og de Fornemste af Jøderne for ham, imod Paulus og holdt an hos ham,

2. Då kommo den öfverste Presten och de ypperste af Judarna till honom emot Paulum, och förmanade honom;

2. Siis tullid temma ette üllemad preestrid ja Juda-rahwa üllemad Paulusse pärrast, ja pallusid tedda,

2. Ten į jį kreipėsi vyriausiasis kunigas ir žydų didikai, kaltindami Paulių, įkalbinėjo

2. Da erschienen vor ihm die Vornehmsten der Juden wider Paulus und ermahnten ihn

2. Et le souverain sacrificateur, et les premiers d'entre les Juifs, lui portèrent plainte contre Paul;

2. Y comparecieron delante de él el sumo sacerdote, y los principales de los Judíos contra Pablo, y le rogaron,

2 En de hogepriester, en de voornaamsten der Joden, verschenen voor hem tegen Paulus en baden hem,

2. I stawili się przed nim najwyższy kapłan i przedniejsi z Żydów przeciwko Pawłowi, i prosili go,

2. Panaszt tőnek pedig néki a főpap és a zsidók főemberei Pál ellen, és kérék őt,

2 Тогда первосвященник и знатнейшие из Иудеев явились к нему с жалобою на Павла и убеждали его,

2. І явились перед ним архиєреї та значні з Жидів проти Павла, й благали його,

3 ja anoivat sitä suosionosoitusta itsellensä, Paavalia vastaan, että hän haettaisi hänet Jerusalemiin; sillä he valmistivat väijytystä tappaakseen hänet tiellä.

3 ja anoivat sitä suosiota *Paavalin turmioksi,* että hän haettaisi hänet Jerusalemiin. Sillä he valmistivat väijytystä tappaakseen hänet tiellä.

3. Ja pyysivät häneltä suosiota häntä kohtaan, että hän kutsuttais hänen Jerusalemiin, ja väijyivät häntä tappaaksensa tiellä.

3. Ja pyysit häneldä suosiota händä wastan että hän cudzutais hänen Jerusalemijn. Ja wäjyit händä tappaxens tiellä.

3. ia rucolit hende ia pysit henelde sosiota henen wastans/ ette hen cutzuttais henen Jerusalemijn. (ja rukoilit häntä ja pyysit häneltä suosiota hänen wastaansa/ että hän kutsuttais hänen Jerusalemiin.)

3. αἰτούμενοι χάριν κατ’ αὐτοῦ, ὅπως μεταπέμψηται αὐτὸν εἰς Ἱερουσαλήμ, ἐνέδραν ποιοῦντες ἀνελεῖν αὐτὸν κατὰ τὴν ὁδόν.

3. αιτουμενοι χαριν κατ αυτου οπως μεταπεμψηται αυτον εις ιερουσαλημ ενεδραν ποιουντες ανελειν αυτον κατα την οδον 3. aitoυmenoi charin kat aυtoυ opos metapempsetai aυton eis ieroυsalem enedran poioυntes anelein aυton kata ten odon

3 asking for a favor against him, *that he might send for him to (come to) Jerusalem; making* a plot to assassinate him on the road.

3. And desired favour against him, that he would send for him to Jerusalem, laying wait in the way to kill him.

3. og bade om den Gunst imod ham, at han vilde lade ham hente til Jerusalem; thi de lurede paa ham for at ihjelslaae ham paa Veien.

3. Och bådo om ynnest emot honom, att han ville kalla honom till Jerusalem; och de satte försåt för honom, till att dräpa honom i vägen.

3. Ja püüdsid temmalt armo temma wasto, et ta tedda piddi Jerusalemma kutsuma; agga nemmad warritsesid tee peäl, et nemmad tedda piddid ärratapma.

3. ir prašė malonės atsiųsti jį į Jeruzalę, klastingai galvodami kelyje jį nužudyti.

3. und baten um Gunst wider ihn, daß er ihn fordern ließe gen Jerusalem, und stellten ihm nach, daß sie ihn unterwegs umbrächten.

3. Et le priant, ils lui demandaient contre celui-ci la faveur de le faire venir à Jérusalem, car ils avaient dressé une embûche pour le tuer en chemin.

3. Pidiendo favor contra él, que le hiciese traer a Jerusalem, poniéndole asechanzas para matarle en el camino.

3 Begerende gunst tegen hem, opdat hij hem zou doen komen te Jeruzalem; en leggende een lage, om hem op den weg om te brengen.

3. Żądając łaski przeciwko niemu, aby go kazał przywieść do Jeruzalemu, uczyniwszy zasadzkę, aby go zabili na drodze.

3. Kérvén magok számára jóindulatát ő ellene, hogy hozassa át őt Jeruzsálembe, lest vetvén, [1†] hogy megölhessék őt az úton.

3 прося, чтобы он сделал милость, вызвал его в Иерусалим; и злоумышляли убить его на дороге.

3. просячи ласку в него, щоб післав його в Єрусалим, - змовившись, щоб його вбити на дорозї.

4 Mutta Festus vastasi, että Paavalia pidettiin vartioituna Kesareassa ja että hän itse aikoi piakkoin lähteä sinne.

4 Niin Festus vastasi, että Paavalia pidettiin vartioituna Kesareassa ja että hän itse aikoi pian lähteä sinne.

4. Niin Festus vastasi, että Paavali piti hyvin kätkettämän Kesareassa, ja että hän tahtoi itse pian sinne vaeltaa.

4. Nijn Festus wastais: että Pawali piti hywin kätkettämän Cesareas ja että hän tahdoi idze pian sinne waelda

4. Ja wäghyit hende tappaxens tielle. Nin Festus wastasi/ Ette Pauali piti hyuin ketkettemen Cesarias/ Ja ette hen tachtoi itze pian sinne waelta/ (Ja wäijyit häntä tappaaksensa tiellä. Niin Festus wastasi/ Että Pawali piti hywin kätkettämän Kesareassa/ Ja että hän tahtoi itse pian sinne waeltaa.)

4. ὁ μὲν οὖν Φῆστος ἀπεκρίθη τηρεῖσθαι τὸν Παῦλον ἐν Καισαρείᾳ, ἑαυτὸν δὲ μέλλειν ἐν τάχει ἐκπορεύεσθαι·

4. ο μεν ουν φηστος απεκριθη τηρεισθαι τον παυλον εν καισαρεια εαυτον δε μελλειν εν ταχει εκπορευεσθαι 4. o men oυn festos apekrithe tereisthai ton paυlon en kaisareia eaυton de mellein en tachei ekporeυesthai

4 Therefore indeed, Festus answered that Paul (is) to be kept in Caesarea, but he himself is about to travel out (there) shortly.

4. But Festus answered, that Paul should be kept at Caesarea, and that he himself would depart shortly thither.

4. Da svarede Festus, at Paulus blev bevogtet i Cæsarea, men at han selv vilde snart drage derned.

4. Då svarade Festus, att Paulus skulle väl förvaras i Cesareen; men innan en kort tid ville han draga dit igen.

4. Siis wastas Westus, et Paulust Keisareas piddi kinnipetama, agga temma isse tahtis pea senna miñna.

4. Bet Festas atsakė, kad Paulius turįs būti saugomas Cezarėjoje. Be to, jis pats ketinąs netrukus ten grįžti.

4. Da antwortete Festus, Paulus würde ja behalten zu Cäsarea; aber er würde in kurzem wieder dahin ziehen.

4. Mais Festus répondit que Paul était bien gardé à Césarée, et que lui-même devait y aller bientôt.

4. Mas Festo respondió que Pablo estuviese guardado en Cesarea, y que él se partiría presto.

4 Doch Festus antwoordde, dat Paulus te Cesarea bewaard werd, en dat hij zelf haast derwaarts zou verreizen.

4. Ale Festus powiedział: Iż Paweł jest pod strażą w Cezaryi, a iż sam tam w rychle pojedzie.

4. Festus azonban azt felelé, hogy Pált Czézáreában őrzik, ő maga pedig csakhamar ki fog menni:

4 Но Фест отвечал, что Павел содержится в Кесарии под стражею и что он сам скороотправится туда.

4. Фест же відказав, що Павла стережуть у Кесариї, і що він сам незабаром має пійти (туди).

5 Ja hän lisäsi: "Tulkoot siis teidän johtomiehenne minun mukanani sinne alas, ja jos siinä miehessä on jotakin väärää, syyttäkööt häntä".

5 Tulkoot siis johtomiehenne kanssani alas, hän sanoi, "ja jos siinä miehessä on jotain, syyttäkööt häntä."

5. Jotka siis teidän seassanne, sanoi hän, voimalliset ovat, ne tulkaan alas meidän kanssamme, ja jos jotakin vääryyttä on tässä miehessä, niin kantakaan he hänen päällensä.

5. Jotca sijs teidän seasan ( sanoi hän ) woiwat sinne tulla ne tulcan alas meidän cansam ja jos jotakin syytä on täsä miehes nijn candacat hänen päällens.

5. Jotca sis teiden seasan (ma hen) woiwat sinne tulla/ ne ynne meiden cansan alastulcan/ Ja ios iotakin syte ombi tesse Miehes/ nin candacat henen pälens. (Jotka siis teidän seassan woiwat sinne tulla/ niin ynnä meidän kanssa alas tulkaan/ Ja jos jotakin syytä ompi tässä miehessä/ niin kantakaat hänen päällensä.)

5. Οἱ οὖν δυνατοὶ ἐν ὑμῖν, φησί, συγκαταβάντες, εἴ τί ἐστιν ἐν τῷ ἀνδρὶ τούτῳ, κατηγορείτωσαν αὐτοῦ.

5. οι ουν δυνατοι εν υμιν φησιν συγκαταβαντες ει τι εστιν {VAR2: ατοπον } εν τω ανδρι τουτω κατηγορειτωσαν αυτου 5. oi oυn dυnatoi en υmin fesin sυgkataβantes ei ti estin {VAR2: atopon } en to andri toυto kategoreitosan aυtoυ

5 Therefore he says, The mighty ones among you° (have) gone-down together with (me) if there is anything (evil) in this man, let them accuse him.

5. Let them therefore, said he, which among you are able, go down with me, and accuse this man, if there be any wickedness in him.

5. Hvilke nu iblandt Eder, sagde han, der have Kyndighed, dem lader drage ned med; er der da noget imod denne Mand, da anklage de ham.

5. De som nu kunna ibland eder (sade han), komme ditned med oss, och klage då på honom, om de hafva något emot honom.

5. Kes nüüd teie seast woiwad, ütles temma, need tulgo ühtlase minnoga alla, ja kui sesiñnatsel mehhel süüd on, kaebago nem̃ad temma peäle.

5. ‘‘Tegul jūsų įgaliotiniai,­tęsė jis,­keliauja kartu ir, jei tas vyras kuo nors nusikaltęs, tekaltina jį’‘.

5. Welche nun unter euch (sprach er) können, die laßt mit hinabziehen und den Mann verklagen, so etwas an ihm ist.

5. Et il ajouta: Que les principaux d'entre vous descendent donc avec moi, et accusent cet homme s'il y a quelque chose contre lui.

5. Los que de vosotros pueden, dijo, desciendan conmigo, y si hay algún crímen en este varón, acúsenle.

5 Die dan, zeide hij, onder u kunnen, dat zij mede afreizen, en zo er iets onbehoorlijks in dezen man is, dat zij hem beschuldigen.

5. Którzy tedy, mówi, z was mogą, niechże z nami jadą; a jeźli jest jaka wina w tym mężu, niechże naó skarżą.

5. A kik azért köztetek, úgymond, főemberek, velem alájővén, ha valami gonoszság van abban a férfiúban, emeljenek vádat ellene.

5 Итак, сказал он, которые из вас могут, пусть пойдут со мною, и если есть что-нибудь за этим человеком, пусть обвиняют его.

5. Которі ж з між вас, каже, згідні в сьому, нехай ідуть зо мною, і коли що є в сьому чоловікові, нехай винують його.

6 Ja viivyttyään heidän luonansa ainoastaan kahdeksan tai kymmenen päivää hän meni alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin eteensä.

6 Viivyttyään heidän luonaan *toista kymmentä* päivää, hän meni alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istuutui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin.

6. Kuin hän siis oli heidän tykönänsä viipynyt enempi kuin kymmenen päivää, läksi hän alas Kesareaan. Ja toisena päivänä istui hän tuomioistuimelle ja käski Paavalin tuoda edes.

6. COsca hän sijs oli heidän tykönäns wijpynyt enämmän cuin kymmenen päiwä läxi hän alas Cesarean. Ja toisna päiwänä istui hän Duomioistuimella ja käski Pawalin edestuoda.

6. Coska hen sis oli heiden tykenens wipynyt enemen quin kymmenen peiue/ nin hen alaslexi Cesarean. Ja toisna peiuen hen istui Domiostolin päle/ ia keski Paualin edestoota. (Koska hän siis oli heidän tykönänsä wiipynyt enemmin kuin kymmenen päiwää/ niin hän alas läksi Kesareaan. Ja toisena päiwänä hän istui tuomiotuolin päälle/ ja käski Pawalin edestuoda.)

6. Διατρίψας δὲ ἐν αὐτοῖς ἡμέρας πλείους ἢ δέκα, καταβὰς εἰς Καισάρειαν, τῇ ἐπαύριον καθίσας ἐπὶ τοῦ βήματος ἐκέλευσε τὸν Παῦλον ἀχθῆναι.

6. διατριψας δε εν αυτοις ημερας πλειους η δεκα καταβας εις καισαρειαν τη επαυριον καθισας επι του βηματος εκελευσεν τον παυλον αχθηναι 6. diatripsas de en aυtois emeras pleioυs e deka kataβas eis kaisareian te epaυrion kathisas epi toυ βematos ekeleυsen ton paυlon achthenai

6 Now having stayed among them more than ten days, he went-down to Caesarea. On the next-day having sat upon the judicial-seat, he commanded Paul to be led (before him).

6. And when he had tarried among them more than ten days, he went down unto Caesarea; and the next day sitting on the judgment seat commanded Paul to be brought.

6. Men der han have opholdt sig hos dem mere end ti Dage, drog han ned til Cæsarea. Anden Dagen satte han sig paa Domstolen og befoel Paulus at fremføres.

6. Och sedan han hade töfvat der när dem mer än i tio dagar, for han ned till Cesareen; och dagen derefter satt han för rätta, och lät Paulum komma fram.

6. Ja kui ta ennam kui kümme päwa nende jure sai wibinud, läks temma alla Keisarea, ja teisel päwal istus ta kohto-järje peäl, ja käskis Paulust ettetua.

6. Pabuvęs tarp jų daugiau kaip dešimt dienų, jis sugrįžo į Cezarėją. Kitą dieną, atsisėdęs į teismo krasę, liepė atvesti Paulių.

6. Da er aber bei ihnen mehr denn zehn Tage gewesen war, zog er hinab gen Cäsarea; und des andern Tages setzte er sich auf den Richtstuhl und hieß Paulus holen.

6. Festus n'ayant demeuré parmi eux que dix jours, descendit à Césarée; et le lendemain, s'étant assis sur son tribunal, il commanda qu'on amenât Paul.

6. Y deteniéndose entre ellos no más de diez dias, venido a Cesarea, el siguiente día se asentó en el tribunal, y mandó que Pablo fuese traido.

6 En als hij onder hen niet meer dan tien dagen doorgebracht had, kwam hij af naar Cesarea; en des anderen daags, op den rechterstoel gezeten zijnde, beval hij, dat Paulus zou voor gebracht worden.

6. A zamieszkawszy u nich nie więcej tylko dziesięć dni, jechał do Cezaryi, a nazajutrz usiadłszy na sądzie, kazał Pawła przywieść.

6. Miután pedig tíz napnál tovább időzött közöttük, lemenvén Czézáreába, másnap ítélőszékibe üle, és Pált előhozatá.

6 Пробыв же у них не больше восьми или десяти дней, возвратился в Кесарию, и на другой день, сев на судейское место, повелел привести Павла.

6. І, пробувши у них більш десяти днїв, прибув у Кесарию; назавтра ж сївши на судищі, звелїв привести Павла.

7 Ja kun hän oli saapunut, asettuivat ne juutalaiset, jotka olivat tulleet Jerusalemista, hänen ympärilleen ja tekivät useita ja raskaita syytöksiä (Paavalia vastaan), joita he eivät kuitenkaan kyenneet näyttämään toteen;

7 Hänen saavuttuaan asettuivat ne juutalaiset, jotka olivat tulleet alas Jerusalemista, hänen ympärilleen ja esittivät monia ja raskaita syytöksiä (Paavalia vastaan), joita eivät kyenneet näyttämään toteen.

7. Kuin hän oli tullut edes, seisoivat ne Juudalaiset ympärillä, jotka olivat Jerusalemista tulleet alas, ja toivat edes monta ja suurta vikaa Paavalia vastaan, joita ei he voineet vahvistaa;

7. Cosca hän sinne tuotin astuit ne Judalaiset edes jotca olit Jerusalemista tullet ja edestoit monda ja suurta wica Pawalita wastan joita ei he woinet wahwista:

7. Quin hen nyt sinne tootijn/ nin ne Juttat edesastuit/ iotca olit Jerusalemista alastulleet/ ia edestoit monda ia swret wighat Paualita wastan/ ioita eiuet he woinet wahwista/ (Kuin hän nyt sinne tuotiin/ niin ne juuttaat edesastuit/ jotka olit Jerusalemista alas tulleet/ ja edestoit monta ja suuret wihat Pawalia wastaan/ joita eiwät he woineet wahwistaa/)

7. παραγενομένου δὲ αὐτοῦ περιέστησαν οἱ ἀπὸ Ἱεροσολύμων καταβεβηκότες Ἰουδαῖοι, πολλὰ καὶ βαρέα αἰτιώματα φέροντες κατὰ τοῦ Παύλου, ἃ οὐκ ἴσχυον ἀποδεῖξαι,

7. παραγενομενου δε αυτου περιεστησαν οι απο ιεροσολυμων καταβεβηκοτες ιουδαιοι πολλα και βαρεα αιτιαματα φεροντες κατα του παυλου α ουκ ισχυον αποδειξαι 7. paragenomenoυ de aυtoυ periestesan oi apo ierosolυmon kataβeβekotes ioυdaioi polla kai βarea aitiamata ferontes kata toυ paυloυ a oυk ischυon apodeiksai

7 Now (after) he came*, the Jews who had come-down from Jerusalem stood around him, bringing many and cruel accusations against Paul, which they were not strong-enough to show.

7. And when he was come, the Jews which came down from Jerusalem stood round about, and laid many and grievous complaints against Paul, which they could not prove.

7. Men der han kom frem, raadte de Jøder, som vare komne ned fra Jerusalem, omkring ham og førte mange og svare Klagemaal imod Paulus, hvilke de ikke kunde bevise;

7. Då han framkommen var, stodo de Judar kringom honom, som af Jerusalem nederkomne voro; och båro mång och svår klagomål före emot Paulum, som de icke bevisa kunde.

7. Agga kui ta senna sai, siis seisid need Juda-mehhed, kes Jerusalemmast ollid senna allatulnud, temma ümber, ja töid mitto ja rasket kaebust Paulusse wasto, mis nemmad ei woinud töeks tehha,

7. Vos tik pasirodžiusį apstojo jį iš Jeruzalės atvykę žydai, primesdami daug sunkių kaltinimų, kurių neįstengė įrodyti.

7. Da der aber vor ihn kam, traten umher die Juden, die von Jerusalem herabgekommen waren, und brachten auf viele und schwere Klagen wider Paulus, welche sie nicht konnten beweisen,

7. Quand on l'eut amené, les Juifs qui étaient descendus de Jérusalem l'entourèrent portant contre Paul de nombreuses et graves accusations, qu'ils ne pouvaient prouver.

7. El cual venido, le rodearon los Judíos que habían venido de Jerusalem, alegando contra Pablo muchas y graves acusaciones, las cuales no podían probar,

7 En als hij daar gekomen was, stonden de Joden, die van Jeruzalem afgekomen waren, rondom hem, vele en zware beschuldigingen tegen Paulus voortbrengende, die zij niet konden bewijzen;

7. Który gdy przyszedł, obstąpili go ci, którzy byli przyszli z Jeruzalemu Żydowie, przynosząc wiele i ciężkich skarg przeciwko Pawłowi, których dowieść nie mogli;

7. Mikor pedig az megjelent, körülállák a zsidók, kik alámentek vala Jeruzsálemből, sok és súlyos vádat hozván fel Pál ellen, melyeket nem bírtak bebizonyítani;

7 Когда он явился, стали кругом пришедшие из Иерусалима Иудеи, принося на Павла многие и тяжкиеобвинения, которых не могли доказать.

7. Як же прийшов він, обступили (його) Жиди, що прийшли з Єрусалиму, приносячи на Павла многі і тяжкі вини, котрих не змогли довести.

8 sillä Paavali torjui syytökset ja sanoi: "Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan".

8 Hän* vastasi puolustuksekseen: "En ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan."

8. Sillä hän vastasi edestänsä: en minä ole mitään rikkonut Juudalaisten lakia, en templiä, enkä keisaria vastaan.

8. Sillä Pawali wastais edestäns: En minä ole mitän rickonut en Judalaisten Lakia en Templiä engä Keisarica wastan.

8. Sille ette Pauali wastasi edhestens/ ettei hen miten ole rickonut/ eikä Juttain Laki/ eikä Templin/ eikä Keisarin wastaan. (Sillä että Pawali wastasi edestänsä/ ettei hän mitään ole rikkonut/ eikä juuttain lakia/ eikä templiä/ eikä keisaria wastaan.)

8. ἀπολογουμένου αὐτοῦ ὅτι Οὔτε εἰς τὸν νόμον τῶν Ἰουδαίων οὔτε εἰς τὸ ἱερὸν οὔτε εἰς Καίσαρά τι ἥμαρτον.

8. απολογουμενου αυτου οτι ουτε εις τον νομον των ιουδαιων ουτε εις το ιερον ουτε εις καισαρα τι ημαρτον 8. apologoυmenoυ aυtoυ oti oυte eis ton nomon ton ioυdaion oυte eis to ieron oυte eis kaisara ti emarton

8 (Then Paul,) making his defense, (said), Neither at the law of the Jews nor at the temple nor at Caesar, did I sin in anything.

8. While he answered for himself, Neither against the law of the Jews, neither against the temple, nor yet against Caesar, have I offended any thing at all.

8. efterdi han forsvarede sig, sigende: jeg har hverken syndet imod Jødernes Lov, ikke heller imod Templet, ikke heller imod Keiseren.

8. Och han försvarade sig, att han intet brutit hade, hvarken emot Judalagen, eller emot templet, eller emot Kejsaren.

8. Sest et temma ennese eest wastas: Minna ep olle egga Juda-rahwa kasso wasto, egga pühha koia wasto, egga Keisri wasto ühtegi eksinud.

8. Paulius gynėsi: ‘‘Aš nieku nenusikaltęs nei žydų Įstatymui, nei šventyklai, nei ciesoriui’‘.

8. dieweil er sich verantwortete: Ich habe weder an der Juden Gesetz noch an dem Tempel noch am Kaiser mich versündigt.

8. Tandis que Paul disait pour sa défense: Je n'ai péché en rien, ni contre la loi des Juifs, ni contre le temple, ni contre César.

8. Contestando Pablo por sí: Que ni contra la ley de los Judíos, ni contra el templo, ni contra César he pecado en algo.

8 Dewijl hij, verantwoordende, zeide: Ik heb noch tegen de wet der Joden, noch tegen den tempel, noch tegen den keizer iets gezondigd.

8. Gdyż on sprawę dawał o sobie: Żem ani przeciwko zakonowi żydowskiemu, ani przeciwko kościołowi, ani przeciwko cesarzowi nic nie zgrzeszył.

8. Mivelhogy ő a maga mentségére ezt feleli vala: Sem a zsidók törvénye ellen, sem a templom [2†] ellen, sem a császár ellen semmit sem vétettem.

8 Он же в оправдание свое сказал: я не сделал никакого преступления ни против закона Иудейского, ни против храма, ни против кесаря.

8. А він відказав, що нї проти закону Жидівського, нї проти церкви, нї проти кесаря нїчого не провинив.

9 Niin Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, vastasi Paavalille ja sanoi: "Tahdotko lähteä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin minun edessäni?"

9 Niin Festus joka pyrki saavuttamaan juutalaisten suosiota, vastasi Paavalille ja sanoi: "Tahdotko lähteä ylös Jerusalemiin käymään siellä oikeutta edessäni tästä asiasta?"

9. Niin Festus tahtoi Juudalaisten mieltä noutaa, vastasi Paavalia ja sanoi: tahdotkos mennä ylös Jerusalemiin ja siellä näistä oikeudella seisoa minun edessäni?

9. NIin Festus tahdoi Judalaisten mieldä nouta wastais Pawalita ja sanoi: tahdotcos mennä ylös Jerusalemin ja siellä näistä oikeudella seiso minun edesäni:

9. Nin Festus tachtoi Juttain mielen nouta/ wastasi Paualita ia sanoi/ Tadhocos ylesmenne Jerusalemin/ ia sielle neiste oikiudhella seiso minun edheseni. (Niin Festus tahtoi juuttain mielen noutaa/ wastasi Pawalia ja sanoi/ Tahdotkos ylös mennä Jerusalemiin/ ja siellä näistä oikeudella seisoa minun edessäni.)

9. ὁ Φῆστος δὲ θέλων τοῖς Ἰουδαίοις χάριν καταθέσθαι, ἀποκριθεὶς τῷ Παύλῳ εἶπε· Θέλεις εἰς Ἱερουσαλήμ ἀναβὰς ἐκεῖ περὶ τούτων κρίνεσθαι ἐπ’ ἐμοῦ;

9. ο φηστος δε τοις ιουδαιοις θελων χαριν καταθεσθαι αποκριθεις τω παυλω ειπεν θελεις εις ιεροσολυμα αναβας εκει περι τουτων κρινεσθαι επ εμου 9. o festos de tois ioυdaiois thelon charin katathesthai apokritheis to paυlo eipen theleis eis ierosolυma anaβas ekei peri toυton krinesthai ep emoυ

9 But Festus, wishing to lay up a favor for himself with the Jews, answered and said to Paul, Are you willing, (after) having gone-up to Jerusalem, to be judged there concerning these things in front of me?

9. But Festus, willing to do the Jews a pleasure, answered Paul, and said, Wilt thou go up to Jerusalem, and there be judged of these things before me?

9. Men Festus, som vilde fortjene Tak af Jøderne, svarede Paulus og sagde: vil du drage op til Jerusalem for der at dømmes af mig i denne Sag?

9. Då ville Festus göra Judomen till vilja, och svarade Paulo, och sade: Vill du fara upp till Jerusalem, och der härom stå till rätta för mig?

9. Agga Westus tahtis Juda-rahwale melehead tehha, ja wastas Paulussele, ja ütles: Tahhad sa ülles Jerusalemma miñna, ja seäl minnust lasta kohhut ennese peäle moista nende asjade pärrast?

9. Norėdamas parodyti palankumą žydams, Festas paklausė Paulių: ‘‘Ar nori keliauti į Jeruzalę ir ten mano akivaizdoje būti teisiamas dėl šių dalykų?’‘

9. Festus aber wollte den Juden eine Gunst erzeigen und antwortete Paulus und sprach: Willst du hinauf gen Jerusalem und daselbst über dieses dich vor mir richten lassen?

9. Toutefois Festus, voulant faire plaisir aux Juifs, prit la parole et dit à Paul: Veux-tu monter à Jérusalem, et y être jugé sur ces choses devant moi?

9. Mas Festo, queriendo congraciarse con los Judíos, respondiendo a Pablo, dijo: ¿Quieres subir a Jerusalem, y ser juzgado allá de estas cosas delante de mí?

9 Maar Festus, willende den Joden gunst bewijzen, antwoordde Paulus, en zeide: Wilt gij naar Jeruzalem opgaan, en aldaar voor mij over deze dingen geoordeeld worden?

9. Ale Festus chcąc sobie zjednać łaskę u Żydów, odpowiedziawszy Pawłowi, rzekł: Chceszże iść do Jeruzalemu, a tam o te rzeczy sądzony być przede mną?

9. Festus pedig a zsidóknak kedveskedni akarván, felelvén [3†] Pálnak, monda: Akarsz-é Jeruzsálembe felmenni és ott ítéltetni meg ezekről én előttem?

9 Фест, желая сделать угождение Иудеям, сказал в ответ Павлу: хочешь ли идти вИерусалим, чтобы я там судил тебя в этом?

9. Фест же, хотївши Жидам угодити, озвавшись, каже Павлові: Хочеш іти в Єрусалим, і там судитись передо мною в сьому?

10 Mutta Paavali sanoi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. Juutalaisia vastaan en ole mitään rikkonut, niinkuin sinäkin aivan hyvin tiedät.

10 Mutta Paavali sanoi: "Seison keisarin tuomarinistuimen edessä, jossa minut tuomittakoon. Juutalaisille en ole mitään vääryyttä tehnyt, niin kuin sinäkin aivan hyvin tiedät.

10. Mutta Paavali sanoi: minä seison keisarin oikeudessa, ja siinä tulee minua tuomita: en minä ole Juudalaisille mitään vääryyttä tehnyt, kuin sinä itsekin paremmin tiedät.

10. Mutta Pawali sanoi: minä tahdon seiso Keisarin oikeuden edes ja sijnä minä duomittacon en minä ole Judalaisille mitän wääryttä tehnyt cuin sinä idzekin tiedät.

10. Mutta Pauali sanoi/ Mine seison Keisarin Oikiudhen edes/ ia sijne tule minua domitta/ Em mine ole Juttain ychten wärin tehnyt/ quin sine mös itze paramin tiedhet. (Mutta Pawali sanoi/ Minä seison keisarin oikeuden edessä/ ja siinä tulee minua tuomita/ En minä ole juuttain yhtään wäärin tehnyt/ kuin sinä myös itse paremmin tiedät.)

10. εἶπε δὲ ὁ Παῦλος· Ἐπὶ τοῦ βήματος Καίσαρος ἑστώς εἰμι, οὗ με δεῖ κρίνεσθαι. Ἰουδαίους οὐδὲν ἠδίκησα, ὡς καὶ σὺ κάλλιον ἐπιγινώσκεις·

10. ειπεν δε ο παυλος επι του βηματος καισαρος εστως ειμι ου με δει κρινεσθαι ιουδαιους ουδεν ηδικησα ως και συ καλλιον επιγινωσκεις 10. eipen de o paυlos epi toυ βematos kaisaros estos eimi oυ me dei krinesthai ioυdaioυs oυden edikesa os kai sυ kallion epiginoskeis

10 But Paul said, I am standing in front of Caesar’s judicial-seat, where it is essential for me to be judged. I did not wrong the Jews, as you also fully well know.

10. Then said Paul, I stand at Caesar's judgment seat, where I ought to be judged: to the Jews have I done no wrong, as thou very well knowest.

10. Men Paulus sagde: jeg staaer for Keiserens Domstol, hvor mig bør at dømmes. Jøderne har jeg ingen Uret gjort, som du og veed heel vel.

10. Sade Paulus: Jag står för Kejsarerätt, och der bör mig dömas; Judomen hafver jag ingen orätt gjort, såsom du ock sjelfver bäst vetst.

10. Agga Paulus ütles: Ma seisan Keisri kohto-järre ees, seäl peab mo peäle kohhut moistetama; Juda-rahwale polle ma middagi liga teinud, nenda kui sinna ka parreminne tead.

10. Paulius atsakė: ‘‘Aš stoviu prieš ciesoriaus teismą ir ten privalau būti teisiamas. Žydams aš nepadariau nieko pikto, kaip tu pats puikiai žinai.

10. Paulus aber sprach: Ich stehe vor des Kaisers Gericht, da soll ich mich lassen richten; den Juden habe ich kein Leid getan, wie auch du aufs beste weißt.

10. Et Paul dit: Je comparais devant le tribunal de César; il faut que j'y sois jugé; je n'ai fait aucun tort aux Juifs, comme tu le sais très bien.

10. Y Pablo dijo: Ante el tribunal de César estoy, donde debo ser juzgado. A los Judíos no he hecho agravio alguno, como tú sabes muy bien.

10 En Paulus zeide: Ik sta voor den rechterstoel des keizers, waar ik geoordeeld moet worden; den Joden heb ik geen onrecht gedaan; gelijk gij ook zeer wel weet.

10. Ale Paweł rzekł: Przed sądem cesarskim stoję, gdzie mię sądzić potrzeba: Żydówem w niczem nie krzywdził, jako i ty lepiej wiesz.

10. Pál azonban monda: A császár ítélőszéke előtt állok, itt kell nékem megítéltetnem. A zsidóknak semmit sem vétettem, miként te is jól tudod.

10 Павел сказал: я стою перед судом кесаревым, где мне и следует быть судиму. Иудеев я ничем не обидел, как и ты хорошо знаешь.

10. Рече ж Павел: Я стою перед судищем кесаревим; там маю суд приймати. Жидів нїчим не скривдив я, як і ти добре знаєш.

11 Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta; mutta jos se, mistä nämä minua syyttävät, on perätöntä, niin ei kukaan voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin."

11 Jos kuitenkin olen väärintekijä ja olen tehnyt jotain kuoleman ansaitsevaa, en pyri pääsemään kuolemasta. Mutta jos siinä, mistä nämä minua syyttävät, ei ole perää, niin kukaan ei voi luovuttaa minua heille. Vetoan keisariin."

11. Sillä jos minä olen jonkun vahingoittanut, eli minun henkeni rikkonut, niin en minä tahdo välttää kuolemaa: jos ei taas mitään niistä ole, mitä he minun päälleni kantavat, niin ei yksikään taida minua antaa heidän käsiinsä: minä turvaan keisariin.

11. Sillä jos minä olen jongun wahingoittanut eli minun hengeni rickonut nijn en minä tahdo wälttä cuolemata jos ei taas mitän nijstä ole cuin he minun päälleni candawat nijn ei yxikän taida minua anda heidän käsijns minä turwan Keisarihin.

11. Sille ios mine olen iongun wahingoittanut/ elike Hengeni rickonut/ nin em mine welte colemasta. Jos ei taas miten nijte ole/ ioista he minun päleni candauat/ nin eikengen taidha minua anda heiden käsijns/ Mine lycken minuni Keisarin ala. (Sillä jos minä olen jonkun wahingoittanut/ elikä henkeni rikkonut/ niin en minä wältä kuolemasta. Jos ei taas mitään niitä ole/ joista he minun päälleni kantawat/ niin eikenkään taida minua antaa heidän käsiinsä/ Minä lykkään minuni keisarin alle.)

11. εἰ μὲν γὰρ ἀδικῶ καὶ ἄξιον θανάτου πέπραχά τι, οὐ παραιτοῦμαι τὸ ἀποθανεῖν· εἰ δὲ οὐδέν ἐστιν ὧν οὗτοι κατηγοροῦσί μου, οὐδείς με δύναται αὐτοῖς χαρίσασθαι· Καίσαρα ἐπικαλοῦμαι.

11. ει μεν γαρ αδικω και αξιον θανατου πεπραχα τι ου παραιτουμαι το αποθανειν ει δε ουδεν εστιν ων ουτοι κατηγορουσιν μου ουδεις με δυναται αυτοις χαρισασθαι καισαρα επικαλουμαι 11. ei men gar adiko kai aksion thanatoυ pepracha ti oυ paraitoυmai to apothanein ei de oυden estin on oυtoi kategoroυsin moυ oυdeis me dυnatai aυtois charisasthai kaisara epikaloυmai

11 For* if I indeed am wronging (anyone), and have practiced anything worthy of death, I do not renounce to die, but if there is nothing of what these are accusing me; no one is able to grant me to them. I myself am appealing to Caesar.

11. For if I be an offender, or have committed any thing worthy of death, I refuse not to die: but if there be none of these things whereof these accuse me, no man may deliver me unto them. I appeal unto Caesar.

11. Thi har jeg handlet Uret eller gjort Noget, som fortjener Døden, vægrer jeg mig ikke ved at døe; men er det, hvorfor de anklage mig, uden Grund, ada kan Ingen af Gunst opoffre mig tildem. Jeg indskyder mig for Keiseren.

11. Men hafver jag någrom gjort skada, eller något det döden värdt är begått, då vedersakar jag icke dö. Är det ock intet sådant, som de åklaga mig före, kan ingen gifva mig dem så bort; jag skjuter mig till Kejsaren.

11. Sest kui ma middagi ollen liga teinud, ja mis surma wäärt on, siis ei törku minna mitte surres; agga kui sest middagi ei olle, mis needsinnatsed mo peäle kaebawad, siis ei woi mind ükski nende kätte ärraanda; Keisri jurest otsin ma kohhut.

11. Jei esu nusikaltęs ir padaręs ką nors verta mirties, neatsisakau mirti. Bet jeigu jų metami kaltinimai nepagrįsti, niekas negali jiems manęs išduoti. Aš šaukiuosi ciesoriaus!’‘

11. Habe ich aber jemand Leid getan und des Todes wert gehandelt, so weigere ich mich nicht, zu sterben; ist aber der keines nicht, dessen sie mich verklagen, so kann mich ihnen niemand übergeben. Ich berufe mich auf den Kaiser!

11. Si j'ai commis quelque injustice, ou quelque crime digne de mort, je ne refuse pas de mourir; mais s'il n'est rien des choses dont ils m'accusent, personne ne peut me livrer à eux; j'en appelle à César.

11. Porque si alguna injuria, o cosa alguna digna de muerte he hecho, no rehuso de morir; mas si nada hay de las cosas de que estos me acusan, nadie me puede entregar a ellos: a César apelo.

11 Want indien ik onrecht doe, en iets des doods waardig gedaan heb, ik weiger niet te sterven; maar indien er niets is van hetgeen, waarvan dezen mij beschuldigen, zo kan niemand mij hun uit gunst overgeven. Ik beroep mij op den keizer.

11. Bo jeźlim w czem nieprawy i co godnego śmierci uczynił, nie zbraniam się umrzeć; ale jeźli nie masz nic takiego z tych rzeczy, o które na mię skarżą, nikt mię im wydać nie może; apeluję do cesarza.

11. Mert ha vétkes vagyok és valami halálra méltót cselekedtem, nem vonakodom a haláltól; ha azonban semmi sincs azokban, a mikkel ezek vádolnak engem, senki sem ajándékozhat oda engem azoknak. A császárra appellálok!

11 Ибо, если я неправ и сделал что-нибудь, достойное смерти, то не отрекаюсь умереть; а если ничего того нет, в чем сии обвиняют меня, то никто не может выдатьменя им. Требую суда кесарева.

11. Коли я не прав і зробив що достойне смерти, не відмовляюсь і вмерти; коли ж нема в менї нїчого, чим мене сї винують, нїхто не може мене їм видати. Покликуюсь до кесаря.

12 Silloin Festus, neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi: "Keisariin sinä olet vedonnut, niinpä mene keisarin eteen".

12 Silloin Festus neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi: "Keisariin olet vedonnut, keisarin eteen olet menevä."

12. Silloin Festus puhutteli raatia ja vastasi: keisariin sinä turvasit, keisarin tykö pitää myös sinun menemän.

12. Nijn Festus puhutteli Raadia ja wastais: Keisarihin sinä turwaisit Keisarin tygö pitä myös sinun menemän.

12. Nin Festus Radhia puhutteli ia wastasi/ Keisarin ala sine lyckesit sinus/ Keisarin tyge sinun mös pite menemen. (Niin Festus raatia puhutteli ja wastasi/ Keisarin alle sinä lykkäsit sinus/ Keisarin tykö sinun myös pitää menemän.)

12. τότε ὁ Φῆστος συλλαλήσας μετὰ τοῦ συμβουλίου ἀπεκρίθη· Καίσαρα ἐπικέκλησαι, ἐπὶ Καίσαρα πορεύσῃ.

12. τοτε ο φηστος συλλαλησας μετα του συμβουλιου απεκριθη καισαρα επικεκλησαι επι καισαρα πορευση 12. tote o festos sυllalesas meta toυ sυmβoυlioυ apekrithe kaisara epikeklesai epi kaisara poreυse

12 Then Festus, having spoken together with the council, answered, You yourself have appealed (to be) in front of Caesar, (then) you will be traveling to Caesar.

12. Then Festus, when he had conferred with the council, answered, Hast thou appealed unto Caesar? unto Caesar shalt thou go.

12. Da talede Festus med Raadet og svarede: du har indskudt dig for Keiseren; du skal reise til Keiseren.

12. Då hade Festus samtal med Rådet, och svarade: Till Kejsaren hafver du skjutit dig; till Kejsaren skall du ock fara.

12. Siis köñeles Westus sure kohtoga, ja wastas: Keisri kohhut olled sa noudnud, Keisri jure pead sa minnema.

12. Tada Festas, pasitaręs su savo taryba, paskelbė: ‘‘Šaukiesi ciesoriaus­eisi pas ciesorių!’‘

12. Da besprach sich Festus mit dem Rat und antwortete: Auf den Kaiser hast du dich berufen, zum Kaiser sollst du ziehen.

12. Alors Festus, après en avoir conféré avec son conseil, répondit: Tu en as appelé à César, tu iras à César.

12. Entónces Festo, habiendo hablado con el consejo, respondió: ¿A César has apelado? a César irás.

12 Toen antwoordde Festus, als hij met den raad gesproken had: Hebt gij u op den keizer beroepen? Gij zult tot den keizer gaan.

12. Tedy Festus rozmówiwszy się z radą, odpowiedział: Do cesarzaś apelował? do cesarza pójdziesz.

12. Akkor Festus tanácsával értekezvén, felele: A császárra appelláltál, a császár elé fogsz [4†] menni!

12 Тогда Фест, поговорив с советом, отвечал: ты потребовал суда кесарева, к кесарю и отправишься.

12. Тодї Фест, поговоривши з радою, відказав: Ти покликуєш ся до кесаря, до кесаря й пійдеш.

13 Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat Kesareaan tervehtimään Festusta.

13 Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat Kesareaan tervehtimään Festusta.

13. Mutta kuin muutamat päivät olivat kuluneet, tuli kuningas Agrippa ja Bernise alas Kesareaan Festusta tervehtimään.

13. MUtta cuin muutamat päiwät olit culunet tuli Cuningas Agrippa ja Bernice alas Cesarean Festusta terwehtämän.

13. Mutta quin mutomat peiuet olit ioutuneet/ nin Kuningas Agrippa ia Bernice alastulit Cesarean teruettemen Festust. (Mutta kuin muutamat päiwät olit joutuneet/ niin kuningas Agrippa ja Bernice alastulit Kesareaan terwehtimään Festusta.)

13. Ἡμερῶν δὲ διαγενομένων τινῶν Ἀγρίππας ὁ βασιλεὺς καὶ Βερνίκη κατήντησαν εἰς Καισάρειαν ἀσπασόμενοι τὸν Φῆστον.

13. ημερων δε διαγενομενων τινων αγριππας ο βασιλευς και βερνικη κατηντησαν εις καισαρειαν ασπασομενοι τον φηστον 13. emeron de diagenomenon tinon agrippas o βasileυs kai βernike katentesan eis kaisareian aspasomenoi ton feston

13 Now (after) some days elapsed, Agrippa the King and Bernice arrived in Caesarea and greeted Festus.

13. And after certain days king Agrippa and Bernice came unto Caesarea to salute Festus.

13. Men der nogle Dage vare forløbne, kom Kong Agrippa og Berenice til Cæsarea, at hilse Festus.

13. Och då någre dagar voro framlidne, foro Konung Agrippa och Bernice ned till Cesareen, och skulle helsa Festum.

13. Agga kui monned päwad said möda läinud, tulli kunningas Agrippas ja Pernike Keisarea, Westust terretama.

13. Praslinkus kelioms dienoms, karalius Agripa ir Berenikė atvyko į Cezarėją Festo pasveikinti.

13. Aber nach etlichen Tagen kamen der König Agrippa und Bernice gen Cäsarea, Festus zu begrüßen.

13. Quelques jours après, le roi Agrippa et Bérénice vinrent à Césarée, pour saluer Festus.

13. Y pasados algunos dias, el rey Agripa y Berenice vinieron a Cesarea a saludar a Festo.

13 En als enige dagen voorbijgegaan waren, kwamen de koning Agrippa en Bernice te Cesarea, om Festus te begroeten.

13. A gdy wyszło kilka dni, król Agrypa i Bernice przyjechali do Cezaryi, witać Festa.

13. Néhány nap elmúltával pedig Agrippa király és Bernicé érkezék Czézáreába, hogy köszöntsék Festust.

13 Через несколько дней царь Агриппа и Вереника прибыли в Кесарию поздравить Феста.

13. Як же минуло днїв кілька, Агриппа цар та Верникия прибули в Кесарию витати Феста.

14 Ja kun he viipyivät siellä useampia päiviä, kertoi Festus Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: "Täällä on eräs mies, jonka Feeliks on jättänyt vankeuteen;

14 Kun he viipyivät siellä useita päiviä, esitti Festus Paavalin asian kuninkaalle sanoen: "On muuan mies, jonka Feeliks on jättänyt vangiksi.

14. Ja kuin he siellä monta päivää viipyivät, jutteli Festus Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: yksi mies on jäänyt Felikseltä sidottuna,

14. Ja cuin he siellä monda päiwä wijwyit jutteli Festus Pawalin asian Cuningalle ja sanoi: Felix jätti tähän yhden miehen Fangixi:

14. Ja quin he sielle monda peiue wiwuyit/ nin Festus iutteli Paualin Asian Kuningalle ia sanoi/ Felix ietti Fangixi ydhen Miehen tesse ielkins/ (Ja kuin he siellä monta päiwää wiiwyit/ niin Festus jutteli Pawalin asian kuninkaalle ja sanoi/ Felix jätti wangiksi yhden miehen tässä jälkeensä/)

14. ὡς δὲ πλείους ἡμέρας διέτριβον ἐκεῖ, ὁ Φῆστος τῷ βασιλεῖ ἀνέθετο τὰ κατὰ τὸν Παῦλον λέγων· Ἀνήρ τίς ἐστι καταλελειμμένος ὑπὸ Φήλικος δέσμιος,

14. ως δε πλειους ημερας διετριβον εκει ο φηστος τω βασιλει ανεθετο τα κατα τον παυλον λεγων ανηρ τις εστιν καταλελειμμενος υπο φηλικος δεσμιος 14. os de pleioυs emeras dietriβon ekei o festos to βasilei anetheto ta kata ton paυlon legon aner tis estin kataleleimmenos υpo felikos desmios

14 Now as he was staying there many days, Festus submitted to the King, the things according to Paul(’s case), saying, There is a certain man, a prisoner, who is left (behind) by Felix;

14. And when they had been there many days, Festus declared Paul's cause unto the king, saying, There is a certain man left in bonds by Felix:

14. Og da de opholdt sig der mange Dage, forelagde Festus Kongen Paulus' Sag, sigende: her er en Mand, efterladt bunden af Felix,

14. Och medan de dvaldes der i många dagar, förtäljde Festus Konungenom Pauli sak, sägandes: Felix hafver låtit här efter sig en man fången;

14. Ja kui nemmad senna jo mitto päwa said wibinud, siis räkis Westus kunningale Paulusse asja, ja ütles: Üks mees on seie Weliksist kinni jäetud,

14. Jiems ten būnant nemažai dienų, Festas supažindino karalių su Pauliaus byla ir papasakojo: ‘‘Feliksas paliko įkalintą vieną vyrą.

14. Und da sie viele Tage daselbst gewesen waren, legte Festus dem König den Handel von Paulus vor und sprach: Es ist ein Mann von Felix hinterlassen gefangen,

14. Et comme ils y demeurèrent plusieurs jours, Festus informa le roi de l'affaire de Paul, en disant: Félix a laissé prisonnier un homme,

14. Y como estuvieron allí muchos dias, Festo declaró al rey la causa de Pablo, diciendo: Un varón ha sido dejado preso por Félix,

14 En toen zij aldaar vele dagen doorgebracht hadden, heeft Festus de zaken van Paulus aan den koning verhaald, zeggende: Hier is een zeker man van Felix gevangen gelaten;

14. A gdy tam niemało dni zamieszkali, Festus przełożył królowi sprawę Pawłową, mówiąc: Mąż niektóry zostawiony jest od Feliksa w więzieniu.

14. Mikor pedig több napig időztek ott, Festus elébe adá a királynak a Pál dolgát, mondván: Van itt egy férfiú, kit Félix [5†] hagyott fogva.

14 И как они провели там много дней, то Фест предложил царю дело Павлово, говоря: здесь есть человек, оставленный Феликсом в узах,

14. А як пробули тут многі днї, предложив Фест цареві Павлову справу, говорячи: Є (тут) один чоловік, оставлений вязнем од Феликса;

15 käydessäni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat ilmoittivat syyttävänsä häntä ja pyysivät, että hänet tuomittaisiin.

15 Ollessani Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat esittivät syytteen vaatien hänelle rangaistusta*.

15. Josta, kuin minä Jerusalemissa olin, ylimmäiset papit ja Juudalaisten vanhimmat tulivat ja ilmoittivat minulle, pyytäin tuomiota hänen ylitsensä.

15. Josta cuin minä Jerusalemis olin ylimmäiset Papit ja Judalaisten wanhimmat ilmoitit minulle pyytäin duomiota hänen päällens.

15. iosta quin mine Jerusalemis olin/ ne ylimeiset Papit/ ia wanhimat Juttaista ilmoitit minulle/ pytedhen Domiota hende wastan. (josta kuin minä Jerusalemissa olin/ ne ylimmäiset papit/ ja wanhimmat juuttaista ilmoitit minulle/ pyytäen tuomiota häntä wastaan.)

15. περὶ οὗ γενομένου μου εἰς Ἱεροσόλυμα ἐνεφάνισαν οἱ ἀρχιερεῖς καὶ οἱ πρεσβύτεροι τῶν Ἰουδαίων αἰτούμενοι κατ’ αὐτοῦ δίκην·

15. περι ου γενομενου μου εις ιεροσολυμα ενεφανισαν οι αρχιερεις και οι πρεσβυτεροι των ιουδαιων αιτουμενοι κατ αυτου δικην 15. peri oυ genomenoυ moυ eis ierosolυma enefanisan oi archiereis kai oi presβυteroi ton ioυdaion aitoυmenoi kat aυtoυ diken

15 concerning whom, I myself came* to Jerusalem, the high-priests and the elders of the Jews disclosed (things to me), asking for a sentence against him.

15. About whom, when I was at Jerusalem, the chief priests and the elders of the Jews informed me, desiring to have judgment against him.

15. imod hvilken de Ypperstepræster og de Ældste af Jøderne mødte, der jeg var i Jerusalem, og begjerede Straf over ham.

15. Om hvilken, då jag kom till Jerusalem, underviste mig de öfverste Presterna, och Judarnas äldste, begärandes dom emot honom.

15. Kelle pärrast üllemad preestrid ja Juda-rahwa wannemad minno ette tullid, kui minna Jerusalemmas ollin, ja pallusid kohhut temma peäle.

15. Kai buvau Jeruzalėje, aukštieji kunigai ir žydų vyresnieji kreipėsi į mane, kaltindami jį ir reikalaudami pasmerkti.

15. um welches willen die Hohenpriester und Ältesten vor mir erschienen, da ich zu Jerusalem war, und baten, ich sollte ihn richten lassen;

15. Contre lequel les principaux sacrificateurs et les anciens des Juifs ont porté plainte lorsque j'étais à Jérusalem, demandant sa condamnation.

15. Por el cual, cuando vine a Jerusalem, comparecieron ante mí los príncipes de los sacerdotes y los ancianos de los Judíos pidiendo condenación contra él.

15 Om wiens wil, als ik te Jeruzalem was, de overpriesters en de ouderlingen der Joden verschenen, begerende vonnis tegen hem;

15. Dla którego, gdym był w Jeruzalemie, stawili się przede mną przedniejsi kapłani i starsi żydowscy, prosząc o dekret przeciwko niemu.

15. Ki felől, mikor Jeruzsálembe mentem, jelentést tőnek a főpapok és a zsidóknak vénei, kérve ő ellene ítéletet.

15 на которого, в бытность мою в Иерусалиме, с жалобою явились первосвященники и старейшины Иудейские, требуя осуждения его.

15. про него, як прибув я в Єрусалим, обявили архиєреї та старші Жидівські, допевняючись суду на него.

16 Mutta minä vastasin heille: 'Ei ole roomalaisten tapa antaa ketään alttiiksi, ennenkuin syytetty on asetettu vastakkain syyttäjäinsä kanssa ja on saanut puolustautua syytöstä vastaan'.

16 Vastasin heille, ettei roomalaisten tapana ole luovuttaa ketään (tuhon omaksi) ennen kuin syytetty on kasvokkain syyttäjäinsä kanssa ja on saanut tilaisuuden puolustautua syytöstä vastaan.

16. Joille minä vastasin: ei se ole Roomalaisten tapa, että joku ihminen ennen annetaan surmata, kuin se, jonka päälle kannetaan, saa päällekantajat rinnallensa ja saa tilan edestänsä vastata kanteesta.

16. Joille minä wastaisin: ei se ole Romarein tapa että ihminen ennen mestatan cuin se jonga päälle cannetan saa rijtaweljens siwuns seisoman ja saa idzens warjella candeista.

16. Joille mine wastasin/ Ei ole se Romarein tapa/ ette Inhiminen ennen mestatan/ quin se/ ionga päle cannetan/ sapi henen Rijtaweliens henen siusansa seisoman/ ia saapi sijan wariella henens candeista. (Joille minä wastasin/ Ei ole se romarein tapa/ että ihminen ennen mestataan/ kuin se/ jonka päälle kannetaan/ saapi hänen riitaweljensä hänen siwussansa seisoman/ ja saapi sijan warjella hänens kanteista.)

16. πρὸς οὓς ἀπεκρίθην ὅτι οὐκ ἔστιν ἔθος Ρωμαίοις χαρίζεσθαί τινα ἄνθρωπον εἰς ἀπώλειαν πρὶν ἢ ὁ κατηγορούμενος κατὰ πρόσωπον ἔχοι τοὺς κατηγόρους τόπον τε ἀπολογίας λάβοι περὶ τοῦ ἐγκλήματος.

16. προς ους απεκριθην οτι ουκ εστιν εθος ρωμαιοις χαριζεσθαι τινα ανθρωπον εις απωλειαν πριν η ο κατηγορουμενος κατα προσωπον εχοι τους κατηγορους τοπον τε απολογιας λαβοι περι του εγκληματος 16. pros oυs apekrithen oti oυk estin ethos romaiois charizesthai tina anthropon eis apoleian prin e o kategoroυmenos kata prosopon echoi toυs kategoroυs topon te apologias laβoi peri toυ egklematos

16 To whom I answered, It is not a custom with Romans to grant (as a favor) any man to destruction, preferably before he who is accused, might have the accusers face to face, and might receive a chance for defense concerning the accusation.

16. To whom I answered, It is not the manner of the Romans to deliver any man to die, before that he which is accused have the accusers face to face, and have licence to answer for himself concerning the crime laid against him.

16. Dem svarede jeg, at det ikke er de Romeres Skik, af Gundst at opoffre noget Menneske til Undergang, førend den Anklagede har Anklagerne personlig tilstede og faaer Leilighed til at forsvare sig imod Beskyldningen.

16. Och jag svarade dem: Det är icke de Romerskas sed bortgifva några mennisko till att förgöras, förr än den, som anklagad varder, hafver åklagarena jemte sig, och får rum till att försvara sig i sakene;

16. Neile kostsin minna, et Roma-rahwal sedda wisi ei olle, üht innimest ärraanda hukkata, ennego se, kelle peäle kaebatakse, saab suud suud wasto kaebajattega, ja aega saab ennese eest kosta se sü pärrast, mis temma peäle kaebatakse.

16. Aš jiems atsakiau, kad romėnai neturi papročio pasmerkti kokį nors žmogų, nedavę kaltinamajam galimybės stoti savo kaltintojų akivaizdoje ir gintis nuo kaltinimų.

16. Denen antwortete ich: Es ist der Römer Weise nicht, daß ein Mensch übergeben werde, ihn umzubringen, ehe denn der Verklagte seine Kläger gegenwärtig habe und Raum empfange, sich auf die Anklage zu verantworten.

16. Je leur ai répondu que ce n'est pas la coutume des Romains de livrer un homme à la mort, avant que l'accusé ait eu ses accusateurs en face, et qu'il ait eu la liberté de se défendre de son accusation.

16. A los cuales respondí, no ser costumbre de los Romanos entregar a hombre alguno a la muerte, ántes que el que es acusado tenga presentes sus acusadores, y haya lugar de defenderse de la acusación.

16 Aan dewelke ik antwoordde, dat de Romeinen de gewoonte niet hebben, enigen mens uit gunst ter dood over te geven, eer de beschuldigde de beschuldigers tegenwoordig heeft, en plaats van verantwoording gekregen heeft over de beschuldiging.

16. Którymem odpowiedział, że tego nie mają w zwyczaju Rzymianie, aby którego człowieka mieli wydać na stracenie, ażby pierwej oskarżony miał przed sobą te, co naó skarżą, i dano by mu plac do odpowiedzi na to, w czem go obwiniają.

16. Kiknek azt felelém, hogy nem szokásuk a rómaiaknak, hogy valamely embert halálra adjanak, mielőtt a vádlott szembe nem állíttatik vádlóival, és alkalmat nem nyer a vád felől való mentségére.

16 Я отвечал им, что у Римлян нет обыкновения выдавать какого-нибудь человека на смерть, прежде нежели обвиняемый будет иметь обвинителей налицо и получит свободузащищаться против обвинения.

16. Відказав я їм, що се не Римський звичай, видавати кого на смерть перш, нїж обвинувачений мати ме винувателїв перед лицем, і дасть ся йому місце оборони від вини.

17 Kun he olivat kokoontuneet tänne, niin minä viivyttelemättä seuraavana päivänä istuin tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen eteeni.

17 Kun he siis olivat kokoontuneet tänne, niin viipymättä seuraavana päivänä istuuduin tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen.

17. Sentähden kuin he tänne kokoon tulivat, istuin minä kohta toisena päivänä viivyttelemättä tuomio-istuimelle, ja käskin miehen tuoda edes.

17. Sentähden cosca he tänne tulit istuin minä cohta toisna päiwänä ilman wijwyttelemät oikeuteen ja käskin miehen edestuoda.

17. Senteden coska he sis tenne tulit/ ilman wipymet/ cochta toisna peiuen/ istuin mine Oikiun edesse/ ia keskin sen Miehen edestoota. (Sentähden koska he siis tänne tulit/ ilman wiipymät/ kohta toisena päiwänä/ istuin minä oikeuden edessä/ ja käskin sen miehen edestuoda.)

17. συνελθόντων οὖν αὐτῶν ἐνθάδε ἀναβολὴν μηδεμίαν ποιησάμενος τῇ ἑξῆς καθίσας ἐπὶ τοῦ βήματος ἐκέλευσα ἀχθῆναι τὸν ἄνδρα·

17. συνελθοντων ουν αυτων ενθαδε αναβολην μηδεμιαν ποιησαμενος τη εξης καθισας επι του βηματος εκελευσα αχθηναι τον ανδρα 17. sυnelthonton oυn aυton enthade anaβolen medemian poiesamenos te ekses kathisas epi toυ βematos ekeleυsa achthenai ton andra

17 Therefore, (after) they came together here, I did not postpone (their meeting), but on the next (day), having sat upon the judicial-seat, I commanded the man to be led (there).

17. Therefore, when they were come hither, without any delay on the morrow I sat on the judgment seat, and commanded the man to be brought forth.

17. Der de Altsaa kom sammen her, tøvede jg ikke, men anden Dagen satte jeg mig paa Domstolen, og bød Manden at fremføres.

17. Derföre, då de hitkommo, utan all fördröjelse, dagen derefter satt jag för rätta, och hade mannen före.

17. Kui nemmad nüüd seie kohta tullid, siis ei wibind miña mitte, waid läksin teisel päwal kohto-järre peäle istma, ja käsksin sedda meest ettetua.

17. Jiems čia atvykus, aš nedelsdamas rytojaus dieną atsisėdau į teismo krasę ir liepiau atvesti tą vyrą.

17. Da sie aber her zusammenkamen, machte ich keinen Aufschub und hielt des andern Tages Gericht und hieß den Mann vorbringen;

17. Après donc qu'ils se sont réunis ici, je me suis assis sans prendre aucun délai, dès le lendemain, sur le tribunal, et j'ai commandé qu'on amenât cet homme.

17. Así que habiendo venido juntos acá, sin ninguna dilación el día siguiente sentado en el tribunal, mandé traer al hombre.

17 Als zij dan gezamenlijk alhier gekomen waren, zo heb ik, geen uitstel nemende, des daags daaraan op den rechterstoel gezeten, en beval, dat de man zoude voor gebracht worden;

17. Gdy się tedy tu zeszli, bez wszelkiej odwłoki nazajutrz zasiadłszy na sądzie, kazałem przywieść tego męża.

17. Mikor azért ők ide gyűltek, minden haladék nélkül másnap az ítélőszékbe ülvén, előhozatám azt a férfiút,

17 Когда же они пришли сюда, то, без всякого отлагательства, на другой же день сел я на судейское место и повелел привести того человека.

17. Як же зійшлись вони сюди, я, не роблячи жадної проволоки, сївши другого дня на судищі, звелїв привести чоловіка.

18 Mutta kun hänen syyttäjänsä seisoivat hänen ympärillään, eivät he syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta, kuin minä olin odottanut,

18 Astuttuaan esiin syyttäjät eivät esittäneet häntä vastaan yhtään niistä syytöksistä, joita olin arvellut,

18. Kuin päällekantajat tulivat, niin ei he yhtään syytä tuoneet edes niistä, mitä minä luulin.

18. Cosca päällecandajat tulit nijn ei he yhtän syytä edestuonet cuin minä taisin luulla:

18. Coska sis Candaijat edestulit/ eiuet he ychten Syte edestooneet/ ioista mine pahasti lwlin. (Koska siis kantajat edestulit/ eiwät he yhtään syytä edestuoneet/ joista minä pahasti luulin.)

18. περὶ οὗ σταθέντες οἱ κατήγοροι οὐδεμίαν αἰτίαν ἐπέφερον ὧν ὑπενόουν ἐγὼ,

18. περι ου σταθεντες οι κατηγοροι ουδεμιαν αιτιαν επεφερον ων υπενοουν εγω 18. peri oυ stathentes oi kategoroi oυdemian aitian epeferon on υpenooυn ego

18 Concerning whom, (after) the accusers stood up, they were bringing no accusation of things (as) I was perceiving;

18. Against whom when the accusers stood up, they brought none accusation of such things as I supposed:

18. Men der Anklagerne traadte omkring ham, fremførte de ingen saadan Beskyldning, som jeg havde formodet;

18. Då åklagarena kommo före, båro de ingen sak fram, den jag hade tänkt.

18. Kui need kaebajad kohto ees seisid, ei woinud nemmad ühtegi sedda süüd temma peäle tösta, mis minna mötlesin.

18. Prieš jį atsistoję kaltintojai nenurodė jokio nusikaltimo, kokio buvau tikėjęsis.

18. und da seine Verkläger auftraten, brachten sie der Ursachen keine auf, deren ich mich versah.

18. Les accusateurs s'étant présentés, n'ont porté contre lui aucune des accusations que je présumais.

18. Mas estando presentes sus acusadores, ningún crímen le opusieron de los que yo sospechaba.

18 Over welken de beschuldigers, hier staande, geen zaak hebben voorgebracht, waarvan ik vermoedde;

18. Przeciw któremu stanąwszy ci, co naó skarżyli, żadnej winy nie przynieśli z tych, którychem się ja spodziewał.

18. Ki ellen, mikor vádlói előálltak, semmi bűnt nem hoztak fel azok közül, a miket én sejtettem:

18 Обступив его, обвинители не представили ни одного из обвинений, какие я предполагал;

18. Обступивши його винувателї, нїякої вини не принесли, про які я думав,

19 vaan heillä oli häntä vastaan riitaa joistakin heidän uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali väitti elävän.

19 vaan heillä oli häntä vastaan joitakin riitakysymyksiä omasta uskonnostaan ja jostain Jeesuksesta, joka oli kuollut mutta, jonka Paavali väitti elävän.

19. Mutta heillä oli muutamia kysymyksiä häntä vastaan heidän taikauksistansa ja yhdestä kuolleesta Jesuksesta, jonka Paavali todisti elävän.

19. Mutta heillä oli muutamita kysymyxiä händä wastan heidän taicauxistans ja yhdest cuolluest Jesuxest jonga Pawali todisti eläwän.

19. Mutta heille oli mutomat Kysymiset hende wastan heiden Taicouxistans/ ia ydhest coolludhesta Iesusesta/ Jonga Pauali todhisti eleuen. (Mutta hellä oli muutamat kysymiset häntä wastaan heidän taikouksistansa/ ja yhdestä kuolleesta Jesuksesta/ Jonka Pawali todisti eläwän.)

19. ζητήματα δέ τινα περὶ τῆς ἰδίας δεισιδαιμονίας εἶχον πρὸς αὐτὸν καὶ περί τινος Ἰησοῦ τεθνηκότος, ὃν ἔφασκεν ὁ Παῦλος ζῆν.

19. ζητηματα δε τινα περι της ιδιας δεισιδαιμονιας ειχον προς αυτον και περι τινος ιησου τεθνηκοτος ον εφασκεν ο παυλος ζην 19. zetemata de tina peri tes idias deisidaimonias eichon pros aυton kai peri tinos iesoυ tethnekotos on efasken o paυlos zen

19 but they were having some debates with him concerning their own religion and concerning someone (named) Jesus, who had died, whom Paul was claiming to be living.

19. But had certain questions against him of their own superstition, and of one Jesus, which was dead, whom Paul affirmed to be alive.

19. men de havde nogle Tvistigheder med ham om deres egen Gudsdyrkelse og om en Jesus, som er død, hvilken Paulus sagde at leve.

19. Men de hade någor spörsmål med honom om sina vantro, och om en som kallades Jesus, den död var, och Paulus stod deruppå, att han lefde.

19. Agga neil ollid monningad waidlemissed temma wasto nende ommast ebba-ussust, ja ühhest ärrasurnud Jesussest, kedda Paulus ütles ellawad.

19. Jie vien tik ginčijosi ir jam prikaišiojo dėl kai kurių savo religijos klausimų ir dėl kažkokio mirusio Jėzaus, kurį Paulius tvirtino esant gyvą.

19. Sie hatten aber etliche Fragen wider ihn von ihrem Aberglauben und von einem verstorbenen Jesus, von welchem Paulus sagte, er lebe.

19. Mais ils ont eu avec lui certaines disputes touchant leur religion particulière, et sur un certain Jésus mort, que Paul assurait être vivant.

19. Sino que tenían contra él ciertas cuestiones acerca de su superstición, y de un cierto Jesús difunto, el cual Pablo afirmaba vivir.

19 Maar hadden tegen hem enige vragen van hun godsdienst, en van zekeren Jezus, Die gestorven was, Welken Paulus zeide te leven.

19. Lecz jakieś spory o swoich zabobonach mieli przeciwko niemu i o niejakim Jezusie umarłym, o którym Paweł twierdził, że żyw jest.

19. Hanem valami vitás kérdéseik valának ő vele az ő tulajdon babonaságuk felől, és bizonyos megholt Jézus felől, kiről Pál azt állítja vala, hogy él.

19 но они имели некоторые споры с ним об их Богопочитании и о каком-то Иисусе умершем, о Котором Павел утверждал, что Он жив.

19. були ж між ними деякі змагання про марновірство їх та про якогось Ісуса, що вмер, про котрого казав Павел, що Він живий.

20 Ja kun olin epätietoinen, miten tällainen asia oli tutkittava, kysyin, tahtoiko hän mennä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin.

20 Kun olin epätietoinen tämän asian tutkimisesta, kysyin tahtoiko hän lähteä Jerusalemiin ja siellä käydä oikeutta tästä asiasta.

20. Vaan että minä siitä kysymyksestä epäilin, kysyin minä, josko hän olis tahtonut mennä Jerusalemiin ja siellä näistä tuomittaa.

20. Ja että minä sijtä kysymyxest epäilin kysyin minä ios hän olis tahtonut mennä Jerusalemijn ja siellä olis näistä duomittu.

20. Ja ette mine epeilin sijte Kysymisesta/ nin mine sanoin/ Jos hen tachtoi menne Jerusalemijn/ ia sielle neiste domitta. (Ja että minä epäilin siitä kysymisestä/ niin minä sanoin/ Jos hän tahtoi mennä Jerusalemiin/ ja siellä näistä tuomittaa.)

20. ἀπορούμενος δὲ ἐγὼ τὴν περὶ τούτων ζήτησιν ἔλεγον εἰ βούλοιτο πορεύεσθαι εἰς Ἱεροσόλυμα κἀκεῖ κρίνεσθαι περὶ τούτων.

20. απορουμενος δε εγω εις την περι τουτου ζητησιν ελεγον ει βουλοιτο πορευεσθαι εις ιερουσαλημ κακει κρινεσθαι περι τουτων 20. aporoυmenos de ego eis ten peri toυtoυ zetesin elegon ei βoυloito poreυesthai eis ieroυsalem kakei krinesthai peri toυton

20 But I, being perplexed (as to) the debate concerning this, was saying (to him), if he plans to travel to Jerusalem and to be judged there concerning these things.

20. And because I doubted of such manner of questions, I asked him whether he would go to Jerusalem, and there be judged of these matters.

20. Men der jeg var tvivlraadig, hvad jeg skulde bestemme om denne, spurgte jeg, om han vilde reise til Jerusalem og der lagde denne Sag paadømme.

20. Men då jag icke förstod mig i sakene, sade jag: om han ville fara till Jerusalem, och der stå till rätta derom.

20. Kui ma nüüd sesinnatse asja küssimisse peäle ei moistnud, ütlesin minna: Kas ta piddi tahtma Jerusalemma miñna, ja seäl nende asjade peäle lasta kohhut moista?

20. Dvejodamas, kaip išspręsti tokius klausimus, paklausiau, ar jis nenorėtų vykti į Jeruzalę ir ten būti dėl šito teisiamas.

20. Da ich aber mich auf die Frage nicht verstand, sprach ich, ob er wollte gen Jerusalem reisen und daselbst sich darüber lassen richten.

20. Pour moi, comme j'étais embarrassé sur cela, je lui demandai s'il voulait aller à Jérusalem, et y être jugé sur ces choses.

20. Y yo dudando en cuestión semejante, le dije, si quería ir a Jerusalem, y allá ser juzgado de estas cosas.

20 En als ik over de onderzoeking van deze zaak in twijfeling was, zeide ik, of hij wilde gaan naar Jeruzalem, en aldaar over deze dingen geoordeeld worden.

20. Ja tedy wątpiąc o tem, o czem ten spór był, rzekłem: Jeźliby chciał iść do Jeruzalemu, a tam o tem być sądzony?

20. Én pedig bizonytalanságban lévén az e felől való vitára nézve, kérdém, vajjon akar-é Jeruzsálembe menni, és ott ítéltetni meg ezek felől.

20 Затрудняясь в решении этого вопроса, я сказал: хочет ли он идти в Иерусалим и там быть судимым в этом?

20. Я ж, сумнїваючись про се змаганнє, сказав: коли хоче, нехай іде в Єрусалим і там судить ся про се.

21 Mutta kun Paavali vetosi ja vaati, että hänet oli säilytettävä majesteetin tutkittavaksi, käskin minä vartioida häntä, kunnes lähetän hänet keisarin eteen."

21 Mutta kun Paavali esitti vetoomuksen, että hänet oli säilytettävä majesteetin tutkittavaksi, käskin vartioida häntä, kunnes lähetän hänet keisarin eteen."

21. Mutta koska Paavali lykkäsi asiansa keisarin tutkimisen alle, annoin minä hänen kätkettää, siihen asti kuin minä hänen keisarin tykö lähettäisin.

21. Mutta cosca Pawali lyckäis asians Keisarin ala annoin minä hänen kätkettä sijhenasti cuin minä hänen Keisarin tygö lähetäisin.

21. Mutta quin Pauali lyckäsi asians Keisarin tundemisen ala/ nin mine annoin henen ketkette/ sihenasti ette mine leheteisin henen Keisarin tyge. (Mutta kuin Pawali lykkäsi asiansa keisarin tuntemisen alle/ niin minä annoin hänen kätkettää/ siihen asti että minä lähettäisin hänen keisarin tykö.)

21. τοῦ δὲ Παύλου ἐπικαλεσαμένου τηρηθῆναι αὐτὸν εἰς τὴν τοῦ Σεβαστοῦ διάγνωσιν, ἐκέλευσα τηρεῖσθαι αὐτὸν ἕως οὗ πέμψω αὐτὸν πρὸς Καίσαρα.

21. του δε παυλου επικαλεσαμενου τηρηθηναι αυτον εις την του σεβαστου διαγνωσιν εκελευσα τηρεισθαι αυτον εως ου πεμψω αυτον προς καισαρα 21. toυ de paυloυ epikalesamenoυ terethenai aυton eis ten toυ seβastoυ diagnosin ekeleυsa tereisthai aυton eos oυ pempso aυton pros kaisara

21 But (after) Paul himself appealed to be kept *for the decision of the Emperor, I commanded him to be kept until I should send him to Caesar.

21. But when Paul had appealed to be reserved unto the hearing of Augustus, I commanded him to be kept till I might send him to Caesar.

21. Men der Paulus henskyd sig under Keiserens Kjendelse, at bevogtes til den, befoel jeg ham at bevogtes, indtil jeg kan sende ham til Keiseren.

21. Och efter Paulus hade skottsmål, att Kejsaren skulle känna om hans sak, lät jag förvara honom, tilldess jag kunde sända honom till Kejsaren.

21. Agga kui Paulus pallus, et tedda ni kaua piddi kiñipetama, kuñi Keiser piddi kohhut moistma, siis käsksin minna tedda kinnipiddada senniks, kui ma tedda Keisri jure woiksin läkkitada.

21. Bet Paulius pareikalavo, kad jo byla būtų perduota Augusto žiniai. Todėl įsakiau jį toliau kalinti, kol išsiųsiu pas ciesorių’‘.

21. Da aber Paulus sich berief, daß er für des Kaisers Erkenntnis aufbehalten würde, hieß ich ihn behalten, bis daß ich ihn zum Kaiser sende.

21. Mais Paul en ayant appelé, pour que sa cause fût réservée à la connaissance de l'empereur, j'ai ordonné qu'on le gardât jusqu'à ce que je l'envoyasse à César.

21. Mas apelando Pablo a ser guardado para el juicio de Augusto, mandé que le guardasen, hasta que le envie a César.

21 En als Paulus zich beriep, dat men hem tot de kennis des keizers bewaren zou, zo heb ik bevolen, dat hij bewaard zoude worden, ter tijd toe, dat ik hem tot den keizer zenden zou.

21. Lecz iż Paweł apelował, aby zachowany był do Augustowego rozeznania, rozkazałem go chować, ażbym go posłał do cesarza.

21. Pál azonban appellálván, hogy ő Augustus döntésére tartassék fenn, parancsolám, hogy tartassék fogva, míg őt a császárhoz nem küldhetem.

21 Но как Павел потребовал, чтобы он оставлен был на рассмотрение Августово, то я велел содержать его под стражею до тех пор, как пошлю его к кесарю.

21. Як же Павел покликнув ся, щоб його задержано до розсуду Августа, звелїв я держати його, доки одішлю до кесаря.

22 Niin Agrippa sanoi Festukselle: "Minäkin tahtoisin kuulla sitä miestä". Tämä sanoi: "Huomenna saat kuulla häntä".

22 Niin Agrippa sanoi Festukselle: "Minäkin haluaisin kuulla sitä miestä." Tämä vastasi: "Huomenna olet kuuleva häntä."

22. Niin Agrippa sanoi Festukselle: minäkin kuulisin mielelläni sitä miestä. Hän sanoi: huomenna saat sinä häntä kuulla.

22. NIin Agrippa sanoi Festuxelle: minä cuulisin myös mielelläni sitä miestä. Hän sanoi: huomena saat sinä händä cuulla.

22. Nin sanoi Agrippa Festuselle/ Cwlisin mineki kernasti site Mieste. Nin hen sanoi/ Homena sine saat henen cwlla. (Niin sanoi Agrippa Festukselle/ Kuulisin minäkin kernaasti sitä miestä. Niin hän sanoi/ Huomenna sinä saat hänen kuulla.)

22. Ἀγρίππας δὲ πρὸς τὸν Φῆστον ἔφη· Ἐβουλόμην καὶ αὐτὸς τοῦ ἀνθρώπου ἀκοῦσαι. ὁ δέ, Αὔριον, φησίν, ἀκούσῃ αὐτοῦ.

22. αγριππας δε προς τον φηστον εφη εβουλομην και αυτος του ανθρωπου ακουσαι ο δε αυριον φησιν ακουση αυτου 22. agrippas de pros ton feston efe eβoυlomen kai aυtos toυ anthropoυ akoυsai o de aυrion fesin akoυse aυtoυ

22 But Agrippa said to Festus, I was also planning to hear from the man myself. Now he says, You will hear him on the next-day.

22. Then Agrippa said unto Festus, I would also hear the man myself. To morrow, said he, thou shalt hear him.

22. Men Agrippa sagde til Festus: jeg vilde og selv høre det Menneske. Men han sagde: i Morgen skal du faae ham at høre.

22. Då sade Agrippa till Festum: Jag ville ock gerna höra mannen. I morgon, sade han, skall du få höran.

22. Siis ütles Agrippas Westusse wasto: Miña isegi tahhaksin sedda innimest kuulda; ja temma ütles: Hom̃e pead sa tedda sama kuulda.

22. Agripa tarė Festui: ‘‘Aš ir pats norėčiau pasiklausyti to žmogaus’‘. Anas atsakė: ‘‘Galėsi rytoj pasiklausyti’‘.

22. Agrippa aber sprach zu Festus: Ich möchte den Menschen auch gerne hören. Er aber sprach: Morgen sollst du ihn hören.

22. Alors Agrippa dit à Festus: Je voudrais, moi aussi, entendre cet homme. Demain, dit Festus, tu l'entendras.

22. Entónces Agripa dijo a Festo: Yo también querría oir a ese hombre. Y él dijo: Mañana le oirás.

22 En Agrippa zeide tot Festus: Ik wilde ook zelf dien mens wel horen. En hij zeide: Morgen zult gij hem horen.

22. Zatem Agrypa rzekł do Festa: Chciałbym ja tego człowieka słyszeć. A on rzekł: Jutro go usłyszysz.

22. Agrippa pedig monda Festusnak: Szeretném magam is azt az embert hallani. Ő pedig monda: Holnap meg fogod őt hallani.

22 Агриппа же сказал Фесту: хотел бы и я послушать этого человека. Завтра же, отвечал тот, услышишь его.

22. Агриппа ж каже до Феста: Хотїв би й я чоловіка сього послухати. Він же: Завтра, каже, чути меш його.

23 Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike tulivat suurella komeudella ja menivät oikeussaliin päällikköjen ja kaupungin ylhäisten miesten kanssa; ja Paavali tuotiin Festuksen käskystä sinne.

23 Kun siis Agrippa ja Bernike olivat seuraavana päivänä tulleet suuresti komeillen ja menneet oikeussaliin komentajien ja kaupungin ylhäisten miesten kanssa, niin Paavali tuotiin sinne Festuksen käskystä.

23. Ja toisena päivänä tuli Agrippa ja Bernise suurella koreudella, ja menivät raastupaan, päämiesten ja kaupungin ylimmäisten kanssa, ja Paavali tuotiin edes Festuksen käskyn jälkeen.

23. Ja toisna päiwänä tuli Agrippa ja Bernice suurella coreudella Rastupan Päämiesten ja Caupungin ylimmäisten cansa. Ja Pawali tuotin edes Festuxen käskyn jälken.

23. Ja toisna peiuen tuli Agrippa ia Bernice swren Pramin cansa/ ia sisellekeuit Radztupan/ Pämiesten ia Caupungin Ylimeisten cansa. Ja Pauali edestootin Festusen keskyn ielkin. (Ja toisena päiwänä tuli Agrippa ja Bernice suuren prameuden kanssa/ ja sisälle käwit raastupaan/ päämiesten ja kaupungin ylimmäisten kanssa. Ja Pawali edestuotiin Festuksen käskyn jälkeen.)

23. Τῇ οὖν ἐπαύριον ἐλθόντος τοῦ Ἀγρίππα καὶ τῆς Βερνίκης μετὰ πολλῆς φαντασίας καὶ εἰσελθόντων εἰς τὸ ἀκροατήριον σύν τε τοῖς χιλιάρχοις καὶ ἀνδράσι τοῖς κατ’ ἐξοχὴν οὖσι τῆς πόλεως, καὶ κελεύσαντος τοῦ Φήστου ἤχθη ὁ Παῦλος.

23. τη ουν επαυριον ελθοντος του αγριππα και της βερνικης μετα πολλης φαντασιας και εισελθοντων εις το ακροατηριον συν τε τοις χιλιαρχοις και ανδρασιν τοις κατ εξοχην ουσιν της πολεως και κελευσαντος του φηστου ηχθη ο παυλος 23. te oυn epaυrion elthontos toυ agrippa kai tes βernikes meta polles fantasias kai eiselthonton eis to akroaterion sυn te tois chiliarchois kai andrasin tois kat eksochen oυsin tes poleos kai keleυsantos toυ festoυ echthe o paυlos

23 Therefore on the next-day, Agrippa and Bernice came with much pomp, and entered into the auditorium together with both, the commanders and men according to prominence, who are from the city, and (after) Festus commanded, Paul was led (before him).

23. And on the morrow, when Agrippa was come, and Bernice, with great pomp, and was entered into the place of hearing, with the chief captains, and principal men of the city, at Festus' commandment Paul was brought forth.

23. Anden Dagen altsaa, der Agrippa og Berenice kom med stor Bram og gik ind paa Raadhuset med Øversterne og de ypperste Mænd i Staden, gav Festus Befaling, og Paulus blev fremført.

23. Dagen efter kom Agrippa och Bernice, med stor ståt, och gingo in på Rådhuset, med höfvitsmännerna, och de yppersta i staden; och vardt Paulus efter Festi befallning framhafder.

23. Kui nüüd Agrippas ja Pernike teisel päwal sure körkussega tullid, ja kohto-kotta läksid üllematte pealikkudega ja nende meestega, mis liñnas keigeüllemad ollid, siis todi Paulust Westusse sanna peäle.

23. Rytojaus dieną, kai Agripa ir Berenikė atėjo su didele iškilme ir įžengė į salę kartu su tribūnais ir miesto didžiūnais, Festui įsakius, buvo atvestas Paulius.

23. Und am andern Tage, da Agrippa und Bernice kamen mit großem Gepränge und gingen in das Richthaus mit den Hauptleuten und vornehmsten Männern der Stadt, und da es Festus hieß, ward Paulus gebracht.

23. Le lendemain donc, Agrippa et Bérénice vinrent avec grande pompe, et étant entrés dans le lieu de l'audience, avec les tribuns et les principaux de la ville, Paul fut amené par l'ordre de Festus.

23. Y al otro día viniendo Agripa y Berenice con mucho aparato, y entrado en el auditorio con los tribunos, y los varones más principales de la ciudad, mandándolo Festo, fué traido Pablo.

23 Des anderen daags dan, als Agrippa gekomen was en Bernice, met grote pracht, en als zij ingegaan waren in het rechthuis, met de oversten over duizend, en de mannen, die de voornaamsten de stad waren, werd Paulus op bevel van Festus voor gebracht.

23. Nazajutrz tedy, gdy przyszedł Agrypa i Bernice z wielką okazałością, i weszli w dom sądowy z hetmanami i mężami przedniejszymi miasta onego, na rozkazanie Festowe przywiedziono Pawła.

23. Másnap tehát eljővén Agrippa és Bernicé nagy pompával, és bemenvén a kihallgatási terembe az ezredesekkel és a város főfőpolgáraival együtt, Festus parancsolatjára előhozák Pált.

23 На другой день, когда Агриппа и Вереника пришли с великою пышностью и вошли в судебнуюпалату с тысяченачальниками и знатнейшими гражданами, по приказанию Феста приведен был Павел.

23. Назавтра ж, як прийшов Агриппа та Верникия з великою пихою та ввійшли в судову палату з тисячниками та городськими переднїми мужами, звелїв Фест привести Павла.

24 Ja Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki muut, jotka meidän kanssamme olette läsnä, tässä näette sen miehen, jonka tähden koko juutalaisten joukko sekä Jerusalemissa että täällä on ahdistanut minua huutaen, ettei hänen pidä enää saaman elää.

24 Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki miehet, jotka kanssamme olette läsnä, näette hänet, jonka vuoksi koko juutalaisten joukko sekä Jerusalemissa että täällä on kääntynyt puoleeni huutaen, ettei hänen sovi enää elää.

24. Ja Festus sanoi: kuningas Agrippa ja kaikki miehet, jotka tässä meidän kanssamme olette, te näette sen, josta kaikki Juudalaisten joukko on minua rukoillut Jerusalemissa ja myös täällä, huutain, ettei hänen pitäisi enempi elämän.

24. Ja Festus sanoi: Cuningas Agrippa ja caicki miehet jotca täsä meidän cansam oletta te näette nyt sen miehen josta caicki Judalaisten cocous on minua rucoillut Jerusalemis ja myös täällä huutain ettei hänen pidäis enämbi elämän.

24. Ja Festus sanoi/ Kuningas Agrippa ia caiki te Miehet/ iotca ynne tesse meiden cansan oletta/ Tesse te näet sen Miehen/ iosta caiki Juttain cocous ombi minua rucollut/ Jerusalemis ia mös täle hwtadhen/ Ettei henen tulisi enembi ele. (Ja Festus sanoi/ Kuningas Agrippa ja kaikki te miehet/ jotka tässä meidän kanssa olette/ Tässä te näet sen miehen/ josta kaikki juuttain kokous ompi minua rukoillut/ Jerusalemissa ja myös tälle huutaen/ ettei häne tulisi enempi elää.)

24. καί φησιν ὁ Φῆστος· Ἀγρίππα βασιλεῦ καὶ πάντες οἱ συμπαρόντες ἡμῖν ἄνδρες, θεωρεῖτε τοῦτον περὶ οὗ πᾶν τὸ πλῆθος τῶν Ἰουδαίων ἐνέτυχόν μοι ἔν τε Ἱεροσολύμοις καὶ ἐνθάδε, ἐπιβοῶντες μὴ δεῖν ζῆν αὐτὸν μηκέτι.

24. και φησιν ο φηστος αγριππα βασιλευ και παντες οι συμπαροντες ημιν ανδρες θεωρειτε τουτον περι ου παν το πληθος των ιουδαιων ενετυχον μοι εν τε ιεροσολυμοις και ενθαδε επιβοωντες μη δειν ζην αυτον μηκετι 24. kai fesin o festos agrippa βasileυ kai pantes oi sυmparontes emin andres theoreite toυton peri oυ pan to plethos ton ioυdaion enetυchon moi en te ierosolυmois kai enthade epiβoontes me dein zen aυton meketi

24 And Festus says, King Agrippa, and all who are here together with us, you° view this man, concerning whom all the multitude of the Jews petitioned me, both in Jerusalem and here, crying that it is essential for him to live no longer.

24. And Festus said, King Agrippa, and all men which are here present with us, ye see this man, about whom all the multitude of the Jews have dealt with me, both at Jerusalem, and also here, crying that he ought not to live any longer.

24. Og Festus sagde: Kong Agrippa, og alle I Mænd, som ere med os tilstede! her see I den, over hvilken hele Jødernes Mængde har besværget sig for mig, baade i Jerusalem og her, raabende paa, at han ingenlunde bør leve.

24. Och sade Festus: Konung Agrippa, och I män alle, som med oss tillstädes ären: Här sen I den mannen, om hvilken hele hopen af Judarna hafver bedit mig, både i Jerusalem och här, ropandes att honom borde icke lefva länger.

24. Ja Westus ütles: Kunningas Agrippas, ja keik mehhed, kes siin on meiega, teie näte seddasinnast, kelle pärrast keik Juda-rahwa hulk mind on pallunud Jerusalemmas ja siin, kissendades, et ta ei pea ennam ellusse jäma.

24. Festas prabilo: ‘‘Karaliau Agripa ir visi čia esantys vyrai! Jūs matote žmogų, dėl kurio visa daugybė žydų kreipėsi į mane Jeruzalėje ir čia, šaukdami, kad jo negalima palikti gyvo.

24. Und Festus sprach: Lieber König Agrippa und alle ihr Männer, die ihr mit uns hier seid, da seht ihr den, um welchen mich die ganze Menge der Juden angegangen hat, zu Jerusalem und auch hier, und schrieen, er solle nicht länger leben.

24. Alors Festus dit: Roi Agrippa, et vous tous qui êtes présents avec nous, vous voyez l'homme contre lequel toute la multitude des Juifs m'est venue solliciter, tant à Jérusalem qu'ici, en s'écriant qu'il ne devait plus vivre.

24. Entónces Festo dijo: Rey Agripa, y todos los varones que estáis aquí juntos con nosotros, veis a este hombre, por el cual toda la multitud de los Judíos me ha demandado en Jerusalem, y aquí también, gritando que no conviene que viva más.

24 En Festus zeide: Koning Agrippa, en gij mannen allen, die met ons hier tegenwoordig zijt, gij ziet dezen, van welken mij de ganse menigte der Joden heeft aangesproken, beide te Jeruzalem en hier, roepende, dat hij niet meer behoort te leven.

24. I rzekł Festus: Królu Agrypo i wszyscy mężowie, którzyście tu z nami! widzicie tego, o którego mię wszystek lud żydowski prosił, i w Jeruzalemie i tu wołając, że nie słuszna, aby ten dłużej żyć miał.

24. És monda Festus: Agrippa király, és ti férfiak mindnyájan, kik velünk egybe itt vagytok! Látjátok őt, ki felől a zsidóknak egész sokasága megkeresett engem, mind Jeruzsálemben, mind itt, azt kiáltva, hogy nem kell néki tovább élnie.

24 И сказал Фест: царь Агриппа и все присутствующие с нами мужи! вы видите того, против которого все множество Иудеев приступали ко мне в Иерусалиме и здесь и кричали, что ему не должно более жить.

24. І каже Фест: Агриппо царю і всї мужі, що сидите з нами, гляньте на сього, про котрого все множество Жидів озвалось до мене в Єрусалимі, гукаючи, що не треба йому жити більш.

25 Minä kuitenkin huomasin, ettei hän ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman; mutta kun hän itse vetosi majesteettiin, niin minä päätin lähettää hänet sinne.

25 Mutta huomattuani, ettei hän ole tehnyt mitään kuoleman ansaitsevaa, ja kun hän itsekin vetosi majesteettiin, päätin lähettää hänet sinne.

25. Mutta kuin minä ymmärsin, ettei hän ollut mitään kuoleman ansiota tehnyt, ja että hän myös itse turvasi keisariin, niin minä aioin hänen sinne lähettää.

25. Mutta cuin minä cuulin ettei hän ollut mitän paha tehnyt josta hän olis hengens rickonut.

25. Mutta mine leusin ettei hen miten paha tehnyt ollut/ iosta he' olis hengens rickonut. (Mutta minä löysin ettei hän mitään pahaa tehnyt ollut/ josta hän olisi henkensä rikkonut.)

25. ἐγὼ δὲ καταλαβόμενος μηδὲν ἄξιον θανάτου αὐτὸν πεπραχέναι, καὶ αὐτοῦ δὲ τούτου ἐπικαλεσαμένου τὸν Σεβαστὸν, ἔκρινα πέμπειν αὐτόν.

25. εγω δε καταλαβομενος μηδεν αξιον θανατου αυτον πεπραχεναι και αυτου δε τουτου επικαλεσαμενου τον σεβαστον εκρινα πεμπειν αυτον 25. ego de katalaβomenos meden aksion thanatoυ aυton peprachenai kai aυtoυ de toυtoυ epikalesamenoυ ton seβaston ekrina pempein aυton

25 But I am comprehending that he has done nothing worthy of death, and I decided to send him, (since) he himself (had) also appealed to the Emperor;

25. But when I found that he had committed nothing worthy of death, and that he himself hath appealed to Augustus, I have determined to send him.

25. Men der jeg befandt, at han havde Intet gjort, som fortjente Døden, og han og selv indskød sig for Keiseren, besluttede jeg at sende ham derhen.

25. Men jag fann honom intet bedrifvit hafva, det döden värdt var;

25. Agga kui ma teäda sain, et ta polle ühtegi surma wäärt teinud, ja temma isse ka Keisrist öigust noudis, siis on mo mötte olnud tedda senna läkkitada:

25. Bet aš nustačiau, kad jis nėra padaręs nieko, kas būtų baustina mirtimi. Jam šaukiantis Augusto, nusprendžiau jį ten pasiųsti.

25. Aber, da ich vernahm, daß er nichts getan hatte, das des Todes wert sei, und er sich selber auf den Kaiser berief, habe ich beschlossen, ihn zu senden.

25. Ayant reconnu cependant qu'il n'a rien fait qui soit digne de mort, et lui-même en ayant appelé à l'empereur, j'ai résolu de l'y envoyer.

25. Mas hallando yo que ninguna cosa digna de muerte ha hecho, y apelando él mismo a Augusto, he determinado de enviarle.

25 Maar ik bevonden hebbende, dat hij niets des doods waardig gedaan had, en dewijl hij ook zelf zich op den keizer beroepen heeft, heb besloten hem te zenden.

25. A ja zrozumiawszy, że nie uczynił nic śmierci godnego, a iż i on sam apelował do Augusta, uczyniłem dekret, aby był posłany.

25. Én pedig, ámbár megértém, hogy semmi halálra méltó dolgot sem cselekedett, de mivel éppen ő maga appellált Augustusra, elvégeztem, hogy elküldöm őt.

25 Но я нашел, что он не сделал ничего, достойного смерти; и как он сам потребовал суда у Августа, то я решился послать его к нему .

25. Я ж, зрозумівши, що нїчого достойного смерти він не зробив, а як і (сам) він покликнув ся до Августа, то й присудив я післати його.

26 Mitään varmaa minulla ei kuitenkaan ole, mitä hänestä herralleni kirjoittaisin. Sen vuoksi tuotin hänet teidän eteenne ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, että minulla tutkinnon tapahduttua olisi, mitä kirjoittaa.

26 Mitään varmaa minulla ei ole hänestä herralleni kirjoitettavaa. Sen vuoksi toin hänet eteenne ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, jotta minulla kuulustelun tapahduttua olisi jotain kirjoitettavaa.

26. Josta ei minulla ole mitään vahvaa herralle kirjoittaa: sentähden tuotin minä hänen teidän eteenne, ja enimmiten sinun etees, kuningas Agrippa, että kuin hänen asiansa visummasti tutkittaisiin, minulla olis jotakin kirjoittamista;

26. Ja että hän myös turwais Keisarijn nijn minä aiwoin hänen sinne lähettä. Josta ei minulla ole mitän wahwa Herralle kirjoitta: sentähden tuotin minä hänen teidän eteen ja enimmitten sinun etees Cuningas Agrippa että cosca hänen asians wisummast tutkitaisin nijn minäkin saisin jotakin kirjoittamista:

26. Waan ette hen itzens lyckesi Keisarin ala/ nin mine mös aiwoin henen sinne lehette. Josta ei ole minulla miteken wahua HErralle kirioitta. Senteden mine tootin henen teiden eten/ Ja enimitten sinun etes Kuningas Agrippa/ senpäle ette coska henen asians wisumasti olis tutkittu/ saisin iotakin kirioitamista. (Waan etteä hän itsensä lykkäsi keisarin alle/ niin minä myös aion hänen sinne lähettää. Josta ei ole minulla mitäkään wahwaa herralle kirjoittaa. Sentähden minä tuotin hänen teidän eteen/ Ja enimmiten sinun eteesi kuningas Agrippa/ senpäälle että koska hänen asiansa wisummasti olisi tutkittu/ saisin jotakin kirjoittamista.)

26. περὶ οὗ ἀσφαλές τι γράψαι τῷ κυρίῳ οὐκ ἔχω· διὸ προήγαγον αὐτὸν ἐφ’ ὑμῶν καὶ μάλιστα ἐπὶ σοῦ, βασιλεῦ Ἀγρίππα, ὅπως τῆς ἀνακρίσεως γενομένης σχῶ τι γράψαι.

26. περι ου ασφαλες τι γραψαι τω κυριω ουκ εχω διο προηγαγον αυτον εφ υμων και μαλιστα επι σου βασιλευ αγριππα οπως της ανακρισεως γενομενης σχω τι γραψαι 26. peri oυ asfales ti grapsai to kυrio oυk echo dio proegagon aυton ef υmon kai malista epi soυ βasileυ agrippa opos tes anakriseos genomenes scho ti grapsai

26 concerning whom, I do not have any certainty (as what) to write to (my) lord. Hence, I led him in front of you° and especially in front of you, King Agrippa, *that, (after his) examination (has) happened, I may have something to write.

26. Of whom I have no certain thing to write unto my lord. Wherefore I have brought him forth before you, and specially before thee, O king Agrippa, that, after examination had, I might have somewhat to write.

26. Dog har jeg intet sikkert at skrive Herren om ham. Derfor lod jeg ham føre frem for Eder og især for dig, Kong Agrippa! paa det jeg kan have Noget at skrive, naar Undersøgelsen er skeet.

26. Men efter han sköt sig till Kejsaren, så aktar jag ock sända honom. Men hvad jag skall skrifva herranom om honom, det visst är, hafver jag icke; hvarföre hafver jag nu honom här fram för eder, och mest för dig, Konung Agrippa, att när derom ransakadt är, må jag hafva hvad jag skrifva skall.

26. Kellest mul ep olle ühtegi öiete Issandale kirjotada; sepärrast ollen ma tedda wäljatonud teie ette, ja keigeennamiste sinno ette, kunningas Agrippas, et, kui se assi saab järrele kulatud, mul woiks olla middagi kirjotada.

26. Tačiau nežinau nieko tikro, ką turėčiau parašyti valdovui. Todėl iškviečiau jį jūsų akivaizdon, ypač tavo, karaliau Agripa, kad, jį apklausęs, žinočiau, ką turiu parašyti.

26. Etwas Gewisses aber habe ich von ihm nicht, das ich dem Herrn schreibe. Darum habe ich ihn lassen hervorbringen vor euch, allermeist aber vor dir, König Agrippa, auf daß ich nach geschehener Erforschung haben möge, was ich schreibe.

26. Je n'ai rien de certain à écrire à l'empereur à son sujet, c'est pourquoi je l'ai fait venir en votre présence, et principalement devant toi, roi Agrippa, afin que lorsqu'il aura été examiné, j'aie quelque chose à écrire.

26. Del cual no tengo cosa cierta que escriba a mi Señor, por lo cual le he sacado ante vosotros, y mayormente ante tí, oh rey Agripa, para que habido exámen, tenga que escribir.

26 Van welken ik niets zekers heb aan den heer te schrijven; daarom heb ik hem voor ulieden voorgebracht, en meest voor u, koning Agrippa, opdat ik, na gedane onderzoeking, wat heb te schrijven.

26. O którym, co bym panu pewnego pisać miał, nie mam. Przetoż kazałem go przed was przywieść, a najwięcej przed cię, królu Agrypo! abym, po rozsądzeniu sprawy jego, miał co pisać.

26. Ki felől nem tudok valami bizonyost írni az én uramnak. Ezért hoztam őt előtökbe, és kiváltképen te elődbe, Agrippa király, hogy a kihallgatás megtörténtével tudjak mit írni.

26 Я не имею ничего верного написать о нем государю; посему привел его пред вас, и особенно пред тебя, царь Агриппа, дабы, по рассмотрении, было мне что написать.

26. Про него ж нїчого докладного писати панові не маю. Тим привів його перед вас, а особливо перед тебе, царю Агриппо, щоб зробивши розпит, мав що написати.

27 Sillä mielettömältä näyttää minusta lähettää vanki, antamatta samalla tietää häntä vastaan tehtyjä syytöksiä."

27 Sillä minusta näyttää typerältä lähettää vanki antamatta samalla tietää häneen kohdistettuja syytöksiä."

27. Sillä se on minun nähdäkseni toimetoin, että hän sidottuna lähetetään, ja ei hänen syytänsä ilmoiteta.

27. Sillä se on minun nähdäxeni wäärin että hän sidottuna lähetetän ja ei hänen syytäns ilmoiteta josta hänen päällens cannetan.

27. Sille minun nädhexeni on se wärin lehette hende sidhottuna/ ia ei henen Sytens ilmoitta/ Josta henen pälense cannetan. (Sillä minun nähdäkseni on se wäärin lähettää häntä sidottuna/ ja ei hänen syytänsä ilmoittaa/ Josta hänen päällensä kannetaan.)

27. ἄλογον γάρ μοι δοκεῖ πέμποντα δέσμιον μὴ καὶ τὰς κατ’ αὐτοῦ αἰτίας σημᾶναι.

27. αλογον γαρ μοι δοκει πεμποντα δεσμιον μη και τας κατ αυτου αιτιας σημαναι 27. alogon gar moi dokei pemponta desmion me kai tas kat aυtoυ aitias semanai

27 For* it seems unreasonable to me (to be) sending a prisoner, and not to signify the accusations against him.

27. For it seemeth to me unreasonable to send a prisoner, and not withal to signify the crimes laid against him.

27. Thi det synes mig ufornuftigt, at sende en Fange og ikke ogsaa angive Beskyldningerne imod ham.

27. Ty mig synes orätt vara att sända någon fången, och icke dermed gifva saken tillkänna, för hvilka han anklagad är.

27. Sest minno arwates on se üks rummal assi, ühhe wangi läkkitada, ja mitte need süüd, mis temma peäle töstetakse, teäda anda.

27. Mat, man rodos, neprotinga siųsti kalinį, nenurodant kaltinimų’‘.

27. Denn es dünkt mich ein ungeschicktes Ding zu sein, einen Gefangenen schicken und keine Ursachen wider ihn anzuzeigen.

27. Car il ne me semble pas raisonnable d'envoyer un prisonnier, sans indiquer de quoi on l'accuse.

27. Porque fuera de razón me parece enviar un preso, y no informar de los crímenes alegados contra él.

27 Want het dunkt mij tegen rede, een gevangene te zenden, en niet ook de beschuldigingen, die tegen hem zijn, te kennen te geven.

27. Bo mi się niesłuszna widzi, posłać więźnia, a tego, o co go obwiniają, nie oznajmić.

27. Mert esztelen dolognak látszik nékem, hogy a ki foglyot küld, az ellene való vádakat is meg ne jelentse.

27 Ибо, мне кажется, нерассудительно послать узника и не показать обвинений на него.

27. Нерозсудливо бо менї здаєть ся післати вязника, а яка вина на нему, не означити.