1 luku

Apostoli toivottaa Korinton kristityille armoa ja rauhaa 1, 2, kiittää Jumalaa saamastaan lohdutuksesta, jolla hän voi muita ahdistettuja lohduttaa 3 – 7, ja kertoo pelastuneensa kuoleman vaarasta 8 – 11 Hän sanoo aina olleensa vilpitön elämässään ja kirjeissään 12 – 14 ja nytkin vakavan harkinnan mukaan muuttaneensa aiotun matkansa siten, ettei tullutkaan suoraan heidän tykönsä 15 – 24.

1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.

1 Paavali, Jumalan tahdosta * Jeesuksen Kristuksen* apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.

1. Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta, ja Timoteus veli, Jumalan seurakunnalle, joka on Korintossa, ja kaikille pyhille, jotka koko Akajassa ovat:

1. PAwali Jesuxen Christuxen Apostoli Jumalan tahdon cautta ja Timotheus weli. Sille Seuracunnalle joca on Corinthos ja caikille Pyhille jotca coco Achajas owat.

1. PAuali Iesusen Christusen Apostoli Jumalan tachdon cautta/ ia Timotheus Welij. Sille Seuraku'nalle ioka on Corinthis/ ynne caikille Pyhille/ iotca Achaiassa ouat. (Pawali Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta/ ja Timotheus weli. Sille seurakunnalle joka Korintissa/ ynnä kaikille pyhille/ jotka Akaiassa owat.)

1. Παῦλος, ἀπόστολος Ἰησοῦ Χριστοῦ διὰ θελήματος Θεοῦ, καὶ Τιμόθεος ὁ ἀδελφός, τῇ ἐκκλησίᾳ τοῦ Θεοῦ τῇ οὔσῃ ἐν Κορίνθῳ σὺν τοῖς ἁγίοις τοῖς οὖσιν ἐν ὅλῃ τῇ Ἀχαΐᾳ.

1. παυλος αποστολος ιησου χριστου δια θεληματος θεου και τιμοθεος ο αδελφος τη εκκλησια του θεου τη ουση εν κορινθω συν τοις αγιοις πασιν τοις ουσιν εν ολη τη αχαια 1. paυlos apostolos iesoυ christoυ dia thelematos theoυ kai timotheos o adelfos te ekklesia toυ theoυ te oυse en korintho sυn tois agiois pasin tois oυsin en ole te achaia

1 Paul, an apostle of Jesus Christ through the will of God and Timothy (our) brother, to the congregation* of God who are in Corinth, together with all the holy-ones who are in the whole (of) Achaia:

1. Paul, an apostle of Jesus Christ by the will of God, and Timothy our brother, unto the church of God which is at Corinth, with all the saints which are in all Achaia:

1. Paulus' kaldet til Jesu Christi Apostel efter Guds Villie, og Broderen Timotheus, til Guds Menighed i Corinth, med alle de Hellige, som ere i det ganske Achaia:

1. Paulus, Jesu Christi Apostel, genom Guds vilja, och brodren Timotheus, den Guds församling som är i Corintho, samt med all helgon, som äro uti hela Achajen:

1. Paulus Jesusse Kristusse Apostel Jummala tahtmisse järrele, ja wend Timoteus, Jummala koggodussele, mis Korintusse liñnas on, keige pühhadega, kes keige Ahkaja maal on.

1. Paulius, Dievo valia Kristaus Jėzaus apaštalas, ir brolis Timotiejus­Dievo bažnyčiai Korinte ir visiems šventiesiems, gyvenantiems visoje Achajoje.

1. Paulus, ein Apostel Jesu Christi durch den Willen Gottes, und Bruder Timotheus der Gemeinde Gottes zu Korinth samt allen Heiligen in ganz Achaja:

1. Paul, apôtre de Jésus-Christ, par la volonté de Dieu, et Timothée, notre frère, à l'Église de Dieu qui est à Corinthe, et à tous les Saints qui sont dans toute l'Achaïe.

1. PABLO, apóstol de Jesu Cristo por la voluntad de Dios, y el hermano Timoteo, a la iglesia de Dios que está en Corinto, con todos los santos que están por toda la Acaya.

1 Paulus, een apostel van Jezus Christus, door den wil van God, en Timotheus, de broeder, aan de Gemeente Gods, die te Korinthe is, met al de heiligen, die in geheel Achaje zijn:

1. Paweł, Apostoł Jezusa Chrystusa przez wolę Bożą, i Tymoteusz brat,zborowi Bożemu, który jest w Koryncie, ze wszystkimi świętymi, którzy są we wszystkiej Achai.

1. Pál, Jézus Krisztus apostola az Isten akaratjából, [1†] és Timótheus az atyafi, az Isten gyülekezetének, a mely Korinthusban van, mindama szentekkel egybe, a kik egész Akhájában vannak:

1 Павел, волею Божиею Апостол Иисуса Христа, и Тимофейбрат, церкви Божией, находящейся в Коринфе, со всеми святымипо всей Ахаии:

1. Павел апостол Ісуса Христа, волею Божою, та Тимотей брат, церквам Божим у Коринтї з усїма сьвятими у всїй Ахаї:

2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

2. Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!

2. Armo olcon teille ja Rauha Jumalalda meidän Isäldäm ja HERralda Jesuxelda Christuxelda.

2. Armo olcoon teille ia Rauha Jumalalda meiden Iselden/ ia Herralda Iesuselda Christuselda. (Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältä/ ja Herralta Jesukselta Kristukselta.)

2. χάρις ὑμῖν καὶ εἰρήνη ἀπὸ Θεοῦ πατρὸς ἡμῶν καὶ Κυρίου Ἰησοῦ Χριστοῦ.

2. χαρις υμιν και ειρηνη απο θεου πατρος ημων και κυριου ιησου χριστου 2. charis υmin kai eirene apo theoυ patros emon kai kυrioυ iesoυ christoυ

2 grace to you° and peace from God our Father and the Lord Jesus Christ.

2. Grace be to you and peace from God our Father, and from the Lord Jesus Christ.

2. Naade være med Eder og Fred fra Gud vor Fader og den Herre Jesus Christus!

2. Nåd vare med eder, och frid af Gudi, vårom Fader, och Herranom Jesu Christo.

2. Arm olgo teile ja rahho Jummalast meie Issast, ja Issandast Jesussest Kristussest.

2. Malonė jums ir ramybė nuo Dievo, mūsų Tėvo, ir Viešpaties Jėzaus Kristaus!

2. Gnade sei mit euch und Friede von Gott, unserm Vater, und dem HERRN Jesus Christus!

2. La grâce et la paix vous soient données de la part de Dieu notre Père, et du Seigneur Jésus-Christ!

2. Gracia a vosotros, y paz de Dios nuestro Padre, y del Señor Jesu Cristo.

2 Genade zij u en vrede van God, onzen Vader, en den Heere Jezus Christus.

2. Łaska niech będzie wam i pokój od Boga, Ojca naszego, i Pana Jezusa Chrystusa.

2. Kegyelem [2†] néktek és békesség Istentől a mi Atyánktól és az Úr Jézus Krisztustól.

2 благодать вам и мир от Бога Отца нашего и Господа Иисуса Христа.

2. Благодать вам і впокій од Бога Отця нашого і Господа Ісуса Христа.

3 Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

3 Ylistetty olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden* Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

3. Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, laupiuden Isä, ja kaiken lohdutuksen Jumala!

3. KIjtetty olcon Jumala meidän HERran Jesuxen Christuxen Isä laupiuden Isä ja caiken lohdutuxen Jumala

3. Hyuestisiugnattu olcoon Jumala/ meiden HERRAN Iesusen Christusen Ise/ sen Laupiude' Ise/ ia caiken Lohutoxen Jumala/ (Hywästi siunattu olkoon Jumalan/ meidän HERRAN Jesuksen Kristuksen Isä/ sen laupeuden Isä/ ja kaiken lohdutuksen Jumala/)

3. Εὐλογητὸς ὁ Θεὸς καὶ πατὴρ τοῦ Κυρίου ἡμῶν Ἰησοῦ Χριστοῦ, ὁ πατὴρ τῶν οἰκτιρμῶν καὶ Θεὸς πάσης παρακλήσεως,

3. ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου ο πατηρ των οικτιρμων και θεος πασης παρακλησεως 3. eυlogetos o theos kai pater toυ kυrioυ emon iesoυ christoυ o pater ton oiktirmon kai theos pases parakleseos

3 The God and Father of our Lord Jesus Christ, the Father of the mercies and God of all encouragement (is) gracious*;

3. Blessed be God, even the Father of our Lord Jesus Christ, the Father of mercies, and the God of all comfort;

3. Lovet være Gud og vor Herrens Jesu Christi Fader, al Barmhjertigheds Fader og al Trøstes Gud,

3. Välsignad vare Gud och vårs Herras Jesu Christi Fader, barmhertighetenes Fader, och all hugsvalelses Gud;

3. Kidetud olgo Jummal, ja meie Issanda Jesusse Kristusse Issa, se süddamelikko hallastusse Issa, ja keige trööstimisse Jummal,

3. Tebūna palaimintas Dievas, mūsų Viešpaties Jėzaus Kristaus Tėvas, gailestingumo Tėvas ir visokios paguodos Dievas,

3. Gelobet sei Gott und der Vater unsers HERRN Jesu Christi, der Vater der Barmherzigkeit und Gott alles Trostes,

3. Béni soit Dieu, le Père de notre Seigneur Jésus-Christ, le Père des miséricordes, et le Dieu de toute consolation,

3. Bendito sea el Dios y Padre de nuestro Señor Jesu Cristo, el Padre de misericordias, y el Dios de toda consolación.

3 Geloofd zij de God en Vader van onzen Heere Jezus Christus, de Vader der barmhartigheden, en de God aller vertroosting;

3. Błogosławiony niech będzie Bóg i Ojciec Pana naszego, Jezusa Chrystusa, Ojciec miłosierdzia a Bóg wszelkiej pociechy,

3. Áldott [3†] az Isten és a mi Urunk Jézus Krisztusnak Atyja, az irgalmasságnak atyja és minden [4†] vígasztalásnak Istene;

3 Благословен Бог и Отец Господа нашего Иисуса Христа, Отец милосердия и Бог всякого утешения,

3. Благословен Бог і Отець Господа нашого Ісуса Христа, Отець милосердя і Бог всякої утїхи,

4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, jotta me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa kaikenlaisessa ahdistuksessa olevia.

4. Joka meitä lohduttaa kaikessa meidän vaivassamme, että me taitaisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa vaivassa ovat, sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä lohduttaa.

4. Joca meitä lohdutta caikesa meidän waiwasam että mekin taidaisimma lohdutta nijtä jotca caickinaises waiwas owat sillä lohdutuxella jolla Jumala meitä lohdutta.

4. ioca meite Lohuttapi caikesa meiden Waiwassa/ ette meki taidhaisima mös lohutta nijte iotca caikinaises Waiwassa ouat/ sille lohutoxella iolla Jumala meite lohutta. (joka meitä lohduttaapi kaikessa meidän waiwassa/ että mekin taitaisimme myös lohduttaa niitä jotka kaikkinaisessa waiwassa owat/ sillä lohdutuksella jolla Jumala meitä lohduttaa.)

4. ὁ παρακαλῶν ἡμᾶς ἐν πάσῃ τῇ θλίψει ἡμῶν, εἰς τὸ δύνασθαι ἡμᾶς παρακαλεῖν τοὺς ἐν πάσῃ θλίψει διὰ τῆς παρακλήσεως ἧς παρακαλούμεθα αὐτοὶ ὑπὸ τοῦ Θεοῦ·

4. ο παρακαλων ημας επι παση τη θλιψει ημων εις το δυνασθαι ημας παρακαλειν τους εν παση θλιψει δια της παρακλησεως ης παρακαλουμεθα αυτοι υπο του θεου 4. o parakalon emas epi pase te thlipsei emon eis to dυnasthai emas parakalein toυs en pase thlipsei dia tes parakleseos es parakaloυmetha aυtoi υpo toυ theoυ

4 who is encouraging us on our every affliction, *that* we may be able to encourage those who are in any affliction, through the encouragement of which we ourselves are encouraged by God.

4. Who comforteth us in all our tribulation, that we may be able to comfort them which are in any trouble, by the comfort wherewith we ourselves are comforted of God.

4. som os trøster i al vor Trængsel, at vi kunne trøste dem, som ere i allehaande Trængsel, men den Trøst, hvormed vi selv blive trøstede af Gud!

4. Som oss hugsvalar i all vår bedröfvelse, att vi ock hugsvala kunne dem, som i allahanda bedröfvelse äro, med den hugsvalelse, der Gud oss med hugsvalar.

4. Kes meid trööstib keige meie willetsusse sees, et meie woime trööstida neid, kes keigesugguse willetsusse sees on, se trööstimissega, misga meid endid Jummalast trööstitakse.

4. kuris guodžia mus kiekviename mūsų sielvarte, kad mes galėtume paguosti bet kokio sielvarto ištiktuosius ta paguoda, kuria patys Dievo guodžiami.

4. der uns tröstet in aller unsrer Trübsal, daß auch wir trösten können, die da sind in allerlei Trübsal, mit dem Trost, damit wir getröstet werden von Gott.

4. Qui nous console dans toutes nos afflictions, afin que, par la consolation dont nous sommes nous-mêmes consolés de Dieu, nous puissions consoler tous ceux qui sont dans quelque affliction.

4. El que nos consuela en todas nuestras tribulaciones; para que podamos nosotros consolar a los que están en cualquiera angustia, con la consolación con que nosotros mismos somos consolados de Dios.

4 Die ons vertroost in al onze verdrukking, opdat wij zouden kunnen vertroosten degenen, die in allerlei verdrukking zijn, door de vertroosting, met welke wij zelven van God vertroost worden.

4. Który nas cieszy w każdym ucisku naszym, abyśmy i my cieszyć mogli i tych, którzy są w jakimkolwiek ucisku, tąż pociechą, którą my sami pocieszeni bywamy od Boga.

4. A ki megvígasztal minket minden nyomorúságunkban, [5†] hogy mi is megvígasztalhassunk bármely nyomorúságba esteket azzal a vígasztalással, a mellyel Isten vígasztal minket.

4 утешающий нас во всякой скорби нашей, чтобы и мы могли утешать находящихся во всякой скорби тем утешением, которым Бог утешает нас самих!

4. що втїшає нас у всякому горю нашому, щоб змогли ми утїшати тих, що у всякому горю, утїшеннєм, яким утїшаємось самі від Бога.

5 Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.

5 Sillä niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat runsaina osanamme, samoin myös lohdutuksemme on runsas Kristuksen ansiosta.

5. Sillä niinkuin Kristuksen kärsimys on paljo tullut meidän päällemme, niin myös meille tulee paljo lohdutusta Kristuksen kautta.

5. Sillä nijncuin Christuxen kärsimisest on meille paljo: nijn myös meille tule paljo lohdutust Christuxen cautta.

5. Sille ette ninquin Christusen Kerssimiset ouat palio tulluet meiden ylitzen/ Nin tulepi mös palio Lohutus meiden ylitzen Christusen cautta. (Sillä että niinkuin Kristuksen kärsimiset owat paljon tulleet meidän ylitsen/ Niin tuleepi myös paljon lohdutus meidän ylitsen Kristuksen kautta.)

5. ὅτι καθὼς περισσεύει τὰ παθήματα τοῦ Χριστοῦ εἰς ἡμᾶς, οὕτω διὰ Χριστοῦ περισσεύει καὶ ἡ παράκλησις ἡμῶν.

5. οτι καθως περισσευει τα παθηματα του χριστου εις ημας ουτως δια χριστου περισσευει και η παρακλησις ημων 5. oti kathos perisseυei ta pathemata toυ christoυ eis emas oυtos dia christoυ perisseυei kai e paraklesis emon

5 Because just-as the sufferings of the Christ abound to us, so our encouragement also abounds through the Christ.

5. For as the sufferings of Christ abound in us, so our consolation also aboundeth by Christ.

5. Thi ligesom Christi Lidelser komme overflødigen over os, saaledes er og vor Trøst overflødig ved Christus.

5. Ty såsom Christi lidande är mycket kommet öfver oss, så kommer ock mycken hugsvalelse öfver oss genom Christum.

5. Sest otsego meil Kristusse kannatamissi paljo on, nenda trööstitakse meid ka rohkeste Kristusse läbbi.

5. Kaip gausėja mumyse Kristaus kentėjimai, taip gausėja per Kristų ir mūsų paguoda.

5. Denn gleichwie wir des Leidens Christi viel haben, also werden wir auch reichlich getröstet durch Christum.

5. Car, comme les souffrances de Christ abondent en nous, ainsi notre consolation abonde par Christ.

5. Porque de la manera que abundan en nosotros las aflicciones de Cristo, así abunda también por Cristo nuestra consolación.

5 Want gelijk het lijden van Christus overvloedig is in ons, alzo is ook door Christus onze vertroosting overvloedig.

5. Gdyż jako w nas obfitują utrapienia Chrystusowe, tak przez Chrystusa obfituje i pociecha nasza.

5. Mert a mint [6†] bőséggel kijutott nékünk a Krisztus szenvedéseiből, [7†] úgy bőséges a mi vígasztalásunk is Krisztus által.

5 Ибо по мере, как умножаются в нас страдания Христовы, умножается Христом и утешение наше.

5. Бо яко ж намножують ся страдання Христові в нас, так Христом намножуєть ся і утїшеннє наше.

6 Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi (ja pelastukseksi), ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,

6 Mutta joko olemme ahdistuksessa, teille lohdutukseksi ja pelastukseksi, *mikä saa aikaan samojen kärsimysten kestämistä, joita mekin kärsimme,* tai saamme lohtua, teille lohdutukseksi (ja pelastukseksi), niin toivomme teistä on vahva,

6. Mutta jos meitä vaivataan, niin se tapahtuu teille lohdutukseksi ja autuudeksi, joka vaikuttaa niiden vaivain kärsivällisyydessä, joita myös me kärsimme, eli jos meitä lohdutetaan, niin se tulee teille lohdutukseksi ja autuudeksi; ja meidän toivomme on vahva teistä:

6. Mutta ehkä mikä meillä olis waiwa eli lohdutus nijn se tule teidän hywäxen: jos se on waiwa nijn tapahtu teille lohdutuxexi ja autuudexi.

6. Mutta mike meille on Waiwa eli Lohutus/ nin se tule teiden Hywexenne. Jos se on Waiua/ nin se tapachtu teiden Lohutuxexi ia terweydhexi (Mutta mikä meille on waiwa eli lohdutus/ niin se tulee teidän hywäksenne. Jos se on waiwa/ niin se tapahtuu teidän lohdutukseksi ja terweydeksi.)

6. εἴτε δὲ θλιβόμεθα, ὑπὲρ τῆς ὑμῶν παρακλήσεως καὶ σωτηρίας τῆς ἐνεργουμένης ἐν ὑπομονῇ τῶν αὐτῶν παθημάτων ὧν καὶ ἡμεῖς πάσχομεν, καὶ ἡ ἐλπὶς ἡμῶν βεβαία ὑπὲρ ὑμῶν· εἴτε παρακαλούμεθα, ὑπὲρ τῆς ὑμῶν παρακλήσεως καὶ σωτηρίας,

6. ειτε δε θλιβομεθα υπερ της υμων παρακλησεως και σωτηριας της ενεργουμενης εν υπομονη των αυτων παθηματων ων και ημεις πασχομεν ειτε παρακαλουμεθα υπερ της υμων παρακλησεως και σωτηριας και η ελπις ημων βεβαια υπερ υμων 6. eite de thliβometha υper tes υmon parakleseos kai soterias tes energoυmenes en υpomone ton aυton pathematon on kai emeis paschomen eite parakaloυmetha υper tes υmon parakleseos kai soterias kai e elpis emon βeβaia υper υmon

6 But whether we are afflicted, (it is) on behalf of your° encouragement and salvation; which is working in (the) endurance of the same sufferings which we also are suffering; and our hope is steadfast on your° behalf. If whether we are encouraged, (it is) on behalf of your° encouragement and salvation,

6. And whether we be afflicted, it is for your consolation and salvation, which is effectual in the enduring of the same sufferings which we also suffer: or whether we be comforted, it is for your consolation and salvation.

6. Hvad heller vi da trænges, skeer det er for Eders Trøst og Frelse, som viser sig kraftig deri, at i fordrage de samme Lidelser, som vi og lide; eller vi trøstes da skeer det for Eders Trøst og Frelse.

6. Men hvad vi hafve bedröfvelse eller hugsvalelse, så sker det eder till godo. Är det bedröfvelse, så sker det eder till hugsvalelse och salighet; hvilken salighet är kraftig, om I liden tåleliga, i den måtton som vi lide; är det hugsvalelse, så sker det ock eder till hugsvalelse och salighet; är ock vårt hopp stadigt för eder;

6. Olgo meil nüüd willetust, siis sünnib se teie trööstimisseks ja önnistusseks, mis wäggew on teie sees, kui teie kannatate needsammad kannatamissed, mis meiege kannatame: ehk kui meid trööstitakse, siis sünnib se ka teie trööstimisse ja önnistusse pärrast.

6. Jeigu patiriam sielvartą, tai jūsų paguodai ir išgelbėjimui, kuris padeda iškęsti tokius pačius kentėjimus, kokius mes kenčiame; o jeigu mes guodžiami, tai jūsų nusiraminimui ir išgelbėjimui.

6. Wir haben aber Trübsal oder Trost, so geschieht es euch zugute. Ist's Trübsal, so geschieht es euch zu Trost und Heil; welches Heil sich beweist, so ihr leidet mit Geduld, dermaßen, wie wir leiden. Ist's Trost, so geschieht auch das euch zu Trost und Heil;

6. Et, soit que nous soyons affligés, c'est pour votre consolation et votre salut, qui s'opère dans la patience avec laquelle vous endurez les mêmes maux que nous souffrons aussi; soit que nous soyons consolés, c'est pour votre consolation et votre salut;

6. Y si somos atribulados, es por vuestra consolación y salvación, la cual es eficiente en el sufrir las mismas aflicciones que nosotros también padecemos; o si somos consolados, es por vuestra consolación y salvación.

6 Doch hetzij dat wij verdrukt worden, het is tot uw vertroosting en zaligheid, die gewrocht wordt in de lijdzaamheid van hetzelfde lijden, hetwelk wij ook lijden; hetzij dat wij vertroost worden, het is tot uw vertroosting en zaligheid;

6. Bo choć bywamy uciśnieni, dla waszej to pociechy i zbawienia, które się sprawuje przez znoszenie tegoż utrapienia, które i my cierpimy; choć też pocieszeni bywamy, i to dla waszej pociechy i zbawienia;

6. De akár nyomorgattatunk, a ti vígasztalástokért és üdvösségtekért van az, [8†] mely hathatós ugyanazon szenvedések elviselésére, a melyeket mi is szenvedünk; akár megvígasztaltatunk a ti vígasztalástokért és üdvösségtekért van az. És a mi reménységünk erős felőletek.

6 Скорбим ли мы, скорбим для вашего утешения и спасения, которое совершается перенесением тех жестраданий, какие и мы терпим.

6. Чи то ж ми скорбимо, то для вашого втїшення і спасення, котре звершуєть ся терпіннєм тих мук, що й ми терпимо; чи то ми втїшаємось, то для вашого утїшення і спасення.

7 koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.

7 kun tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette myös lohdutuksesta.

7. Että me tiedämme, että niinkuin te olette kärsimisessä osalliset, niin te myös tulette lohdutuksesta osalliseksi.

7. ( Joca idzens osotta jos te nijn kärsiwälisest kärsitte cuin me kärsimme ) Jos se on lohdutus nijn se myös tule teille lohdutuxexi ja autuudexi. Meillä on myös wahwa Toiwo teistä että me tiedämme että nijncuin te oletta kärsimisist osalliset nijn te myös tuletta lohdutuxest osallisexi.

7. (Cuca terueys osottapi itzens/ ios te kerssitte sillemodholla kerssiuellisesta/ quin me kerssime) Jos se ombi Lohutos/ nin se mös tule teille Lohutuxexi ia terueydhexi. Ombi mös meiden Toiuo wahua teiden edesten/ Senpolesta ette me tiedheme/ ette ninquin te oletta osaliset kerssimisistä/ nin te mös tuletta osalisexi Lohutuxesta. ((Kuka terweys osoittaapi itsensä/ jos te kärsitte sillä muodolla kärsiwällisesti/ kuin me kärsimme) Jos se ompi lohdutus/ niin se myös tulee teille lohdutukseksi ja terweydeksi. Ompi myös meidän toiwo wahwa teidän edestän/ Sen puolesta että me tiedämme/ että niinkuin te olette osalliset kärsimisestä/ niin te myös tulette osalliseksi lohdutuksesta.)

7. εἰδότες ὅτι ὥσπερ κοινωνοί ἐστε τῶν παθημάτων, οὕτω καὶ τῆς παρακλήσεως.

7. ειδοτες οτι ωσπερ κοινωνοι εστε των παθηματων ουτως και της παρακλησεως 7. eidotes oti osper koinonoi este ton pathematon oυtos kai tes parakleseos

7 knowing that, just-as you° are partners of the sufferings, so (you)° (are) also of the comfort.

7. And our hope of you is stedfast, knowing, that as ye are partakers of the sufferings, so shall ye be also of the consolation.

7. Og vort Haab er fast om Eder, efterdi vi vide, at ligesom I ere deelagtige i Lidelserne, saa skulle I og være det i Trøsten.

7. Efter vi vete, att såsom I ären delaktige i lidandet, så varden I ock delaktige i hugsvalelsen.

7. Ja meie lotus teie pärrast on kindel, sest et meie teame, et otsego teie ossa sate neist kannatamistest, nenda ka sest trööstimissest.

7. Ir mūsų viltis jumis tvirta, nes žinome, kad, būdami kentėjimų dalininkai, būsite ir paguodos dalininkai.

7. und unsre Hoffnung steht fest für euch, dieweil wir wissen, daß, wie ihr des Leidens teilhaftig seid, so werdet ihr auch des Trostes teilhaftig sein.

7. (Et l'espérance que nous avons de vous est ferme;) sachant que comme vous avez part aux souffrances, vous aurez aussi part à la consolation.

7. Y nuestra esperanza de vosotros es firme, estando ciertos que como sois participantes de las aflicciones, así también lo seréis de la consolación.

7 En onze hoop van u is vast, als die weten, dat, gelijk gij gemeenschap hebt aan het lijden, gij ook alzo gemeenschap hebt aan de vertroosting.

7. A nadzieja nasza mocna jest o was, ponieważ wiemy, iż jakoście uczestnikami utrapienia, tak i pociechy.

7. Tudván, hogy [9†] a miképen társaink vagytok a szenvedésben, azonképen a vígasztalásban is.

7 И надежда наша о вас тверда. Утешаемся ли, утешаемся для вашего утешения и спасения, зная, что вы участвуете как в страданиях наших, так и в утешении.

7. І впованнє наше тверде про вас, знаючи, що як спільники ви страдання нашого, так і утїшення.

8 Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin,

8 Emme näet tahdo, veljet, teidän olevan tietämättömiä ahdistuksesta, joka tuli osaksemme Aasiassa. Sillä olimme ylen määrin, yli voimien rasittuneet, niin että jouduimme epätoivoon hengestämmekin.

8. Sillä emme tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, meidän vaivaamme, joka meille Asiassa tapahtui: että me olimme sangen suuresti rasitetut ylitse meidän voimamme, niin että me jo meidän hengestämme epäilimme.

8. SIllä en me tahdo salata teildä rackat weljet meidän waiwam cuin meille Asias tapahdui: sillä me olimma sangen suurest rasitetut ylidze meidän woimam nijn että me jo meidän hengestäm epäilimme:

8. Sille/ eipe me tadho salata teilde/ Rackat Weliet/ meiden Waiuan/ quin meiden cochtan Asias tuli/ Sille me olima raskatetudh ylitze mären/ ia ylitze woiman/ nijn ette me io epeilime meiden hengestä/ (Sillä/ eipä me tahdo salata teiltä/ Rakkaat weljet/ meidän waiwan/ kuin meidän kohtaan Aasiassa tuli/ Sillä me olimme raskautetut ylitse määrän/ ja ylitse woiman/ niin että me jo epäilimme meidän hengestä/)

8. Οὐ γὰρ θέλομεν ὑμᾶς ἀγνοεῖν, ἀδελφοί, ὑπὲρ τῆς θλίψεως ἡμῶν τῆς γενομένης ἡμῖν ἐν τῇ Ἀσίᾳ, ὅτι καθ’ ὑπερβολὴν ἐβαρήθημεν ὑπὲρ δύναμιν, ὥστε ἐξαπορηθῆναι ἡμᾶς καὶ τοῦ ζῆν·

8. ου γαρ θελομεν υμας αγνοειν αδελφοι υπερ της θλιψεως ημων της γενομενης ημιν εν τη ασια οτι καθ υπερβολην εβαρηθημεν υπερ δυναμιν ωστε εξαπορηθηναι ημας και του ζην 8. oυ gar thelomen υmas agnoein adelfoi υper tes thlipseos emon tes genomenes emin en te asia oti kath υperβolen eβarethemen υper dυnamin oste eksaporethenai emas kai toυ zen

8 For* brethren, we do not wish you° to be ignorant in regard to our affliction which happened to us in Asia, that we were burdened down surpassingly, beyond our power, so-that we despaired even to be living.

8. For we would not, brethren, have you ignorant of our trouble which came to us in Asia, that we were pressed out of measure, above strength, insomuch that we despaired even of life:

8. Thi vi ville ikke, Brødre! at I skulle være uvidende om den Trængsel, som os er vederfaren i Asia, at vi vare overmaade besværede og over Evne, saa at vi endog mistvivlede om Livet.

8. Ty vi vilje icke fördölja eder, käre bröder, vår bedröfvelse, som oss vederfaren är uti Asien; ty vi vore förtungade öfver måtton, och öfver magten, så att vi ock tviflade om lifvet;

8. Sest meie ei tahha mitte, wennad, et teil peab teädmatta ollema meie willetsus, mis meil Asia-maal on olnud, et meid üpris wägga waewati ülle meie rammo, nenda et meie kahhe wahhel ollime ka omma ello pärrast:

8. Mes nenorime, broliai, palikti jus nežinioje apie Azijoje mus ištikusią negandą. Mes buvome prislėgti daugiau nei mūsų jėgos leidžia­taip, kad nebesitikėjome išliksią gyvi.

8. Denn wir wollen euch nicht verhalten, liebe Brüder, unsre Trübsal, die uns in Asien widerfahren ist, da wir über die Maßen beschwert waren und über Macht, also daß wir auch am Leben verzagten

8. Car, mes frères, nous ne voulons pas que vous ignoriez l'affliction qui nous est survenue en Asie, c'est que nous avons été accablés excessivement, au-dessus de nos forces, en sorte que nous désespérions même pour notre vie.

8. Porque, hermanos, no queremos que ignoréis acerca de nuestra tribulación que nos fué hecha en Asia, que sobre manera fuimos cargados sobre nuestras fuerzas, de tal manera que aun dudábamos de la vida.

8 Want wij willen niet, broeders, dat gij onwetende zijt van onze verdrukking, die ons in Azie overkomen is, dat wij uitnemend zeer bezwaard zijn geweest boven onze macht, alzo dat wij zeer in twijfel waren, ook van het leven.

8. Albowiem nie chcemy, abyście nie mieli wiedzieć, bracia! o ucisku naszym, który nas spotkał w Azyi, iżeśmy nazbyt byli obciążeni i nad możność, tak iżeśmy byli poczęli wątpić i o żywocie.

8. Mert nem akarjuk, hogy ne tudjatok atyámfiai a mi nyomorúságunk felől, a mely Ázsiában [10†] esett rajtunk, hogy felette igen, erőnk felett megterheltettünk, úgy hogy életünk felől is kétségben valánk:

8 Ибо мы не хотим оставить вас, братия, в неведении о скорби нашей, бывшей с нами в Асии, потому что мы отягчены были чрезмерно и сверх силы, так что не надеялись остаться в живых.

8. Бо не хочемо, браттє, щоб ви не відали про горе наше, що було нам в Азиї, що над міру і над силу тяжко було нам, так що не мали вже надїї й жити.

9 ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.

9 Jopa meillä oli mielessämme kuolemantuomio, jottemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.

9. Mutta me itsellämme juuri niin päätimme, että meidän piti kuoleman, ettei meidän pitäisi itse päällemme uskaltaman, vaan Jumalan päälle, joka kuolleetkin herättää,

9. Ja idzellämme juuri nijn päätimme että meidän piti cuoleman. Mutta se tapahdui ettei meidän pidäis idze päällem uscaldaman waan Jumalan päälle joca cuolletkin herättä.

9. ia itzelle'me iuri nin päätime ette meiden piti cooleman. Mutta se tapachtui senpolesta/ ettei meiden pideis panema' ychten vskallusta itze pälem/ wan Jumala' päle/ ioca ne Cooleet ylesherettä. (ja itsellemme juuri niin päätimme että meidän piti kuoleman. Mutta se tapahtui sen puolesta/ ettei meidän pitäisi paneman yhtään uskallusta itse päällemme/ waan Jumalan päälle/ joka ne kuolleet ylös herättää.)

9. ἀλλὰ αὐτοὶ ἐν ἑαυτοῖς τὸ ἀπόκριμα τοῦ θανάτου ἐσχήκαμεν, ἵνα μὴ πεποιθότες ὦμεν ἐφ’ ἑαυτοῖς, ἀλλ’ ἐπὶ τῷ Θεῷ τῷ ἐγείροντι τοὺς νεκρούς·

9. αλλα αυτοι εν εαυτοις το αποκριμα του θανατου εσχηκαμεν ινα μη πεποιθοτες ωμεν εφ εαυτοις αλλ επι τω θεω τω εγειροντι τους νεκρους 9. alla aυtoi en eaυtois to apokrima toυ thanatoυ eschekamen ina me pepoithotes omen ef eaυtois all epi to theo to egeironti toυs nekroυs

9 But, we ourselves have had the verdict of death in ourselves, in order that we should not have confidence upon ourselves, but upon God, who is raising (up) the dead;

9. But we had the sentence of death in ourselves, that we should not trust in ourselves, but in God which raiseth the dead:

9. Ja, vi havde endog hos os selv fældet vor Dødsdom, saa at vi ikke skulde forlade os paa os selv, men paa Gud, som opvækker de Døde;

9. Och satte oss så före, att vi skulle visserligen dö; det skedde fördenskull, att vi ingen tröst skola sätta på oss sjelfva, utan på Gud, som uppväcker de döda;

9. Waid meil olli meie enneste arwates surm kä, et meie ei piddand enneste peäle lootma, waid Jummala peäle, kes surnud üllesärratab,

9. Bet patys savyje patyrėme mirties nuosprendį, kad pasitikėtume ne savimi, o Dievu, kuris prikelia mirusius.

9. und bei uns beschlossen hatten, wir müßten sterben. Das geschah aber darum, damit wir unser Vertrauen nicht auf uns selbst sollen stellen, sondern auf Gott, der die Toten auferweckt,

9. Et nous nous regardions nous-mêmes comme condamnés à mort, afin que nous n'eussions point de confiance en nous-mêmes, mais en Dieu qui ressuscite les morts;

9. Mas nosotros tuvimos en nosotros mismos sentencia de muerte, para que no confiásemos en nosotros mismos, sino en Dios, que levanta los muertos:

9 Ja, wij hadden al zelven in onszelven het vonnis des doods, opdat wij niet op onszelven vertrouwen zouden, maar op God, Die de doden verwekt;

9. Owszem i sami w sobie mieliśmy wyrok śmierci, abyśmy nie ufali sami w sobie, ale w Bogu, który wzbudza umarłych;

9. Sőt magunk is halálra szántuk magunkat, hogy ne bizakodnánk [11†] mi magunkban, hanem Istenben, a ki feltámasztja a holtakat:

9 Но сами в себе имели приговор к смерти,для того, чтобы надеяться не на самих себя,но на Бога, воскрешающего мертвых,

9. Та сами в собі присуд смерти мали, щоб не надїяти ся нам на себе, а на Бога, що підіймає мертвих,

10 Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa,

10 Hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta* ja yhä pelastaa, ja Häneen olemme panneet toivomme, että Hän vielä vastakin pelastaa,

10. Joka meitä niin suuresta kuolemasta päästi ja päästää; ja me turvaamme hänen päällensä, että hän tästedeskin meitä päästää,

10. Joca meitä sencaltaisesta päästi ja wielä jocapäiwä päästä ja me turwamma hänen päällens että hän tästedeskin meitä aina päästä

10. Joca meite sencaltaisesta Coolemasta pästi/ ia wiele nyt iocapeiue pästepi/ Ja me toiuoma hene' päle's ette he' testedes aina pästepi/ (Joka meitä senkaltaisesta kuolemasta päästi/ ja wielä nyt jokapäiwä päästääpi/ Ja me toiwomme hänen päällensä että hän tästedes aina päästääpi.)

10. ὃς ἐκ τηλικούτου θανάτου ἐρρύσατο ἡμᾶς καὶ ῥύεται, εἰς ὃν ἠλπίκαμεν ὅτι καὶ ἔτι ῥύσεται,

10. ος εκ τηλικουτου θανατου ερρυσατο ημας και ρυεται εις ον ηλπικαμεν οτι και ετι ρυσεται 10. os ek telikoυtoυ thanatoυ errυsato emas kai rυetai eis on elpikamen oti kai eti rυsetai

10 who rescued us out of so-great a death and is rescuing (us); in whom we have hoped that he will also still be rescuing (us).

10. Who delivered us from so great a death, and doth deliver: in whom we trust that he will yet deliver us;

10. som friede os fra saa stor en Dødsfare og frier endnu, til hvem vi have Haab, at han og fremdeles skal frie os,

10. Hvilken oss af slik död friat hafver, och ännu dageliga friar; och hoppoms på honom, att han skall oss ännu härefter fria,

10. Kes meid ni surest surmast on peästnud, ja weelgi peästab; kelle peäle meie lodame, et temma meid ka eddespiddi peästab,

10. Jis išgelbėjo mus iš mirties nasrų ir tebegelbsti. Juo mes pasitikime, kad Jis mus gelbės toliau,

10. welcher uns von solchem Tode erlöst hat und noch täglich erlöst; und wir hoffen auf ihn, er werde uns auch hinfort erlösen,

10. Qui nous a délivrés et nous délivre d'une telle mort; et nous avons cette espérance qu'il nous en délivrera encore;

10. El cual nos libró de tamaña muerte, y nos libra: en el cual esperamos que aun nos librará;

10 Die ons uit zo groten dood verlost heeft, en nog verlost; op Welken wij hopen, dat Hij ons ook nog verlossen zal.

10. Który z tak wielkiej śmierci wyrwał nas i jeszcze wyrywa, w którym nadzieję mamy, iż i napotem wyrwie;

10. A ki ilyen nagy halálból [12†] megszabadított és szabadít minket: a kiben reménykedünk, hogy ezután is meg fog szabadítani;

10 Который и избавил нас от столь близкой смерти, и избавляет, и на Которого надеемся, что и еще избавит,

10. котрий з такої смерти збавив нас і збавляє, і на котрого вповаємо, що й ще збавляти ме,

11 kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.

11 kun tekin yhdessä autatte meitä rukouksella, jotta monet uskovaiset* kiittäisivät puolestamme siitä armosta, joka meille monien rukousten avulla on tullut.

11. Ynnä myös teidän rukoustenne avulla meidän edestämme, että meidän tähtemme, siitä lahjasta, joka meille annettu on, pitäis monelta ihmiseltä kiitos tehtämän.

11. Teidän rucouxenne cautta meidän edestäm että meidän tähtemme sijtä lahjasta cuin meille annettu on pidäis monelda ihmiseldä suuri kijtos tapahtuman.

11. lepitze teiden Rucouxen meiden edeste'/ Se'päle ette meiden polesta'/ sijtä Lahiasta/ ioca meille annettu on/ piteis monelda Inhimiselda palio kijtos tapachtaman. (läwitse teidän rukouksen meidän edestän/ Sen päälle että meidän puolesta/ siitä lahjasta/ joka meille annettu on/ pitäis monelta ihmiseltä paljon kiitos tapahtuman.)

11. συνυπουργούντων καὶ ὑμῶν ὑπὲρ ἡμῶν τῇ δεήσει, ἵνα ἐκ πολλῶν προσώπων τὸ εἰς ἡμᾶς χάρισμα διὰ πολλῶν εὐχαριστηθῇ ὑπὲρ ἡμῶν.

11. συνυπουργουντων και υμων υπερ ημων τη δεησει ινα εκ πολλων προσωπων το εις ημας χαρισμα δια πολλων ευχαριστηθη υπερ ημων 11. sυnυpoυrgoυnton kai υmon υper emon te deesei ina ek pollon prosopon to eis emas charisma dia pollon eυcharistethe υper emon

11 (You)° (are) also working together on our behalf (by) your° supplication; in order that the gift* to us from many faces {i.e. mouths} might be a giving-thanks through many (people) on our behalf.

11. Ye also helping together by prayer for us, that for the gift bestowed upon us by the means of many persons thanks may be given by many on our behalf.

11. idet ogsaa I komme os til Hjælp med Bøn for os, paa det den Naade som er os beviist for Manges Skyld, maa erkjendes af Mange med Taksigelse for os.

11. Genom edra böners hjelp för oss; på det af många personer må ske mycken tack för oss, för den gåfvo som oss gifven är.

11. Kui ka teie ühtlase palwega meie eest appi tullete, et se armo-anni pärrast, mis meile mitmest innimessest on sadetud, ka tänno peaks tehtama mitme läbbi meie eest.

11. jums padedant malda už mus, kad daugelis dėl mūsų dėkotų už dovaną, per daugelį suteiktą mums.

11. durch Hilfe auch eurer Fürbitte für uns, auf daß über uns für die Gabe, die uns gegeben ist, durch viel Personen viel Dank geschehe.

11. Étant aussi aidés par vous et par vos prières pour nous, afin que, plusieurs personnes nous ayant fait obtenir cette faveur, plusieurs aussi en rendent grâces pour nous.

11. Ayudándonos también vosotros con oración por nosotros, para que por el don alcanzado para nosotros por medio de muchas personas, por muchas también sean dadas gracias por nosotros.

11 Alzo gijlieden ook medearbeidt voor ons door het gebed, opdat over de gave, door vele personen aan ons teweeggebracht ook voor ons dankzegging door velen gedaan worde.

11. Zwłaszcza gdy się też i wy pomożecie modlić za nami, aby za ten dar, który przez wiele osób nam jest pokazany, były też od wielu osób dzięki czynione za nas.

11. Velünk együtt munkálkodván [13†] ti is az érettünk való könyörgésben, hogy a sokak által nékünk adatott kegyelmi ajándék sokak által háláltassék meg mi érettünk.

11 при содействии и вашей молитвы за нас, дабы за дарованное нам, по ходатайству многих, многие возблагодарили за нас.

11. за підмогою і вашої за нас молитви, щоб за те, що нам даровано стараннєм многих, многі за нас і дякували.

12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.

12 kerskauksemme on tämä: omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan hyvyydessä* ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.

12. Sillä se on meidän kerskauksemme, nimittäin meidän omantuntomme todistus, että me yksinkertaisuudessa ja Jumalan vakuudessa, ei lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa olemme maailmassa vaeltaneet, mutta enimmästi teidän tykönänne.

12. Sillä se on meidän kerscauxem nimittäin meidän omantundom todistus että me yxikertaisudes ja Jumalan wacuudes ei lihallises wijsaudes waan Jumalan Armos olemma mailmas elänet mutta enimmäst teidän tykönän.

12. Sille ette se on meiden Kerskaus/ nimitten/ meiden Omantundon todhistos/ Ette me yxikerdhasudhes/ ia Jumalan puctaudhes/ ei Lihalises wijsaudhes/ waan Jumala' Armossa me olema meiden kieutteneet Mailmasa/ mutta caikia enimen teiden tykenän. (Sillä että se on meidän kerskaus/ nimittäin/ meidän omantunnon todistus/ Että me yksinkertaisuudessa/ ja Jumalan puhtaudessa/ ei lihallises wiisaudessa/ waan Jumalan armossa me olemme meidän käyttäneet maailmassa/ mutta kaikkia enimmin teidän tykönän.)

12. Ἡ γὰρ καύχησις ἡμῶν αὕτη ἐστί, τὸ μαρτύριον τῆς συνειδήσεως ἡμῶν, ὅτι ἐν ἁπλότητι καὶ εἰλικρινείᾳ Θεοῦ, οὐκ ἐν σοφίᾳ σαρκικῇ, ἀλλ’ ἐν χάριτι Θεοῦ ἀνεστράφημεν ἐν τῷ κόσμῳ, περισσοτέρως δὲ πρὸς ὑμᾶς.

12. η γαρ καυχησις ημων αυτη εστιν το μαρτυριον της συνειδησεως ημων οτι εν απλοτητι και ειλικρινεια θεου ουκ εν σοφια σαρκικη αλλ εν χαριτι θεου ανεστραφημεν εν τω κοσμω περισσοτερως δε προς υμας 12. e gar kaυchesis emon aυte estin to martυrion tes sυneideseos emon oti en aploteti kai eilikrineia theoυ oυk en sofia sarkike all en chariti theoυ anestrafemen en to kosmo perissoteros de pros υmas

12 For* this is our boasting, the testimony of our conscience, that in clarity and sincerity of God, not in fleshly wisdom but in (the) grace of God, we conducted ourselves in the world and even-more toward you°.

12. For our rejoicing is this, the testimony of our conscience, that in simplicity and godly sincerity, not with fleshly wisdom, but by the grace of God, we have had our conversation in the world, and more abundantly to you-ward.

12. Thi denne er vor Roes, vor Samvittigheds Vindesbyrd, at vi i Enfoldighed og Guds Retsindighed, ikke i kjødelig Viisdom, men i Guds Naade have vandret i Verden, men meest hos Eder.

12. Ty vår berömmelse är detta, nämliga vårt samvets vittnesbörd, att vi uti enfaldighet och Guds renhet, icke uti köttslig vishet, utan i Guds nåd, hafve vandrat på verldene; men aldramest när eder.

12. Sest meie kiitleminne on se, et meile meie südda tunnistust annab, et meie Jummala waggadusses ja selges meles, ei mitte lihhalikkus tarkusses, waid Jummala armus ma-ilmas olleme ellanud; agga keigeennamiste teie jures.

12. Nes mūsų pasigyrimas yra toks: liudija mūsų sąžinė, kad pasaulyje, o ypač pas jus, mes elgėmės paprastai ir su dievišku nuoširdumu,­ne kūniška išmintimi, bet Dievo malone.

12. Denn unser Ruhm ist dieser: das Zeugnis unsers Gewissens, daß wir in Einfalt und göttlicher Lauterkeit, nicht in fleischlicher Weisheit, sondern in der Gnade Gottes auf der Welt gewandelt haben, allermeist aber bei euch.

12. Car ce qui fait notre gloire, c'est ce témoignage de notre conscience, que nous nous sommes conduits dans le monde, et surtout à votre égard, avec simplicité et sincérité devant Dieu, non pas avec une sagesse charnelle, mais avec la grâce de Dieu.

12. Porque nuestra gloria es esta, es a saber, el testimonio de nuestra conciencia, que en simplicidad y sinceridad de Dios, no en sabiduría carnal, mas en la gracia de Dios, hemos conversado en el mundo, y más con vosotros.

12 Want onze roem is deze, namelijk de getuigenis van ons geweten, dat wij in eenvoudigheid en oprechtheid Gods, niet in vleselijke wijsheid, maar in de genade Gods, in de wereld verkeerd hebben, en allermeest bij ulieden.

12. Albowiem toć jest chluba nasza, świadectwo sumienia naszego, żeśmy w prostocie i w szczerości Bożej, nie w cielesnej mądrości, ale w łasce Bożej na świecie obcowali, a najwięcej między wami.

12. Mert a mi dicsekedésünk ez, lelkiismeretünk bizonysága, [14†] hogy isteni őszinteséggel [15†] és tisztasággal, nem testi bölcseséggel, hanem [16†] Isten kegyelmével forgolódtunk a világon, kiváltképen pedig ti köztetek.

12 Ибо похвала наша сия есть свидетельство совести нашей, что мы в простоте и богоугодной искренности, не по плотской мудрости, но по благодати Божией, жили в мире, особенно же у вас.

12. Се бо хвала наша, сьвідченнє совісти нашої, що ми в простотї і чистотї Божій, не в мудрости тїлесній, а в благодатї Божій жили на сьвітї, більше ж у вас.

13 Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän

13 Sillä emme kirjoita teille muuta kuin minkä luette tai myös ymmärrätte ja toivon, että myös loppuun asti ymmärrätte —

13. Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös tiedätte; mutta minä toivon, että te myös loppuun asti tiedätte.

13. Sillä embä me muuta teille kirjoita waan sitä cuin te luetta ja jo ennen tiesittä. Mutta minä toiwon että te meidän nijn löydätte haman loppun asti nijncuin te puolittain meidän löynnetkin oletta.

13. Sille eipe me mwta teile kirioita/ waan site quin te Luetta/ ia io ennen tiedhette. Mutta mine toiuon/ ette te mös nin leudhette meiden hama' loppun asti/ ninquin te mös meite polittain leunet oletta. (Sillä eipä me muuta teille kirjoita/ waan sitä kuin te luette/ ja jo ennen tiedätte. Mutta minä toiwon/ että te myös niin löydätte meidän hamaan loppuun asti/ niinkuin te myös meitä puolittain löytäneet olette.)

13. οὐ γὰρ ἄλλα γράφομεν ὑμῖν, ἀλλ’ ἢ ἃ ἀναγινώσκετε ἢ καὶ ἐπιγινώσκετε, ἐλπίζω δὲ ὅτι καὶ ἕως τέλους ἐπιγνώσεσθε,

13. ου γαρ αλλα γραφομεν υμιν αλλ η α αναγινωσκετε η και επιγινωσκετε ελπιζω δε οτι και εως τελους επιγνωσεσθε 13. oυ gar alla grafomen υmin all e a anaginoskete e kai epiginoskete elpizo de oti kai eos teloυs epignosesthe

13 For* we are writing no other things to you°, but what you° are reading or even (what) you° know. Now I hope you° will fully know (these things we write) until the end;

13. For we write none other things unto you, than what ye read or acknowledge; and I trust ye shall acknowledge even to the end;

13. Thi vi skrive Eder ikke Andet til end det, som I læse eller ogsaa kjende; men jeg haaber, at I og skulle kjende det indtil Enden;

13. Ty vi skrifve eder intet annat, än det I läsen, och tillförene veten. Mig hoppas, att I skolen ock så befinna (oss) allt intill ändan;

13. Sest meie ei kirjota teile muud middagi, kui agga sedda, mis teie loete, ehk ka tunnete; agga ma lodan, et teie sedda ka otsani peate tundma.

13. Nerašome jums nieko kito, kaip tik tai, ką jūs skaitote ir suprantate. Tikiuosi, kad ir iki galo suprasite,

13. Denn wir schreiben euch nichts anderes, als was ihr leset und auch befindet. Ich hoffe aber, ihr werdet uns auch bis ans Ende also befinden, gleichwie ihr uns zum Teil befunden habt.

13. Car nous ne vous écrivons pas autre chose que ce que vous lisez, et que vous reconnaissez, et j'espère que vous le reconnaîtrez jusqu'à la fin.

13. Porque no os escribimos otras cosas de las que leeis, o también reconocéis; y espero que aun hasta el fin las reconoceréis:

13 Want wij schrijven u geen andere dingen, dan die gij kent, of ook erkent; en ik hoop, dat gij ze ook tot het einde toe erkennen zult;

13. Albowiem nic inszego wam nie piszemy, tylko to, co czytacie, albo też poznawacie, a spodziewam się, iż też aż do koóca poznacie,

13. Mert nem egyebet írunk néktek, hanem a mit olvastok, vagy el is ismertek, sőt reménylem, hogy el is fogtok ismerni mindvégig;

13 И мы пишем вам не иное, как то, что вы читаете или разумеете, и что, как надеюсь, до конца уразумеете,

13. Не инше бо пишем вам, як або що читаєте, або розумієте; маю ж надїю, що й до кінця зрозумієте,

14 — niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään — että me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä.

14 niin kuin osaksi myös olette meitä ymmärtäneet — että me olemme teidän kerskauksenne niin kuin tekin meidän Herran* Jeesuksen päivänä.

14. Niinkuin te puolittain meidät tietäneet olette, että me olemme teidän kerskaamisenne, niinkuin tekin meidän kerskauksemme Herran Jesuksen päivänä olette.

14. Sillä me olemma teidän kerscamisenne nijncuin tekin meidän kerscauxem HERran Jesuxen päiwänä oletta.

14. Sille me olema teide' Kerskamisen ninquin te mös oletta meiden Kerskaus HERRAN Iesusen peiuenä. (Sillä me olemme teidän kerskaamisen niinkuin te myös olette meidän kerskaus HERRAN Jesuksen päiwänä.)

14. καθὼς καὶ ἐπέγνωτε ἡμᾶς ἀπὸ μέρους, ὅτι καύχημα ὑμῶν ἐσμεν, καθάπερ καὶ ὑμεῖς ἡμῶν, ἐν τῇ ἡμέρᾳ τοῦ Κυρίου Ἰησοῦ.

14. καθως και επεγνωτε ημας απο μερους οτι καυχημα υμων εσμεν καθαπερ και υμεις ημων εν τη ημερα του κυριου ιησου 14. kathos kai epegnote emas apo meroυs oti kaυchema υmon esmen kathaper kai υmeis emon en te emera toυ kυrioυ iesoυ

14 as you° also recognized us partially, that we are your° boasting, just-as you° are also ours, in the day of our Lord Jesus.

14. As also ye have acknowledged us in part, that we are your rejoicing, even as ye also are ours in the day of the Lord Jesus.

14. ligesom i og have kjendt os tildeels, at vi ere Eders Roes, ligesom og I vores, paa den Herrens Jesu Dag.

14. Såsom I hafven oss endels befunnit; ty vi äro edor berömmelse, såsom ock I ären vår berömmelse, på Herrans Jesu dag.

14. Nenda kui teie meid ka wähha ollete tunnud; sest meie olleme teie kiitleminne, nenda kui teie ka meie kiitleminne ollete Issanda Jesusse päwal.

14. kaip iš dalies jau mus supratote, kad mes esame jūsų pasigyrimas, kaip ir jūs mūsų­Viešpaties Jėzaus dieną.

14. Denn wir sind euer Ruhm, gleichwie auch ihr unser Ruhm seid auf des HERRN Jesu Tag.

14. Selon que vous avez aussi reconnu en partie que nous sommes votre gloire, comme vous serez aussi la nôtre au jour du Seigneur Jésus.

14. Como también en parte nos habéis reconocido que somos vuestra gloria, como también vosotros sois la nuestra, en el día del Señor Jesús.

14 Gelijkerwijs gij ook ten dele ons erkend hebt, dat wij uw roem zijn, gelijk gij ook de onze zijt, in den dag van den Heere Jezus.

14. Jakoście też nas poznali po części, żeśmy chlubą waszą, jako i wy naszą w dzieó Pana Jezusa.

14. A minthogy némi részben el is ismertétek rólunk, hogy [17†] dicsekvéstek vagyunk, a miképen ti is nékünk az Úr Jézus napján.

14 так как вы отчасти и уразумели уже, что мы будем вашею похвалою, равно и вы нашею, в день Господа нашего Иисуса Христа.

14. як і зрозуміли нас від части, що ми хвала вам, яко ж і ви нам у день Господа нашого Ісуса Христа.

15 Ja tässä luottamuksessa minä aioin ensin tulla teidän tykönne, että saisitte vielä toisenkin todistuksen minun suosiostani,

15 Tässä luottamuksessa aioin ensin tulla luoksenne, jotta saisitte toisen* suosionosoituksen,

15. Ja senkaltaisella uskalluksella tahdoin minä ennen tulla teidän tykönne, että te toisen kerran olisitte saaneet minulta jonkun hyvän työn,

15. Ja sencaltaisella uscalluxella tahdoin minä ennen tulla teidän tygön että te toisengin kerran saisitta minulda jongun hywän työn

15. Ja sencaltaisen Uskaluxen polesta/ mine tahdhoin ennen tulla teiden tygen/ Senpäle/ ette te toisen kerdhan saisitta minulda iongun Hyuen teghon/ (Ja senkaltaisen uskalluksen puolesta/ minä tahdon ennen tulla teidän tykön/ Senpäälle/ että te toisen kerran saisitte minulta jonkun hywän teon/)

15. Καὶ ταύτῃ τῇ πεποιθήσει ἐβουλόμην πρὸς ὑμᾶς ἐλθεῖν πρότερον, ἵνα δευτέραν χάριν ἔχητε,

15. και ταυτη τη πεποιθησει εβουλομην προς υμας ελθειν προτερον ινα δευτεραν χαριν εχητε 15. kai taυte te pepoithesei eβoυlomen pros υmas elthein proteron ina deυteran charin echete

15 And in this confidence, I was planning to come to you° beforehand, in order that you° might have a second favor (from me);

15. And in this confidence I was minded to come unto you before, that ye might have a second benefit;

15. Og i denne Fortrøstning vilde jeg kommet til Eder før, at I atter skulde annammeet en Velgjerning,

15. Och på den förtröstning ville jag kommit till eder tillförene, att jag måtte eder dubbelt vara till vilja;

15. Ja nisugguse lotusse sees tahtsin minna enne teie jure tulla, et teie ühhe teise armo-anni woiksite sada,

15. Tokio pasitikėjimo kupinas, aš norėjau anksčiau pas jus atvykti, kad antrąkart gautumėt malonę,

15. Und auf solch Vertrauen gedachte ich jenes Mal zu euch zu kommen, auf daß ihr abermals eine Wohltat empfinget,

15. Et dans cette confiance, je voulais premièrement aller vers vous, afin que vous eussiez une seconde grâce;

15. Y en esta confianza quise primero venir a vosotros, porque tuviéseis otro segundo beneficio:

15 En op dit betrouwen wilde ik te voren tot u komen, opdat gij een tweede genade zoudt hebben;

15. I z tąć ufnością chciałem był iść do was najpierwej, abyście wtóre dobrodziejstwo odebrali;

15. És ezzel a bizodalommal akartam előbb hozzátok menni, hogy másodízben nyerjetek kegyelmet;

15 И в этой уверенности я намеревался придти к вамранее, чтобы вы вторично получили благодать,

15. І в сїй певнотї хотїв був я прийти до вас перше, щоб і другу благодать мали,

16 ja sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne matkata Juudeaan.

16 ja matkata kauttanne Makedoniaan ja taas Makedoniasta matkustaa luoksenne ja teidän edelleen lähettämänänne Juudeaan.

16. Ja minä olisin vaeltanut teidän kauttanne Makedoniaan, ja Makedoniasta teidän tykönne takaperin tullut, ja niin teiltä Juudeaan johdatetuksi.

16. Ja minä waellaisin teidän cauttan Macedoniaan ja Macedoniast teidän tygön tacaperin tulisin ja nijn teildä Judeaan johdatettaisin.

16. ia mine teide' cautta Macedonian waellaisin/ ia tacaperin Macedoniast teidhen tygen tulisin/ ia teilde wiedheisijn Judeahan. (ja minä teidän kautta Makedoniaan waeltaisin/ ja takaperin Makedoniasta teidän tykön tulisin/ ja teiltä wietäisiin Judeaan.)

16. καὶ δι’ ὑμῶν διελθεῖν εἰς Μακεδονίαν, καὶ πάλιν ἀπὸ Μακεδονίας ἐλθεῖν πρὸς ὑμᾶς καὶ ὑφ’ ὑμῶν προπεμφθῆναι εἰς τὴν Ἰουδαίαν.

16. και δι υμων διελθειν εις μακεδονιαν και παλιν απο μακεδονιας ελθειν προς υμας και υφ υμων προπεμφθηναι εις την ιουδαιαν 16. kai di υmon dielthein eis makedonian kai palin apo makedonias elthein pros υmas kai υf υmon propemfthenai eis ten ioυdaian

16 and through you° to go through into Macedonia, and away from Macedonia to come to you° again and to be sent onward to Judea by you°.

16. And to pass by you into Macedonia, and to come again out of Macedonia unto you, and of you to be brought on my way toward Judaea.

16. og igjennem Eders Stad draget til Macedonien, og atter fra Macedonien kommet til Eder, og blevet ledsaget af Eder til Judæa.

16. Och genom eder fordenskap färdas till Macedonien, och ifrå Macedonien komma till eder igen, och af eder fordras till Judeen.

16. Ja ma tahtsin teilt läbbi miñna Makedonia-male, ja jälle Makedonia-maalt teie jure tulla, ja teitist ennast lasta sata Juda-male.

16. ir pro jus keliauti į Makedoniją, o iš Makedonijos vėl grįžti pas jus, kad jūs mane išlydėtumėte į Judėją.

16. und ich durch euch nach Mazedonien reiste und wiederum aus Mazedonien zu euch käme und von euch geleitet würde nach Judäa.

16. Et passer de chez vous en Macédoine; puis, de Macédoine revenir vers vous, et être reconduit par vous en Judée.

16. Y pasar por vosotros a Macedonia; y de Macedonia venir otra vez a vosotros, y ser llevado por vosotros a Judea.

16 En door uw stad naar Macedonie gaan, en wederom van Macedonie tot u komen, en van ulieden naar Judea geleid worden.

16. I przez was iść do Macedonii, i zasię z Macedonii przyjść do was, i od was być odprowadzony do Judzkiej ziemi.

16. És köztetek általmenni Macedóniába, és Macedóniából ismét hozzátok térni vissza, és tőletek elkísértetni Júdeába.

16 и через вас пройти в Македонию, из Македонии же опять придти к вам; а вы проводили бы меня в Иудею.

16. а через вас пройти в Македонию, і знов з Македониї прийти до вас, а ви щоб провели мене в Юдею.

17 Kun minulla siis oli tämä aikomus, en kaiketi ole menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin että puheeni on sekä "on, on", että "ei, ei"?

17 Kun siis päätin* näin, en kai menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan minkä päätän, niin että minun kohdallani olisi sekä "kyllä, kyllä" että "ei, ei"?"

17. Koska minä tätä ajattelin, lienenkö minä sen tehnyt hempeydestä? Eli ovatko minun aivoitukseni, joita minä aivon, lihalliset? että minun tykönäni olis niin, niin, ja ei, ei.

17. Cosca minä tätä ajattelin lienengö minä sen tehnyt hembeydestä? Eli owatco minun aiwoituxeni lihalliset? Ei nijn waan minun tykönäni on Nijn Nijn: ja Ei on Ei.

17. Coska sis mine täte aijattelin/ Lienengo mine sen tehnyt hembeydhestä? Eli ouatko minun aiuotuxeni lihaliset? Ei nin/ Waan minun tykenen ombi Nin/ Nin/ ia Ei ombi Ei. (Koska siis minä tätä ajattelin/ Lienenkö minä sen tehnyt hempeydestä? Eli owatko minun aiwoitukseni lihalliset? Ei niin/ Waan minun tykönän ompi niin/ Niin/ ja ei ompi ei.)

17. τοῦτο οὖν βουλόμενος μήτι ἄρα τῇ ἐλαφρίᾳ ἐχρησάμην; ἢ ἃ βουλεύομαι, κατὰ σάρκα βουλεύομαι, ἵνα ᾖ παρ’ ἐμοὶ τὸ ναὶ ναὶ καὶ τὸ οὒ οὔ;

17. τουτο ουν βουλευομενος μη τι αρα τη ελαφρια εχρησαμην η α βουλευομαι κατα σαρκα βουλευομαι ινα η παρ εμοι το ναι ναι και το ου ου 17. toυto oυn βoυleυomenos me ti ara te elafria echresamen e a βoυleυomai kata sarka βoυleυomai ina e par emoi to nai nai kai to oυ oυ

17 Therefore (while) planning this certain thing, I did not then use fickleness, did I? Or what I plan, do I plan (those things) according to the flesh, in order that there should be from me the yes, yes and the no, no?

17. When I therefore was thus minded, did I use lightness? or the things that I purpose, do I purpose according to the flesh, that with me there should be yea yea, and nay nay?

17. har jeg derfor vel viist Letsindighed, der jeg besluttede dette? Eller hvad jeg beslutter, beslutter jeg det efter Kjødet, saa at der hos mig er baade Ja, Ja og Nei, Nei?

17. Då jag detta så tänkte, månde jag det göra af någon lössinnighet? Eller månn min anslag vara köttslig? Nej; utan när mig är ja ja; och nej är nej.

17. Kui ma nüüd sedda nou piddasin, kas ma siis kawwalust prukinud? ehk kas minna lihha polest nou pean, mis nou ma pean? et jah jah, ja ei mitte, ei mitte, peab üks ikka mo jures ollema.

17. Ar taip manydamas, elgiausi lengvabūdiškai? O gal mano sumanymai buvo pagal kūną, kad mano ‘‘taip, taip’‘ yra ir ‘‘ne, ne’‘?

17. Bin ich aber leichtfertig gewesen, da ich solches dachte? Oder sind meine Anschläge fleischlich? Nicht also; sondern bei mir ist Ja Ja, und Nein ist Nein.

17. Or, projetant cela, ai-je usé de légèreté, ou ce que je projette, est-ce selon la chair que je le projette, de sorte qu'il y ait eu en moi le oui, oui, et le non, non?

17. Así que pretendiendo esto, ¿usé quizá de liviandad? ¿o lo que pienso hacer, piénsolo según la carne, para que haya en mí sí, sí, y no, no?

17 Als ik dan dit voorgenomen heb, heb ik ook lichtvaardigheid gebruikt? Of neem ik het naar het vlees voor, hetgeen ik voorneem, opdat bij mij zou wezen, ja, ja, en neen, neen?

17. O tem tedy myśląc, izalim co lekkomyślnie uczynił? albo to, o czem myślę, izali według ciała myślę, aby było u mnie: Tak tak i Nie nie?

17. Hát ezt akarva, vajjon könnyelműen cselekedtem-é? vagy a mit akarok, test szerint akarom-é, hogy nálam az igen igen, és a nem nem legyen?

17 Имея такое намерение, легкомысленно лия поступил? Или, что я предпринимаю, по плоти предпринимаю, так что у меня то „да, да", то „нет, нет"?

17. Сього бажаючи, хиба я легким розумом що робив? або що задумую, чи по тїлу задумую, щоб було в мене то так - так, то, нї - нї.

18 Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei".

18 Mutta Jumala on uskollinen, niin että puheemme teille ei ole "kyllä" ja "ei.”

18. Mutta Jumala on vakaa, ettei meidän puheemme ole teille niin ja ei ollut.

18. Mutta Jumala on waca ettei meidän puhem ole teille Nijn ja Ei ollut.

18. Mutta Jumala ombi waca/ ettei meiden Puhe ole teiden cochtan nin ia ei ollut. (Mutta Jumala ompi wakaa/ ettei meidän puhe ole teidän kohtaan niin ja ei ollut.)

18. πιστὸς δὲ ὁ Θεὸς ὅτι ὁ λόγος ἡμῶν ὁ πρὸς ὑμᾶς οὐκ ἐγένετο ναὶ καὶ οὔ.

18. πιστος δε ο θεος οτι ο λογος ημων ο προς υμας ουκ εγενετο ναι και ου 18. pistos de o theos oti o logos emon o pros υmas oυk egeneto nai kai oυ

18 But as God is faithful, our word toward you° did not become yes and no.

18. But as God is true, our word toward you was not yea and nay.

18. Saasandt Gud er trofast, var vor tale til Eder ikke Ja og Nei.

18. Men Gud är trofast, att vårt ord till eder är icke vordet ja och nej.

18. Agga Jummal on ustaw, et meie sanna teie jures ei olle olnud jah, ja, ei mitte,

18. Bet kaip Dievas ištikimas, mūsų žodis jums nebuvo ‘‘taip’‘ ir ‘‘ne’‘.

18. Aber, o ein treuer Gott, daß unser Wort an euch nicht Ja und Nein gewesen ist.

18. Dieu, qui est fidèle, m'est témoin que la parole que vous avez reçue de nous, n'a point été oui et non.

18. Ántes como Dios es fiel, nuestra palabra para con vosotros no ha sido sí y no.

18 Doch God is getrouw, dat ons woord, hetwelk tot u is geschied, niet is geweest ja en neen.

18. Aleć wierny jest Bóg, iż mowa nasza do was nie była: Tak i Nie.

18. De hű az Isten, [18†] hogy a mi beszédünk hozzátok nem volt igen és nem.

18 Верен Бог, что слово наше к вам не было то „да", то „нет".

18. Вірен же Бог, що слово наше до вас не було "так" і "нї".

19 Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on".

19 Sillä Jumalan Poika, *Jeesus Kristus*, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme keskenänne saarnanneet, ei ollut "kyllä" ja "ei", vaan Hänessä oli "kyllä.”

19. Sillä Jumalan Poika, Jesus Kristus, joka teidän seassanne meiltä saarnattu on, nimittäin minulta ja Silvanukselta ja Timoteukselta, ei ollut niin ja ei, vaan oli hänessä niin.

19. Sillä Jumalan Poica Jesus Christus joca teidän seasan meildä saarnattu on nimittäin minulda ja Silwanuxelda ja Timotheuxelda ei ollut Nijn ja Ei waan oli hänesä Nijn.

19. Sille se Jumalan Poica Iesus Christus/ ioca teiden seasan meiden cautta sarnattu on/ nimitten/ minulda ia Siluanuselda ia Timotheuselda/ se ei ollut nin ia ei/ waan se oli Henesse Nin. (Sillä se Jumalan Poika Jesus Kristus/ joka teidän seassan meidän kautta saarnattu on/ nimittäin/ minulta ja Silwanukselta ja Timotheukselta/ se ei ollut niin ja ei/ waan se oli hänessä niin.)

19. ὁ γὰρ τοῦ Θεοῦ υἱὸς Ἰησοῦς Χριστὸς ὁ ἐν ὑμῖν δι’ ἡμῶν κηρυχθείς, δι’ ἐμοῦ καὶ Σιλουανοῦ καὶ Τιμοθέου, οὐκ ἐγένετο ναὶ καὶ οὔ, ἀλλὰ ναὶ ἐν αὐτῷ γέγονεν·

19. ο γαρ του θεου υιος ιησους χριστος ο εν υμιν δι ημων κηρυχθεις δι εμου και σιλουανου και τιμοθεου ουκ εγενετο ναι και ου αλλα ναι εν αυτω γεγονεν 19. o gar toυ theoυ υios iesoυs christos o en υmin di emon kerυchtheis di emoυ kai siloυanoυ kai timotheoυ oυk egeneto nai kai oυ alla nai en aυto gegonen

19 For* the Son of God, Jesus Christ, who was preached among you° through us, (that is,) through me and Silvanus and Timothy, did not become yes and no, but in him it has become yes.

19. For the Son of God, Jesus Christ, who was preached among you by us, even by me and Silvanus and Timotheus, was not yea and nay, but in him was yea.

19. Thi Guds Søn, Jesus Christus, som er prædiket iblandt Eder ved os, ved mig og Silvanus og Timotheus, var ikke Ja og Nei, men Ja var i ham.

19. Ty Guds Son Jesus Christus, som ibland eder är predikad af oss, nämliga af mig, och Silvano, och Timotheo, hafver icke varit ja och nej, utan det var ja i honom.

19. Sest Jummala Poeg Jesus Kristus, kes meie läbbi teie seas on kulutud minno ja Silwanusse ja Timoteusse läbbi, ei olnud mitte jah, ja, ei mitte, waid jah olli temma sees,

19. Nes Dievo Sūnus, Jėzus Kristus, kurį jums paskelbėme aš, Silvanas ir Timotiejus, nebuvo ‘‘taip’‘ ir ‘‘ne’‘, bet Jame buvo ‘‘taip’‘.

19. Denn der Sohn Gottes, Jesus Christus, der unter euch durch uns gepredigt ist, durch mich und Silvanus und Timotheus, der war nicht Ja und Nein, sondern es war Ja in ihm.

19. Car Jésus-Christ, le Fils de Dieu, qui vous a été prêché par nous, par moi, et Silvain, et Timothée, n'a point été oui et non; mais il a été oui en lui.

19. Porque el Hijo de Dios, Jesu Cristo, que por nosotros ha sido entre vosotros predicado por mí, y Silvano, y Timoteo, no ha sido sí y no; mas en él ha sido sí.

19 Want de Zoon van God, Jezus Christus, Die onder u door ons is gepredikt, namelijk door mij, en Silvanus, en Timotheus, was niet ja en neen, maar is geweest ja in Hem.

19. Albowiem Syn Boży, Jezus Chrystus, który między wami przez nas jest opowiadany, to jest, przez mię i przez Sylwana, i przez Tymoteusza, nie był: Tak i Nie; ale Tak w nim było.

19. Mert az Isten Fia Jézus Krisztus, a kit köztetek mi hirdettünk, én és Silvánus és Timótheus, nem volt igen és nem, hanem az igen lett ő benne.

19 Ибо Сын Божий, Иисус Христос, проповеданный у васнами, мною и Силуаном и Тимофеем, не был „да" и „нет"; но в Нем было „да", –

19. Бо Син Божий Ісус Христос, вам нами проповідуваний, мною та Сильваном, та Тимотеєм, не був "так" і "нї", а було у Йому "так".

20 Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.

20 Sillä niin paljon kuin Jumalan lupauksia on, Hänessä on "kyllä", *ja Hänessä* on "aamen" Jumalalle kunniaksi meidän välityksellämme.

20. Sillä kaikki Jumalan lupaukset ovat niin hänessä ja ovat amen hänessä, Jumalan kunniaksi meidän kauttamme.

20. Sillä caicki Jumalan lupauxet owat Nijn hänesä ja owat Amen hänesä Jumalan kijtoxexi meidän cauttam.

20. Sille ette caicki Jumala' Lupauxet ouat nin henesse/ ia ouat Amen henesse/ Jumalan kijtoxexi meiden cauttan. (Sillä että kaikki Jumalan lupaukset owat niin hänessä/ ja owat Amen hänessä/ Jumalan kiitokseksi meidän kauttan)

20. ὅσαι γὰρ ἐπαγγελίαι Θεοῦ, ἐν αὐτῷ τὸ ναί καὶ ἐν αὐτῷ τὸ ἀμὴν, τῷ Θεῷ πρὸς δόξαν δι’ ἡμῶν.

20. οσαι γαρ επαγγελιαι θεου εν αυτω το ναι και εν αυτω το αμην τω θεω προς δοξαν δι ημων 20. osai gar epaggeliai theoυ en aυto to nai kai en aυto to amen to theo pros doksan di emon

20 For* as many things as (are the) promises of God, in him (is) the yes and the amen is in him, for glory to God through us.

20. For all the promises of God in him are yea, and in him Amen, unto the glory of God by us.

20. Thi saa mange som Guds Forjættelser ere, ere de i ham Ja, og i ham Amen, Gud til Ære formedelst os.

20. Ty all Guds tillsägelse äro Ja i honom, och äro Amen i honom, Gudi till äro genom oss.

20. (Sest ni mitto Jum̃ala tootust on, need on temma sees jah, ja temma sees amen,) Jummala auuks meie läbbi.

20. Nes visi Dievo pažadai Jame yra ‘‘taip’‘ ir Jame ‘‘amen’‘ Dievo šlovei per mus.

20. Denn alle Gottesverheißungen sind Ja in ihm und sind Amen in ihm, Gott zu Lobe durch uns.

20. Car autant il y a de promesses en Dieu, toutes sont oui en lui, et Amen en lui, à la gloire de Dieu par nous.

20. Porque todas las promesas de Dios son en él sí, y en él Amén para gloria de Dios por nosotros.

20 Want zovele beloften Gods als er zijn, die zijn in Hem ja, en zijn in Hem amen, Gode tot heerlijkheid door ons.

20. Bo ile jest obietnic Bożych, w nim są Tak i w nim są Amen, ku chwale Bożej przez nas.

20. Mert Istennek valamennyi igérete ő benne lett igenné és ő benne lett Ámenné az Isten dicsőségére mi általunk.

20 ибо все обетования Божии в Нем „да" и в Нем „аминь", – в славу Божию, через нас.

20. Бо скільки обітниць Божих, то (все) в Йому "так" і в Йому "амінь", на славу Божу через нас.

21 Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,

21 Mutta se, joka lujittaa meitä yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja on voidellut meidät, on Jumala,

21. Mutta Jumala on se, joka meitä teidän kanssanne Kristuksessa vahvistaa, ja on meitä voidellut,

21. Mutta Jumala on se joca meitä teidän cansan Christuxes wahwista ja on meitä woidellut.

21. Mutta Jumala ombi se/ ioca meite wahwista Christusesa ynne teiden cansan/ ia on woidhellut meite (Mutta Jumala ompi se/ joka meitä wahwistaa Kristuksessa ynnä teidän kanssan/ ja on woidellut meitä.)

21. ὁ δὲ βεβαιῶν ἡμᾶς σὺν ὑμῖν εἰς Χριστὸν καὶ χρίσας ἡμᾶς Θεός,

21. ο δε βεβαιων ημας συν υμιν εις χριστον και χρισας ημας θεος 21. o de βeβaion emas sυn υmin eis christon kai chrisas emas theos

21 Now he who is confirming us together with you° in Christ and anointed us is God,

21. Now he which stablisheth us with you in Christ, and hath anointed us, is God;

21. Men den, som holder os med Eder faste til Christus, og som salvede os, er Gud,

21. Men Gud är den oss stadfäster, samt med eder, i Christo och hafver smort oss;

21. Agga kes meid kinnitab teiega Kristusse sisse, ja kes meid on woidnud, se on Jummal,

21. Tas, kuris sutvirtina mus su jumis Kristuje ir mus patepė, yra Dievas,

21. Gott ist's aber, der uns befestigt samt euch in Christum und uns gesalbt

21. Or, celui qui nous affermit avec vous en Christ, et qui nous a oints, c'est Dieu,

21. Y el que nos confirma con vosotros en Cristo, y el que nos ungió, es Dios:

21 Maar Die ons met u bevestigt in Christus, en Die ons gezalfd heeft, is God;

21. Ale ten, który nas utwierdza z wami w Chrystusie i który nas pomazał, Bóg jest;

21. A ki pedig minket ti veletek egybe Krisztusban megerősít [19†] és [20†] megken minket, az Isten az;

21 Утверждающий же нас с вами во Христе и помазавший нас есть Бог,

21. Той же, що утверджує нас із вами у Христа й намастив нас - Бог,

22 joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.

22 joka myös on painanut meihin sinetin ja antanut Hengen vakuuden* sydämiimme.

22. Joka myös on meitä lukinnut, ja antoi Hengen pantiksi meidän sydämiimme.

22. Ja lukinnut ja andoi Hengen pandixi meidän sydämihim.

22. ia Insiglanut/ ia annoi Hengen Pantin meiden sydhemihin. (ja insiglanut/ ja antoi Hengen pantin meidän sydämihin.)

22. ὁ καὶ σφραγισάμενος ἡμᾶς καὶ δοὺς τὸν ἀρραβῶνα τοῦ Πνεύματος ἐν ταῖς καρδίαις ἡμῶν.

22. ο και σφραγισαμενος ημας και δους τον αρραβωνα του πνευματος εν ταις καρδιαις ημων 22. o kai sfragisamenos emas kai doυs ton arraβona toυ pneυmatos en tais kardiais emon

22 who also sealed us and gave (us) the down-payment of the Spirit in our hearts.

22. Who hath also sealed us, and given the earnest of the Spirit in our hearts.

22. som og beseglede os og gav os Aanden til pant i vore Hjerter.

22. Och förseglat oss, och gifvit uti vår hjerta Andans pant.

22. Kes meid ka pitseriga on kinnitanud, ja annud Waimo panti meie süddamesse.

22. kuris ir užantspaudavo mus ir davė kaip užstatą Dvasią į mūsų širdis.

22. und versiegelt und in unsre Herzen das Pfand, den Geist, gegeben hat.

22. Qui nous a aussi marqués de son sceau, et nous a donné dans nos cœurs les arrhes de son Esprit.

22. El cual también nos selló, y nos dió las arras del Espíritu en nuestros corazones.

22 Die ons ook heeft verzegeld, en het onderpand des Geestes in onze harten gegeven.

22. Który też zapieczętował nas i dał zadatek Ducha w serca nasze.

22. A ki el is pecsételt minket, és a léleknek zálogát adta [21†] a mi szíveinkbe.

22 Который и запечатлел нас и дал залог Духа в сердца наши.

22. Він і запечатав нас, і дав задаток Духа в серцях наших.

23 Mutta minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että minä teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon;

23 Mutta kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että minä teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon.

23. Mutta minä rukoilen Jumalaa todistajaksi sieluni päälle, että minä olen säästänyt teitä, etten minä vielä ole Korintoon tullut.

23. Mutta minä otan Jumalan todistajaxi sieluni päälle että minä olen säästänyt teitä sijnä etten minä wielä ole Corinthijn tullut.

23. MUtta mine Jumala' otan Todhistaiaxi/ Sieluni päle/ ette mine olen armainut teite/ sijnä/ ettei mine wiele ole Corinthijn tullut. (Mutta minä Jumalan otan todistajaksi/ sieluni päälle/ että minä olen armainnut teitä/ siinä/ ettei minä wielä ole Korintiin tullut.)

23. Ἐγὼ δὲ μάρτυρα τὸν Θεὸν ἐπικαλοῦμαι ἐπὶ τὴν ἐμὴν ψυχήν, ὅτι φειδόμενος ὑμῶν οὐκέτι ἦλθον εἰς Κόρινθον.

23. εγω δε μαρτυρα τον θεον επικαλουμαι επι την εμην ψυχην οτι φειδομενος υμων ουκετι ηλθον εις κορινθον 23. ego de martυra ton theon epikaloυmai epi ten emen psυchen oti feidomenos υmon oυketi elthon eis korinthon

23 Now I myself call upon God (as) a witness upon my soul, that, I came to Corinth no more (so) sparing you°.

23. Moreover I call God for a record upon my soul, that to spare you I came not as yet unto Corinth.

23. Men jeg kalder Gud til Vidne over mig, at jeg, for at skaane Eder, endnu ikke er kommen til Corinth.

23. Jag kallar Gud till vittne på min själ, det jag icke ännu kom till Corinthum, det är skedt fördenskull att jag skonade eder.

23. Agga ma kutsun Jummalat tunnistajaks om̃a hinge peäle, et ma teile ollen armo annud ses, et minna weel mitte ei olle Korintussesse tulnud.

23. Šaukiuosi Dievą liudytoju savo sielai, kad jūsų gailėdamas aš neatvykau į Korintą.

23. Ich rufe aber Gott an zum Zeugen auf meine Seele, daß ich euch verschont habe in dem, daß ich nicht wieder gen Korinth gekommen bin.

23. Or, je prends Dieu à témoin sur mon âme, que c'est pour vous épargner, que je ne suis pas encore allé à Corinthe.

23. Mas yo llamo a Dios por testigo sobre mi alma, de que por perdonaros, no he venido hasta ahora a Corinto:

23 Doch ik aanroepe God tot een Getuige over mijn ziel, dat ik, om u te sparen, nog te Korinthe niet ben gekomen.

23. Aleć ja Boga przyzywam na świadectwo na duszę moję, iż szanując was, dotądem nie przyszedł do Koryntu;

23. Én pedig az Istent hívom bizonyságul [22†] az én lelkemre, hogy titeket kímélve nem mentem el eddig Korinthusba.

23 Бога призываю во свидетели на душу мою, что, щадя вас, я доселе не приходил в Коринф,

23. Я ж сьвідком Бога призиваю на свою душу, що, щадивши вас, ще не прийшов в Коринт.

24 ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.

24 Ei niin, että vallitsemme uskoanne, vaan olemme *työtovereja iloksenne*, sillä uskon avulla te kestätte.

24. Ei niin, että me hallitsisimme teidän uskoanne, vaan me olemme auttajat teidän iloonne, sillä te seisotte uskossa.

24. Ei nijn että me hallidzisimma teidän uscoan waan me olemma auttajat teidän ilohon: sillä te pysytte uscosa.

24. Ei nin ette me Herrauttaisima teiden Usko'na ylitze/ waan me olema Auttaijat teiden ilohon/ sille ette te Uskosa seisotta. (Ei niin että me herrauttaisimme teidän uskonne ylitse/ waan me olemme auttajat teidän ilohon/ sillä että te uskossa seisotte.)

24. οὐχ ὅτι κυριεύομεν ὑμῶν τῆς πίστεως, ἀλλὰ συνεργοί ἐσμεν τῆς χαρᾶς ὑμῶν· τῇ γὰρ πίστει ἑστήκατε.

24. ουχ οτι κυριευομεν υμων της πιστεως αλλα συνεργοι εσμεν της χαρας υμων τη γαρ πιστει εστηκατε 24. oυch oti kυrieυomen υmon tes pisteos alla sυnergoi esmen tes charas υmon te gar pistei estekate

24 Not that we have lordship over your° faith, but are fellow workers of your° joy; for* you° are standing in the faith.

24. Not for that we have dominion over your faith, but are helpers of your joy: for by faith ye stand.

24. Ikke at vi ville herske over Eders Tro, men arbeide med Eders Glæde; thi I staae fast i Troen.

24. Icke att vi äro herrar öfver eder på trones vägna; utan vi äre hjelpare till edor glädje; ty I stån i trone.

24. Ei mitte, et meie olleme issandad teie usso ülle, waid meie olleme teie römo abbimehhed: sest teie seisate uskus.

24. Mes juk neviešpataujame jūsų tikėjimui, bet esame jūsų džiaugsmo talkininkai, nes tikėjimu jūs stovite tvirtai.

24. Nicht daß wir Herren seien über euren Glauben, sondern wir sind Gehilfen eurer Freude; denn ihr stehet im Glauben.

24. Non que nous dominions sur votre foi, mais nous contribuons à votre joie, puisque c'est par la foi que vous demeurez fermes.

24. No que nos enseñoreamos de vuestra fé; ántes somos ayudadores de vuestro gozo, porque por la fé estáis en pié.

24 Niet dat wij heerschappij voeren over uw geloof, maar wij zijn medewerkers uwer blijdschap; want gij staat door het geloof.

24. Nie iżbyśmy panowali nad wiarą waszą, ale iż jesteśmy pomocnikami wesela waszego; bo wiarą stoicie.

24. Nem hogy uralkodnánk a [23†] ti hiteteken, hanem munkatársai [24†] vagyunk a ti örömeteknek; mert [25†] hitben állotok.

24 не потому, будто мы берем власть над верою вашею; но мы споспешествуем радости вашей: ибо верою вы тверды.

24. Не тому, що ми пануємо над вірою вашою; нї, ми помічники вашої радости, бо ви стоїте вірою.