14 luku

Paavali ja Barnabas saarnaavat Ikonionissa 1 – 4 ja pakenevat Lystraan 5 – 7; siellä Paavali parantaa ramman, josta syystä kansa ensin pitää heitä jumalina 8 – 18, mutta sinne saapuneiden juutalaisten yllytyksestä Paavali sitten kivitetään; apostolit menevät Derbeen 19, 20; sieltä he palaavat samaa tietä mainittujen kaupunkien kautta, asettaen vanhimmat kuhunkin seurakuntaan, ja purjehtivat Attaliasta Syyrian Antiokiaan takaisin 21 – 28.

1 Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.

1 Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.

1. Niin Ikoniossa tapahtui, että he ynnä menivät sisälle Juudalaisten synagogaan, ja niin puhuivat, että suuri joukko Juudalaisia ja Grekiläisiä uskoi.

1. NIjn Iconiumis tapahdui että he cocounsit ja saarnaisit Judalaisten Synagogasa että sangen suuri joucko uscoi Judalaisista ja Grekistä.

1. NIn tapachtui Iconios ette he coconsijt/ ia sarnasit Juttain Sinagogas/ nijn ette sangen swri Joucko seke Juttaist ette Grekist/ vskoi. (Niin tapahtui Ikoniossa että he kokounsit/ ja saarnasit juuttain synagogassa/ niin että sangen suuri joukko sekä juuttaista että krekistä/ uskoi.)

1. Ἐγένετο δὲ ἐν Ἰκονίῳ κατὰ τὸ αὐτὸ εἰσελθεῖν αὐτοὺς εἰς τὴν συναγωγὴν τῶν Ἰουδαίων καὶ λαλῆσαι οὕτως ὥστε πιστεῦσαι Ἰουδαίων τε καὶ Ἑλλήνων πολὺ πλῆθος.

1. εγενετο δε εν ικονιω κατα το αυτο εισελθειν αυτους εις την συναγωγην των ιουδαιων και λαλησαι ουτως ωστε πιστευσαι ιουδαιων τε και ελληνων πολυ πληθος 1. egeneto de en ikonio kata to aυto eiselthein aυtoυs eis ten sυnagogen ton ioυdaion kai lalesai oυtos oste pisteυsai ioυdaion te kai ellenon polυ plethos

1 Now it happened in Iconium according to the same thing, they entered together into the synagogue of the Jews and spoke thus, so-that a large multitude believed, both from the Jews and Greeks.

1. And it came to pass in Iconium, that they went both together into the synagogue of the Jews, and so spake, that a great multitude both of the Jews and also of the Greeks believed.

1. Men det skete i Iconium, at de gik tilsammen ind i Jødernes Synagoge, og talede saaledes, at en stor Mængde baade af Jøder og Græker troede.

1. Så hände sig uti Iconien, att de kommo tillsammans, och predikade uti Judarnas Synagogo; så att en mägtig stor hop; af Judarna, och jemväl af Grekerna, begynte tro.

1. Agga Ikonias sündis, et nemmad ühtlase tullid Juda-rahwa koggodusse kotta, ja nenda rääksid, et suur hulk ni hästi Juda- kui Kreka-rahwast usklikkuks sai.

1. Taip pat atsitiko ir Ikonijuje: jie nuėjo į žydų sinagogą ir kalbėjo taip, kad įtikėjo didelė minia žydų ir graikų.

1. Es geschah aber zu Ikonion, daß sie zusammenkamen und predigten in der Juden Schule, also daß eine große Menge der Juden und Griechen gläubig ward.

1. Il arriva à Iconium que Paul et Barnabas entrèrent ensemble dans la synagogue des Juifs, et parlèrent de telle sorte, qu'il y eut une grande multitude de Juifs et de Grecs qui crurent.

1. Y ACONTECIÓ en Iconio, que entrados ámbos en la sinagoga de los Judíos, hablaron de tal manera que creyó una grande multitud de Judíos, y asimismo de Griegos.

1 En het geschiedde te Ikonium, dat zij te zamen gingen in de synagoge der Joden, en alzo spraken, dat een grote menigte, beiden van Joden en Grieken, geloofde.

1. I stało się w Ikonii, że także weszli do bóżnicy żydowskiej, a tak mówili, że uwierzyło i Żydów, i Greków wielkie mnóstwo.

1. Lőn pedig Ikóniumban, hogy ők együtt menének be a zsidók zsinagógájába, és prédikálának, úgyannyira, hogy mind zsidóknak, mind görögöknek nagy sokasága lőn hívővé.

1 В Иконии они вошли вместе в Иудейскую синагогу и говорили так, что уверовало великое множество Иудеев и Еллинов.

1. Стало ся ж в Ікониї, увійшли вони вкупі в Жидівську школу, і промовляли так, що увірувало велике множество і Жидів і Єленян.

2 Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät ja kiihdyttivät pakanain mieltä veljiä vastaan.

2 Mutta uskomattomat* juutalaiset yllyttivät ja kiihottivat pakanain mieltä veljiä vastaan.

2. Mutta uskomattomat Juudalaiset yllyttivät ja pahoittivat pakanain sielut veljiä vastaan.

2. Mutta uscomattomat Judalaiset yllytit ja pahoitit pacanain sielut weljejä wastan.

2. Mutta ne Juttat iotca olit Wskottomat/ yllytit ia pahoitit Pacanadhen Sielut Welijein wastan. (Mutta ne juuttaat jotka olit uskottomat/ yllytin ja pahoitit pakanaiden sielut weljein wastaan.)

2. οἱ δὲ ἀπειθοῦντες Ἰουδαῖοι ἐπήγειραν καὶ ἐκάκωσαν τὰς ψυχὰς τῶν ἐθνῶν κατὰ τῶν ἀδελφῶν.

2. οι δε απειθουντες ιουδαιοι επηγειραν και εκακωσαν τας ψυχας των εθνων κατα των αδελφων 2. oi de apeithoυntes ioυdaioi epegeiran kai ekakosan tas psυchas ton ethnon kata ton adelfon

2 But the disobedient Jews awakened and embittered the souls of the Gentiles against the brethren.

2. But the unbelieving Jews stirred up the Gentiles, and made their minds evil affected against the brethren.

2. Men de vantroe Jøder ophidsede Hedningernes Sind, og satte Ondt i dem imod Brødrene.

2. Men de Judar, som icke trodde, uppväckte och rette Hedningarnas sinne emot bröderna.

2. Agga need sannakuulmatta Juda-rahwas kihhutasid ja teggid wihhaseks pagganatte meled wendade wasto.

2. Bet tikėjimui nepaklusę žydai sukurstė pagonis prieš brolius.

2. Die ungläubigen Juden aber erweckten und entrüsteten die Seelen der Heiden wider die Brüder.

2. Mais les Juifs incrédules excitèrent et irritèrent les esprits des Gentils contre les frères.

2. Mas los Judíos que fueron incrédulos, incitaron a los Gentiles, y corrompieron los ánimos de ellos contra los hermanos.

2 Maar de Joden, die ongehoorzaam waren, verwekten en verbitterden de zielen der heidenen tegen de broeders.

2. Lecz Żydowie, którzy nie uwierzyli, podburzyli i zajątrzyli serca pogan przeciwko braciom.

2. A kik azonban a zsidók közül nem hivének, felindíták és megharagíták a pogányoknak lelkét az atyafiak ellen.

2 А неверующие Иудеи возбудили и раздражили против братьев сердца язычников.

2. Невірні ж Жиди підіймали й озлобляли душі поган на братів.

3 Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.

3 Niin he viipyivät kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti luottaen Herraan, joka todisti armonsa sanan puolesta antamalla tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä välityksellä.

3. Niin he olivat siellä kauvan aikaa ja puhuivat rohkiasti Herrassa, joka antoi todistuksen armonsa sanoihin, ja antoi merkit ja ihmeet heidän kättensä kautta tapahtua.

3. Cuitengin olit he sijttekin siellä cauwan aica ja opetit rohkiast HERrasa joca andoi todistuxen hänen armons sanoihin ja andoi merkit ja ihmet heidän kättens cautta tapahtua.

3. Nin he sijtte cauuan aica sielle oleskelit/ ia opetit rochkiasta HERRASA/ ioca todhistuxen annoi henen Armons Sanohin/ ia annoi ette Merkit ia Ihmet piti heiden Kättens cautta tapachtuman. (Niin he siitä kauan aikaa siellä oleskelit/ ja opetit rohkeasti HERRASSA/ joka todistuksen antoi hänen armonsa sanoihin/ ja anoi että merkit ja ihmeet piti heidän kättensä kautta tapahtuman.)

3. ἱκανὸν μὲν οὖν χρόνον διέτριψαν παρρησιαζόμενοι ἐπὶ τῷ Κυρίῳ τῷ μαρτυροῦντι τῷ λόγῳ τῆς χάριτος αὐτοῦ, διδόντι σημεῖα καὶ τέρατα γίνεσθαι διὰ τῶν χειρῶν αὐτῶν.

3. ικανον μεν ουν χρονον διετριψαν παρρησιαζομενοι επι τω κυριω τω μαρτυρουντι τω λογω της χαριτος αυτου και διδοντι σημεια και τερατα γινεσθαι δια των χειρων αυτων 3. ikanon men oυn chronon dietripsan parresiazomenoi epi to kυrio to martυroυnti to logo tes charitos aυtoυ kai didonti semeia kai terata ginesthai dia ton cheiron aυton

3 Therefore, they indeed stayed a considerable time (there,) speaking boldly in the Lord, who (was) testifying to the word of his favor, giving signs and wonders to happen through their hands.

3. Long time therefore abode they speaking boldly in the Lord, which gave testimony unto the word of his grace, and granted signs and wonders to be done by their hands.

3. De opholdt sig nu en Tid lang der, og talede med Frimodighed i Herren, som gav sin Naades Ord Vidnesbyrd, og lod Tegn og Under skee formedelst deres Hænder.

3. Så blefvo de der i lång tid, och handlade stadeliga i Herranom, som vittnesbörd gaf till sina nåds ord, och lät ske tecken och under genom deras händer.

3. Siis wibisid nemmad senna kaua aega, ja öppetasid julgeste Issanda peäle lotes, se andis tunnistust omma armo sannale, ja laskis tähtä ja immeteggusid sündida nende kätte läbbi.

3. Tačiau jie ten išbuvo daug laiko ir drąsiai kalbėjo Viešpatyje, kuris liudijo savo malonės žodžius ir per jų rankas darė ženklus ir stebuklus.

3. So hatten sie nun ihr Wesen daselbst eine lange Zeit und lehrten frei im HERRN, welcher bezeugte das Wort seiner Gnade und ließ Zeichen und Wunder geschehen durch ihre Hände.

3. Cependant Paul et Barnabas demeurèrent là assez longtemps, parlant hardiment, à cause du Seigneur, qui rendait témoignage à la parole de sa grâce, en faisant par leurs mains des prodiges et des miracles.

3. Con todo eso se detuvieron allí mucho tiempo, hablando animosamente en el Señor, el cual daba testimonio a la palabra de su gracia, dando que señales y milagros fuesen hechos por las manos de ellos.

3 Zij verkeerden dan aldaar een langen tijd, vrijmoediglijk sprekende in den Heere, Die getuigenis gaf aan het Woord Zijner genade, en gaf, dat tekenen en wonderen geschiedden door hun handen.

3. I byli tam przez długi czas, bezpiecznie mówiąc w Panu, który dawał świadectwo słowu łaski swojej i czynił to, że się działy znamiona i cuda przez ręce ich.

3. Azért sok időt töltöttek ott, bátran prédikálva az Úrban, ki bizonyságot tesz [1†] vala az ő kegyelmének beszéde mellett, és adja vala, hogy jelek és csodák történjenek az ő kezeik által.

3 Впрочем они пробыли здесь довольно времени, смело действуя о Господе, Который, во свидетельствослову благодати Своей, творил руками их знамения и чудеса.

3. Доволї ж часу пробували вони, одважно промовляючи про Господа, що сьвідкував словом благодати своєї, і давав, щоб ознаки та чудеса робились руками їх.

4 Ja kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella.

4 Ja kaupungin asukkaat jakautuivat, toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella.

4. Niin sen kaupungin väki erkani: muutamat pitivät Juudalaisten kanssa, ja muutamat apostolien kanssa.

4. Nijn sen Caupungin wäki ercani muutamat pidit Judalaisten cansa ja muutamat Apostolitten cansa.

4. Nin sen Caupungin wäki eraunsi/ Monicadhat pidhit Juttain cansa/ Ja mwtomat Apostoleiten cansa. (Niin sen kaupungin wäki eriytyi/ Monikahdat pidit juuttain kanssa/ Ja muutamat apostoleittein kanssa.)

4. ἐσχίσθη δὲ τὸ πλῆθος τῆς πόλεως, καὶ οἱ μὲν ἦσαν σὺν τοῖς Ἰουδαίοις, οἱ δὲ σὺν τοῖς ἀποστόλοις.

4. εσχισθη δε το πληθος της πολεως και οι μεν ησαν συν τοις ιουδαιοις οι δε συν τοις αποστολοις 4. eschisthe de to plethos tes poleos kai oi men esan sυn tois ioυdaiois oi de sυn tois apostolois

4 But the multitude of the city was split-apart, and some were together with the Jews and those (others) together with the apostles.

4. But the multitude of the city was divided: and part held with the Jews, and part with the apostles.

4. Men Mængden i Staden blev splidagtig, og Nogle holdt med Jøderne, men Nogle med Apostlerne.

4. Och begynte den menige man i staden söndra sig; så att somlige höllo med Judomen, och somlige med Apostlomen.

4. Agga se liñna rahwas läks kahte hulka, ja teised ollid Juda-rahwa polest, agga teised Apostlide polest.

4. Miesto gyventojai suskilo: vieni buvo už žydus, kiti už apaštalus.

4. Die Menge aber der Stadt spaltete sich; etliche hielten's mit den Juden und etliche mit den Aposteln.

4. Mais le peuple de la ville fut partagé; et les uns étaient pour les Juifs, et les autres pour les apôtres.

4. Y la multitud de la ciudad fué dividida; y unos eran con los Judíos, y otros con los apóstoles.

4 En de menigte der stad werd verdeeld, en sommigen waren met de Joden, en sommigen met de apostelen.

4. I rozerwało się mnóstwo miejskie, a byli jedni z Żydami a drudzy z Apostołami.

4. De a városnak sokasága meghasonlék; és némelyek a zsidók mellett, mások pedig az apostolok mellett valának.

4 Между тем народ в городе разделился: и одни были на стороне Иудеев, а другие на стороне Апостолов.

4. Та роздїлилась громада городська, і одні були з Жидами, а другі з апостолами.

5 Mutta kun pakanat ja juutalaiset ynnä heidän hallitusmiehensä mielivät ryhtyä pahoinpitelemään ja kivittämään heitä,

5 Mutta kun sekä pakanat että juutalaiset päämiehineen aikoivat ruveta pahoinpitelemään ja kivittämään heitä,

5. Kuin siis pakanoilta ja Juudalaisilta kapina nousi, ynnä heidän päämiestensä kanssa, pilkkaamaan ja kivittämään heitä,

5. COsca pacanoilda ja Judalaisilda capina nousi ja heidän Päämiehildäns pilckaman ja kiwittämän heitä.

5. Coska sis capina nousi Pacanoista ia Juttaista/ ynne heiden Pämiestens cansa/ ette he tadhoit wäkiwallalla carata heiden pälens/ ia kiuitte heite. (Koska siis kapina nousi pakanoista ja juuttaista/ ynnä heidän päämiesten kanssa/ että he tahdoit wäkiwallalla karata heidän päällensä/ ja kiwittää heitä.)

5. ὡς δὲ ἐγένετο ὁρμὴ τῶν ἐθνῶν τε καὶ Ἰουδαίων σὺν τοῖς ἄρχουσιν αὐτῶν ὑβρίσαι καὶ λιθοβολῆσαι αὐτούς,

5. ως δε εγενετο ορμη των εθνων τε και ιουδαιων συν τοις αρχουσιν αυτων υβρισαι και λιθοβολησαι αυτους 5. os de egeneto orme ton ethnon te kai ioυdaion sυn tois archoυsin aυton υβrisai kai lithoβolesai aυtoυs

5 Now as it became an impulse (of) both of the Gentiles and of the Jews, together with their rulers, to abuse them and to stone them,

5. And when there was an assault made both of the Gentiles, and also of the Jews with their rulers, to use them despitefully, and to stone them,

5. Men som der blev et opløb, baade af Hedninger og Jøder med deres Øverster, at forhaane og stene dem,

5. Och vardt ett upplopp gjordt af Hedningarna och Judarna, och deras öfverstar, så att de ville öfverfalla dem med våld, och stena dem;

5. Agga kui pagganad ja Juda-rahwas omma üllemattega nende peäle kippusid, et nemmad neid piddid teotama ja kiwwidega wiskama,

5. Kai pagonys ir žydai su savo vyresnybe susiruošė juos išniekinti ir užmėtyti akmenimis,

5. Da sich aber ein Sturm erhob der Heiden und der Juden und ihrer Obersten, sie zu schmähen und zu steinigen,

5. Et comme il se fit une émeute des Gentils et des Juifs, avec leurs principaux chefs, pour outrager les apôtres et pour les lapider,

5. Mas haciendo ímpetu los Judíos y los Gentiles, juntamente con sus príncipes, para afrentarlos y apedrearlos,

5 En als er een oploop geschiedde, beiden van heidenen en van Joden, met hun oversten, om hun smaadheid aan te doen, en hen te stenigen,

5. A gdy się wzburzyli i poganie, i Żydzi z książęty swoimi, aby je zelżyli i ukamionowali:

5. És mikor a pogányok és zsidók az ő főembereikkel egybe támadást indítának, hogy bosszúsággal illessék és megkövezzék őket,

5 Когда же язычники и Иудеи со своими начальниками устремились на них, чтобы посрамить и побить их камнями,

5. Як же підняв ся заколот поган та Жидів з князями їх, щоб зневажати і покаменувати їх,

6 ja he sen huomasivat, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen, ja niiden ympäristöön.

6 he sen huomattuaan pakenivat Lykaonian kaupunkeihin Lystraan ja Derbeen ja ympäristöön.

6. Ja kuin he sen ymmärsivät, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin Lystraan ja Derbeen, ja ympäri sitä lähimaakuntaa,

6. Ja he sen ymmärsit pakenit he Lycaonian maan Caupungeihin Lystraan ja Derbenijn

6. Coska he sen ymmersit/ pakenit he nihin Caupungijn Lycaonian maalla/ Lystram ia Derben/ ia ymberi sen (Koska he sen ymmärsit/ pakenit he niihin kaupunkiin Lykaonian maalla/ Lystraan ja Derbeen/ ja ympäri sen)

6. συνιδόντες κατέφυγον εἰς τὰς πόλεις τῆς Λυκαονίας Λύστραν καὶ Δέρβην καὶ τὴν περίχωρον,

6. συνιδοντες κατεφυγον εις τας πολεις της λυκαονιας λυστραν και δερβην και την περιχωρον 6. sυnidontes katefυgon eis tas poleis tes lυkaonias lυstran kai derβen kai ten perichoron

6 (after) they were conscious (of it), they fled for refuge to the cities of Lycaonia, Lystra and Derbe, and the region around (them).

6. They were ware of it, and fled unto Lystra and Derbe, cities of Lycaonia, and unto the region that lieth round about:

6. og de fik det at vide, undflyede de til Stæderne i Lycaonien, Lystra og Derbe, og til det omliggende Land.

6. Hvilket då de förnummo, flydde de till de städer i Lycaonien, Lystra och Derben, och den ängden allt deromkring;

6. Siis said nemmad sedda teäda, ja pöggenesid Likaonia-male, Listra ja Terbeni liñnade sisse, ja senna male, mis seäl ümberkaudo.

6. jie sužinoję pabėgo į Likaonijos miestus Listrą ir Derbę bei jų apylinkes.

6. wurden sie des inne und entflohen in die Städte des Landes Lykaonien, gen Lystra und Derbe, und in die Gegend umher

6. Ceux-ci l'apprenant, s'enfuirent dans les villes de Lycaonie, à Lystra et à Derbe, et dans le pays d'alentour,

6. Entendiéndolo ellos se huyeron a Listra y Derbe, ciudades de Licaonia, y por toda la tierra al derredor.

6 Zijn zij, alles overlegd hebbende, gevlucht naar de steden van Lykaonie, namelijk Lystre en Derbe, en het omliggende land;

6. Zrozumiawszy to, uciekli do miast Likaoóskich, do Listry i do Derby, i do okolicznej krainy,

6. Ők megtudták, és elfutának Likaóniának városaiba, Listrába és Derbébe, és a körülvaló tartományba,

6 они, узнав о сем , удалились в Ликаонские города Листру и Дервию и в окрестности их,

6. вони довідавшись, повтїкали в городи Ликаонські, Листру та Дервию, і в околицю,

7 Ja siellä he julistivat evankeliumia.

7 Ja siellä he julistivat ilosanomaa.

7. Ja saarnasivat niissä evankeliumia.

7. Ja ymbärins sitä lähimaacunda saarnaten nijsä Evangeliumita.

7. lehimakunnan/ ia sarnasit sielle Euangelium. (lähimaakunnan/ ja saarnasit siellä ewankelium.)

7. κἀκεῖ ἦσαν εὐαγγελιζόμενοι.

7. κακει ησαν ευαγγελιζομενοι 7. kakei esan eυaggelizomenoi

7 And they were proclaiming the good-news there.

7. And there they preached the gospel.

7. Og de Prædikede der Evangelium.

7. Och predikade der Evangelium.

7. Ja seäl ollid nemmad armo-öppetust kulutamas.

7. Ten jie skelbė Evangeliją.

7. und predigten daselbst das Evangelium.

7. Et ils y annoncèrent l'Évangile.

7. Y allí predicaban el evangelio.

7 En verkondigden aldaar het Evangelie.

7. A tam kazali Ewangieliję.

7. És ott prédikálják vala az evangyéliomot.

7 и там благовествовали.

7. і там благовіствували.

8 Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt.

8 Lystrassa istui eräs mies, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta asti eikä ollut ikinä kävellyt.

8. Ja mies Lystrassa, sairas jaloista, istui, rampa hamasta äitinsä kohdusta, joka ei ikänänsä ollut käynyt.

8. JA yxi mies oli Lystras sairas jalgoista ja istui rambana hamast äitins cohdusta joca ei ikänäns ollut käynyt cuuli Pawalin puhuwan.

8. Ja oli yxi mies Lystras sairas Jalghoista/ istui Rambana/ hamast henen Eitins cohdusta/ ioca eijkenens ollut kieunyt/ cwli Paualin puhuuan. (Ja oli yksi mies Lystrassa sairas jaloista/ istui rampana/ hamasta hänen äitinsä kohdusta/ joka ikänänsä ei ollut käynyt/ kuuli Pawalin puhuwan.)

8. Καί τις ἀνὴρ ἐν Λύστροις ἀδύνατος τοῖς ποσὶν ἐκάθητο, χωλὸς ἐκ κοιλίας μητρὸς αὐτοῦ ὑπάρχων, ὃς οὐδέποτε περιεπεπατήκει.

8. και τις ανηρ εν λυστροις αδυνατος τοις ποσιν εκαθητο χωλος εκ κοιλιας μητρος αυτου υπαρχων ος ουδεποτε {VAR1: περιπεπατηκει } {VAR2: περιεπεπατηκει } 8. kai tis aner en lυstrois adυnatos tois posin ekatheto cholos ek koilias metros aυtoυ υparchon os oυdepote {VAR1: peripepatekei } {VAR2: periepepatekei }

8 And (there was) a certain man, who was sitting in Lystra, being* powerless in his feet, lame from his mother’s womb, who had never walked.

8. And there sat a certain man at Lystra, impotent in his feet, being a cripple from his mother's womb, who never had walked:

8. Og der var en mand i Lystra, som maatte sidde, for han havde ingen Magt i Fødderne, men var fra Moders Liv af lam og havde aldrig gaaet.

8. Och en man i Lystra, krank i sina fötter, satt der ofärdig ifrå sine moders lif, och hade aldrig gångit.

8. Ja üks mees olli Listras, se olli wiggane jalgust ja istus: se olli jalloto emma ihhust, kes ellades es olle köndinud:

8. Listroje gyveno vienas vyras nesveikomis kojomis. Jis buvo luošas nuo pat gimimo, niekada nė žingsnio nežengęs.

8. Und es war ein Mann zu Lystra, der mußte sitzen; denn er hatte schwache Füße und war lahm von Mutterleibe, der noch nie gewandelt hatte.

8. Or, il y avait à Lystra un homme impotent de ses jambes, qui était assis; il était perclus dès le sein de sa mère, et n'avait jamais marché.

8. Y un varón de Listra, impotente de los piés, estaba sentado, cojo desde el vientre de su madre, que jamás había andado.

8 En een zeker man, te Lystre, zat onmachtig aan de voeten, kreupel zijnde van zijner moeders lijf, die nooit had gewandeld.

8. A mąż niektóry w Listrze chory na nogi siedział, będąc chromy z żywota matki swojej, który nigdy nie chodził.

8. És Listrában ül vala egy lábaival tehetetlen ember, ki az ő anyjának méhétől fogva sánta [2†] volt, és soha nem járt.

8 В Листре некоторый муж, не владевший ногами, сидел, будучи хром от чрева матери своей, и никогда не ходил.

8. А один чоловік у Листрі сидїв нездужавши ногами, кривий бувши від утроби матери своєї, котрий нїколи не ходив.

9 Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi,

9 Hän kuunteli Paavalin puhuessa. Tämä kiinnitti katseensa häneen ja nähdessään hänellä olevan uskoa terveeksi tulemiseen,

9. Tämä kuuli Paavalin puhuvan; ja kuin hän katsahti hänen päällensä, ja näki hänellä uskon olevan terveeksi tulla,

9. Ja cuin hän cadzahti hänen päällens ja näki hänellä uscon olewan terwexi tulla sanoi hän suurella änellä: ojenna sinus jalcais päälle.

9. Ja quin hen catzachti henen pälens/ ia näki henelle oleuan vskon/ ette he' teruexi tulis/ nin hen sanoi swrella änelle/ Oienna sinus yles Jalcais pälle. (Ja kuin hän katsahti hänen päällensä/ ja näki hänellä olewan uskon/ että hän terweeksi tulisi/ niin hän sanoi suurella äänellä/ Ojenna sinun ylös jalkaisi päälle.)

9. οὗτος ἤκουσε τοῦ Παύλου λαλοῦντος· ὃς ἀτενίσας αὐτῷ καὶ ἰδὼν ὅτι πίστιν ἔχει τοῦ σωθῆναι,

9. ουτος ηκουεν του παυλου λαλουντος ος ατενισας αυτω και ιδων οτι πιστιν εχει του σωθηναι 9. oυtos ekoυen toυ paυloυ laloυntos os atenisas aυto kai idon oti pistin echei toυ sothenai

9 This one heard Paul speaking, who, having stared at him and having seen that he had faith to be cured,

9. The same heard Paul speak: who stedfastly beholding him, and perceiving that he had faith to be healed,

9. Han hørte Paulus tale; og denne, der han fæstede Øie paa ham og mærkede, at han havde tro til at frelses, sagde med høi Røst:

9. Denne hörde Paulum tala. Så såg han på honom, och förmärkte, att han hade tro till att få sina helbregdo.

9. Sesinnane kulis Paulust räkiwad, ja kui ta üksi silmi temma peäle watis, ja näggi, et temmal usk olli, et ta woiks terweks sada;

9. Jis klausėsi Pauliaus kalbant, o šis įdėmiai pažvelgė į jį ir, pamatęs jį turint tikėjimą, kad būtų pagydytas,

9. Der hörte Paulus reden. Und als dieser ihn ansah und merkte, daß er glaubte, ihm möchte geholfen werden,

9. Il écoutait parler Paul, qui, ayant arrêté les yeux sur lui, et voyant qu'il avait la foi pour être guéri,

9. Este oyó hablar a Pablo: el cual, como puso los ojos en él, y vió que tenía fé para ser sano,

9 Deze hoorde Paulus spreken; welke de ogen op hem houdende, en ziende, dat hij geloof had om gezond te worden,

9. Ten słuchał Pawła mówiącego; który naó pilnie patrząc i widząc, iż miał wiarę, żeby mógł być uzdrowiony,

9. Ez hallá Pált beszélni: a ki szemeit reá függesztvén, és látván, hogy van hite, hogy meggyógyul,

9 Он слушал говорившего Павла, который, взглянув на него и увидев, что он имеет веру для получения исцеления,

9. Сей слухав, як Павел говорив; а той подививсь на него і, постерігши, що має віру, щоб одужати,

10 sanoi hän suurella äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi". Ja hän kavahti ylös ja käveli.

10 hän sanoi kovalla äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi." Ja hän hypähti pystyyn ja käveli.

10. Sanoi hän suurella äänellä: ojenna sinus jalkais päälle. Ja hän karkasi ylös ja kävi.

10. Ja hän carcais ylös ja käwi.

10. Ja hen yleskarkasi ia keui. (Ja hän ylös karkasi ja käwi.)

10. εἶπε μεγάλῃ τῇ φωνῇ· Ἀνάστηθι ἐπὶ τοὺς πόδας σου ὀρθός. καὶ ἥλατο καὶ περιεπάτει.

10. ειπεν μεγαλη τη φωνη αναστηθι επι τους ποδας σου ορθος και ηλλετο και περιεπατει 10. eipen megale te fone anastethi epi toυs podas soυ orthos kai elleto kai periepatei

10 said with a loud voice, Stand correctly upon your feet. And he was leaping up and walking.

10. Said with a loud voice, Stand upright on thy feet. And he leaped and walked.

10. staa ret op paa dine Fødder! Og sprang op og gik.

10. Ty sade han till honom med höga röst: Upprätt dig på dina fötter. Och han sprang upp, och begynte till att gå.

10. Ütles temma sure heälega: Touse om̃a jalge peäle püsti; ja tem̃a kargas ülles, ja köndis.

10. garsiu balsu pasakė: ‘‘Atsistok tiesiai ant savo kojų!’‘ Tas pašoko ir ėmė vaikščioti.

10. sprach er mit lauter Stimme: Stehe aufrecht auf deine Füße! Und er sprang auf und wandelte.

10. Dit d'une voix forte: Lève-toi droit sur tes pieds. Aussitôt il sauta, et marcha.

10. Dijo a gran voz: Levántate derecho sobre tus piés. Y él saltó, y anduvo.

10 Zeide met grote stem: Sta recht op uw voeten! En hij sprong op en wandelde.

10. Rzekł wielkim głosem: Staó prosto na nogi twoje; i wyskoczył i chodził.

10. Monda nagy fenszóval: Állj fel lábaidra egyenesen! És felszökött [3†] és járt.

10 сказал громким голосом: тебе говорю во имя Господа Иисуса Христа: стань на ноги твои прямо. И он тотчас вскочил и стал ходить.

10. рече голосом великим: Стань просто на ноги твої. І підскочив і ходив.

11 Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaoniankielellä: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme".

11 Nähdessään, mitä Paavali teki kansa korotti äänensä ja sanoi lykaonian kielellä: "Jumalat ovat ihmisten kaltaisina astuneet alas luoksemme."

11. Kuin kansa sen näki, mitä Paavali tehnyt oli, korottivat he äänensä Lykaonian kielellä sanoen: jumalat ovat ihmisten hahmolla alas meidän tykömme tulleet.

11. Cosca Canssa sen näki mitä Pawali tehnyt oli corgotit he änens Lycaoniaxi sanoden: jumalat owat ihmisten hahmolla meidän tygömme tullet.

11. Coska sis Canssa sen neki/ mite Pauali oli tehnyt/ yleskorghotit he änens Lycaoniaxi sanoden/ Jumalat ouat Inhimiste' modholla meiden tygen alasastunuet. (Koska siis kansa sen näki/ mitä Pawali oli tehnyt/ ylöskorotit he äänens Lykaoniaksi sanoen/ jumalat owat ihmisten muodolla meidän tykön alas astuneet.)

11. οἱ δὲ ὄχλοι ἰδόντες ὃ ἐποίησεν ὁ Παῦλος ἐπῆραν τὴν φωνὴν αὐτῶν Λυκαονιστὶ λέγοντες· Οἱ θεοὶ ὁμοιωθέντες ἀνθρώποις κατέβησαν πρὸς ἡμᾶς·

11. οι δε οχλοι ιδοντες ο εποιησεν ο παυλος επηραν την φωνην αυτων λυκαονιστι λεγοντες οι θεοι ομοιωθεντες ανθρωποις κατεβησαν προς ημας 11. oi de ochloi idontes o epoiesen o paυlos eperan ten fonen aυton lυkaonisti legontes oi theoi omoiothentes anthropois kateβesan pros emas

11 Now (after) the crowd saw what Paul did, they lifted up their voice, saying in Lycaonian, The gods, who were made similar to men, descended to us.

11. And when the people saw what Paul had done, they lifted up their voices, saying in the speech of Lycaonia, The gods are come down to us in the likeness of men.

11. Men der Mængden saae det, som paulus havde gjort, opløftede de deres røst og sagde paa Lycaonisk: Guderne have taget menneskelig Skikke og ere komne ned til os.

11. Då folket såg det Paulus gjort hade, upphofvo de sina röst på Lycaoniskt mål, sägande: Gudar äro komne ned till oss i menniskoliknelse.

11. Agga kui rahwas näggi, mis Paulus olli teinud, töstsid nemmad omma heäle, ja ütlesid Likaonia kele: jummalad on innimeste sarnatseks sanud, ja meie jure mahhatulnud.

11. Minia, pamačiusi, ką Paulius padarė, pradėjo garsiai likaoniškai šaukti: ‘‘Dievai, pasivertę žmonėmis, nužengė pas mus!’‘

11. Da aber das Volk sah, was Paulus getan hatte, hoben sie ihre Stimme auf und sprachen auf lykaonisch: Die Götter sind den Menschen gleich geworden und zu uns herniedergekommen.

11. Et le peuple, ayant vu ce que Paul avait fait, s'écria, et dit en langue lycaonienne: Des dieux, sous une forme humaine, sont descendus vers nous.

11. Y las gentes, visto lo que Pablo había hecho, alzaron la voz, diciendo en lengua Licaonia: Dioses en semejanza de hombres han descendido a nosotros.

11 En de scharen, ziende, hetgeen Paulus gedaan had, verhieven hun stemmen, en zeiden in het Lycaonisch: De goden zijn den mensen gelijk geworden, en tot ons nedergekomen.

11. A lud widząc, co Paweł uczynił, podnieśli głos swój, mówiąc po likaoósku: Bogowie stawszy się podobni ludziom, zstąpili do nas.

11. A sokaság pedig mikor látta, a mit Pál cselekedett, felkiálta, likaóniai nyelven mondván: Az istenek jöttek le mihozzánk emberi ábrázatban!

11 Народ же, увидев, что сделал Павел, возвысил свой голос, говоря по-ликаонски: боги в образе человеческом сошли к нам.

11. Народ же, видївши, що зробив Павел, підняв голос свій, говорячи по ликаонськи: Боги, уподобившись людям, зійшли до нас.

12 Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui.

12 Barnabasta he kutsuivat Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli johtavana puhujana.

12. Ja he kutsuivat Barnabaan Jupiteriksi ja Paavalin Merkuriukseksi; sillä hän oli sanansaattaja.

12. Ja he cudzuit Barnaban Jupiterixi ja Pawalin Mercuriuxexi: sillä hän oli sanansaattaja.

12. Ja he cutzuit/ Barnabam/ Jupiter/ ia Paualin/ Mercuriusexi/ Sille ette hen oli sanan sattaija. (Niin he kutsuit/ Barnabaan/ jupiter/ ja Pawalin/ merkuriukseksi/ Sillä että hän oli sanansaattaja.)

12. ἐκάλουν τε τὸν μὲν Βαρνάβαν Δία, τὸν δὲ Παῦλον Ἑρμῆν, ἐπειδὴ αὐτὸς ἦν ὁ ἡγούμενος τοῦ λόγου.

12. εκαλουν τε τον μεν βαρναβαν δια τον δε παυλον ερμην επειδη αυτος ην ο ηγουμενος του λογου 12. ekaloυn te ton men βarnaβan dia ton de paυlon ermen epeide aυtos en o egoυmenos toυ logoυ

12 And indeed, they were calling Barnabas, Zeus; but Paul, Hermes, since he was the leader of the speech.

12. And they called Barnabas, Jupiter; and Paul, Mercurius, because he was the chief speaker.

12. Og de kaldte Barnabas Jupiter, men Paulus Mercurius, fordi han førte Ordet.

12. Och de kallade Barnabam Jupiter; men Paulum kallade de Mercurius, efter han förde ordet.

12. Ja hüüdsid Parnabast Jupitiriks, ja Paulust Merkuriusseks, sest et temma se könne-mees olli.

12. Barnabą jie vadino Dzeusu, o Paulių­Hermiu, nes jis vadovavo kalbai.

12. Und nannten Barnabas Jupiter und Paulus Merkurius, dieweil er das Wort führte.

12. Et ils appelaient Barnabas, Jupiter, et Paul, Mercure, parce que c'était lui qui portait la parole.

12. Y a Barnabás llamaban Júpiter; y a Pablo, Mercurio, porque éste era el que llevaba la palabra.

12 En zij noemden Barnabas Jupiter, en Paulus Mercurius, omdat hij het woord voerde.

12. I nazwali Barnabasza Jowiszem, a Pawła Merkuryjuszem, ponieważ on prowadził rzecz.

12. És hívják vala Barnabást Jupiternek, Pált pedig Merkúriusnak, minthogy ő volt a szóvivő.

12 И называли Варнаву Зевсом, а Павла Ермием, потому что он начальствовал в слове.

12. Назвали ж Варнаву Зевесом, а Павла Гермесом; бо він був проводирем слова.

13 Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.

13 Ja *heidän kaupunkinsa* edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.

13. Ja pappi Jupiterin templissä, joka heidän kaupunkinsa edessä oli, toi härkiä ja seppeleitä oven eteen, ja tahtoi ynnä kaupungin väen kanssa uhrata.

13. Ja Jupiterin Pappi joca heidän Caupungins edes oli toi Härkiä ja Seppeleitä owen eteen ja tahdoi Caupungin wäen cansa uhrata.

13. Mutta se Jupiterin Pappi/ ioca oli heiden Caupungins edes/ Herckie ia Crunut edestoi Ouen eten/ ia tachtoi Wffrata ynne Caupungin wäen cansa. (Mutta se jupiterin pappi/ joka oli heidän kaupunkinsa edessä/ Härkia ja kruunut edes toi owen eteen/ ja tahtoi uhrata ynnä kaupungin wäen kanssa.)

13. ὁ δὲ ἱερεὺς τοῦ Διὸς τοῦ ὄντος πρὸ τῆς πόλεως αὐτῶν, ταύρους καὶ στέμματα ἐπὶ τοὺς πυλῶνας ἐνέγκας, σὺν τοῖς ὄχλοις ἤθελε θύειν.

13. ο δε ιερευς του διος του οντος προ της πολεως αυτων ταυρους και στεμματα επι τους πυλωνας ενεγκας συν τοις οχλοις ηθελεν θυειν 13. o de iereυs toυ dios toυ ontos pro tes poleos aυton taυroυs kai stemmata epi toυs pυlonas enegkas sυn tois ochlois ethelen thυein

13 Now the priest of Zeus, whose (temple) was before their city, brought oxen and garlands to the gates and were wishing to sacrifice (them) together with the crowds.

13. Then the priest of Jupiter, which was before their city, brought oxen and garlands unto the gates, and would have done sacrifice with the people.

13. Men Præsten ved det Jupiters Tempel, som var udenfor deres Stad, bragte Øxne og Krandse for Indgangen og vilde offre tilligemed Folket.

13. Och Jupiters Prest, som var för deras stad, hade oxar och kransar fram för dörrena, och ville samt med folket offra.

13. Agga Jupitiri pap, kes nende liñna allewis olli, töi härgi ja öiekessist pärgi koia wärrawa ette, ja tahtis rahwaga ohwrida.

13. Priešais jų miestą esančios Dzeuso šventyklos kunigas atvarė prie vartų jaučių su vainikais ir norėjo kartu su minia juos paaukoti.

13. Der Priester aber Jupiters aus dem Tempel vor ihrer Stadt brachte Ochsen und Kränze vor das Tor und wollte opfern samt dem Volk.

13. Et même le prêtre de Jupiter, qui était à l'entrée de leur ville, vint devant le porche avec des taureaux et des bandelettes, et voulait leur sacrifier avec la multitude.

13. Entónces el sacerdote de Júpiter que estaba delante de la ciudad de ellos, trayendo toros y guirnaldas delante de las puertas, quería con el pueblo ofrecerles sacrificio.

13 En de priester van Jupiter, die voor hun stad was, als hij ossen en kransen aan de voorpoorten gebracht had, wilde hij offeren met de scharen.

13. Tedy kapłan Jowisza, który był przed miastem ich, woły z wieócami do wrót przywiódłszy, chciał ofiary z ludem sprawować.

13. Jupiter papja pedig, a kinek temploma az ő városuk előtt vala, felkoszorúzott bikákat hajtva a kapukhoz, a sokasággal együtt áldozni akar vala.

13 Жрец же идола Зевса, находившегося перед их городом, приведя к воротам волов и принеся венки, хотел вместе с народом совершить жертвоприношение.

13. Жерець же (ідола) Зевеса, що був перед городом їх, привівши воли з вінками до воріт, хотїв зробити посьвят разом з народом.

14 Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat

14 Sen kuultuaan apostolit Barnabas ja Paavali repäisivät vaatteensa, juoksivat [ulos] kansanjoukkoon ja huusivat

14. Kuin apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaattensa ja karkasivat kansan sekaan, huutain,

14. Cosca Apostolit ja Barnabas ja Pawali sen cuulit rewäisit he waattens ja carcaisit Canssan secaan huusit ja sanoit:

14. Coska nyt Apostolit ia Barnabas ia Pauali sen cwlit/ reueisit he Waatteins Ricki/ ia wloskarckasit Canssan sekan/ hwsit ia sanoit/ (Koska nyt apostolit ja Barnabas ja Pawali sen kuulit/ rewäisit he waatteensa rikki/ ja ulos karkasit kansan sekaan/ huusit ja sanoit/)

14. ἀκούσαντες δὲ οἱ ἀπόστολοι Βαρνάβας καὶ Παῦλος, διαρρήξαντες τὰ ἱμάτια αὐτῶν εἰσεπήδησαν εἰς τὸν ὄχλον κράζοντες

14. ακουσαντες δε οι αποστολοι βαρναβας και παυλος διαρρηξαντες τα ιματια αυτων εισεπηδησαν εις τον οχλον κραζοντες 14. akoυsantes de oi apostoloi βarnaβas kai paυlos diarreksantes ta imatia aυton eisepedesan eis ton ochlon krazontes

14 But (after) the apostles, Barnabas and Paul, heard (it), they ripped their garments and dashed into the crowd, crying out

14. Which when the apostles, Barnabas and Paul, heard of, they rent their clothes, and ran in among the people, crying out,

14. Men da Apostlerne, Barnabas og Paulus, hørte det, Sønderreve de deres Klæder og sprang ind blandt Folket,

14. Då Apostlarna, Paulus och Barnabas, det hörde, refvo de sin kläder sönder, och sprungo ut ibland folket, ropandes;

14. Agga kui need Apostlid, Parnabas ja Paulus sedda kuulsid, kärristasid nemmad om̃ad kued löhki, ja kargasid kissendades rahwa sekka,

14. Sužinoję apaštalai Barnabas ir Paulius perplėšė savo drabužius ir puolė į minią,

14. Da das die Apostel Barnabas und Paulus hörten, zerrissen sie ihre Kleider und sprangen unter das Volk, schrieen

14. Mais les apôtres Barnabas et Paul l'ayant appris, déchirèrent leurs vêtements, et se jetèrent au milieu de la foule, en s'écriant,

14. Lo cual como oyeron los apóstoles Barnabás y Pablo, rompiendo sus ropas, saltaron en medio de la multitud, dando voces,

14 Maar de apostelen, Barnabas en Paulus, dat horende, scheurden hun klederen, en sprongen onder de schare, roepende,

14. Co gdy usłyszeli Apostołowie Barnabasz i Paweł, rozdarłszy szaty swoje, wpadli między lud, wołając,

14. Mikor azonban ezt meghallották az apostolok, Barnabás és Pál, köntösüket megszaggatván, a sokaság közé futamodának, kiáltván

14 Но Апостолы Варнава и Павел, услышав о сем , разодрали свои одежды и, бросившись в народ, громогласно говорили:

14. Почувши ж апостоли Варнава та Павел, роздерли одежу свою, і вбігли, покликуючи, між народ,

15 ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.

15 sanoen: "Miehet, miksi teette tämän? Mekin olemme ihmisiä, saman luontoisia kuin te, ja julistamme teille ilosanomaa, jotta kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki mitä niissä on.

15. Ja sanoen: miehet, miksi te tätä teette? Mekin olemme ihmiset, puuttuvaiset kuin tekin. Ja me saarnaamme teille evankeliumia, että te näistä turhista kääntyisitte elävän Jumalan tykö, joka teki taivaan, ja maan, ja meren, ja kaikki mitä niissä on,

15. Miehet mixi te tätä teette? me olemma cuolewaiset ihmiset nijncuin tekin. Ja me saarnamma teille Evangeliumi että te teidänne näistä turhista käännäisitte eläwän Jumalan tygö joca teki Taiwan maan meren ja caicki mitä nijsä on.

15. Te Miehet/ mixi te temen teet? Me olema mös kooleuaiset Inhimiset/ ninquin tekin. Ja me sarnama teille Euangelium/ Ette te teiden kiendeme' pite neiste turhista sen eleuen Jumala' tyge/ ioca teki Taiuan ia Maan ia Mere' ia caiki mite nijsse ombi/ (Te miehet/ miksi te tämän teet? Me olemme kuolewaiset ihmiset/ niinkuin tekin. Ja me saarnaamme teille ewankelium/ Että te teidän kääntämän pitää näistä turhista sen eläwän Jumalan tykö/ joka teki taiwaan ja maan ja meren ja kaikki mitä niissä ompi/)

15. καὶ λέγοντες· Ἄνδρες, τί ταῦτα ποιεῖτε; καὶ ἡμεῖς ὁμοιοπαθεῖς ἐσμεν ὑμῖν ἄνθρωποι, εὐαγγελιζόμενοι ὑμᾶς ἀπὸ τούτων τῶν ματαίων ἐπιστρέφειν ἐπὶ τὸν Θεὸν τὸν ζῶντα, ὃς ἐποίησε τὸν οὐρανὸν καὶ τὴν γῆν καὶ τὴν θάλασσαν καὶ πάντα τὰ ἐν αὐτοῖς·

15. και λεγοντες ανδρες τι ταυτα ποιειτε και ημεις ομοιοπαθεις εσμεν υμιν ανθρωποι ευαγγελιζομενοι υμας απο τουτων των ματαιων επιστρεφειν επι τον θεον τον ζωντα ος εποιησεν τον ουρανον και την γην και την θαλασσαν και παντα τα εν αυτοις 15. kai legontes andres ti taυta poieite kai emeis omoiopatheis esmen υmin anthropoi eυaggelizomenoi υmas apo toυton ton mataion epistrefein epi ton theon ton zonta os epoiesen ton oυranon kai ten gen kai ten thalassan kai panta ta en aυtois

15 and saying, Men! Why are you° doing these things? We are also human, of like-feelings with you° (and are) proclaiming the good-news to you°: to turn away from these futile things to the living God, who made* the heaven, and the earth, and the sea, and all things in them;

15. And saying, Sirs, why do ye these things? We also are men of like passions with you, and preach unto you that ye should turn from these vanities unto the living God, which made heaven, and earth, and the sea, and all things that are therein:

15. raabte og sagde: I Mænd! hvi gjøre I dette? Vi ere ogsaa Mennesker, lige Vilkaar undergivne med Eder, og forkynde Eder, at I skulle vende om fra disse forfængelige Guder til den levende, Gud, som har gjort Himmelen og Jorden og Havet og alle Ting, som ere i dem;

15. Och sägandes: I män, hvi gören I detta? Vi äre ock menniskor, lika som I, dödelige; och förkunnom eder Evangelium, att I skolen omvändas ifrå denna fåfängheten intill lefvandes Gud, som gjort hafver himmel och jord, och hafvet, och allt det uti dem är;

15. Ja ütlesid: Mehhed, mikspärrast teie sedda tete? meie olleme ka nisammosuggused nödrad innimessed kui teie, ja kulutame teile armo-öppetust, et teie neist tühjaist asjust peate pöörma se ellawa Jummala pole, kes on teinud taewast ja maad, ja merd, ja keik, mis nende sees on;

15. šaukdami: ‘‘Vyrai, ką darote?! Juk mes tokie patys žmonės kaip ir jūs. Ir mes jums skelbiame Gerąją naujieną, kad nuo šių tuštybių atsiverstumėte į gyvąjį Dievą, ‘kuris sutvėrė dangų ir žemę, jūrą ir visa, kas juose yra’.

15. und sprachen: Ihr Männer, was macht ihr da? Wir sind auch sterbliche Menschen gleichwie ihr und predigen euch das Evangelium, daß ihr euch bekehren sollt von diesen falschen zu dem lebendigen Gott, welcher gemacht hat Himmel und Erde und das Meer und alles, was darinnen ist;

15. Et disant: O hommes, pourquoi faites-vous cela? Nous ne sommes que des hommes, sujets aux mêmes infirmités que vous. Nous vous annonçons une bonne nouvelle pour que vous vous détourniez de ces vanités, et que vous vous convertissiez au Dieu vivant, qui a fait le ciel, la terre et la mer, et toutes les choses qui y sont;

15. Y diciendo: Varones, ¿por qué hacéis esto? Nosotros también somos hombres semejantes a vosotros, que os anunciamos que de estas vanidades os convirtáis al Dios vivo, que hizo el cielo, y la tierra, y la mar, y todo lo que está en ellos.

15 En zeggende: Mannen, waarom doet gij deze dingen? Wij zijn ook mensen van gelijke bewegingen als gij, en verkondigen ulieden, dat gij u zoudt van deze ijdele dingen bekeren tot den levenden God, Die gemaakt heeft den hemel, en de aarde, en de zee, en al hetgeen in dezelve is;

15. I mówiąc: Mężowie! cóż to czynicie? I myśmyć ludzie, tymże biedom jako i wy poddani, którzy wam opowiadamy, abyście się od tych marności nawrócili do Boga żywego, który uczynił niebo i ziemię i morze, i wszystko co w nich jest.

15. És ezt mondván: Férfiak, miért mívelitek ezeket? Mi is hozzátok hasonló természetű emberek vagyunk, és [4†] azt az örvendetes izenetet hirdetjük néktek, hogy e hiábavalóktól az élő Istenhez [5†] térjetek, ki teremtette a mennyet, a földet, a tengert és minden azokban [6†] valókat:

15 мужи! что вы это делаете? И мы - подобные вам человеки, и благовествуем вам, чтобы вы обратились от сих ложных кБогу Живому, Который сотворил небо и землю, и море, и все, что в них,

15. і глаголали: Мужі, на що се робите? Ми такі ж люде, як ви; благовіствуємо вам, щоб від сих дурниць навернулись до Бога живого, що сотворив небо, і землю, і море, і все, що є в них.

16 Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä;

16 Menneitten sukupolvien aikana Hän on sallinut kaikkien pakanain kulkea omia teitään.

16. Joka entisillä ajoilla antoi kaikki pakanat vaeltaa omilla teillänsä.

16. Joca endisillä aigoilla andoi caicki pacanat waelda omilla teilläns.

16. Joca entisella aialla andoi caiki Pacanat waelda heiden omisa Teisens/ (Joka entisellä ajalla antoi kaikki pakanat waeltaa heidän omissa teissäns/)

16. ὃς ἐν ταῖς παρῳχημέναις γενεαῖς εἴασε πάντα τὰ ἔθνη πορεύεσθαι ταῖς ὁδοῖς αὐτῶν·

16. ος εν ταις παρωχημεναις γενεαις ειασεν παντα τα εθνη πορευεσθαι ταις οδοις αυτων 16. os en tais parochemenais geneais eiasen panta ta ethne poreυesthai tais odois aυton

16 who permitted all the nations in the generations which have gone-by, to conduct-themselves in their own ways.

16. Who in times past suffered all nations to walk in their own ways.

16. hvilken i de forbigangne Tider har ladet alle Hedninger vandre i deres egne veie,

16. Hvilken i framliden tid hafver låtit alla Hedningar gå sina egna vägar;

16. Kes endisel pölwel on lasknud keik pagganad käia ommad teed,

16. Praėjusiais amžiais Jis leido eiti visoms tautoms savais keliais.

16. der in den vergangenen Zeiten hat lassen alle Heiden wandeln ihre eigenen Wege;

16. Qui dans les temps passés a laissé marcher toutes les nations dans leurs voies,

16. El cual en las edades pasadas ha dejado a todas las naciones andar en sus propios caminos:

16 Welke in de verledene tijden al de heidenen heeft laten wandelen in hun wegen;

16. Który za przeszłych wieków dopuszczał wszystkim poganom, aby chodzili za drogami swemi.

16. Ki az elmúlt időkben hagyta a pogányokat mind a maguk [7†] útján haladni:

16 Который в прошедших родах попустил всем народам ходить своими путями,

16. Він у минувші часи попустив усїм поганам ходити дорогами їх.

17 ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla."

17 Kuitenkaan Hän ei ole jättänyt todistamatta itsestään tehdessään hyvää ja antaessaan meille* sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja ravitessaan sydämemme ruualla ja ilolla."

17. Vaikka ei hän itsiänsä antanut olla ilman todistusta, tehden hyvää, antain meille taivaasta sateen ja hedelmälliset ajat, täyttäin meidän sydämemme rualla ja ilolla.

17. Waicka ei hän idziäns andanut olla ilman todistuxeta cosca hän paljo hywä teki meidän cohtam andain meille Taiwast saten ja hedelmäliset ajat täyttäin meidän sydämem rualla ja ilolla.

17. Waicka ei hen itzens andanut olla ilman todhistusta/ coska hen ombi palio hyue tehnyt meiden cochtan/ andadhen meille Taiuahast Satet/ ia hedhelmeliset aijat/ teuttedhen meiden Sydhemet Rualla ia Ilolla. (Waikka ei hän itseensä antanut olla ilman todistusta/ koska hän ompi paljon hywää tehnyt meidän kohtaan/ antaen meille taiwaasta sateet/ ja hedelmälliset ajat/ täyttäen meidän sydämet ruualla ja ilolla.)

17. καίτοι γε οὐκ ἀμάρτυρον ἑαυτὸν ἀφῆκεν ἀγαθοποιῶν, οὐρανόθεν ὑμῖν ὑετοὺς διδοὺς καὶ καιροὺς καρποφόρους, ἐμπιπλῶν τροφῆς καὶ εὐφροσύνης τὰς καρδίας ὑμῶν.

17. και τοι γε ουκ αμαρτυρον εαυτον αφηκεν αγαθοποιων ουρανοθεν ημιν υετους διδους και καιρους καρποφορους εμπιπλων τροφης και ευφροσυνης τας καρδιας ημων 17. kai toi ge oυk amartυron eaυton afeken agathopoion oυranothen emin υetoυs didoυs kai kairoυs karpoforoυs empiplon trofes kai eυfrosυnes tas kardias emon

17 Although he did not leave himself unwitnessed, (by) doing good, giving rainfalls and fruitful seasons to you° from heaven, filling our hearts with nourishment and joy.

17. Nevertheless he left not himself without witness, in that he did good, and gave us rain from heaven, and fruitful seasons, filling our hearts with food and gladness.

17. endog han har ikke ladet sig selv uden vidnesbyrd, idet han gjorde os godt, og gav os regn og frugtbare tider af Himmelen, idet han fyldte os med Føde og vore hjerter med Glæde.

17. Ändock han icke lät sig sjelfvan vara utan vittnesbörd, i det han gjorde väl emot oss, gifvandes oss regn och fruktsam tid af himmelen; uppfyllandes vår hjerta med mat, och glädje.

17. Ja siiski ei olle temma isseennast mitte tunnistamatta jätnud, et ta meile on head teinud, ja on taewast meile wihma ja head wiljalist aega annud, ja roa ja römoga meie süddamed täitnud.

17. Tačiau Jis nepaliko savęs nepaliudyto, darydamas gera, duodamas mums lietaus iš dangaus ir vaisingų metų, pripildydamas mūsų širdis maisto ir džiaugsmo’‘.

17. und doch hat er sich selbst nicht unbezeugt gelassen, hat uns viel Gutes getan und vom Himmel Regen und fruchtbare Zeiten gegeben, unsere Herzen erfüllt mit Speise und Freude.

17. Quoiqu'il n'ait point cessé de donner des témoignages de ce qu'il est, en faisant du bien, en nous envoyant du ciel les pluies, et les saisons fertiles, et en remplissant nos cours de biens et de joie.

17. Aunque no se dejó a sí mismo sin testimonio, bien haciendo, dándonos lluvias del cielo, y tiempos fructíferos, llenando de mantenimiento, y de alegría nuestros corazones.

17 Hoewel Hij nochtans Zichzelven niet onbetuigd gelaten heeft, goed doende van den hemel, ons regen en vruchtbare tijden gevende, vervullende onze harten met spijs en vrolijkheid.

17. Aczkolwiek nie zaniechał samego siebie prócz świadectwa, czyniąc dobrze, dawając nam z nieba dżdże i czasy urodzajne, napełniając pokarmem i weselem serca nasze.

17. Jóllehet nem hagyta magát tanúbizonyság [8†] nélkül, mert jóltevőnk volt, adván mennyből esőket és termő időket nékünk, és betöltvén eledellel és örömmel a mi szívünket.

17 хотя и не переставал свидетельствовать о Себе благодеяниями, подавая нам с неба дожди и времена плодоносные и исполняя пищею и веселием сердца наши.

17. Тільки ж не оставляв себе без сьвідчення, роблячи добро: даючи дощі з неба й пори вроджайні, та сповняючи їжею й радощами серця наші.

18 Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille.

18 Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille.

18. Ja kuin he näitä sanoivat, saivat he kansan tuskalla hillityksi, ettei he heille uhranneet.

18. Ja cuin he näitä sanoit: sait he Canssan tuscalla hillityxi ettei he heille uhrannet.

18. Ja quin he neite sanoit/ tuskalla he hilitzit Canssan/ ettei he heille Wffraneet. (Ja kuin he näitä sanoit/ tuskalla he hillitsit kansan/ ettei he heille uhranneet.)

18. καὶ ταῦτα λέγοντες μόλις κατέπαυσαν τοὺς ὄχλους τοῦ μὴ θύειν αὐτοῖς.

18. και ταυτα λεγοντες μολις κατεπαυσαν τους οχλους του μη θυειν αυτοις 18. kai taυta legontes molis katepaυsan toυs ochloυs toυ me thυein aυtois

18 And saying these things, they made the crowds cease with difficulty– not to sacrifice to them.

18. And with these sayings scarce restrained they the people, that they had not done sacrifice unto them.

18. Og ved at sige dette, kunde de neppe stille Folket, at de ikke offrede til dem.

18. Och då de detta sade, stillte de folket med plats, att de icke offrade till dem.

18. Ja kui nemmad sedda ütlesid, siis waigistasid nemmad waewalt sedda rahwast, et nemmad neile mitte ei piddand ohwrima.

18. Tai dėstydami, jiedu šiaip ne taip sulaikė minią, kad jiems neaukotų.

18. Und da sie das sagten, stillten sie kaum das Volk, daß sie ihnen nicht opferten.

18. Et à peine, en disant cela, purent-ils empêcher le peuple de leur offrir un sacrifice.

18. Y diciendo estas cosas, apenas contuvieron las multitudes a que no les sacrificasen.

18 En dit zeggende, wederhielden zij nauwelijks de scharen, dat zij hun niet offerden.

18. A to mówiąc, zaledwie uspokoili lud, że im nie ofiarował.

18. És ezeket mondván, nagynehezen lecsendesíték a sokaságot, hogy nékik ne áldozzék.

18 И, говоря сие, они едва убедили народ не приносить им жертвы и идти каждому домой. Между тем, как они, оставаясь там, учили,

18. І, се говорячи, ледве впинили народ, щоб не приносили їм посьвяту.

19 Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi.

19 Mutta Antiokiasta ja Ikonionista tuli juutalaisia, ja suostutettuaan kansan ja kivitettyään Paavalia he raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle arvellen hänen kuolleen.

19. Niin sinne myös tuli muutamia Juudalaisia Antiokiasta ja Ikoniosta, ja kuin he kansan olivat saattaneet Paavalia kivittämään, riepoittivat he hänen ulos kaupungista, ja luulivat hänen kuolleeksi.

19. NIjn sinne myös tuli muutamita Judalaisia Antiochiast ja Iconiumist ja cuin he Canssan olit saattanet Pawalita kiwittämän riepoitit he hänen ulos Caupungista ja luulit hänen cuollexi.

19. Nin tulit sinne mös monicadhat Juttat Antiochiast ia Iconiost/ ia quin he cassan olit wskottanut/ Paualita kiuittemen/ ia Riepoitit henen wlos Caupungista/ ia lulit henen coollun oleuan. (Niin tuli sinne myös monikahdat juuttaat Antiochiasta ja Ikoniosta/ ja kuin he kansan olit uskottanut/ Pawalia kiwittämään/ ja riepoitit hänen ulos kaupungista/ ja luulit hänen kuolleen olewan.)

19. Ἐπῆλθον δὲ ἀπὸ Ἀντιοχείας καὶ Ἰκονίου Ἰουδαῖοι καὶ πείσαντες τοὺς ὄχλους καὶ λιθάσαντες τὸν Παῦλον ἔσυραν ἔξω τῆς πόλεως, νομίσαντες αὐτὸν τεθνάναι.

19. επηλθον δε απο αντιοχειας και ικονιου ιουδαιοι και πεισαντες τους οχλους και λιθασαντες τον παυλον εσυρον εξω της πολεως νομισαντες αυτον τεθναναι 19. epelthon de apo antiocheias kai ikonioυ ioυdaioi kai peisantes toυs ochloυs kai lithasantes ton paυlon esυron ekso tes poleos nomisantes aυton tethnanai

19 But Jews came upon (us there) from Antioch and Iconium and having persuaded the crowds, they stoned Paul, and were dragging him outside the city, having supposed him to have died.

19. And there came thither certain Jews from Antioch and Iconium, who persuaded the people, and, having stoned Paul, drew him out of the city, supposing he had been dead.

19. Men der kom Jøder fra Antiochia og Iconium dertil og forførte Mængden, saa at de stenede Paulus og slæbte ham ud af Staden, og de meente, at han var død.

19. Så kommo der någre Judar till utaf Antiochien och Iconien, hvilke så bestämplade med folket, att de stenade Paulum, och släpade honom utu staden, menandes att han var död.

19. Agga Antiohkiast ja Ikoniast tullid Juda-rahwas senna, ja melitasid rahwast, ja wiskasid Paulust kiwwidega, ja weddasid tedda liñnast wälja, ja mötlesid, tedda surnud ollewad.

19. Bet iš Antiochijos ir Ikonijaus atvyko žydai ir, perkalbėję žmones, užmėtė Paulių akmenimis ir išvilko už miesto, palaikę jį mirusiu.

19. Es kamen aber dahin Juden von Antiochien und Ikonion und überredeten das Volk und steinigten Paulus und schleiften ihn zur Stadt hinaus, meinten, er wäre gestorben.

19. Alors, des Juifs survinrent d'Antioche et d'Iconium, qui gagnèrent le peuple, et qui, ayant lapidé Paul, le traînèrent hors de la ville, croyant qu'il était mort.

19. Entónces sobrevinieron unos Judíos de Antioquía y de Iconio, que persuadieron a la multitud; y habiendo apedreado a Pablo, le sacaron arrastrando fuera de la ciudad, pensando que ya estaba muerto.

19 Maar daarover kwamen Joden van Antiochie en Ikonium, en overreedden de scharen, en stenigden Paulus, en sleepten hem buiten de stad, menende, dat hij dood was.

19. A nadeszli z Antyjochyi i z Ikonii Żydowie, którzy namówiwszy lud i ukamionowawszy Pawła, wywlekli za miasto, mniemając żeby umarł.

19. Jövének azonban Antiókhiából és Ikóniumból zsidók, és a sokaságot eláltatván, megkövezék [9†] Pált, és kivonszolák a városból, azt gondolván, hogy meghalt.

19 из Антиохии и Иконии пришли некоторые Иудеи и, когда Апостолы смело проповедывали,убедили народ отстать от них, говоря: они не говорят ничего истинного, а все лгут. И, возбудив народ, побили Павла камнями и вытащили за город, почитая егоумершим.

19. Прийшли ж з Антиохиї та Ікониї Жиди, і наустивши народ, і вкаменувавши Павла, виволїкли геть з города, думаючи, що він умер.

20 Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.

20 Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, hän nousi ja meni kaupunkiin. Seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.

20. Mutta kuin opetuslapset hänen ympärillänsä seisoivat, nousi hän ja meni kaupunkiin, ja vaelsi toisena päivänä Barnabaan kanssa Derbeen.

20. Mutta cosca Opetuslapset hänen ymbärilläns seisoit nousi hän ja meni taas Caupungihin: ja waelsi toisna päiwänä Barnaban cansa Derbenijn ja saarnais sijnä Caupungis Evangeliumi.

20. Mutta coska Opetuslapset henen ymberinsseisoit/ nousi hen yles ia sisellemeni Caupungin. Ja toisna peiuen waelsi hen Barnaban cansa Derbeen/ ia sarnasi sijnä Caupungisa Euangelium. (Mutta koska opetuslapset hänen ympärinsä seisoit/ nousi hän ylös ja sisälle meni kaupunkiin. Ja toisena päiwänä waelsi hän Barnaban kanssa Derbeen/ ja saarnasi siinä kaupungissa ewankelium.)

20. κυκλωσάντων δὲ αὐτὸν τῶν μαθητῶν ἀναστὰς εἰσῆλθεν εἰς τὴν πόλιν, καὶ τῇ ἐπαύριον ἐξῆλθε σὺν τῷ Βαρνάβᾳ εἰς Δέρβην.

20. κυκλωσαντων δε αυτον των μαθητων αναστας εισηλθεν εις την πολιν και τη επαυριον εξηλθεν συν τω βαρναβα εις δερβην 20. kυklosanton de aυton ton matheton anastas eiselthen eis ten polin kai te epaυrion ekselthen sυn to βarnaβa eis derβen

20 But the disciples surrounded him. Having rose* up, he entered into the city, and went forth on the next-day together with Barnabas to Derbe.

20. Howbeit, as the disciples stood round about him, he rose up, and came into the city: and the next day he departed with Barnabas to Derbe.

20. Men der Disciplene kom omkring ham, stod han op og gik ind i Staden; og anden Dagen gik han ud med Barnabas til Derbe.

20. Och vid Lärjungarna stodo der omkring honom, reste han sig upp, och gick in i staden. Och dagen derefter färdades han dädan med Barnabas till Derben;

20. Agga kui jüngrid temma ümber tullid, tousis temma ülles, ja läks liñna; ja teisel päwal läks ta ärra Parnabaga Terbeni.

20. Susirinkus aplink jį mokiniams, jis atsikėlė ir parėjo į miestą. O rytojaus dieną kartu su Barnabu iškeliavo į Derbę.

20. Da ihn aber die Jünger umringten, stand er auf und ging in die Stadt. Und den andern Tag ging er aus mit Barnabas gen Derbe;

20. Mais les disciples s'étant assemblés autour de lui, il se leva, et rentra dans la ville. Et le lendemain il s'en alla avec Barnabas à Derbe.

20. Mas rodéandole los discípulos, se levantó, y se entró en la ciudad; y un día después se partio con Barnabás a Derbe.

20 Doch als hem de discipelen omringd hadden, stond hij op, en kwam in de stad; en des anderen daags ging hij met Barnabas uit naar Derbe.

20. Lecz gdy go uczniowie obstąpili, wstawszy wszedł do miasta, a nazajutrz odszedł z Barnabaszem do Derby.

20. De mikor körülvették őt a tanítványok, felkelvén, beméne a városba; és másnap Barnabással elméne Derbébe.

20 Когда же ученики собрались около него, он встал и пошел в город, а на другой день удалился с Варнавою в Дервию.

20. Як же обступили його ученики, уставши ввійшов у город, а назавтра вийшов з Варнавою в Дервию.

21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan

21 Julistettuaan sillekin kaupungille ilosanomaa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan,

21. Ja kuin he olivat saarnanneet siinä kaupungissa evankeliumia ja monta opettaneet, palasivat he Lystraan ja Ikonioon ja Antiokiaan,

21. Ja cuin he olit monda siellä opettanet palaisit he Lystraan ja Iconiumijn ja Antiochiaan:

21. Ja quin he olit monda sielle opetaneet/ palasit he Lystram/ ia Iconium/ ia Antiochian (Ja kuin he olit monta siellä opettaneet/ palasit he Lystraan/ ja Ikoniaan/ ja Antiochiaan.)

21. εὐαγγελισάμενοί τε τὴν πόλιν ἐκείνην καὶ μαθητεύσαντες ἱκανοὺς ὑπέστρεψαν εἰς τὴν Λύστραν καὶ Ἰκόνιον καὶ Ἀντιόχειαν,

21. ευαγγελισαμενοι τε την πολιν εκεινην και μαθητευσαντες ικανους υπεστρεψαν εις την λυστραν και ικονιον και αντιοχειαν 21. eυaggelisamenoi te ten polin ekeinen kai matheteυsantes ikanoυs υpestrepsan eis ten lυstran kai ikonion kai antiocheian

21 And having proclaimed the good-news to that city, and having made a considerable (number of) disciples, they returned to Lystra and Iconium and Antioch,

21. And when they had preached the gospel to that city, and had taught many, they returned again to Lystra, and to Iconium, and Antioch,

21. Og der de havde prædiket i denne Stad og gjort mange Disciple, vendte de tilbage til Lystra og Iconium og Antiochia.

21. Och predikade Evangelium i den staden. Och då de der många lärt hade, kommo de igen till Lystra, och Iconien, och Antiochien;

21. Ja kui nemmad selle liñnale armo-öppetust said kulutanud, ja mitto jüngriks teinud, läksid nemmad taggasi Listra, ja Ikonia, ja Antiohkia,

21. Šitame mieste jie skelbė Evangeliją ir išmokė daugelį. Paskui grįžo atgal į Listrą, Ikonijų ir Antiochiją.

21. und sie predigten der Stadt das Evangelium und unterwiesen ihrer viele und zogen wieder gen Lystra und Ikonion und Antiochien,

21. Et après avoir annoncé l'Évangile dans cette ville-là, et y avoir fait plusieurs disciples, ils retournèrent à Lystra, à Iconium et à Antioche;

21. Y como hubieron anunciado el evangelio a aquella ciudad, y enseñado a muchos, volviéronse a Listra, y a Iconio, y a Antioquía,

21 En als zij derzelve stad het Evangelie verkondigd en vele discipelen gemaakt hadden, keerden zij weder naar Lystre, en Ikonium, en Antiochie;

21. A opowiedziawszy Ewangieliję onemu miastu i wiele uczniów pozyskawszy, wrócili się do Listry, do Ikonii, i do Antyjochyi;

21. És miután hirdették az evangyéliomot annak a városnak, és sokakat tanítványokká tettek, megtérének Listrába, Ikoniumba és Antiókhiába.

21 Проповедав Евангелие сему городу и приобретя довольно учеников, они обратно проходили Листру, Иконию и Антиохию,

21. І благовіствувавши городу сьому, і навчивши многих, вернулись вони в Листру, і Іконию, і Антиохию,

22 ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan".

22 ja he vahvistivat opetuslasten sieluja ja rohkaisivat heitä pysymään uskossa ja muistamaan, että meidän pitää monen ahdistuksen kautta mennä sisälle Jumalan valtakuntaan.

22. Vahvistain opetuslasten sieluja, ja neuvoivat heitä uskossa pysymään (sanoen): että meidän pitää monen vaivan kautta Jumalan valtakuntaan tuleman sisälle.

22. Wahwistain Opetuslasten sieluja ja neuwoit heitä uscosa alati pysymän ja sanoit: meidän pitä monen waiwan cautta Jumalan waldacundaan tuleman.

22. wahwistain Opetuslasten Sieluia/ ia neuuoit heite alati pysymen wskosa/ ia Ette meiden pite monen Waiwan lepitze Jumalan Waldakundan sisellekieumen. (wahwistain opetuslasten sieluja/ ja neuwoit heitä alati pysymään uskossa/ ja että meidän pitää monen waiwan läwitse Jumalan waltakuntaan sisälle käymän.)

22. ἐπιστηρίζοντες τὰς ψυχὰς τῶν μαθητῶν, παρακαλοῦντες ἐμμένειν τῇ πίστει, καὶ ὅτι διὰ πολλῶν θλίψεων δεῖ ἡμᾶς εἰσελθεῖν εἰς τὴν βασιλείαν τοῦ Θεοῦ.

22. επιστηριζοντες τας ψυχας των μαθητων παρακαλουντες εμμενειν τη πιστει και οτι δια πολλων θλιψεων δει ημας εισελθειν εις την βασιλειαν του θεου 22. episterizontes tas psυchas ton matheton parakaloυntes emmenein te pistei kai oti dia pollon thlipseon dei emas eiselthein eis ten βasileian toυ theoυ

22 further strengthening the souls of the disciples, encouraging them to remain in the faith, and that it is essential for us through many afflictions to enter into the kingdom of God.

22. Confirming the souls of the disciples, and exhorting them to continue in the faith, and that we must through much tribulation enter into the kingdom of God.

22. og bestyrkede Disciplenes Sjæle, op paamindede dem at blive faste i Troen, og at os bør at indgaae i Guds Rige ved mange Trængsler.

22. Styrkandes Lärjungarnas själar, och förmanandes att de skulle blifva stadige i trone; och att igenom mycken bedröfvelse måste vi ingå i Guds rike.

22. Kinnitasid jüngritte hinged, ja maenitsesid neid usso sisse jäda, ja et meie mitme willetsusse läbbi peame Jummala riki minnema.

22. Ten jie stiprino mokinių sielas, ragino juos pasilikti tikėjime ir sakė: ‘‘Per daugelį išmėginimų mes turime įeiti į Dievo karalystę’‘.

22. stärkten die Seelen der Jünger und ermahnten sie, daß sie im Glauben blieben, und daß wir durch viel Trübsale müssen in das Reich Gottes gehen.

22. Fortifiant l'esprit des disciples, les exhortant à persévérer dans la foi, et leur représentant que c'est par beaucoup d'afflictions qu'il nous faut entrer dans le royaume de Dieu.

22. Confirmando los ánimos de los discípulos, exhortándolos que permaneciesen en la fé; y enseñándoles que es menester que por muchas tribulaciones entremos en el reino de Dios.

22 Versterkende de zielen der discipelen, en vermanende, dat zij zouden blijven in het geloof, en dat wij door vele verdrukkingen moeten ingaan in het Koninkrijk Gods.

22. Utwierdzając dusze uczniów i napominając, aby trwali w wierze, i mówiąc: Że przez wiele ucisków musimy wnijść do królestwa Bożego.

22. Erősítve a tanítványok lelkét, intvén, hogy maradjanak meg [10†] a hitben, és hogy sok háborúságon által kell [11†] nékünk az Isten országába bemennünk.

22 утверждая души учеников, увещевая пребывать в вереи поучая , что многими скорбями надлежит нам войти в Царствие Божие.

22. укріпляючи душі учеників, благаючи пробувати у вірі, і що многими муками треба нам увійти в царство Боже.

23 Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.

23 Valittuaan heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, he paastoten rukoilivat ja jättivät heidät Herran haltuun, johon he uskoivat.

23. Ja kuin he olivat valinneet vanhimmat jokaiselle seurakunnalle, ja rukoilleet ja paastonneet, antoivat he heidät Herran haltuun, jonka päälle he uskoivat.

23. Ja cuin he olit walinnet wanhimmat jocaidzelle Seuracunnalle ja rucoillet ja paastonnet annoit he heidän sen HERran haldun jonga päälle he uscoit.

23. Ja quin he olit wloswalineet Wanhimaiset iocaitzelle Seurakunnalle/ ia Rucolluet ia pastonuet/ nin he annoit heite sen Herran haltuun/ ionga päle he vskoit. (Ja kuin he olit ulos walinneet wanhimmaiset jokaiselle seurakunnalle/ ja rukoilleet ja paastonneet/ niin he annoit heitä sen Herran haltuun/ jonka päälle he uskoit.)

23. χειροτονήσαντες δὲ αὐτοῖς πρεσβυτέρους κατ’ ἐκκλησίαν καὶ προσευξάμενοι μετὰ νηστειῶν παρέθεντο αὐτοὺς τῷ Κυρίῳ, εἰς ὃν πεπιστεύκασι.

23. χειροτονησαντες δε αυτοις πρεσβυτερους κατ εκκλησιαν προσευξαμενοι μετα νηστειων παρεθεντο αυτους τω κυριω εις ον πεπιστευκεισαν 23. cheirotonesantes de aυtois presβυteroυs kat ekklesian proseυksamenoi meta nesteion parethento aυtoυs to kυrio eis on pepisteυkeisan

23 Now having assigned elders to them in every congregation*, they prayed with fasts, and they consigned them to the Lord, in whom they had believed.

23. And when they had ordained them elders in every church, and had prayed with fasting, they commended them to the Lord, on whom they believed.

23. Men der de havde beskikket dem Ældste i hver Menighed, og havde holdt Bøn og Faste, befole de dem Herren, paa hvem de havde troet.

23. Och när de hade utvalt Prester för hvar och en församling, och hade bedit och fastat, befallde de dem Herranom, den de uppå trodde.

23. Agga kui nemmad igga koggodussele siin ja seäl said wannemid seädnud, ja paastmissega Jummalat pallunud, jätsid nemmad neid Issanda holeks, kenne sisse nemmad ollid hakkanud uskma.

23. Kiekvienoje bažnyčioje su malda ir pasninku, uždėdami rankas, jie paskyrė jiems vyresniuosius ir pavedė juos Viešpačiui, kurį šie buvo įtikėję.

23. Und sie ordneten ihnen hin und her Älteste in den Gemeinden, beteten und fasteten und befahlen sie dem HERRN, an den sie gläubig geworden waren.

23. Et après avoir prié et jeûné, ils établirent des anciens dans chaque Église, et les recommandèrent au Seigneur, en qui ils avaient cru.

23. Y habiéndoles ordenado ancianos en cada una de las iglesias, y habiendo orado con ayunos, los encomendaron al Señor en el cual habían creido.

23 En als zij in elke Gemeente, met opsteken der handen, ouderlingen verkoren hadden, gebeden hebbende met vasten, bevalen zij hen den Heere, in Welken zij geloofd hadden.

23. A gdy im przez głosy postanowili starsze w każdym zborze i modlili się z postami, poruczyli je Panu, w którego uwierzyli.

23. Miután pedig választottak nékik gyülekezetenként véneket, [12†] imádkozván bőjtölésekkel [13†] egybe, ajánlák őket az Úrnak, kiben hittek vala.

23 Рукоположив же им пресвитеров к каждой церкви, они помолились с постом и предали их Господу, в Которого уверовали.

23. Рукоположивши ж їм пресвитерів по церквах і помолившись з постом, передали їх Господеві, в котрого увірували.

24 Ja he kulkivat läpi Pisidian ja tulivat Pamfyliaan;

24 Kuljettuaan Pisidian läpi he tulivat Pamfyliaan.

24. Ja he vaelsivat lävitse Pisidian ja tulivat Pamphiliaan.

24. JA he waelsit läpidze Pisidian ja tulit Pamphiliaan:

24. Ja he waelsit lepitze Pisidian/ ia tulit Pamphylian. (ja he waelsit läwitse Pisidian/ ja tulit Pamphyliaan.)

24. καὶ διελθόντες τὴν Πισιδίαν ἦλθον εἰς Παμφυλίαν,

24. και διελθοντες την πισιδιαν ηλθον εις παμφυλιαν 24. kai dielthontes ten pisidian elthon eis pamfυlian

24 And having gone through Pisidia, they came to Pamphylia.

24. And after they had passed throughout Pisidia, they came to Pamphylia.

24. Og de droge igjennem Pisidien og kom til Pamphylien.

24. Och de foro igenom Pisidien, och kommo in uti Pamphylien.

24. Ja kui nemmad Pisidia-maad ollid läbbikäinud, said nemmad Pamwilia-male.

24. Apkeliavę Pisidiją, jie atvyko į Pamfiliją.

24. Und zogen durch Pisidien und kamen nach Pamphylien

24. Puis, ayant traversé la Pisidie, ils vinrent en Pamphylie.

24. Y pasando por Pisidia vinieron a Pamfilia.

24 En Pisidie doorgereisd hebbende, kwamen zij in Pamfylie.

24. A przeszedłszy Pisydyję, przyszli do Pamfilii.

24. És Pisidián általmenvén, menének Pamfiliába.

24 Потом, пройдя через Писидию, пришли в Памфилию,

24. І, перейшовши Писидию, прийшли в Памфилию.

25 ja julistettuaan sanaa Pergessä he menivät Attaliaan.

25 Ja julistettuaan sanaa Pergessä he menivät alas Attaliaan.

25. Ja kuin he olivat saarnanneet sanaa Pergessä, menivät he alas Attaliaan,

25. Ja cuin he olit saarnannet Perges menit he alas Attaliata päin.

25. Ja quin he olit sarnanut Perges/ nin he alasmenit Attalian pein. (Ja kun he olit saarnanneet Pergessä/ niin he alasmenit Attaliaan päin.)

25. καὶ λαλήσαντες ἐν Πέργῃ τὸν λόγον κατέβησαν εἰς Ἀττάλειαν,

25. και λαλησαντες εν περγη τον λογον κατεβησαν εις ατταλειαν 25. kai lalesantes en perge ton logon kateβesan eis attaleian

25 And having spoken the word in Perga, they went-down to Attalia;

25. And when they had preached the word in Perga, they went down into Attalia:

25. Og da de havde talet ordet i perge, drog de ned til Attalia.

25. Och då de predikat hade i Perge, foro de neder till (den staden) Attalien.

25. Ja kui nemmad Perges said se sanna räkinud, läksid nemmad alla Attila liñna.

25. Paskelbę žodį Pergėje, leidosi žemyn į Ataliją.

25. und redeten das Wort zu Perge und zogen hinab gen Attalien.

25. Et ayant annoncé la parole à Perge, ils descendirent à Attalia.

25. Y habiendo predicado la palabra en Perges, descendieron a Attalia.

25 En als zij te Perge het Woord gesproken hadden, kwamen zij af naar Attalie.

25. I opowiedziawszy słowo Boże w Pergi, poszli do Atalii.

25. És miután Pergában hirdették az ígét, lemenének Attáliába;

25 и, проповедав слово Господне в Пергии, сошли в Атталию;

25. А глаголавши в Пергиї слово, прийшли в Аталию,

26 Ja sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat lähteneet, annettuina Jumalan armon haltuun sitä työtä varten, jonka he nyt olivat suorittaneet.

26 Sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat lähteneet Jumalan armon haltuun uskottuina sitä työtä varten, jonka he olivat saattaneet päätökseen.

26. Ja purjehtivat sieltä Antiokiaan, jossa he olivat Jumalan armon haltuun annetut, siihen työhön, jonka he toimittaneet olivat.

26. Ja purjehdit sieldä Antiochiaan josa he olit Jumalan armoin haldun annetut sijhen wircan cuin he toimittanet olit.

26. Ja sielde he purietit Antiochian/ cussa he olit Jumalan armoin Haltun annetut/ sihen Wircan ionga he olit wlostoimittanut. (Ja sieltä he purjehdit Antiochiaan/ kussa he olit Jumalan armon haltuun annetut/ siihen wirkaan jonka he olit ulos toimittanut.)

26. κἀκεῖθεν ἀπέπλευσαν εἰς Ἀντιόχειαν, ὅθεν ἦσαν παραδεδομένοι τῇ χάριτι τοῦ Θεοῦ εἰς τὸ ἔργον ὃ ἐπλήρωσαν.

26. κακειθεν απεπλευσαν εις αντιοχειαν οθεν ησαν παραδεδομενοι τη χαριτι του θεου εις το εργον ο επληρωσαν 26. kakeithen apepleυsan eis antiocheian othen esan paradedomenoi te chariti toυ theoυ eis to ergon o eplerosan

26 and they sailed from there to Antioch, from where they were given to the favor of God, *for the work which they had fulfilled. {48-50 AD. Antioch. April 5, 49 AD A skirmish between Roman troops & the Jews at the Passover.}

26. And thence sailed to Antioch, from whence they had been recommended to the grace of God for the work which they fulfilled.

26. Og derfra seilede de til Antiochia, hvorfra de havde Guds Naade anbefalede til den Gjerning, som de havde fuldkommet.

26. Och dädan seglade de till Antiochien, dädan de uti Guds nåd befallde voro, till det verk som de uträttat hade.

26. Ja seält läksid nemmad laewaga Antiohkia, kust nemmad ollid Jummala armo holeks antud seks tööks, mis nemmad ollid löppetanud.

26. Iš ten išplaukė į Antiochiją, kur buvo pavesti Dievo malonei, kad nuveiktų darbą, kurį dabar pabaigė.

26. Und von da schifften sie gen Antiochien, woher sie verordnet waren durch die Gnade Gottes zu dem Werk, das sie hatten ausgerichtet.

26. Et de là ils s'embarquèrent pour Antioche, où ils avaient été recommandés à la grâce de Dieu, pour l'ouvre qu'ils avaient accomplie.

26. Y de allí navegaron a Antioquía, de donde habían sido encomendados a la gracia de Dios para la obra que ya habían acabado.

26 En van daar scheepten zij af naar Antiochie, van waar zij der genade Gods bevolen waren geweest tot het werk, dat zij volbracht hadden.

26. A stamtąd płynęli do Antyjochyi, skąd byli oddani łasce Bożej ku tej sprawie, którą wykonali.

26. És onnét elhajózának Antiókhiába, a honnét az Isten kegyelmére bízták volt őket arra a munkára, melyet elvégeztek.

26 а оттуда отплыли в Антиохию, откуда были преданы благодати Божией на дело, которое и исполнили.

26. а з відсіля поплили в Антиохию, звідкіля були передані благодатї Божій на дїло, котре сповнили.

27 Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven.

27 Saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat kaiken, mitä Jumala oli tehnyt heidän välityksellään ja että Hän oli pakanoille avannut uskon oven.

27. Mutta kuin he sinne tulivat ja seurakunnan kokosivat, ilmoittivat he, kuinka paljon Jumala oli heidän kanssansa tehnyt ja pakanoille uskon oven avannut.

27. Mutta cuin he sinne tulit ja Seuracunnan cocoisit ilmoitit he nijllekin cuinga paljo Jumala oli heidän cansans tehnyt ja pacanoillengin uscon owen awainnut.

27. Mutta quin he sinne tulit ia cocosit Seurakunna'/ ia ilmoitit nille quinga palio Jumala oli heiden cansans tehnyt/ ia quinga hen oli Pacanoille vskon Ouen ylesauanut. (Mutta kuin he sinne tulit ja kokosit seurakunnan/ ja ilmoitit niille kuinka paljon Jumala oli heidän kanssansa tehnyt/ ja kuinka hän oli pakanoille uskon owen ylös awannut.)

27. Παραγενόμενοι δὲ καὶ συναγαγόντες τὴν ἐκκλησίαν ἀνήγγειλαν ὅσα ἐποίησεν ὁ Θεὸς μετ’ αὐτῶν καὶ ὅτι ἤνοιξε τοῖς ἔθνεσι θύραν πίστεως.

27. παραγενομενοι δε και συναγαγοντες την εκκλησιαν ανηγγειλαν οσα εποιησεν ο θεος μετ αυτων και οτι ηνοιξεν τοις εθνεσιν θυραν πιστεως 27. paragenomenoi de kai sυnagagontes ten ekklesian aneggeilan osa epoiesen o theos met aυton kai oti enoiksen tois ethnesin thυran pisteos

27 Now (after) they came* and gathered the congregation* together, they reported how-much God had done with them, and that he had opened a door of faith to the Gentiles.

27. And when they were come, and had gathered the church together, they rehearsed all that God had done with them, and how he had opened the door of faith unto the Gentiles.

27. Men der de kom derhen og havde forsamlet Menigheden, forkyndte de, hvor store Ting Gud havde gjort med dem, og at han havde opladt hedningerne Troens Dør.

27. Och då de der kommo, hade de tillhopa församlingena, och underviste dem, hvad Gud med dem gjort hade; och att han upplåtit hade trones dörr för Hedningomen.

27. Agga kui nemmad senna said ja koggodust kokkokoggusid, siis kulutasid nemmad, mis sured asjad Jummal nendega olli teinud, ja et temma pagganattele usso ukse olli lahti teinud.

27. Sugrįžę jie sušaukė bažnyčią ir papasakojo, kokius darbus nuveikęs Dievas per juos ir kaip atvėręs pagonims tikėjimo vartus.

27. Da sie aber hinkamen, versammelten sie die Gemeinde und verkündigten, wieviel Gott mit ihnen getan hatte und wie er den Heiden hätte die Tür des Glaubens aufgetan.

27. Et quand ils furent arrivés, et qu'ils eurent assemblé l'Église, ils racontèrent toutes les choses que Dieu avait faites avec eux, et comment il avait ouvert aux Gentils la porte de la foi.

27. Y como vinieron, y juntaron la iglesia, relataron cuán grandes cosas había hecho Dios por medio de ellos; y como había abierto a los Gentiles la puerta de la fé.

27 En daar gekomen zijnde, en de Gemeente vergaderd hebbende, verhaalden zij, wat grote dingen God met hen gedaan had, en dat Hij den heidenen de deur des geloofs geopend had.

27. A gdy tam przyszli i zgromadzili zbór, oznajmili, co Bóg przez nie uczynił, a iż poganom drzwi wiary otworzył.

27. Mikor pedig megérkeztek és a gyülekezetet egybehívták, elbeszélék, mily nagy dolgokat cselekedett az Isten ő velök, és hogy a pogányoknak kaput nyitott a hitre.

27 Прибыв туда и собрав церковь, они рассказали все, чтосотворил Бог с ними и как Он отверз дверь веры язычникам.

27. Прибувши ж та зібравши церкву, оповідали все, що зробив Бог з ними, і як Він відчинив поганам двері віри.

28 Ja he viipyivät pitkän aikaa opetuslasten tykönä.

28 Ja he viipyivät (siellä) pitkän aikaa opetuslasten luona.

28. Ja he viipyivät siellä opetuslasten kanssa hetken aikaa.

28. Ja he wijwyit siellä Opetuslasten cansa hetken aica.

28. Ja he wiwuyit sielle hetken aica Opetuslasten cansa. (Ja he wiiwyit siellä hetken aikaa opetuslasten kanssa.)

28. διέτριβον δὲ ἐκεῖ χρόνον οὐκ ὀλίγον σὺν τοῖς μαθηταῖς.

28. διετριβον δε εκει χρονον ουκ ολιγον συν τοις μαθηταις 28. dietriβon de ekei chronon oυk oligon sυn tois mathetais

28 Now they were staying there together with the disciples a time; not (just) a few.

28. And there they abode long time with the disciples.

28. Men de opholdt sig der en ikke liden Tid hos Disciplene.

28. Och de blefvo der med Lärjungarna ett godt skifte.

28. Agga nemmad wibisid senna kaua aega jüngrittega.

28. Ir jie išbuvo su mokiniais netrumpą laiką.

28. Sie hatten aber ihr Wesen allda eine nicht kleine Zeit bei den Jüngern.

28. Et ils demeurèrent là longtemps avec les disciples.

28. Y se quedaron allí mucho tiempo con los discípulos.

28 En zij verkeerden aldaar geen kleinen tijd met de discipelen.

28. I mieszkali tam czas niemały z uczniami.

28. Ott aztán nem kevés időt töltöttek a tanítványokkal.

28 И пребывали там немалое время с учениками.

28. Пробували ж там час немалий з учениками.