22 luku

Paavali kertoo puheessaan juutalaisille, kuinka hänet kasvatettiin isien laissa ja kuinka hän vainosi kristityitä 1 – 5, mutta kuinka hän matkallaan Damaskoon kuuli Herran äänen 6 – 11 ja sai kasteen Ananiaalta 12 – 16 ja kuinka Herra näyssä kehoitti häntä lähtemään pakanain luo 17 – 21 Juutalaisten raivo keskeyttää puheen, ja päällikkö käskee tutkia Paavalia 22 – 24, mutta päästää hänet siteistä, saatuaan tietää hänen olevan Rooman kansalaisen, ja asettaa hänet neuvoston eteen 25 – 30.

1 Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille puolustuksekseni puhun.

1 ”Miehet, veljet ja isät, kuulkaa mitä nyt puolustuksekseni teille sanon.

1. Miehet, rakkat veljet ja isät! kuulkaat minun edesvastaustani, jonka minä teille sanon.

1. MIehet rackat weljet ja Isät cuulcat minun wastaustani cuin minä teille sanon.

1. TE Miehet rackat Weliet ia Iset/ cwlcat minun Wastaustani ionga mine nyt teille edestoottan. (Te miehet rakkaat weljet ja isät/ kuulkaat minun wastaustani jonka minä nyt teille edestuotan.)

1. Ἄνδρες ἀδελφοὶ καὶ πατέρες, ἀκούσατέ μου τῆς πρὸς ὑμᾶς νυνὶ ἀπολογίας.

1. ανδρες αδελφοι και πατερες ακουσατε μου της προς υμας νυν απολογιας 1. andres adelfoi kai pateres akoυsate moυ tes pros υmas nυn apologias

1 Men, brethren and fathers! Hear° my defense which I now make to you°.

1. Men, brethren, and fathers, hear ye my defence which I make now unto you.

1. I Mænd, Brødre og Fædre! hører nu mit Forsvar til Eder!

1. I män, bröder och fäder, hörer min ursäkt, som jag nu gör för eder.

1. Mehhed, wennad ja wañemad, kuulge, mis ma nüüd ennese eest kostan teie wasto.

1. ‘‘Vyrai broliai ir tėvai! Paklausykite, ką dabar pasakysiu sau apginti’‘.

1. Ihr Männer, liebe Brüder und Väter, hört mein Verantworten an euch.

1. Hommes frères et pères, écoutez maintenant ma défense auprès de vous.

1. VARONES hermanos, y padres, oid mi defensa que hago ahora ante vosotros.

1 Mannen broeders en vaders, hoort mijn verantwoording, die ik tegenwoordig tot u doen zal.

1. Mężowie bracia i ojcowie! słuchajcie mojej, którą teraz do was czynię, obrony.

1. Atyámfiai, férfiak és atyák, hallgassátok meg az én beszédemet, a melylyel most magamat előttetek mentem.

1 Мужи братия и отцы! выслушайте теперь мое оправдание перед вами.

1. Мужі брати й батьки, вислухайте тепер моє оправданнє перед вами.

2 Kun he kuulivat hänen puhuvan heille hebreankielellä, syntyi vielä suurempi hiljaisuus. Ja hän sanoi:

2 Kuultuaan hänen puhuvan heille heprean kielellä he kävivät vielä hiljaisemmiksi. Niin hän sanoi:

2. (Kuin he kuulivat hänen Hebrean kielellä heille puhuvan, vaikenivat he enemmin. Ja hän sanoi:)

2. Cosca he cuulit hänen Ebrean kielellä heillens puhuwan waickenit he enämmin.

2. Quin he nyt cwlit henen Hebraican kielelle heille puhuuan/ nin he enämin waickenit. (Kuin he nyt kuulit hänen Hebraican kielellä heille puhuwan/ niin he enemmin waikenit.)

2. ἀκούσαντες δὲ ὅτι τῇ Ἑβραΐδι διαλέκτῳ προσεφώνει αὐτοῖς, μᾶλλον παρέσχον ἡσυχίαν.

2. ακουσαντες δε οτι τη εβραιδι διαλεκτω προσεφωνει αυτοις μαλλον παρεσχον ησυχιαν και φησιν 2. akoυsantes de oti te eβraidi dialekto prosefonei aυtois mallon pareschon esυchian kai fesin

2 But having heard that he was shouting to them in the Hebrew language, this provided even more quietness, and he says,

2. And when they heard that he spake in the Hebrew tongue to them, they kept the more silence: and he saith,)

2. (Men der de hørte, at han talede til dem i det Hebræiske Sprog, holdt de sig end mere stille). Og han sagde:

2. Och då de hörde, att han talade på Ebreisko till dem, dessmer ljud gåfvo de honom. Och han sade:

2. Agga kui nem̃ad kuulsid, et temma Ebrea-kele nende wasto räkis, jäid nemmad waiksemaks, ja temma ütles:

2. Išgirdę jį kreipiantis į juos hebrajiškai, jie dar labiau nurimo. O jis kalbėjo toliau:

2. Da sie aber hörten, daß er auf hebräisch zu ihnen redete, wurden sie noch stiller. Und er sprach:

2. Et quand ils entendirent qu'il leur parlait en langue hébraïque, ils firent encore plus de silence. Et il dit:

2. (Y como oyeron que les hablaba en lengua Hebrea, le dieron más silencio;) y dijo:

2 (Als zij nu hoorden, dat hij in de Hebreeuwse taal hen aansprak, hielden zij zich te meer stil. En hij zeide:)

2. A gdy usłyszeli, iż do nich rzecz czynił żydowskim językiem, tem się bardziej uciszyli. I rzekł:

2. Mikor pedig hallották, hogy zsidó nyelven szól hozzájok, még inkább nyugalmat tanusítottak. És monda:

2 Услышав же, что он заговорил с ними на еврейском языке, они еще более утихли. Он сказал:

2. Почувши ж, що Жидівською мовою говорив до них, ще більш утихомирились.)

3 Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.

3 Olen juutalainen mies, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa Gamalielin jalkain juuressa, tarkasti isien lain mukaan opetettuna, ja kiivailin Jumalan puolesta niin kuin tekin kaikki tänä päivänä teette.

3. Minä olen Juudalainen, Tarsossa Kilikiassa syntynyt ja tässä kaupungissa kasvatettu Gamalielin jalkain juuressa, opetettu visusti vanhimpain laissa, ja olin Jumalan puolesta kiivas, niinkuin tekin kaikki olette tänäpänä,

3. Ja hän sanoi: minä olen Judan mies Tarsos Cilicias syndynyt ja täsä Caupungis caswatettu Gamalielin jalcain juures/opetettu wisust Wanhimbain Laisa ja oli Jumalan puolda pitäwäinen nijncuin tekin caicki oletta tänäpän:

3. Ja hen sanoi/ Mine olen yxi Juttan Mies/ Tarsos Cilicias syndynyt/ ia tesse Caupungis yleskaswatettu Gamalielin ialcain iures/ opetettu wisusti Esiwanhimbain Laissa/ Ja olin Jumalan Noutelia/ ninquin tekin caiki oletta tenepene/ (Ja hän sanoi/ Minä olen yksi juuttaan mies/ Tarsos Kilikiassa syntynyt/ ja tässä kaupungissa ylös kaswatettu Gamalielin jalkain juuressa/ opetettu wisusti esiwanhempain laissa/ Ja olit Jumalan noutelija/ niinkuin tekin kaikki oletta tänäpänä/)

3. καὶ φησίν· Ἐγὼ μέν εἰμι ἀνὴρ Ἰουδαῖος, γεγεννημένος ἐν Ταρσῷ τῆς Κιλικίας, ἀνατεθραμμένος δὲ ἐν τῇ πόλει ταύτῃ παρὰ τοὺς πόδας Γαμαλιὴλ, πεπαιδευμένος κατὰ ἀκρίβειαν τοῦ πατρῴου νόμου, ζηλωτὴς ὑπάρχων τοῦ Θεοῦ καθὼς πάντες ὑμεῖς ἐστε σήμερον.

3. εγω μεν ειμι ανηρ ιουδαιος γεγεννημενος εν ταρσω της κιλικιας ανατεθραμμενος δε εν τη πολει ταυτη παρα τους ποδας γαμαλιηλ πεπαιδευμενος κατα ακριβειαν του πατρωου νομου ζηλωτης υπαρχων του θεου καθως παντες υμεις εστε σημερον 3. ego men eimi aner ioυdaios gegennemenos en tarso tes kilikias anatethrammenos de en te polei taυte para toυs podas gamaliel pepaideυmenos kata akriβeian toυ patrooυ nomoυ zelotes υparchon toυ theoυ kathos pantes υmeis este semeron

3 I Indeed am a man, a Jew, (and) having been born in Tarsus of Cilicia, but having been reared in this city beside the feet of Gamaliel, having been educated according to the exactness of the Law of our forefathers, being* a zealous (one) of God, just-as you° all are today;

3. I am verily a man which am a Jew, born in Tarsus, a city in Cilicia, yet brought up in this city at the feet of Gamaliel, and taught according to the perfect manner of the law of the fathers, and was zealous toward God, as ye all are this day.

3. Jeg er en jødisk Mand, født i Tarsus udi Cilicia, men opdragen i denne Stad, ved Gamaliels Fødder, oplært efter vor Fædrenelovs Strenghed, og jeg var nidkjær for Gud, ligesom I ere alle i Dag.

3. Jag är en Judisk man, född i Tarsen i Cilicien; men uppfödd här i staden vid Gamaliels fötter, granneliga lärder uti fädernas lag, hafvandes nit om Gud, såsom ock I alle i denna dag;

3. Minna ollen Juda-ma mees sündinud Tarsusses Kilikia-maal, ja ülleskaswatud sellesinnatse liñna sees Kamalieli jalge ees, öppetud keigekangemas wannematte käskus, ja ollin kowwa Jummala noudia, nenda kui teie keik tännapääw ollete,

3. ‘‘Aš esu žydas, gimęs Tarse, Kilikijoje, bet išauklėtas šitame mieste, prie Gamalielio kojų, tobulai išmokytas pagal mūsų protėvių Įstatymą, ir buvau ypatingai uolus dėl Dievo, kaip ir jūs visi šiandien.

3. Ich bin ein jüdischer Mann, geboren zu Tarsus in Zilizien und erzogen in dieser Stadt zu den Füßen Gamaliels, gelehrt mit allem Fleiß im väterlichen Gesetz, und war ein Eiferer um Gott, gleichwie ihr heute alle seid,

3. Je suis Juif, né à Tarse en Cilicie, mais j'ai été élevé dans cette ville aux pieds de Gamaliel, et instruit avec rigueur dans la loi de nos pères, étant zélé pour Dieu, comme vous l'êtes tous aujourd'hui.

3. Yo de cierto soy hombre Judío, nacido en Tarso de Cilicia, mas criado en esta ciudad a los piés de Gamaliel, enseñado conforme a la verdad de la ley de los padres, y siendo zeloso de la ley de Dios, como todos vosotros sois hoy.

3 Ik ben een Joods man, en te Tarsen in Cilicie geboren, opgevoed in deze stad, aan de voeten van Gamaliel onderwezen naar de bescheidenste wijze der vaderlijke wet, zijnde een ijveraar Gods, gelijkerwijs gij allen heden zijt;

3. Jamci jest mąż Żyd, urodzony w Tarsie Cylicyjskim, lecz wychowany w mieście tem u nóg Gamalijelowych, wyćwiczony dostatecznie w zakonie ojczystym, gorliwym będąc miłośnikiem Bożym, jako wy wszyscy dziś jesteście.

3. Én zsidó ember vagyok, születtem a czilicziai Tárzusban, fölneveltettem pedig ebben a városban a [1†] Gamáliel lábainál, taníttattam az atyák törvényének [2†] pontossága szerint, buzgó lévén az Istenhez, miként ti mindnyájan vagytok ma:

3 я Иудеянин, родившийся в Тарсе Киликийском, воспитанный в сем городе при ногах Гамалиила, тщательно наставленныйв отеческом законе, ревнитель по Боге, как и все вы ныне.

3. І рече: Я справдї чоловік Жидовин, роджений у Тарсї Киликийському, зрощений же у сьому городї при ногах Гамалиїла, навчений добре отцївського закону, бувши ревнителем Бога, якож ви всї тепер.

4 Ja minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja heittäen vankeuteen sekä miehiä että naisia,

4 Vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja heittäen vankiloihin sekä miehiä että naisia,

4. Ja olen tätä tietä vainonnut kuolemaan asti, sitoin ja antain ylön vankiuteen sekä miehiä että vaimoja,

4. Ja olen tätä tietä wainonnut haman cuoleman asti minä sidoin heitä ja tornijn panin sekä miehiä että waimoja:

4. ia olen täte Tiete wainonut hama' cooleman asti/ Mine heite sidhoin ia Tornijn panin/ seke Miehet ette Waimot/ (ja olen tätä tietä wannonut hamaan kuolemaan asti/ Minä heitä sidoin ja torniin panin/ sekä miehet että waimot/)

4. ὃς ταύτην τὴν ὁδὸν ἐδίωξα ἄχρι θανάτου, δεσμεύων καὶ παραδιδοὺς εἰς φυλακὰς ἄνδρας τε καὶ γυναῖκας,

4. ος ταυτην την οδον εδιωξα αχρι θανατου δεσμευων και παραδιδους εις φυλακας ανδρας τε και γυναικας 4. os taυten ten odon edioksa achri thanatoυ desmeυon kai paradidoυs eis fυlakas andras te kai gυnaikas

4 and I persecuted this Way to (the) death, binding and giving into prisons both men and women.

4. And I persecuted this way unto the death, binding and delivering into prisons both men and women.

4. Og jeg forfulgte denne Lærevei indtil Døden, bandt og overantvordede i Fængsler baade Mænd og Kvinder,

4. Och hafver förföljt denna vägen allt intill döden, bindandes och kastandes i fängelse både män och qvinnor;

4. Ja ma ollen sedda teed ehk öppetust kangeste kaetsenud, surmani köites, ja wangitorni sates ni hästi mehhi kui naesi.

4. Todėl iki mirties persekiojau šį Kelią, pančiodamas ir mesdamas į kalėjimą vyrus ir moteris.

4. und habe diesen Weg verfolgt bis an den Tod. Ich band sie und überantwortete sie ins Gefängnis, Männer und Weiber;

4. J'ai persécuté à mort cette doctrine, liant et mettant dans les prisons tant les hommes que les femmes,

4. Que he perseguido este camino hasta la muerte, atando y entregando en cárceles varones y mujeres,

4 Die dezen weg vervolgd heb tot den dood, bindende en in de gevangenissen overleverende beiden mannen en vrouwen.

4. Którym prześladował tę drogę aż na śmierć, wiążąc i podawając do więzienia i męże, i niewiasty,

4. És ezt a tudományt [3†] üldöztem mind halálig, megkötözvén és tömlöczbe vetvén mind férfiakat, mind asszonyokat.

4 Я даже до смерти гнал последователей сего учения, связывая и предавая в темницу и мужчин и женщин,

4. Я сей путь гонив до смерти, вяжучи та віддаючи в темницї чоловіків і жінок;

5 niinkuin myös ylimmäinen pappi voi minusta todistaa, ja kaikki vanhimmat. Minä sain heiltä myös kirjeitä veljille Damaskoon, ja minä matkustin sinne tuodakseni nekin, jotka siellä olivat, sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi.

5 niin kuin myös ylin pappi voi minusta todistaa ja kaikki vanhimmat. Saatuani heiltä myös kirjeitä veljille matkustin Damaskoon kuljettaakseni nekin, jotka siellä olivat, sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi.

5. Niinkuin myös ylimmäinen pappi ja koko vanhimpain joukko minun todistajani ovat, joilta minä otin lähetyskirjat veljein tykö, ja vaelsin Damaskuun, että minä ne, jotka siellä olivat, olisin sidottuna tuonut Jerusalemiin rangaistaa.

5. Nijncuin ylimmäinen Pappi ja coco Wanhimbain joucko minun todistajani owat joilda minä otin lähetyskirjat weljein tygö ja waelsin Damascuun että minä ne jotca siellä olit sidottuna olisin tuonut Jerusalemijn rangaista.

5. Ninquin mös se Ylimeinen Pappi/ ia coco Wanhimbaiden ioucko minun Todhistaian on/ Joilda mine otin Lehetuskiriat Welijein tyge/ ia waelsin Damascuun/ ette mine ne iotca sielle olit/ sidhottuna piti Jerusalemin tooman rangaistetta. (Niinkuin myös se ylimmäinen pappi/ ja koko wanhempaiden joukko minun todistajani on/ Joilta minä otin lähetyskirjat weljein tykö/ ja waelsin Damaskuun/ Että minä ne jotak siellä olit/ sidottuna piti Jerusalemiin tuomaan rangaistawaksi.)

5. ὡς καὶ ὁ ἀρχιερεὺς μαρτυρεῖ μοι καὶ πᾶν τὸ πρεσβυτέριον· παρ’ ὧν καὶ ἐπιστολὰς δεξάμενος πρὸς τοὺς ἀδελφοὺς εἰς Δαμασκὸν ἐπορευόμην ἄξων καὶ τοὺς ἐκεῖσε ὄντας δεδεμένους εἰς Ἱερουσαλὴμ ἵνα τιμωρηθῶσιν.

5. ως και ο αρχιερευς μαρτυρει μοι και παν το πρεσβυτεριον παρ ων και επιστολας δεξαμενος προς τους αδελφους εις δαμασκον επορευομην αξων και τους εκεισε οντας δεδεμενους εις ιερουσαλημ ινα τιμωρηθωσιν 5. os kai o archiereυs martυrei moi kai pan to presβυterion par on kai epistolas deksamenos pros toυs adelfoυs eis damaskon eporeυomen akson kai toυs ekeise ontas dedemenoυs eis ieroυsalem ina timorethosin

5 As also the high-priest and all the eldership (can) testify of me; from whom I also accepted letters to the brethren, and I was traveling to Damascus and would be leading also the ones there who were bound to Jerusalem in order that they might be punished. {Examples of those who are saved in the New Testament: Acts 2:14-42; 8:5-13; 8:30-39; 10:34-48; 16:13-15; 16:25-34; 18:8a; 18:8b; 19:1-7; Saul/Apostle Paul: 9:17-18, 22:6-16, 26:12-18.}

5. As also the high priest doth bear me witness, and all the estate of the elders: from whom also I received letters unto the brethren, and went to Damascus, to bring them which were there bound unto Jerusalem, for to be punished.

5. som og den Ypperstepræst maa vidne med mig, og de Ældstes ganske Raad, af hvilke jeg endog tog Breve til Brødrene, og riste til Damascus, for at føre ogsaa dem, der vare, bundne tilJerusalem, at de maatte blive straffede.

5. Såsom ock öfverste Presten mig vittne är, och hele hopen af de äldsta, af hvilkom jag hade tagit bref till bröderna, och for till Damascum, att föra ock dem, som der voro, bundna till Jerusalem, att de skulle blifva näpste.

5. Nenda kui mulle ka üllempreester ja keik wannemad tunnistust andwad, kellelt minna ka ollen kirja wotnud wendade kätte wia, ja läksin wälja Tamaskusse liñna, ka neid, kes seäl piddid ollema, kinni köitma ja Jerusalemma wima, et neid piddi nuhheldama.

5. Tai gali paliudyti ir vyriausiasis kunigas, ir visa vyresniųjų taryba. Iš jų buvau gavęs laiškus broliams ir keliavau į Damaską, kad tenykščius surištus atgabenčiau į Jeruzalę nubausti.

5. wie mir auch der Hohepriester und der ganze Haufe der Ältesten Zeugnis gibt, von welchen ich Briefe nahm an die Brüder und reiste gen Damaskus; daß ich, die daselbst waren, gebunden führte gen Jerusalem, daß sie bestraft würden.

5. Comme le souverain sacrificateur m'en est témoin, et tout le conseil des Anciens. Ayant même reçu d'eux des lettres pour les frères, j'allai à Damas, afin d'amener aussi liés à Jérusalem ceux qui y étaient, pour qu'ils fussent punis.

5. Como también el sumo sacerdote me es testigo, y toda la asamblea de los ancianos: de los cuales también tomando cartas para los hermanos, iba a Damasco, a fin de traer atados a Jerusalem a los que estuviesen allí, para que fuesen castigados.

5 Gelijk mij ook de hogepriester getuige is, en de gehele raad der ouderlingen; van dewelke ik ook brieven genomen hebbende tot de broeders, ben naar Damaskus gereisd, om ook degenen, die daar waren, gebonden te brengen naar Jeruzalem, opdat zij gestraft zouden worden.

5. Jako mi tego i najwyższy kapłan jest świadkiem, i wszyscy starsi, od których też list wziąwszy do braci, jechałem do Damaszku, abym i te, którzy tam byli, związane przywiódł do Jeruzalemu, aby byli karani.

5. Miképen a főpap is bizonyságom nékem, és a véneknek egész tanácsa; kiktől leveleket is vévén az atyafiakhoz, Damaskusba menék, [4†] hogy az odavalókat is fogva hozzam Jeruzsálembe, hogy bűnhődjenek.

5 как засвидетельствует о мне первосвященник и все старейшины, от которых и письма взяв к братиям, живущим в Дамаске, я шел, чтобы тамошних привести в оковах в Иерусалим на истязание.

5. яко ж і архиєрей засьвідкує менї, і вся старшина, від котрих і листи взявши до братів, ішов я в Дамаск, щоб звязавши привести у Єрусалим тих, що там були, щоб скарано їх.

6 Niin tapahtui, kun minä matkalla ollessani lähestyin Damaskoa, että keskipäivän aikaan yhtäkkiä taivaasta leimahti suuri valo minun ympärilläni;

6 Mutta ollessani matkalla ja lähestyessäni Damaskoa tapahtui minulle, että keskipäivän aikaan leimahti taivaasta yhtäkkiä voimakas valo ympärilleni.

6. Niin tapahtui minun matkassa ollessani ja lähestyissäni Damaskua puolipäivän aikaan, että suuri kirkkaus valaisi äkisti taivaasta minua ympäri.

6. NIjn tapahdui minun matcas ollesani cosca minä puolipäiwän aican Damascua lähestyin walais suuri kirckaus Taiwahast minua ymbärins.

6. Nin se tapachtui minun matkas ollesani/ ia lehestuin Damascuun/ polipeiuen aicaan/ ette äkiste minun ymberiwalghaisi swri kircaus Taiuahast. (Niin se tapahtui minun matkassa ollessani/ ja lähestyin Damaskoon/ puolipäiwän aikaan/ että äkisti minun ympäri walkaisi suuri kirkkaus taiwaasta.)

6. Ἐγένετο δέ μοι πορευομένῳ καὶ ἐγγίζοντι τῇ Δαμασκῷ περὶ μεσημβρίαν ἐξαίφνης ἐκ τοῦ οὐρανοῦ περιαστράψαι φῶς ἱκανὸν περὶ ἐμέ,

6. εγενετο δε μοι πορευομενω και εγγιζοντι τη δαμασκω περι μεσημβριαν εξαιφνης εκ του ουρανου περιαστραψαι φως ικανον περι εμε 6. egeneto de moi poreυomeno kai eggizonti te damasko peri mesemβrian eksaifnes ek toυ oυranoυ periastrapsai fos ikanon peri eme

6 Now it happened to me, (while) traveling and drawing near to Damascus, around midday, a considerable light from heaven suddenly flashed around me.

6. And it came to pass, that, as I made my journey, and was come nigh unto Damascus about noon, suddenly there shone from heaven a great light round about me.

6. Men det skete mig, da jeg reiste og kom nær til Damascus, at ved Middag et stærkt Lys fra Himmelen hasteligen omskinnede mig.

6. Så hände sig, vid jag var på vägen, och kom in mot Damascum, vid middagstid, att ett stort sken af himmelen ljungade kringom mig hasteliga.

6. Agga se sündis, kui ma tee peäl ollin, ja liggi Tamaskusse liñna sain louna aial, paistis äkkitselt mo ümber üks suur walgus taewast.

6. Man keliaujant ir artinantis prie Damasko, apie vidurdienį staiga mane apšvietė ryški šviesa iš dangaus.

6. Es geschah aber, da ich hinzog und nahe Damaskus kam, um den Mittag, umleuchtete mich schnell ein großes Licht vom Himmel.

6. Or, comme j'étais en chemin, et que j'approchais de Damas, vers midi environ, il arriva que tout à coup une grande lumière du ciel resplendit autour de moi.

6. Mas aconteció, que yendo yo, y llegando cerca de Damasco, como a medio día, de repente me rodeó mucha luz del cielo;

6 Maar het geschiedde mij, als ik reisde, en Damaskus genaakte, omtrent den middag, dat snellijk uit den hemel een groot licht mij rondom omscheen.

6. I stało się, gdym jechał i gdym się przybliżał do Damaszku o południu, że z nagła ogarnęła mię światłość wielka z nieba.

6. Lőn [5†] pedig, hogy a mint menék és közelgeték Damaskushoz, déltájban nagy hirtelenséggel az égből nagy világosság sugárzott körül engem.

6 Когда же я был в пути и приближался к Дамаску, около полудня вдруг осиял менявеликий свет с неба.

6. Стало ся ж менї, як ішов я і наближавсь до Дамаску, о полуднї зразу осияло мене велике сьвітло з неба.

7 ja minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?'

7 Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?'

7. Ja minä lankesin maahan ja kuulin äänen minulle sanovan: Saul, Saul, miksis minua vainoot?

7. Ja minä langeisin maahan ja cuulin änen minulleni sanowan:

7. Ja mine mahanlangesin/ ia cwlin ydhen äne' sanouan minulle/ Saul Saul/ mixi sine minua wainot? (Ja minä maahan lankesin/ ja kuulin yhden äänen sanowan minulle/ Saul Saul/ miksi sinä minua wainoat?)

7. ἔπεσόν τε εἰς τὸ ἔδαφος καὶ ἤκουσα φωνῆς λεγούσης μοι· Σαοὺλ, Σαούλ, τί με διώκεις;

7. επεσον τε εις το εδαφος και ηκουσα φωνης λεγουσης μοι σαουλ σαουλ τι με διωκεις 7. epeson te eis to edafos kai ekoυsa fones legoυses moi saoυl saoυl ti me diokeis

7 And I fell to the solid-ground and heard a voice saying to me, Saul, Saul, why are you persecuting me?

7. And I fell unto the ground, and heard a voice saying unto me, Saul, Saul, why persecutest thou me

7. Og jeg faldt til Jorden og hørte en Røst, som sagde til mig: Saul! Saul! hvi forfølger du mig?

7. Och jag föll ned på jordena, och hörde ena röst, sägandes till mig: Saul, Saul, hvi förföljer du mig?

7. Ja ma langsin Ma peäle mahha, ja kuulsin ühhe heäle mulle ütlewad: Saul, Saul, mis sa mind takkakiusad?

7. Aš kritau ant žemės ir išgirdau balsą, man sakantį: ‘Sauliau, Sauliau, kam mane persekioji?’

7. Und ich fiel zum Erdboden und hörte eine Stimme, die sprach: Saul, Saul, was verfolgst du mich?

7. Et étant tombé par terre, j'entendis une voix qui me dit: Saul, Saul, pourquoi me persécutes-tu?

7. Y caí en el suelo, y oí una voz que me decía: Saulo, Saulo, ¿por qué me persigues?

7 En ik viel ter aarde, en ik hoorde een stem, tot mij zeggende: Saul, Saul, wat vervolgt gij Mij?

7. I upadłem na ziemię, a usłyszałem głos mówiący do mnie: Saulu! Saulu! czemu mię prześladujesz?

7. És leesém a földre, és hallék szót, mely monda nékem: Saul, Saul, mit kergetsz engem?

7 Я упал на землю и услышал голос, говоривший мне: Савл, Савл! что ты гонишь Меня?

7. І впав я на землю, і почув голос, глаголючий менї: Савле, Савле, чого мене гониш?

8 Niin minä vastasin: 'Kuka olet, herra?' Ja hän sanoi minulle: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat'.

8 Niin vastasin: 'Kuka olet, Herra?' Hän sanoi minulle: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.'

8. Niin minä vastasin: kuka sinä olet, Herra? Hän sanoi minulle: minä olen Jesus Natsaretista, jota sinä vainoot.

8. Saul Saul mixis minua wainot: Nijn minä wastaisin: cuca sinä olet HERra? Hän sanoi minulle: minä olen Jesus Nazarethist jota sinä wainot.

8. Nin mine wastasin/ cuca sine olet HERRA? Nin hen sanoi minulle/ Mine olen IesuS Nazaretist/ iota sine wainot. (Niin minä wastasin/ kuka sinä olet HERRA? Niin hän sanoi minulle/ Minä olen Jesus Nazaretista/ jota sinä wainoat.)

8. ἐγὼ δὲ ἀπεκρίθην· τίς εἶ, Κύριε; εἶπέ τε πρός με· ἐγώ εἰμι Ἰησοῦς ὁ Ναζωραῖος ὃν σὺ διώκεις.

8. εγω δε απεκριθην τις ει κυριε ειπεν τε προς με εγω ειμι ιησους ο ναζωραιος ον συ διωκεις 8. ego de apekrithen tis ei kυrie eipen te pros me ego eimi iesoυs o nazoraios on sυ diokeis

8 But I answered, Who are you, Lord? And he said to me, I am Jesus the Nazarene, whom you are persecuting.

8. And I answered, Who art thou, Lord And he said unto me, I am Jesus of Nazareth, whom thou persecutest.

8. Men jeg svarede: hvo er du, Herre? Og han sagde til mig: jeg er Jesus den Nazaræer, som du forfølger.

8. Och jag svarade: Ho äst du, Herre? Sade han till mig: Jag är Jesus af Nazareth, den du förföljer.

8. Agga minna wastasin: Issand, kes sa olled? ja temma ütles mulle. Minna ollen Jesus Naatsaretist, kedda sa takkakiusad.

8. Aš paklausiau: ‘Kas Tu esi, Viešpatie?’ Jis man atsakė: ‘Aš esu Jėzus iš Nazareto, kurį tu persekioji’.

8. Ich antwortete aber: HERR, wer bist du? Und er sprach zu mir: Ich bin Jesus von Nazareth, den du verfolgst.

8. Et je répondis: Qui es-tu, Seigneur? Et il me dit: Je suis Jésus de Nazareth, que tu persécutes.

8. Yo entónces respondí: ¿Quién eres, Señor? Y díjome: Yo soy Jesús el Nazareno, a quien tú persigues.

8 En ik antwoordde: Wie zijt Gij, Heere? En Hij zeide tot mij: Ik ben Jezus, de Nazarener, Welken gij vervolgt.

8. A jam odpowiedział: Ktoś jest, Panie? I rzekł do mnie: Jam jest Jezus Nazareóski, którego ty prześladujesz.

8. Én pedig felelék: Kicsoda vagy, Uram? És monda nékem: Én vagyok a názáreti Jézus, a kit te kergetsz.

8 Я отвечал: кто Ты, Господи? Он сказал мне: Я Иисус Назорей, Которого ты гонишь.

8. Я ж озвавсь: Хто єси, Господи? І рече до мене: Я Ісус Назорей, котрого ти гониш.

9 Ja minun seuralaiseni näkivät kyllä valon, mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui.

9 Seuralaiseni näkivät kyllä valon (ja pelästyivät) mutta eivät kuulleet Hänen ääntään joka puhui minulle.

9. Mutta ne, jotka minun kanssani olivat, näkivät kyllä kirkkauden ja peljästyivät, vaan ei he hänen ääntänsä kuulleet, joka minua puhutteli.

9. Mutta ne jotca minun cansani olit näit kyllä kirckauden ja peljästyit waan ei he hänen ändäns cuullet joca minua puhutteli.

9. Mutta ne iotca minun cansani olit/ kylle he näit kircaudhen ia peliestuit/ Waan ei he henen Endens cwlleet ioca minua puhutteli. (Mutta ne jotka minun kanssani olit/ kyllä he näit kirkkauden ja peljästyit/ Waan ei he hänen ääntänsä kuulleet joka minua puhutteli.)

9. οἱ δὲ σὺν ἐμοὶ ὄντες τὸ μὲν φῶς ἐθεάσαντο καὶ ἔμφοβοι ἐγένοντο, τὴν δὲ φωνὴν οὐκ ἤκουσαν τοῦ λαλοῦντός μοι.

9. οι δε συν εμοι οντες το μεν φως εθεασαντο και εμφοβοι εγενοντο την δε φωνην ουκ ηκουσαν του λαλουντος μοι 9. oi de sυn emoi ontes to men fos etheasanto kai emfoβoi egenonto ten de fonen oυk ekoυsan toυ laloυntos moi

9 But those who were together with me indeed saw the light and became fearful, but they did not hear (with understanding) the voice of the one who spoke to me.

9. And they that were with me saw indeed the light, and were afraid; but they heard not the voice of him that spake to me.

9. Men de, som vare med mig, saae vel Lyset og bleve forfærdede, men hørte ikke hans Røst, som talede til mig.

9. Och de som med mig voro, sågo skenet, och vordo förfärade; men röstena hörde de intet, hans som talade med mig.

9. Agga need, kes minnoga ollid, näggid kül sedda walgust ja kartsid, agga selle heält, kes mulle räkis, ei kuulnud nemmad mitte.

9. Buvusieji su manimi matė šviesą ir išsigando, bet negirdėjo man kalbančiojo balso.

9. Die aber mit mir waren, sahen das Licht und erschraken; die Stimme aber des, der mit mir redete, hörten sie nicht.

9. Or, ceux qui étaient avec moi, virent bien la lumière, et ils en furent effrayés; mais ils n'entendirent point la voix de celui qui me parlait.

9. Y los que estaban conmigo, vieron a la verdad la luz, y se espantaron; mas no oyeron la voz del que hablaba conmigo.

9 En die met mij waren, zagen wel het licht, en werden zeer bevreesd; maar de stem Desgenen, Die tot mij sprak, hoorden zij niet.

9. A ci, którzy byli ze mną, acz widzieli światłość i polękli się, ale głosu nie słyszeli onego, który ze mną mówił.

9. A kik pedig velem valának, a világosságot ugyan látták, és megrémültek; de annak szavát, a ki velem szól vala, nem hallották.

9 Бывшие же со мною свет видели, и пришли в страх; но голоса Говорившего мне не слыхали.

9. Ті ж, що були зо мною, видїли сьвітло і полякались; голосу ж не чули, що глаголав менї.

10 Ja minä sanoin: 'Herra, mitä minun pitää tekemän?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu'.

10 Niin minä sanoin: 'Herra, mitä minun on tehtävä?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan kaikki mikä sinulle on tehtäväksi määrätty.'

10. Niin minä sanoin: Herra, mitä minun pitää tekemän? Mutta Herra sanoi minulle: nouse ja mene Damaskuun, ja siellä sinulle sanotaan kaikki, mitä sinun on säätty tehdäkses.

10. Nijn minä sanoin: HERra mitä minun pitä tekemän? HERra sanoi minulle: Nouse ja mene Damascuun ja siellä sinulle sanotan caicki mitä sinun on säätty tehdäxes.

10. Nin mine sanoin/ HERRA/ Mite minun pite tekemen? Nin sanoi HERRA minulle/ Nouse yles/ ia mene Damascuun/ ia sielle pite sinulle sanottaman caikista mite sinun on säätty tehdhexes. (Niin minä sanoi/ HERRA/ Mitä minun pitää tekemän? Niin sanoi HERRA minulle/ Nouse ylös/ ja mene Damaskoon/ ja siellä pitää sinulle sanottaman kaikista mitä sinun on säädetty tehdäksensä.)

10. εἶπον δέ· τί ποιήσω, Κύριε; ὁ δὲ Κύριος εἶπε πρός με· ἀναστὰς πορεύου εἰς Δαμασκόν, κἀκεῖ σοι λαληθήσεται περὶ πάντων ὧν τέτακταί σοι ποιῆσαι.

10. ειπον δε τι ποιησω κυριε ο δε κυριος ειπεν προς με αναστας πορευου εις δαμασκον κακει σοι λαληθησεται περι παντων ων τετακται σοι ποιησαι 10. eipon de ti poieso kυrie o de kυrios eipen pros me anastas poreυoυ eis damaskon kakei soi lalethesetai peri panton on tetaktai soi poiesai

10 But I said, What should I do, Lord? But the Lord said to me, (When) you have stood up, travel into Damascus, and it will be spoken to you there concerning all things which have been appointed for you to do.

10. And I said, What shall I do, Lord And the Lord said unto me, Arise, and go into Damascus; and there it shall be told thee of all things which are appointed for thee to do.

10. Men jeg sagde: Herre, hvad skal jeg gjøre? Men Herren sagde til mig: staa op og gaa til Damascus, og der skal tales til dig om Alt, hvad dig er forordnet at gjøre.

10. Då sade jag: Herre, hvad skall jag göra? Då sade Herren till mig: Statt upp, och gack in i Damascum; och der skall dig sagdt varda, om allt det dig förelagdt är till att göra.

10. Siis ütlesin minna: Issand, mis pean ma teggema? agga Issand ütles mulle: Touse ülles, minne Tamaskusse liñna, ja seäl peab sulle ööldama keik, mis sulle on seätud tehha.

10. Aš dar paklausiau: ‘Ką man daryti, Viešpatie?’ O Viešpats man tarė: ‘Kelkis, eik į Damaską, tenai tau bus pasakyta visa, ką tau reikia daryti’.

10. Ich sprach aber: HERR, was soll ich tun? Der HERR aber sprach zu mir: Stehe auf und gehe gen Damaskus; da wird man dir sagen von allem, was dir zu tun verordnet ist.

10. Alors je dis: Seigneur, que ferai-je? Et le Seigneur me répondit: Lève-toi, va à Damas, et là on te dira tout ce que tu dois faire.

10. Y dije: ¿Qué haré, Señor? Y el Señor me dijo: Levántate, y vé a Damasco, y allí te será dicho de todo lo que te está determinado que hagas.

10 En ik zeide: Heere! wat zal ik doen? En de Heere zeide tot mij: Sta op, en ga heen naar Damaskus; en aldaar zal met u gesproken worden, van al hetgeen u geordineerd is te doen.

10. I rzekłem: Cóż uczynię, Panie? A Pan rzekł do mnie: Wstaó; idź do Damaszku, a tam ci powiedzą o wszystkiem, co postanowiono, abyś ty uczynił.

10. Én pedig mondék: Mit cselekedjem, Uram? Az Úr pedig monda nékem: Kelj fel és menj el Damaskusba; és ott megmondják néked mindazokat, a mik elrendelvék néked, hogy véghez vigyed.

10 Тогда я сказал: Господи! что мне делать? Господь жесказал мне: встань и иди в Дамаск, и там тебе сказано будет все, что назначено тебе делать.

10. Сказав же я: Що робити менї, Господи? Господь же рече до мене: Уставши йди в Дамаск; а там скажеть ся тобі про все, що постановлено тобі робити.

11 Ja kun minä sen valon kirkkaudesta tulin näkemättömäksi, taluttivat seuralaiseni minua kädestä, ja niin minä tulin Damaskoon.

11 Koska sen valon kirkkauden vuoksi en nähnyt, tulin Damaskoon seuralaisteni taluttamana."

11. Ja koska en minä nähnyt sen valkeuden kirkkauden tähden, talutettiin minä käsistä niiltä, jotka minun kanssani olivat, ja tulin Damaskuun.

11. Ja cosca en minä nähnyt sen walkeuden kirckauden tähden talutettin minä käsistä minun cumpaneildani ja tulin Damascuun.

11. Ja quin ei mine nähnyt sen walkiudhen kircaudhen tedhen/ nin mine Käsiste talutettijn minun Cumpanildani/ ia tulin Damascuun. (Ja kuin ei minä nähnyt sen walkeuden kirkkauden tähden/ niin minä käsistä talutettiin minun kumppaniltani/ ja tulin Damaskoon.)

11. ὡς δὲ οὐκ ἐνέβλεπον ἀπὸ τῆς δόξης τοῦ φωτὸς ἐκείνου, χειραγωγούμενος ὑπὸ τῶν συνόντων μοι ἦλθον εἰς Δαμασκόν.

11. ως δε ουκ ενεβλεπον απο της δοξης του φωτος εκεινου χειραγωγουμενος υπο των συνοντων μοι ηλθον εις δαμασκον 11. os de oυk eneβlepon apo tes dokses toυ fotos ekeinoυ cheiragogoυmenos υpo ton sυnonton moi elthon eis damaskon

11 Now as I was not seeing (anything apart) from the glory of that light, I came into Damascus, being led by the hand by those who were together with me.

11. And when I could not see for the glory of that light, being led by the hand of them that were with me, I came into Damascus.

11. Men der Synet var mig betraget for Glandsen af hiint Lys, blev jeg ledet ved Haanden af dem, som vare med mig, og kom til Damascus.

11. Och efter jag såg intet, för den klarhetens skull som gick af det skenet, vardt jag ledd vid handena af mina följare, som med mig voro, och kom in i Damascum.

11. Agga kui ma selle walgusse selgusse pärrast ei woind nähha, tallotati mind kätpiddi neist, kes minno seltsist ollid, ja minna sain Tamaskusse liñna.

11. Kadangi tos šviesos šlovės apakintas nieko nebemačiau, palydovų už rankos vedamas pasiekiau Damaską.

11. Als ich aber von der Klarheit dieses Lichtes nicht sehen konnte, ward ich bei der Hand geleitet von denen, die mit mir waren, und kam gen Damaskus.

11. Et comme je n'y voyais point à cause de l'éclat de cette lumière, ceux qui étaient avec moi, me menèrent par la main, et j'allai à Damas.

11. Y como yo no veía por causa de la gloria de aquella luz, llevado de la mano por los que estaban conmigo, vine a Damasco.

11 En als ik vanwege de heerlijkheid deszelven lichts niet zag, zo werd ik bij de hand geleid van degenen, die met mij waren, en kwam te Damaskus.

11. A gdym nie widział przed jasnością światłości onej, będąc prowadzony za rękę od tych, co ze mną byli, przyszedłem do Damaszku.

11. Mikor pedig nem láték annak a világosságnak dicsősége miatt, a velem valóktól kézenfogva vezettetve menék Damaskusba.

11 А как я от славы света того лишилсязрения, то бывшие со мною за руку привели меня в Дамаск.

11. Як же не бачив я від сяєва того сьвітла, то ведений за руку від тих, що були зо мною, увійшов я в Дамаск.

12 Ja eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää,

12 Niin muuan Ananias, lain mukaan hurskas mies, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistavat hyvää,

12. Ja siellä oli jumalinen mies lain jälkeen, Ananias niemeltä; hänellä oli hyvä todistus kaikilta Juudalaisilta, jotka siellä asuivat.

12. JA siellä oli yxi jumalinen mies Lain jälken Ananias nimeldä hänestä oli hywä sanoma caickein Judalaisten seasa jotca siellä asuit

12. Ja sielle oli yxi Jumalinen Mies Lain ielken/ Ananias nimelde/ henelle oli hyue sanoma caikein Juttain keskenä/ iotca sielle asuit/ (Ja siellä oli yksi jumalinen mies lain jälkeen/ Ananias nimeltä/ hänellä oli hywä sanoma kaikkein juuttain keskenä/ jotka siellä asuit/)

12. Ἀνανίας δέ τις, ἀνὴρ εὐλαβὴς κατὰ τὸν νόμον, μαρτυρούμενος ὑπὸ πάντων τῶν κατοικούντων ἐν Δαμασκῷ Ἰουδαίων,

12. ανανιας δε τις ανηρ ευσεβης κατα τον νομον μαρτυρουμενος υπο παντων των κατοικουντων ιουδαιων 12. ananias de tis aner eυseβes kata ton nomon martυroυmenos υpo panton ton katoikoυnton ioυdaion

12 Now a certain one (named) Ananias, a devout man according to the law, being testified of by all the Jews dwelling there,

12. And one Ananias, a devout man according to the law, having a good report of all the Jews which dwelt there,

12. Men en Vis Ananias, en gudfrygtig Mand efter Loven, som havde godt Vidnesbyrd af alle Jøder, som der boede,

12. Och der var en gudfruktig man efter lagen, benämnd Ananias, ett godt rykte hafvandes när alla Judar, som der bodde.

12. Aga üks Ananias, kes kässo järrel jummalakartlik mees olli, kennel hea tunnistus olli keigest Juda-rahwast, kes seäl ellasid,

12. Toksai Ananijas, Įstatymo požiūriu dievotas vyras, apie kurį gerai liudijo visi aplinkiniai žydai,

12. Es war aber ein gottesfürchtiger Mann nach dem Gesetz, Ananias, der ein gut Gerücht hatte bei allen Juden, die daselbst wohnten;

12. Or, un homme, religieux selon la loi, Ananias, à qui tous les Juifs qui demeuraient là rendaient témoignage, vint vers moi;

12. Entónces un cierto Ananías, varón piadoso conforme a la ley, que tenía buen testimonio de todos los Judíos que allí moraban,

12 En een zekere Ananias, een godvruchtig man naar de wet, goede getuigenis hebbende van al de Joden, die daar woonden,

12. Tam niejaki Ananijasz, mąż pobożny według zakonu, mając świadectwo od wszystkich Żydów tam mieszkających,

12. Egy bizonyos Ananiás pedig, [6†] ki a törvény szerint istenfélő férfiú, kiről az ott lakó zsidók mind jó bizonyságot tesznek,

12 Некто Анания, муж благочестивый по закону, одобряемый всеми Иудеями, живущими в Дамаске,

12. Ананїя ж, чоловік один побожний по закону, доброї слави у всїх тамешнїх Жидів,

13 tuli minun tyköni, astui eteeni ja sanoi minulle: 'Saul, veljeni, saa näkösi jälleen'. Ja sillä hetkellä minä sain näköni ja katsoin häneen.

13 tuli luokseni, astui eteeni ja sanoi minulle: 'Veli Saul, *näe jälleen*.' Ja sillä hetkellä näin jälleen ja katsoin häneen.

13. Hän tuli minun tyköni, seisoi ja sanoi minulle: rakas veljeni Saul, saa sinun näkös jälleen. Ja minä katsoin sillä hetkellä hänen päällensä.

13. Hän tuli minun tygöni seisoi ja sanoi minulle: racas weljen Saul cadzo ylös. Ja minä cadzoin sillä hetkellä hänen päällens.

13. hen tuli minun tykeni/ seisoi ia sanoi minulle/ Saul rakas welien/ Ota näkys iellens. Ja mine samalla hetkelle iellenssain näkyni ia nein hene'. (hän tuli minun tyköni/ seisoi ja sanoi minulle/ Saul rakas weljeni/ Ota näkös jällens. Ja minä samalla hetkellä jällens sain näköni ja näin hänen.)

13. ἐλθὼν πρός με καὶ ἐπιστὰς εἶπέ μοι· Σαοὺλ ἀδελφέ, ἀνάβλεψον. κἀγὼ αὐτῇ τῇ ὥρᾳ ἀνέβλεψα εἰς αὐτόν.

13. ελθων προς με και επιστας ειπεν μοι σαουλ αδελφε αναβλεψον καγω αυτη τη ωρα ανεβλεψα εις αυτον 13. elthon pros me kai epistas eipen moi saoυl adelfe anaβlepson kago aυte te ora aneβlepsa eis aυton

13 came to me, and having stood by me said to me, Brother Saul, recover your sight! And I looked up at him in the same hour.

13. Came unto me, and stood, and said unto me, Brother Saul, receive thy sight. And the same hour I looked up upon him.

13. kom til mig og stod for mig og sagde: Saul, Broder, see op! Og jeg saae paa ham i samme Time.

13. Han kom till mig, och stod, och sade till mig: Saul, käre broder, haf din syn igen. Och i samma stundene fick jag min syn, och såg honom.

13. Se tulli mo jure, astus liggi, ja ütles minno wasto: Saul, wend, et nä jälle; ja minna waatsin selsammal tunnil temma peäle.

13. atėjęs stojo prieš mane ir tarė: ‘Broli Sauliau, praregėk!’ Ir tą pačią akimirką aš jį pamačiau.

13. der kam zu mir und trat her und sprach zu mir: Saul, lieber Bruder, siehe auf! Und ich sah ihn an zu derselben Stunde.

13. Et, s'étant approché, me dit: Saul, mon frère, recouvre la vue. Et au même instant je le vis.

13. Viniendo a mí, y presentándose, me dijo: Saulo hermano, recibe la vista. Y yo en aquella misma hora le miré.

13 Kwam tot mij, en bij mij staande, zeide tot mij: Saul, broeder, word weder ziende! En ter zelfder ure werd ik ziende op hem.

13. Przyszedłszy do mnie i przystąpiwszy, rzekł mi: Saulu bracie, przejrzyj! A jam tejże godziny wejrzał na niego.

13. Hozzám jöve és mellém állva monda nékem: Saul atyámfia, nyerd vissza szemed világát. És én azon szempillantásban reá tekintettem.

13 пришел ко мне и, подойдя, сказал мне: брат Савл! прозри. И я тотчас увидел его.

13. прийшовши до мене і ставши, рече менї: Савле брате, прозри. І я тієї ж години побачив його.

14 Niin hän sanoi: 'Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen;

14 Ja hän sanoi: 'Isäimme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan Hänen suunsa äänen.

14. Niin hän sanoi: meidän isäimme Jumala on sinun valmistanut, että sinun pitää tunteman hänen tahtonsa, ja näkemän vanhurskaan, ja kuuleman ääntä hänen suustansa.

14. Nijn hän sanoi: Meidän Isäim Jumala on sinun walmistanut että sinun pitä tundeman hänen tahtons ja näkemän sen wanhurscan ja cuuleman ändä hänen suustans:

14. Nin hen sanoi/ Meiden Iseden Jumala on sinun walmistanut/ ette sinun pite tundema' henen tachtons/ ia näkemen sen Wanhurskan/ ia cwleman ände henen swstans/ (Niin hän sanoi/ Meidän isien Jumala on sinun walmistanut/ että sinun pitää tunteman hänen tahtonsa/ ja näkemän sen wanhurskauden/ ja kuulemaan ääntä hänen suustansa/)

14. ὁ δὲ εἶπεν· ὁ Θεὸς τῶν πατέρων ἡμῶν προεχειρίσατό σε γνῶναι τὸ θέλημα αὐτοῦ καὶ ἰδεῖν τὸν δίκαιον καὶ ἀκοῦσαι φωνὴν ἐκ τοῦ στόματος αὐτοῦ,

14. ο δε ειπεν ο θεος των πατερων ημων προεχειρισατο σε γνωναι το θελημα αυτου και ιδειν τον δικαιον και ακουσαι φωνην εκ του στοματος αυτου 14. o de eipen o theos ton pateron emon proecheirisato se gnonai to thelema aυtoυ kai idein ton dikaion kai akoυsai fonen ek toυ stomatos aυtoυ

14 Now he said, The God of our fathers assigned you to know his will, and to see the Righteous (One), and to hear a voice from his mouth.

14. And he said, The God of our fathers hath chosen thee, that thou shouldest know his will, and see that Just One, and shouldest hear the voice of his mouth.

14. Men han sagde: vore Fædres Gud har beskikket dig, at du skal kjende hans Villie, og see den Retfærdige, og høre en Røst af hans Mund.

14. Då sade han: Våra fäders Gud hafver beredt dig, att du skall känna hans vilja, och se den Rättfärdiga, och höra röstena af hans mun;

14. Pärrast ütles temma: Meie wannematte Jum̃al on sind enne ärrawallitsenud, et sa pead temma tahtmist tundma, ja sedda Öiget, Kristust, näggema, ja heält temma suust kuulma.

14. O jis kalbėjo: ‘Mūsų protėvių Dievas išsirinko tave, kad pažintum Jo valią, išvystum Teisųjį ir išgirstum balsą iš Jo lūpų,

14. Er aber sprach: Der Gott unsrer Väter hat dich verordnet, daß du seinen Willen erkennen solltest und sehen den Gerechten und hören die Stimme aus seinem Munde;

14. Et il me dit: Le Dieu de nos pères t'a destiné à connaître sa volonté, à voir le Juste, et à entendre les paroles de sa bouche.

14. Y él dijo: El Dios de nuestros Padres te ha escogido, para que conocieses su voluntad, y vieses a aquel Justo, y oyeses la voz de su boca;

14 En hij zeide: De God onzer vaderen heeft u te voren verordineerd, om Zijn wil te kennen, en den Rechtvaardige te zien, en de stem uit Zijn mond te horen.

14. A on rzekł: Bóg ojców naszych obrał cię, abyś poznał wolę jego, a iżbyś oglądał onego sprawiedliwego i słuchał głosu z ust jego.

14. Ő pedig monda: A mi atyáinknak Istene választott téged, hogy megismerd az ő akaratát, és meglásd amaz Igazat, és szót hallj az ő szájából.

14 Он же сказал мне: Бог отцов наших предъизбрал тебя,чтобы ты познал волю Его, увидел Праведника и услышал глас из уст Его,

14. Він же рече: Бог отцїв наших вибрав тебе розуміти волю Його, й видїти Праведника, й чути голос із уст Його.

15 sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut.

15 Sillä sinä olet oleva Hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut.

15. Sillä sinun pitää oleman hänen todistajansa kaikkein ihmisten edessä niistä, joita sinä nähnyt ja kuullut olet.

15. Sillä sinun pitä oleman hänen todistajans caickein ihmisten edes nijstä cuins nähnyt ja cuullut olet.

15. Sille sinun pite oleman henen Todhistaians caikein Inhimisten edes/ nijste iotcas nähnyt ia cwllut olet. (Sillä sinun pitää oleman hänen todistajansa kaikkein ihmisten edessä/ niistä jotkas nähnyt ja kuullut olet.)

15. ὅτι ἔσῃ μάρτυς αὐτῷ πρὸς πάντας ἀνθρώπους ὧν ἑώρακας καὶ ἤκουσας.

15. οτι εση μαρτυς αυτω προς παντας ανθρωπους ων εωρακας και ηκουσας 15. oti ese martυs aυto pros pantas anthropoυs on eorakas kai ekoυsas

15 Because you will be a witness for him to all men of what you have seen and heard.

15. For thou shalt be his witness unto all men of what thou hast seen and heard.

15. Thi du skal være ham et Vidnes for alle Menneske om de Ting, som du har seet og hørt.

15. Ty du skall vara honom ett vittne för alla menniskor, om det du sett och hört hafver.

15. Sest sinna pead temma tunnistaja ollema keikile innimestele neist asjust, mis sa olled näinud ja kuulnud.

15. nes tu būsi Jo liudytojas visiems žmonėms, skelbdamas, ką girdėjai ir regėjai.

15. denn du wirst Zeuge zu allen Menschen sein von dem, das du gesehen und gehört hast.

15. Car tu lui serviras de témoin devant tous les hommes, pour les choses que tu as vues et entendues.

15. Porque has de ser testigo suyo a todos los hombres de lo que has visto y oido.

15 Want gij zult Hem getuige zijn bij alle mensen, van hetgeen gij gezien en gehoord hebt.

15. Albowiem mu będziesz świadkiem u wszystkich ludzi tego, coś widział i słyszał.

15. Mert leszel néki [7†] tanúbizonysága minden embernél azok felől, a miket láttál és hallottál.

15 потому что ты будешь Ему свидетелем пред всеми людьми о том, что ты видел и слышал.

15. Бо будеш сьвідком Йому перед усїма людьми у тому, що ти бачив і чув єси.

16 Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'

16 Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi huutaen avuksi *Herran nimeä*.’

16. Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.

16. Ja mitäs nyt wijwyttelet? Nouse ja anna sinus casta ja pestä pois sinun syndis ja rucoile HERran nime.

16. Ja mites nyt wiwuyttelet? Nouse yles/ ia anna sinuas Castetta/ ia poispestä sinun synnistäs ia auxeshwdha HERRAN Nimee. (Ja mitäs nyt wiiwyttelet? Nouse ylös/ ja anna sinuas kastettaa/ ja pois pestä sinun synnistäsi ja awuksesi huuda HERRAN nimeä.)

16. καὶ νῦν τί μέλλεις; ἀναστὰς βάπτισαι καὶ ἀπόλουσαι τὰς ἁμαρτίας σου, ἐπικαλεσάμενος τὸ ὄνομα τοῦ Κυρίου.

16. και νυν τι μελλεις αναστας βαπτισαι και απολουσαι τας αμαρτιας σου επικαλεσαμενος το ονομα του κυριου 16. kai nυn ti melleis anastas βaptisai kai apoloυsai tas amartias soυ epikalesamenos to onoma toυ kυrioυ

16 And now, why are you hesitating? (When) you have stood up, be immersed* and fully-wash away your sins, calling upon the name of the Lord.

16. And now why tarriest thou? arise, and be baptized, and wash away thy sins, calling on the name of the Lord.

16. Og nu, hvad tøver du? Staae op, lad dig døbe og dine Synder aftvætte og paakald Herrens Navn.

16. Och nu, hvad töfvar du? Statt upp, och låt dig döpa, och två af dina synder, åkallandes Herrans Namn.

16. Ja mis sa nüüd otad? touse ülles, ja lasse ennast ristida, ja ommad pattud ärrapesta, ja hüa appi Issanda nimme.

16. Tad ko lauki? Kelkis, pasikrikštyk ir nusiplauk nuodėmes, šaukdamasis Viešpaties vardo!’

16. Und nun, was verziehst du? Stehe auf und laß dich taufen und abwaschen deine Sünden und rufe an den Namen des HERRN!

16. Et maintenant, que tardes-tu? Lève-toi, sois baptisé et lavé de tes péchés, en invoquant le nom du Seigneur.

16. Ahora pues, ¿por qué te detienes? Levántate, y sé bautizado, y lava tus pecados, invocando el nombre del Señor.

16 En nu, wat vertoeft gij? Sta op, en laat u dopen, en uw zonden afwassen, aanroepende den Naam des Heeren.

16. Przetoż teraz cóż odwłaczasz? Wstaó, a ochrzcij się, a omyj grzechy twoje, wzywając imienia Paóskiego.

16. Most annakokáért mit késedelmezel? Kelj fel és keresztelkedjél meg és mosd le a te bűneidet, segítségül híván az Úrnak nevét.

16 Итак, что ты медлишь? Встань, крестись и омой грехи твои, призвав имя Господа Иисуса,

16. А тепер чого гаєш ся? уставши охрестись, та обмий гріхи твої, призвавши імя Господнє.

17 Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin

17 Jerusalemiin palattuani tapahtui, että pyhäkössä rukoillessani jouduin hurmoksiin

17. Niin tapahtui, kuin minä Jerusalemiin palasin ja rukoilin templissä, että minä tulin horroksiin,

17. NIjn tapahdui cosca minä Jerusalemijn palaisin ja rucoilin Templis että minä tulin horroxijn:

17. Nin tapachtui coska mine palasin Jerusalemijn/ ia rucolin Templis/ ette mine temmattin itzesteni näkyhyn/ (Niin tapahtui koska minä palasin Jerusalemiin/ ja rukoilin templissä/ että minä temmattiin itsestäni näkyyn/)

17. Ἐγένετο δέ μοι ὑποστρέψαντι εἰς Ἱερουσαλὴμ καὶ προσευχομένου μου ἐν τῷ ἱερῷ γενέσθαι με ἐν ἐκστάσει καὶ ἰδεῖν αὐτὸν λέγοντά μοι·

17. εγενετο δε μοι υποστρεψαντι εις ιερουσαλημ και προσευχομενου μου εν τω ιερω γενεσθαι με εν εκστασει 17. egeneto de moi υpostrepsanti eis ieroυsalem kai proseυchomenoυ moυ en to iero genesthai me en ekstasei

17 Now it happened to me, having returned to Jerusalem, and (in) my praying in the temple, I came* (to be) in a trance,

17. And it came to pass, that, when I was come again to Jerusalem, even while I prayed in the temple, I was in a trance;

17. Og det skete mig, der jeg kom tilbage til Jerusalem og bad i Templet, at jeg faldt i Henrykkelse,

17. Då hände sig, att när jag var kommen igen till Jerusalem, och bad i templet, att jag vardt tagen uti ena syn;

17. Agga kui ma jälle Jerusalemma tullin, ja luggesin pühhas koias, siis sündis, et ma ennesest otsego ärra sain,

17. Vėliau, sugrįžęs į Jeruzalę ir melsdamasis šventykloje, patyriau Dvasios pagavą

17. Es geschah aber, da ich wieder gen Jerusalem kam und betete im Tempel, daß ich entzückt ward und sah ihn.

17. Or, il m'arriva qu'étant de retour à Jérusalem, et en prière dans le temple, je fus ravi en extase;

17. Y me aconteció, vuelto a Jerusalem, que orando en el templo, fuí arrebatado fuera de mí,

17 En het gebeurde mij, als ik te Jeruzalem wedergekeerd was, en in den tempel bad, dat ik in een vertrekking van zinnen was;

17. I stało się potem, gdym się wrócił do Jeruzalemu, a modliłem się w kościele, żem był w zachwyceniu.

17. Lőn pedig, hogy mikor Jeruzsálembe [8†] megtértem és imádkozám a templomban, elragadtatám lelkemben,

17 Когда же я возвратился в Иерусалим и молился в храме, пришел я в исступление,

17. І сталось, як вернувсь я в Єрусалим та моливсь у церкві, то був у захопленню,

18 ja näin hänet. Ja hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta'.

18 ja näin Hänet. Ja Hän sanoi minulle: 'Riennä ja mene pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan todistustasi minusta.'

18. Ja näin hänen minulle sanovan: riennä ja lähde kiiruusti Jerusalemista; sillä ei he ota vastaan sinun todistustas minusta.

18. Ja näin hänen minulle sanowan: riennä ja kijrust lähde Jerusalemist: sillä ei he ota wastan sinun todistustas minusta.

18. ia nein hene' sanoua' minulle/ Riennä ia sorita sinuas matkan Jerusalemist/ Sille eiuet he wastanota sinun todistustas minusta. (ja näin hänen sanowan minulle/ Riennä ja suorita sinuas matkan Jerusalemista/ Sillä eiwät he wastaan ota sinun todistustasi minusta.)

18. σπεῦσον καὶ ἔξελθε ἐν τάχει ἐξ Ἱερουσαλήμ, διότι οὐ παραδέξονταί σου μαρτυρίαν περὶ ἐμοῦ.

18. και ιδειν αυτον λεγοντα μοι σπευσον και εξελθε εν ταχει εξ ιερουσαλημ διοτι ου παραδεξονται σου την μαρτυριαν περι εμου 18. kai idein aυton legonta moi speυson kai ekselthe en tachei eks ieroυsalem dioti oυ paradeksontai soυ ten martυrian peri emoυ

18 and saw him saying to me, Hurry, and go forth quickly out of Jerusalem, because they will not be accepting the testimony from you concerning me.

18. And saw him saying unto me, Make haste, and get thee quickly out of Jerusalem: for they will not receive thy testimony concerning me.

18. og saae ham, sigende: skynd dig og gak hastig ud af Jerusalem, thi de ville ikke annamme dit Vidnesbyrd om mig.

18. Och såg honom, sägandes till mig: Låt lida dig, och gack snarliga utu Jerusalem; ty de varda icke anammande ditt vittnesbörd om mig.

18. Ja näggin sedda Jesust, kes mulle ütles: Tötta, ja minne noppeste Jerusalemmast, sest et nemmad sinno tunnistust minnust wasto ei wotta.

18. ir išvydau Jėzų. Jis pasakė: ‘Skubiai pasitrauk iš Jeruzalės, nes jie nepriims tavo liudijimo apie mane’.

18. Da sprach er zu mir: Eile und mache dich behend von Jerusalem hinaus; denn sie werden nicht aufnehmen dein Zeugnis von mir.

18. Et je vis Jésus, qui me disait: Hâte-toi, et pars promptement de Jérusalem; car ils ne recevront point ton témoignage à mon sujet.

18. Y le ví que me decía: Dáte priesa, y sal prestamente fuera de Jerusalem; porque no recibirán tu testimonio de mí.

18 En dat ik Hem zag, en Hij tot mij zeide: Spoed u, en ga in der haast uit Jeruzalem; want zij zullen uw getuigenis van Mij niet aannemen.

18. I widziałem go mówiącego do siebie: Spiesz się; a wynijdź rychło z Jeruzalemu, ponieważ świadectwa twego nie przyjmą o mnie.

18. És látám őt, ki ezt mondá nékem: Siess és menj ki hamar Jeruzsálemből: mert nem veszik be a te tanúbizonyságtételedet én felőlem.

18 и увидел Его, и Он сказал мне: поспеши и выйди скорее из Иерусалима, потому что здесь не примут твоего свидетельства о Мне.

18. і видїв Його, глаголючого менї: Поспіши та вийди боржій з Єрусалиму, бо не приймуть сьвідчення твого про мене.

19 Ja minä sanoin: 'Herra, he tietävät itse, että minä panin vankeuteen ja ruoskitin jokaisessa synagoogassa niitä, jotka uskoivat sinuun.

19 Niin minä sanoin: 'Herra, he tietävät itse, että panin vankilaan ja ruoskin jokaisessa synagoogassa niitä, jotka uskoivat sinuun.

19. Ja minä sanoin: Herra, itse he tietävät, että minä panin torniin ja pieksin jokaisessa synagogassa niitä, jotka sinun päälles uskoivat.

19. Ja minä sanoin: HERra idze he tietäwät että minä panin tornijn ja piexin jocaidzes Synagogas nijtä cuin sinun päälles uscoit

19. Ja mine sanoin/ HERRA/ itze he tieteuet/ ette mine panin Tornijn ia piexin iocaitzes Sinagogis nijte iotca sinun päles wskoit/ (Ja minä sanoin/ HERRA/ itse he tietäwät/ että minä panin torniin ja pieksin jokaisessa synagogassa niitä jotka sinun päällesi uskoit.)

19. κἀγὼ εἶπον· Κύριε, αὐτοὶ ἐπίστανται ὅτι ἐγὼ ἤμην φυλακίζων καὶ δέρων κατὰ τὰς συναγωγὰς τοὺς πιστεύοντας ἐπὶ σέ·

19. καγω ειπον κυριε αυτοι επιστανται οτι εγω ημην φυλακιζων και δερων κατα τας συναγωγας τους πιστευοντας επι σε 19. kago eipon kυrie aυtoi epistantai oti ego emen fυlakizon kai deron kata tas sυnagogas toυs pisteυontas epi se

19 And I said, Lord, they themselves know that I was imprisoning and whipping (them) in every synagogue, those who believe on you;

19. And I said, Lord, they know that I imprisoned and beat in every synagogue them that believed on thee:

19. Og jeg sagde: Herre! de vilde selv, at jeg fænglede og hudslettede i Synagogerne dem, som troede paa dig.

19. Och jag sade: Herre, de veta sjelfve att jag drog i häktelse, och hudflängde allestäds i Synagogorna dem som trodde på dig.

19. Ja minna ütlesin: Issand, nemmad teädwad isse, et ma wangi wisin ja peksin koggodusse koddade sees neid, kes sinno sisse usksid.

19. Aš atsiliepiau: ‘Viešpatie, juk jie žino, kad Tavo tikinčiuosius iš visų sinagogų mesdavau į kalėjimą ir plakdavau.

19. Und ich sprach: HERR, sie wissen selbst, daß ich gefangen legte und stäupte die, so an dich glaubten, in den Schulen hin und her;

19. Et je dis: Seigneur, ils savent eux-mêmes que je mettais en prison et faisais fouetter dans les synagogues ceux qui croyaient en toi;

19. Y yo dije: Señor, ellos saben que yo encerraba en cárcel, y azotaba por las sinagogas a los que creían en tí;

19 En ik zeide: Heere, zij weten, dat ik in de gevangenis wierp, en in de synagogen geselde, die in U geloofden;

19. A jam rzekł: Panie! onić wiedzą, żemci ja podawał do więzienia i bijał w bóżnicach te, którzy wierzyli w cię.

19. És én mondék: Uram, ők magok tudják, hogy én tömlöczbe vetettem és vertem zsinagógánként azokat, a kik hisznek vala te benned:

19 Я сказал: Господи! им известно, что я верующих в Тебя заключал в темницы и бил в синагогах,

19. А я сказав: Господи, вони знають, що я вкидав у темницї та бив по школах тих, що вірували в Тебе.

20 Ja kun Stefanuksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, olin minäkin läsnä, hyväksyin sen ja vartioin hänen surmaajainsa vaatteita.'

20 Ja kun Stefanuksen, sinun todistajasi veri vuodatettiin, olin minäkin läsnä hyväksyen (hänen surmaamisensa) ja vartioin hänen surmaajainsa vaatteita.'

20. Ja kuin Stephanin sinun palvelias veri vuodatettiin, olin minä myös siinä läsnä, ja mielistyin hänen kuolemaansa, ja vartioitsin niiden vaatteita, jotka hänen tappoivat.

20. Ja cosca Stephanin sinun palwelias weri wuodatettin olin minä myös sijnä läsnä ja mielistyin hänen cuolemaans ja wartioidzin nijden waatteita cuin hänen tapoit.

20. Ja coska Stephanin sinun Paluelias weri wloswodhatettijn/ nin mine mös tykeneseisoin/ ia mielistuin henen Coolemahans ia wartioitzin heiden waatteitans iotca hende tapoit. (Ja koska Stephanin sinun palwelijasi weri ulos wuodatettiin/ niin minä myös tykönä seisoin/ ja meilistyin hänen kuolemaansa ja wartioitsin heidän waatteitansa jotka häntä tapoit.)

20. καὶ ὅτε ἐξεχετο τὸ αἷμα Στεφάνου τοῦ μάρτυρός σου, καὶ αὐτὸς ἤμην ἐφεστὼς καὶ συνευδοκῶν τῇ ἀναιρέσει αὐτοῦ καὶ φυλάσσων τὰ ἱμάτια τῶν ἀναιρούντων αὐτόν.

20. και οτε εξεχειτο το αιμα στεφανου του μαρτυρος σου και αυτος ημην εφεστως και συνευδοκων τη αναιρεσει αυτου και φυλασσων τα ιματια των αναιρουντων αυτον 20. kai ote eksecheito to aima stefanoυ toυ martυros soυ kai aυtos emen efestos kai sυneυdokon te anairesei aυtoυ kai fυlasson ta imatia ton anairoυnton aυton

20 and when the blood of Stephen, your witness, was being shed, I was also standing by and (was) consenting to the assassination, guarding the garments of those assassinating him.

20. And when the blood of thy martyr Stephen was shed, I also was standing by, and consenting unto his death, and kept the raiment of them that slew him.

20. og der Stephanus', dit Vidnes Blod blev udøst, som jeg og selv hos og havde Behagelighed i hans Mord, og forsvarede deres Klæder, som ihjelsloge ham.

20. Och då dins vittnes Stephani blod utgjutet vardt, var jag ock med, och samtyckte hans död, och vaktade deras kläder som dråpo honom.

20. Ja kui Tehwanusse so tunnistaja werri ärrawallati, seisin minna ka isse seäl liggi, ja mul olli temma hukkamissest hea meel, ja hoidsin nende rided, kes tedda tapsid.

20. O kai buvo pralietas tavo liudytojo Stepono kraujas, aš ten stovėjau pritardamas jo nužudymui ir saugodamas žudikų drabužius’.

20. und da das Blut des Stephanus, deines Zeugen, vergossen ward, stand ich auch dabei und hatte Wohlgefallen an seinem Tode und verwahrte denen die Kleider, die ihn töteten.

20. Et lorsque le sang d'Étienne, ton martyr (témoin), fut répandu, j'étais moi-même présent, consentant à sa mort, et gardant les vêtements de ceux qui le faisaient mourir.

20. Y cuando se derramaba la sangre de Esteban tu mártir, yo también estaba presente, y consentía a su muerte, y guardaba las ropas de los que le mataban.

20 En toen het bloed van Stefanus, Uw getuige, vergoten werd, dat ik daar ook bij stond, en mede een welbehagen had in zijn dood, en de klederen bewaarde dergenen, die hem doodden.

20. I gdy wylewano krew Szczepana, świadka twojego, jam też przy tem stał i zezwalałem na zabicie jego, i strzegłem szat tych, którzy go zabijali.

20. És mikor ama te mártírodnak, Istvánnak vére kiontaték, én is [9†] ott állék és helyeslém az ő megöletését, és őrizém azoknak köntösét, a kik őt megölték.

20 и когда проливалась кровь Стефана, свидетеля Твоего, я там стоял, одобрял убиение его и стерег одежды побивавших его.

20. І як пролилась кров Стефана, сьвідка Твого, я сам стояв і похваляв убийство його, стережучи одежі убийцїв його.

21 Ja hän sanoi minulle: 'Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanain tykö'."

21 Ja Hän sanoi minulle: 'Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanain luo."

21. Ja hän sanoi minulle: mene, sillä minä lähetän sinun kauvas pakanain tykö.

21. Ja hän sanoi minulle: mene: sillä minä lähetän sinun cauwas pacanain tygö.

21. Ja hen sanoi minulle/ Mene/ sille mine leheten sinun cauuas Pacanaidhen tyge. (Ja hän sanoi minulle/ Mene/ sillä minä lähetän sinun kauas pakanaiden tykö.)

21. καὶ εἶπε πρός με· πορεύου, ὅτι ἐγὼ εἰς ἔθνη μακρὰν ἐξαποστελῶ σε.

21. και ειπεν προς με πορευου οτι εγω εις εθνη μακραν εξαποστελω σε 21. kai eipen pros me poreυoυ oti ego eis ethne makran eksapostelo se

21 And he said to me, Travel on, because I will be sending you forth to (the) Gentiles (who are) afar.

21. And he said unto me, Depart: for I will send thee far hence unto the Gentiles.

21. Og han sagde til mig: reis hen; thi jeg vil udsende sig langt bort til Hedningerne.

21. Och han sade till mig: Gack, ty jag vill sända dig fjerran bort till Hedningarna.

21. Ja temma ütles mulle: Minne, sest ma tahhan sind kaugele pagganatte sekka läkkitada.

21. Bet Jis tarė man: ‘Eik, nes Aš siųsiu tave toli, pas pagonis’ ‘‘.

21. Und er sprach zu mir: Gehe hin; denn ich will dich ferne unter die Heiden senden!

21. Mais il me dit: Va; car je t'enverrai bien loin vers les Gentils.

21. Y me dijo: Vé, porque yo te tengo que enviar léjos a los Gentiles.

21 En Hij zeide tot mij: Ga heen; want Ik zal u ver tot de heidenen afzenden.

21. I rzekł do mnie: Idźże, boć ja cię do pogan daleko poślę.

21. És monda nékem: Eredj el, mert én téged messze küldelek a [10†] pogányok közé.

21 И Он сказал мне: иди; Я пошлю тебя далеко к язычникам.

21. І рече до мене: Іди: бо я до поган далеко пішлю тебе.

22 Tähän sanaan asti he kuuntelivat häntä; mutta silloin he korottivat äänensä ja sanoivat: "Pois maan päältä tuommoinen! Sillä ei hän saa elää."

22 He kuuntelivat häntä tähän sanaan asti. Sitten he korottivat äänensä ja sanoivat: "Pois maan päältä tuommoinen! Sillä ei hän saa elää."

22. Ja he kuulivat häntä tähän sanaan asti, niin he korottivat äänensä ja sanoivat: ota pois senkaltainen ihminen maan päältä; sillä ei hänen ole luvallinen elää.

22. JA he cuulit händä haman tähän sanan asti: nijn he corgotit änens ja sanoit: ota pois sencaltainen ihminen maan pääldä: sillä ei hänen ole luwallinen elä.

22. Nin he cwlit henen haman tehen sanan asti. Nin he yleskorgotit heiden änens ia sanoit/ Otapois sencaltaine' Inhiminen maan pälde/ Sille ei ole luualinen ette henen pite elemen. (Niin he kuulit hamaan tähän sanaan asti. Niin he ylöskorotit heidän äänensä ja sanoit/ Ota pois senkaltainen ihminen maan päältä/ Sillä ei ole luwallinen että hänen pitää elämän.)

22. Ἤκουον δὲ αὐτοῦ ἄχρι τούτου τοῦ λόγου, καὶ ἐπῆραν τὴν φωνὴν αὐτῶν λέγοντες· Αἶρε ἀπὸ τῆς γῆς τὸν τοιοῦτον, οὐ γὰρ καθῆκεν αὐτὸν ζῆν.

22. ηκουον δε αυτου αχρι τουτου του λογου και επηραν την φωνην αυτων λεγοντες αιρε απο της γης τον τοιουτον ου γαρ καθηκον αυτον ζην 22. ekoυon de aυtoυ achri toυtoυ toυ logoυ kai eperan ten fonen aυton legontes aire apo tes ges ton toioυton oυ gar kathekon aυton zen

22 Now they were hearing him till this speech, and they lifted up their voice, saying, Take such a one away from the earth; for* it was not proper (for) him to live.

22. And they gave him audience unto this word, and then lifted up their voices, and said, Away with such a fellow from the earth: for it is not fit that he should live.

22. Men de hørte ham indtil dette Ord, da opløftede de deres Røst og sagde: bort af Jorden med en Saadan! thi det sømmer sig ikke, at han skal leve.

22. Men de hörde honom allt intill detta ordet. Då upphofvo de sina röst, och sade: Tag bort sådana mennisko af jordene; ty det är icke tillbörligit att han skall lefva.

22. Agga nemmad kuulsid tedda sest sannast sadik, ja töstsid ennaste heält, ja ütlesid: Hukka seddasuggust ärra Ma peält, sest se ei sünni, et ta peab ellama.

22. Jie klausėsi jo iki šitų žodžių, o čia ėmė garsiai šaukti: ‘‘Nušluoti nuo žemės jį! Tokiam nevalia gyventi!’‘

22. Sie hörten aber ihm zu bis auf dies Wort und hoben ihre Stimme auf und sprachen: Hinweg mit solchem von der Erde! denn es ist nicht billig, daß er leben soll.

22. Ils l'écoutèrent jusqu'à cette parole; mais alors ils élevèrent leurs voix, disant: Ote du monde un pareil homme; car il ne devrait pas vivre.

22. Y le oyeron hasta esta palabra; y entónces alzaron la voz, diciendo: Quita de la tierra a un tal hombre; porque no conviene que viva.

22 Zij hoorden hem nu tot dit woord toe; en zij verhieven hun stem, zeggende: Weg van de aarde met zulk een, want het is niet behoorlijk, dat hij leve.

22. A słuchali go aż do tego słowa; i podnieśli głos swój, mówiąc: Zgładź z ziemi takiego; bo nie słuszna, aby miał żyć.

22. Hallgatják vala pedig őt e szóig; de most felemelék szavokat, mondván: Töröld el [11†] a földszínéről az ilyent, mert nem illik néki élni.

22 До этого слова слушали его; а за сим подняли крик, говоря: истреби от земли такого! ибо ему недолжно жить.

22. Слухали ж його аж до сього слова, а тепер зняли голос свій, кажучи: Геть із землї такого! не жити йому.

23 Ja kun he huusivat ja heittelivät vaatteitaan ja viskoivat tomua ilmaan,

23 Kun he huusivat ja heittelivät vaatteitaan ja viskoivat tomua ilmaan,

23. Ja kuin he niin huusivat, heittelivät vaatteitansa ja paiskasivat tomua tuuleen,

23. Ja cuin he nijn parguit heittelit waatteitans ja nackaisit tomua tuulen:

23. Ja quin he nin parghuit/ ia heittelit waatteitans ia nackasit mulda twlehe'/ (Ja kuin he niin paruit/ ja heittelit waatteitansa ja nakkasit multaa tuulehen/)

23. κραυγαζόντων δὲ αὐτῶν καὶ ῥιπτόντων τὰ ἱμάτια καὶ κονιορτὸν βαλλόντων εἰς τὸν ἀέρα,

23. κραυγαζοντων δε αυτων και ριπτουντων τα ιματια και κονιορτον βαλλοντων εις τον αερα 23. kraυgazonton de aυton kai riptoυnton ta imatia kai koniorton βallonton eis ton aera

23 Now from them, crying out and tossing off their garments and casting dust into the air,

23. And as they cried out, and cast off their clothes, and threw dust into the air,

23. Men der de skrege og reve Klæderne af og kastede Støv i Luften,

23. Och då de så ropade, och kastade sin kläder af, och hofvo stoft upp i vädret;

23. Agga kui nemmad kissendasid, ja ommad rided seljast ärraheitsid, ja pörmo wasto taewast wiskasid,

23. Jie klykė, mosavo drabužiais ir svaidė į orą smėlį.

23. Da sie aber schrieen und ihre Kleider abwarfen und den Staub in die Luft warfen,

23. Et comme ils criaient, et secouaient leurs vêtements, et lançaient la poussière en l'air,

23. Y dando ellos voces, y arrojando sus ropas, y echando polvo al aire,

23 En als zij riepen, en de klederen van zich smeten, en stof in de lucht wierpen;

23. A gdy oni wołali i miotali szaty, i ciskali proch na powietrze,

23. Mikor pedig azok kiabáltak, és köntösüket elhányák, és port szórának a levegőbe,

23 Между тем как они кричали, метали одежды и бросалипыль на воздух,

23. Як же кричали вони та кидали одежу, та підкидали порохом на воздух,

24 käski päällikkö viedä hänet kasarmiin, ja saadakseen tietää, mistä syystä he niin hänelle huusivat, hän määräsi hänet ruoskimalla tutkittavaksi.

24 käski komentaja kuljettaa hänet kasarmiin ja määräsi hänet ruoskimalla tutkittavaksi saadakseen tietää, mistä syystä he hänelle niin huusivat.

24. Antoi sodanpäämies hänen viedä leiriin, ja käski piestä ja tutkittaa, että hän olis saanut tietää, minkätähden hänen päällensä niin huudettiin.

24. Andoi Sodanpäämies hänen wiedä Scantzijn ja käski piestä ja tutkia että hän sais tietä mingätähden hänen päällens nijn huuttin.

24. nin Sodanpämies andoi henen sisellewiete Scantzijn/ ia keski hende witzoilla pieste/ ia tutkitta/ ette hen sais tietä/ minge tedhen henen pälens nin hwttin. (niin sadanpäämies antoi hänen sisälle wietää scantziin/ ja käski häntä witsoilla piestä/ ja tutkittaa/ että hän saisi tietää/ minkä tähden hänen päällensä niin huudettiin.)

24. ἐκέλευσεν αὐτὸν ὁ χιλίαρχος ἄγεσθαι εἰς τὴν παρεμβολήν, εἰπὼν μάστιξιν ἀνετάζεσθαι αὐτὸν, ἵνα ἐπιγνῷ δι’ ἣν αἰτίαν οὕτως ἐπεφώνουν αὐτῷ.

24. εκελευσεν αυτον ο χιλιαρχος αγεσθαι εις την παρεμβολην ειπων μαστιξιν ανεταζεσθαι αυτον ινα επιγνω δι ην αιτιαν ουτως επεφωνουν αυτω 24. ekeleυsen aυton o chiliarchos agesthai eis ten paremβolen eipon mastiksin anetazesthai aυton ina epigno di en aitian oυtos epefonoυn aυto

24 the commander commanded him (to) be led into the encampment, (and) said, (He is) to be interrogated by scourges, in order that he might fully know because of what crime they were shouting out (against) him so.

24. The chief captain commanded him to be brought into the castle, and bade that he should be examined by scourging; that he might know wherefore they cried so against him.

24. da befoel Øversten han at føres i Fæstningen og sagde, at man skulde ved Hudstrygelse forhøre ham, paa det han kunde faae at vide, af hvad Aarsag de saaledes raabte imod ham.

24. Lät höfvitsmannen leda honom in i lägret, och böd att han skulle huflängas och ransakas, att han måtte få veta, för hvad sak de hade så ropat på honom.

24. Käskis se üllempealik tedda kantsi wia, ja ütles, et tedda piddi piitsaga kiusatama; et ta woiks teäda sada, mis sü pärrast nemmad nenda temma peäle kissendasid.

24. Tribūnas įsakė nuvesti Paulių į kareivines ir liepė tardyti plakant, kad išsiaiškintų, kodėl žmonės prieš jį taip rėkė.

24. hieß ihn der Hauptmann ins Lager führen und sagte, daß man ihn stäupen und befragen sollte, daß er erführe, um welcher Ursache willen sie also über ihn riefen.

24. Le tribun commanda qu'il fût mené dans la forteresse, et ordonna qu'on lui donnât la question par le fouet, afin de savoir pour quel sujet ils criaient ainsi contre lui.

24. Mandó el tribuno que le llevasen a la fortaleza; y ordenó que fuese examinado con azotes, para saber por qué causa clamaban así contra él.

24 Zo beval de overste, dat men hem in de legerplaats zou brengen, en zeide, dat men hem met geselen onderzoeken zou, opdat hij verstaan mocht, om wat oorzaak zij alzo over hem riepen.

24. Rozkazał go hetman wieść do obozu i kazał go biczami spróbować, żeby się dowiedział, dla której by przyczyny naó tak wołano.

24. Parancsolá az ezredes, hogy vigyék őt a várba, mondván, hogy korbácsütésekkel vallassák ki őt, hogy megtudhassa, mi okért kiabáltak úgy reá.

24 тысяченачальник повелел ввести его в крепость, приказав бичевать его, чтобы узнать, по какой причине так кричали против него.

24. звелїв тисячник вести його в замок, і казав бійкою допитуватись у него, щоб дознатись, чого так гукають на него.

25 Mutta kun he olivat oikaisseet hänet ruoskittavaksi, sanoi Paavali siinä seisovalle sadanpäämiehelle: "Onko teidän lupa ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?"

25 Mutta kun *he olivat oikaisseet* hänet ruoskittavaksi, sanoi Paavali siinä seisovalle sadanpäämiehelle: "Onko teidän lupa ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?"

25. Kuin hän häntä nuorilla sitoi, sanoi Paavali sadanpäämiehelle, joka läsnä seisoi: onkos teidän kohtuullinen Roomalaista hosua ilman tuomitsematta?

25. Cosca hän händä nuorilla sidoi sanoi Pawali Sadanpäämiehellä joca läsnä seisoi: ongosta teidän cohtullinen Romalaista hosua ilman oikeudeta ja duomiota?

25. Quin hen nyt henen Norilla sitoi/ sanoi Pauali sille Sadhanpämiehelle/ ioca lesse seisoi/ Ongo se mös cochtolinen teille/ ychte Romalaista Mieste hosuua ia Domitzematoinda? (Kuin hän nyt hänen nuorilla sitoi/ sanoi Pawali sille sadanpäämiehelle/ jotka läsnä seisoi/ Onko se myös kohtuullinen teille/ yhtä roomalaista miestä hosua ja tuomitsematointa?)

25. ὡς δὲ προέτειναν αὐτὸν τοῖς ἱμᾶσιν, εἶπε πρὸς τὸν ἑστῶτα ἑκατόνταρχον ὁ Παῦλος· Εἰ ἄνθρωπον Ρωμαῖον καὶ ἀκατάκριτον ἔξεστιν ὑμῖν μαστίζειν;

25. ως δε {VAR1: προετεινεν } {VAR2: προετειναν } αυτον τοις ιμασιν ειπεν προς τον εστωτα εκατονταρχον ο παυλος ει ανθρωπον ρωμαιον και ακατακριτον εξεστιν υμιν μαστιζειν 25. os de {VAR1: proeteinen } {VAR2: proeteinan } aυton tois imasin eipen pros ton estota ekatontarchon o paυlos ei anthropon romaion kai akatakriton eksestin υmin mastizein

25 But as he stretched him out with the straps, Paul said to the centurion who is standing (there), If it is legal for you° to scourge a Roman man and uncondemned?

25. And as they bound him with thongs, Paul said unto the centurion that stood by, Is it lawful for you to scourge a man that is a Roman, and uncondemned?

25. Men der han lod ham spænde med Liner, sagde Paulus til den hosstaaende Høvedsmand: er det Eder tilladt at udstryge en romersk Mand, og det uforhørt?

25. Och då han honom bundit hade med tåg, sade Paulus till underhöfvitsmannen, som när stod: Mågen I ock hudflänga någon Romersk man, och odömdan?

25. Agga kui nemmad tedda rihmadega said wännitanud, ütles Paulus selle pealikko wasto, kes seäl jures seisis: Kas teil on lubba ühhe Roma-mehhe piitsaga peksta, enne kui kohhus temma ülle käinud?

25. Kai jau buvo pririštas diržais, Paulius kreipėsi į šalia stovintį šimtininką: ‘‘Ar jums leista plakti Romos pilietį, ir dar nenuteistą?’‘

25. Als man ihn aber mit Riemen anband, sprach Paulus zu dem Hauptmann der dabeistand: Ist's auch recht bei euch, einen römischen Menschen ohne Urteil und Recht zu geißeln?

25. Mais quand ils l'eurent lié avec des courroies, Paul dit au centenier qui était présent: Vous est-il permis de fouetter un citoyen romain, sans qu'il soit condamné?

25. Y como le ataban con correas, Pablo dijo al centurión que estaba presente: ¿Os es lícito azotar a un hombre Romano, sin ser condenado?

25 En alzo zij hem met de riemen uitrekten, zeide Paulus tot den hoofdman over honderd, die daar stond: Is het ulieden geoorloofd een Romeinsen mens, en dien onveroordeeld, te geselen?

25. A gdy go rozciągniono, aby go biczami bito, rzekł Paweł do setnika, który tuż stał: Izali się wam godzi człowieka Rzymianina nieosądzonego biczami bić?

25. A mint azonban lekötötték őt a szíjakkal, monda Pál az ott álló századosnak: Vajjon szabad-é [12†] néktek római embert, kit el nem ítéltek, megostorozni?

25 Но когда растянули его ремнями, Павел сказал стоявшему сотнику: разве вам позволено бичевать Римского гражданина, да и без суда?

25. Як же розтягнуто (вязано) його реміннєм, рече Павел до сотника стоячого: Хиба годить ся вам чоловіка Римлянина, та й несудженого, бити?

26 Kun sadanpäämies sen kuuli, meni hän päällikölle ilmoittamaan ja sanoi: "Mitä aiot tehdä? Tämä mies on Rooman kansalainen."

26 Tämän kuultuaan sadanpäämies meni ilmoittamaan komentajalle ja sanoi:

26. Kuin sadanpäämies sen kuuli, meni hän sodanpäämiehen tykö, ilmoitti hänelle ja sanoi: mitäs tahdot tehdä? sillä tämä mies on Roomalainen.

26. Cosca Sadanpäämies sen cuuli meni hän Sodanpäämiehen tygö ilmoitti hänelle ja sanoi: Mitäs tahdot tehdä? sillä tämä mies on Romalainen.

26. Coska Sadhanpämies sen cwli/ meni hen Sodhan pämiehen tyge/ ia ilmoitti henelle ia sanoi/ Mites tadhot tehdä? Sille teme Mies on Romalainen. (Koska sadanpäämies sen kuuli/ meni hän sadanpäämiehen tykö/ ja ilmoitti hänelle ja sanoi/ Mitäs tahdot tehdä? Sillä tämä mies on roomalainen.)

26. ἀκούσας δὲ ὁ ἑκατόνταρχος προσελθὼν ἀπήγγειλε τῷ χιλιάρχῳ λέγων· ὅρα τί μέλλεις ποιεῖν· ὁ γὰρ ἄνθρωπος οὗτος Ρωμαῖός ἐστι.

26. ακουσας δε ο εκατονταρχος προσελθων απηγγειλεν τω χιλιαρχω λεγων ορα τι μελλεις ποιειν ο γαρ ανθρωπος ουτος ρωμαιος εστιν 26. akoυsas de o ekatontarchos proselthon apeggeilen to chiliarcho legon ora ti melleis poiein o gar anthropos oυtos romaios estin

26 But having heard (it), the centurion went to the commander and reported to him, saying, Behold, what are you about to do? For* this man is a Roman.

26. When the centurion heard that, he went and told the chief captain, saying, Take heed what thou doest: for this man is a Roman.

26. Men der Høvedsmanden hørte dette, gik han til Øversten og forkyndte ham det og sagde: see, til, hvad du gjør; thi dette Menneske er en Romer.

26. Då underhöfvitsmannen det hörde, gick han till öfversta höfvitsmannen, och bådade honom, sägandes: Hvad vill du göra; ty denne mannen är en Romare?

26. Agga kui se pealik sedda kulis, läks temma ja kulutas sedda üllema pealikkule, ja ütles: Katsu, mis sa wottad tehha; sest sesinnane innimenne on üks Roma-mees.

26. Tai išgirdęs, šimtininkas priėjo prie tribūno ir pasakė: ‘‘Žiūrėk, ką darai! Tas žmogus yra Romos pilietis’‘.

26. Da das der Unterhauptmann hörte, ging er zum Oberhauptmann und verkündigte ihm und sprach: Was willst du machen? Dieser Mensch ist römisch.

26. Le centenier ayant entendu cela, alla le rapporter au tribun, en disant: Prends garde à ce que tu feras; car cet homme est Romain.

26. Y como el centurión oyó esto, fué al tribuno, y le dió aviso, diciendo: Mira lo que vas a hacer; porque este hombre es Romano.

26 Als nu de hoofdman over honderd dat hoorde, ging hij toe, en boodschapte het den overste, zeggende: Zie, wat gij te doen hebt; want deze mens is een Romein.

26. Co usłyszawszy setnik, przystąpiwszy do hetmana, powiedział mu, mówiąc: Patrz, co czynisz; boć ten człowiek jest Rzymianinem.

26. Miután pedig ezt meghallá a százados, elmenvén, megjelenté az ezredesnek, mondván: Meglásd, mit akarsz cselekedni; mert ez az ember római.

26 Услышав это, сотник подошел и донес тысяченачальнику, говоря: смотри, что ты хочешь делать? этот человек- Римский гражданин.

26. Почувши ж сотник, приступивши до тисячника, сповістив, говорячи: Дивись, що хочеш робити; чоловік бо сей Римлянин.

27 Niin päällikkö meni Paavalin luo ja sanoi hänelle: "Sano minulle: oletko sinä Rooman kansalainen?" Hän vastasi: "Olen".

27 ”Katso mitä aiot tehdä, sillä tämä* mies on roomalainen.” Tultuaan Paavalin luo komentaja sanoi hänelle: "Sano minulle oletko roomalainen.” Hän vastasi: "Olen."

27. Niin sodanpäämies meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: sanos minulle, oletko sinä Roomalainen? Hän sanoi: olen niinkin.

27. Nijn Sodanpäämies meni hänen tygöns ja sanoi hänelle: sanos minulle jos sinä olet Romalainen? Hän sanoi: olen nijngin.

27. Nin se Sodhanpämies keui henen tygens/ ia sanoi henelle/ Sanos minulle/ ios sine olet Romalainen? Nin hen sanoi/ Olen nijngi. (Niin se sadanpäämies käwi hänen tykönsä/ ja sanoi hänelle/ Sanos minulle/ jos sinä olet roomalainen? Niin hän sanoi/ Olen niinkin.)

27. προσελθὼν δὲ ὁ χιλίαρχος εἶπεν αὐτῷ· Λέγε μοι, εἰ σὺ Ρωμαῖος εἶ. ὁ δὲ ἔφη· Ναί.

27. προσελθων δε ο χιλιαρχος ειπεν αυτω λεγε μοι ει συ ρωμαιος ει ο δε εφη ναι 27. proselthon de o chiliarchos eipen aυto lege moi ei sυ romaios ei o de efe nai

27 Now the commander came and said to him, Tell me if you are a Roman. Now he said, Yes.

27. Then the chief captain came, and said unto him, Tell me, art thou a Roman? He said, Yea.

27. Men Øversten kom frem og sagde til ham: siig mig, at du er en Romer? Men han sagde: ja.

27. Då gick öfverste höfvitsmannen till honom, och sade: Säg mig, äst du ock en Romare? Då sade han: Ja.

27. Siis tulli se üllempealik temma jure, ja ütles: Ütle mulle, olled sa üks Roma-mees? ja temma ütles: Ollen jah!

27. Tribūnas atėjęs paklausė: ‘‘Pasakyk man, ar tu Romos pilietis?’‘ Paulius atsakė: ‘‘Taip’‘.

27. Da kam zu ihm der Oberhauptmann und sprach zu ihm: Sage mir, bist du römisch? Er aber sprach: Ja.

27. Le tribun venant donc vers Paul, lui dit: Dis-moi, es-tu Romain? Et il répondit: Oui.

27. Y viniendo el tribuno le dijo: Díme, ¿eres tú Romano? Y él dijo: Sí.

27 En de overste kwam toe, en zeide tot hem: Zeg mij, zijt gij een Romein? En hij zeide: Ja.

27. A przystąpiwszy hetman, rzekł mu: Powiedz mi, jeźliś ty jest Rzymianinem? A on rzekł: Tak jest.

27. Hozzámenvén azért az ezredes, monda néki: Mondd meg nékem, te római vagy-é? Ő pedig monda: Az.

27 Тогда тысяченачальник, подойдя к нему, сказал: скажимне, ты Римский гражданин? Он сказал: да.

27. Прийшовши тисячник промовив до него: Скажи менї, чи Римлянин єси ти? Він же рече: Так.

28 Niin päällikkö sanoi: "Minä olen paljolla rahalla hankkinut itselleni tämän kansalaisoikeuden". Paavali sanoi: "Mutta minulla se on syntymästäni asti".

28 Komentaja sanoi: "Minä olen paljolla rahalla hankkinut tämän kansalaisoikeuden." Niin Paavali sanoi: "Mutta minä olen syntynytkin roomalaisena."

28. Ja sodanpäämies vastasi: minä olen suurella rahalla tämän kaupungin oikeuden voittanut. Mutta Paavali sanoi: minä olen myös syntynyt (Roomalainen.)

28. Ja Sodanpäämies wastais: minä olen suurella rahalla tämän Caupungin oikeuden woittanut. Mutta Pawali sanoi: minä olen myös Romalainen.

28. Ja se Sodhanpämies wastasi/ Mine olen swrella rahalla temen Caupungin oikiudhen woittanut. Mutta Pauali sanoi/ Mine olen mös Romari syndynyt. (Ja se sadanpäämies wastasi/ Minä olen suurella rahalla tämän kaupungin oikeuden woittanut. Mutta Pawali sanoi/ Minä olen myös romariksi syntynyt.)

28. ἀπεκρίθη τε ὁ χιλίαρχος· Ἐγὼ πολλοῦ κεφαλαίου τὴν πολιτείαν ταύτην ἐκτησάμην. ὁ δὲ Παῦλος ἔφη· Ἐγὼ δὲ καὶ γεγέννημαι.

28. απεκριθη τε ο χιλιαρχος εγω πολλου κεφαλαιου την πολιτειαν ταυτην εκτησαμην ο δε παυλος εφη εγω δε και γεγεννημαι 28. apekrithe te o chiliarchos ego polloυ kefalaioυ ten politeian taυten ektesamen o de paυlos efe ego de kai gegennemai

28 And the commander answered, I procured this citizenship of a large sum. But Paul said, But I have even been born (Roman).

28. And the chief captain answered, With a great sum obtained I this freedom. And Paul said, But I was free born.

28. Og Øversten svarede: jeg har kjøbt denne Borgerret for en stor Sum. Men Paulus svarede: jeg er endog født dertil.

28. Då svarade höfvitsmannen: Jag hafver köpt detta borgerskapet med en stor summo. Då sade Paulus: Jag är ock födder (en Romare).

28. Ja üllempealik wastas: Ma ollen sure rahhaga sedda Roma-liñna öigust ennesele saatnud; agga Paulus ütles: Minna ollen ka Roma-mees sündinud.

28. Tribūnas tarė: ‘‘Aš šitą pilietybę įsigijau už didelius pinigus’‘. Paulius atsiliepė: ‘‘O aš turiu ją nuo gimimo’‘.

28. Und der Oberhauptmann antwortete: Ich habe dies Bürgerrecht mit großer Summe zuwege gebracht. Paulus aber sprach: Ich bin aber auch römisch geboren.

28. Le tribun reprit: J'ai acheté fort cher cette bourgeoisie. Et moi, dit Paul, je la tiens de ma naissance.

28. Y respondió el tribuno: Yo con mucha suma de dinero alcancé esta ciudadanía. Entónces Pablo dijo: Mas yo aun soy nacido ciudadano.

28 En de overste antwoordde: Ik heb dit burgerrecht voor een grote som gelds verkregen. En Paulus zeide: Maar ik ben ook een burger geboren.

28. I odpowiedział hetman: Jam za wielką summę tego miejskiego prawa dostał. A Paweł rzekł: A jam się Rzymianinem i urodził.

28. És felele az ezredes: Én nagy összegért vettem meg ezt a polgárjogot. Pál pedig monda: Én pedig benne is születtem.

28 Тысяченачальник отвечал: я за большие деньги приобрел это гражданство. Павел же сказал: а я и родился в нем.

28. І відказав тисячник: За велику суму здобув я се горожанство. Павел же рече: Я ж і родивсь (у йому).

29 Silloin ne, joiden piti häntä tutkia, lähtivät heti hänen luotaan. Ja myös päällikkö peljästyi saatuaan tietää, että Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli sidottanut hänet.

29 Silloin ne, joitten piti häntä tutkia, lähtivät heti hänen luotaan. Myös komentaja pelästyi saatuaan tietää, että hän oli roomalainen, ja koska oli sitonut hänet.

29. Ja he läksivät kohta hänen tyköänsä tutkimasta. Ja sodanpäämies rupesi pelkäämään, sittekuin hän sai tietää, hänen Roomalaisen olevan, että hän hänen sitonut oli.

29. Ja he läxit cohta hänen tyköns tutkimast. Ja Sodanpäämies rupeis pelkämän sijttecuin hän sai tietä hänen Romalaisen olewan että hän hänen sitonut oli.

29. Ja cochta he lexit henen tyköense/ iotca hende piti tutkiman. Ja se Sodhanpämies rupesi pelkemen sittequin hen sai tietä henen oleuan Romalaisen/ ia ette hen oli sitonut henen. (Ja kohta he läksit hänen tyköänsä/ jotka häntä piti tutkiman. Ja se sadanpäämies rupesi pelkäämään sitten kuin hän sai tietää hänen olewan roomalaisen/ ja että hän oli sitonut hänen.)

29. εὐθέως οὖν ἀπέστησαν ἀπ’ αὐτοῦ οἱ μέλλοντες αὐτὸν ἀνετάζειν· καὶ ὁ χιλίαρχος δὲ ἐφοβήθη ἐπιγνοὺς ὅτι Ρωμαῖός ἐστι, καὶ ὅτι ἦν αὐτὸν δεδεκώς.

29. ευθεως ουν απεστησαν απ αυτου οι μελλοντες αυτον ανεταζειν και ο χιλιαρχος δε εφοβηθη επιγνους οτι ρωμαιος εστιν και οτι ην αυτον δεδεκως 29. eυtheos oυn apestesan ap aυtoυ oi mellontes aυton anetazein kai o chiliarchos de efoβethe epignoυs oti romaios estin kai oti en aυton dedekos

29 Therefore those who are about to interrogate him immediately withdrew from him. The commander was also afraid, having fully know that he is a Roman, and because he was binding (him).

29. Then straightway they departed from him which should have examined him: and the chief captain also was afraid, after he knew that he was a Roman, and because he had bound him.

29. Da lode de, som skulde forhørt ham, strax af fra ham. Men Øversten, der han fik at vide, at han var en Romer frygtede endog, fordi han havde bundet ham.

29. Och straxt gingo de ifrå honom, som skulle hafva ransakat honom; och höfvitsmannen begynte frukta, sedan han fick veta att han var en Romare, och att han hade bundit honom.

29. Siis läksid seddamaid need temma jurest ärra, kes tedda piddid piitsaga kiusama, ja se üllempealik kartis, kui ta teäda sai, et ta Roma-mees olli, ja et temma tedda olli kinnisiddunud.

29. Bematant pasitraukė nuo jo tie, kurie turėjo jį tardyti. Tribūnas išsigando, sužinojęs, kad Paulius yra Romos pilietis, ir kad jį surišo.

29. Da traten sie alsobald von ihm ab, die ihn befragen sollten. Und der Oberhauptmann fürchtete sich, da er vernahm, daß er römisch war, und er ihn gebunden hatte.

29. Ceux donc qui devaient lui donner la question se retirèrent aussitôt de lui; et le tribun lui-même eut peur, voyant qu'il était Romain, et qu'il l'avait fait lier.

29. Así que, luego se apartaron de él los que le habían de examinar; y aun el tribuno también tuvo temor, entendido que era Romano, por haberle atado.

29 Terstond dan lieten zij van hem af, die hem zouden onderzocht hebben. En de overste werd ook bevreesd, toen hij verstond, dat hij een Romein was, en dat hij hem had gebonden.

29. A wnetże odstąpili od niego ci, którzy go mieli wziąć na próby. Do tego i hetman się bał, dowiedziawszy się, że był Rzymianinem, a iż go był kazał związać.

29. Mindjárt eltávozának azért ő tőle, a kik őt vallatni akarák. Sőt az ezredes is megijede, [13†] mikor megértette, hogy római, és hogy őt megkötöztette.

29 Тогда тотчас отступили от него хотевшие пытать его. А тысяченачальник, узнав, что он Римский гражданин, испугался, что связал его.

29. Зараз тодї відступили від него ті, що мали в него допитуватись; і тисячник злякав ся, довідавшись, що се Римлянин, і що він його закував.

30 Mutta seuraavana päivänä, koska hän tahtoi saada varman tiedon, mistä juutalaiset häntä syyttivät, päästi hän hänet siteistä ja käski ylipappien ja koko neuvoston kokoontua, vei Paavalin alas ja asetti hänet heidän eteensä.

30 Mutta seuraavana päivänä, kun komentaja halusi varmasti tietää, mistä juutalaiset häntä syyttivät, hän päästi hänet siteistä ja käski ylipappien ja koko *heidän neuvostonsa* kokoontua. Hän vei Paavalin alas ja asetti hänet heidän eteensä.

30. Mutta toisena päivänä tahtoi hän visummasti tietää, minkätähden hänen päällensä Juudalaisilta kannettiin, ja päästi hänen siteistä, ja käski ylimmäiset papit ja kaiken heidän raatinsa tulla kokoon, ja antoi Paavalin tulla heidän eteensä.

30. TOisna päiwänä tahdoi hän wisummast tietä mingätähden hänen päällens Judalaisilda cannettin ja päästi hänen siteistä ja käski ylimmäiset Papit ja caiken Raadin tulla cocon ja andoi Pawalin tulla heidän eteens.

30. Toisna peiuen hen tachtoi wisumasti tiete/ minge tedhen henen pälens Juttailda cannettin/ ia pästi henen Siteiste/ ia keski Ylimeiset Papit/ ia caiken Radhin cokontulla/ ia andoi Paualin tulla heiden eteens. (Toisena päiwänä hän tahtoi wisummasti tietää/ minkä tähden hänen päällensä juuttailta kannettiin/ ja päästi hänen siteistä/ ja käski ylimmäiset papit/ ja kaiken raadin kokoon tulla/ ja antoi Pawalin tulla heidän eteensä.)

30. Τῇ δὲ ἐπαύριον βουλόμενος γνῶναι τὸ ἀσφαλὲς, τὸ τί κατηγορεῖται παρὰ τῶν Ἰουδαίων, ἔλυσεν αὐτόν ἀπὸ τῶν δεσμῶν καὶ ἐκέλευσεν ἐλθεῖν τοὺς ἀρχιερεῖς καὶ ὅλον τὸ συνέδριον αὐτῶν, καὶ καταγαγὼν τὸν Παῦλον ἔστησεν εἰς αὐτούς.

30. τη δε επαυριον βουλομενος γνωναι το ασφαλες το τι κατηγορειται παρα των ιουδαιων ελυσεν αυτον απο των δεσμων και εκελευσεν ελθειν τους αρχιερεις και ολον το συνεδριον αυτων και καταγαγων τον παυλον εστησεν εις αυτους 30. te de epaυrion βoυlomenos gnonai to asfales to ti kategoreitai para ton ioυdaion elυsen aυton apo ton desmon kai ekeleυsen elthein toυs archiereis kai olon to sυnedrion aυton kai katagagon ton paυlon estesen eis aυtoυs

30 But on the next-day, planning to know the certainty (of) why he is accused (of something) from the Jews, he loosed him from the bonds, and commanded the high-priests and their whole council to come and having led Paul (there) he stood (him) toward them.

30. On the morrow, because he would have known the certainty wherefore he was accused of the Jews, he loosed him from his bands, and commanded the chief priests and all their council to appear, and brought Paul down, and set him before them.

30. Men anden Dagen, der han vilde erfare med Vished, hvorfor han anklagedes af Jøderne, løste han ham af Baandene og befoel, at de Ypperstepræster og deres ganske Raad skulde komme sammen, og han førte Paulus frem og stillede ham for dem.

30. Dagen derefter ville han veta förvisso, för hvad sak han var beklagad af Judomen; och löste honom utu banden, och lät öfversta Presterna komma tillhopa, och hela Rådet, och lät Paulum komma fram för dem.

30. Agga teisel päwal tahtis tem̃a öiete teäda sada, mispärrast neist Juda-rahwast tem̃a peäle kaebati, ja peästis tedda rihmust lahti, ja käskis üllemad preestrid ja keik nende sure kohto kokkotulla; ja temma töi Paulust wälja, ja panni tedda nende ette seisma.

30. Rytojaus dieną, norėdamas tiksliau išsiaiškinti, kuo jis žydų kaltinamas, tribūnas išlaisvino jį iš grandinių, liepė sušaukti aukštuosius kunigus bei visą sinedrioną ir, atvedęs Paulių, pastatė jų akivaizdoje.

30. Des andern Tages wollte er gewiß erkunden, warum er verklagt würde von den Juden, und löste ihn von den Banden und hieß die Hohenpriester und ihren ganzen Rat kommen und führte Paulus hervor und stellte ihn unter sie.

30. Le lendemain, voulant savoir au vrai pour quel sujet il était accusé des Juifs, il le fit délier, et ordonna aux principaux sacrificateurs et à tout le Sanhédrin de se réunir, puis faisant descendre Paul, il le plaça au milieu d'eux.

30. Y el día siguiente queriendo saber de cierto la causa por qué era acusado de los Judíos, le soltó de las prisiones, y mandó venir a los príncipes de los sacerdotes, y a todo su concilio; y sacando a Pablo, le presentó delante de ellos.

30 En des anderen daags, willende de zekerheid weten, waarom hij van de Joden beschuldigd werd, maakte hij hem los van de banden, en beval, dat de overpriesters en hun gehele raad zouden komen; en Paulus afgebracht hebbende, stelde hij hem voor hen.

30. A tak nazajutrz chcąc się pewnie dowiedzieć tego, o co by był oskarżony od Żydów, uwolnił go od onych związek i rozkazał się zejść przedniejszym kapłanom i wszystkiej radzie ich, a wywiódłszy Pawła, stawił go przed nimi.

30. Másnap pedig meg akarván tudni a bizonyos valóságot, miben vádoltatik a zsidóktól, feloldatá őt bilincseiből, és megparancsolá, hogy a főpapok az ő egész tanácsokkal egyben hozzá menjenek; és levezetvén Pált, eleikbe állatá.

30 На другой день, желая достоверно узнать, в чем обвиняют его Иудеи, освободил его от оков и повелел собраться первосвященникам и всему синедриону и, выведяПавла, поставил его перед ними.

30. Назавтра ж, хотївши довідатись певно, за що винуватять його, зняв з него кайдани, і звелїв прийти архиєреям і всїй радї їх і, вивівши Павла, поставив перед ними.