7 luku

Jeesus parantaa sadanpäämiehen palvelijan 1 – 10, herättää lesken pojan Nainissa 11 – 17, vastaa Johannes Kastajan lähettiläiden kysymykseen 18 – 23, todistaa Johanneksesta 24 – 28 ja vertaa juutalaisia oikullisiin lapsiin 29 – 35 Syntinen nainen voitelee Jeesuksen jalat 36 – 50.

1 Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin.

1 Päätettyään kansan kuullen kaikki nämä puheensa Hän meni Kapernaumiin.

1. Mutta kuin hän kansan kuullen oli päättänyt kaikki sanansa, meni hän Kapernaumiin.

1. COsca hän Canssan edes oli puhunut caicki sanans/ meni hän Capernaumijn.

1. COska hen nyt Canssan edhes oli vlospuhunut caiki sanans/ meni hen Capernaumin pein. (Koska hän nyt kansan edessä oli ulos puhunut kaikki sanansa/ meni hän Kapernaumiin päin.)

2 Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa.

2 Erään sadanpäämiehen palvelija, jota hän piti arvossa, oli sairaana kuolemaisillaan.

2. Ja yhden sadanpäämiehen palvelia sairasti kuolemallansa, josta hän paljon piti.

2. Ja yhden Sadanpäämiehen palwelia sairasti cuolemallans/ jota hän racasti.

2. Ja yhden Sadhanpämiehen Paluelia sairasti colemallans/ ia oli henelle racas. (Ja yhden sadanpäämiehen palwelija sairasti kuolemaisillansa/ ja oli hänelle rakas.)

3 Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa.

3 Kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti Hänen luokseen juutalaisten vanhimpia ja pyysi Häntä tulemaan ja parantamaan hänen palvelijansa.

3. Kuin hän siis Jesuksesta kuuli, lähetti hän Juudalaisten vanhimmat hänen tykönsä rukoilemaan häntä, että hän tulis ja parantais hänen palveliansa.

3. Cosca hän sijs Jesuxesta cuuli/ lähetti hän Judalaisten wanhimmat hänen tygöns rucoileman händä/ että hän tulis ja parannais hänen palwelians.

3. Cosca hen sis IesuSESTA cwli lehetti hen ne Judasten Wanhimat henen tygens rucollen hende/ Ette hen tulis ia parandais henen Paluelians. (Koska hän siis Jesuksesta kuuli lähetti hän ne Judastan wanhimmät hänen tykönsä rukoillen häntä/ Että hän tulisi ja parantaisi hänen palwelijansa.)

4 Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat: "Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän;

4 Tultuaan Jeesuksen luo he pyysivät Häntä hartaasti sanoen: "Hän ansaitsee, että suot hänelle tämän,

4. Kuin he tulivat Jesuksen tykö, rukoilivat he häntä hartaasti ja sanoivat: hän on mahdollinen, ettäs hänelle sen teet;

4. Cosca he tulit Jesuxen tygö/ rucoilit he händä hartast/ ja sanoit: hän on ansiolinen/ ettäs hänelle sen teet:

4. Coska he sis tulit IesuSEN tyge/ rucolit he hende hartast ia sanoit/ Hen on sijhen ansiolinen ettes henelle sen tekisit/ (Koska he siis tulit Jesuksen tykö/ rukoilit he häntä hartaasti ja sanoit/ Hän on siihen ansiollinen että hänelle sen tekisit/)

5 sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan".

5 sillä hän rakastaa kansaamme ja on rakentanut meille synagoogan."

5. Sillä hän rakastaa meidän kansaamme ja rakensi meille synagogan.

5. Sillä hän racasta meidän Canssam/ ja rakensi meille Synagogan. Nijn Jesus meni heidän cansans.

5. Sille hen racasta meiden Canssa/ ia Sinagogan hen meille rakensi. Nin IesuS meni heiden cansans. (Sillä hän rakastaa meidän kansaa/ ja synagogan hän meille rakensi. Niin Jesus meni heidän kanssansa.)

6 Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle;

6 Niin Jeesus lähti heidän kanssaan. Kun Hän ei enää ollut kaukana talosta, sadanpäämies lähetti (Hänen luokseen) ystäviä sanomaan Hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en ole sen arvoinen, että astuisit kattoni alle.

6. Niin Jesus meni heidän kanssansa. Ja kuin ei hän silleen ollut kaukana huoneesta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä hänen tykönsä, sanoen hänelle: Herra, älä vaivaa sinuas; sillä en ole minä mahdollinen, ettäs minun kattoni alle tulisit.

6. Ja cuin ei hän sillen ollut caucan huonesta/ lähetti Sadanpäämies ystäwistäns hänen tygöns/ ja käski sanoa: HERra/ älä waiwa sinuas/ en ole minä kelwollinen ettäs minun cattoni ala tulet/

6. Ja quin hen nyt ei caukan ollut honesta/ lehetti se Sadhanpämies ysteuitens henen tygens ia keski sanoa/ Ah HERRA/ ele sinuas waiua/ En ole mine keluolinen ette sine siseltulet minun Cattoni ala/ (Ja kuin hän nyt ei kaukana ollut huoneesta/ lähetti se sadanpäämies ystäwänsä hänen tykönsä ja käski sanoa/ Ah HERRA/ älä sinuas waiwaa/ En ole minä kelwollinen että sinä sisälle tulet minun kattoni alle/)

7 sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee.

7 Sen vuoksi en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan luoksesi, vaan sano sana, niin palvelijani paranee.

7. Sentähden en minä myös itsiäni lukenut mahdolliseksi tuleman sinun tykös; mutta sano sanalla, niin minun palveliani paranee.

7. Sentähden en minä myös idziänikän lukenut kelwollisexi tuleman sinun tygös/ mutta sano sanalla/ nijn minun palwelian parane.

7. Sentedhen mine mös itzeni en lukenut keluolisexi tuleman sinun tyges/ Mutta sano Sanalla/ nin minun Piltin tule teruexi. (Sentähden minä myös itseni en lukenut kelwolliseksi tuleman sinun tykösi/ Mutta sano sanalla/ niin minun pilttin tulee terweeksi.)

8 Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."

8 Sillä minäkin olen vallan alaiseksi asetettu mies, ja minulla on sotamiehiä alaisinani. Sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."

8. Sillä minä olen myös ihminen vallan alle asetettu, ja minun allani on sotamiehiä, ja sanon tälle: mene! niin hän menee, ja toiselle: tule! ja hän tulee, ja minun palvelialleni: tee se! ja hän tekee.

8. Sillä minä olen myös Esiwallalle alammainen/ ja minun allani on sotamiehiä/ ja sanon tälle: mene/ nijn hän mene: ja toiselle: tule/ ja hän tule: ja minun palwelialleni: Tee se/ ja hän teke.

8. Sille ette mineki olen Inhiminen Esiwallan alamainen/ ia minun allani on sotamiehi/ ia sanon telle/ mene/ nin hen menepi. Ja toiselle/ tule/ ia hen tulepi. Ja minun Paluelialleni/ Tege teme/ ia hen tekepi. (Sillä että minäkin olen ihminen esiwallan alamainen/ ja minun allani on sotamiehiä/ ja sanon tälle/ mene/ niin hän meneepi. Ja toiselle/ tule/ ja hän tuleepi. Ja minun palwelijalleni/ Tee tämä/ ja hän tekeepi.)

9 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: "Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa."

9 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä ja kääntyen kansan puoleen, joka Häntä seurasi, sanoi: "Sanon teille, etten ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa."

9. Mutta kuin Jesus sen kuuli, ihmetteli hän häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: minä sanon teille: en ole minä Israelissa senkaltaista uskoa löytänyt.

9. Cosca Jesus sen cuuli/ ihmetteli hän händä/ käänsi hänens/ ja sanoi Canssalle/ joca händä seurais: minä sanon teille: en ole minä tosin sencaltaista usco Israelisäkän löynnyt.

9. Coska nyt IesuS ne cwli/ ihmetteli hen hende/ ia kiensi henens ia sanoi sille Canssalle ioca hende seurasi/ Mine sanon teille/ Sencaltaista vsko en tosin ole mine Israelis leunyt. (Koska nyt Jesus ne kuuli/ ihmetteli hän häntä/ ja käänsi hänensä ja sanoi sille kansalle joka häntä seurasi/ Minä sanon teille/ Senkaltaista uskoa en tosin ole minä Israelissa löytänyt.)

10 Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat palvelijan terveenä.

10 Taloon palatessaan lähetetyt tapasivat (sairaana olleen) palvelijan terveenä.

10. Ja kuin ne, jotka lähetetyt olivat, kotia palasivat, löysivät he palvelian terveenä, joka sairastanut oli.

10. Ja cuin lähetetyt cotia palaisit löysit he palwelian terwenä joca sairastanut oli.

10. Ja quin ne Lehetetydh palasit Cotijn/ leusit he sen paluelian teruene ioca sairasti. (Ja kuin ne lähetetyt palasit kotiin/ löysit he sen palwelijan terweenä joka sairasti.)

11 Sen jälkeen hän vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsivat hänen opetuslapsensa ynnä suuri kansanjoukko.

11 Seuraavana päivänä* tapahtui, että Hän vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja Hänen kanssaan vaelsi (paljon) Hänen opetuslapsiaan ja suuri kansanjoukko.

11. Ja tapahtui sen jälkeen, että hän meni kaupunkiin, joka Nain kutsutaan, ja hänen kanssansa meni monta hänen opetuslastansa ja paljo väkeä.

11. JA tapahtui sen jälken että hän meni yhten Caupungijn joca Nain cudzuttin ja hänen cansans meni paljo hänen Opetuslapsians ja ylön paljo wäke.

11. Ja se tapachtui sen ielkin ette hen meni ychten Caupungin/ ioca Naim cutzuttin/ ia henen cansans menit palio hene' opetuslapsians/ ia ylenpalio wäke. (Ja se tapahtui sen jälkeen että hän meni yhteen kaupunkiin/ joka Naim kutsuttiin/ ja hänen kanssans meni paljon hänen opetuslapsians/ ja ylenpaljon wäkeä.)

12 Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, silloin kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainokaista poikaa. Ja äiti oli leski, ja hänen kanssaan kulki paljon kaupungin kansaa.

12 Hänen lähestyessään kaupungin porttia, katso, kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti* oli leski, ja hänen kanssaan oli paljon kaupungin kansaa.

12. Mutta kuin hän kaupungin porttia lähestyi, katso, kuollut kannettiin ulos, joka oli äitinsä ainoa poika, ja se oli leski. Ja paljo kaupungin kansasta kävi hänen kanssansa.

12. Cosca hän Caupungin porttia lähestyi cadzo cuollut uloscannettin joca oli äitins ainoa poica ja se oli leski. Ja paljo Caupungin Canssast käwi hänen cansans.

12. Coska hen nyt Caupungin Portia lehestui/ catzo/ coollut vloskannettin/ ioca oli Eitins ainoa Poica/ ia se Leski oli. Ja palio Caupungin Canssa keui henen cansans. (Koska hän nyt kaupungin porttia lähestyi/ katso/ kuollut ulos kannettiin/ joka oli äitinsä ainoa poika/ ja se leski oli. Ja paljon kaupungin kansaa käwi hänen kanssansa.)

13 Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä itke".

13 Nähdessään hänet Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä itke."

13. Kuin Herra hänen näki, armahti hän hänen päällensä ja sanoi hänelle: älä itke!

13. Cosca HERra sen näki armahti hän hänen päällens ja sanoi hänelle: Älä itke.

13. Coska HERRA sen näki/ armachti hen henen pälens/ ia sanoi henelle/ Ele idke. (Koska HERRA sen näki/ armahti hän hänen päällensä/ ja sanoi hänelle/ Älä itke.)

14 Ja hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat seisahtuivat. Ja hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse."

14 Astuen luo Hän kosketti paareja ja kantajat pysähtyivät. Niin Hän sanoi: "Nuorukainen, sanon sinulle: nouse."

14. Ja meni ja rupesi paariin (ja kantajat seisahtivat,) ja hän sanoi: nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse ylös!

14. Ja meni ja rupeis paarijn: ja candajat seisatit: ja hän sanoi: nuorucainen minä sanon sinulle: nouse ylös.

14. Ja edheskeui ia rupesi Paarijn. Ja ne Candaiat seisetit. Ja hen sanoi/ Noricainen/ Mine sanon sinulle/ nouse yles. (Ja edeskäwi ja rupesi paariin. Ja ne kantajat seisahdit. Ja hän sanoi/ Nuorukainen/ Minä sanon sinulle/ nouse ylös.)

15 Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi hänet hänen äidillensä.

15 Kuollut nousi istualleen ja alkoi puhua. Ja Hän antoi hänet hänen äidilleen.

15. Ja kuollut nousi istualle ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi sen äidillensä.

15. Ja cuollu nousi istualle ja rupeis puhuman.

15. Ja se Coollu ylesistui/ ia rupeis puhuman. Ja hen annoi sen Eitillens. (Ja se kuollut ylös istui/ ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi sen äitillensä.)

16 Ja heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: "Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme", ja: "Jumala on katsonut kansansa puoleen".

16 Niin heidät kaikki valtasi pelko ja he ylistivät Jumalaa sanoen: "Suuri profeetta on noussut keskellemme" ja: Jumala on katsonut kansansa puoleen.”

16. Ja pelko tuli kaikille, ja kunnioittivat Jumalaa, sanoen: suuri propheta on noussut meidän sekaamme, ja Jumala on kansaansa etsinyt.

16. Ja hän andoi sen äitillens. Ja pelco tuli caikille ja cunnioidzit Jumalata sanoden: suuri Propheta on nosnut meidän secam ja Jumala on hänen Canssans edzinyt.

16. Ja pelco tuli caikein päle/ ia cunnioitzit JUMALATA sanoden/ Swri Propheta ombi ylesnosnut meiden sekan/ Ja JUMALA ombi henen Canssans etzinyt. (Ja pelko tuli kaikkein päälle/ ja kunnioitsit JUMALATA sanoen/ Suuri propheta ompi ylösnoussut meidän sekaan/ Ja JUMALA ompi hänen kanssansa etsinyt.)

17 Ja tämä puhe hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.

17 Tämä sanoma Hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkialle ympäristöön.

17. Ja tämä sanoma kuului hänestä kaikkeen Juudeaan ja kaiken sen lähimaakunnan ympäri.

17. Ja tämä sanoma cuului hänestä caiken Judean ymbärins ja caickein lähimaacundain.

17. Ja teme Sanoma heneste vloslexi caiken Judean ymberins/ ia caikein Lehimakundain. (Ja tämä sanoma hänestä ulosläksi kaiken Judean ympärinsä/ ja kaikkein lähimaakuntain.)

18 Ja Johannekselle kertoivat hänen opetuslapsensa tästä kaikesta.

18 Johannekselle kertoivat hänen opetuslapsensa kaikesta tästä.

18. Ja Johannekselle ilmoittivat hänen opetuslapsensa näistä kaikista. Ja Johannes kutsui tykönsä kaksi opetuslastansa,

18. JA Johannexen Opetuslapset ilmoitit hänelle nämät caicki.

18. Ja Johannesen Opetuslapset ilmoitit henelle nämet caiki. (Ja Johanneksen opetuslapset ilmoitit hänelle nämät kaikki.)

19 Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran tykö kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?"

19 Kutsuttuaan luokseen kaksi opetuslastaan Johannes lähetti heidät Jeesuksen* luo kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaa?"

19. Ja lähetti Jesuksen tykö, sanoen: oletko se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman?

19. Ja hän cudzui tygöns caxi Opetuslastans ja lähetti Jesuxen tygö sanoden: Oletcos se tulewa eli pitäkö meidän toista odottaman?

19. Ja hen cutzui tygens caxi henen Opetuslapsistans/ ia lehetti ne IesuSEN tyge/ sanoden/ Oleco sine se tuleuainen? Eli pitekö meiden toista odhottaman? (Ja hän kutsui tykönsä kaksi hänen opetuslapsistansa/ ja lähetti ne Jesuksen tykö/ sanoen/ Oletko sinä se tulewainen? Eli pitääkö meidän toista odottaman?)

20 Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: 'Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?'"

20 Tultuaan Hänen luokseen miehet sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät luoksesi kysymään: 'Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaa?' "

20. Kuin nämät miehet tulivat hänen tykönsä, sanoivat he: Johannes Kastaja lähetti meidät sinun tykös, sanoen: oletkos sinä se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman?

20. Cosca nämät miehet tulit hänen tygöns sanoit he: Johannes Castaja lähetti meidän sinun tygös sanoden: oletcos se tulewa eli pitäkö meidän toista odottaman?

20. Coska nyt nämet miehet tulit henen tugens/ sanoit he/ Johannes se Castaia lehetti meite sinun tyges sanoden/ Oleco sine se tuleuainen? Eli pitekö meiden toista odhottaman? (Koska nyt nämät miehet tulit hänen tykönsä/ sanoit he/ Johannes se Kastaja lähetti meitä sinun tykösi sanoen/ Oletko sinä se tulewainen? Eli pitääkö meidän toista odottaman?)

21 Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön.

21 (Mutta) juuri sillä hetkellä Hän paransi monia sairauksista ja vaivoista ja pahoista hengistä ja monelle sokealle Hän antoi näön.

21. Sillä hetkellä paransi hän monta taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja antoi monelle sokialle näön.

21. Sillä hetkellä paransi hän monda taudeista ja widzauxista ja pahoista hengistä ja andoi monelle sokialle nägyn.

21. Sille samalla hetkelle hen paransi monda Taudheista ia Witzauxista ia pahoista Hengiste/ ia monen Sockian lahiasi hen nägön. (Sillä samalla hetkellä hän paransi monta taudeista ja witsauksista ja pahoista hengistä/ ja monta sokean lahjoitti hän näön.)

22 Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia.

22 Niin Jeesus* vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näön, rammat kävelevät, pitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, köyhille julistetaan ilosanomaa.

22. Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: menkäät ja sanokaat jälleen Johannekselle, mitä te nähneet ja kuulleet olette: sokiat saavat näkönsä, ontuvat käyvät, spitaliset puhdistetaan, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille saarnataan evankeliumi,

22. Ja Jesus wastais ja sanoi heille: mengät ja sanocat Johannexelle mitä te nähnet ja cuullet oletta: sokiat näkewät rambat käywät spitaliset puhdistetan cuuroit cuulewat cuollet ylösnousewat ja waiwaisille saarnatan Evangeliumi.

22. Ja IesuS wastasi ia sanoi heille/ Menget ia sanocat Joha'nesel mite te nähnyet ia cwlluet oletta. Ette Sokiat näkeuet/ Rambat kieuuet/ Spitaliset puhdistetan/ Cwroit cwleuat/ Coolluet ylesnouseuat/ ia waiuasille sarnatan Euangelium. (Ja Jesus wastasi ja sanoi heille/ Menkäät ja sanokaat Johannekselle mitä te nähneet ja kuulleet olette. Että sokeat näkewät/ Rammat käywät/ Spitaaliset puhdistetaan/ Kuurot kuulewat/ kuolleet ylösnousewat/ ja waiwaisille saarnataan ewankelium.)

23 Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."

23 Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."

23. Ja autuas on se, joka ei pahene minusta.

23. Ja autuas on se joca ei pahene minusta.

23. Ja autuas on se ioca ei henens pahene minusta. (Ja autuas on se joka ei hänens pahene minusta.)

24 Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?

24 Johanneksen lähettiläitten mentyä Hän alkoi puhua kansalle Johanneksesta: "Mitä läksitte autiomaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?

24. Ja kuin Johanneksen sanansaattajat menivät pois, rupes hän sanomaan Johanneksesta kansalle: mitä te läksitte korpeen katsomaan? ruokoako, joka tuulelta häälytetään?

24. JA cosca Johannexen lähetys meni pois rupeis hän sanoman Johannexest Canssalle: mitä te menitte corpeen cadzoman? Tahdoittaco nähdä ruoco joca tuulelda häälytetän?

24. Ja coska nyt Johannesen Lehetus poismenit/ rupesi hen Johannesest sanoman Canssalle/ Mite te vlosmenit Corpeen catzoman? Tahdoittako te nähdä Roco/ ioca twlesta hääly? (Ja koska nyt Johanneksen lähetys pois menit/ rupesi hän Johanneksesta sanoman kansalle/ Mitä te ulosmenit korpeen katsomaan? Tahdoitteko te nähdä ruokoa/ joka tuulesta häilyy?)

25 Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa.

25 Vai mitä läksitte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienoissa vaatteissa ja ylellisesti esiintyvät ovat kuningasten linnoissa.

25. Eli mitä te läksitte katsomaan? ihmistäkö, pehmeisiin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa ovat ja herkullisesti elävät, ovat kuninkaallisissa kartanoissa.

25. Eli mitä te menitte cadzoman? tahdoittaco nähdä ihmistä hienoijn waatteisin puetettua? Cadzo ne jotca kirckailla waatteilla puetetan ja hercullisest eläwät owat Cuningasten cartanois.

25. Eli mite te vlosmenit catzoman? Tahdoittako te nähdä Inhimiste/ Hienoijn waattein puietettun? Catzo/ ne iotca Kircailla waatteilla puietetan ia herckuisa eleuet/ ne ouat Kuningasten Cartanois. (Eli mitä te ulos menit katsoman? Tahdoitteko te nähdä ihmistä/ Hienoihin waatteihin puetetun? Katso/ ne jotka kirkkailla waatteilla puetetaan ja herkuissa eläwät/ ne owat kuningasten kartanoissa.)

26 Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.

26 Vai mitä läksitte katsomaan? Profeettaako? Niin, sanon teille, ja suurempaa kuin profeetta.

26. Taikka mitä te menitte katsomaan? prophetaako? minä sanon teille: ja enempi kuin propheta.

26. Taicka mitä te menitte cadzoman? tahdoittaco nähdä Prophetata? minä sanon teille: hän on enämbi cuin Propheta. Tämä on se josta kirjoitettu on:

26. Taicka mite te vlosmenit catzoman? Tahdoittako nähdä Prophetan? Caikitin mine sanon teille/ ia enembi quin Propheta. Teme on se/ iosta kirioitettu ombi/ (Taikka mitä te ulos menit katsomaan? Tahdoitteko nähdä prophetan? Kaiketin minä sanon teille/ ja enempi kuin propheta. Tämä on se/ josta kirjoitettu ompi/)

27 Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'.

27 Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän sanansaattajani edelläsi, ja hän on valmistava tiesi eteesi.'

27. Tämä on se, josta kirjoitettu on: katso, minä lähetän minun enkelini sinun kasvois eteen, valmistamaan sinun tietäs sinun etees.

27. Cadzo minä lähetän Engelini sinun caswos eteen walmistaman sinun tietäs sinun edelles:

27. Catzo/ Mine leheten minun Engelin sinun Caswos eten/ ionga pite walmistaman sinun Ties sinun edhelles. (Katso/ Minä lähetän minun enkelin sinun kaswosi eteen/ jonka pitää walmistaman sinun tiesi sinun edellesi.)

28 Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes; mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.

28 (Sillä) sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa suurempaa (profeettaa) kuin Johannes (Kastaja). Mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän."

28. Sillä minä sanon teille: niiden seassa, jotka vaimoista syntyneet ovat, ei ole yhtään suurempaa prophetaa kuin Johannes Kastaja: kuitenkin se, joka vähempi on Jumalan valtakunnassa, on suurempi häntä.

28. Sillä minä sanon teille: nijden seas jotca waimosta syndynet owat ei ole suurembata Prophetata cuin Johannes Castaja. Cuitengin se joca wähembi on Jumalan waldacunnas on händä suurembi.

28. Sille mine sanon teille/ ette nijnen seas iotca waimosta syndynet ouat/ ei ole swrembi Propheta quin Johannes Castaia. Quitengin se ioca wähembi on JUMALAN waldakunnas/ se ombi hende swrembi. (Sillä minä sanon teille/ että niiden seassa jotka waimosta syntyneet owat/ ei ole suurempi propheta kuin Johannes Kastaja. Kuintenkin se joka wähempi on JUMALAN waltakunnassa/ se ompi häntä suurempi.)

29 Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella.

29 Kaikki kansa, joka kuunteli Johannesta*, veronkantajatkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi kastattamalla itsensä Johanneksen kasteella.

29. Ja kaikki kansa, joka hänen kuuli, ja Publikanit antoivat Jumalalle oikeuden ja kastettiin Johanneksen kasteella.

29. Ja caicki Canssa cuin hänen cuuli ja Publicanit annoit Jumalalle oikeuden ja annoit heidäns casta Johannexen Castella.

29. Ja caiki Canssa quin cwli henen/ ia ne Weronottaiat/ annoit JUMALALLE Oikeuden/ ia he annoit heidens casta Johannesen Castella. (Ja kaikki kansa kuin kuuli hänen/ ja ne weronottajat/ annoit JUMALALLE oikeuden/ ja he annoit heidäns kastaa Johanneksen kasteelle.)

30 Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.

30 Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät tyhjäksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.

30. Mutta Pharisealaiset ja lainoppineet katsoivat ylön Jumalan neuvon itseänsä kohtaan, ja ei heitä kastettu häneltä.

30. Mutta Phariseuxet ja Lainoppenet cadzoit ylön Jumalan neuwon idze heitäns wastan ja ei andanet idziäns casta häneldä.

30. Mutta Phariseuset ia Lainoppenuet ylencatzoit JUMALAN Neuuon itze heitens wastan/ ia ei andanet heidens casta henelde. (Mutta phariseukset ja lainoppineet ylenkatsoit JUMALAN neuwon itse heitänsä wastaan/ ja ei antaneet heidäns kastaa häneltä.)

31 Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat?

31 (Niin Herra sanoi)”Mihin siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat?

31. Niin Herra sanoi: keneen siis minä tämän sukukunnan ihmiset vertaan? Ja kenenkä kaltaiset he ovat?

31. NIjn HERra sanoi: keneen minä tämän sugun wertan? Ja kenengä caltaiset he owat?

31. Nin sanoi HERRA/ Kelle sis minun pite temen Sughu' Inhimiset wertauttaman? Ja kenen caltaiset he ouat? (Niin sanoi HERRA/ Kelle siis minun pitää tämän suwun ihmiset wertaaman? Ja kenen kaltaiset he owat?)

32 He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette itkeneet'.

32 He ovat pienokaisten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen sanoen: ’Soitimme teille huilua ettekä tanssineet, lauloimme teille itkuvirsiä ettekä itkeneet.’

32. Ne ovat niiden lasten kaltaiset, jotka turulla istuvat ja huutavat toinen toisellensa ja sanovat: me olemme huilua soittaneet teidän edessänne, ja ette hypänneet: me olemme teille veisanneet murhevirsiä, ja ette itkeneet.

32. He owat nijden lasten caltaiset jotca Turulla istuwat huutawat toinen toisellens ja sanowat: me olemma teille huiluilla soittanet ja et te hypännet: me olemma teille weisannet surullisest ja et te itkenet:

32. He ouat nijnen Lasten caltaiset/ iotca Turulla istuuat/ ia hwtauat toinen toisellens ia sanouat/ Me olema teille huiluilla soittaneet/ ia ette te hypeneet. Me olema teille weisaneet Surulisi/ ia ette te idkeneet. (He owat niiden lasten kaltaiset/ jotka turulla istuwat/ ja huutawat toinen toisellensa ja sanowat/ Me olemme teille huiluilla soittaneet/ ja ette te hypänneet. Me olemme teille weisanneet surullisia/ ja ette te itkeneet.)

33 Sillä Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: 'Hänessä on riivaaja'.

33 Sillä Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: ’Hänessä on riivaaja.’

33. Sillä Johannes Kastaja tuli, ja ei syönyt leipää eikä juonut viinaa, ja te sanotte: hänellä on perkele.

33. Sillä Johannes Castaja tuli ja ei syönyt leipä eikä juonut wijna ja te sanotta: hänellä on Perkele.

33. Sille Johannes Castaia tuli/ eike leipe sönyt/ eike Wina ionut/ Ja te sanotta/ Henelle ombi Perkele. (Sillä Johannes Kastaja tuli/ eipä leipää syönyt/ eikä wiinaa juonut/ Ja te sanotte/ Hänellä ompi perkele.)

34 Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!'

34 Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: ’Katso, syömäri ja viininjuoja, veronkantajain ja syntisten ystävä.’

34. Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: katso ihmistä, syömäriä ja viinan juomaria, Publikanien ja syntisten ystävää:

34. Ihmisen Poica on tullut syö ja juo ja te sanotta: Cadzo se ihminen on syömäri ja wijnan juomari Publicanein ja synneisten ystäwä.

34. Inhimisen Poica ombi tullut/ söpi ia iopi/ Ja te sanotta/ Catzo/ Se Inhiminen on yxi Sömeri ia Winaniomari/ Wero'ottaiaden ia Synnisten Ysteue. (Ihmisen Poika ompi tullut/ syöpi ja juopi/ Ja te sanotte/ Katso/ Se ihminen on yksi syömäri ja wiinanjuomari/ Weronottajaiden ja syntisten ystäwä.)

35 Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi näytetty."

35 Ja viisaus on kaikkien lasten puolelta oikeaksi tunnustettu.”

35. Ja viisaus on vanhurskautettu kaikilta hänen lapsiltansa.

35. Ja wijsaudelle annettin oikeus caikilda hänen lapsildans.

35. Ja Wijsaudhelle annettin oikeus caikilda henen Lapsildans. (Ja wiisaudelle annettiin oikeus kaikilta hänen lapsiltansa.)

36 Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.

36 Muuan fariseus pyysi Häntä syömään kanssaan, ja Hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterioimaan.

36. Niin yksi Pharisealaisista rukoili häntä ruualle kanssansa. Ja hän meni Phariseuksen huoneeseen ja aterioitsi.

36. NIjn yxi Phariseus rucoili händä rualle cansans. Ja hän meni Phariseuxen huonesen ja atrioidzi.

36. Nin rucoli hende yxi Phariseus sömen henen cansans. Ja hen sisellemeni Phariseusen Honesen/ ia atrioitzi. (Niin rukoili häntä yksi phariseus syömään hänen kanssansa. Ja hän sisälle meni phariseuksen huoneeseen/ ja aterioitsi.)

37 Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta

37 Katso, kaupungissa oli nainen, joka oli synnin harjoittaja. Saatuaan tietää Hänen olevan aterialla fariseuksen talossa hän toi alabasteripullon, jossa oli voiteluöljyä.

37. Ja katso, yksi vaimo oli kaupungissa, joka oli syntinen, ja kuin hän sai kuulla, että hän aterioitsi Pharisealaisen huoneessa, toi hän lasin kallista voidetta.

37. Ja cadzo yxi waimo oli Caupungis joca oli syndinen ja cuin hän sai cuulla että hän atrioidzi Phariseuxen huonesa toi hän Clasin callista woidetta

37. Ja catzo/ yxi Waimo oli Caupungis/ ioca oli Synneinen/ ia quin hen tiesi/ ette hen atriotzi Phariseusen Hones/ toi hen Clasin callista Woidhetta/ (Ja katso/ yksi waimo oli kaupungissa/ joka oli syntinen/ ja kuin hän tiesi/ että hän aterioitsi phariseuksen huoneessa/ toi hän lasin kallista woidetta/)

38 ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.

38 Seisoen takana Hänen jalkojensa luona, hän alkoi itkien kastella Hänen jalkojaan kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli Hänen jalkojaan ja voiteli voiteella.

38. Ja seisoi takana hänen jalkainsa juuressa itkien, ja rupesi kyyneleillänsä kastamaan hänen jalkojansa, ja niitä päänsä hiuksilla kuivasi, ja suuta antoi hänen jalkainsa, ja voiteli ne voiteella.

38. Ja seisoi tacana hänen jalcains juures itkein ja rupeis kyyneleilläns castaman hänen jalcojans ja nijtä pääns hiuxilla cuiwaman ja suuta andoi hänen jalcains ja woiteli ne woitella.

38. ia seisoi takana henen Jalcains iures idkein/ ia rupeis Kynelilens castaman henen Jalcoians/ Ja henen päens Hiuxilla quiuaman/ ia swtaannoi henen Jalcains/ ia Woiteli ne Woiteila. (ja seisoi hänen takana hänen jalkainsa juuressa itkein/ ja rupes kyynelillänsä kastamaan hänen jalkojansa/ Ja hänen päänsä hiuksilla kuiwaamaan/ ja suuta antoi hänen jalkainsa/ ja woiteli ne woiteella.)

39 Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."

39 Mutta tämän nähdessään fariseus, joka oli kutsunut Hänet, ajatteli itsekseen sanoen: "Jos tämä olisi profeetta, Hän tietäisi, mikä ja millainen tuo nainen on, joka Häneen koskee — että hän on synnin harjoittaja."

39. Mutta kuin Pharisealainen sen näki, joka hänen kutsunut oli, sanoi hän itsellensä: jos tämä olis propheta, niin hän tietäis, mikä ja millinen tämä vaimo on, joka häneen rupee, että hän on syntinen.

39. Cosca Phariseus sen näki joca hänen cudzunut oli sanoi hän idzelläns: jos tämä olis Propheta nijn hän tiedäis mikä ja millinen tämä waimo on joca häneen rupe: sillä hän on syndinen.

39. Coska se Phariseus sen näki/ ioca henen pyyttenyt oli/ sanoi hen itzellens/ Jos teme olis Propheta/ nin hen tieteis/ mike ia millinen teme Waimo ombi/ ioca henen rupepi/ Sille hen on Synneinen. (Koska se phariseus sen näki/ joka hänen pyytänyt oli/ sanoi hän itsellensä/ Jos tämä olis propheta/ niin hän tietäisi/ mikä ja millainen tämä waimo ompi/ joka hänen rupeepi/ Sillä hän on syntinen.)

40 Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle". Hän virkkoi: "Opettaja, sano". —

40 Niin Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Simon, minulla on jotain sanomista sinulle." Hän lausui: "Opettaja, sano "

40. Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: Simon, minulla on jotakin sinulle sanomista. Hän sanoi: Mestari, sanos.

40. Jesus wastaten sanoi hänelle: Simon minulla on jotakin sinulle sanomist. Hän sanoi: Mestari sanos.

40. Iesus wastaten sanoi henen tygens/ Simon/ Minulla ombi iotakin sinulle sanomist. Sanoi hen/ Mestari sanos. (Jesus wastaten sanoi hänen tykönsä/ Simon/ Minulla ompi jotakin sinulle sanomista. Sanoi hän/ Mestari sanos.)

41 Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.

41 ”Eräällä lainanantajalla oli kaksi velallista. Toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.

41. Kaksi valkamiestä oli yhdellä lainaajalla: yksi oli velkaa viisisataa penninkiä ja toinen viisikymmentä.

41. Caxi welcamiestä oli yhdellä lainajalla yxi oli welca wijsi sata penningitä ja toinen wijsikymmendä.

41. Caxi welcamiest oli yhdelle Lainaijalla/ Yxi oli welca wisisata peningite/ ia toinen wisikymmende. (Kaksi welkamiestä oli yhdellä lainaajalla/ Yksi oli welkaa wiisisataa penninkiä/ ja toinen wiisikymmentä.)

42 Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"

42 Kun heillä ei ollut millä maksaa, hän antoi molemmille anteeksi (Sano) kumpi heistä rakastaa siis häntä enemmän."

42. Koska ei heillä ollut varaa maksaa, antoi hän molempain anteeksi. Sano siis, kumpi näistä häntä enemmän rakastaman pitää?

42. Cosca ei heillä ollut wara maxa andoi hän molembain andexi. Sanos sijs cumbi näistä händä enämmän racasti?

42. Coska nyt ei heille ollut wara maxa/ hen annoi molembain andexi. Sano sis/ Cumbi neiste hende enemin racasti? (Koska nyt ei heillä ollut wara maksaa/ hän antoi molempain anteeksi. Sano siis/ Kumpi näistä häntä enemmin rakasti?)

43 Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit".

43 Simon vastasi sanoen: ”Luulen, että se, jolle hän antoi enemmän anteeksi.” Niin Hän sanoi hänelle: ”Oikein ratkaisit.”

43. Simon vastaten sanoi: minä luulen, että se, jolle hän enemmän anteeksi antoi; hän sanoi: oikein sinä tuomitsit.

43. Simon wastaten sanoi: minä luulen että se jollen hän enämmän andexi andoi: hän sanoi hänelle: oikein sinä duomidzit.

43. Simon wastaten sanoi/ Mine lwlen ette se iollen hen enemen andexiannoi. Nin sanoi hen henelle/ Oikein sine domitzit. (Simon wastaten sanoi/ Minä luulen että se jollen hän enemmin anteeksi antoi. Niin sanoi hän hänelle/ Oikein sinä tuomitsit.)

44 Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.

44 Naiseen kääntyen Hän sanoi Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Tulin taloosi. Et antanut vettä jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään jalkani ja kuivasi ne päänsä hiuksilla.

44. Ja hän käänsi itsensä vaimoa päin, ja sanoi Simonille: näetkös tämän vaimon? minä tulin sinun huoneeses, etkä sinä antanut vettä minun jaloilleni; mutta tämä kyynelillä kasti minun jalkani ja ne hiuksillansa kuivasi.

44. Ja hän käänsi idzens waimo päin ja sanoi Simonille: näetkös tämän waimon? Minä tulin sinun huoneses et sinä andanut wettä minun jalgoilleni mutta tämä kyyneleillä casti minun jalcani ja ne hiuxillans cuiwais.

44. Ja hen kiensijn Waimon pein ia sanoi Simonal/ Näekös temen Waimon? Mine tulin sinun Hones siselle/ ett sine andanut wettä minun Jalghoilleni/ Mutta Teme Kynelille castoi minun Jalcani/ ia Päens Hiuxill quiuasi. (Ja hän kääntyi waimoon päin ja sanoi Simonille/ Näetkös tämä waimon? Minä tulin sinun huoneesi sisälle/ et sinä antanut wettä minun jaloilleni/ Mutta tämä kyynelillä kastoi minun jalkani/ ja päänsä hiuksilla kuiwasi.)

45 Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään.

45 Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta jalkojani siitä asti, kun tulin sisään.

45. Et sinä minun suuta antanut, mutta tämä, sittenkuin hän tähän tuli, ei ole lakannut minun jalkaini suuta antamasta.

45. Et sinä minun suuta andanut mutta tämä sijttecuin hän tähän tuli ei ole lacannut minun jalcaini suuta andamast.

45. Ett sine minun Suta andanut/ mutta teme/ sittequin hen tehen siselletuli/ ei ole lacanut minun Jalcaini swtaandamast. (Et sinä minun suuta antanut/ mutta tämä/ sittenkuin hän tähän sisälle tuli/ ei ole lakannut minun jalkaini suuta antamasta.)

46 Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani.

46 Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta tämä voiteli jalkani voiteluöljyllä.

46. Et sinä minun päätäni öljyllä voidellut; mutta tämä voiteella minun jalkani voiteli.

46. Et sinä minun päätäni Öljyllä woidellut tämä woitella minun jalcanikin woiteli.

46. Ett sine minun Päteni Öliulla woidhellut/ teme Woitella minun Jalcani woiteli. (Et sinä minun päätäni öljyllä woidellut/ tämä woiteella minun jalkani woiteli.)

47 Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."

47 Sen vuoksi sanon sinulle: hänen monet syntinsä ovat anteeksi annetut, niin että hän rakasti paljon. Mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."

47. Minä sanon sinulle: sentähden että hänelle paljo syntiä anteeksi annettiin, niin hän paljon rakasti; mutta jolle vähempi anteeksi annetaan, se vähemmän rakastaa.

47. Sentähden minä sanon sinulle: hänelle paljo syndiä andexi annetan: sillä hän paljon racasti: mutta jollen taas wähembi andexi annetan se wähemmän racasta.

47. Senteden mine sanon sinulle/ henelle palio synnit andexiannetan/ Sille ette hen palion racasti. Mutta iollen taas wähembi andexiannetan/ se wähemin racasta. (Sentähden minä sanon sinulle/ hänelle paljon synnit anteeksi annetaan/ Sillä että hän paljon rakasti. Mutta jollen taas wähempi anteeksi annetaan/ se wähemmin rakastaa.)

48 Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut".

48 Sitten Hän sanoi naiselle*: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut."

48. Niin hän sanoi hänelle: sinun syntis ovat anteeksi annetut.

48. Nijn hän sanoi hänelle: sinun synnis owat andexi annetut. Nijn rupeisit ne jotca myös atrioidzit sanoman keskenäns: cuca tämä on joca synnitkin andexi anda?

48. Nin hen sanoi henelle/ Sinulle Synnit ouat andexinanetudh. Nin rupesit ne/ iotca ynne atrioitzit/ sanoman keskenens/ Cuca ombi teme/ ioca mös Synnit andexianda? (Niin hän sanoi hänelle/ Sinulle synnit owat anteeksiannetut. Niin rupesit ne/ jotka ynnä aterioitsit/ sanomaan keskenänsä/ Kuka ompi tämä/ joka myös synnit anteeksiantaa?)

49 Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"

49 Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan itsekseen: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"

49. Niin rupesivat ne, jotka myös aterioitsivat, sanomaan keskenänsä: kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?

49. Nijn hän sanoi waimolle: sinun uscos on sinun wapaxi tehnyt mene rauhaan.

50 Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".

50 Mutta Hän sanoi naiselle: "Uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhaan."

50. Niin hän sanoi vaimolle: sinun uskos on sinun vapaaksi tehnyt: mene rauhaan.

49. Nin sanoi hen Waimolle/ Sinun vskos ombi sinun wapaxi tehnyt/ Mene rauhan. (Niin sanoi hän waimolle/ Sinun uskosi ompi sinun wapaaksi tehnyt/ Mene rauhaan.)