6 luku

Jeesus puolustaa opetuslapsiaan, jotka sapattina katkovat tähkäpäitä 1 – 5, tekee sapattina terveeksi miehen, jonka käsi oli kuivettunut 6 – 11, valitsee apostolinsa 12 – 16 ja parantaa paljon sairaita 17 – 19 Jeesus sanoo, ketkä ovat autuaita 20 – 23, huutaa nykyiseen elämään mieltyneille: » Voi teitä!» 24 – 26; käskee rakastamaan vihollisia 27 – 35 ja olemaan laupias 36 – 38, puhuu vertauksen sokeasta taluttajasta 39, 40 sekä rikasta ja malasta 41, 42 Sanoo puun tunnettavan hedelmästään 43 – 46 sekä teroittaa lopuksi sanojensa noudattamisen tärkeyttä 47 – 49.

1 Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.

1 Tapahtui jälkisapattina,* että Hän kulki viljavainioitten halki, ja Hänen opetuslapsensa katkoivat tähkiä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.

1. Ja tapahtui jälkisabbattina, että hän kävi laihon lävitse, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä ja hiersivät käsillänsä, ja söivät.

1. JA tapahtui jälki Sabbathina että hän käwi laihon läpidze ja hänen Opetuslapsens catcoit tähkäpäitä ja hiersit käsilläns ja söit.

1. IA se tapachtui Sabbathin peiuen * Homenis/ ette hen keui Laihon lepitze/ ia henen Opetuslapsens catkoit tehcki/ hierten käsillens/ ia söit. (Ja se tapahtui Sabbathin päiwän huomenissa/ että hän käwi laihon läwitse/ ja hänen opetuslapsensa katkoit tähkiä/ hiertäen käsillänsä/ ja söit.)

2 Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: "Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?"

2 Silloin muutamat fariseuksista sanoivat (heille): "Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?"

2. Niin muutamat Pharisealaiset sanoivat heille: miksi te teette, jota ei sovi sabbatina tehdä?

2. Nijn muutamat Phariseuxist sanoit heille: mixi te teettä jota ei sowi Sabbathina tehdä?

2. Nin mwtomat Phariseusist sanoit heille/ Mixi te teette/ iota ei soui tehdä Sabbathina? (Niin muutamat phariseukset sanoit heille/ Miksi te teette/ jota ei sowi tehdä Sabbathina?)

3 Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä,

3 Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun oli nälissään, hän ja ne, jotka olivat hänen kanssaan?

3. Ja Jesus vastaten sanoi heille: ettekö te ole lukeneet, mitä David teki, kuin hän isosi, ja ne, jotka hänen kanssaan olivat?

3. Ja Jesus wastaten sanoi heille: ettekö te ole lukenet mitä Dawid teki cosca hän isois ja ne jotca hänen cansans olit?

3. Ja IesuS wastaten sanoi heiden tygens/ Ettekö te site lukenet ole/ mite Dauid teki/ coska hen itze isois/ ia iotca henen cansans olit? (Ja Jesus wastaten sanoi heidän tykönsä/ Ettekö te sitä lukeneet ole/ mitä Dawid teki/ koska hän isosi/ ja jotka hänen kanssansa olit?)

4 kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?"

4 Hän kun meni Jumalan huoneeseen ja otti näkyleivät ja söi — niitä joita muitten ei ole lupa syödä kuin ainoastaan pappien — ja antoi myös niille jotka olivat hänen kanssaan."

4. Kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, ja otti näkyleivät, ja söi, ja antoi myös niille, jotka hänen kanssaan olivat; joita ei muiden kuin pappein syödä sopinut.

4. Eikö hän mennyt Jumalan huonesen ja otti näkyleiwät ja söi ja andoi myös nijlle jotca hänen cansans olit joita ei muiden cuin Pappein syödä sopinut.

4. Quinga hen sisellemeni JUMALAN honesen/ ia otti Näkyleiuet ia söi/ ia annoi mös nijlle iotca henen cansans olit/ Joita ei muinen sopinut södhe/ mutta waiuoin Pappien. (Kuinka hän sisälle meni JUMALAN huoneeseen/ ja otti näkyleiwät ja söi/ ja antoi myös niille jotka hänen kanssansa olit/ Joita ei muiden sopinut syödä/ mutta waiwoin pappien.)

5 Ja hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on sapatin herra".

5 Ja Hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on myös sapatin herra."

5. Ja hän sanoi heille: Ihmisen Poika on myös sabbatin Herra.

5. Ja hän sanoi heille: ihmisen Poica on myös Sabbathin HERra.

5. Ja hen sanoi heille/ Inhimisen Poica ombi HERRA/ ia mös Sabbathin pälle. (Ja hän sanoi heille/ Ihmisen Poika ompi HERRA/ ja myös Sabbathin päälle.)

6 Ja toisena sapattina hän meni synagoogaan ja opetti; ja siellä oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut.

6 Toisena sapattina Hän meni synagoogaan ja opetti. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut.

6. Niin tapahtui myös toisena sabbatina, että hän meni synagogaan sisälle ja opetti; ja siellä oli ihminen, jonka oikea käsi oli kuivettunut.

6. NIjn tapahtui toisna Sabbathina että hän meni Synagogan ja opetti ja siellä oli yxi ihminen jonga oikia käsi oli cuiwettu.

6. Nin se tapachtui toisna Sabbathina/ ette hen sisellemeni Sinagogan ia opetti/ Ja oli sielle yxi Inhiminen/ ionga oikea käsi oli quiuettu. (Niin se tapahtui toisena Sabbathina/ että hän sisälle meni synagogaan ja opetti/ Ja oli siellä yksi ihminen/ jonka oikea käsi oli kuiwettu.)

7 Ja keksiäkseen jotakin, mistä häntä syyttäisivät, kirjanoppineet ja fariseukset pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän sapattina.

7 Kirjanoppineet ja fariseukset pitivät Häntä silmällä parantaisiko Hän sapattina, jotta keksisivät syytöksen Häntä vastaan.

7. Niin kirjanoppineet ja Pharisealaiset vartiotsivat häntä, josko hän sabbatina parantais, että he olisivat löytäneet kanteen häntä vastaan.

7. Nijn Kirjanoppenet ja Phariseuxet wartioidzit händä jos hän myös Sabbathina parannais että he saisit hänen päällens canda.

7. Nin Kirianoppeneet ia Phariseuset wartioitzit he'de ios hen mös Sabbathina para'daua olis/ Ette he leyteisit iosta he cannaisit henen pälens. (Niin kirjanoppineet ja phariseukset wartioitsit häntä jos hän myös Sabbathina parantawa olis/ Että he löytäisit josta he kantaisit hänen päällensä.)

8 Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille". Ja hän nousi ja astui esille.

8 Mutta Hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jolla oli kuivettunut käsi: "Nouse ja astu keskelle." Tämä nousi ja astui.

8. Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi sille ihmiselle, jolla kuivettunut käsi oli: nouse ja tule edes! Niin hän nousi ja seisoi.

8. Mutta hän tiesi heidän ajatuxens ja sanoi sille ihmiselle jolla cuiwettu käsi oli: nouse ja tule edes.

8. Mutta hen tiesi heiden aijatoxens/ ia sanoi sille Inhimisel/ iolla oli se quiuettu käsi/ Ylesnouse ia seiso keskelle. (Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa/ ja sanoi sille ihmiselle/ jolla oli se kuiwettu käsi/ Ylös nouse ja seiso keskelle.)

9 Niin Jeesus sanoi heille: "Minä kysyn teiltä: kumpi on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä, vai tehdä pahaa, pelastaako henki, vai hukuttaa?"

9 Niin Jeesus sanoi heille: "Kysyn teiltä: kumpi on luvallista sapattina, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa elämä vai hukuttaa?"

9. Niin Jesus sanoi hänelle: minä kysyn teiltä: mitä sabbatina sopii, hyvää tehdä, taikka pahaa tehdä? henkeä vapahtaa eli kadottaa?

9. Nijn hän nousi ja seisoi. Nijn Jesus sanoi heille: Minä kysyn teille: cumba sopi Sabbathina tehdä hywä taicka paha? henge wapahta eli cadotta?

9. Nin hen nousi ia seisoi. Nin sanoi IesuS heille/ Mine kysyn teile/ cumbi sopi Sabbathina tehdä hyuesti taicka pahasti? Henge wapachta/ eli cadhotta? (Niin hän nousi ja seisoi. Niin sanoi Jesus heille/ Minä kysyin teiltä/ kumpi sopii Sabbathina tehdä hywästi taikka pahasti? Hengen wapahtaa/ eli kadottaa?)

10 Ja hän katsoi ympärilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi". Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi.

10 Katsellen ympärilleen heihin kaikkiin Hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Hän teki niin, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi (niin kuin toinen).

10. Ja kuin hän katsahti ympäri heidän kaikkain päällensä, sanoi hän sille ihmiselle: ojenna kätes! ja se teki niin, ja hänen kätensä tuli terveeksi niinkuin toinenkin.

10. Ja cuin hän cadzahti ymbärins heidän caickein päällens sanoi hän sille ihmiselle: ojenna kätes: nijn hän ojensi. Ja hänen kätens tuli terwexi nijncuin toinengin.

10. Ja quin hen catzatti ymberins heiden caikein päle/ sanoi hen sille Inhimisel/ Oijenna sinun kätes. Ja hen oiensi. Nin tuli henen kätens teruexi/ ninquin se toinengi. (Ja kuin hän katsahti ympäriinsä heidän kaikkein päälle/ sanoi hän sille ihmiselle/ Ojenna sinun kätesi. Ja hän ojensi. Niin tuli hänen kätensä terweeksi/ niinkuin se toinenkin.)

11 Mutta he vimmastuivat kovin ja puhelivat keskenään, mitä heidän olisi tehtävä Jeesukselle.

11 Mutta he joutuivat suunniltaan ja puhuivat keskenään mitä tekisivät Jeesukselle.

11. Mutta he tulivat tyhmyyttä täyteen ja puhuivat keskenänsä, mitä heidän pitäis Jesukselle tekemän.

11. Mutta he tulit mielettömäxi ja puhuit keskenäns mitä heidän pidäis Jesuxen tekemän.

11. Mutta he tulit mielettomexi/ ia puhuit keskenens/ mite heiden piteis Iesusest tekemen. (Mutta he tulit mielettömäksi/ ja puhuit keskenänsä/ mitä heidän pitäisi Jesuksesta tekemän.)

12 Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa.

12 Niin tapahtui niinä päivinä, että Hän lähti vuorelle rukoilemaan ja vietti koko yön rukoillen Jumalaa.

12. Mutta niinä päivinä tapahtui, että hän meni vuorelle rukoilemaan, ja hän oli yli yötä Jumalan tykö rukouksessa.

12. MUtta nijnä päiwinä tapahdui että hän meni mäelle rucoileman ja hän oli yli yötä Jumalan tygö rucouxis.

12. Mutta se tapactui nijnä peiuine/ ette hen meni Mäelle rucoleman/ ia hen oli yli öen JUMALAN rucouxis. (Mutta se tapahtui niinä päiwinä/ että hän meni mäelle rukoilemaan/ ja hän oli yli yön JUMALAN rukouksissa.)

13 Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen:

13 Päivän tultua Hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joita Hän kutsui myös apostoleiksi:

13. Ja kuin päivä tuli, kutsui hän opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoistakymmentä, jotka hän myös apostoleiksi nimitti:

13. Ja cuin päiwä oli tullut cudzui hän Opetuslapsens ja walidzi heistä caxitoistakymmendä jotca hän Apostolixi nimitti:

13. Ja quin peiue oli tullut/ cutzui hen Opetuslapsens/ ia vloswalitzi Caxitoistakymende heiste/ iotca hen mös Apostolixi nimitti/ (Ja kuin päiwä oli tullut/ kutsui hän opetuslapsensa/ ja uloswalitsi kaksitoista kymmentä heistä/ jotka hän myös apostoliksi nimitti.)

14 Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen,

14 Simonin, jolle Hän antoi myös nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, Jaakobin ja Johanneksen, Filippuksen ja Bartolomeuksen,

14. Simonin, jonka hän myös Pietariksi kutsui, ja Andreaksen, hänen veljensä, Jakobin ja Johanneksen, Philippuksen ja Bartolomeuksen,

14. Simonin jonga hän Petarixi cudzui ja Andreaxen hänen weljens Jacobuxen ja Johannexen Philippuxen ja Bartholomeuxen

14. Simon ionga hen mös Petarixi cutzui/ Ja Andream henen weliens/ Jacobin ia Johannesen/ Philippum ia Bartholomeusen/ (Simon jonka hän myös Petariksi kutsui/ Ja Andreaan hänen weljensä/ Jakobin ja Johanneksen/ Philippun ja Bartholomeuksen/)

15 ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi,

15 Matteuksen ja Tuomaan, Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi,

15. Matteuksen ja Toomaan, Jakobin Alphein pojan, ja Simonin, joka kutsutaan Zelotes,

15. Mattheuxen ja Thomaxen Jacobuxen Alphein pojan ja Simonin joca cudzutan Zelotes

15. Mattheusen ia Thoman/ Jacobin Alphein poian ia Simone' ioca cutzutan Zelotes/ (Mattheuksen ja Thomaan/ Jakobin Alphein pojan ja Simonin joka kutsutaan Zelotes/)

16 ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja.

16 Juudaan, Jaakobin veljen*, ja Juudas Iskariotin josta (kuitenkin) tuli kavaltaja.

16. Juudaan Jakobin pojan, ja Juudas Iskariotin, joka myös oli pettäjä.

16. Ja Judan Jacobuxen pojan ja Judas Ischariothin sen pettäjän.

16. ia Judan Jacobin poian/ ia Judam Ischariothem sen Petteijen. (Ja Judan Jakobin pojan/ ja Judan Ischariotin sen pettäjän.)

17 Ja hän astui alas heidän kanssaan ja seisahtui lakealle paikalle; ja siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja Siidonin rantamaasta. Nämä olivat saapuneet kuulemaan häntä ja parantuakseen taudeistansa.

17 Astuttuaan alas heidän kanssaan Hän seisahtui laakealle paikalle, samoin [suuri] joukko Hänen opetuslapsiaan ja suuri kansanpaljous kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja Siidonin rantamaasta. He tulivat kuuntelemaan Häntä ja parantuakseen sairauksistaan,

17. Ja kuin hän meni alas heidän kanssansa, seisoi hän lakialla paikalla, ja hänen opetuslastensa joukko, ja suuri kansan paljous kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista, ja rantalaiset Tyrosta ja Sidonista, jotka olivat tulleet häntä kuulemaan, ja että he parannettaisiin taudeistansa,

17. Ja cosca hän meni alas heidän cansans ja seisoi yhdellä lakialla paicalla ja hänen Opetuslastens joucko ja Canssan paljous caikest Judeast ja Jerusalemist ja randalaiset Tyrost ja Sidonist

17. Ja coska hen alasastui heiden cansans/ ia seisoi yhdelle lakial paical/ ia henen Opetuslastens ioucko/ ia Canssan swri palious caikest Judeast ia Jerusalemist ia Randalaiset Tyrost ia Sidonist/ (Ja koska hän alas astui heidän kanssansa/ ja seisoi yhdelle lakealla paikalle/ ja hänen opetuslastensa joukko/ ja kansan suuri paljous kaikesta Judeasta ja Jerusalemista ja rantalaiset Tyrosta ja Sidonista.)

18 Ja myös ne, jotka olivat saastaisten henkien vaivaamia, tulivat terveiksi.

18 samoin saastaisten henkien vaivaamat (ja he) paranivat.

18. Ja jotka vaivattiin riettasilta hengiltä; ja he paranivat.

18. Jotca olit tullet händä cuuleman ja että he parataisin heidän taudeistans. Ja jotca waiwattin riettaisilda hengildä ja he paranit.

18. iotca olit tulluet hende cwleman/ ia paraneman heiden taudhistans. Ja iotca waiwattin reettaisilde hengilde/ ia he paranit. (jotka olit tulleet häntä kuulemaan/ ja paranemaan heidän taudeistansa. Ja jotka waiwattiin riettaisilta hengiltä/ ja he paranit.)

19 Ja kaikki kansa tahtoi päästä koskettamaan häntä, koska hänestä lähti voima, joka paransi kaikki.

19 Ja kaikki kansa pyrki koskettamaan Häntä, sillä Hänestä lähti voima, ja se paransi kaikki.

19. Ja kaikki kansa pyysi häneen ruveta; sillä voima läksi hänestä ja paransi kaikki.

19. Ja caicki Canssa pyysi häneen ruweta: sillä woima läxi hänest ja paransi caicki.

19. Ja caiki Canssa pysit heneen ruueta/ Sille ette auwu vloskeui henest/ ia paransi caiki. (Ja kaikki kansa pyysi häneen ruweta/ Sillä että awu ulos käwi hänestä/ ja paransi kaikki.)

20 Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.

20 Hän nosti silmänsä opetuslasten puoleen ja sanoi: ”Autuaita te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.

20. Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen, ja sanoi: autuaat te vaivaiset; sillä teidän on Jumalan valtakunta.

20. JA hän nosti silmäns Opetuslastens päin ja sanoi: autuat oletta te waiwaiset: sillä teidän on Jumalan waldacunda.

20. Ja hen ylesnosti silmens Opetuslapsijns pein ia sanoi/ Autuat oletta te Waiwaset/ Sille teiden on JUMALAN waldakunda. (Ja hän ylösnosti silmänsä opetuslapsiin päin ja sanoi/ Autuaat olette te waiwaiset/ Sillä teidän on JUMALAN waltakunta.)

21 Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidät ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!

21 Autuaita te, joitten nyt on nälkä, sillä teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te tulette nauramaan.

21. Autuaat, jotka nyt isootte; sillä teidät ravitaan. Autuaat, jotka nyt itkette; sillä teidän pitää nauraman.

21. Autuat oletta te jotca isotte: sillä te rawitan. Autuat oletta te jotca itkettä: sillä teidän pitä nauraman.

21. Autuat oletta te iotca nyt isotte/ Sille te rauitetan. Autuat oletta te iotca nyt idkette/ Sille teiden pite nauraman. (Autuaat olette te jotka nyt isoatte/ Sillä te rawitaan. Autuaat olette te jotka nyt itkette/ Sillä teidän pitää nauraman.)

22 Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan — Ihmisen Pojan tähden.

22 Autuaita olette, kun ihmiset vihaavat teitä ja kun he erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja hylkäävät nimenne niin kuin pahan — Ihmisen Pojan vuoksi.

22. Autuaat olette te, kuin ihmiset vihaavat teitä, ja eroittavat teidät, ja pilkkaavat teitä, ja hylkäävät teidän nimenne niinkuin kelvottoman, Ihmisen Pojan tähden.

22. Autuat oletta te cosca ihmiset wihawat teitä ja eroittawat teidän ja pilckawat teitä ja hyljäwät teidän nimen ihmisen Pojan tähden nijncuin kelwottoman.

22. Autuat oletta te coska Inhimiset wihauat teite ia eroittauat teiden/ ia pilcauat teite/ ia poisheitteuet teiden Nimen ninquin pahuden Inhimisen Poian tedhen/ (Autuaat olette te koska ihmiset wihaawat teitä ja eroittawat teidän/ ja pilkkaawat teitä/ ja pois heittäwät teidän nimen niinkun pahuuden Ihmisen Pojan tähden/)

23 Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.

23 Riemuitkaa sinä päivänä ja hyppikää ilosta, sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa. Sillä niin tekivät heidän isänsä profeetoille.

23. Iloitkaat sinä päivänä ja riemuitkaat, sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; niin tekivät myös heidän isänsä prophetaille.

23. Iloitcat sinä päiwänä ja ihastucat: sillä cadzo teidän palckan on suuri Taiwahas. Nijn teit myös heidän wanhemmans Prophetaille.

23. Iloitca sinä peiuenä/ ia ihastucat/ sille catzo teiden Palcan ombi swri Taiuahis. Samalmoto teit mös heiden Wanhemans Prophetaden. (Iloitse sinä päiwänä/ ja ihastukaat/ sillä katso teidän palkkan ompi suuri taiwahissa. Samalla muotoa teit myös heidän wanhempansa prophetaiden.)

24 Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne!

24 Mutta voi teitä, rikkaat, sillä olette saaneet lohdutuksenne!

24. Mutta voi teitä rikkaita! sillä teillä on teidän lohdutuksenne.

24. Mutta woi teitä rickat: sillä teillä on teidän lohdutuxenne.

24. Mutta we teiden Rickat/ Sille ette teiden lodutuxen ombi teillä. (Mutta woi teidän rikkaat/ Sillä että teidän lohdutuksen ompi teillä.)

25 Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset, sillä teidän on oleva nälkä! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä!

25 Voi teitä jotka [nyt] olette kylläiset, sillä teidän on oleva nälkä! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä joudutte murehtimaan ja itkemään!

25. Voi teitä, jotka ravitut olette! sillä teidän pitää isooman. Voi teitä, jotka nyt nauratte! sillä teidän pitää murehtiman ja itkemän.

25. Woi teitä jotca rawitut oletta: sillä teidän pitä isoman. Woi teitä jotca nyt nauratte: sillä teidän pitä itkemän ja parcuman.

25. We teiden iotca rauitudh oletta/ sille teiden pite isoman. We teiden iotca nyt nauratta/ Sille teiden pite idkemen ia parckuman. (Woi teidän jotka rawitut olette/ sillä teidän pitää isoaman. Woi teidän jotka nyt nauratte/ Sillä teidän pitää itkemän ja parkuman.)

26 Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.

26 Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää, sillä niin tekevät heidän isänsä väärille profeetoille!

26. Voi teitä, kuin kaikki ihmiset teitä kiittävät! sillä niin tekivät myös heidän isänsä väärille prophetoille.

26. Woi teitä cosca caicki ihmiset teitä kijttäwät: sillä nijn teit myös heidän wanhemmans wäärille Prophetaille.

26. We teiden coska caiki Inhimiset teite kijtteuet/ Sille samalmoto teit mös heiden wanhemans wärein Prophetain. (Woi teidän koska kaikki ihmiset teitä kiittäwät/ Sillä samalla muotoa teit myös heidän wanhempansa wääräin prophetaiden.)

27 Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat,

27 Mutta teille, jotka kuulette minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.

27. Mutta minä sanon teille, jotka kuulette: rakastekaa vihollisianne: tehkäät hyvää niille, jotka teitä vihaavat:

27. MUtta minä sanon teille: jotca cuuletta: racastacat wihollisian: tehkät hywä nijlle jotca teitä wihawat: puhucat nijstä hywin jotca teitä kiroilewat.

27. Mutta mine sanon teille iotca cwletta/ Racastacat teiden Wiholisian. Hyuetehcket nijlle iotca teite wihauat. Hyue puhucat nijste iotca teite kirouat. (Mutta minä sanon teille jotka kuulette/ Rakastakaat teidän wihollisian. Hywästi tehkäät niille jotka teitä wihaawat. Hywää puhukaat niistä jotka teitä kiroawat.)

28 siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.

28 Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niitten puolesta, jotka teitä parjaavat.

28. Siunatkaat niitä, jotka teitä kiroilevat: rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vahingoittavat.

28. Rucoilcat nijden edest jotca teidän wääryttä tekewät.

28. Rucolcat nijnen edhest iotca teide' wärytte tekeuet. (Rukoilkaat niiden edestä jotka teidän wääryyttä tekewät.)

29 Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan.

29 Sille joka sinua lyö poskelle, tarjoa myös toinen, ja siltä, joka ottaa sinulta vaipan, älä kiellä ihokastasikaan.

29. Ja joka sinua lyö poskelle, taritse myös hänelle toinen, ja joka sinulta vie kaapun, älä myös häneltä kiellä hametta.

29. Ja joca sinua lyö yhdelle poskelle taridze myös hänelle toinen ja joca sinulda wie caapun älä myös häneldä kiellä hametta.

29. Ja ioca sinua löö poskelle/ taritze mös henelle toinen/ ia ioca sinulda Caapun wiepi/ ele mös henelde Hametta kiellä. (Ja joka sinua lyö poskelle/ taritse myös hänelle toinen/ ja joka sinulta kaawun wiepi/ älä myös häneltä hametta kiellä.)

30 Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa.

30 Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka omaasi ottaa.

30. Vaan anna jokaiselle, joka sinulta anoo, ja siltä, joka sinun omas ottaa, älä jälleen ano.

30. Anna jocaidzelle cuin sinulda ano ja sildä joca sinun omas otta älä jällens ano.

30. Jocaitzen quin sinulda anopi anna/ ia silde ioca sinun omas poiswei/ ele iellensano. (Jokaisen kuin sinulta anoopi anna/ ja siltä joka sinun omaasi pois wie/ älä jällens sano.)

31 Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.

31 Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää tekin samoin heille.

31. Ja niinkuin te tahdotte, että ihmisten pitää teille tekemän, niin tehkäät te heillekin.

31. Ja nijncuin te tahdotta että ihmisten pitä teille tekemän nijn tehkät te heillekin.

31. Ja ninquin te tahdotta ette Inhimisten pite teiden tekemen/ nin tehkette te mös heille samalmoto. (Ja niinkuin te tahdotte että ihmisten pitää teidän tekemän/ niin tehkäätte te myös heille samalla muotoa.)

32 Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.

32 Jos rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä kiitos teille siitä tulee? Myös syntiset rakastavat niitä, jotka heitä rakastavat.

32. Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä kiitos teille siitä on? sillä syntisetkin rakastavat niitä, joilta he rakastetaan.

32. Ja jos te racastatte nijtä jotca teitä racastawat mikä kijtos teille sijtä on? sillä racastawat syndisetkin nijtä joilda he racastetan.

32. Ja ios te racastat nijte iotca teite racastauat/ mike kijtos teille sijte on? Sille Syndisetki racastauat nijte ioilda he racastetan. (Ja jos te rakastat niitä jotka teitä rakastawat/ mikä kiitos teillä siitä on? Sillä syntisetkin rakastawat niitä joilta he rakastetaan.)

33 Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.

33 Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mikä kiitos teille siitä tulee? Sillä syntisetkin tekevät samoin.*

33. Ja jos te teette hyvää hyväntekijöillenne, mikä kiitos teillä siinä on? sillä syntiset sen myös tekevät.

33. Ja jos te teettä hywä teidän hywintekijllen mikä kijtos teille sijtä on? sillä syndiset sen myös tekewät.

33. Ja ios te hyue teet teiden hyuin tekijllen/ mike kijtos teille sijte on? Sille Syndiset sen mös tekeuet. (Ja jos te hywää teet teidän hywäntekijällen/ mikä kiitos teille siitä on? Sillä syntiset sen myös tekewät.)

34 Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin.

34 Jos lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mikä kiitos teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin.

34. Ja jos te lainaatte niille, joilta te toivotte jälleen saavanne, mikä kiitos teillä siitä on? sillä syntisetkin lainaavat syntisille, että he tasan jälleen saisivat.

34. Ja jos te lainatte nijlle joilda te toiwotta jällens saawan mikä kijtos teille sijtä on? sillä syndisetkin lainawat syndisille että he tasan jällens saawat.

34. Ja ios te lainat nijlle ioilda te toiuot iellessauanne/ mike kijtos teille sijte on? Sille Syndisetki synnisille lainauat/ ette he tasan iellensse sauat. (Ja jos te lainaat niille joilta te toiwot jällens saawanne/ mikä kiitos teille siitä on? Sillä syntisetkin syntisille lainaawat/ että he tasan jälleensä saawat.)

35 Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.

35 Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa toivomatta mitään takaisin, niin teidän palkkanne on suuri ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä Hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.

35. Kuitenkin rakastakaat teidän vihollisianne ja tehkäät hyvää, ja lainatkaat, ja älkäät mitään siitä toivoko: niin teidän palkkanne on suuri, ja teidän pitää oleman Ylimmäisen pojat; sillä hän on laupias kiittämättömiä ja pahoja kohtaan.

35. Mutta parammin racastacat teidän wihollisian ja hywä tehkät ja lainatcat ja älkät mitän sijtä toiwoco nijn teidän palckan on suuri ja teidän pitä oleman ylimmäisen pojat: sillä hän on laupias kijttämättömiä ja pahoja cohtan.

35. Mutta paramin racastacat teiden wiholisian/ ia hyuetehcket ia lainacat/ ei miten sijte toiuoden/ ia teiden Palcana pite oleman swren/ Ja teiden pite oleman sen Ylimeisen Poiat. Sille hen ombi Laupias cunniattomadehen ia pahain cochtan. (Mutta paremmin rakastakaat teidän wihollisian/ ja hywää tehkäät ja lainatkaat/ ei mitään siitä toiwoen/ ja teidän palkkana pitää oleman suuren/ Ja teidän pitää oleman sen ylimmäisen pojat. Sillä hän ompi laupias kunniattomaiden ja pahain kohtaan.)

36 Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.

36 Olkaa (siis) armahtavaisia niin kuin (myös) Isänne on armahtavainen.

36. Olkaat sentähden laupiaat, niinkuin teidän Isännekin laupias on.

36. OLcat sentähden laupiat nijncuin teidän Isängin laupias on.

36. Olcat Senteden Laupiat/ ninquin mös teiden Isen Laupias ombi. (Olkaat sentähden laupiaat/ niinkuin myös teidän Isän laupias ompi.)

37 Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

37 Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää tuomiota langettako, niin ei teillekään tuomiota langeteta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

37. Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi: älkäät sadatelko, ettei teitä sadateltaisi: anteeksi antakaat, niin teille anteeksi annetaan.

37. Älkät duomitco ettei teitä duomitais: älkät sadatelco ettei teitä sadatellais: andexi andacat nijn teillengin andexi annetan.

37. Elket domitko/ nin ette te domita. Elkette sadhatelco/ nin ette te sadhateta. Andexiandaca/ nin teiden andexiannetan. Andacat/ nin teiden annetan. (Älkäät tuomitko/ niin ette te tuomita. Älkäätte sadatelko/ niin ette te sadateta. Anteeksi antakaa/ niin teidän anteeksi annetaan. Antakaat/ niin teidän annetaan.)

38 Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."

38 Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, ravistettu ja kukkurainen annetaan helmaanne. Millä mitalla te siis mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."

38. Antakaat, ja teille annetaan: hyvän mitan, likistetyn ja sullotun, ja ylitsevuotavan he antavat teidän helmaanne; sillä juuri sillä mitalla, jolla te mittaatte, pitää teille jälleen mitattaman.

38. Hywän mitan likistetyn sullotun ja ylidze wuotawan he andawat teidän helmanne: sillä juuri sillä mitalla jolla te mittatte pitä muutkin teille mittaman.

38. Hyuen Mitan/ ia likistetyn/ ia sullotun ia ylitzewotauan he andauat teiden helmana. Sille iwri samalla mitalla iolla te mittatte pite muudh teille mittaman. (Hywän mitan/ ja likistetyn/ ja sullotun ja ylitsewuotawan he antawat teidän helmaanne. Sillä juuri samalla mitalla jolla te mittaatte pitää muut teille mittaaman.)

39 Hän sanoi heille myös vertauksen: "Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan?

39 Hän puhui heille myös vertauksen: "Ei kai sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat putoa kuoppaan?

39. Mutta hän sanoi heille vertauksen: taitaako sokia sokiaa taluttaa? eikö he molemmat hautaan lankee?

39. Ja hän sanoi heille wertauxen: taitaco sokia toista sokiata talutta? eikö he molemmat hautaan lange?

39. Ja hen sanoi heille Wertaudhen/ Woico yxi Sokia toista sokiata talutta? Eikö he molemat Hautan lange? (Ja hän sanoi heille wertauksen/ Woiko yksi sokea toista sokeata taluttaa? Eikö he molemmat hautaan lankee?)

40 Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa.

40 Opetuslapsi ei ole opettajaansa parempi, mutta täysin oppineena jokainen on niin kuin opettajansa.

40. Ei ole opetuslapsi ylitse mestarinsa, mutta jokainen on täydellinen, kuin hän on niinkuin hänen mestarinsa.

40. Ei ole Opetuslapsi parembi Mestaritans: mutta cosca Opetuslapsi on nijncuin hänen Mestarins nijn hän on täydellinen.

40. Ei ole Opetuslapsi henen Mestarins päle/ Mutta coska Opetuslapsi ombi ninquin henen Mestarins/ nin hen ombi teudhelinen. (Ei ole opetuslapsi hänen mestarinsa päälle/ Mutta koska opetuslapsi ompi niinkuin hänen mestarinsa/ niin hän ompi täydellinen.)

41 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?

41 Mutta kuinka näet roskan, joka on veljesi silmässä, etkä huomaa hirttä, joka on omassa silmässäsi?

41. Mutta kuinkas näet raiskan, joka on veljes silmässä, vaan et havaitse malkaa, joka on omassa silmässäs?

41. Wai cuingas raiscan näet weljes silmäs mutta et hawaidze malca omas silmäsäs?

41. Wai mites näet raiskan sinun welies silmes/ mutta ett sine hauaitze Malka ioca on omas silmeses? (Wai mitäs näet raiskan sinun weljesi silmässä/ mutta et sinä hawaitse malkaa joka on omassa silmässäsi?)

42 Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.

42 (Tai) kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veli, annas minä otan pois roskan joka on silmässäsi', etkä itse näe hirttä omassa silmässäsi? Tekopyhä, heitä ensin pois hirsi omasta silmästäsi, ja sitten näet selvästi ottaa pois roskan, joka on veljesi silmässä.

42. Eli kuinkas taidat sanoa veljelles: veljeni, pidä, minä otan raiskan, joka on silmässäs, ja et itse näe malkaa, joka on omassa silmässäs? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäs, ja katso sitte, jos taidat ottaa raiskan, joka on veljes silmässä.

42. Eli cuingas taidat sano weljelles: weljen pidä minä otan raiscan silmästäs ja et näe malca omas silmäsäs? Sinä ulcocullattu ota ensin malca omast silmästäs ja cadzo sijtte jos taidat otta raiscan weljes silmästä.

42. Eli quinga sine woit sano welielles/ pidhexi welien/ mine otan raiskan vlos silmestes/ ia ett sine itze näe Malka omas silmeses? Sine vlcokullattu/ ota ensin Malka omast silmestes/ ia sijtte catzo/ ettes vlosotaisit raiskan ioca on sinun welies silmes. (Eli kuinka sinä woit sanoa weljellesi/ piteeksi weljen/ minä otan raiskan ulos silmästäsi/ ja et sinä itse näe malkaa omas silmässäsi? Sinä ulkokullattu/ ota ensin malka omasta silmästäsi/ ja sitten katso/ että ulosottaisit raiskan joka jon sinun weljesi silmässä.)

43 Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän;

43 Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän.

43. Sillä ei ole se hyvä puu, joka tekee pahan hedelmän, eikä paha puu, joka tekee hyvän hedelmän.

43. Sillä ei ole se hywä puu joca teke pahan hedelmän eikä paha puu tee hywä hedelmätä.

43. Sille ei ole se hyue Pw/ ioca pahan hedhelmen teke/ Eike paha Pw teghe hyue hedhelmete. (Sillä ei ole se hywä puu/ joka pahan hedelmän tekee/ Eikä paha puu tee hywää hedelmätä.)

44 sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta.

44 Jokainen puu tunnetaan siis omasta hedelmästään, sillä ei orjantappuroista koota viikunoita eikä orjanruusupensaasta korjata viinirypäleitä.

44. Sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästänsä; sillä ei orjantappuroista koota fikunia, eikä ohdakkeista haeta viinamarjoja.

44. Waan jocainen puu tutan hedelmästäns. Ei orjantappuroist coota ficunita eikä ohdakeist haeta wijnamarjoja.

44. Sille iocainen Pw tutan henen hedhelmestens. Sille eiuet he coko Orientappuroist Ficonita/ Eike mös haijeta Winamaria Odhakeist. (Sillä jokainen puu tutaan hänen hedelmästänsä. Sillä eiwät he kokoaa orjantappuroista wiikunia/ Eikä myös haeta wiinamarjaa ohdakkeista.)

45 Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

45 Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvästä aarrekammiosta esiin hyvää ja paha ihminen tuo (sydämensä) pahasta (aarrekammiosta) esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu.

45. Hyvä ihminen tuottaa edes sydämensä hyvästä tavarasta hyvää, ja paha ihminen sydämensä pahasta tavarasta tuottaa edes pahaa. Sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu.

45. Hywä ihminen tuotta edes sydämens hywäst tawarast hywä: Ja paha ihminen hänen sydämens pahast tawarast tuotta edes paha. Sillä millä sydän on täytetty sitä puhu myös hänen suuns.

45. Hyue Inhiminen henen sydhemens hyuest tauarast/ edestootta hyue Ja paha Inhiminen henen sydhemens pahast tauarast edestootta paha. Sille ette Sydhemen runsaudhest puhu henen suuns. (Hywä ihminen hänen sydämestänsä hywästä tawarasta/ edestuotte hywää. Ja paha ihminen hänen sydämensä pahasta tawarasta edestuotte pahaa. Sillä että sydämen runsaudesta puhuu hänen suunsa.)

46 Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon?

46 Miksi kutsutte minua nimellä, ’Herra, Herra', ettekä tee mitä sanon?

46. Mitä te siis minua kutsutte Herra, Herra! ja ette tee, mitä minä sanon?

46. MItä te sijs minua cudzutta HERra HERra ja et tee mitä minä sanon?

46. Mite te cutzutta sis minua HERRA/ HERRA/ ia ette te teghe mite mine sanon? (Mitä te kutsutte siis minua HERRA/ HERRA/ ja ette te tee mitä minä sanon?)

47 Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan — minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on.

47 Jokainen, joka tulee luokseni ja kuulee sanani ja tekee niitten mukaan — minä osoitan teille kenen kaltainen hän on.

47. Kuka ikänä tulee minun tyköni, ja kuulee minun sanani, ja tekee ne, sen minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on.

47. Cuca ikänäns tule minun tygöni ja cuule minun puheni ja teke ne sen minä osotan teille kenengä caltainen hän on.

47. Cuca ikenens tule minun tykeni ia cwle minun puheni ia teke ne/ sen mine osotan teille kenenge caltainen hen on. (Kuka ikänänsä tulee minun tyköni ja kuulee minun puheeni ja tekee sen/ sen minä osoitan teille kenenkään kaltainen hän on.)

48 Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu.

48 Hän on miehen kaltainen, joka taloa rakentaessaan kaivoi ja meni syvälle ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten tulva tuli, virta syöksähti sitä taloa vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli *kalliolle perustettu*.

48. Hän on sen ihmisen kaltainen, joka huoneensa rakensi, ja kaivoi syvään, ja pani perustuksen kallion päälle. Kuin siis vuo tuli, sysäsi virta sitä huonetta, ja ei voinut häntä liikuttaa; sillä se oli perustettu kallion päälle.

48. Hän on sen ihmisen caltainen joca huonens rakenda ja caiwa sywään ja pane perustuxen callion päälle. Cosca sijs wuo tuli ja wirta sysäis sitä huonetta ei woinut händä lijcutta: sillä se oli perustettu callion päälle.

48. Hen on sen Inhimisen caltainen/ ioca henen Honeens rakenda/ ia caiua syuehen ia panepi aluxen callion päle. Coska sis loodhe tule/ nin wirta sen honen päle sysäpi/ ia ei woinut hende licutta/ Sille se oli perustettu Callion päle. (Hän on sen ihmisen kaltainen/ joka hänen huoneensa rakentaa/ ja kaiwaa sywähän ja paneepi aluksen kallion päälle. Koska siis luoda tulee/ niin wirta sen huoneen päälle sysääpi/ ja ei woinut häntä liikuttaa/ SIllä se oli perustettu kallion päälle.)

49 Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri."

49 Mutta joka kuulee eikä tee, hän on miehen kaltainen, joka perustusta tekemättä rakensi talon maan päälle. Virta syöksähti sitä vastaan ja heti se sortui, ja sen talon kukistuminen oli suuri.”

49. Mutta joka kuulee ja ei tee, se on sen ihmisen kaltainen, joka huoneensa rakensi maan päälle ilman perustusta, jota virta sysäsi, ja se kohta kukistui: jonka huoneen lankeemus oli suuri.

49. Joca taas cuule ja ei tee se on sen ihmisen caltainen joca huonens rakensi maan päälle ilman perustusta jota wirta sysäis ja se cohta cukistui jonga huonen langemus oli suuri. 7

49. Joca taas cwli/ ia ei tehnyt/ se on sen Inhimisen caltainen ioca Honensa rakensi maan päle ilman aluxeta Jonga päle wirta syses ia cocta cukistui/ ia sen Honen langeus oli swri. (Joka taas kuuli/ ja ei tehnyt/ se on sen ihmisen kaltainen joka huoneensa rakensi maan päälle ilman aluksia. Jonka päälle wirta sysäsi ja kohta kukistui/ ja sen huoneen lankeus on suuri.)