17 luku

Jeesus puhuu viettelyksistä ja oikeasta menettelystä rikkovaa veljeä kohtaan 1 – 4, uskon voimasta 5, 6, ja kuinka opetuslapsen tulee tunnustaa itsensä ansiottomaksi palvelijaksi 7 – 10; parantaa kymmenen pitalista miestä 11 – 19, puhuu Jumalan valtakunnasta 20, 21 ja tulemuksestaan 22 – 37.

1 Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!

1 Ja Hän sanoi opetuslapsilleen: "On mahdotonta viettelysten olla tulematta, mutta voi sitä, jonka vaikutuksesta ne tulevat.

1. Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!

1. NIjn hän sanoi Opetuslapsillens: se on mahdotoin ettei pahennuxet tule.

1. NIn sanoi hen Opetuslapsillens/ Se on mahdothoin ettei Pahenoxet tule. (Niin sanoi hän opetuslapsillensa/ Se on mahdotoin että pahennukset tulee.)

2 Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä.

2 Hänen olisi parempi jos (iso*) myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelisi yhden näistä pienistä.

2. Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.

2. Woi händä jonga cautta ne tulewat se olis hänelle parambi että myllyn kiwi ripustettaisin hänen caulaans ja heitetäisin mereen cuin hän jongun näistä pienistä pahennais.

2. We quitengin henelle/ ionga cautta ne tuleuat/ Se olis henelle parambi/ ette Myllykiui henen Caulans ripustetaisin/ ia heiteteisin Merehen/ quin hen iongun neiste Pieniste pahennais. (Woi kuitenkin hänelle/ jonka kautta ne tulewat/ Se olis hänelle parempi/ että myllykiwi hänen kaulaansa ripustettaisiin/ heitettäisiin mereen/ kuin hän jonkun näistä pienistä pahentais.)

3 Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.

3 Pitäkää vaari itsestänne! Jos veljesi tekee syntiä (sinua vastaan), nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.

3. Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.

3. Carttacat teitänne. Jos weljes ricko sinua wastan nijn nuhtele händä ja jos hän idzens paranda nijn anna hänelle andexi.

3. Cartacat teiten. Jos sinun Welies wastas rickopi/ nin nuchtele hende/ ia ios hen itzens paranda/ nin anna henelle andexi. (Karttakaat teitän. Jos sinun weljesi wastaasi rikkoopi/ niin nuhtele häntä/ ja jos hän itsensä parantaa/ niin anna hänelle anteeksi.)

4 Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi."

4 Jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa (päivässä) kääntyy puoleesi sanoen: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi."

4. Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.

4. Ja jos hän seidzemen kerta päiwäs ricko sinua wastan ja seidzemen kerta päiwäs sinun tygös palaja sanoden: minä cadun nijn anna hänelle andexi.

4. Ja ios hen seitzemist peiues ricko sinua wastan/ ia seitzemist peiues pala sinun tyges sanoden/ Mine cadhun/ nin anna henele andexi. (Ja jos hän seitsemästi päiwässä rikkoo sinua wastaan/ ja seitsemästi päiwässä palaa sinun tykösi sanoen/ Minä kadun/ niin anna hänelle anteeksi.)

5 Ja apostolit sanoivat Herralle: "Lisää meille uskoa".

5 Apostolit sanoivat Herralle: ”Lisää meille uskoa."

5. Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.

5. JA Apostolit sanoit HERralle lisä meille usco.

5. Ja Apostolit sanoit Herralle/ Lise meille wsko. (Ja apostolit sanoit hänelle/ Lisää meille uskoa.)

6 Niin Herra sanoi: "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä.

6 Niin Herra sanoi: "Jos teillä olisi usko niin kuin sinapinsiemen, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä.

6. Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.

6. Mutta HERra sanoi: jos teillä olis usco nijncuin Sinapin siemen ja te sanoisitte tälle medzäficunapuulle: nouse ja siirrä sinus mereen nijn hän cuulis teitä.

6. Mutta Herra sanoi/ Jos teille olis wsko ninquin Sinapin siemen/ ia sanoisit telle Willi ficunapwlle/ Ylesiurita sinus ia sijrdhä sinus Merehen/ nin hen cwlis teite. (Mutta Herra sanoi/ Jos teillä olisi usko niinkuin sinapin siemen/ ja sanoisit tälle williwiikunapuulle/ Ylös juurita sinus ja siirrä sinun mereen/ niin hän kuulisi teitä.)

7 Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'?

7 Mutta kuka teistä, jolla on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, hänen pellolta tullessaan sanoo [tälle]: 'Käy heti aterialle'?

7. Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?

7. MUtta kenellä teistä on palwelia joca kyndä taicka carja caidze ja cosca hän medzäst cotia tule että hän sano hänelle: mene cohta atrioidzeman?

7. Mutta kelle teiste ombi Paluelia/ ioca kynde taicka Caria caitze/ coska hen Cotia tule metzest/ ette hen sanopi henelle/ Mene cochta atrioitzeman? (Mutta kellä teistä ompi palwelija/ joka kyntää taikka karjaa kaitsee/ koska hän kotia tulee metsästä/ että hän sanoopi hänelle/ Minä kohta aterioitseman?)

8 Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'?

8 Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista *minulle ateria*, vyötä itsesi ja palvele minua sillä aikaa, kun syön ja juon, ja sitten syö ja juo sinä'?

8. Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?

8. Eikö hän pikemmin sano hänelle: walmista ehtolist sonnusta sinus ja palwele minua nijncauwan cuin minä syön ja juon ja syö ja juo sinä sijtte.

8. Eikö hen pikimin sano henelle? Walmista echtolist/ sonnusta sinus/ ia paluele minua/ nincauuan quin mine söön ia ioon/ ia sijtte söö ia ioo sine. (Eikö hän pikemmin sano hänelle? Walmista ehtoollista/ sonnusta sinus/ ja palwele minua/ niin kauan kuin minä syön ja juon/ ja sitten syö ja juo sinä..)

9 Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? (En luule.)

9 Ei kai hän kiitä (tuota) palvelijaa siitä kun tämä teki mitä (hänen) oli käsketty? (En luule.)

9. Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.

9. Wai kijttäkö hän palweliatans että hän teki mitä hänelle käsketty oli?

9. Wai kijttekö hen Paluelians/ ette hen teki mite henelle kesketty oli? (Wai kiittääkö hän palwelijaansa/ että hän teki mitä hänelle käsketty oli?)

10 Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'."

10 Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty, sanokaa: 'Olemme ansiottomia palvelijoita, (sillä) olemme tehneet sen, mitä olimme velvolliset tekemään.' "

10. Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.

10. En luule. Nijn myös te cosca te oletta caicki tehnet cuin teille käsketty on nijn sanocat: me olemma kelwottomat palweliat me teimme nijncuin meidän pitikin tekemän.

10. En lwle. Nin mös te/ coska te oletta * caiki tehnyet/ iotca teille kesketyt ouat/ nin sanocat/ Me olema keluottomat palueliat/ Me teijmme quin meiden piti tekemen. (En luule. Niin myös te/ koska te olette kaikki tehneet/ jotka teille käsketyt owat/ niin sanokaat/ Me olemme kelwottomat palwelijat/ Me teimme kuin meidän piti tekemän.)

11 Ja kun hän oli matkalla Jerusalemiin, kulki hän Samarian ja Galilean välistä rajaa.

11 Ollessaan matkalla Jerusalemiin Hän kulki Samarian ja Galilean keskitse.

11. Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.

11. JA tapahtui että hän meni Jerusalemita päin ja matcusti keskeldä Samarian ja Galilean.

11. JA se tapachtui/ hen meni Jerusalemin pein/ matkusti hen keskelde Samarian ia Galilean. (Ja se tapahtui/ hän meni Jerusalemiin päin/ matkusti hän keskeltä Samarian ja Galilean.)

12 Ja hänen mennessään erääseen kylään kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi;

12 Kun Hän meni erääseen kylään Häntä vastaan tuli kymmenen pitaalista miestä. He jäivät seisomaan loitolle

12. Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,

12. Ja cuin hän tuli yhten kylän cohtaisit händä kymmenen spitalista miestä jotca taambana seisoit:

12. Ja quin hen tuli ychten Kylen/ coctasit henen kymenen Spitalist mieste/ iotca taamban seisoit/ (Ja kuin hän tuli yhteen kylään/ kohtasit hänen kymmenen spitaalista miestä/ jotka taampana seisoit/)

13 ja he korottivat äänensä ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!"

13 ja korottivat äänensä sanoen: "Jeesus, mestari, armahda meitä!"

13. Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!

13. Ja corgotit änens sanoden: Jesu racas Mestari armahda meidän päällem.

13. ia corghotit änens/ ia sanoit/ Iesu racas Mestari/ armadha meiden pälen. (ja korotit äänensä/ ja sanoit/ Jesus rakas Mestari/ armahda meidän päällen.)

14 Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille". Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat.

14 Heidät nähdessään Hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille." Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat.

14. Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.

14. Ja cosca hän ne näki sanoi hän heille: mengät ja osottacat teitän Papeille. Ja tapahtui että he mennesäns tulit puhtaxi.

14. Ja coska hen ne näki/ sanoi hen heille/ Menget/ ia osottacat teiten Papille. Ja se tapachtui/ ette he mennesens tulit puchtaxi. (Ja koska hän ne näki/ sanoi hän heille/ Menkäät/ ja osoittakaat teitän papille. Ja se tapahtui/ että he mennessäns tulit puhtaaksi.)

15 Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä

15 Mutta yksi heistä — nähtyään olevansa parannettu — palasi ylistäen kovalla äänellä Jumalaa

15. Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,

15. Nijn yxi heistä cosca hän näki että hän parattu oli palais jällens ja cunnioitti Jumalata suurella änellä:

15. Nin yxi heiste/ coska hen näki ette hen parattu oli/ palasi hen iellens/ ia kunnioitti Jumalata swrella änelle/ (Niin yksi heistä/ koska hän näki että hän parattu oli/ palasi hän jällens/ ja kunnioitti Jumalata suurella äänellä/)

16 ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen.

16 ja heittäytyi kasvoilleen Hänen jalkainsa juureen kiittäen Häntä. Ja hän oli samarialainen.

16. Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.

16. Ja langeis caswoillens hänen jalcains juuren ja kijtti händä.

16. ia langesi casuollens henen Jalcains iuren/ ia kijtti hende. (ja lankesi kaswoillensa hänen jalkainsa juureen/ ja kiitti häntä.)

17 Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat?

17 Niin Jeesus vastasi sanoen: "Eivätkö ne kymmenen puhdistuneet? (Mutta) missä ne yhdeksän ovat?

17. Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?

17. Ja se oli Samaritanus. Mutta Jesus sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? cusasta yhdexän owat?

17. Ja se oli yxi Samaritanus. Mutta Iesus wastasi ia sanoi/ Eikö kymenen puhdistettu? Cussa sis ne Yhdexen ouat? (Ja se oli yksi samaritanus. Mutta Jesus wastasi ja sanoi/ EIkö kymmnen puhdistettu? Kussa siis ne yhdeksän owat?)

18 Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?"

18 Eikö ollut* muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään paitsi tämä muukalainen?"

18. Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.

18. Ei ole muita palainnut Jumalata cunnioidzeman cuin tämä muucalainen?

18. Ei ole leutty/ iotca palasit/ ia annoit Jumala' cunnian/ waan teme Mucalainen? (Ei ole löydetty/ jotka palasit/ ja annoit Jumalan kunnian/ waan tämä muukalainen?)

19 Ja hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut".

19 Sitten Hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene. Uskosi on sinut pelastanut."

19. Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.

19. Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene sinun uscos on sinun wapahtanut.

19. Ja hen sanoi henelle Nouse yles ia mene/ Sinun wskos ombi sinun wapactanut. (Ja hän sanoi hänelle Nouse ylös ja mene/ Sinun uskosi ompi sinun wapahtanut.)

20 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,

20 Kun fariseukset kysyivät Häneltä, milloin Jumalan valtakunta tulee, Hän vastasi heille sanoen: "Jumalan valtakunta ei tule havaittavalla tavalla,

20. Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.

20. JA Phariseuxilda kysyttin: cosca Jumalan waldacunda olis tulewa? Wastais hän heille ja sanoi: ei Jumalan waldacunda tule ulconaisella menolla eikä myös sanota:

20. Coska hen nyt Phariseusilde kysyttin/ Coska Jumala' Walda ku'da olis tuleua/ wastasi hen heille ia sanoi/ Ei Jumala' Waldaku'da tule * wlkolisen menon cansa/ eike he mös sano/ (Koska hän nyt phariseuksilta kysyttiin/ Koska Jumalan waltakunta olisi tulewa/ wastasi hän heille ja sanoi/ Ei Jumalan waltakunta tule ulkoisen menon kanssa/ eikä he myös sano/)

21 eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".

21 eikä 'voida sanoa: ’Katso, täällä’ tai: ’(Katso,) tuolla.' Sillä katso, Jumalan valtakunta on keskellänne.”

21. Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

21. Cadzo täsä cadzo siellä: sillä cadzo Jumalan waldacunda on teidän sisällänne.

21. Catzo tesse catzo sielle. Sille catzo/ Jumala' Waldaku'da ombi teiden sisellenne. (Katso tässä katso siellä. Sillä katso/ Jumalan waltakunta ompi teidän sisällänne.)

22 Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä.

22 Mutta opetuslapsille Hän sanoi: "Tulee aika, jolloin haluatte nähdä yhtä Ihmisen Pojan päivää ettekä näe.

22. Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.

22. Nijn hän sanoi Opetuslapsillens: se aica tule että te halajatte nähdä yhtäkin ihmisen Pojan päiwä ja et te saatcan nähdä.

22. Nin sanoi hen Opetuslapsillens/ Se aica tulepi/ Coska te halaat nädhexen ychte Inhimisen Poian peiuiste/ ia ette te näe. (Niin sanoi hän opetuslapsillensa/ Se aika tuleepi/ Koska te halaat nähdäksen yhtä Ihmisen Pojan päiwistä/ ja ette te näe.)

23 Ja teille sanotaan: 'Katso, tuolla hän on!' 'Katso, täällä!' Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä.

23 Ja teille sanotaan: 'Katso, täällä*!' (tai:) 'Katso, tuolla!' Älkää lähtekö älkääkä juosko perässä.

23. Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.

23. Ja he sanowat teille: cadzo täsä cadzo siellä älkät mengö älkät seuratco:

23. Ja he sanouat teille/ Catzo tesse/ catzo sielle/ Elkette mengö/ elkette mös seuratko. (Ja he sanowat teille/ Katso tässä/ katso siellä/ Älkäätte menkö/ älkäätte myös seuratko.)

24 Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva.

24 Sillä niin kuin salama, (joka) leimahtaessaan valaisee taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva päivänään.

24. Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.

24. Sillä nijncuin pitkäisen leimaus Taiwan alla leimahta ja paista caickein päälle cuin Taiwan alla owat: nijn myös pitä ihmisen Pojan päiwänä oleman.

24. Sille ninquin Pitkeisen leimaus ylehelde leimachta/ ia paista caikein päle/ iotca Taiuan alla ouat/ Nin mös pite Inhimisen Poian henen peiuenens oleman. (Sillä niinkuin pitkäisen leimaus ylhäältä leimahtaa/ ja paistaa kaikkein päälle/ jotka taiwaan alla owat/ Niin myös pitää Ihmisen Pojan hänen päiwänänsä oleman.)

25 Mutta sitä ennen pitää hänen kärsimän paljon ja joutuman tämän sukupolven hyljittäväksi.

25 Mutta sitä ennen Hänen pitää paljon kärsiä ja joutua tämän sukupolven hylkimäksi.

25. Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.

25. Mutta ennen tule hänen paljo kärsiä ja hyjättä täldä sucucunnalda.

25. Mutta ennen tule henen palio kerssie/ ia hyliette teste Sucukunnast. (Mutta ennen tulee hänen paljon kärsiä/ ja hyljättää tästä sukukunnasta.)

26 Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä:

26 Ja niin kuin tapahtui Nooan päivinä, niin on myös Ihmisen Pojan päivinä:

26. Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.

26. Ja nijncuin tapahdui Noen päiwinä nijn myös tapahtu ihmisen Pojan päiwänä.

26. Ja ninquin tapachtui Noen peiuine/ nin mös tulepi Inhimisen Poian peiuine. (Ja niinkuin tapahtui Noan päiwinä/ niin myös tuleepi Ihmisen Pojan päiwinä.)

27 he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.

27 he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.

27. He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.

27. He söit joit nait ja huolit haman sijhen päiwän asti cuin Noe Arckijn meni ja wedenpaisumus tuli ja hucutti caicki.

27. He söit/ ioit/ nait/ ia holit/ haman sihen peiuen asti/ coska Noe Archan meni/ ia Wedhenpaisumus tuli/ ia cadhotti caiki. (He söit/ joit/ nait/ ja huolit/ hamaan siihen päiwään asti/ koska Noa arkkiin meni/ ja wedenpaisumus tuli/ ja kadotti kaikki.)

28 Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat,

28 Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat.

28. Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.

28. Nijn myös tapahdui Lothin päiwinä: he söit joit ostit myit istutit ja rakensit.

28. Samalmoto mös quin tapachtui Lothin peiuine/ He söit/ ioit/ ostit/ myit/ istutit/ ia rakensit. (Samalla muotoa myös kuin tapahtui Lothin päiwinä/ He söit/ joit/ ostit/ myit/ istutit/ ja rakensit.)

29 mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki,

29 Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi taivaasta tulta ja tulikiveä ja se tuhosi kaikki.

29. Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.

29. Mutta sinä päiwänä cuin Loth Sodomast läxi satoi tulda ja tulikiwe Taiwahast ja hucutti caicki.

29. Mutta sine peiuene coska Loth Sodomast wlosmeni/ nin satoi Tulda ia Tulikiui Taiuahast/ ia cadhotti caiki. (Mutta sinä päiwänä koska Loth Sodomasta ulos meni/ niin satoi tulta ja tulikiweä taiwaasta/ ja kadotti kaikki.)

30 samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.

30 Samoin on sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.

30. Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.

30. Näin pitä myös sinä päiwänä tapahtuman jona ihmisen Poica ilmoitetan.

30. Telletaualla pite mös se peiue oleman/ coska Inhimisen Poica ilmoitetan. (Tällä tawalla pitää myös se päiwä oleman/ koska Ihmisen Poika ilmoitetaan.)

31 Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin.

31 Sinä päivänä älköön se, joka on katolla ja jonka tavarat ovat huoneessa, astuko alas niitä noutamaan. Samoin älköön se, joka on pellolla, kääntykö takaisin.

31. Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.

31. Joca sinä päiwänä caton päällä on ja hänen caluns owat huones: nijn älkön astuco alas nijtä ottaman. Ja joca pellolla on älkön palaitco jätettyiden jälken.

31. Samalla peiuelle/ ioca Caton päle olis/ ia henen Caluns Honesa/ elken alasastuko heite ottaman. Samalmoto/ ioca Wainiolla olis/ elken palatco iätettuidhen ielken. (Samalla päiwällä/ joka katon päällä olisi/ ja hänen kalunsa huoneessa/ älkään alas astuko heitä ottamaan. Samalla muotoa/ joka wainiolla olisi/ älkään palatko jätettyiden jälkeen.)

32 Muistakaa Lootin vaimoa!

32 Muistakaa Lootin vaimoa!

32. Muistakaa Lotin emäntää.

32. Waan muistacat Lothin emändätä.

32. Waan muistacat Lothin Emenen päle. (Waan muistakaat Lothin emännän päälle.)

33 Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen.

33 Joka tahtoo pelastaa* elämänsä, menettää sen, mutta joka sen menettää, säilyttää sen.

33. Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.

33. Jocainen cuin pyytä sieluans wapahta hän sen cadotta ja jocainen cuin sen cadotta hän saatta hänen elämän.

33. Jocainen quin pyte Sieluns wapatta/ sen hen cadhotta/ Ja iocainen quin sen cadhotta/ hen saattapi henen Elemehen. (Jokainen kuin pyytää sielunsa wapahtaa/ sen hän kadottaa/ Ja jokainen kuin sen kadottaa/ hän saattaapi hänen elämään.)

34 Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.

34 Sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen otetaan ja toinen jätetään.

34. Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.

34. Minä sanon teille: sinä yönä caxi macawat yhdellä wuotella yxi ylösotetan ja toinen jätetän.

34. Mine sanon teille/ Sine öne caxi yhdes Wootes macauat/ Yxi ylesotetan/ ia se toinen iäteten. (Minä sanon teille/ Sinä yönä kaksi yhdessä wuoteessa makaawat/ Yksi ylös otetaan/ ja se toinen jätetään.)

35 Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään.

36 Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen otetaan ja toinen jätetään.

35. Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.

35. Caxi ynnä jauhawat yxi ylösotetan ja toinen jätetän.

35. Caxi ynne iauhauat/ Yxi ylesotetan/ ia se toinen iäteten. (Kaksi ynnä jauhawat/ yksi ylös otetaan/ ja se toinen jätetään.)

36 (Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan ylös, toinen jätetään.)”

36 (Kaksi miestä on pellolla; toinen otetaan ja toinen jätetään.)"

36. Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.

36. Ja he sanoit hänelle: HERRA cusa sijs? Nijn hän sanoi heille? cusa raato on sinne myös Cotcat coconduwat.

37 Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle: "Missä, Herra?" Niin hän sanoi heille: "Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat".

37 He vastasivat ja sanoivat Hänelle: "Missä, Herra?" Niin Hän sanoi heille: "Missä raato on, sinne [myös] kotkat kokoontuvat."

37. Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.

36. Ja he wastasit/ ia sanoit henelle. HERRA/ cussa sis? Nin sanoi hen heille/ Cussaikene's Raato ombi/ sinne mös Cotkat heidens cokouat. (Ja he wastasit/ ja sanoit hänelle. HERRA/ kussa siis? Niin sanoi hän heille/ Kussa ikänänsä raato ompi/ sinne myös kotkat heidäns kokoawat.)