10 luku

Jeesus lähettää seitsemänkymmentä opetuslasta 1 – 16, jotka palaavat iloiten 17 – 20, ylistää Isää armon ilmoittamisesta lapsenmielisille 21, 22, sanoo opetuslapsiaan autuaiksi 23, 24, vastaa lainoppineen kysymykseen iankaikkisen elämän perimisestä 25 – 29, puhuu laupiaasta samarialaisesta 30 – 37, sekä käy Martan ja Marian kodissa 38 – 42.

1 Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä.

1 Sen jälkeen Herra valitsi myös seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne itse aikoi mennä.

1. Niin asetti Herra toiset seitsemänkymmentä, ja lähetti heitä kaksin ja kaksin edellänsä joka kaupunkiin ja paikkaan, kuhunka hän itse oli tuleva.

1. NIjn eroitti HERra toiset seidzemenkymmendä ja lähetti heistä caxin ja caxin edellens caickijn Caupungeihin ja paickoihin cuihin hän idzekin oli tulewa ja sanoi heille:

1. SItelehin sis eroitti HERRA toiset seitzemen Kymmende/ ia lehetti heite caxin ia caxin henen edhellens caikin Caupungijn ia Paickoin cuhunga hen itze oli tuleua/ ia sanoi heille/ (Siitä lähin siis eroitti HERRA toiset seitsemän kymmentä/ ja lähetti heitä kaksin ja kaksin hänen edellänsä kaikkiin kaupunkiin ja paikkoin kuhunka hän itse oli tulewa/ ja sanoi heille/)

2 Ja hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.

2 Niin* Hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä eloonsa.

2. Niin hän sanoi heille: eloa tosin on paljo, vaan työväkeä on vähä: rukoilkaat siis elon Herraa, työväkeä lähettämään eloonsa.

2. Elo tosin on suuri waan työwäke on wähä rucoilcat sijs elon HERra työwäke lähettämän eloons.

2. Elo tosin ombi swri/ waan Töwäki on wähe/ Rucoelca sis Elon HERRA/ ette hen vlosleheteis Töwäki henen Elohons/ (Elo tosin ompi suuri/ waan työwäkeä on wähän/ Rukoilkaa siis Elon HERRAA/ että hän uloslähettäisi työwäkeä hänen elohonsa/)

3 Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle.

3 Menkää. Katso, lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.

3. Menkäät: katso, minä lähetän teidät niinkuin karitsat sutten keskelle.

3. Mengät cadzo minä lähetän teidän nijncuin caridzat sutten keskelle.

3. Menget/ Catzo/ Mine leheten teijen ninquin Caritzat Suttein keskelle. (Menkäät/ Katso/ Minä lähetän teidän niinkuin karitsat sutten keskelle.)

4 Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä.

4 Älkää pitäkö mukananne kukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä.

4. Älkäät ottako säkkiä, eikä kukkaroa, eikä kenkiä, ja älkäät ketään tervehtikö tiellä.

4. Älkät ottaco lauckua eikä cuckarota eikä kengiä ja älkät ketän terwehtäkö matcalla.

4. Elket candaco Prentzelite/ eike Tasku/ eike Kengie/ ia elket keteken terwettäkö matcas. (Älkäät kantako prentzeliä/ eikä taskua/ eikä kenkiä/ ja älkäät ketäkään terwehtäkö matkassa.)

5 Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!'

5 Mihin tahansa taloon astutte sisälle, sanokaa ensin: 'Rauha tälle talolle!'

5. Mutta kuhunka huoneesen te menette sisälle, niin sanokaat ensisti: rauha olkoon tälle huoneelle!

5. Cuhunga huonesen te menettä nijn sanocat ensist: rauha olcon tälle huonelle. Ja jos siellä on rauhan lapsi nijn teidän rauhan jää hänen päällens.

5. Cuhu'ga honese' te sisellemenet nin ensin sanocat/ Rauha olcohon tesse Hones. Ja ios sielle ombi Rauhan Lapsi/ Nin teiden rauhan henen pälens iäpi. (Kuhunka huoneessa te sisälle menet niin ensin sanokaat/ Rauha olkoon tässä huoneessa. Ja jos siellä ompi rauhan lapsi/ Niin teidän rauhan hänen päällensä jääpi.)

6 Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.

6 Jos siellä on rauhan lapsi, teidän rauhanne on lepäävä hänen päällään, mutta ellei ole, se palaa teille.

6. Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne jää hänen päällensä; mutta jos ei, niin se palajaa teille.

6. Mutta jos ei oleckan nijn teidän rauhan palaja teillen.

6. Mutta ios toisin/ nin teiden rauhan iellens teille palaia. (Mutta jos toisin/ niin teidän rauhan jällens teille palajaa.)

7 Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon.

7 Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa heidän antimiaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon.

7. Mutta siinä huoneessa viipykäät, syökäät ja juokaat sitä, mitä heillä on; sillä työmies on palkkansa ansiollinen. Älkäät huoneesta huoneeseen käykö.

7. Sijnä huones wijpykät syökät ja juocat mitä teille annetan: sillä työmies on palckans ansiolinen.

7. Sijne sis samas Hones wijpykä/ södhen ia iodhen mite heilde annetan/ Sille ette Tömies on Palckans ansiolinen. (Älkäät huoneesta huoneeseen käykö. Ja kuhunka kaupunkiin te tulette ja he teitä wastaan rupeawat/ niin syökäät mitä teidän eteen pannaan/)

8 Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan,

8 Mihin tahansa kaupunkiin tulettekin ja teidät otetaan vastaan, syökää mitä eteenne pannaan.

8. Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette sisälle, ja he teitä ottavat vastaan, niin syökäät mitä teidän eteenne pannaan,

8. ÄLkät huonest huonesen käykö: ja cuhunga Caupungijn te tuletta ja he teitä ottawat wastan nijn syökät mitä teidän eteen pannan:

8. Elket Honest Honesen kieukö. Ja cuhunga Caupungin te tuletta ia he teite wastarupeuat/ nin söket mite teiden eten pannan/ (ja paratkaa sairaita jotka hänessä owat ja sanokaat heille/ Jumalan waltakunta on lähes teitä tullut.)

9 ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle'.

9 Ja parantakaa siellä olevat sairaat, ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.'

9. Ja parantakaat sairaita, joita siinä on, ja sanokaat heille: Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt.

9. Ja paratcat sairaita cuin sijnä on ja sanocat heille: Jumalan waldacunda on teitä lähestynyt.

9. ia paratka Sairahita iotca henesse ouat ia sanocat heille/ Jumalan Waldakunda on lehes teite tullut. (ja paratkaa sairaita jotka hänessa owat ja sanokaat heille/ Jumalan waltakunta on lähes teitä tullut.)

10 Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teitä ei oteta vastaan, niin menkää sen kaduille ja sanokaa:

10 Mutta mihin tahansa kaupunkiin tulette, eikä teitä oteta vastaan, menkää sen kaduille ja sanokaa:

10. Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette sisälle, ja ei he teitä ota vastaan, niin menkäät ulos sen kaduille, ja sanokaat:

10. Mutta cunga Caupungijn te menettä ja ei teitä oteta wastan nijn mengät sen caduille ja sanocat:

10. Mutta cunga caupungin te sisellemenette/ ia ei he rupe teite wastan/ nin vlosmenget henen Cadhuillens ia sanocat. (Mutta kuhunka kaupunkiin te sisälle menette/ ja ei he rupea teitä wastaan/ niin ulos menkäät hänen kadullensa ja sanokaat.)

11 'Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut, me pudistamme teille takaisin; mutta se tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle'.

11 ”Tomunkin, joka kaupungistanne on tarttunut meihin*, pudistamme teille takaisin, mutta se tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähellenne.'

11. Tomunkin, joka teidän kaupungistanne tarttui meihin, me pudistamme teille: kuitenkin se tietäkäät, että Jumalan valtakunta oli teitä lähestynyt.

11. Tomungin joca teidän Caupungistan tartui meihin me pudistamme teidän päällen: cuitengin se tietkät että Jumalan waldacunda oli teitä lähestynyt.

11. Tomunghin mös/ ioca teiden Caupungist meihin tarttui/ me poispudhistam teiden pälen. Quitengi te se tietkä/ Ette Jumalan waldakunda oli teite lehestenyt. (Tomunkin myös/ joka teidän kaupungista meihin tarttui/ me pois pudistamme teidän päällen. Kuitenkin te se tietäkää/ Että Jumalan waltakunta oli teitä lähestynyt.)

12 Minä sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin.

12 Minä sanon teille, että Sodoman on sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin.

12. Minä sanon teille: Sodomalle pitää sinä päivänä huokiampi oleman kuin sille kaupungille.

12. Minä sanon teille: Sodomalle pitä sinä päiwänä huokiambi oleman cuin sille Caupungille.

12. Mine sanon teille/ Ette Sodomalle sinä peiuene pite hokiambi oleman/ quin sille Caupungille. (Minä sanon teille/ Että Sodomalla sinä päiwänä pitää huokeampi oleman/ kuin sillä kaupungilla.)

13 Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet parannuksen.

13 Voi sinua Korasin! Voi sinua Beetsaida! Sillä jos ne voimateot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, ne olisivat jo aikaa sitten säkissä ja tuhassa istuen muuttaneet mielensä.

13. Voi sinua Koratsin! voi sinua Betsaida! sillä jos Tyrossa ja Sidonissa olisivat senkaltaiset voimalliset työt tehdyt kuin teidän tykönänne ovat tehdyt, niin he olisivat jo aikaa säkissä ja tuhassa istuneet ja parannuksen tehneet.

13. WOi sinuas Chorazin woi sinuas Bethsaida: sillä jos Tyros ja Sidonis olis sencaltaiset woimalliset työt tehdyt cuin täsä owat tehdyt nijn he olisit jo aica säkis ja tuhwas istunet ja parannuxen tehnet.

13. We sinulle Chorazin/ We sinulle Bethsaida/ Sille ios Tyros ia Sidonis olis sencaltaiset auwut tehdyt iotca teisse tehdyt ouat/ he olisit muinen Jouhiwattees ia tuhgas istuden tehnyet parannoxen. (Woi sinulle Chorazin/ Woi sinulle Bethsaida/ Sillä jos Tyrossa ja Sidonissa olisi senkaltaiset awut tehdyt jotka teissä tehdyt owat/ he olisi muinen jouhiwaatteessa ja tuhkassa istuen tehneet parannuksen.)

14 Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin teidän.

14 Mutta Tyyron ja Siidonin on tuomiolla helpompi kuin teidän.

14. Kuitenkin Tyrolle ja Sidonille pitää huokiampi tuomiolle oleman kuin teille.

14. Cuitengin Tyrolle ja Sidonille pitä huokiambi Duomiolla oleman cuin teille.

14. Quitengi Tyron ia Sidonin pite hokiambi oleman Domiolla/ quin teille. (Kuitenkin Tyron ja Sidonin pitää huokeampi oleman tuomiolla/ kuin teillä.)

15 Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas.

15 Ja sinä Kapernaum, *joka olet korotettu* taivaaseen saakka! Tuonelaan asti sinut syöstään alas.

15. Ja sinä Kapernaum, joka olet taivaasen asti korotettu, sinä pitää hamaan helvettiin alas sysättämän.

15. Ja sinä Capernaum joca olet Taiwasen asti corgotettu sinun pitä helwettin sysättämän.

15. Ja sine Capernaum ioca olet Taiuasen asti corghotettu/ sinun pite Heluettin alassysetteme'. (Ja sinä Kapernaum joka olet taiwaaseen asti korotettu/ sinun pitää helwettiin alas sysättämän.)

16 Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."

16 Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää Hänet, joka on minut lähettänyt.”

16. Joka teitä kuulee, se minua kuulee, ja joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minun; mutta joka minun katsoo ylön, hän katsoo ylön sen, joka minun lähetti.

16. Joca teitä cuule se minua cuule ja joca teitä ylöncadzo se ylöncadzo minun joca taas minun ylöncadzo hän ylöncadzo sen joca minun lähetti.

16. Joca teite cwle/ se cwle minun. Ja ioca teite ylencatzo/ se ylencatzo minun/ Joca taas minun ylencatzo/ hen ylencatzo sen ioca minun lehetti. (Joka teitä kuulee/ se kuulee minun. Ja joka teitä ylenkatsoo/ se ylenkatsoo minun/ Joka taas minun ylenkatsoo/ hän ylenkatsoo sen joka minun lähetti.)

17 Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden".

17 Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi vuoksi."

17. Niin ne seitsemänkymmentä palasivat ilolla, sanoen: Herra, perkeleetkin ovat sinun nimes kautta meidän allemme annetut.

17. NIjn ne seidzemenkymmendä palaisit ilolla sanoden: HERra Perkeletkin owat sinun Nimes cautta meidän alamme annetut.

17. Nin ne Seitzemenkymende ilon cansa iellenspalasit sanoden/ HERRA/ Perkelet mös meiden alanannetan sinun Nimes cautta. (Niin ne seitsemänkymmentä ilon kanssa jällens palasit sanoen/ HERRA/ perkeleet myös meidän alle annetaan sinun nimesi kautta.)

18 Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.

18 Mutta Hän sanoi heille: "Näin saatanan lankeavan taivaasta kuin salaman.

18. Niin hän sanoi heille: minä näin saatanan taivaasta lankeevan niinkuin pitkäisen tulen.

18. Nijn hän sanoi heille: minä näin Sathanin Taiwast langewan nijncuin pitkäisen leimauxen.

18. Nin sanoi hen heille/ Mine nein Sathanam Taiuahast langeuan ninquin Pitkesen leimauxen. (Niin sanoi hän heille/ MInä näin sathanan taiwahasta lankeawan niinkuin pitkäisen leimauksen.)

19 Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.

19 Katso, annan* teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.

19. Katso, minä annan teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vaihollisen voimaa, ja ei teitä mikään ole vahingoitseva,

19. Cadzo minä annan teille woiman tallata kärmet ja Scorpionit ja caicke wihollisen wäke ja ei teille mikän ole wahingoidzewa.

19. Catzo/ Mine annan teille woiman tallata kärmetten ia Scorpionin päle/ ia caiken Wiholisen wäen päle/ ia ei miten teille wahingoita. (Katso/ Minä annan teille woiman tallata käärmeitten ja scorpionin päälle/ ja kaiken wihollisen wäen päälle/ ja ei mitään teitä wahingoita.)

20 Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

20 Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa (pikemmin) siitä, että nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

20. Kuitenkin älkäät siitä iloitko, että henget teidän allenne annetaan; vaan iloitkaat paremmin, että teidän nimenne ovat kirjoitetut taivaissa.

20. Cuitengin älkät iloitco että henget teidän alanne annetan: waan iloitcat parammin että teidän nimen owat kirjoitetut Taiwahis.

20. Quitengi elkette sijte iloitko ette Henget teiden alana'neta'/ waan iloitkat paramin ette teide' Nime' ouat kirioitetut Taiuahis. (Kuitenkin älkäätte siitä iloitko että henget teidän allenne annetaan/ waan iloitkaat paremmin että teidän nimen owat kirjoitetut taiwahissa.)

21 Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.

21 Sillä hetkellä Jeesus* riemuitsi [Pyhässä] Hengessä ja sanoi: "Ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja olet ilmaissut ne lapsenmielisille. Niin Isä, sillä näin oli sinun tahtosi.

21. Sillä hetkellä riemuitsi Jesus hengessä ja sanoi: minä kiitän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, ettäs nämät salasit viisailta ja toimellisilta, ja olet ne ilmoittanut pienille : tosin, Isä, niin oli sinun hyvä tahtos.

21. SIllä hetkellä riemuidzi Jesus Henges ja sanoi: Minä kijtän sinua Isä Taiwan ja Maan HERra ettäs nämät salaisit wijsailda ja toimellisilda ja olet ne ilmoittanut tyhmille ja tosin näin olet sinä Isä mieldynyt:

21. Samalla hetkelle riemuitzi Iesus Henges ia sanoi/ Mine kite' sinu Ise/ Taiuan ia Maan Herra/ ettes neme salasit wijsailda ia toimelisilda/ ia olet ne ilmoittanut Tyhmille/ Ja tosin/ sille ette näin sine olet mieltynyt Ise/ (Samalla hetkellä riemuitsi Jesus Hengessä ja sanoi/ Minä kiitän sinua Isä/ Taiwaan ja maan Herra/ että nämä salasit wiisailta ja toimellisilta/ ja olet ne ilmoittanut tyhmille/ ja tosi/ sillä että näin sinä olen mieltynyt Isä/)

22 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."

22 Kaikki on Isäni antanut minulle, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on kuin Isä, ja kuka Isä on, kuin Poika ja kenelle Poika tahtoo Hänet ilmaista."

22. Kaikki ovat minulle annetut Isältäni: ja ei tiedä kenkään, kuka on Poika, vaan Isä: ja kuka on Isä, vaan Poika ja kelle Poika tahtoo ilmoittaa.

22. Caicki owat minulle annetut Isäldäni ja ei tiedä kengän cuca on Poica waan Isä ja cuca on Isä waan Poica ja kellen Poica tahto ilmoitta.

22. Caiki ouat minulle a'netud minu' Iseldeni. Ja eikengen tiede cuca ombi Poica/ waan Ise/ Ja cuca ombi Ise/ waan Poiea/ ia kelle' Poica tachto ilmoitta. (Kaikki owat minulle annetut minun Isältäni. Ja eikenkään tiedä kuka ompi Poika/ waan Isä/ Ja kuka ompi Isä/ waan Poika/ ja kellen Poika tahtoo ilmoittaa.)

23 Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.

23 Kääntyen opetuslasten puoleen erikseen Hän sanoi: "Autuaat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette!

23. Ja hän kääntyi opetuslastensa puoleen erinänsä, ja sanoi: autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, joita te näette:

23. JA hän käänsi hänens Opetuslastens puoleen ja sanoi: Autuat owat ne silmät jotca näkewät jota te näettä:

23. Ja he' kiensi hene's Opetuslaste's tyge ia sanoi erinens/ Autuat ouat ne Silmet iotca näkeuet iota te näette/ (Ja hän käänsi hänens opetuslastensa tykö ja sanoi erinensä/ Autuaat owat ne silmät jotka näkewät jota te näette/)

24 Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."

24 Sillä sanon teille, että monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."

24. Sillä minä sanon teille: monta prophetaa ja kuningasta tahtoivat nähdä, joita te näette, ja ei nähneet, ja kuulla, joita te kuulette, ja ei kuulleet.

24. Sillä minä sanon teille: monda Prophetat ja Cuningast tahdoit nähdä jota te näettä ja ei nähnet ja cuulla jota te cuuletta ja ei cuullet.

24. Sille mine sano' teille ette mo'da prophetat ia Kuningast tahdoit nähdä iota te näette/ ia eiuet nähnet/ ia cwlla iota te cwletta/ ia eiuet cwluet. (Sillä minä sanon teille että monta prophetat ja kuningasta tahdoit nähdä jota te näette/ ja eiwät nähneet/ ja kuulla jota te kuulette/ ja eiwät kuulleet.)

25 Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"

25 Katso, muuan lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten Häntä "Opettaja, mitä minun on tehtävä periäkseni iäisen elämän?”

25. Ja katso, yksi lainoppinut nousi ja kiusasi häntä, sanoen: Mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän perisin?

25. Ja cadzo Lainoppenut nousi ja kiusais händä sanoden: Mestari mitä minun pitä tekemän että minä ijancaickisen elämän perisin?

25. Ja catzo/ nin yxi Lainoppenut ylesnousi/ kiusasi hende sanoden/ Mestari/ mite minun pite tekemen ette mine ijancaikisen Elemen perisin? (Ja katosi/ niin yksi lainoppinut ylösnousi/ kiusasi hänta sanoen/ Mestari/ mitä minun pitää tekeman että minä iankaikkisen elämän perisin?)

26 Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"

26 Hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinka luet?"

26. Mutta hän sanoi hänelle: mitä laissa on kirjoitettu? kuinkas luet?

26. Hän sanoi hänelle: mitä Lais kirjoitettu on? cuingas luet?

26. Nin hen sanoi henelle/ Mite Lais kirioitettu on? Quingas luet? (Niin hän sanoi hänelle/ Mitä laissa kirjoitettu on? Kuinkas luet?)

27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

27 Tämä vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

27. Ja hän vastasi ja sanoi: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas kaikesta sinun sydämestäs, ja kaikesta sinun sielustas, ja kaikesta sinun voimastas, ja kaikesta sinun mieleltäs: ja sinun lähimmäistäs niinkuin itsiäs.

27. Hän wastais ja sanoi: Racasta sinun HERras Jumalatas caikesta sinun sydämestäs ja caikesta sinun sielustas ja caikesta sinun woimastas ja caikesta sinun mielestäs ja sinun lähimmäistäs nijncuin idziäs.

27. Hen wastasi ia sanoi/ Racasta sinun HErras Jumalas caikest sinun sydhemestes ia caikest sinun Sielustas/ ia caikest sinun woimastas/ ia caikest sinun mielestes. Ja sinun Lehimeistes/ ninquin itzies. (Hän wastasi ja sanoi/ Rakasta sinun Herraasi Jumalaasi kaikesta sinun sydämestäsi ja kaikesta sinun sielustasi/ ja kaikesta sinun woimastasi/ ja kaikesta sinun mielestäsi. Ja sinun lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.)

28 Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".

28 Niin Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit. Tee se, niin saat elää.”

28. Niin hän sanoi hänelle: oikein sinä vastasit; tee se, niin sinä saat elää.

28. Nijn hän sanoi hänelle: oikein sinä wastaisit tee se nijns saat elä.

28. Nin sanoi he' henelle/ Oikein sine wastasit/ Teghe se/ nin sine saat ele. (Niin sanoi hän hänelle/ Oikein sinä wastasit/ Tee se/ niin sinä saat elää.)

29 Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"

29 Mutta tahtoessaan näyttää vanhurskaalta hän sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on lähimmäiseni?"

29. Mutta hän tahtoi itsensa vanhurskaaksi tehdä ja sanoi Jesukselle: kukas minun lähimmäiseni on?

29. Mutta hän tahdoi idzens wanhurscaxi tehdä ja sanoi Jesuxelle: cucasta minun lähimmäisen on?

29. Mutta hen tactoi itzens wanhurskaxi tehdä/ ia sanoi Iesuselle/ Ja cuca sis ombi minun Lehimeisen? (Mutta hän tahtoi itsensä wanhurskaaksi tehdä/ ja sanoi Jesukselle/ Ja kuka siis ompi minun lähimmäiseni?)

30 Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.

30 Jeesus vastasi ja sanoi: "Muuan mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.

30. Jesus vastasi ja sanoi: yksi ihminen meni alas Jerusalemista Jerikoon, ja tuli ryövärien käsiin, jotka hänen alasti riisuivat ja haavoittivat, menivät pois ja jättivät hänen puolikuolleeksi.

30. Jesus wastais ja sanoi: yxi ihminen waelsi Jerusalemist Jerichoon ja tuli ryöwäritten käsijn jotca hänen alasti rijsuit ja haawoitit poismenit ja jätit hänen puolicuolluxi.

30. Nin wastasi Iesus ia sanoi/ Yxi Inhiminen alasmeni Jerusalemist nin Jerichoon/ ia tuli Röueriten käsijn/ iotca mös hene' alastirijsuit/ ia Haauoitit henen/ ia poismenit ia ietit hene' policolun. (Niin wastasi Jesus ja sanoi/ Yksi ihminen alas meni Jerusalemista niin Jerichoon/ ja tuli ryöwärien käsiin/ jotka myös hänen alasti riisuit/ ja haawoitit hänen/ ja pois menit ja jätit hänen puolikuolleeksi.)

31 Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.

31 Niin kulki sattumalta muuan pappi alas sitä tietä ja nähdessään hänet meni ohi.

31. Niin tapahtui, että yksi pappi sitä tietä vaelsi, ja kuin hän hänen näki, meni hän ohitse.

31. Nijn tapahtui että yxi Pappi sitä tietä waelsi ja cuin hän hänen näki meni hän ohidze.

31. Nin se tapactui ette yxi Pappi sama tiete alastuli/ ia quin he' hene' näki/ meni he' ohitze. (Niin se tapahtui että yksi pappi samaa tietä alas tuli/ ja kuin hän hänen näki/ meni hän ohitse.)

32 Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.

32 Samoin *paikalle osunut leeviläinenkin tuli ja näki ja meni* ohi.

32. Niin myös Leviläinen, kuin hän tuli sille paikalle, ja näki hänen, ja meni ohitse.

32. Nijn myös Levita cuin hän tuli sille paicalle käwi hän ja näki hänen ja meni ohidze.

32. Samalmoto mös yxi Leuita quin hen tuli sille paical/ edeskewi he' ia näki hene'/ ia meni ohitze. (Samalla muotoa myös yksi lewita kuin hän tuli sille paikalle/ edeskäwi hän ja näki hänen/ ja meni ohitse.)

33 Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.

33 Mutta kun muuan matkustava samarialainen tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, hänen kävi miestä sääli.

33. Mutta yksi Samarialainen vaelsi, ja tuli hänen tykönsä, ja kuin hän näki hänen, armahti hän häntä,

33. Mutta yxi Samaritanus waelsi ja tuli hänen tygöns ja cuin hän näki hänen armahti hän händä.

33. Mutta yxi Samaritan9 waelsi sama tiete/ tuli hene' tygens/ ia quin hen näki hene'/ armachti hen henen pälens/ (Mutta yksi samaritan waelsi samaa tietä/ tuli hänen tykönsä/ ja kuin hän näki hänen/ armahti hän hänen päällensä/)

34 Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

34 Astuttuaan luo hän sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, ja nostettuaan hänet oman juhtansa selkään vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

34. Ja tuli ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti siihen öljyä ja viinaa, ja pani juhtansa päälle, ja vei hänen majaan, ja korjasi häntä.

34. Ja tuli ja sidoi hänen haawans ja wuodatti sijehen Öljyä ja wijna ja pani juhtans päälle ja wei hänen majaan ja corjais händä.

34. ia edeskeuden sidoi henen Hawans/ ia sisellewodhatti Ölio ia wina/ ia pani henen iuchtans päle/ ia wei henen Maiahan/ ia coriasi hende. (ja edeskäyden sitoi hänen haawansa/ ja sisälle wuodatti öljyä ja wiina/ ja pani hänen juhtansa päälle/ ja wei hänen majahan/ ja korjasi häntä.)

35 Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.

35 Seuraavana aamuna hän (lähtiessään) otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle sanoen: 'Hoida häntä, ja mitä tahansa lisää kulutat maksan sinulle palatessani.'

35. Ja toisena päivänä matkusti hän, ja otti kaksi pennikiä ja antoi isännälle, ja sanoi hänelle: korjaa häntä, ja jos sinä enemmän kulutat, niin minä palatessani maksan sinulle.

35. Ja toisna päiwänä matcusti hän ja otti caxi penningitä ja andoi Isännälle ja sanoi hänelle: corja händä ja jos sinä enämmän culutat nijn minä palaitesan maxan sinulle.

35. Ja toisna peiuen waelsi hen/ ia edhesweti caxi peningite/ ia annoi Isenelle/ ia sanoi henelle/ Coria hende/ ia ios sine iotain sen ylitzen cwlutat/ mine palaitesan maxan sinun. (Ja toisena päiwän waelsi hän/ ja edesweti kaksi penninkiä/ ja antoi isännälle/ ja sanoi hänelle/ Korjaa häntä/ ja jos sinä jotain sen ylitsen kulutat/ minä palatessan maksan sinun.)

36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"

36 Kuka (siis) näistä kolmesta näyttää mielestäsi olleen ryövärien käsiin joutuneen lähimmäinen?"

36. Kuka siis näistä kolmesta oli sinun nähdäkses hänen lähimmäisensä, joka ryövärien käsiin oli tullut?

36. Cuca näistä colmesta oli sinun nähdäxes hänen lähimmäisens joca ryöwäritten käsijn oli tullut?

36. Cuca neist colmest sinun nähdexes oli henen Lehimeisens ioca Röuerin käsijn oli tullut? (Kuka näistä kolmesta sinun nähdäksesi oli hänen lähimmäisensä joka ryöwärin käsiin oli tullut?)

37 Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".

37 Hän sanoi: "Se joka osoitti hänelle laupeutta." Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee samoin."

37. Niin hän sanoi: joka laupiuden teki hänen kohtaansa. Niin sanoi Jesus hänelle: mene ja tee sinä myös niin.

37. Hän sanoi: joca laupiuden teki hänen cohtans. Nijn sanoi Jesus hänelle: mene ja tee myös nijn.

37. Nin hen sanoi/ Joca Laupiudhen teki henen coctans. Nin sanoi sis Iesus henelle/ Mene ia teghe samalmoto. (Niin hän sanoi/ Joka laupeuden teki hänen kohtaansa. Niin sanoi siis Jesus hänelle/ Mene ja tee samalla muotoa.)

38 Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.

38 Heidän vaeltaessaan Hän meni erääseen kylään. Niin muuan nainen nimeltä Martta otti Hänet kotiinsa.

38. Niin tapahtui, kuin he vaelsivat, meni hän yhteen kylään, ja yksi vaimo, Martta nimeltä, otti hänen huoneesensa,

38. NIjn tapahtui cosca he waelsit meni hän yhten wähän kylän ja yxi waimo Martha nimeldä otti hänen huonesens.

38. Nin se tapactui coska he waelsit/ meni hen ychten wähen Kylen/ ia yxi waimo Martha nimelde/ hen otti henen Honesens. (Niin se tapahtui koska he waelsit/ meni hän yhteen wähään kylään/ ja yksi waimo Martha nimeltä/ hän otti hänen huoneeseensa.)

39 Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.

39 Hänellä oli sisar, Maria-niminen, joka myös istuutui Jeesuksen* jalkojen juureen ja kuunteli Hänen puhettaan.

39. Ja hänellä oli sisar, joka kutsuttiin Maria, joka myös istui Jesuksen jalkain juureen ja kuulteli hänen puhettansa.

39. Ja hänellä oli sisar joca cudzuttin Maria hän istui Jesuxen jalcain juuren ja cuuldeli hänen puhettans.

39. Ja henelle oli yxi Sisar/ ioca cutzuttin Maria/ hen istui Iesusen ialcain iureen/ ia cwli hene' Puhens. (Ja hänellä oli yksi sisar/ joka kutsuttiin Maria/ hän istui Jesuksen jalkain juureen/ ja kuuli hänen puheensa.)

40 Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi."

40 Mutta Martta puuhasi monenlaisessa palveluksessa; ja hän astui esiin ja sanoi: "Herra, etkö välitä siitä, että sisareni on jättänyt minut yksin palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän auttaisi minua."

40. Mutta Martta teki paljon askareita palvellen heitä; hän tuli ja sanoi: Herra, etkös tottele, että minun sisareni jätti minun yksin askaroitsemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttais.

40. Mutta Martha teki paljo ascareita palwellen heitä. Hän tuli ja sanoi: HERra etkös tottele että minun sisareni jätti minun yxinäni ascaroidzeman? sano sijs että hän minua auttais.

40. Mutta Martha ylenpalio askareita teki heite paluellen. Hen edheskeui ia sanoi/ HErra eckös site tottele ette minun Sisaren ietti minun yxine' askaroitzeman? Sano sis henelle ette hen minua auttais. (Mutta Martha ylen paljon askareita teki heitä palwellen. Hän edeskäwi ja sanoi/ Herra etkös sitä tottele että minun sisaren jätti minun yksinään askaroitsemaan? Sano siis hänelle että hän minua auttaisi.)

41 Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,

41 Jeesus' vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisia sinä murehdit ja puuhaat,

41. Niin Jesus vastasi ja sanoi hänelle: Martta, Martta, paljon sinä suret ja pyrit.

41. Nijn Jesus wastais ja sanoi hänelle: Martha Martha paljo sinä suret ja pyrgit waan yxi on tarpellinen.

41. Nin Iesus wastasi ia sanoi henelle/ Martha Martha/ palio sine suret/ ia pyrghet monessa/ Waan yxi ombi tarpelinen. (Niin Jesus wastasi ja sanoi hänelle/ Martha Martha/ paljon sinä suret/ ja pyrit monessa/ Waan yksi ompi tarpeellinen.)

42 mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."

42 mutta *yksi on tarpeen*. Maria on valinnut hyvän osan, jota häneltä ei oteta pois."

42. Vaan yksi on tarpeellinen: Maria on hyvän osan valinnut, joka ei häneltä pidä otettaman pois.

42. Maria on hywän osan walinnut joca ei häneldä oteta pois.

42. Maria on hyuen Osan wloswalinut/ ioca ei poisotetan henelde. (Maria on hywän osan uloswalinnut/ joka ei pois oteta häneltä.)