20 luku

Ylipapit ja kirjanoppineet kysyvät Jeesukselta, millä vallalla hän näitä tekee 1 – 8 Jeesus nuhtelee heitä vertauksessaan pahoista viinitarhureista 9 – 19, vastaa kysymyksiin veronmaksusta 20 – 26 ja ylösnousemuksesta 27 – 40, kysyy kirjanoppineilta, kuinka Kristus voi olla Daavidin poika ja Daavidin Herra 41 – 44, sekä kehoittaa kavahtamaan kirjanoppineita 45 – 47.

1 Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin

1 Tapahtui eräänä niistä päivistä, kun Hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti ilosanomaa, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat vanhinten kanssa esiin.

1. Ja tapahtui yhtenä niistä päivistä, kuin hän kansaa opetti templissä ja saarnasi evankeliumia, tulivat ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja vanhimmat,

1. JA tapahdui yhtenä nijstä päiwistä cosca hän Canssa opetti Templis ja saarnais Evangeliumi. Nijn ylimmäiset Papit ja Kirjanoppenet ja wanhimmat tulit

1. IA se tapactui ychten nine peiuine/ coska hen opetti Canssa Templis/ ia sarnasi Euangelium. Nin ne Ylimeiset Papit/ ia Kirianoppeneet Wanhimbaiden cansa edesastuit/ (Ja se tapahtui yhtenä niinä päiwinä/ koska hän opetti kansaa templissä/ ja saarnasi ewankelium. Niin ne ylimmäiset papit/ ja kirjanoppineet wanhimpaiden kanssa edesastuit/)

2 ja puhuivat hänelle sanoen: "Sano meille, millä vallalla sinä näitä teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?"

2 ja puhuivat Hänelle sanoen: ”Sano meille, millä vallalla näitä teet tai kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?"

2. Ja puhuivat hänelle, sanoen: sanos meille, millä vallalla sinä tätä teet? eli kuka sinulle tämän vallan on antanut?

2. Ja sanoit hänelle: Sanos meille millä wallalla sinä tätä teet? Eli cuca sinulle tämän wallan on andanut?

2. ia puhuit henelle sanoden/ Sanos meille Mille woimalle sine täte teet? Eli cuka sinulle temen Wäen andanut on? (ja puhuit hänelle sanoen/ Sanos meille millä woimalla sinä tätä teet? Eli kuka sinulla tämän wäen antanut on?)

3 Hän vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille kysymyksen; sanokaa minulle:

3 Hän vastasi ja sanoi heille: "Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa. Sanokaa minulle,

3. Niin Jesus vastaten sanoi heille: minä kysyn myös teiltä yhtä asiaa, vastatkaat minua.

3. Nijn Jesus wastais ja sanoi heille: Minä kysyn myös teille yhtä asiata wastatcat minua.

3. Nin wastasi Iesus ia sanoi heille/ Mine mös kysyn teille ychte asia/ ia wastaca minu/ (Niin wastasi Jesus ja sanoi heille/ Minä myös kysyn teiltä yhtä asiaa/ ja wastatkaa minulle/)

4 oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?"

4 oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä lähtöisin?"

4. Oliko Johanneksen kaste taivaasta, vaiko ihmisiltä?

4. Olico Johannexen caste Taiwast taicka ihmisildä?

4. Olico Johannesen Caste Taiuahast/ taicka Inhimisilde? (Oliko Johanneksen kaste taiwaasta/ taikka ihmisiltä?)

5 Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'

5 Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', Hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä'?'

5. Niin he ajattelivat itsellänsä, sanoen: jo me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo: miksi ette siis uskoneet?

5. Nijn he ajattelit idzelläns sanoden: jos me sanomma: Taiwast nijn hän sano: mixette sijs händä usconet?

5. Nin he aijattelit itzellens sanoden/ Jos me sanoma/ ette hen Taiuahast oli/ nin hen sanopi/ Mixei te sis he'de wskoneet? (Niin he ajattelit itsellensä sanoen/ Jos me sanomme/ että hän taiwaasta oli/ niin hän sanoopi/ Miksei te siis häntä uskoneet?)

6 Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin kaikki kansa kivittää meidät, sillä se uskoo vahvasti, että Johannes oli profeetta."

6 Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin kaikki kansa kivittää meidät, sillä se on varma, että Johannes oli profeetta."

6. Mutta jos me sanomme: ihmisiltä, niin kaikki kansa kivittää meidät; sillä he uskoivat, että Johannes oli propheta.

6. Eli jos me sanomma: ihmisildä nijn caicki Canssa kiwittäwät meidän:

6. Eli ios me sanoma/ Inhimisilde/ nin caiki Canssa meite kiuitteuet/ (Eli jos me sanomme/ ihmisiltä/ niin kaikki kansa meitä kiwittäwät/)

7 Ja he vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli.

7 He vastasivat, etteivät tienneet, mistä.

7. Ja he vastasivat, ettei he tietäneet, kusta se oli.

7. Sillä he owat uscotetut että Johannes oli Propheta. Ja he wastaisit ettei he tiennet custa se oli.

7. Sille he ouat wskotetudh ette Johannes oli Propheta. Ja he wastasit/ Ettei he tienet custa se oli. (Sillä he owat uskotetut että Johannes oli propheta. Ja he wastasit/ Ettei he tienneet kusta se oli.)

8 Niin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen".

8 Niin Jeesus sanoi heille: "Minäkään en sano teille millä vallalla näitä teen."

8. Niin sanoi Jesus heille: en minä myös sano teille, millä voimalla minä näitä teen.

8. Nijn sanoi Jesus heille: en minä myös sano teille millä woimalla minä näitä teen.

8. Nin Iesus sanoi heille/ Em mös mine sano teille Mille woimalla mine neite teen. (Niin Jesus sanoi heille/ En myös minä sano teille millä woimalla minä näitä teen.)

9 Ja hän rupesi puhumaan kansalle ja puhui tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa.

9 Hän alkoi puhua kansalle tätä vertausta: "(Muuan) mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille pitkäksi aikaa.

9. Niin hän rupesi sanomaan kansalle tämän vertauksen: yksi mies istutti viinamäen ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja meni muille maille kauvaksi aikaa.

9. NIjn hän rupeis sanoman Canssalle tämän wertauxen: yxi mies istutti wijnapuita ja pani ne palcoille wijnamäen miehille ja meni matcan cauwaxi aica.

9. Nin rupeis hen sanoman Canssalle temen Wertauxen. Yxi Mies istutti Winatarhan/ ia pani sen palcoille winatarhamiehille/ ia hen ereen matkusti cauua' aica. (Niin rupesi hän sanomaan kansalle tämän wertauksen. Yksi mies istutti wiinatarhan/ ja pani sen palkoille wiinatarhamiehille/ ja hän erään matkutsit kauan aikaa.)

10 Ja ajan tullen hän lähetti palvelijan viinitarhurien luokse, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä; mutta viinitarhurit pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois.

10 Määräaikana hän lähetti viinitarhurien luo palvelijan, että he antaisivat tälle viinitarhan hedelmiä. Mutta viinitarhurit pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois.

10. Ja ajallansa lähetti hän palvelian peltomiesten tykö, että he antaisivat hänelle viinamäen hedelmästä. Mutta ne peltomiehet pieksivät sen ja lähettivät pois tyhjänä.

10. Cosca nijn sowelias oli lähetti hän palwelians wijnamäen miesten tygö että he andaisit hänelle wijnamäen hedelmästä. Mutta he piexit hänen ja lähetit tyhjänä.

10. Coska nyt souelias oli/ nin hen lehetti Paluelians Winatarhamiesten tyge ette he andaisit henelle Winatarhan hedhelmeste. Mutta He piexit henen ia poislehetit henen tyhiene. (Koska nyt sowelias oli/ niin hän lähetti palwelijansa wiinatarhamiesten tykö että he antaisit hänelle wiinatarhan hedelmästä. Mutta he pieksit hänen ja pois lähetit hänen tyhjänä.)

11 Ja hän lähetti vielä toisen palvelijan; mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.

11 Hän lähetti vielä toisen palvelijan, mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.

11. Ja hän lähetti vielä toisen palvelian; mutta he myös sen pieksivät, ja pilkkasivat, ja lähettivät pois tyhjänä.

11. Ja hän lähetti taas toisen palwelian jonga he myös piexit ja pilckaisit ja poislähetit.

11. Ja taas hen lehetti toisen paluelian/ ia sen he mös piexit ia pilcasit/ ia poislaskit sen. (Ja taas hän lähetti toisen palwelijan/ ja sen he myös pieksit ja pilkkasit/ ja pois laskit sen.)

12 Ja hän lähetti vielä kolmannen; mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos.

12 Hän lähetti vielä kolmannen, mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos.

12. Ja hän lähetti vielä kolmannen. Mutta he myös sen haavoittivat ja syöksivät ulos.

12. Taas lähetti hän colmannen sen he myös haawoitit ja ulossyöxit.

12. Taas lehetti hen Colmannen/ sen he mös Haauoitit/ ia wlossöxit. (Taas hän lähetti kolmannen/ sen he myös haawoitit/ ja ulos syöksit.)

13 Niin viinitarhan herra sanoi: 'Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he kaiketi kavahtavat.'

13 Niin viinitarhan herra sanoi: 'Mitä teen? Lähetän rakkaan poikani. *Hänet nähdessään* he varmaan kavahtavat.'

13. Niin viinamäen isäntä sanoi: mitä minä teen? minä lähetän minun rakkaan poikani: kuin he hänen näkevät, niin he karttavat häntä.

13. Nijn wijnamäen isändä sanoi: mitä minä teen? minä lähetän minun rackan poicani cosca he sen näkewät nijn he carttawat händä.

13. Nin sanoi Winatarhan HErra/ Mite mine teen? Mine lehete' sen minu' racka' Poicani/ Lehes/ coska he sen näkeuet/ cartauat he hende. (Niin sanoi wiinatarhan Herra/ Mitä minä teen? Minä lähetän sen minun rakkaan poikani/ Lähes/ koska he sen näkewät/ karttawat he häntä.)

14 Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat: 'Tämä on perillinen; (Tulkaa,) tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme'.

14 Mutta nähdessään hänet viinitarhurit neuvottelivat keskenään sanoen: 'Tämä on perillinen. (Tulkaa,) tappakaamme hänet, jotta perintö joutuisi meille.'

14. Mutta kuin peltomiehet sen näkivät, ajattelivat he itsellänsä, sanoen: tämä on perillinen: tulkaat, tappakaamme häntä, että perintö tulis meidän omaksemme.

14. Mutta cosca wijnamäen miehet sen näit ajattelit he idzelläns sanoden: tämä on perillinen tulcat tappacam händä että perindö tulis meidän omaxem.

14. Mutta coska Winatarhamiehet sen neit/ aijattelit he itzelle's sanode'/ Teme ombi Periline'/ tulcat tappaca' he'de ette se Perimys tulis meiden omaxe'. (Mutta koska wiinatarhamiehet sen näit/ ajattelit he itsellensä sanoen/ Tämä ompi perillinen/ tulkaat tappakan häntä että se perimys tulisi meidän omaksen.)

15 Ja he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä heille?

15 Ja he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. "Mitä viinitarhan herra siis tekee heille?

15. Ja he syöksivät ulos hänen viinamäestä ja tappoivat. Mitä viinamäen isäntä on tekevä heille?

15. Ja he ulossyöxit hänen wijnamäestä ja tapoit. Mitästä wijnamäen isändä on tekewä heillen.

15. Ja he wlossöxit henen Winatarhast ia tapoit. Mite sis Winatarha' HERRa tekepi heijen? (Ja he ulos syöksit hänen wiinatarhasta ja tapoit. Mitä siis wiinatarhan HERRA tekeepi heidän?)

16 Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille." Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Pois se!"

16 Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille.” Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Eihän toki!”

16. Hän tulee ja hukkaa nämät peltomiehet, ja antaa viinamäen muille. Kuin he sen kuulivat, sanoivat he: pois se!

16. Hän tule ja hucka nämät wijnamäen miehet ja anda wijnamäkens muille. Cuin he sen cuulit sanoit he: pois se.

16. Hen tulepi/ ia hucka nämet Winatarha' haltiat/ ia a'dapi Winatarha's muille. Quin he sen cwlit/ sanoit he/ Pois se. (Hän tuleepi/ ja hukkaa nämät wiinatarhan haltijat/ ja antaapi wiinatarhansa muille. Kuin he sen kuulit/ sanoit he/ Pois se.)

17 Mutta hän katsahti heihin ja sanoi: "Mitä siis on tämä kirjoitus: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi'?

17 Mutta katsahtaen heihin Hän sanoi: "Mitä siis on tämä kirjoitus: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut päätöskiveksi'?

17. Mutta hän katsahti heidän päällensä ja sanoi: mitä se on, mikä kirjoitettu on: Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut nurkkakiveksi?

17. Mutta hän cadzahti heidän päällens ja sanoi: mitästä se on cuin kirjoitettu on? Se kiwi jonga rakendajat hylkäisit on tullut nurckakiwexi?

17. Mutta hen catzachti heiden pälens/ ia sanoi/ Mite sis on se/ quin kirioitettu on? Se kiui ionga Rakendaiat poishylkeisit/ ombi tullut Nurcakiuexi? (Mutta hän katsahti heidän päällensä/ ja sanoi/ Mita siis on se/ kuin kirjoitettu on? Se kiwi jonka rakentajat pois hylkäsit/ ompi tullut nurkkakiweksi?)

18 Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa."

18 Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa."

18. Jokainen joka lankee sen kiven päälle, se runnellaan; mutta jonka päälle se lankee, sen hän musertaa.

18. Jocainen cuin lange sen kiwen päälle se muretan mutta jonga päälle se lange sen hän muserta.

18. Jocainen quin langepi sen kiuen päle/ se muretan/ Mutta ionga päle se langepi/ sen hen muserta (Jokainen kuin lankeaapi sen kiwen päälle/ se murretaan/ Mutta jonka päälle se lankeaapi/ sen hän musertaa.)

19 Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä.

19 *Ylipapit ja kirjanoppineet* tahtoivat sillä hetkellä käydä Häneen käsiksi, mutta pelkäsivät kansaa. He näet ymmärsivät, että Hän oli puhunut sen vertauksen heistä.

19. Ja pappein päämiehet ja kirjanoppineet pyysivät häntä sillä hetkellä kiinni ottaa, vaan he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän heille tämän vertauksen sanonut oli.

19. Ja Pappein päämiehet ja Kirjanoppenet pyysit händä sillä hetkellä kijnniotta waan he pelkäisit Canssa: sillä he ymmärsit että hän heille tämän wertauxen sanonut oli.

19. Ja ne Pappein Pämiehet ia Kirianoppeneet pysit hende kiniotta samalla hetkelle/ wan he pelkesit Canssa/ Sille he ymmersit/ ette hen heite wastan temen Wertauxen sanoi. (Ja ne pappein päämiehet ja kirjanoppineet pyysit häntä kiinni ottaa samalla hetkellä/ waan he pelkäsit kansaa/ Sillä he ymmärsit/ että hän heitä wastaan tämän wertauksen sanoi.)

20 Ja he vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin.

20 He vartioivat Häntä ja lähettivät hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita saadakseen Hänet kiinni jostain sanasta, niin että voisivat antaa Hänet esivallalle ja maaherran käsiin.

20. Ja he vartioitsivat häntä ja lähettivät väijyjät, jotka piti itsensä hurskaiksi teettelemän, että he hänen puheessa saisivat kiinni, ja antaisivat ylön esivallalle ja maanvanhimman haltuun.

20. JA he wartioidzit händä ja lähetit wäijywäisiä jotca piti heidäns hurscaxi teettelemän että he hänen puhesa kijnnisaisit ja ylönannaisit Esiwallalle ja Maanwanhimman haldun.

20. Ja he wartioitzit hende/ ia wloslehetit wägyweiset/ iotca piti heidens Hurskaxi teettelmen/ Senpäle ette he henen Puhesa kinisaisit/ ia ylenannaisit henen Esiuallalle ia Maanwanhiman haltun. (Ja he wartioitsit häntä/ ja ulos lähetit wäijywäiset/ jotka piti heidäns hurskaaksi teettämän/ Senpäälle että he hänen puheessa kiinni saisit/ ja ylenantaisit hänen esiwallalle ja maanwanhimman haltuun.)

21 Ja ne kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa.

21 He kysyivät Häneltä sanoen: "Opettaja, tiedämme, että puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa.

21. Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat: Mestari, me tiedämme, ettäs oikein sanot ja opetat, etkä katso ihmisen muotoa, vaan opetat Jumalan tien totuudessa.

21. Ja he kysyit hänelle ja sanoit: Mestari me tiedämme ettäs oikein sanot ja opetat ja et cadzo ihmisen muoto waan opetat Jumalan tien totudes.

21. Ja he kysyit henelle ia sanoit/ Mestari/ me tiedhem ettes oikein sanot ia opetat/ ia et catzo Inhimisen moto/ Waan sine opetat Jumalan tiete totuden cansa. (Ja he kysyit häneltä ja sanoit/ Mestari/ Me tiedämme ettäs oikein sanot ja opetat/ ja et katso ihmisen muotoa/ Waan sinä opetat Jumalan tietä totuuden kanssa.)

22 Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?"

22 Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai ei?"

22. Sopikko meidän antaa keisarille veroa, taikka ei?

22. Olleco se oikein että me annamme Keisarille weron taicka ei?

22. Olleco se oikein/ ette me Keisarille weron anname taicka ei? (Olleeko se oikein/ että me keisarille weron annamme taikka ei?)

23 Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille: "(Miksi kiusaatte minua?)

23 Mutta Hän havaitsi heidän kavaluutensa ja vastasi heille: "(Miksi kiusaatte minua?)"

23. Mutta kuin hän ymmärsi heidän kavaluutensa, sanoi hän heille: mitä te minua kiusaatte?

23. Mutta cuin hän ymmärsi heidän cawaluxens sanoi hän heille: mitä te minua kiusatte?

23. Mutta quin hen ymmersi heiden caualuxens/ sanoi hen heille/ Mite te minua kiusatta? (Mutta kuin hän ymmärsi heidän kawaluuksensa/ sanoi hän heille/ Mitä te minua kiusaatte?)

24 Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on? He vastasivat: "Keisarin".

24 Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?" He (vastasivat ja) sanoivat: "Keisarin."

24. Osoittakaat minulle veroraha, kenenkä kuva ja päällekirjoitus siinä on? He vastasivat ja sanoivat: keisarin.

24. Osottacat minulle weroraha kenengä cuwa ja päällekirjoitus sijnä on? He wastaisit ja sanoit hänelle: Keisarin.

24. Osotacat minulle weroraha/ Kenenge Cuwa ia Pälekirioitus henelle on? He wastasit ia sanoit henelle/ Keisarin. (Osoittakaat minulle weroraha/ Kenenkä kuwa ja päällekirjoitus hänellä on? He wastasit ja sanoit hänelle/ Keisarin.)

25 Niin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".

25 Niin Hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarin oma keisarille ja Jumalan oma Jumalalle."

25. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.

25. Nijn hän sanoi heille: andacat Keisarille mitä Keisarin tule ja Jumalalle mitä Jumalan tule.

25. Nin sanoi hen heille/ Andacat sis Keisarin mite Keisarin tule/ ia Jumalan mite Jumalan tule. (Niin sanoi hän heille/ Antakaat siis keisarin mitä keisarin tulee/ ja Jumalan mitä Jumalan tulee.)

26 Ja he eivät kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä; ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat.

26 Eivätkä he kyenneet saamaan Häntä puheesta kiinni kansan edessä, ja ihmetellen Hänen vastaustaan he vaikenivat.

26. Ja ei he taitaneet hänen puhettansa kansan edessä laittaa, vaan ihmettelivät hänen vastaustansa, ja vaikenivat.

26. Ja ei he tainnet hänen puhettans Canssan edes laitta waan ihmettelit hänen wastaustans ja waickenit.

26. Ja eiuet he woinuet henen sanans laitta Canssan edes/ waan ihmettelit henen wastauxens päle/ ia waickenit. (Ja eiwät he woineet hänen sanansa laittaa kansan edessä/ waan ihmettelit hänen wastauksensa päälle/ ja waikenit.)

27 Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä

27 Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka väittävät, ettei ole ylösnousemusta, ja he kysyivät Häneltä

27. Niin tulivat muutamat Saddukealaisista, (jotka kieltävät ylösnousemisen,) ja kysyivät häneltä,

27. NIjn tulit muutamat Saduceuxist ( jotca kieldäwät ylösnousemisen ) ja kysyit hänelle sanoden:

27. Nin edesastuit mutamat Sadduceusist (iotca kieldeuet oleuan ylesnousemisen) ia kysyit henelle sanoden/ (Niin edesastuit muutamat saddukeuksista (jotka kieltäwät olewan ylösnousemisen) ja kysyit häneltä sanoen/)

28 sanoen: "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen'.

28 sanoen: "Opettaja, Mooses on kirjoittanut meille: 'Jos keneltä kuolee veli, jolla on vaimo, *ja hän kuolee lapsetonna*, niin hänen veljensä ottakoon vaimon ja hankkikoon jälkeläisen veljelleen.'

28. Sanoen: Mestari, Moses kirjoitti meille: jos jonkun veli kuolee, jolla emäntä oli, ja se kuolis lapsetonna, niin hänen veljensä pitää sen vaimon ottaman ja veljellensä siemenen herättämän.

28. Mestari Moses kirjoitti meille jos jongun weli cuole jolla emändä oli ja se cuolis lapsitoin nijn hänen weljens piti sen waimon ottaman ja weljellens siemenen herättämän.

28. Mestari/ Moses meille kirioitti/ Jos iongun Weli colepi/ iolla oli Emende/ ia se colis Lapsitoin/ Nin henen Weliens piti sen Waimon ottaman/ ia henen Weliens Siemenen herättemen. (Mestari/ Moses meille kirjoitti/ Jos jonkun weli kuoleepi/ jolla oli emäntä/ ja se kuolisi lapsetoin/ Niin hänen weljensä piti sen waimon ottaman/ ja hänen weljensä siemenen herättämän.)

29 Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna.

29 Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna.

29. Niin oli seitsemän veljeä: ensimäinen otti emännän ja kuoli lapsetonna.

29. Nyt olit seidzemen welje ensimäinen otti emännän ja cuoli lapsitoina.

29. Nyt olit sis seitzemen Welie/ Se ensimeinen otti Emenen/ ia coli Lapsitoin. (Nyt olit siis seitsemän weljeä/ Se ensimmäinen otti emännän/ ja kuoli lapsetoin.)

30 Niin toinen otti sen vaimon, (ja hän kuoli lapsetonna).

30 Niin toinen otti sen vaimon (ja hän kuoli lapsetonna).

30. Ja toinen otti sen vaimon, ja se myös kuoli lapsetonna.

30. Ja toinen otti sen waimon ja se myös cuoli lapsitoina.

30. Ja se toinen otti sen Waimon/ ia se mös coli Lapsitoin. (Ja se toinen otti sen waimon/ ja se myös kuoli lapsetoin.)

31 ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia.

31 Sitten kolmas otti hänet ja samoin (myös) kaikki seitsemän. He kuolivat eivätkä jättäneet lapsia.

31. Ja kolmas otti myös sen: ja niin kaikki seitsemän, eikä jättäneet lapsia, ja kuolivat.

31. Ja colmas otti myös sen. Ja nijn caicki seidzemen eikä jättänet lapsia ja cuolit.

31. Ja colmas otti sen saman. Samalmoto mös mwdh seitzemen/ Ja ei iättenyt Lapsia ia colit. (Ja kolmas otti sen saman. Samalla muotoa myös muut seitsemän/ Ja ei jättänyt lapsia ja kuolit.)

32 Viimeiseksi vaimokin kuoli.

32 Viimeisenä (kaikista) vaimokin kuoli.

32. Kaikkein viimein kuoli myös vaimo.

32. Caickein wijmein cuoli myös se waimo.

32. Caikein wijmen/ coli mös se Waimo. (Kaikkein wiimein/ kuoli myös se waimo.)

33 Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut."

33 Kenelle heistä hän* siis joutuu ylösnousemuksessa vaimoksi, sillä niillä seitsemällä hän oli vaimona?"

33. Sentähden ylösnousemisessa, kenenkä heistä vaimo pitää oleman? sillä kaikki seitsemän ovat sen vaimonansa pitäneet.

33. Kenengä sijs ylösnousemises heistä se waimo on? Sillä caicki seidzemen owat sen waimonans pitänet.

33. Nyt ylesnousemises kenenge sis heiste se Waimo ombi? Sille ette caiki Seitzemen ouat sen Waimonans piteneet. (Nyt ylösnousemisessa kenenkä siis heistä se waimo ompi? Sillä että kaikki seitsemän owat sen waimonansa pitäneet.)

34 Niin Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle.

34 Jeesus (vastasi ja) sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle.

34. Ja Jesus vastaten sanoi heille: tämän maailman lapset naivat ja huolevat;

34. Jesus wastais ja sanoi heille: tämän mailman lapset naiwat ja huolewat.

34. Ja Iesus wastasi/ ia sanoi heille/ Temen mailman Lapset naiuat ia hooleuat. (Ja Jesus wastasi/ ja sanoi heille/ Tämän maailman lapset naiwat ja huolewat.)

35 Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle.

35 Mutta jotka on katsottu arvollisiksi pääsemään toiseen maailmanaikaan ja ylösnousemukseen kuolleista, he eivät nai eivätkä mene miehelle.

35. Mutta ne, jotka otolliseksi tulevat sille maailmalle ja ylösnousemiselle kuolleista, ei he nai eikä huole;

35. Mutta ne jotca otolliset owat sille mailmalle ja ylösnouseman cuolluista ei he nai eikä huole:

35. Mutta ne iotca otoliset ouat sille ilmalle/ ia ylesnouseman Coluista/ eike he nai eike hoole/ (Mutta ne jotka otolliset owat sille ilmalle/ ja ylösnouseman kuolleista/ eikä he nai eikä huole/)

36 Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.

36 Sillä he eivät enää voi kuolla, koska ovat enkelten kaltaiset, ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.

36. Sillä ei he enään kuolla taida; sillä he ovat enkelien kaltaiset, ja he ovat Jumalan lapset, että he ovat ylösnousemisen lapset.

36. Ja ei he sillen cuolla taida: sillä he owat Engelitten caltaiset ja Jumalan lapset että he owat ylösnousemisen lapset.

36. Ja eiuet he sillen coolla taidha/ Sille he ouat Engeliten caltaiset/ ia Jumalan Lapset/ ette he ouat ylesnousemisen Lapset. (Ja eiwät he silleen kuolla taida/ Sillä he owat enkeleitten kaltaiset/ Ja Jumalan lapset/ että he owat ylösnousemisen lapset.)

37 Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi.

37 Mutta että kuolleet heräävät, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja lisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi.

37. Mutta että kuolleet ylösnousevat, sen on myös Moses pensaan tykönä osoittanut, kuin hän sanoi Herran Abrahamin Jumalaksi ja Isaakin Jumalaksi ja Jakobin Jumalaksi.

37. Mutta että ne cuollet ylösnousewat sen on myös Moses pensan tykönä osottanut cosca hän cudzui HERran Abrahamin Jumalaxi ja Isaachin Jumalaxi ja Jacobin Jumalaxi.

37. Mutta ette ne colluet ylesnouseuat/ sen onbi mös Moses Pensan tyken osottanut coska hen cutzui HERRAN/ Abrahamin Jumalaxi/ ia Isaachin Jumalaxi/ ia Jacobin Jumalaxi. (Mutta että ne kuolleet ylösnousewat/ sen ompi myös Moses pensaan tykönä osoittanut koska hän kutsui HERRAN/ Abrahamin Jumalaksi/ ja Isachin Jumalaksi/ ja Jakobin Jumalaksi.)

38 Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät."

38 Mutta Hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien, sillä Hänelle kaikki elävät."

38. Mutta ei Jumala ole kuolleiden Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.

38. Ei Jumala ole cuolluitten Jumala waan eläwitten: sillä caicki he häneldä eläwät.

38. Nyt ei ole Jumala coolluten Jumala/ waan Eleuiten/ Sille ette caiki he henelle eleuet. (Nyt ei ole Jumala kuolleitten Jumala/ waan eläwien/ Silä että kaikki he hänelle eläwät.)

39 Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, oikein sinä sanoit".

39 Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, oikein sanoit."

39. Niin vastasivat muutamat kirjanoppineista ja sanoivat: Mestari, oikein sinä sanoit.

39. Nijn wastaisit muutamat Kirjanoppenuista ja sanoit: Mestari oikein sinä sanoit.

39. Nin wastasit mwtomat Kirianoppenuista/ ia sanoit/ Mestari/ Oikein sine sanoit. (Niin wastasit muutamat kirjanoppineista/ ja sanoit/ Mestari/ Oikein sinä sanoit.)

40 Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään.

40 Eivätkä he enää rohjenneet kysyä Häneltä mitään.

40. Ja ei he rohjenneet häneltä mitään enempää kysyä.

40. Ja ei he rohgennet häneldä mitän enämbätä kysyä.

40. Ja ei iulienet henelde miteke enembe kysy. (Ja ei julkenneet häneltä mitäkään enempää kysyä.)

41 Niin hän sanoi heille: "Kuinka he voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika?

41 Mutta Hän sanoi heille: "Kuinka he sanovat, että Kristus on Daavidin poika?

41. Niin hän sanoi heille: kuinka he sanovat Kristuksen Davidin pojaksi?

41. NIjn hän sanoi heille: cuinga he sanowat Christuxen Dawidin Pojaxi:

41. Nin sanoi hen heille/ Quinga he sanouat Christusen oleuan Dauidin Poian/ (Niin sanoi hän heille/ Kuinka he sanowat Kristuksen olewan Dawidin Pojan/)

42 Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni,

42 Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: 'Herra sanoi Herralleni: Istu oikealle puolelleni,

42. Ja David itse sanoo Psalmiraamatussa: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle kädelleni,

42. Ja Dawid sano Psaltarramatus: HERra sanoi minun HERralleni istu minun oikialle kädelleni:

42. Ja itze Dauid sanopi Psaltarin Ramatus/ HERRA sanoi minun HErrallen/ istu minun oikeallen kädhellen/ (Ja itse Dawid sanoopi Psattarin raamatussa/ HERRA sanoi minun Herrallen/ istu minun oikeallen kädellen/)

43 kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.'

43 kunnes panen vihollisesi jalkaisi astinlaudaksi.'

43. Siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

43. Nijncauwan cuin minä panen sinun wihollises sinun jalcais astinlaudaxi?

43. nincauuan quin mine panen sinun wiholises sinun Jalcais astilaudhaxi? (niinkauan kuin minä panen sinun wihollisesi sinun jalkaisi astinlaudaksi?)

44 Daavid siis kutsuu häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?"

44 Daavid kutsuu Häntä siis Herraksi. Kuinka Hän sitten on hänen poikansa?"

44. Koska siis David kutsuu hänen Herraksensa, kuin hän on hänen Poikansa?

44. Cosca Dawid cudzu hänen HERraxens cuinga sijs hän on hänen Poicans?

44. Coska nyt Dauid cutzupi hene' HErraxens/ quinga sis hen on henen poicans? (Koska nyt Dawid kutsuupi hänen Herraksensa/ kuinka siis hän on hänen poikansa?)

45 Ja kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsillensa:

45 Kaiken kansan kuullen Hän sanoi opetuslapsilleen:

45. Mutta kuin kaikki kansa sen kuuli, sanoi hän opetuslapsillensa:

45. MUtta cosca caicki Canssa sen cuuli sanoi hän Opetuslapsillens:

45. Mutta coska caiki Canssa sen cwlit/ sanoi hen Opetuslapsillens/ (Mutta koska kaikki kansa sen kuulit/ sano hän opetuslapsillensa/)

46 Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,

46 ”Varokaa kirjanoppineita, jotka tahtovat käyskennellä pitkissä vaipoissa ja rakastavat tervehtimisiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja kutsuilla,

46. Kavahtakaat kirjanoppineita, jotka tahtovat käydä pitkissä vaatteissa ja ottavat hyväksi tervehdykset turulla, ja ylimmäiset istuimet synagogissa, ja ylimmäiset siat ehtoollisissa,

46. Cawahtacat teitän Kirjanoppenuista jotca tahtowat käydä pitkis waatteis ja ottawat hywäxi terwetyxet Turulla ja mielelläns istuwat Synagogis ylimmäisnä ja pöydille.

46. Cauattaca teiden nijlde Kirianoppenuilda iotca tactouat kieudhe pitkis waatteis/ ia hyuexi ottauat turulla teruedhyxet/ ia kernast ylimeisse istuuat Sinagogis/ ia peudhille. (Kawahtakaat teidän niiltä kirjanoppineilta jotka tahtowat käydä pitkissä waatteissa/ ja hywäksi ottawat turulla terwehdykset/ ja kernaasti ylimmäisissä istuwat synagogissa/ ja pöydille)

47 noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion."

47 noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi rukoilevat pitkään. He saavat sitä kovemman tuomion."

47. Jotka syövä leskein huoneet, ja muodoksi pitävät pitkät rukoukset: heidän pitää saaman sitä raskaamman tuomion.

47. Jotca syöwät leskein huonet ja pitäwät pitkiä rucouxia waan sitä suuremman cadotuxen he saawat.

47. Jotca ylessöuet Leskein Honet/ ia teetteluet pitket Rucouxet. Ne site swreman cadhotoxen saauat. (Jotka ylössyöwät leskein huoneet/ ja teettäwät pitkät rukoukset. Ne sitä suuremman kadotuksen saawat.)