8 luku

Jeesus vaeltaa ympäri opetuslastensa ja muutamien palvelevain naisten seuraamana 1 – 3, puhuu vertauksen kylväjästä 4 – 15, sanoo kaiken salatun tulevan ilmi 16, 17, teroittaa oikean kuulemisen tärkeyttä 18, sanoo Jumalan sanan noudattajia äidikseen ja veljikseen 19 – 21; asettaa myrskyn 22 – 25, parantaa riivatun 26 – 39, herättää Jairuksen tyttären ja tekee veritautisen naisen terveeksi 40 – 56.

1 Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa,

1 Sen jälkeen tapahtui, että Hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Ja ne kaksitoista olivat Hänen kanssaan.

1. Ja sitte tapahtui, että hän vaelsi lävitse kaupungeita ja kyliä saarnaten ja ilmoittain evankeliumia Jumalan valtakunnasta, ja ne kaksitoistakymmentä hänen kanssansa,

1. JA sijtte tapahtui että hän waelsi läpidze Caupungeita ja kyliä saarnaten ja ilmoittain Evangeliumita Jumalan waldacunnasta ja ne caxitoistakymmendä hänen cansans.

1. JA se tapachtui sitelehin/ Ette hen waelsi lepitze Caupungeita ia Kylijä sarnaten ia ilmottadhen Euangelium Jumalan Waldakunnast/ ia ne Caxitoistakymende henen cansans. (Ja se tapahtui siitä lähin/ Että hän waelsi läwitse kaupunkeita ja kyliä saarnaten ja ilmoittaen ewankeliumia Jumalan waltakunnasta/ ja ne kaksitoista kymmentä hänen kanssansa.)

2 niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos,

2 samoin joitakin naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja sairauksista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos,

2. Ja muutamat vaimot, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista, nimittäin: Maria, joka kutsuttiin Magdalena, josta seitsemän perkelettä oli lähtenyt ulos,

2. Nijn myös muutamat waimot jotca hän oli parandanut pahoista hengistä ja taudeista nimittäin: Maria joca cudzuttin Magdalena josta seidzemen Perkelettä oli uloslähtenyt:

2. Nin mös mutamat Waimot/ iotca hen oli parandanut pahoist Hengist/ ia Taudheist/ nimitten/ Maria ioca cutzuttin Magdalena/ iosta seitzemen Perkelet olit vloslectenet/ (Niin myös muutamat waimot/ jotka hän oli parantanut pahoista hengistä/ taudeista/ nimittäin/ Maria joka kutsuttiin Magdalena/ josta seitsemän perkeleet olit ulos lähteneet/)

3 ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heitä varoillansa.

3 ja Johanna, Herodeksen tilanhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat Häntä* varoillaan.

3. Ja Johanna, Kusaan, Herodeksen voudin emäntä, ja Susanna ja monta muuta, jotka tavarastansa häntä palvelivat.

3. Ja Johanna Chusan Herodexen Foudin emändä ja Susanna ja monda muuta jotca händä heidän tawarastans palwelit.

3. Ja Johanna Chusan Herodesen Foudhin Emende/ ia Susanna/ ia monda mwta/ iotca hende paluelit heiden Tauarastans. (Johanna Chusan Herodeksen woudin emäntä/ ja Susanna/ ja monta muuta/ jotka häntä palwelit heidän tawarastansa.)

4 Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:

4 Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kaikista kaupungeista meni Hänen luokseen, Hän puhui vertausta käyttäen:

4. Mutta kuin paljo kansaa kokoontui, ja he riensivät jokaisesta kaupungista hänen tykönsä, sanoi hän vertauksella:

4. COsca paljo Canssa coconnui ja riensit jocaidzest Caupungist hänen tygöns sanoi hän wertauxen:

4. Coska nyt palio Canssa cokounsi/ ia iocahitzest Caupungeist riensit henen tygens/ sanoi hen Wertauxen cautta. (Koska nyt paljon kansaa kokoontui/ ja jokaisesta kaupungista riensit hänen tykönsä/ sanoi hän wertauksen kautta.)

5 Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.

5 ”Kylväjä lähti kylvämään siementänsä. Hänen kylväessään osa putosi tien viereen, ja se tallautui ja taivaan linnut söivät sen.

5. Kylväjä meni ulos siementänsä kylvämään; ja kuin hän kylvi, lankesi muutama tien oheen, ja se tallattiin, ja taivaan linnut söivät sen.

5. Kylwäjä meni ulos siemenitäns kylwämän ja cuin hän kylwi langeisit muutamat tien oheen ja ne tallattin ja taiwan linnut söit sen.

5. Ulosmeni kylueijä henen Siemeniens kyluemen/ Ja quin hen kylui/ langesit mutamat Tien ohen/ ia ne tallattin/ ia Taiuas alda Linnut ylessöit sen. (Ulos meni kylwäjä hänen siemeniänsä kylwämään/ Ja kuin hän kylwi/ lankesi muutamat tien oheen/ ja ne tallattiin/ ja taiwasalta linnut ylössöit sen.)

6 Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.

6 Osa putosi kalliolle ja noustuaan oraalle se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.

6. Ja muutama lankesi kivistöön, ja kuin se tuli ylös, kuivettui se, ettei ollut märkyyttä.

6. Ja muutamat langeisit kiwistöhön ja cosca ne tulit ylös cuiwetuit ne ettei ollut märkyttä.

6. Ja mutamat langesit Kiuen päle/ ia coska ne yleskeuit quiuettui se/ Sille/ ettei henelle ollut märckyttä. (Ja muutamat lankesit kiwen päälle/ ja koska ne ylös käwit kuiwettui se/ Sillä/ ettei hänellä ollut märkyyttä.)

7 Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.

7 Osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.

7. Ja muutama lankesi orjantappuroihin, ja orjantappurat ynnä kävivät ylös ja tukahduttivat sen.

7. Ja muutamat langeisit orjantappuroihin ja orjantappurat ynnä ylöskäwit ja tucahutit ne.

7. Ja mwtamat langesit Orientappuroiten sekan/ ia Orientappurat ynne yleskeuit ia tucahutit ne. (Ja muutamat lankesit orjantappuroitten sekaan/ ja orjantappurat ynnä ylöskäwit ja tukahdutit ne.)

8 Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän.” Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".”

8 Mutta osa putosi hyvään maahan ja nousi oraalle ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan Hän huusi: "Jolla on korvat kuulla, hän kuulkoon!”

8. Ja muutama lankesi hyvään maahan, ja kuin se kävi ylös, teki se satakertaisen hedelmän. Kuin hän tämän sanoi, huusi hän: jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.

8. Ja muutamat langeisit hywän maahan ja ne tulit ylös ja teit satakertaisen hedelmän. Cosca hän tämän sanoi huusi hän: jolla on corwat cuulla se cuulcan.

8. Ja mwtamat langesit hyuen Mahan/ ia ne yleskeuit ia teit Satakerdhaisen hedhelmen. Coska hen temen sanoi/ hwsi hen/ Jolla on Coruat cwlla/ se cwlkaan. (Ja muutamat lankesit hywään maahan/ ja ne ylös käwit ja teit satakertaisen hedelmän. Koska hän tämän sanoi/ huusi hän/ Jolla on korwat kuulla/ se kuulkaan.)

9 Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.

9 Hänen opetuslapsensa kysyivät Häneltä (sanoen): ”Mitä tämä vertaus merkitsee?”

9. Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, sanoen: mikä olis tämä vertaus?

9. NIjn hänen Opetuslapsens kysyit häneldä sanoden: mikä olis tämä wertaus?

9. Nin kysyit henen Opetuslapsens henelde/ sanoden/ Mike olis teme Werthaus? (Niin kysyit hänen opetuslapsensa häneltä/ sanoen/ Mikä oli tämä wertaus?)

10 Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.

10 Hän sanoi: ”Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille puhun vertauksin, jotta he näkevinä eivät näkisi ja kuulevina eivät ymmärtäisi.

10. Niin hän sanoi: teille on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaudet, mutta muille vertausten kautta, ettei heidän sitä pitäis näkemän, vaikka näkisivät, eikä ymmärtämän, vaikka he kuulisivat.

10. Hän sanoi: teille on annettu tuta Jumalan waldacunnan salautta mutta muille wertausten cautta ettei heidän sitä pidäis näkemän waicka he näkisit eikä ymmärtämän waicka he cuulisit.

10. Nin hen sanoi/ Teille on annettu tuta JUMALAN Waldakunnan salaus/ Mutta muille wertauxen cautta/ Ettei heiden site näkemen pideis waicka he näkisit/ Ja ei ymmerdhe/ waicka he cwleuat. (Niin hän sanoi/ Teille on annettu tuta JUMALAN waltakunnan salaus/ Mutta muille wertauksen kautta/ Ettei heidän sitä näkemän pitäisi waikka he näkisit/ Ja ei ymmärrä/ waikka he kuulewat.)

11 Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.

11 Vertaus on tämä: Siemen on Jumalan sana.

11. Mutta tämä on vertaus: siemen on Jumalan sana.

11. Tämä on se wertaus: Siemen on Jumalan sana.

11. Nin on sis teme se Wertaus. Se Siemen on JUMALAN Sana. (Niin on siis tämä wertaus. Se siemen on JUMALAN sana.)

12 Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.

12 Jotka tien viereen putosivat * kuvaavat niitä,* jotka kuulevat; sitten paholainen tulee ja ottaa pois sanan heidän sydämestään, jotteivät he uskoisi pelastuakseen.

12. Mutta jotka tien oheen, ovat ne, jotka kuulevat; sitte tulee perkele ja ottaa sanan heidän sydämestänsä, ettei he uskoisi ja vapaaksi tulisi.

12. Mutta jotca tien oheen langeisit owat ne jotca cuulewat sijtte tule Perkele ja otta sanan heidän sydämistäns ettei he uscois ja wapaxi tulis.

12. Mutta iotca Tien ohen langesit ne ouat/ iotca cwleuat/ sijtte tulepi Perkele ia ottapi Sanan heiden sydhemestens ettei he vskodhen wapaxi tulisi. (Mutta jotka tien oheen lankesit ne owat/ jotka kuulewat/ sitten tuleepi perkele ja ottaapi sanan heidän sydämestänsä ettei he uskoen wapaaksi tulisi.)

13 Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.

13 Jotka kalliolle putosivat *kuvaavat niitä,* jotka kuullessaan ottavat sanan ilolla vastaan, mutta heillä ei ole juurta. He uskovat joksikin aikaa ja kiusauksen hetkellä luopuvat.

13. Mutta jotka kivistöön, ovat ne, kuin he kuulevat, ottavat he sanan ilolla vastaan; ja ei heillä ole juurta, hetkeksi he uskovat, ja kiusauksen ajalla lankeevat pois.

13. Mutta jotca kiwistöhön owat ne cosca he cuulewat ottawat he sanan ilolla wastan ja ei heillä ole juurta hetkexi he uscowat ja kiusauxen ajalla poislangewat.

13. Mutta iotca Kiuen päle/ ouat ne/ coska he cwleuat/ ottauat he ilon cansa Sanan wastan/ ia ei ole heille iurta/ Hetkexi he vskouat/ ia kiusauxen aijalla he poislangeuat. (Mutta jotka kiwen päälle/ owat ne/ koska he kuulewat/ ottawat he ilon kanssa sanan wastaan/ ja ei ole heillä juurta/ Hetkeksi he uskowat/ ja kiusauksen ajalla he pois lankeawat.)

14 Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.

14 Mikä taas orjantappuroihin putosi *kuvaa niitä,* jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.

14. Mutta se mikä orjantappuroihin lankesi, ovat ne, jotka kuulevat, ja menevät pois, ja tukahutetaan surusta, rikkaudesta ja elämän hekumasta, eikä kanna hedelmää.

14. Mutta jotca orjantappuroihin langeisit owat ne jotca cuulewat ja poismenewät ja tucahutetan surusta rickaudesta ja elämän hecumasta eikä canna hedelmätä.

14. Mutta iotca Orientappuroin langesit/ ouat ne quin cwlit/ ia poismeneuet Surusta/ Rickaudhesta/ ia Elemen hecumast tucahutetan/ eike hedhelmete canna. (Mutta jotka orjantappuroin lankesit/ owat ne kuin kuulit/ ja pois menewät surusta/ rikkaudesta/ ja elämän hekumasta tukahdutetaan/ eikä hedelmätä kanna.)

15 Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.

15 Mutta mikä hyvään maahan putosi, *kuvaa niitä,* jotka kuultuaan säilyttävät sanan jalossa ja hyvässä sydämessä ja kantavat hedelmän kärsivällisyydessä.

15. Mutta jotka hyvään maahan, ovat ne, jotka sanan kuulevat ja kätkevät hyvällä ja toimellisella sydämellä, ja saattavat hedelmän kärsivällisyydessä.

15. Mutta jotca hywän maahan owat ne jotca sanan cuulewat ja kätkewät hywällä ja toimellisella sydämellä ja saattawat hedelmän kärsimises.

15. Mutta iotca hyuen Mahan/ ouat ne/ iotca Sanan cwleuat ia kätkeuet hyues ia toimelises sydhemes/ ia saattauat hedhelmen Kersimises. (Mutta jotka hywään maahan/ owat ne/ jotka sanan kuulewat ja kätkewät hywässä ja toimellisessa sydämessä/ ja saattawat hedelmän kärsimisessä.)

16 Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.

16 Ei kukaan, joka on sytyttänyt lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan asettaa sen lampunjalkaan, jotta sisälle tulijat näkisivät valon.

16. Niin ei kenkään, joka kynttilän sytyttää, peitä sitä astialla eli pane pöydän alle; mutta panee sen kynttilänjalkaan, että sisälle tulevaiset näkisivät valkeuden.

16. EI sytytä kengän kyntilätä ja pane astian eli pengin ala mutta hän pane sen kyntiläjalcan että sisälletulewaiset näkisit walkeuden.

16. Eikengen coska hen Kyntelen sytytte peite site Astian ala/ eli pane site Penkin ala/ mutta hen pane sen Kyntelen ialghan päle/ Senpäle ette sisellemeneueiset näkisit walkiudhen. (Ei kenkään koska hän kynttilän sytyttää peitä sitä astian alle/ eli pane sitä penkin alle/ mutta hän panee sen kynttilän jalan päälle/ Sen päälle että sisälle menewäiset näkisit walkeuden.)

17 Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.

17 Sillä ei ole salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu valoon.

17. Sillä ei ole mitään salattu, joka ei ilmi tule, eikä peitetty, joka ei tiettäväksi ja julki tule.

17. Sillä ei ole mitän salattu joca ei ilmei tule eikä peitetty joca ei tiettäwäxi ja julki tule.

17. Sille ei miten ole sala/ ioca ei ilmei tule/ eike peitetty/ ioca ei tietteuexi tule/ Ja iulkisexi on tuleua. (Sillä ei mitään ole salaa/ joka ei ilmi tule/ eikä peitetty/ joka ei tiettäwäksi tule/ Ja julkiseksi on tulewa.)

18 Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan."

18 Ottakaa siis vaari, kuinka kuulette. Jolla näet on, sille annetaan, ja jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, minkä hän luulee omistavansa."

18. Katsokaat siis, kuinka te kuulette; sillä jolla on, hänelle pitää annettaman: jolla taas ei ole, sekin kuin hänellä näkyy olevan, otetaan häneltä pois.

18. Nijn cadzocat sijs cuinga te cuuletta: sillä jolla on hänelle pitä annettaman jolla taas ei ole sekin jonga hän luule hänens olewan otetan häneldä pois.

18. Nin catzocat sis quinga te cwletta. Sille ette iolla ombi henelle pite annettaman/ iolla taas ei ole/ se mös ionga hen lwle henens oleuan poisotetan henelde. (Niin katsokaat siis kuinka te kuulette. Sillä että jolla ompi hänelle pitää annettaman/ jolla taas ei ole/ se myös jonka hän luulee hänens olewan pois otetaan häneltä.)

19 Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat häntä tapaamaan, mutta eivät väentungokselta päässeet hänen tykönsä.

19 Hänen äitinsä ja veljensä tulivat Hänen luokseen, mutta eivät väentungokselta päässeet Häntä tapaamaan.

19. Niin tulivat hänen äitinsä ja veljensä hänen tykönsä, eikä saaneet häntä puhutella kansalta.

19. NIjn tulit hänen äitins ja weljens eikä pääsnet hänen tygöns Canssalda.

19. Nin tulit henen tygens henen Eitins ia weliens/ ia eiuet päszneet hene' tygens Ca'ssalda. (Niin tulit hänen tykönsä hänen äitinsä ja weljensä/ ja eiwät päässeet hänen tykönsä kansalta.)

20 Niin hänelle ilmoitettiin: "Sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat nähdä sinua".

20 Hänelle kerrottiin (sanoen): "Äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat nähdä sinut."

20. Ja se ilmoitettiin hänelle, sanoen: sinun äitis ja veljes seisovat ulkona ja tahtovat sinua nähdä.

20. Ja se sanottin hänelle: sinun äitis ja weljes seisowat ulcona ja tahtowat sinua nähdä.

20. Ja se sanottin henelle/ Sinun Eites ia sinun welies vlcona seisouat/ ia tactouat sinua nähdä. (Ja se sanottiin hänelle/ Sinun äitisi ja sinun weljesi ulkona seisowat/ ja tahtowat sinua nähdä.)

21 Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät".

21 Mutta Hän vastasi ja sanoi heille: "Äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan."

21. Niin hän vastasi ja sanoi heille: minun äitini ja veljeni ovat ne, jotka Jumalan sanan kuulevat ja tekevät sen.

21. Nijn hän wastais ja sanoi heille: minun äitin ja weljen owat ne jotca Jumalan sanan cuulewat ja tekewät.

21. Nin wastasi hen ia sanoi heiden tygens/ Minun Eiten ia welieni ouat ne/ iotca JUMALAN Sanan cwleuat ia tekeuet sen. (Niin wastasi hän ja sanoi heidän tykönsä/ Minun äitini ja weljeni owat ne/ jotka JUMALAN sanan kuulewat ja tekewät sen.)

22 Niin tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen". Ja he lähtivät vesille.

22 Tapahtui eräänä päivänä, että Hän astui opetuslapsineen veneeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen." Niin he lähtivät vesille.

22. Ja yhtenä päivänä tapahtui, että hän haahteen astui ja hänen opetuslapsensa, ja sanoi heille: menkäämme ylitse toiselle rannalle, ja he menivät.

22. JA yhtenä päiwänä tapahtui että hän hahten astui Opetuslastens cansa ja sanoi heille: mengämme ylidzen toiselle rannalle: ja he laskit maalda.

22. Ja se tapactui ychten peiuen/ ette hen Hacten astui ynne Opetuslastens cansa ia sanoi heiden tygens/ Mengeme ylitzen toiselle rannalle. Ja he laskit maalda. (Ja se tapahtui yhtenä päiwänä/ että hän haahteen astui ynnä opetuslastensa kanssa ja sanoi heidän tykönsä/ Menkäämme ylitsen toiselle rannalle. ja he laskit maalta.)

23 Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa.

23 Mutta heidän purjehtiessaan Hän nukahti. Ja alas järvelle syöksyi myrskytuuli ja *vene täyttyi* vedellä, ja he olivat vaarassa.

23. Mutta kuin he purjehtivat, niin hän nukkui, ja tuulispää nosti aallon meressä; ja he laineilta täytettiin, ja olivat suuressa hädässä.

23. Cosca he purjetit nijn hän nuckui ja tuulispää nosti allon meres ja lainet löit heidän ylidzens ja he olit suures hädäs.

23. Nin coska he purietit/ nuckui hen. Ja Twlispä nosti Aallon meres/ ia lainet heiden ylitzenlöit/ ia he olit swres hädhes. (Niin koska he purjehdit/ nukkui hän. Ja tuulispää nosti aallon meressä/ ja laineet heidän ylitse löit/ ja he olit suuressa hädässä.)

24 Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven.

24 Niin he menivät ja herättivät Hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Herättyään Hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa. Ne asettuivat ja tuli tyyni.

24. Niin he menivät ja herättivät häntä sanoen: Mestari, Mestari! me hukumme. Niin hän nousi ylös, nuhteli tuulta ja veden aaltoa; ja ne lakkasivat, ja tuli tyveneksi.

24. Nijn he menit hänen tygöns ja herätit händä sanoden: Mestari Mestari me hucumma. Nijn hän nousi ylös nuhteli tuulda ja aldo ja ne lackaisit ja tuli tywenexi.

24. Nin he astuit henen tygens/ ia heräytit henen sanoden/ Mestari/ Mestari/ me hukum. Nin hen ylesnousi nuchteli twlda/ ia wedhen ilma. Ja ne lackasit/ ia tuli tywen. (Niin he astuit hänen tykönsä/ ja herätit hänen sanoen/ Mestari/ Mestari/ me hukumme. Niin hän ylösnousi nuhteli tuulta/ ja weden ilmaa. Ja ne lakkasit/ ja tuli tywen.)

25 Ja hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?" Mutta pelko oli vallannut heidät, ja he ihmettelivät, sanoen toisilleen: "Kuka onkaan tämä, kun hän käskee sekä tuulia että vettä, ja ne tottelevat häntä?"

25 Ja Hän sanoi heille: "Missä on uskonne?" Mutta he pelkäsivät ja ihmettelivät sanoen toisilleen: "Kuka tämä onkaan, kun Hän käskee sekä tuulia, että vettä, ja ne tottelevat Häntä?"

25. Niin hän sanoi heille: kussa teidän uskonne on? Mutta he peljästyivät ja ihmettelivät, sanoen keskenänsä: kuka siis tämä on? sillä hän käskee myös tuulta ja vettä, ja nekin ovat hänelle kuuliaiset.

25. Nijn hän sanoi heille: cusa teidän uscon on? mutta he peljästyit ja ihmettelit keskenäns sanoden: cuca tämä on? sillä hän käske myös tuulda ja wettä ja nekin owat hänelle cuuliaiset?

25. Nin sanoi hen heille/ Cussa teiden vskona on? Mutta he peliestyit ia ihmectelit keskenens/ sanoden/ Cuca ombi teme? sille hen mös käskepi Twlda ia wettä/ ia he ouat henen cwliaiset? (Niin sanoi hän heille/ Kussa teidän uskonne on? Mutta he peljästyit ja ihmettelit keskenänsä/ sanoen/ Kuka ompi tämä? sillä hän myös käskeepi tuulta ja wettä/ ja he owat hänen kuuliaiset?)

26 Ja he purjehtivat gerasalaisten alueelle, joka on vastapäätä Galileaa.

26 Niin he purjehtivat gadaralaisten* alueelle, joka on Galilean vastapäätä.

26. Ja he purjehtivat Gadaralaisten maan puoleen, ja joka on Galilean kohdalla.

26. Ja he purjetit Gadarenin maan puoleen joca on Galilean cohdalla.

26. Ja he purietit Gadarenin Maan polen ioca ombi Galilean cohdalla. (Ja he purjehdit Gadarenin maan puoleen joka ompi Galilean kohdalla.)

27 Ja kun hän oli noussut maihin, tuli häntä vastaan kaupungista mies, jossa oli riivaajia; ja hän ei ollut pitkään aikaan pukenut vaatteita ylleen eikä asunut huoneessa, vaan haudoissa.

27 Kun Hän nousi maihin tuli Häntä vastaan kaupungista muuan mies, jossa oli *kauan aikaa ollut riivaajia. Hän ei* pukenut ylleen vaatetta eikä asunut huoneessa, vaan hautaluolissa.

27. Ja kuin hän maalle meni, kohtasi hänen kaupungista mies, jolla olivat perkeleet jo kauvan aikaa olleet, ja joka ei pukenut vaatteita yllensä, eikä ollut huoneessa, vaan haudoissa.

27. JA cuin hän maalle meni cohtais hänen Caupungist yxi mies jolla oli Perkelet jo cauwan aica ollut ja ei pukenut waatteita päällens eikä ollut huones waan haudois.

27. Ja quin hen Hahdest maalla meni/ coctasi Caupungist henen yxi Mies iolla oli Perkele io cauuan aica/ ia ei pukenut waatet pälens/ eike ollut Honees/ waan Haudhois. (Ja kuin hän haahdesta maalle meni/ kohtasi kaupungista hänen yksi mies jolla oli perkele jo kauan aikaa/ ja ei pukenut waatteet päällensä/ eikä ollut huoneessa/ waan haudoissa.)

28 Kun hän näki Jeesuksen, parkaisi hän ja lankesi maahan hänen eteensä ja huusi suurella äänellä: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa."

28 Nähtyään Jeesuksen hän huutaen heittäytyi Hänen eteensä ja sanoi kovalla äänellä: "Miksi minuun puutut*, Jeesus, Jumalan, Korkeimman Poika? Rukoilen sinua: älä vaivaa minua."

28. Mutta kuin hän näki Jesuksen, huusi hän ja lankesi hänen eteensä maahan, ja sanoi suurella äänellä: mitä minun on sinun kanssas, Jesus, ylimmäisen Jumalan Poika? Minä rukoilen sinua, älä minua vaivaa.

28. Cuin hän näki Jesuxen huusi hän ja langeis hänen eteens maahan ja sanoi suurella änellä: mitä minun on tekemist sinun cansas Jesu ylimmäisen Jumalan Poica? Minä rucoilen sinua älä minua waiwa.

28. Quin hen sis näki Iesusen/ hwsi hen ia mahan langesi henen etens/ ia sanoi swrella änelle/ Mite minun ombi tekemist sinun cansas Iesu Ylimeisen Jumalan Poica? Mine rucolen sinua/ ele minua waiwa. (Kuin hän siis näki Jesuksen/ huusi hän ja maahan lankesi hänen eteensä/ ja sanoi suurella äänellä/ mitä minun ompi tekemistä sinun kanssasi Jesus Ylimmäisen Jumalan Poika? Minä rukoilen sinua/ älä minua waiwaa.)

29 Sillä hän oli käskemäisillään saastaista henkeä menemään ulos siitä miehestä. Sillä pitkät ajat se oli temponut häntä mukaansa; hänet oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja häntä oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana erämaihin.

29 Hän oli näet käskemäisillään saastaista henkeä lähtemään ulos miehestä. Sillä pitkät ajat se oli raastanut häntä mukanaan. Häntä oli vartioitu sidottuna kahleilla ja jalkanuorilla. Mutta hän oli katkonut siteet, ja riivaaja oli kuljettanut hänet autioihin paikkoihin.

29. Sillä hän oli käskenyt riettaisen hengen ihmisestä mennä ulos, joka kauvan aikaa oli häntä vaivannut: ja hän oli kahleilla sidottu, ja jalkaraudoissa pidetty, ja rikkoi siteet, ja vietiin perkeleeltä korpeen.

29. Sillä hän oli käskenyt riettaisen hengen ihmisest ulosmennä joca usein oli händä waiwannut. Ja hän oli cahleilla sidottu ja jalcapuisa pidetty ja rickoi sitet ja wietin Perkeleldä corpeen.

29. Sille hen oli käskenyt sen rietaisen Hengen Inhimisest vlosmenemen/ Sille hen oli vsein hende waiuanut. Ja hen oli cahleilla sidhottu/ ia Jalcapuisa pidhetty/ Ja rickoi Siteit/ ia wietin Perkelelda Corpeen. (Sillä hän oli käskenyt sen riettaisen hengen ihmisestä ulosmenemän/ Sillä hän oli usein häntä waiwannut. Ja hän oli kahleilla sidottu/ ja jalkapuussa pidetty/ Ja rikkoi siteet/ ja wietiin perkeleelta korpeen.)

30 Niin Jeesus kysyi siltä sanoen: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Legio"; sillä monta riivaajaa oli mennyt häneen.

30 Niin Jeesus kysyi siltä sanoen: "Mikä on nimesi?" Se vastasi: "Leegio", sillä monta riivaajaa oli mennyt häneen.

30. Mutta Jesus kysyi häneltä ja sanoi: mikä sinun nimes on? hän sanoi: legio; sillä monta perkelettä oli häneen mennyt sisälle.

30. JA Jesus kysyi händä ja sanoi: mikä sinun nimes on? hän sanoi: Legio: sillä monda Perkelettä oli häneen mennyt.

30. Ja Iesus kysyi hende ia sanoi/ Mike sinun Nimes on? Nin hen sanoi Legio/ Sille ette monda Perkelet olit henen sisellens mennyet. (Ja Jesus kysyi häntä ja sanoi/ Mikä sinun nimesi on? Niin hän sanoi legio/ Sillä että monta perkeleet olit hänen sisällensä menneet.)

31 Ja ne pyysivät häntä, ettei hän käskisi heidän mennä syvyyteen.

31 Ja ne pyysivät Häntä, ettei Hän käskisi niitä menemään syvyyteen.

31. Ja he rukoilivat häntä, ettei hän käskisi heitä syvyyteen mennä.

31. Ja he rucoilit händä ettei hänen pitänyt käskemän heitä sywyteen mennä.

31. Ja he rucolit hende/ ettei henen pitenyt käskemen heite sywytehen menemen. (Ja he rukoilit häntä/ ettei hänen pitänyt käskemän heitä sywyyteen menemän.)

32 Niin siellä oli vuorella suuri sikalauma laitumella; ja ne pyysivät häntä, että hän antaisi heille luvan mennä sikoihin. Ja hän antoi niille luvan.

32 Siellä oli suuri sikalauma vuorella laitumella, ja riivaajat* pyysivät Häntä, että Hän antaisi niille luvan mennä sikoihin, ja Hän antoi niille luvan.

32. Niin siellä oli suuri lauma sikoja syömässä vuorella. Ja he rukoilivat häntä, että hän sallis heidän niihin mennä. Ja hän salli heidät.

32. Nijn siellä oli isoi lauma sicoja syömäs wuoren paldas. Ja he rucoilit händä että hänen piti salliman heidän nijhin mennä. Ja hän salli heitä.

32. Nin sielle oli isoij lauma Sicoija szömes Wooren paltas. Ja he rucolit hende/ ette henen piti salliman heiden nijnen siselle menne. Ja hen salli heite. (Niin siellä oli iso lauma sikoja syömässä wuoren paltaassa. Ja he rukoilit häntä/ että hänen piti salliman heidän niiden sisälle mennä. Ja hän salli heitä.)

33 Niin riivaajat lähtivät ulos miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.

33 Niin riivaajat lähtivät ulos miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.

33. Niin perkeleet läksivät ulos ihmisestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksi itsensä äkisti jyrkältä mereen ja läkähtyi.

33. Nijn Perkelet menit ulos sijtä ihmisest ja menit sicoihin. Ja lauma syöxi idzens mereen ja läkähtyi.

33. Nin Perkelet vlosmenit sijte Inhimisest/ ia menit Sicain siselle. Ja se Lauma söxijn Meren/ ia läkettyi. (Niin perkeleet ulosmenit siitä ihmisestä/ ja meni sikain sisälle. Ja se lauma syöksin mereen/ ja läkähtyi.)

34 Mutta nähtyään, mitä oli tapahtunut, paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa.

34 Nähtyään, mitä oli tapahtunut paimentajat pakenivat ja (menivät ja) kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa.

34. Mutta kuin paimenet näkivät, mitä tapahtui, pakenivat he, menivät pois ja ilmoittivat sen kaupungissa ja kylissä.

34. Cosca paimenet näit mitä tapahtui pakenit he ja ilmoitit sen Caupungis ja kylis.

34. Coska nyt paimenet näit mite sijnä tapachtui/ pakenit he/ ia ilmoitit sen sanoman Caupungis ia Kylis. (Koska nyt paimenet näit mitä siinä tapahtui/ pakenit he/ ja ilmoitit sen sanoman kaupungissa ja kylissä.)

35 Niin kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat lähteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa puettuna ja täydessä ymmärryksessä; ja he peljästyivät.

35 Niin ihmiset* tulivat katsomaan mitä oli tapahtunut ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat lähteneet, istumassa Jeesuksen jalkain juuressa puettuna ja täydessä ymmärryksessä, ja he pelkäsivät.

35. Niin he menivät ulos katsomaan sitä, mikä tapahtunut oli, ja tulivat Jesuksen tykö, ja löysivät sen ihmisen, josta perkeleet lähteneet olivat, istuvan vaatetettuna ja taidossansa Jesuksen jalkain juuressa; ja he pelkäsivät.

35. Nijn he menit cadzoman mitä tapahtunut oli ja tulit Jesuxen tygö ja löysit sen ihmisen josta Perkelet lähtenet olit istuwan Jesuxen jalcain juures waatetettuna ja oli mielesäns ja he pelkäisit.

35. Nin he vlosmenit catzoman mite tapachtanut oli/ ia tulit Iesusen tyge/ ia leusit sen Inhimisen iosta Perkelet vloslectenet olit/ istuuan Iesusen ialcan iures waattetun/ ia mielesens/ ia he pelkesit. (Niin he ulosmenit katsomaan mitä tapahtunut oli/ ja tulit Jesuksen tykö/ ja löysit sen ihmisen josta perkeleet uloslähteneet olit/ istuwan Jesuksen jalkain juuressa waatettuna/ ja mielessänsä/ ja he pelkäsit.)

36 Mutta silminnäkijät kertoivat heille, kuinka riivattu oli tullut terveeksi.

36 Ja* (myös) silminnäkijät kertoivat heille, kuinka riivattu oli tullut terveeksi.

36. Mutta myös ne, jotka sen nähneet olivat, ilmoittivat heille, kuinka se perkeleeltä riivattu oli terveeksi tullut.

36. Ja ne jotca sen nähnet olit ilmoitit heille cuinga rijwattu oli terwexi tullut.

36. Ja ne iotca sen nähnet olit/ ilmoitit mös heille quinga se Riuattu oli teruexi tullut. (Ja ne jotka sen nähneet olit/ ilmoitit myös heille kuinka se riiwattu oli terweeksi tullut.)

37 Ja koko gerasalaisten seutukunnan kansa pyysi häntä poistumaan heidän luotansa, sillä suuri pelko oli vallannut heidät; niin hän astui venheeseen ja palasi takaisin.

37 Ja koko gadaralaisten* seutukunnan kansa pyysi Häntä poistumaan heidän luotaan, sillä suuri pelko oli vallannut heidät. Astuttuaan veneeseen Hän meni takaisin.

37. Ja kaikki Gadaralaiset lähimaakunnan joukko rukoili häntä menemään pois heidän tyköänsä; sillä heidän päällensä oli tullut suuri pelko. Niin hän meni haahteen ja tuli jälleen takaisin.

37. Ja caicki Gadarenin culmacunnan wäki rucoili händä menemän pois heidän tyköns: sillä heidän päällens oli tullut suuri pelco. Nijn hän meni hahten ja palais jällens.

37. Ja rucoli hende caiki Gadarenin culmakunnan Wäki/ ette henen piti heiste poismenemen. Sille ette heiden pälens oli tullut swri pelco. Nin hen meni Hacten/ ia palasi iellens. (Ja rukoili häntä kaikki Gadarenin kulmakunnan wäki/ että hänen piti heistä pois menemän. Sillä että heidän päällensä oli tullut suuri pelko. Niin hän meni haahteen/ ja palasi jällens.)

38 Ja mies, josta riivaajat olivat lähteneet, pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Mutta Jeesus lähetti hänet luotansa sanoen:

38 Mutta mies, josta riivaajat olivat lähteneet ulos, pyysi Häneltä saada olla Hänen kanssaan. Jeesus lähetti hänet kuitenkin luotaan sanoen:

38. Mutta mies, josta perkeleet olivat lähteneet ulos, rukoili häntä, että hän sais olla hänen kanssansa. Mutta Jesus laski hänen pois, sanoen:

38. Ja se mies josta Perkelet olit lähtenet rucoili händä että hän sais olla hänen cansans. Mutta Jesus lähetti hänen pois

38. Nin rucoli hende se Mies/ iosta Perkelet olit vloslectenet/ ette hen sais olla henen cansans. Mutta Iesus poislehetti henen/ Ja sanoi/ (Niin rukoili häntä se mies/ josta perkeleet olit uloslähteneet/ että hän saisi olla hänen kanssansa. Mutta Jesus pois lähetti hänen/ Ja sanoi/)

39 Palaja kotiisi ja kerro, kuinka suuria töitä Jumala on sinulle tehnyt. Ja hän meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria töitä Jeesus oli hänelle tehnyt.

39 ”Palaa kotiisi ja kerro, kuinka suuria Jumala on tehnyt sinulle.” Niin hän meni julistaen kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria Jeesus oli hänelle tehnyt."

39. Palaja kotias ja ilmoita, kuinka suuret työt Jumala sinulle teki. Ja hän meni pois ja saarnasi ympäri kaiken kaupungin, kuinka suuret työt Jesus hänelle teki.

39. Ja sanoi: palaja cotias ja sano cuinga suuren awun on Jumala sinulle tehnyt. Ja hän meni pois ja saarnais ymbäri caiken Caupungin mitä Jesus oli hänelle tehnyt.

39. palaia Cotias/ ia sano quinga swret asijat Jumala ombi sinulle tehnyt. Ja hen poismeni/ ia sarnasi ymberi caiken Caupungin/ mitecutakin Iesus oli henelle tehnyt. (palaja kotiasi/ ja sano kuinka suuret asiat Jumala ompi sinulle tehnyt. Ja hän pois meni/ ja saarnasi ympäri kaiken kaupungin/ mitä kutakin Jesus oli hänelle tehnyt.)

40 Kun Jeesus palasi, oli kansa häntä vastassa; sillä kaikki odottivat häntä.

40 Jeesuksen palatessa kansa otti Hänet vastaan, sillä kaikki odottivat Häntä.

40. Ja tapahtui, kuin Jesus palasi, otti kansa hänen vastaan; sillä kaikki odottivat häntä.

40. JA tapahtui cosca Jesus palais rupeis Canssa händä wastan: sillä caicki odotit händä:

40. Ja se tapachtui/ Coska Iesus palasi/ rupeis Canssa hende wastan/ Sille ette caiki odhotit hende. (Ja se tapahtui/ Koska Jesus palasi/ rupesi kansa häntä wastaan/ Sillä että kaikki odotit häntä.)

41 Ja katso, silloin tuli mies, nimeltä Jairus, joka oli synagoogan esimies. Ja hän lankesi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa,

41 Katso, tuli mies nimeltä Jairus, ja hän oli synagoogan esimies. Heittäytyen Jeesuksen jalkain juureen hän pyysi Häntä tulemaan kotiinsa.

41. Ja katso, mies tuli, jonka nimi oli Jairus, ja se oli synagogan päämies, ja lankesi Jesuksen jalkain juureen ja rukoili häntä tulemaan huoneesensa.

41. Ja cadzo yxi mies tuli jonga nimi oli Jairus Synagogan Päämies ja langeis Jesuxen jalcain juuren ja rucoili händä tuleman hänen huonesens:

41. Ja catzo/ tuli yxi Mies/ ionga Nimi oli Jairus/ Sinagogan Pämies/ ia langesi Iesusen Jalcain iuren rucolen hende/ menemen henen Honesens/ (Ja katso/ tuli yksi mies/ jonka nimi oli Jairus/ synagogan päämies/ ja lankesi Jesuksen jalkain juureen rukoillen häntä/ menemään hänen huoneeseensa/)

42 sillä hänellä oli tytär, ainoa lapsi, noin kaksitoistavuotias, ja se oli kuolemaisillaan. Mutta hänen sinne mennessään väentungos ahdisti häntä.

42 Hänellä oli näet ainoa tytär, noin kaksitoistavuotias, ja tämä oli kuolemaisillaan. Mutta Hänen mennessään kansanjoukko ahdisti Häntä.

42. Sillä hänellä oli ainoa tytär, lähes kahdentoistakymmenen vuotinen, ja se kuoli. Mutta hänen mennessänsä ahdisti kansa häntä.

42. Sillä hänellä oli ainoa tytär lähes cahdentoistakymmenen wuotinen joca oli cuolemallans. Ja Canssa ahdisti händä mennes.

42. Sille henelle oli ainoa Tyter lehes caxitoistakymen Wotinen/ ia se oli colemallans. Ja mennesens Canssa adhistit hende. (Sillä hänellä oli ainoa tytär lähes kaksitoistakymmen wuotinen/ ja se oli kuolemaisillansa. Ja mennessänsä kansa ahdistit häntä.)

43 Ja siellä oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja lääkäreille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa.

43 Ja oli nainen, jolla oli ollut verenjuoksu kaksitoista vuotta. Hän oli lääkäreille kuluttanut kaiken omaisuutensa kenenkään voimatta häntä parantaa.

43. Ja yksi vaimo, joka oli punaista tautia kaksitoistakymmentä vuotta sairastanut, ja oli kaiken saatunsa parantajille kuluttanut, ja ei voitu keltään parannettaa;

43. JA yxi waimo joca oli punatautia caxitoistakymmendä wuotta sairastanut ja oli caiken tawarans Läkäreille culuttanut ja ei woitu keldän paratta.

43. Ja yxi Waimo/ ioca oli Punatauti caxitoistakymende wootta pitenyt/ se oli caiki Tauarans Läkeritten päle culuttanut. Ja eikelden woitu paratta/ (Ja yksi waimo/ joka oli punatautia kaksitoista kymmentä wuotta pitänyt/ se oli kaikki tawaransa lääkäritten päälle kuluttanut. Ja ei keltään woitu parattaa/)

44 Tämä lähestyi takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua, ja heti hänen verenjuoksunsa asettui.

44 Takaa lähestyen hän kosketti Hänen vaippansa tupsua; ja heti hänen verenjuoksunsa asettui.

44. Mutta kuin hän kävi takana ja rupesi hänen vaatteensa palteesen, niin kohta hänen verensä juoksu asettui.

44. Hän käwi tacana ja rupeis hänen waattens paldesen ja cohta hänen werens juoxu asetui.

44. hen keui takana/ ia rupeis henen waatteins paltein/ Ja cochta asettui henen werens ioxu. (hän käwi takana/ ja rupes hänen waatteinsa palteen/ Ja kohta asettui hänen werensä juoksu.)

45 Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan: "Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua ( ja sinä sanot: 'Kuka minua kosketti?')".

45 Niin Jeesus sanoi: "Kuka minua kosketti?" Kaikkien kieltäessä sanoi Pietari ja ne jotka olivat hänen kanssaan: "Mestari, kansanjoukko ahdistaa ja pusertaa sinua ( ja sinä sanot: 'Kuka minua kosketti?')"

45. Ja Jesus sanoi: kuka on se, joka minuun rupesi? Mutta kuin he kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka hänen kanssansa olivat: Mestari, kansa ahdistaa ja tunkee sinua, ja sinä sanot: kuka minuun rupesi?

45. Ja Jesus sanoi: cuca on minuun ruwennut? Cosca he caicki kielsit sanoi Petari ja jotca hänen cansans olit: Mestari Canssa ahdista ja tunge sinua ja sinä sanot: cuca minuun rupeis?

45. Ja Iesus sanoi/ Cuca ombi minuun ruuenut? Coska he sis caiki kielsit/ sanoi Petari/ ia iotca henen cansans olit/ Mestari/ Canssa sinua ahdista ia tunge/ ia sine sanot/ Cuca minuun rupesi? (Ja Jesus sanoi / Kuka ompi minuun ruwennut? Koska he siisä kaikki kielsit/ sanoi Petari/ ja jotka hänen kanssansa olit/ Mestari/ Kansa sinua ahdistaa ja tunkee/ ja sinä sanot/ Kuka minuun rupesi?)

46 Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta".

46 Mutta Jeesus sanoi: "Joku minua kosketti, sillä tunsin voimaa lähtevän minusta."

46. Mutta Jesus sanoi: joku minuun rupesi, sillä minä tunsin voiman minusta lähteneen ulos.

46. Jesus sanoi: cuitengin jocu minuun rupeis: sillä minä tunsin woiman minustani lähtewän.

46. Nin sanoi Iesus/ Jocu minuun rupes/ Sille mine tunsin auwun minustani vloskieuuen. (Niin sanoi Jesus/ Joku minuun rupesi/ Sillä minä tunsin awun minustani ulos käywän.)

47 Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, tuli hän vavisten, lankesi hänen eteensä ja ilmoitti kaiken kansan kuullen, mistä syystä hän oli koskenut häneen ja kuinka hän oli kohta tullut terveeksi.

47 Nähtyään, ettei ollut salassa, nainen tuli vavisten, heittäytyi Hänen eteensä ja kertoi kaiken kansan edessä, miksi hän kosketti Häntä ja kuinka hän parani heti.

47. Mutta kuin vaimo näki, ettei se salaa ollut, tuli hän vapisten, ja maahan lankesi hänen eteensä, ja julisti kaikelle kansalle, minkä syyn tähden hän oli häneen ruvennut, ja kuinka hän niin äkisti terveeksi tuli.

47. Cosca waimo näki ettei se sala ollut tuli hän wäristen ja langeis hänen jalcains eteen ja julisti caikelle Canssalle mingä syyn tähden hän oli häneen ruwennut ja cuinga hän cohta terwexi tuli.

47. Coska sis Waimo näki ettei se sala ollut/ tuli hen wäristen/ ia langeis henen ialcains eten/ ia iulghisti caiken Canssan edhes/ minge syyn tedhen/ hen oli heneen ruuenut/ Ja quinga hen cocta teruexi tuli. (Koska siis waimo näki ettei se salaa ollut/ tuli hän wäristen/ ja lankesi hänen jalkainsa eteen/ ja julkisti kaiken kansan edessä/ minkä syyn tähden/ hän oli häneen ruwennut/ Ja kuinka hän kohta terweeksi tuli.)

48 Niin hän sanoi hänelle: "(Ole turvallisella mielellä,) tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".

48 Niin Hän sanoi hänelle: "(Ole turvallisella mielellä,) tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhaan."

48. Mutta hän sanoi hänelle: ole hyvässä turvassa, tyttäreni, sinun uskos on sinua auttanut: mene rauhaan!

48. Mutta hän sanoi hänelle: ole hywäs turwas tyttären sinun uscos on sinua auttanut mene rauhan.

48. Mutta hen sanoi henelle/ Ole turuas Tytteren/ sinun vskos ombi sinua autanut/ mene rauhan cansa. (Mutta hän sanoi hänelle/ Ole turwassa tyttäreni/ sinun uskosi ompi sinua auttanut/ mene rauhan kanssa.)

49 Hänen vielä puhuessaan tuli joku synagoogan esimiehen kotoa ja sanoi: "Tyttäresi on kuollut; älä enää opettajaa vaivaa".

49 Hänen vielä puhuessaan tuli joku synagoogan esimiehen kotoa* ja sanoi (hänelle): "Tyttäresi on kuollut. Älä [enää] vaivaa opettajaa."

49. Kuin hän vielä puhui, tuli yksi synagogan päämiehiltä, sanoen hänelle: sinun tyttäres on kuollut: älä Mestaria vaivaa.

49. COsca hän wielä puhui tuli yxi Synagogan Päämiehen huonest sanoden: sinun tyttäres on cuollut älä Mestarita waiwa.

49. Coska hen wiele puhui/ tuli yxi Sinagogan Pämiehen honest/ sanoden henelle/ Sinun Tytteres on coollu ele Mestarita waiwa. (Koska hän wielä puhui/ tuli yks synagogan päämiehen huoneesta/ sanoen hänelle/ Sinun tyttäresi on kuollut älä Mestaria waiwaa.)

50 Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi hänelle: "Älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee".

50 Kuultuaan tämän Jeesus lausui hänelle (sanoen): "Älä pelkää. Usko ainoastaan, niin hän paranee."

50. Vaan kuin Jesus sen kuuli, vastasi hän häntä, sanoen: älä pelkää: usko ainoastaan, niin hän paranee.

50. Cosca Jesus tämän cuuli sanoi hän lapsen Isälle: älä pelkä: usco ainoastans nijn hän parane.

50. Coska nyt Iesus cwli temen sanan/ sanoi hen Pican Iselle/ Ele pelke. Usko waiwoin/ nin hen parane. (Koska nyt Jesus kuuli tämän sanan/ sanoi hän piian isälle/ Älä pelkää. Usko waiwoin/ niin hän paranee.)

51 Ja kun hän tuli taloon, ei hän sallinut kenenkään muun käydä sisälle kanssaan kuin Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin sekä lapsen isän ja äidin.

51 Mutta tultuaan taloon Hän ei sallinut kenenkään astua sisälle [kanssaan] paitsi Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin sekä lapsen isän ja äidin.

51. Mutta kuin hän huoneesen tuli sisälle; niin ei hän sallinut ketään tulla sisälle, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, ja sen lapsen isän ja äidin.

51. Mutta cuin hän huonesen tuli nijn ei hän sallinnut ketän sinne tuleman cansans waan Petarin ja Jacobuxen ja Johannexen ja sen lapsen Isän ja äitin.

51. Mutta quin hen Honesen tuli/ ei hen sallinut keten sisellekieudhe cansans/ waan Petarin ia Jacobin ia Johannesen/ Ja sen Pican Isen ia Eitin. (Mutta kuin hän huoneeseen tuli/ ei hän sallinut ketään sisälle käydä kanssansa/ waan Petarin ja Jakobin ja Johanneksen/ Ja sen piian isän ja äidin.)

52 Ja kaikki itkivät ja vaikeroivat tyttöä. Mutta Jeesus sanoi: "Älkää itkekö, sillä hän ei ole kuollut, vaan nukkuu".

52 Ja kaikki itkivät ja vaikeroivat tyttöä*. Mutta Jeesus sanoi: "Älkää itkekö, [sillä] hän ei ole kuollut, vaan nukkuu."

52. Ja he kaikki itkivät ja parkuivat häntä. Vaan hän sanoi: älkäät itkekö: ei hän ole kuollut, vaan makaa.

52. Ja he caicki itkit ja parguit händä. Nijn hän sanoi: älkät itkekö ei hän ole cuollut waan maca.

52. Caiki he idkit ia parghuit hende. Nin hen sanoi/ Elkette idkekö/ ei ole Pica coollut wan maka. (Kaikki he itkit ja parkuit häntä. Niin hän sanoi/ Älkäätte itkekö/ ei ole piika kuollut waan makaa.)

53 Niin he nauroivat häntä, tietäen tytön kuolleeksi.

53 Niin he nauroivat Hänelle, koska tiesivät tytön* kuolleen.

53. Ja he nauroivat häntä, tietäen, että se kuollut oli.

53. Ja he nauroit händä tieten että hän cuollut oli.

53. Ja he nauroit hende/ tieten ette hen coollut oli. (Ja he nauroit häntä/ tietäen että hän kuollut oli.)

54 Mutta hän (ajoi kaikki ulos. Sitten Hän) tarttui hänen käteensä ja huusi sanoen: "Lapsi, nouse!"

54 Mutta Hän (lähetti kaikki ulos. Sitten Hän) tarttui hänen käteensä ja huusi sanoen: "Lapsi, herää!"

54. Niin hän ajoi kaikki ulos, rupesi hänen käteensä ja huusi, sanoen: piikainen, nouse ylös!

54. Nijn hän ajoi caicki ulos rupeis hänen kätens ja huusi sanoden: Pijca nouse ylös.

54. Nin hen caiki vlosaijoi/ rupesi henen kätens/ hwsi sanoden/ Pica ylesnouse. (Niin hän kaikki ulosajoi/ rupesi hänen käteensä/ huusi sanoen/ Piika ylös nouse.)

55 Niin hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös; ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää.

55 Niin hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti. Ja Jeesus* käski antaa hänelle syötävää.

55. Ja hänen henkensä palasi, ja hän kohta nousi ylös. Ja käski hänelle antaa ruokaa.

55. Ja hänen hengens palais ja cohta ylösnousi. Ja hän käski hänelle anda ruoca. Ja hänen wanhemmans hämmästyit. Mutta hän haasti heitä kellengän sanomast mitä siellä tapahtunut oli.

55. Ja henen Hengens palasi/ Ja se cocta ylesnousi. Ja hen käski annetta henelle Roca. Ja henen Wanhemans hemmestuit. Mutta hen haastoi heite/ ettei he kellengen sanoisi mite sielle tapachtunut oli. (Ja hänen henkensä palasi/ Ja se kohta ylös nousi. Ja hän käski annettaa hänelle ruokaa. Ja hänen wanhempansa hämmästyit. Mutta hän haastoi heitä/ ettei he kellekään sanoisi mitä siellä tapahtunut oli.)

56 Ja hänen vanhempansa hämmästyivät; mutta Jeesus kielsi heitä kenellekään sanomasta, mitä oli tapahtunut.

56 Niin hänen vanhempansa hämmästyivät. Mutta Hän kielsi heitä kenellekään kertomasta tapahtunutta.

56. Ja hänen vanhempansa hämmästyivät: mutta hän haastoi heitä kellekään sanomasta sitä mikä tapahtui.