24 luku

Enkelit ilmoittavat naisille Jeesuksen nousseen kuolleista 1 – 12 Jeesus ilmestyy kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä 13 – 35 ja kokoontuneille opetuslapsilleen Jerusalemissa 36 – 43, selittää kirjoitukset ja lupaa heille Pyhän Hengen 44 – 49, siunaa heidät, ja hänet otetaan ylös taivaaseen 50 – 53.

1 Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit ( — ja joitakin muita oli heidän kanssaan).

1 Viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit ( — ja joitakin muita oli heidän kanssaan).

1. Mutta ensimäisenä sabbatin päivänä, sangen varhain, tulivat he haudalle ja kantoivat hyvänhajuisia yrttejä, jotka he olivat valmistaneet, ja muutamat heidän kanssansa,

1. MUtta ensimäisnä Sabbathin päiwänä sangen warhain tulit he haudalle ja cannoit hywän hajuisia yrtejä jotca he olit walmistanet ja muutamat heidän cansans.

1. MUtta ychten Sabbathin peiuen sangen warhan/ tulit he Haudhan tyge/ ia cannoit ne hyuenhaijuliset yrttit/ iotca he olit walmistanut/ ia mwtomat heiden cansans. (Mutta yhtenä Sabbathin päiwänä sangen warhain/ tulit he haudan tykö/ ja kannoit ne hywänhajulliset yrtit/ jotka he olit walmistanut/ ja muutamat heidän kanssansa.)

2 Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta.

2 Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta.

2. Niin he löysivät kiven haudalta vieritetyksi pois,

2. Nijn he löysit kiwen haudalda poiswieritetyxi.

2. Nin he leusit Kiuen poiswieritettyn Haudalta/ (Niin he löysi kiwen pois wieritetyn haudalta/)

3 Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.

3 Mutta sisään astuttuaan he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.

3. Ja menivät siihen sisälle eikä löytäneet Herran Jesuksen ruumista.

3. Ja menit sijhen sisälle eikä löynnet HERran Jesuxen ruumista.

3. ia he sisellemenit/ ia eiuet leunyt HERRAN Iesusen Rumista. (ja he sisälle menit/ ja eiwät löytäneet HERRAN Jesuksen ruumista.)

4 Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.

4 Ja tapahtui, että kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän luonaan säteilevissä vaatteissa.

4. Ja tapahtui, kuin he siitä epäilivät, katso, kaksi miestä seisoi heidän tykönänsä kiiltävissä vaatteissa.

4. Ja se tapahdui cosca he sijtte epäilit cadzo caxi miestä seisoi heidän tykönäns kijldäwisä waatteisa. Nijn he peljästyit ja löit caswons maata päin.

4. Ja se tapactui/ quin he sijte epälit/ Catzo/ nin seisoit caxi Mieste heiden tykenens kijlteueisis waatteis. Nin he peliestyit/ ia heiden Casuons mahan pein löit. (Ja se tapahtui/ kuin he sitä epäilit/ Katso/ niin seisoit kaksi miestä heidän tykönänsä kiiltäwäisissä waatteissa. Niin he peljästyit/ ja heidän kaswonsa maahan päin löit.)

5 Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?

5 Kun naiset* pelästyivät ja kumartuivat kasvoilleen maahan, miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleitten joukosta?

5. Niin he peljästyivät ja löivät kasvonsa maata päin. He sanoivat heille: miksi te elävää kuolleiden seassa etsitte?

5. Nijn he sanoit heille: mixi te eläwätä cuolluitten seas edzitte?

5. Nin sanoit he heille/ Mixi te etzitte sitä Eleuete Coollutten sekan? (Niin sanoit he heille/ Miksi te etsitte sitä eläwää kuolleitten sekaan?)

6 Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa,

6 Ei Hän ole täällä, vaan Hän on herännyt eloon. Muistakaa kuinka Hän puhui teille ollessaan vielä Galileassa,

6. Ei hän ole täällä, mutta nousi ylös; muistakaat, kuinka hän teille sanoi, kuin hän vielä Galileassa oli,

6. Ei hän ole täällä mutta ylösnousi. Muistacat cuinga hän teille sanoi cosca hän wielä Galileas oli sanoden:

6. Ei hen ole tälle/ Mutta hen ylesnousi. Muistakat quinga hen teille sanoi/ coska hen wiele Galileas oli/ sanoden/ (Ei hän ole täällä/ Mutta hän ylös nousi. Muistakaat kuinka hän teille sanoi/ koska hän wielä Galileassa oli/)

7 sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös'."

7 sanoen: 'Ihmisen Poika on annettava syntisten ihmisten käsiin ja naulittava ristiin, ja kolmantena päivänä hänen pitää nousta ylös.'"

7. Sanoen: Ihmisen Poika pitää annettaman ylön syntisten ihmisten käsiin, ja ristiinnaulittaman, ja kolmantena päivänä nouseman ylös.

7. Ihmisen Pojan pitä ylönannettaman synnisten ihmisten käsijn ja ristinnaulittaman ja colmandena päiwänä ylösnouseman.

7. Ette Inhimisen Poian piti ylenannettaman Synneisten Inhimisten käsijn/ ia Ristinnaulitta/ ia colmandena peiuen ylesnousema'. (Että Ihmisen Pojan piti ylenannettaman syntisten ihmisten käsiin/ ja ristiinnaulittaa/ ja kolmantena päiwän ylösnouseman.)

8 Niin he muistivat hänen sanansa.

8 Niin he muistivat Hänen sanansa.

8. Ja he muistivat hänen sanansa,

8. Ja he muistit hänen sanans.

8. Ja he muistit henen Sanans päle. (Ja he muistit hänen sanansa päälle.)

9 Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille.

9 Palattuaan haudalta he kertoivat tämän kaiken niille yhdelletoista ja kaikille muille.

9. Ja palasivat jälleen haudalta ja ilmoittivat kaikki nämät yhdelletoistakymmenelle ja kaikille muille.

9. JA he palaisit jällens haudalda ja ilmoitit caicki nämät yhdelletoistakymmenelle nijn myös caikille muille.

9. Ja he iellenspalasit Haudhalda/ ia ilmoitit caiki nämet nijlle Yhdelletoistakymenelle/ ia caikille muille. (Ja he jällens palasit haudalta/ ja ilmoitit kaikki nämät niille yhdelletoista kymmenelle/ ja kaikille muille.)

10 Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa.

10 Ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssaan.

10. Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin äiti,ja muita heidän kanssansa, jotka näitä apostoleille ilmoittivat.

10. Ja ne olit Maria Magdalena ja Johanna ja Maria Jacobi ja muita heidän cansans jotca näitä Apostoleille ilmiotit.

10. Ja ne olit Maria Magdalena/ ia Johanna/ ia Maria Jacobi/ ia mudh heiden cansans/ iotca nämet Apostolille sanoit. (Ja ne olit Maria Magdalena/ ja Johanna/ ja Maria Jakobi/ ja muut heidän kanssansa/ jotka nämät apostolille sanoit.)

11 Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä.

11 Mutta näitten puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä.

11. Ja heidän puheensa näkyi heille houraukseksi, eikä he uskoneet heitä.

11. Ja heidän sanans näwyit hielle hourauxexi eikä usconet heitä.

11. Ja heidhen sanans näwuyit heille/ ninquin Houraus/ ia eiuet he heite wskonet. (Ja heidän sanansa näkyit heille/ niinkuin houraus/ ja eiwät he heitä uskoneet.)

12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut.

12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja sisälle kurkistaessaan hän näki *käärinliinat erilleen pantuna*. Niin hän poistui ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut.

12. Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin hän kurkisti sisälle, näki hän ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsellänsä sitä, mikä tapahtunut oli.

12. Nijn Petari nousi ja juoxi haudalle ja curkisti sisälle ja näki ainoastans lijnawaattet panduna ja poismeni ihmetellen idzelläns sitä cuin tapahtunut oli.

12. Nin Petari ylesnousi/ ia iooxi Haudhalle/ ia siselcurkisti/ ia näki waiwoin Linawaattet panduna/ ia poismeni/ ia site itzellens imechtelit/ quinga se tapactanut oli. (Niin Petari ylös nousi/ ja juoksi haudalle/ ja sisalle kurkisti/ ja näki waiwoin liinawaatteet pantuna/ ja pois meni/ ja sitä itsellensä ihmettelit/ kuinka se tapahtunut oli.)

13 Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista.

13 Katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus-nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista.

13. Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä,

13. JA cadzo caxi heistä menit sinä päiwänä yhten kylän joca oli Jerusalemist cuudenkymmenen wacomitan pääsä Emaus nimeldä.

13. Ja catzo/ Caxi heiste menit samana Peiuen ychten Kyleen/ ioca oli Jerusalemist Cwdhenkymenen wacomitan tacan/ Emmahus nimelde. (Ja katso/ Kaksi heistä menit samana päiwänä yhteen kylään/ joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen wakomitan takaan/ Emmaus nimeltä.)

14 Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut.

14 Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut.

14. Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli.

14. Ja puhuit keskenäns caikista nijstä cuin tapahtunut oli.

14. Ja puhuit keskenens/ caikista nijste/ iotca tapactanut olit. (Ja puhuit keskenänsä/ kaikista niistä/ jotka tapahtunut olit.)

15 Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa.

15 Heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi ja kulki heidän kanssaan.

15. Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa.

15. Ja tapahdui heidän puhuisans ja tutkistellesans keskenäns että Jesus idze heitä lähestyi ja matcusti heidän cansans.

15. Ja se tapactui heiden puhuesans ia tutkistelit keskenens/ lehestui itze IesuS heite/ ia matkusti ynne heiden cansans. (Ja se tapahtui heidän puhuessansa ja tutkiskelit keskenänsä/ lähestyi itse Jesus heitä/ ja matkusti ynnä heidän kanssansa.)

16 Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.

16 Mutta heidän silmänsä olivat estyneet tuntemasta Häntä.

16. Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet.

16. Mutta heidän silmäns pidettin ettei he händä tundenet.

16. Mutta heiden silmens pidhettin/ ettei he hende tundenuet. (Mutta heidän silmänsä peitettiin/ ettei he häntä tunteneet.)

17 Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa.

17 Niin Hän sanoi heille: "Mistä asioista te kävellessänne puhutte keskenänne, *ja miksi olette murheellisen näköiset?"

17. Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset?

17. Nijn hän sanoi heille: mitkä puhet ne owat cuin te pidätte keskenän käydesän ja oletta murhelliset?

17. Nin sanoi hen heille/ Mitke puheit ne ouat/ iotca te pidhett keskenen kieudhesen/ ia oletta mureheliset? (Niin sanoi hän heille/ Mitkä puheet ne owat/ jotka te pidätte keskenän käydessänne/ ja olette murheelliset?)

18 Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"

18 Toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi Hänelle: "Oletko sinä Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"

18. Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui?

18. Nijn Cleophas nimeldä wastais ja sanoi hänelle: oletcos ainoa muucalainen Jerusalemis joca et tiedä mitä siellä näinä päiwinä tapahdui?

18. Nin wastasi yxi Cleophas nimelde/ ia sanoi henelle/ Oleco sine ainoa mwcalainen Jerusalemis/ ioca ett tiedhe mite sielle neine Peiuine tapactui? (Niin wastasi yksi Cleophas nimeltä/ ja sanoi hänelle/ Oletkos sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa/ joka et tiedä mitä siellä näinä päiwinä tapahtui?)

19 Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä,

19 Hän sanoi heille: "Mitä?" He vastasivat Hänelle: "Sitä mikä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle, joka oli* profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä —

19. Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jesuksesta Natsarealaisesta, joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä.

19. Hän sanoi heille: mitä? He sanoit hänelle: Sijtä Jesuxesta Nazarenuxesta joca oli wäkewä Propheta töisä ja sanoisa Jumalan ja caiken Canssan edes.

19. Nin hen sanoi heille/ Mitke? Nin he sanoit henelle/ Sijte Iesusest Nazarenusest/ Joca oli wekeue Propheta Töisse ia Sanoissa/ Jumalan ia caiken Canssan edes/ (Niin hän sanoi heille/ Mitkä? Niin he sanoit hänelle/ Siitä Jesuksesta Nazarenuksesta/ Joka oli wäkewä propheta töissä ja sanoissa/ Jumalan ja kaiken kansan edes/)

20 kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.

20 kuinka ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat Hänet kuolemaan tuomittavaksi ja naulitsivat Hänet ristiin.

20. Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen.

20. Cuinga meidän ylimmäiset Papit ja Päämiehet ylönannoit hänen cuoleman cadotuxeen ja ristinnaulidzit hänen.

20. Quinga meiden Ylimeiset Papit ia Pämiehet/ henen ylenannoit Coleman cadhotoxeen/ ia ristinnaulitzit henen. (Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet/ hänen ylenannoit kuoleman kadotukseen/ ja ristiinnaulitsit hänen.)

21 Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat.

21 Mutta me toivoimme Hänen olevan se, joka oli lunastava Israelin. Onhan kaiken tämän lisäksi (tänään) jo kolmas päivä siitä, kun tämä tapahtui.

21. Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat.

21. Mutta me luulimma hänen sixi joca Israelin piti lunastaman. Ja sijtte on jo colmas päiwä tänäpän cuin nämät tapahduit.

21. Mutta me lwlima henen oleuan sen/ ioca Israelin piti lunastaman. Ja caikein neinen ylitze/ io colmas peiue ombi tenepene quin nämet tapactuit. (Mutta me luulimme hänen olewan sen/ joka Israelin piti lunastaman. Ja kaikkein näiden ylitse/ jo kolmas päiwä ompi tänäpänä kuin nämät tapahtuit.)

22 Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla

22 Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme hämmästyttäneet meidät. He kävivät varhain aamulla haudalla

22. Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle,

22. Owat myös muutamat waimot meistä meitä peljättänet jotca warahin amulla tulit haudalle ja cuin ei he löytänet hänen ruumistans

22. Ouat mös mwtomat Waimot meiste/ meite peliettenet/ iotca warhan amul tulit Haudhalle/ ia quin eiuet leutenyt henen Rumistans/ (Owat myös muutamat waimot meistä/ meitä peljättäneet/ jotka warhain aamulla tulit haudalle/ ja kuin eiwät löytäneet hänen ruumistansa.)

23 eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän.

23 eivätkä löytäneet Hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä *ilmestyksessä enkelejä*, jotka sanoivat Hänen elävän.

23. Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän.

23. Tulit he ja sanoit: että he Engelingin näyn nähnet olit jotca sanoit hänen eläwän.

23. he tulit ia sanoit/ ette he mös olit Engelin näghyn nähnyet/ iotca sanoit henen eleuen. (he tulit ja sanoit/ että he myös olit enkelin näyn nähneet/ jotka sanoit hänen eläwän.)

24 Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet."

24 Muutamat niistä, jotka olivat kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan kuin naiset olivat sanoneet. Mutta Häntä he eivät nähneet."

24. Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet.

24. Ja muutamat meistä menit haudalle ja löysit nijncuin waimot olit sanonet mutta ei he händä löynnet.

24. Ja mutomat meiste menit Haudhalle/ ia leusit ninquin Waimot olit sanonut/ Mutta eiuet he hende leunet. (Ja muutamat meistä menit haudalle/ ja löysit niinkuin waimot olit sanonut/ Mutta eiwät he häntä löytäneet.)

25 Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!

25 Niin Hän sanoi heille: "Oi te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea, mitä profeetat ovat puhuneet!

25. Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!

25. Ja hän sanoi heille: O te tompelit ja hitat sydämest uscoman nijtä caickia cuin Prophetat puhunet owat.

25. Ja hen sanoi heille/ O te tompelit ia hitaad sydhemest wscoman nijte caiki/ ioita Prophetat puhunut ouat. (Ja hän sanoi heille/ Oi te tomppelit ja hitaat sydämestä uskomaan niitä kaikkia/ joita prophetat puhunut owat.)

26 Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"

26 Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsiä ja mennä kirkkauteensa?"

26. Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?

26. Eikö Christuxen pitänyt näitä kärsimän ja hänen cunniaans sisällekäymän.

26. Eikö Christusen neite pitenyt kerssimen/ ia henen Cunnians sisellekieumen? (Eikö Kristuksen näitä pitänyt kärsimän/ ja hänen kunniaansa sisälle käymän?)

27 Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

27 Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista Hän selitti heille sen, mikä kaikissa kirjoituksissa koski Häntä.

27. Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat.

27. Ja hän rupeis Mosexest ja caikist Prophetaist ja selitti heille caicki Kirjoituxet cuin hänestä sanotut olit.

27. Ja hen rupesi Mosesist/ ia caikist Prophetaist/ ia tulkitzi heille caiki Kirioituxet/ iotca heneste sanotut olit. (ja hän rupesi Moseksesta/ ja kaikista prophetaista/ ja tulkitsi heille kaikki kirjoitukset/ jotka hänestä sanotut olit.)

28 Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi.

28 Niin he lähestyivät kylää, jonne olivat matkalla. Ja Hän oli menevinään kauemmas.

28. Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään.

28. Ja he lähestyit kylä johonga he menit ja hän teetteli hänens edemmä käymän.

28. Ja he lehestuit Kylä/ iohonga he menit/ ia hen teetteli henens edhemme kieumen. (Ja he lähestyit kylää/ johonka he menit/ ja hän teetteli (oli aikowinaan) hänens edemmä käymään.)

29 Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa.

29 Mutta he vaativat Häntä sanoen: "Jää luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on [jo] laskenut." Niin Hän meni sisään viipyäkseen heidän luonaan.

29. Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa.

29. Ja he waadit händä ja sanoit: ole meidän cansam sillä ehto joutu ja päiwä on laskenut ja hän meni oleman heidän cansans.

29. Ja he wadhit henen/ ia sanoit/ Ole meiden cansam/ Sille ette Echto ioutu/ ia peiue ombi laskenut. Ja hen siselmeni oleman heiden cansans. (Ja he waadit hänen/ ja sanoit/ Ole meidän kanssamme/ Sillä että ehtoo joutuu/ ja päiwä ompi laskenut. Ja hän sisälle meni olemaan heidän kanssansa.)

30 Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.

30 Tapahtui, kun Hän oli aterialla heidän kanssaan, että Hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.

30. Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille.

30. Ja se tapahdui cosca hän atrioidzi heidän cansans otti hän leiwän kijtti mursi ja andoi heille.

30. Ja se tapactui/ quin hen atrioitzi heiden cansans/ Otti hen Leiuen/ kijtti/ mursi ia annoi heille. (Ja se tapahtui/ kuin hän aterioitsi heidän kanssansa/ Otti hän leiwän/ kiitti/ mursi ja antoi heille.)

31 Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään.

31 Silloin heidän silmänsä aukesivat ja he tunsivat Hänet. Ja Hän katosi heidän näkyvistään.

31. Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä.

31. Nijn heidän silmäns aukenit ja he tunsit hänen. Ja hän catois heidän edestäns.

31. Nin heiden silmens aukenit/ ia tunsit henen. Ja hen catois heien edestens. (Niin heidän silmänsä aukenit/ ja tunsit hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä.)

32 Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"

32 Niin he sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun Hän puhui meille tiellä ja kun Hän avasi meille kirjoitukset?"

32. Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?

32. Ja he sanoit keskenäns: eikö meidän sydämem meisä palanut cosca hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille Kirjoituxet?

32. Ja he sanoit keskene's/ Eikö meiden Sydhen meisse palanut coska hen Tielle meite puhutteli/ ia auasi meille Kirioituxet? (Ja he sanoit keskenänsä/ Eikö meidän sydän meissä palanut koska hän tiellä meitä puhutteli/ ja awasi meille kirjoitukset?)

33 Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa.

33 He nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin. Ja he tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssaan.

33. Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,

33. Ja he nousit sillä hetkellä ja palaisit Jerusalemijn ja löysit ne yxitoistakymmendä coosta ja ne jotca nijden cansa olit:

33. Ja he ylesnousit saman hetken ia palasit Jerusalemin/ ia leusit ne yxitoistakymende cootudh/ ia ne iotca ninen cansa olit/ (Ja he ylösnousit saman hetken ja palasit Jerusalemiin/ ja löysit ne yksitoista kymmentä kootut/ ja ne jotka niiden kanssa olit/)

34 Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille".

34 Nämä sanoivat: "Herra on totisesti herännyt eloon ja on ilmestynyt Simonille."

34. Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.

34. Jotca sanoit: HERra on totisest ylösnosnut ja ilmannui Simonille.

34. Jotca sanoit/ HERRA on totisesta ylesnosnut/ ia Simonalle ilmaunsi. (Jotka sanoit/ HERRA on totisesti ylösnoussut/ ja Simonille ilmaantui.)

35 Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän.

35 He taas kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat tunteneet Hänet leivän murtamisesta.

35. Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.

35. Ja he juttelit heille mitä tiellä tapahtunut oli ja cuinga hän heildä oli tuttu leiwän murtamisesta.

35. Ja he iuttelit heille mite Tielle tapactanut oli/ ia quinga hen heilde tuttu oli sijte Leiuen murtamisesta. (Ja he juttelit heille mitä tiellä tapahtunut oli/ ja kuinka hän heiltä tuttu oli siitä leiwän murtamisesta.)

36 Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"

36 Heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"

36. Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!

36. COsca he näistä puhuit seisoi Jesus heidän keskelläns ja sanoi heille: rauha olcon teille.

36. Coska he nyt neiste puhuit/ seisoi itze Iesus heiden keskelle's/ ia sanoi heille/ Rauha olcon teille. (Koska he nyt näistä puhuit/ seisoi itse Jesus heidän keskellänsä/ ja sanoi heille/ Rauha olkoon teille.)

37 Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen.

37 He säikähtyivät ja joutuivat pelon valtaan luullen näkevänsä hengen.

37. Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.

37. Nijn he hämmästyit ja pelkäisit ja luulit hengen näkewäns.

37. Nin he hemmestuit/ ia pelkesit/ lwlit Hengen näkeuens. (Niin he hämmästyit/ ja pelkäsit/ luulit hengen näkewänsä.)

38 Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne?

38 Mutta Hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet ja miksi nousee epäilyksiä sydämeenne?

38. Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne?

38. Ja hän sanoi heille: mitä te pelkätte? Ja mixi sencaltaiset ajatuxet tulewat teidän sydämeen?

38. Ja hen sanoi heille/ Mite te nin pelkette? Ja mixi sencaltaiset aiatoxet tuleuat teiden Sydhemeen? (Ja hän sanoi heille/ Mitä te niin pelkäätte? Ja miksi senkaltaiset ajatukset tulewat teidän sydämeen?)

39 Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan."

39 Katsokaa käsiäni ja jalkojani, että Minä itse olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa ja luita niin kuin näette minulla olevan."

39. Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.

39. Cadzocat minun käsiäni ja jalcojani että minä idze olen ruwetcat minuun ja cadzocat: sillä ei hengellä ole liha eikä luita nijncuin te näettä minulla olewan.

39. Catzocat minun käsieni ia Jalcoiani/ ette mine se itze olen/ Ruuetkat minuun ia catzocat/ Sille ettei Hengelle ole Liha eike luita/ ninquin te näet minulla oleua'. (Katsokaat minun käsiäni ja jalkojani/ että minä se itse olen/ Ruwetkaat minuun ja katsokaat/ Sillä ettei hengellä ole lihaa eikä luita/ niinkuin te näet minulla olewan.)

40 Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.

40 Tämän sanottuaan Hän näytti heille kätensä ja jalkansa.

40. Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.

40. Ja cuin hän nämät sanonut oli: osotti hän heille kätens ja jalcans.

40. Ja quin hen nämet sanoi/ Osotti hen heille Kätens ia Jalcans. (Ja kuin hän nämät sanoi/ Osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.)

41 Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?"

41 Mutta kun he ilon vuoksi eivät vielä uskoneet, vaan ihmettelivät, sanoi Hän heille "Onko teillä täällä jotain syötävää'?"

41. Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää?

41. Mutta cosca ei he wieläkän usconet ilon tähden waan ihmettelit sanoi hän heille: Ongo teillä täsä mitän syötäwätä?

41. Mutta coska he ei wiele wskoneet ilon tedhen/ waan ihmettelit/ sanoi hen heille/ Ongo teille miten tesse söteuetä? (Mutta koska he ei wielä uskoneet ilon tähden/ waan ihmettelit/ sanoi hän heille/ Onko teillä mitään tässä syötäwätä?)

42 Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa (ja mehiläisen hunajakakkua).

42 Niin he antoivat Hänelle palasen paistettua kalaa (ja mehiläisen hunajakakkua).

42. Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa.

42. Ja he panit hänen eteens cappalen paistettua cala ja wähän kimalaisen hunajata.

42. Ja he panit henen etens Cappalen paistetu Cala/ ia iotain Kimalais honaiata. (Ja he panit hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa/ ja jotain kimalaishunajata.)

43 Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.

43 Hän otti ja söi heidän nähtensä.

43. Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.

43. Ja hän otti sen ja söi heidän nähtens.

43. Ja hen otti sen/ ia söi heiden nähdens. (Ja hän otti sen/ ja söi heidän nähtensä.)

44 Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa".

44 Sitten Hän sanoi heille: "Nämä ovat sanat, jotka puhuin teille, kun olin vielä kanssanne: Kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.”

44. Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.

44. NIin hän sanoi heille: nämät owat ne sanat cuin minä puhuin teille cosca minä wielä teidän cansanne olin Sillä caicki pitä täytettämän mitä kirjoitettu on Mosexen Lais ja Prophetais ja Psalmeis minusta.

44. Nin sanoi hen heille/ Näme ouat ne Sanat/ iotca mine puhuin teille/ coska mine wiele teiden cansan olin/ Sille ette caiki piti teutettemen/ mite kirioitettu on Mosesen Lais/ ia Prophetis/ ia Psalmis minusta. (Niin sanoi hän heille/ Nämä owat ne sanat/ jotka minä puhuin teille/ koska minä wielä teidän kanssan olin/ Sillä että kaikki piti täytettämän/ mitä kirjoitettu on Moseksen laissa/ ja prophetissa/ ja psalmissa minusta.)

45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.

45 Silloin Hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään Kirjoitukset.

45. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,

45. Silloin hän awais heidän ymmärryxens Kirjoituxia ymmärtämän ja sanoi heille:

45. Silloin hen auasi heiden ymmerdhyxens/ ette heiden piti ymmertemen kirioituxet/ ia sanoi heille/ (Silloin hän awasi heidän ymmärryksensä/ että heidän piti ymmärtämän kirjoitukset/ ja sanoi heille/)

46 Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,

46 Ja Hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu ja niin Kristuksen piti kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,

46. Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,

46. Nijn on kirjoitettu ja näin tuli Christuxen kärsiä ja ylösnosta cuolluista colmandena päiwänä.

46. Nin on kirioitettu/ ia nein tuli Christusen kerssie/ ia ylesnouseman Coolluista colma'na peiuen/ (Niin on kirjoitettu/ ja näin tuli Kristuksen kärsiä/ ja ylösnouseman kuolleista kolmantena päiwän/)

47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

47 ja Hänen nimessään on saarnattava mielenmuutosta ja syntien anteeksi antamista kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

47. Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.

47. Ja että hänen Nimeens piti parannusta saarnattaman ja syndein andexiandamusta caikis Canssois ruweten Jerusalemist.

47. ia sarnattaman henen Nimeens Paranusta/ ia Syndein andexiandamusta caikis Canssois/ ruueten Jerusalemist. (ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta/ ja syntein anteeksiantamusta kaikissa kansoissa/ ruweten Jerusalemista.)

48 Te olette tämän todistajat.

48 Ja te olette tämän todistajat.

48. Mutta te olette näiden todistajat.

48. Mutta te oletta caickein näiden todistajat.

48. Mutta te oletta caikein neinen Todhistaijat. (Mutta te olette kaikkein näiden todistajat.)

49 Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta."

49 Katso, lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Mutta pysykää (Jerusalemin) kaupungissa, kunnes päällenne puetaan voima korkeudesta.”

49. Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.

49. Ja cadzo minä lähetän minun Isäni lupauxen teidän päällen. Mutta teidän pitä oleman Jerusalemis sijhenasti cuin te puetetan woimalla corkeudesta.

49. Ja catzo/ mine leheten minun Isen Lupauxen teiden pälen. Mutta teiden pite oleman Jerusalemis/ sihenasti ette te pughetetan auwlla Corckialda. (Ja katso/ minä lähetän minun Isän lupauksen teidän päällen. Mutta teidän pitää oleman Jerusalemissa/ siihen asti että te puetetaan awulla korkealta.)

50 Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät.

50 Sitten Hän vei heidät pois Betaniaan saakka ja nosti kätensä ja siunasi heidät.

50. Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan, ja nosti kätensä ja siunasi heitä.

50. Nijn hän wei heidän haman Bethanian nosti kätens ja siunais heitä.

50. Nin hen wloswei heien haman Bethanian/ ia ylesnosti Kätens/ ia siugnasi heite. (Niin hän ulos wei heidän hamaan Bethaniaan/ ja ylös nosti kätensä/ ja siunasi heitä.)

51 Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.

51 Ja tapahtui, että Hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja Hänet otettiin ylös taivaaseen.

51. Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaasen.

51. Ja se tapahdui cosca hän heitä siunannut oli ercani hän heistä ja meni ylös Taiwasen.

51. Ja se tapactui/ coska hen siugnanut oli heite/ erkani hen heiste/ ia ylesmeni Taiuasen. (Ja se tapahtui/ koska hän siunannut oli heitä/ erkani hän heistä/ ja ylös meni taiwaaseen.)

52 Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten.

52 Ja he palvoivat Häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten.

52. Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla,

52. Cosca he händä cumartanet olit palaisit he Jerusalemijn suurella ilolla.

52. Nin coska he hende cumartanut olit/ palasit he Jerusalemin swren ilon cansa/ (Niin koska he häntä kumartanut olit/ palasit he Jerusalemin suuren ilon kanssa/)

53 Ja he olivat alati pyhäkössä (kiittäen) ylistivät Jumalaa.

53 Ja he olivat alati pyhäkössä (kiittäen ja) ylistäen Jumalaa. (Aamen.)

53. Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa. Amen!

53. Ja olit aina Templis kijttämäs ja cunnioittamas Jumalata.

53. ia olit aina Templis/ kijttedhen ia cunnioittain Jumalata. (ja olit aina templissä/ kiittäen ja kunnioittain Jumalata.)