15 luku

Jeesus ottaa vastaan syntisiä 1, 2, puhuu vertaukset kadonneesta lampaasta 3 – 7 ja hukkaan joutuneesta rahasta 8 – 10 sekä kertoo tuhlaajapojasta 11 – 32.

1 Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.

1 Kaikki veronkantajat ja syntiset tulivat Hänen luokseen kuuntelemaan Häntä.

1. Mutta hänen tykönsä tulivat kaikki Publikanit ja syntiset, kuulemaan häntä.

1. JA hänen tygöns tulit caicki Publicanit ja syndiset cuuleman händä.

1. 1JA henen tygens keuit caiki Weronottaiat ia Synniset/ hende cwleman. (Ja hänen tykönsä käwit kaikki weronottajat ja syntiset/ häntä kuulemaan.)

2 Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".

2 Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan."

2. Ja Pharisealaiset ja kirjanoppineet napisivat ja sanoivat: tämä syntisiä vastaan ottaa ja syö heidän kanssansa.

2. Nijn Phariseuxet ja Kirjanoppenet napisit ja sanoit: tämä syndisiä wastanotta ja syö heidän cansans.

2. 1Nin napitzit Phariseuset ia Kirianoppeneet ia sanoit/ Teme Syndisite wastanrupe/ ia söpi heiden cansans. (Niin napitsit phariseukset ja kirjanoppineet ja sanoit/ Tämä syntisiä wastaan rupeaa/ ja syöpi heidän kanssansa.)

3 Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:

3 Niin Hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:

3. Niin hän sanoi heille tämän vertauksen, sanoen:

3. Nijn hän sanoi heille tämän wertauxen sanoden:

3. 1Nin hen sanoi heille temen Wertauxen sanoden/ (Niin hän sanoi heille tämän wertauksen sanoen/)

4 Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?

4 ”Kuka ihminen teistä, jolla on sata lammasta, mutta kadottaa niistä yhden, ei jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää autiomaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes sen löytää?

4. Kuka on teistä se ihminen, jolla on sata lammasta, ja jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän jätä yhdeksänkymmentä ja yhdeksän korpeen, ja mene sen jälkeen, joka kadonnut on, siihenasti että hän sen löytää?

4. Cuca on teistä se ihminen jolla on sata lammasta ja jos hän yhdengin nijstä cadotta eikö hän jätä yhdexänkymmendä ja yhdexän corpeen ja mene sen jälken joca cadonnut on sijhenasti että hän sen löytä?

4. 1Cuca ombi teiste se Inhiminen/ iolla on sata Lammast/ ia ios hen yhden nijste cadhotta/ Eikö hen iäte yhdexe'kymende ia yhdexe' Corpehen/ ia mene sen ielken ioca o'bi cadonut/ sihenasti ette he' sen leutepi? (Kuka ompi teistä se ihminen/ jolla on sata lammasta/ ja jos hän yhden niistä kadottaa/ Eikö hän jätä yhdeksänkymmentä ja yhdeksää korpeen/ ja mene sen jälkeen joka ompi kadonnut/ siihen asti että hän sen löytääpi?)

5 Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.

5 Ja löydettyään hän panee sen iloiten hartioilleen.

5. Ja kuin hän sen löytää, niin hän panee sen olallensa, iloiten.

5. Ja cuin hän sen löytä nijn hän pane sen olallens iloiten.

5. 1Ja quin hen leutepi sen/ nin hen panepi sen olallens iloiten. (Ja kuin hän löytääpi sen/ niin paneepi sen olallensa iloiten.)

6 Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'.

6 Kotiin tultuaan hän kutsuu kokoon ystävät ja naapurit ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani, sillä löysin lampaani joka oli kadonnut.'

6. Ja kuin hän tulee kotiansa, niin hän kutsuu kokoon ystävänsä ja kylänsä miehet, ja sanoo heille: iloitkaat minun kanssani: sillä minä löysin lampaani, joka kadonnut oli.

6. Ja cosca hän tule cotians nijn hän cocon cudzu ystäwäns ja kylänsmiehet ja sano heille: iloitcat minun cansani: sillä minä löysin minun lambani joca cadonnut oli.

6. 1Ja coska hen tulepi Cotians/ nin hen cokoncutzu hene' Ysteue's ia Naburins/ ia sanopi heille/ Iloitka minun cansani/ Sille ette mine leusin minun Lampani ioca cadhonut oli. (Ja koska hän tuleepi kotians/ niin hän kokoon kutsuu hänen ystäwänsä ja naapurinsa/ ja sanoopi heille/ Iloitkaa minun kanssani/ SIllä että minä löysin minun lampaani joka kadonnut oli.)

7 Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

7 Sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse mielenmuutosta.

7. Minä sanon teille: niin pitää ilo oleman taivaassa yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa, enemmin kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä hurskaasta, jotka ei parannusta tarvitse.

7. Minä sanon teille: nijn myös ilo pitä oleman Taiwas yhdest syndisest joca hänens paranda enämmin cuin yhdexästkymmenest ja yhdexäst hurscast jotca ei parannusta tarwidze.

7. 1Mine sanon teille/ Ette nin mös pite ilo olema' Taiuaas yhden Synneisen päle/ ioca henens paranda/ enemin quin yhdexenkymenen ia yhdexen Hurskasten päle/ iotca ei taruitze paranosta. (Minä sanon teille/ Että niin myös pitää ilo oleman taiwaassa yhden syntisen päälle/ joka hänensä parantaa/ enemmin kuin yhdeksänkymmenen ja yhdeksän hurskasten päälle/ jotka ei tarwitse parannusta.)

8 Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?

8 Tai jos kenellä naisella on kymmenen hopearahaa* ja hän kadottaa yhden rahan, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi tarkasti, kunnes löytää sen?

8. Taikka kuka vaimo on, jolla on kymmenen penninkiä, jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän sytytä kynttilää, ja lakaise huonetta, ja etsi visusti niinkauvan kuin hän sen löytää?

8. Taicka cuca waimo on jolla on kymmenen penningitä jos hän yhdengin nijstä cadotta eikö hän sytytä kyntilätä ja lacaise huonehta ja edzi wisust nijncauwan cuin hän sen löytä?

8. 1Taica cuca Waimo ombi iolla on kymenen peningite/ ios hen yhden heiste cadhotta/ Eikö hen ylessytyte Kyntelete/ ia lakaise Honecta/ ia wisusta etzi nincauua' quin he' sen leute? (Taikka kuka waimo ompi jolla on kymmenen penninkiä/ jos hän yhden heistä kadottaa/ Eikö hän ylös sytytä kynttilätä/ ja lakaise huonetta/ ja wisusti etsi niinkauan kuin hän sen löytää?)

9 Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'.

9 Ja löydettyään hän kutsuu ystävättäret ja naapurin naiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani, sillä löysin rahan*, joka oli minulta kadonnut.'

9. Ja kuin hän sen löytänyt on, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja kylänsä vaimot, ja sanoo: iloitkaat minun kanssani; sillä minä löysin penninkini, jonka minä kadotin.

9. Ja cosca hän sen löytänyt on cocon cudzu hän ystäwäns ja kylänswaimot ja sano: iloitcat minun cansani: sillä minä löysin penningini jonga minä cadotin.

9. 1Ja quin hen sen leutenyt on/ cokoncutzu hen Ysteuens ia Kylenswaimot ia sanopi/ Iloitka minun cansani/ Sille ette mine leusin minun peningin/ ionga mine cadhotin. (Ja kuin hän se löytänyt on/ kokoon kutsuu hän ystäwänsä ja kylänsä waimot ja sanoopi/ Iloitkaa minun kanssani/ Sillä että minä löysin minun penningin/ jonka minä kadotin.)

10 Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."

10 Samoin, sanon teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä."

10. Niin myös, sanon minä teille, pitää ilo oleman Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa.

10. Nijn myös sanon minä teille pitä ilo oleman Jumalan Engeleillä yhdest syndisest joca hänens paranda.

10. 1Nin mös sano' mine teille/ pite ilo oleman Jumalan Engeliten edes yhden Syndisen ylitze ioca henens paranda. (Niin myös sanon minä teille/ pitää ilo oleman Jumalan enkelitten edes yhden syntisen ylitse joka hänensä parantaa.)

11 Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.

11 Hän sanoi myös: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.

11. Ja hän sanoi: yhdellä miehellä oli kaksi poikaa,

11. JA hän sanoi: yhdellä miehellä oli caxi poica:

11. 1JA hen sanoi/ Yhdel Miehelle oli caxi Poica/ (Ja hän sanoi/ Yhdellä miehellä oli kaksi poikaa/)

12 Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.

12 Nuorempi heistä sanoi isälle: 'Isä, anna minulle se osa varoista, joka minulle kuuluu.' Niin hän jakoi heille omaisuuden.

12. Ja nuorempi heistä sanoi isällensä: isä, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hän jakoi heille tavaran.

12. Ja nuorembi sanoi Isällens: Isä anna minulle osa tawarast cuin minun tule.

12. 1Ja se Norembi heiste sanoi Isellens/ Ise/ Anna minulle se osa Tauarast quin minun tule. Ja hen iacoi heille Tauaran. (Ja se nuorempi heistä sanoi isällensä/ Isä/ Anna minulle se osa tawarasta kuin minun tulee. Ja hän jakoi heille tawaran.)

13 Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.

13 Jonkin päivän kuluttua nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan. Siellä hän hävitti varansa eläen irstaasti.

13. Ja ei kauvan sen jälkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hän kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellä tavaransa irstaisuudessa.

13. Ja hän jacoi heille tawaran. Ja ei cauwan sen jälken cosca nuorembi poica oli caicki coonnut meni hän caucaiselle maacunnalle ja huckais siellä caiken tawarans ylön syömises.

13. 1Ja ei cauuan sen ielken/ coska se Norembi poica oli caiki coonut/ lexi hen erehen caukaisel makunnalle/ ia sielle hen huckasi caike' henen Tauarans haureudes Elemes. (Ja ei kauan sen jälkeen/ koska ne nuorempi poika oli kaikki koonnut/ läksi hän eräälle kaukaisella maakunnalle/ ja siellä hän hukkasi kaiken hhänen tawaransa haureellisessa elämässä.)

14 Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.

14 Mutta kun hän oli kaiken tuhlannut, tuli koko siihen maahan kova nälkä, ja hän alkoi kärsiä puutetta.

14. Mutta kuin hän kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nälkä kaikkeen siihen maakuntaan; ja hän rupesi hätääntymään,

14. Cosca hän caicki oli tuhlannut nijn tuli suuri nälkä caicken sijhen maacundan ja hän rupeis hätäyndymän.

14. 1Coska hen nyt caiki oli haaskanut/ nin tuli swri Nelke caickeen sihen Makundan/ Ja hen rupeis hätendemen. (Koska hän nyt kaikki oli haaskannut/ niin tuli suuri nälkä kaikkeen siihen maakuntaan/ Ja hän rupesi hätääntymän.)

15 Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.

15 Niin hän meni ja liittyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.

15. Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka hänen lähetti maakyliinsä kaitsemaan sikojansa.

15. Ja poismeni ja suostui yhten sen maacunnan cauppamiehen joca hänen lähetti pellollens caidzeman sicojans.

15. 1Ja poismeni/ ia hen kinirippui yhdes sen makunnan Caupamiehes/ ioca henen lehetti pellollens caitzeman henen Sicoians. (Ja pois meni/ ja hän kiinni riippui yhdessä maakunnan kauppamiehessä/ joka hänen lähetti pellollensa kaitsemaan hänen sikojansa.)

16 Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.

16 Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta kukaan ei antanut hänelle.

16. Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei kenkään hänelle sitäkään antanut.

16. Ja hän pyysi wadzans rawalla täyttä jota siat söit ja ei kengän hänelle sitäkän andanut.

16. 1Ja hen pyti watzans Raual teutte/ iota Sigat söit/ ia eikengen henelle site andanut. (Ja hän pyyti watsansa rawalla täyttää/ jota siat söit/ ja ei kenkään hänelle sitä antanut.)

17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

17 Silloin hän meni itseensä sanoen: 'Kuinka monella isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

17. Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!

17. Nijn hän ajatteli idzelläns ja sanoi: cuinga monella minun Isäni palcollisella on kyllä leipä ja minä cuolen nälkän?

17. 1Nin hen aijatteli itzellens/ ia sanoi/ Quinga monella minun Iseni palcolisille ombi kylle Leipe/ ia mine nelken coolen? (Niin hän ajatteli itsellensä/ ja sanoi/ Kuinka monella minun isäni palkollisella ompi kyllä leipää/ ja minä nälkään kuolen?)

18 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

18 Minä nousen ja käyn isäni luo ja sanon hänelle: Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi.

18. Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs,

18. Minä nousen ja käyn minun Isäni tygö ja sanon hänelle: Isä minä olen syndiä tehnyt Taiwan ja sinun edesäs:

18. 1Mine ylesnousen/ ia kieun minun Iseni tyge/ ia sanon henelle/ ISE/ mine olen synditehnyt Taiuan ia sinun edeses/ (Minä ylös nousen/ ja käyn minun isäni tykö/ ja sanon hänelle/ ISÄ/ minä olen syntiä tehnyt taiwaan ja sinun edessäsi/)

19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

19 En enää ansaitse, että minua pojaksesi kutsutaan. Tee minut palkkalaistesi kaltaiseksi.'

19. Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.

19. Ja en ole sillen mahdollinen sinun pojaxes cudzutta tee minulle nijncuin yhdelle sinun palcollisistas. Ja hän nousi ja tuli Isäns tygö.

19. 1ia en ole sillen mahdolinen sinun Poijaxes cutzutta/ Tee minun ninquin yhden sinun Palcolisistas. Ja hen ylesnousi/ ia tuli Isens tyge. (ja en ole silleen mahdollinen sinun pojaksesi kutsuttaa/ Tee minun niinkuin yhden sinun palkollisistasi/ ja hän ylös nousi/ ja tuli isänsä tykö.)

20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

20 Ja hän nousi ja meni isänsä luo. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi ja heittäytyi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

20. Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.

20. Cosca hän wielä taambana oli näki hänen Isäns hänen ja armahti hänen päällens juoxi ja langeis hänen caulaans ja suuta andoi hänelle.

20. 1Coska hen wiele nyt taambana oli/ näki henen Isens henen/ ia armachti henen pälens iooxi/ ia langesi henen Caulans/ ia sutaannoi henen. (Koska hän wielä nyt taempana oli/ näki hänen isänsä hänen/ ja armahti hänen päällensä juoksi/ ja lankesi hänen kaulaansa/ ja suuta antoi hänen.)

21 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.

21 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua pojaksesi kutsutaan.’

21. Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.

21. Nijn sanoi poica: Isä minä olen syndiä tehnyt Taiwan ja sinun edesäs ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojaxes cudzutta.

21. 1Nin sanoi Poica henelle/ ISE/ mine olen synditehnyt Taiuan ia sinun edeses/ ia en ole mahdolinen testedes sinun Poiaxes cutzutta. (Niin sanoi poika hänelle/ ISÄ/ minä olen syntiä tehnyt taiwaan ja sinun edessäsi/ ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojaksesi kutsuttaa.)

22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;

22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa [pian] parhaat vaatteet ja pukekaa hänet ja pankaa sormus hänen sormeensa* ja kengät jalkaan.

22. Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,

22. Nijn sanoi Isä palwelioillens tuocat tänne parhat waattet ja puettacat hänen päällens ja andacat sormus hänen käteens ja kengät hänen jalcoihins

22. 1Nin sanoi Ise Paluelijllens/ Edestoocat ne parahat waatteet/ ia puettaca henen pälens/ ia andacat Sormus henen käteens/ ia kenget henen ialkoins/ (Niin sanoit Isä palwelijallensa/ Edestuokaat parhaat waatteet/ ja puettakaa hänen päällensä/ ja antakaat sormus hänen käteensä/ ja kengät hänen jalkoinsa/)

23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,

23 Noutakaa myös syötetty vasikka ja teurastakaa. Niin syökäämme ja pitäkäämme iloa.

23. Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;

23. Ja tuocat se syötetty wasicka ja tappacat syökäm riemuitcam:

23. 1Ja edestoocat se sötettu Wasicka/ ia tappacat/ Sökem/ riemuitkam/ (Ja edestuokaat se syötetty wasikka/ ja tappakaat/ Syökäämme/ riemuitkaamme/)

24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.

24 Sillä tämä poikani oli kuollut ja virkosi eloon. Hän oli kadonnut ja on löytynyt.' Ja he alkoivat pitää iloa.

24. Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.

24. Sillä tämä minun poican oli cuollut ja wircois jällens hän oli cadonnut ja on taas löytty: Ja he rupeisit riemuidzeman.

24. 1Sille teme minun Poican coollut oli/ ia iellenswircosi. Hen oli cadhonnut/ ia on iellensleutty. Ja he rupeisit riemuitzeman. (Sillä tämä minun poikani kuollut oli/ ja jällens wirkosi. Hän oli kadonnut/ ja on jällens löydetty. Ja he rupesit riemuitseman.)

25 Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.

25 Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Kun hän tuli ja lähestyi kotia, hän kuuli soiton ja karkelon.

25. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kuin hän tuli ja huonettä lähestyi, kuuli hän laulun ja hypyt.

25. MUtta hänen wanhembi poicans oli pellolla. Ja cuin hän tuli ja huonetta lähestyi cuuli hän laulun ja dantzit.

25. 1Mutta henen wanhembi Poicans oli pellolla. Ja quin hen tuli/ ia lehestui Honetta/ cwli hen Laulun ia Tantzit. (Mutta hänen wanhempi poikansa oli pellolla. Ja kuin hän tuli/ ja lähestyi huonetta/ kuuli hän laulun ja tantzit.)

26 Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.

26 Kutsuttuaan luokseen yhden palvelijoista hän tiedusteli, mitä se oli.

26. Niin hän kutsui yhden palvelioistansa ja kysyi: mikä se on?

26. Nijn hän cudzui yhden palwelioistans ja kysyi mikä se on?

26. 1Ja cutzui yhden Paluelioistans ia kysyi/ mike se oli. (Ja kutsui yhden palwelijoitansa ja kysyi/ mikä se oli.)

27 Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'.

27 Tämä sanoi hänelle: 'Veljesi on tullut ja isäsi on teurastanut syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.'

27. Niin se sanoi hänelle: sinun veljes tuli, ja isäs antoi tappaa syötetyn vasikan, että hän sai hänen terveenä jälleen.

27. Hän sanoi hänelle: sinun weljes tuli ja Isäs andoi tappa sen syötetyn wasican että hän sai hänen terwenä jällens.

27. 1Nin hen sanoi henelle/ Sinun Welies tuli/ ia Ises andoi tappa sen sötetun Wasickan/ ette hen sai henen teruene iellens. (Niin hän sanoi hänelle/ Sinun weljesi tuli/ ja Isäsi antoi tappaa sen syötetyn wasikan/ että hän sai hänen terweenä jällens.)

28 Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.

28 Mutta hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle. Niin* hänen isänsä meni ulos ja puhutteli häntä leppeästi.

28. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; hänen isänsä meni siis ulos, ja neuvoi häntä.

28. Nijn hän wihastui eikä tahtonut sisälle mennä. Ja hänen Isäns meni ulos ja rucoili händä.

28. 1Nin wihastui hen/ ia ei tachtonut sisellemenne. Nin meni sis henen Isens wlos/ ia rucoli hende. (Niin wihastui hän/ ja ei tahtonut sisälle mennä. Niin meni siis hänen Isänsä ulos/ ja rukoili häntä.)

29 Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.

29 Mutta hän vastasi ja sanoi isälle: 'Katso, niin monta vuotta olen palvellut sinua enkä milloinkaan ole käskyäsi laiminlyönyt, mutta minulle et koskaan ole antanut vohlaa pitääkseni iloa ystävieni kanssa.

29. Mutta hän vastasi ja sanoi isällensä: katso, niin monta vuotta minä palvelen sinua, ja en ole koskaan sinun käskyäs käynyt ylitse, ja et sinä ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni ystäväini kanssa.

29. Mutta hän wastais ja sanoi Isällens: cadzo nijn monda wuotta minä palwelen sinua ja en ole coscan sinun käskyäs ylidzekäynyt ja et sinä ole minulle wohlacan andanut riemuitaxeni ystäwäni cansa.

29. 1Mutta hen wastasi ia sanoi Isellens/ Catzos/ nin monda wootta mine paluelen sinua/ ia en ole coskan sinun keskys ylitzekeunyt/ ia ett sine ole coskan andanut minulle Wohlaca/ ette mine madhaisin riemuita Ysteueini cansa. (Mutta hän wastasi ja sanoi Isällensä/ Katsos/ niin momta wuotta minä palwelen sinua/ ja en ole koskaan sinun käskysi ylitse käynyt/ ja et sinä ole koskaan antanut minulle wohlaakaan/ että minä mahtaisin riemuita ystäwäini kanssa.)

30 Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'

30 Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut omaisuutesi porttojen kanssa, sinä teurastit hänelle syötetyn vasikan.'

30. Mutta että tämä sinun poikas tuli, joka tavaransa on tuhlannut porttoin kanssa, tapoit sinä hänelle syötetyn vasikan.

30. Mutta nyt että tämä sinun poicas tuli joca hänen tawarans on tuhlannut porttoin cansa tapoit sinä hänelle sen syötetyn wasican.

30. 1Mutta nyt/ ette sinun Poicas tuli/ ioca caiken henen Tauarans on haaskanut Portoin cansa/ tapoit sine henelle sen sötetun Wasickan. (Mutta nyt/ että sinun poikasi tuli/ joka kaiken hänen tawaransa on haaskannut porttoin kanssa/ tapoit sinä hänelle sen syötetyn wasikan.)

31 Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.

31 Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, olet aina luonani, ja kaikki minun omani on sinun.

31. Mutta hän sanoi hänelle: poikani! sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki mitä minun on, se on sinun.

31. Nijn sanoi hän hänelle: poican sinä olet aina minun tykönäni ja caicki mitä minun on se on sinun.

31. 1Nin sanoi hen henelle/ Minun Poican/ aina sine olet minun tykeneni/ ia caiki mite minun onopi/ se ombi sinun. (Niin sanoi hän hänelle/ Minun poikani/ aina sinä olet minun tykönäni/ ja kaikki mitä minun ompi/ se ompi sinun.)

32 Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"

32 Mutta pitihän nyt iloita ja riemuita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on löytynyt.'"

32. Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sillä tämä sinun veljes oli kuollut ja virkosi jälleen, hän oli kadonnut ja on taas löydetty.

32. Nijn pidäis sinungin riemuidzeman ja iloidzeman: sillä tämä sinun weljes oli cuollut ja wircois jällens hän oli cadonnut ja on taas löytty.

32. 1Nin pideis sinun riemuitzeman ia iloitzeman/ Sille ette teme sinun Welies oli coollut/ ia iellenswircosi/ Hen oli cadhonut/ ia ombi iellensleutty. (Niin pitäisi sinun riemuitseman ja iloitseman/ Sillä että tämä sinun weljesi oli kuollut/ ja jällens wirkosi/ Hän oli kadonnut/ ja ompi jällens löydetty.)