22 luku

Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat Jeesuksen surmatuksi 1, 2 Juudas tarjoutuu kavaltajaksi 3 – 6 Jeesus lähettää kaksi opetuslastaan valmistamaan pääsiäislammasta 7 – 13, syö pääsiäisaterian ja asettaa ehtoollisen 14 – 23, kehoittaa opetuslastensa kiistan johdosta nöyryyteen 24 – 30, sanoo Pietarin kieltävän hänet 31 – 34 ja ahdingon ajan tulevan opetuslapsille 35 – 38, rukoilee Getsemaneessa 39 – 46; Juudas kavaltaa hänet 47 – 53 Pietari kieltää hänet 54 – 62 Jeesusta herjataan ja piestään 63 – 65; hän tunnustaa olevansa Kristus 66 – 71. (V. ,2 vert. Matt.26:2 – 5 Mark.14:1,2.)

1 Mutta happamattoman leivän juhla, jota pääsiäiseksi sanotaan, oli lähellä.

1 Mutta hapattomain leipäin juhla, jota kutsutaan pääsiäiseksi, oli lähellä.

1. Niin lähestyi makian leivän juhlapäivä, joka pääsiäiseksi kutsutaan.

1. NIin lähestyi makian leiwän juhla päiwä joca Pääsiäisexi cudzutan.

1. NIN lehestui sis Makia' leiuen Juhla peiue/ ioca cutzutan Päsieinen. (Niin lähestyi siis makean leiwän juhlapäiwä/ joka kutsutaan Pääsiäinen.)

2 Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät kansaa.

2 Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat Hänet surmatuksi, sillä he pelkäsivät kansaa.

2. Ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet etsivät, kuinka he olisivat hänen saaneet tappaa. Mutta he pelkäsivät kansaa.

2. Ja ylimmäiset Papit ja Kirjanoppenet edzeit cuinga he olisit hänen saanet tappa. Mutta he pelkäisit Canssa.

2. Ja ne Ylimeiset Papit ia Kirianoppeneet etzit/ quinga heide' piti hene' tappama'. Mutta he pelkesit Canssa. (Ja ne ylimmäiset papit ja kirjanoppineet etsit/ kuinka heidän piti hänen tappaman. Mutta he pelkäsit kanssa.)

3 Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista.

3 Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista.

3. Niin saatana oli mennyt Juudaan sisälle, jonka liikanimi oli Iskariot, joka oli kahdentoistakymmenen luvusta.

3. Nijn Sathan oli Judan sisälle mennyt jonga lijca nimi oli Ischarioth joca oli cahdentoistakymmenen lugusta.

3. Nin oli Sathanas Judan siselleme'nyt/ ionga Licanimi oli Ischariotes/ ioca oli Cadentoistakymenen lughusta. (Niin oli satana Judan sisällemennyt/ joka liikanimi oli Ischariotes/ joka oli kahdentoista kymmenen luwussa.)

4 Ja tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston päällikköjen kanssa, miten hän saattaisi hänet heidän käsiinsä.

4 Tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston päällikköjen kanssa, miten kavaltaisi Hänet heille.

4. Ja hän meni pois ja puhutteli ylimmäisiä pappeja ja päämiehiä, kuin hän oli hänen heille pettävä.

4. Ja hän meni pois ja puhutteli ylimmäisiä Papeja ja Päämiehiä cuinga hän oli hänen heille pettäwä.

4. Ja hen poismeni/ ia puhutteli Ylimeisi Pappi ia Pämiehi/ millemodholla hen tactoi henen pette heille. (Ja hän pois meni/ ja puhutteli ylimmäisiä pappia ja päämiehiä/ millä muodolla hän tahtoi hänen pettää heille.)

5 Ja he ihastuivat ja sitoutuivat antamaan hänelle rahaa.

5 He ihastuivat ja sitoutuivat antamaan hänelle rahaa.

5. Ja he ihastuivat ja lupasivat hänelle rahaa.

5. Ja he ihastuit ja lupaisit hänelle raha.

5. Ja he ihastuit/ ia lupasit henelle Raha anda/ (Ja he ihastuit/ ja lupasit hänelle rahaa antaa/)

6 Ja hän lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille ilman melua.

6 Niin hän myöntyi ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen Hänet heille *kansan huomaamatta*.

6. Ja hän lupasi sen heille, ja etsi soveliasta aikaa, saadaksensa häntä pettää ilman hasuta.

6. Ja hän lupais sen heille ja edzei tila saadaxens händä pettä ilman hasuta.

6. Ja hen lupasi sen heille/ ia etzi tila saadhaxens hene' pette ilma' Messete. (Ja hän lupasi sen heille/ ja etsi tilaa saadaksensa hänen pettää ilman messätä (melua).)

7 Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.

7 Niin tuli se hapattomain leipäin päivä, jona pääsiäislammas piti uhrata.

7. Niin makian leivän päivä tuli, jona pääsiäislammas piti teurastettaman,

7. NIin makian leiwän päiwä tuli jona Pääsiäislammas piti uhrattaman.

7. Nin tuli Makia' leiuen peiue/ cuna se Päsieisla'mas piti wffrattaman. (Niin tuli makean leiwän päiwä/ kuna se pääsiäislammas piti uhrattaman.)

8 Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme".

8 Ja Hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menkää valmistamaan meille pääsiäisateria syödäksemme."

8. Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen, sanoen: menkäät valmistamaan meille pääsiäislammas syödäksemme.

8. Ja hän lähetti Petarin ja Johannexen sanoden: mengät walmistaman meille Pääsiäislammas syödäxem.

8. Ja hen lehetti Petarin ia Johannesen sanoden/ Menget walmistaman meille Päsieislamasta/ ette me sen söme. (Ja hän lähetti Petarin ja Johanneksen sanoen/ Menkäät walmistaman meille pääsiäislammasta/ että me sen syömme.)

9 Niin he kysyivät häneltä: "Mihin tahdot, että valmistamme sen?"

9 Mutta he kysyivät Häneltä: "Mihin haluat meidän valmistavan?"

9. Niin he sanoivat hänelle: kussas tahdot meitä valmistamaan?

9. Nijn he sanoit hänelle: cusas tahdot meitä walmistaman?

9. Nin sanoit he henelle/ Cussas tadot meite walmistaman? (Niin sanoit he hänelle/ Kussas tahdot meitä walmistaman?)

10 Hän vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,

10 Hän vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin teitä vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa. Seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,

10. Hän sanoi heille: katso, kuin te kaupunkiin tulette sisälle, kohtaa teitä ihminen, kantain vesiastiaa: seuratkaat häntä siihen huoneesen, johonka hän menee.

10. Hän sanoi heille: cadzo cosca te Caupungijn tuletta cohta teidän yxi ihminen candain wesiastiata noudattacat händä sijhen huonesen johonga hän mene:

10. Nin hen sanoi heille/ Catzo/ coska te Caupungin siseltuletta/ cochtapi teijen yxi Inhiminen candadhen wette Sauicrusis/ noudhataca hende sihen Honesen/ iohonga hen siselmene/ (Niin hän sanoi heille/ Katso/ koska te kaupungin sisälle tulette/ kohtaapi teidän yksi ihminen kantaen wettä sawiruukussa/ noudattakaat häntä siihen huoneeseen/ johonka hän sisälle menee/)

11 ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?'

11 ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, jossa söisin pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa?'

11. Ja sanokaat sen huoneen perheenisännälle: Mestari sanoo sinulle: kussa on maja, jossa minä syön pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?

11. Ja sanocat perhen isännälle Mestari käski sinulle sano: cusa on maja josa minä saan Pääsiäslamban Opetuslasteni cansa syödä.

11. ia sanocat Perenisenelle/ Mestari keski sinulle sano/ Cussa ombi Maija/ iossa mine Pesieislammasta minun Opetuslasten cansa söön? (ja sanokaat perheenisännälle/ Mestari käski sinulle sanoa/ Kussa ompi maja/ jossa minä pääsiäislammasta minun opetuslasten kanssa syön?)

12 Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa."

12 Hän näyttää teille ison varustetun yläsalin. Valmistakaa sinne."

12. Ja hän osoittaa teille suuren salin rakennetun; valmistakaat siellä.

12. Ja hän osotta teille suuren awaran Salin walmistacat siellä.

12. Ja hen teille osottapi yhden swren leuitetyn Salin/ sielle te walmistaca. (Ja hän teille osoittaapi yhden suuren lewitetyn salin/ siellä te walmistakaa.)

13 Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.

13 He menivät ja havaitsivat niin olevan kuin Jeesus* oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäisaterian.

13. Niin he menivät ja löysivät niinkuin hän heille sanonut oli, ja valmistivat pääsiäislampaan.

13. He menit ja löysit nijncuin hän heille sanonut oli ja walmistit Pääsiäis lamban.

13. He menit/ ia leusit ninquin hen heille sanonut oli/ ia walmistit Pesieislambaan. (He menit/ ja löysit niinkuin hän heille sanonut oli/ ja walmistit pääsiäislampaan.)

14 Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.

14 Kun hetki tuli asettui Hän aterialle ja *ne kaksitoista apostolia* Hänen kanssaan.

14. Ja kuin jo aika tullut oli, istui hän pöydän tykönä ja kaksitoistakymmentä apostolia hänen kanssansa.

14. Ja cuin jo aica tullut oli istui hän ja caxitoistakymmendä Apostolita hänen cansans.

14. Ja quin io oli aica tullut/ istui hen peudhelle/ ia ne Caxitoistakyme'de Apostolitt hene' cansans. (Ja kuin jo oli aika tullut/ istui hän pöydälle/ ja ne kaksitoista kymmentä apostolit hänen kanssansa.)

15 Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin;

15 Hän sanoi heille: "Olen hartaasti halunnut syödä tämän pääsiäisaterian kanssanne ennen kuin kärsin.

15. Ja hän sanoi heille: minä olen halulla halainnut syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennekuin minä kärsin.

15. Ja hän sanoi heille: minä olen halulla halainnut syödä tätä Pääsiäislammasta teidän cansan ennen cuin minä kärsin:

15. Ja hen sanoi heille/ Mine olen halulla halanut södhe tete Pesieislammasta teiden cansan/ ennen quin mine kerssin/ (Ja hän sanoi heille/ Minä olen halulla halannut syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssan/ ennen kuin minä kärsin/)

16 sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa".

16 Sillä sanon teille, etten sitä enää syö, kunnes se täysin toteutuu Jumalan valtakunnassa."

16. Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan silleen siitä syö, siihenasti kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa.

16. Sillä minä sanon teille: en minä sillen hänest enämbi syö sijhenasti cuin se täytetän Jumalan waldacunnas.

16. Sille mine sanon teille/ Em mine sö sillen henest enembi/ sihenasti quin se teuteten Jumalan Waldakunnas. (Sillä minä sanon teille/ En minä syö silleen hänestä enempi/ siihen asti kuin se täytetään Jumalan waltakunnassa.)

17 Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.

17 Niin Hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.

17. Ja hän otti kalkin, kiitti, ja sanoi: ottakaat ja jakakaat keskenänne.

17. Ja hän otti Calkin kijtti ja sanoi: ottacat ja jacacat keskenän:

17. Ja hen otti Calkin/ kijtti/ ia sanoi. Ottaca ia iacakat teiden keskenen/ (Ja hän otti kalkin/ kiitti/ ja sanoi. Ottakaa ja jakajaat teidän keskenän/)

18 Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."

18 Sillä sanon teille, etten tästä lähin juo viinipuun antia, kunnes Jumalan valtakunta tulee."

18. Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan juo viinapuun hedelmää, siihenasti kuin Jumalan valtakunta tulee.

18. Sillä minä sanon teille: en minä juo wijnapuun hedelmäst ennen cuin Jumalan waldacunda tule.

18. Sille mine sanon teille/ Etten mine ioo Winapuun hedhelmest/ ennen quin Jumalan Waldakunda tulepi. (Sillä minä sanon teille/ Etten minä juo wiinapuun hedelmästä/ ennen kuin Jumalan waltakunta tuleepi.)

19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."

19 Hän otti myös leivän, kiitti, mursi ja antoi heille sanoen: "Tämä on ruumiini, joka edestänne annetaan. Tehkää tämä minun muistokseni."

19. Ja hän otti leivän, kiitti ja mursi, ja antoi heille, sanoen: tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan: se tehkäät minun muistokseni;

19. JA hän otti leiwän kijtti ja mursi ja andoi heille sanoden: tämä on minun Ruumin joca teidän edestän annetan se tehkät minun muistoxeni.

19. Ja hen otti leiuen/ kijtti ia mursi/ ia annoi heille sanoden/ Teme ombi minun Rumin/ ioca teiden edesten annetan/ Se tehcket minun muistoxeni. (Ja hän otti leiwän/ kiitti ja mursi/ ja antoi heille sanoen/ Tämä ompi minun ruumiin/ joka teidän edestän annetaan/ Se tehkäät minun muistokseni.)

20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.

20 Samoin Hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto veressäni, joka puolestanne vuodatetaan.

20. Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen, sanoen: tämä kalkki on uusi Testamentti, minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.

20. Nijn myös Calkin ehtolisen jälken sanoden: tämä Calcki on se Usi Testamenti minun weresäni joca teidän edestän wuodatetan.

20. Samalmoto mös Calkin Echtolisen ielkin/ sanoden/ Teme Calki ombi se wsi Testamenti/ minun Wereseni/ ioca teiden edesten wloswodhatetan. (Samalla muotoa myös kalkin ehtoollisen jälkeen/ sanoen/ Tämä kalkki ompi se uusi testamentti/ minun weressäni/ joka teidän edestän ulos wuodatetaan.)

21 Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä.

21 Mutta katso, kavaltajani käsi on kanssani pöydällä.

21. Kuitenkin, katso, minun pettäjäni käsi on minun kanssani pöydällä.

21. Cuitengin cadzo minun pettäjäni käsi on minun cansani pöydällä:

21. Quitengi catzo/ minun Petteieni käsi onbi minun cansani peudhelle/ Kuitenkin katso/ minun pettäjäni käsi ompi minun kanssani pöydälle/ (Ja tosin Ihmisen Poika meneepi niinkuin päätetty on/ Kuitenkin woi ihmiselle/ jonka kautta hän petetään.)

22 Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!"

22 [Sillä] Ihmisen Poika tosin menee pois niin kuin määrätty on, mutta voi sitä ihmistä, jonka välityksellä Hänet kavalletaan!"

22. Ja tosin Ihmisen Poika menee niinkuin päätetty on: kuitenkin voi sitä ihmistä, jolta hän petetään!

22. Ja tosin ihmisen Poica mene nijncuin päätetty on cuitengin woi sitä ihmistä jolda hän petetän.

22. Ja tosin Inhimisen Poica menepi ninquin pätetty on/ Quitengi We Inhimiselle/ ionga cautta hen peteten. (Ja he rupesit kyselemään keskenänsä/ Kuka se siis olisi heistä/ joka sen tekemän piti.)

23 Ja he rupesivat keskenänsä kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka oli tämän tekevä.

23 He alkoivat kysellä keskenään kuka heistä mahtoi olla se, joka oli tämän tekevä.

23. Ja he rupesivat kyselemään keskenänsä: kuka olis se heistä, joka sen tekevä olis?

23. Ja he rupeisit kyselemän keskenäns: cuca se heistä olis joca sen tekemän piti.

23. Niin tuli riita heidän wälillensä/ Kuka heistä suurin piti oleman. (Ja he rupesit kyselemään keskenänsä/ Kuka se siis olis heistä/ joka se tekemän piti.)

24 Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.

24 Heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.

24. Mutta heidän välillänsä tuli myös riita, kuka heistä näkyis suurin olevan.

24. JA heidän wälillens tuli rijta cuca heistä suurin piti oleman.

24. Nin tuli Rijta heiden wälilens/ Cuca heiste Swrin piti oleman. (Niin tuli riita heidän wälillens/ Kuka heistä suurin piti oleman.)

25 Niin hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi.

25 Niin Hän sanoi heille: "Kansain kuninkaat niitä herroina hallitsevat, ja niitten valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi.

25. Niin hän sanoi heille: kansain kuninkaat vallitsevat heitä, ja joilla valta on heidän ylitsensä, ne kutsutaan armollisiksi herroiksi.

25. Nijn hän sanoi heille: mailmalliset Cuningat wallidzewat ja waldamiehet cudzutan armollisixi Herroixi.

25. Nin sanoi hen heille/ Mailmaiset Kuningat wallitzeuat/ ia ne Waldamiehet cutzutan Armolisexi Herraxi. (Niin sanoi hän heille/ maailmaiset kuninkaat wallitsewat/ ja ne waltamiehet kutsutaan armolliseksi herraksi.)

26 Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee.

26 Mutta älkää te niin, vaan suurin teidän keskellänne olkoon niin kuin nuorin ja johtaja niin kuin palvelija.

26. Mutta ette te niin: vaan joka teistä suurin on, se olkoon niinkuin nuorin, ja joka ylimmäinen on, se olkoon niinkuin se, joka palvelee.

26. Mutta et te nijn waan joca teistä suurin on se olcon nijncuin nuorin ja joca ylimmäinen on se olcon nijcuin palwelia:

26. Mutta ette te nijn/ waan cuca teiste Swrin ombi/ se olcon ninquin Noorin/ Ja ioca Ylimeinen ombi/ se olcon ninquin Paluelia/ (Mutta että te niin/ waan kuka teistä suurin ompi/ se olkoon niinkuin nuorin/ Ja joka ylimmäinen ompi/ se olkoon niinkuin palwelija/)

27 Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.

27 Sillä kumpi on suurempi, se joka aterioi vai se joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen keskellänne niin kuin se, joka palvelee.

27. Sillä kumpi suurempi on: se joka atrioitsee, taikka se joka palvelee? eikö se joka atrioitsee? mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.

27. Sillä cumbi suurembi on? se joca atrioidze taicka se joca palwele? eikö se joca atrioidze? mutta minä olen teidän keskellän nijncuin palwelia.

27. Sille cumbi Swrembi on? Se ioca atrioitze/ taicka se ioca paluele? Eikö se ioca atrioitze? Mutta mine olen teiden keskellen/ ninquin Paluelia. (Sillä kumpi suurempi on? Se joka aterioitsee/ taikka se joka palwelee? Eikö se joka aterioitsee? Mutta minä olen teidän keskellän/ niinkuin palwelija.)

28 Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani;

28 Mutta te olette pysyneet kanssani kiusauksissani.

28. Mutta te olette ne, jotka minun kiusauksissani minun kanssani pysyitte.

28. Mutta te oletta ne jotca minun kiusauxisani minun cansani pysytte.

28. Mutta te oletta ne/ iotca minun kiusauxisani pysytte minun cansan. (Mutta te olette ne/ jotka minun kiusauksissani pysytte minun kanssan.)

29 ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan,

29 Ja niin kuin Isäni on minulle säätänyt, niin minä säädän teille * kuninkaallisen vallan*,

29. Ja minä säädin teille, niinkuin minun Isäni sääsi minulle, valtakunnan:

29. Ja minä säädän teille waldacunnan nijncuin minun Isäni sääsi minulle:

29. Ja mine sädhen teille Waldakunnan/ ninquin minun Isen säsi minulle/ (Ja minä säädän teille waltakunnan/ niinkuin minun Isän sääsi minulle/)

30 niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.

30 jotta saatte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla tuomitsemassa Israelin kahtatoista sukukuntaa."

30. Että teidän pitää syömän ja juoman minun pöydälläni minun valtakunnassani, ja istuman istuimilla, ja tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.

30. Että teidän pitä syömän ja juoman minun pöydälläni minun waldacunnasani ja istuman istuimella ja duomidzeman caxitoistakymmendä Israelin sucucunda.

30. ette teiden pite sömen ia ioman minun Peuteni päle/ minun Waldakunnasani/ ia istuman Istuimella/ ia domitzeman Caxitoistakymende Israelin Sucukunda. (että teidän pitää syömän ja juoman minun pöytäni päälle/ minun waltakunnassani/ ja istumaan istuimella/ ja tuomitseman kaksitoista kymmentä Israelin sukukuntaa.)

31 Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja;

31 (Herra sanoi myös:) "Simon, Simon, katso, saatana on halunnut teitä valtaansa seuloakseen teitä niin kuin vehnää.

31. Niin sanoi myös Herra: Simon, Simon, katso, saatana on teitä pyytänyt seuloaksensa niinkuin nisuja.

31. NIin HERra sanoi: Simon Simon cadzo Sathan on teitä pyytänyt seuloxens nijncuin nisuja.

31. Nin sanoi HERRA/ Simon/ Simon/ catzo Satanas on teite pytenyt seuloxens/ ninquin Nisuia. (Niin sanoi HERRA/ Simon/ Simon/ katso satanas on teitä pyytänyt seuloaksensa/ niinkuin nisuja.)

32 mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi."

32 Mutta olen rukoillut puolestasi, että uskosi ei raukeaisi tyhjään. Ja kun kerran palaat, vahvista veljiäsi."

32. Vaan minä rukoilin sinun edestäs, ettei sinun uskos puuttuman pidä. Ja kuin sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäs.

32. Waan minä rucoilin sinun edestäs ettei sinun uscos puuttuman pidä. Ja cuin sinä kerran palajat nijn wahwista weljejäs.

32. Waan mine rucolin sinun edestens/ ettei sinun Wskos puuttuman pide. Ja quin sine iollainki palaijat/ nin wahwista sinun Welijes. (Waan minä rukoilin sinun edestäsi/ ettei sinun uskosi puuttuman pidä. Ja kuin sinä jolloinkin palajat/ niin wahwista sinun weljiäsi.)

33 Niin Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan".

33 Niin Pietari* lausui Hänelle: "Herra, sinun kanssasi olen valmis menemään sekä vankilaan että kuolemaan."

33. Niin hän sanoi hänelle: Herra, minä olen valmis sinun kanssas sekä vankiuteen että kuolemaan menemään.

33. Nijn hän sanoi hänelle: HERra minä olen walmis sinun cansas fangiuxen ja cuoleman menemän.

33. Nin hen sanoi henelle/ HERRA/ mine olen walmis sinun cansas Fangiuxen ia Coleman menemen. (Niin hän sanoi hänelle/ HERRA/ minä olen walmis sinun kanssasi wankeukseen ja kuolemaan menemään.)

34 Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua."

34 Mutta Hän sanoi: "Sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko ennen kuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minut."

34. Mutta hän sanoi: Pietari, minä sanon sinulle, ei laula tänäpänä kukko ennen kuin sinä kolmasti kiellät tuntevas minua.

34. Hän sanoi: Petari minä sanon sinulle ei laula tänäpän Cuckoi ennen cuin sinä colmasti minun kiellät et tundewas minua.

34. Nin hen sanoi/ Petari/ mine sanon sinulle/ Eiswinga laula tenepene Cucko ennen quin sine colmasti minun kiellet et tundeuas minua. (Niin hän sanoi/ Petari/ minä sanon sinulle/ Ei suinkaan laula tänäpänä kukko ennen kuin sinä kolmesti minun kiellät et tuntewasi minua.)

35 Ja hän sanoi heille: "Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään".

35 Ja Hän sanoi heille: "Kun lähetin teidät ilman kukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään."

35. Ja hän sanoi heille: kuin minä lähetin teidät ilman säkkiä ja kukkaroa ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään? He sanoivat: ei mitään.

35. JA hän sanoi heille: cosca minä lähetin teidän ilman säkitä ja cuckarota ja kengitä puuttuico teildä mitän? He sanoit: Ei mitän.

35. Ja hen sanoi heille/ Coska mine lehetin teijen ilman Säkite/ ia Taskuta ia Kengete/ puuttuico teilde miten? Nin he sanoit/ Ei miten. (Ja hän sanoi heille/ Koska minä lähetin teidän ilman säkkiä/ ja taskua ja kengittä/ puuttuiko teiltä mitään? Niin he sanoit/ Ei mitään.)

36 Niin hän sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan.

36 Niin Hän sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan.

36. Niin hän sanoi heille: vaan nyt, jolla säkki on, ottakoon sen, niin myös kukkaren; ja jolla ei ole, se myykään hameensa ja ostakaan miekan.

36. Nijn hän sanoi heille: waan nyt jolla säcki on ottacan sen nijn myös cuckaron ja jolla ei ole se myykän hamens ja ostacan miecan.

36. Nin hen sanoi heille/ Waan nyt/ iolla Säcki ombi/ ottacan sen/ Samalmoto mös Taskun/ ia iolla ei ole/ hen myyken Hamens/ ia ostacan Miecan. (Niin hän sanoi heille/ Waan nyt/ jolla säkki ompi/ ottakaan sen/ Samalla muotoa myös taskun/ ja jolla ei ole/ hän myykään hameensa/ ja ostakaan miekan)

37 Sillä minä sanon teille, että minussa pitää käymän toteen tämän, mikä kirjoitettu on: 'Ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon'. Sillä se, mikä minusta on sanottu, on täyttynyt."

37 Sillä sanon teille, että minussa pitää käymän toteen (myös) tämän mikä on kirjoitettu: 'Ja Hänet luettiin pahantekijäin joukkoon', sillä tehtäväni on täyttymässä."

37. Sillä minä sanon teille: vielä sekin mikä kirjoitettu on, pitää minussa täytettämän: hän on pahantekiäin sekaan luettu; sillä ne, mitkä minusta kirjoitetut ovat, pitää loppuman.

37. Sillä minä sanon teille: wielä sekin cuin kirjoitettu on pitä minus täytettämän: Hän on pahain tekiäin cansa luettu: sillä mitä minusta kirjoitettu on ne pitä loppuman.

37. Sille mine sanon teille/ Ette wiele nyt se quin kirioitettu ombi/ pite minus teutettemen/ Hen on pahointekiein cansa luettu/ Sille mite minust kirioitettu ombi/ nijlle ombi Loppu. (Sillä minä sanon teille/ Että wielä nyt se kuin kirjoitettu ompi/ pitää minussa täytettämän/ Hän on pahointekijäin kanssa luettu/ Sillä mitä minusta kirjoitettu ompi/ niillä ompi loppu.)

38 Niin he sanoivat: "Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa". Mutta hän vastasi heille: "Riittää".

38 Niin he sanoivat: "Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa." Mutta Hän vastasi heille: "Riittää."

38. Niin he sanoivat: Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa. Hän sanoi heille: kyllä siinä on.

38. Nijn he sanoit: HERra cadzo täsä on caxi miecka. Hän sanoi heille: Kyllä sijnä on.

38. Nin he sanoit/ HERRA/ catzo/ tesse ombi caxi Miecka. Nin sanoi hen heille/ * Kylle sijne ombi. (Niin he sanoit/ HERRA/ katso/ tässä ompi kaksi miekkaa. Niin sanoi hän heille/ Kyllä siinä ompi.)

39 Ja hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.

39 Hän meni ulos ja lähti tavan mukaan Öljyvuorelle, ja Hänen opetuslapsensa seurasivat Häntä.

39. Ja hän läksi ulos ja meni, niinkuin hänen tapansa oli, Öljymäelle; niin seurasivat myös häntä hänen opetuslapsensa.

39. JA hän läxi ulos cuin hänen tapans oli Öljymäelle ja hänen Opetuslapsens seuraisit händä sijhen paickan.

39. Ja hen wloslexi quin hene' tapa'sa oli Oliomäelle/ Nin hene' Opetuslapsens seurasit he'de sihe' Paickan. (Ja hän ulos läksi kuin hänen tapansa oli Öljymäellä/ Niin hänen opetuslapsensa seurasit häntä siihen paikkaan.)

40 Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen".

40 Tultuaan sinne Hän sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."

40. Ja kuin hän siihen paikkaan tuli, sanoi hän heille: rukoilkaat, ettette tulisi kiusaukseen.

40. Ja cuin hän sinne tuli sanoi hän heille: rucoilcat ettet te langeis kiusauxeen.

40. Ja quin he' sinne tuli sanoi hen heille/ Rucolcat ettei te la'geisi kiusauxe'. (Ja kuin hän sinne tuli sanoi hän heille/ Rukoilkaat ettei te lankeisi kiusaukseen.)

41 Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili

41 Sitten Hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili

41. Ja hän erkani heistä lähes kivellä heittää ja laski polvillensa, rukoili,

41. Ja hän ercani heistä lähes kiwellä heittä ja laski polwillens rucoili ja sanoi:

41. Ja hen erkani heiste lehes Kiuelheitte/ ia laski Poluillens/ rucoli ia sanoi/ (Ja hän erkani heistä lähes kiwellä heittää/ ja laski polwillensa/ rukoili ja sanoi/)

42 sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".

42 sanoen: "Isä, jos tahdot, ota minulta pois tämä malja, mutta älköön tapahtuko minun tahtoni vaan sinun."

42. Sanoen: Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä kalkki, kuitenkin ei minun tahtoni, mutta sinun olkoon.

42. Isä jos sinä tahdot nijn ota pois minulda tämä Calcki cuitengin ei minun tahton mutta sinun olcon.

42. ISE/ ios sine tadhot/ nin poisota minulda teme Calki/ Quitengi/ ei minun Tacton/ mutta sinun olcon. (ISÄ/ jos sinä tahdot/ niin pois ota minulta tämä kalkki/ Kuitenkin/ ei minun tahton/ mutta sinun olkoon.)

43 Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.

43 Niin Hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti Häntä.

43. Niin enkeli taivaasta ilmestyi hänelle ja vahvisti häntä.

43. Nijn Engeli Taiwast ilmestyi hänelle ja wahwisti händä.

43. Nin Engeli Taiuahast ilmestui henelle ia wahuisti hende. (Niin enkeli taiwaasta ilmestyi hänelle ja wahwisti häntä.)

44 Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.

44 Ja kun Hän oli suuressa tuskassa Hän rukoili yhä hartaammin, ja Hänen hikensä oli kuin isot veripisarat, jotka putosivat maahan.

44. Ja kuin hän sangen suuress ahdistuksessa oli, rukoili hän hartaammin. Ja oli hänen hikensä niinkuin verenpisarat, jotka maan päälle putosivat.

44. Ja se joutui että hän cuoleman cansa sodei ja rucoili hartamman. Ja oli hänen hikens nijncuin weren pisarat jotca maahan wuosit.

44. Ja se ioutui/ Ette hen Coleman cansa soti/ ia rucoli hartaman. Ja oli henen Hikins/ ninquin Werenpisarat/ iotca mahan woosit. (Ja se joutui/ Että hän kuoleman kanssa soti/ ja rukoili hartaammin. Ja oli hänen hikensä/ niinkuin werenpisarat/ jotka maahan wuosit.)

45 Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta.

45 Noustuaan rukouksesta Hän meni opetuslastensa luo ja tapasi heidät murheen vuoksi nukkumasta.

45. Ja kuin hän nousi rukoilemasta ja tuli opetuslastensa tykö, löysi hän ne murheen tähden makaamasta,

45. Ja cuin hän nousi rucoilemast ja tuli Opetuslastens tygö löysi hän ne murhen tähden macamast:

45. Ja quin hen ylesnousi rucolemast/ ia tuli Opetuslastens tyge/ leusi hen ne macamast murehen tedhen/ (Ja kuin hän ylös nousi rukoilemasta/ ja tuli opetuslastensa tykö/ löysi hän ne makaamasta murheen tähden/)

46 Niin hän sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."

46 Niin Hän sanoi heille: "Miksi nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, jottette joutuisi kiusaukseen."

46. Ja hän sanoi heille: mitä te makaatte? nouskaat ja rukoilkaat, ettette kiusaukseen lankeaisi.

46. Ja sanoi heille: Mitä te macatte? noscat ja rucoilcat ettet te kiusauxeen langeis.

46. ia sanoi heille/ Mite te macat? Ylesnoskat ia rucolcat/ ettei te kiusauxen langeisi. (ja sanoi heille/ Mitä te makaat? Ylös nouskaat ja rukoilkaat/ ettei te kiusaukseen lankeisi.)

47 Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta.

47 Katso, Hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa. Yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään ja tuli Jeesuksen luo suutelemaan Häntä.

47. Vielä hänen puhuissansa, katso, joukko ja se, joka kutsuttiin Juudas, yksi kahdestatoistakymmenestä, kävi heidän edellänsä, ja lähestyi Jesusta suuta antamaan hänen.

47. WIelä hänen puhuisans cadzo joucko ja yxi cahdestatoistakymmenestä joca cudzuttin Judas käwi heidän edelläns ja lähestyi Jesusta suuta andaman hänen.

47. Wiele nyt henen puhuesans/ Catzo/ Joucko ia se yxi Cadhestoistakymeneste/ ioca cutzutttin Judas/ heiden edellenskeui ia lehestui Iesusta henen swtandaman. (Wielä nyt hänen puhuessansa/ Katso/ Joukko ja se yksi kahdestatoista kymmenestä/ joka kutsuttiin Judas/ heidän edellänsä käwi ja lähestyi Jesusta hänen suuta antaman.)

48 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?"

48 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas, suudelmallako kavallat Ihmisen Pojan?"

48. Niin Jesus sanoi hänelle: Juudas, suun antamisellako sinä Ihmisen Pojan petät?

48. Nijn Jesus sanoi hänelle: Juda suun andamisellaco sinä ihmisen Pojan petät?

48. Nin sanoi Iesus henelle/ Juda/ sinekö Inhimisen Poian swunandamisen cautta petet? (Niin sanoi Jesus hänelle/ Juda/ sinäko Ihmisen Pojan suun antamisen kautta petät?)

49 Kun nyt ne, jotka olivat hänen ympärillään, näkivät, mitä oli tulossa, sanoivat he: "Herra, iskemmekö miekalla?"

49 Kun Hänen ympärillään olevat näkivät, mitä oli tulossa he sanoivat (Hänelle): "Herra, iskemmekö miekalla?"

49. Kuin ne, jotka hänen ympärillänsä olivat, näkivät, mitä tuleva oli, sanoivat he hänelle: Herra, emmekö me lyö miekalla?

49. COsca ne jotca hänen ymbärilläns olit näit mitä tulewa oli sanoit he hänelle: HERra emmekö me lyö miecalla?

49. Nin coska ne/ iotca henen ymberillens olit/ neit mite tuleua oli/ sanoit he henelle/ Herra/ emmekö me Mieckalla löö? (Niin koska ne/ jotka hänen ympärillänsä olit/ näit mitä tulewa oli/ sanoit he hänelle/ Herra/ emmekö me miekalla lyö?)

50 Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan.

50 Ja yksi heistä iski ylimmän papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan.

50. Ja yksi heistä löi pappein päämiehen palveliaa ja hakkasi pois hänen oikian korvansa.

50. Ja yxi heistä löi Pappein päämiehen palweliata ja hackais pois hänen oikian corwans.

50. Ja yxi heiste löi Pappein Pämiehen paluelia/ ia poishackasi henen oikean Coruans. (Ja yksi heistä löi pappein päämiehen palwelija/ ja pois hakkasi hänen oikean korwansa.)

51 Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä tämäkin". Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet.

51 Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä* tämäkin", ja koskettaen hänen korvaansa Hän paransi hänet.

51. Mutta Jesus vastaten sanoi: sallikaat tähän asti tulla. Ja kuin hän rupesi hänen korvaansa, paransi hän sen.

51. Mutta Jesus sanoi: sallicat tähän asti ja cuin hän rupeis hänen corwaans paransi hän sen.

51. Mutta Iesus wastasi ia sanoi * Sallicat sis heite tehenasti/ Ja quin hen rupesi hene' Coruaans paransi hen sen. (Mutta Jesus wastasi ja sanoi Sallikaat siis heitä tähän asti/ Ja kuin hän rupesi hänen korwaansa paransi hän sen.)

52 Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä.

52 Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: "Niin kuin ryöväriä vastaan olette lähteneet miekoin ja seipäin.

52. Mutta Jesus sanoi niille, jotka häntä vastaan olivat tulleet, ylimmäisille papeille ja templin haltioille ja vanhimmille: niinkuin ryövärin tykö te läksitte miekoilla ja seipäillä.

52. MUtta Jesus sanoi ylimmäisille Papeille ja Templin haldioille ja wanhimmille jotca hänen tygöns tullet olit.

52. Mutta nin sanoi Iesus Ylimeisille Pappille/ ia Templin Haltioille ia Wanhimille/ iotca hene' tygens tullut olit. (Mutta niin sanoi Jesus ylimmäiselle papille/ ja templin haltijoille ja wanhemmille/ jotka hänen tykönsä tullut olit.)

53 Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta."

53 Kun olen joka päivä ollut kanssanne pyhäkössä, ette ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeän valta.”

53. Minä olin joka päivä teidän kanssanne templissä, ja ette ojentaneet kättä minun päälleni; mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.

53. Te läxitte nijncuin ryöwärin tygö miecoilla ja seipäillä minä olin teidän cansan jocapäiwä Templis ja et te ojendanet kättä minun päälleni mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden walda.

53. Te wloslexitt ninquin Röuerin tyge Mieckain ia seiueste' ca'sa/ Ette mine iocapeiue olin Templis teiden cansan/ ia ette te oijendanut Kätte minu' päleni/ Mutta teme o'bi se teiden hetken/ ia Pimeydhe' walta. (Te ulos läksitte niinkuin ryöwärin tykö miekkain ja seiwästen kanssa/ Että minä jokapäiwä olin templissä teidän kanssan/ ja ette te ojentanut kättä minun päälleni/ Mutta tämä ompi se teidän hetkenne/ ja pimeyden walta.)

54 Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana.

54 Niin he ottivat Hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät Hänet ylimmäisen papin taloon. Mutta Pietari seurasi taampana.

54. Niin he kiinni ottivat hänen ja taluttivat, ja veivät hänen sisälle ylimmäisen papin huoneesen. Mutta Pietari seurasi taampana.

54. NIin he kijnniotit hänen ja tulutit ja toit hänen ylimmäisen Papin huonesen. Mutta Petari seurais taambana.

54. Nin he kijniotit henen ia talutit/ ia toidh henen Ylimeisen Papin hone' siselle. Mutta Petari seurasi taa'bana. (Niin he kiinni otit hänen ja talutit/ ja toit hänen ylimmäisen papin huoneen sisälle. Mutta Petari seurasi taampana.)

55 Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa.

55 Ja he sytyttivät tulen keskelle pihaa ja asettuivat yhdessä istumaan ja Pietari istuutui heidän keskeensä.

55. Ja niin he virittivät valkian keskelle kartanoa, ja ynnä yhdessä istuivat, istui myös Pietari heidän seassansa.

55. Nijn he wiritit walkian keskelle cartanota ja istuit istui myös Petari heidän seasans.

55. Nin he walkia' wiritit keskelle Cartanota/ ia ynne istuit/ Istui mös Petari heiden seasans. (Niin he walkean wiritit keskelle kartanoa/ ja ynnä istuit/ Istui myös Petari heidän seassansa.)

56 Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: "Tämäkin oli hänen kanssaan".

56 Niin muuan palvelijatar näki hänen istuvan tulen äärellä ja katsoen häneen kiinteästi sanoi: "Tämäkin oli Hänen kanssaan."

56. Mutta kuin yksi piika näki hänen valkian tykönä istuvan, katsoi hän hänen päällensä, ja sanoi: tämä oli myös hänen kanssansa.

56. Cosca yxi pijca näki hänen walkian tykönä istuwan cadzoi hän hänen päällens ja sanoi: tämä oli myös hänen cansans.

56. Coska nyt yxi Pica näki hene' walken tykene istuuan/ ia catzoi iuri henen pälens ia sanoi/ Temeki oli henen cansans. (Koska nyt yksi piika näki hänen walkean tykönä istuwan/ ja katsoi juuri hänen päällensä ja sanoi/ Tämäkin oli hänen kanssansa.)

57 Mutta hän kielsi sanoen: "Nainen, en tunne häntä".

57 Mutta hän kielsi (Hänet) sanoen: "Nainen, en tunne Häntä."

57. Vaan hän kielsi hänen ja sanoi: vaimo, en minä tunne häntä.

57. Waan hän kielsi ja sanoi: waimo en minä tunne händä.

57. Waan hen kielsi henen ia sanoi/ Waimo em mine tunne hende. (Waan hän kielsi hänen ja sanoi/ Waimo en minä tunne häntä.)

58 Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: "Sinäkin olet yksi niistä". Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole".

58 Hetken perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: "Sinäkin olet heikäläisiä.” Mutta Pietari sanoi: ”Mies, en ole.”

58. Ja vähän hetken perästä näki toinen hänen, ja sanoi: sinä myös olet yksi heistä. Pietari sanoi: ihminen, en ole.

58. Ja wähän hetken perästä näki toinen hänen ja sanoi: sinä myös olet yxi heistä. Petari sanoi: ihminen en minä ole.

58. Ja wähen hetken peräst/ toinen näki henen ia sanoi/ Sine mös yxi olet heiste. Nin sanoi Petari/ Inhiminen/ em mine ole. (Ja wähän hetken perästä/ toinen näki hänen ja sanoi/ Sinä myös yksi olet heistä. Niin sanoi Petari/ ihminen/ en minä ole.)

59 Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: "Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin".

59 Noin tunnin kuluttua vakuutti vielä muuan toinen mies sanoen: "Totisesti tämäkin oli Hänen kanssaan, sillä hänkin on galilealainen."

59. Ja lähes yhden hetken perästä todisti myös toinen, sanoen: totisesti tämä oli myös hänen kanssansa; sillä hän on Galileasta.

59. Ja lähes hetken perästä todisti myös toinen sanoden: totisest tämä oli myös hänen cansans: Sillä hän on Galileus.

59. Ja hetken peräst/ lehes ychden stundin/ toinen mös sen todhisti/ sanoden/ Totisesta mös teme oli hene' cansans/ Sille hen on Galileus. (Ja hetken perästä/ lähes yhden tunnin/ toinen myös sen todisti/ sanoen/ Totisesti myös tämä oli hänen kanssansa/ Sillä hän on Galileus.)

60 Mutta Pietari sanoi: "En ymmärrä, mies, mitä sanot". Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko.

60 Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ymmärrä mitä sanot". Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko.

60. Niin Pietari sanoi: ihminen, en minä tiedä, mitäs sanot. Ja kohta, vielä hänen puhuissansa, lauloi kukko.

60. Nijn Petari sanoi: ihminen en minä tiedä mitäs sanot. Ja wielä hänen puhuisans Cuckoi lauloi.

60. Nin sanoi Petari/ Inhiminen/ Em mine tiede mites sanot. Ja cochta wiele henen puhuesans/ Cuckoi lauloi. (Niin sanoi Petari/ ihminen/ En minä tiedä mitäs sanot. Ja kohta wielä hänen puhuessansa/ Kukko lauloi.)

61 Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".

61 Niin Herra kääntyi ja katsoi Pietariin. Ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka Hän oli sanonut hänelle: "Ennen kuin kukko [tänään] laulaa, sinä kolmesti minut kiellät."

61. Ja Herra käänsi itsensä ja katsoi Pietarin päälle, ja Pietari muisti Herran puheen, kuin hän hänelle sanoi: ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät.

61. Ja HERra käänsi ja cadzoi Petarin päälle ja Petari muisti HERran puhen joca oli hänelle sanonut: ennencuin Cuckoi laula colmasti sinä minun kiellät.

61. Ja Herra kiensijn/ ia catzoi Petarin päle. Ja Petari muisti Herran puhet/ quinga hen oli sanonut henelle/ Ennenquin Cuckoi laulapi/ colmasti sine minun kiellet. (Ja Herra käänsi/ ja katsoi Petarin päälle. Ja Petari muisti Herran puheet/ kuinka hän oli sanonut hänelle/ Ennenkuin kukko laulaapi/ kolmasti sinä minun kiellät.)

62 Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.

62 Ja Pietari* meni ulos ja itki katkerasti.

62. Ja Pietari meni ulos ja itki katkerasti.

62. Ja Petari meni ulos ja itki catkerast.

62. Ja Petari wlosmeni/ ia idki catkerast. (Ja Petari ulos meni/ ja itki katkerasti.)

63 Ja miehet, jotka pitivät Jeesusta kiinni, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä.

63 Miehet jotka pitivät Jeesusta kiinni, pilkkasivat ja pieksivät Häntä.

63. Mutta miehet, jotka Jesusta kiinni pitivät, pilkkasivat häntä ja löivät häntä,

63. Mutta miehet jotca Jesusta kijnnipidit pilckaisit händä ja löit händä:

63. Mutta ne Miehet/ iotca Iesusta kijnipidhit/ pilcasit hende/ ia löit hende/ (Mutta ne miehet/ jotka Jesusta kiinni pidit/ pilkkasit häntä/ ja löit häntä/)

64 Ja he peittivät hänen kasvonsa (löivät Häntä kasvoille ja) ja kysyivät häneltä sanoen: "Profetoi, kuka se on, joka sinua löi!"

64 Peitettyään Hänen silmänsä he (löivät Häntä kasvoille ja) kysyivät Häneltä sanoen: "Profetoi, kuka se on, joka sinua löi!"

64. Peittivät hänen silmänsä, ja löivät häntä poskelle, ja kysyivät häneltä, sanoen: arvaa, kuka se on, joka sinua löi.

64. Peitit hänen silmäns ja hosuit händä caswoille ja kysyit hänelle sanoden: Arwa cuca se on joca sinua löi?

64. peitit henen Silmens/ ia hosuit henen Casuons/ ia kysyit henelle sanoden/ Arua/ Cuka se on ioca sinu löi? (peitit hänen silmäns/ ja hosuit hänen kaswonsa/ ja kysyit häneltä sanoen/ Arwaa/ Kuka se on joka sinun löi?)

65 Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat häntä vastaan.

65 Ja paljon muuta he rienaten lausuivat Hänelle.

65. Ja paljon muuta pilkkaa sanoivat he häntä vastaan.

65. Ja paljo muuta pilcka sanoit he händä wastan.

65. Ja palio mwta pilca sanoit he hende wastan. (Ja paljon muuta pilkkaa sanoit he häntä wastaan.)

66 Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvostonsa eteen

66 Päivän valjetessa kansan vanhimmat, sekä ylipapit että kirjanoppineet, kokoontuivat ja veivät Hänet neuvostonsa eteen

66. Ja kuin päivä tuli, kokoontuivat kansan vanhimmat ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja veivät hänen oikeutensa eteen,

66. Ja cuin päiwä coitti coconnuit Canssan wanhimmat ja Pappein päämiehet ja Kirjanoppenet ja weit hänen Raadin eteen:

66. Ja quin peiue coitti/ cokounsit ne Canssan Wanhimat/ ia Pappein pämiehet ia Kiria'oppeneet/ ia weit henen heiden Radhins eten/ (Ja kuin päiwä koitti/ kokoontui ne kansan wanhimmat/ ja pappein päämiehet ja kirjanoppineet/ ja weit hänen heidän raatinsa eteen/)

67 ja sanoivat: "Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille". Hän vastasi heille: "Jos minä teille sanon, niin te ette usko;

67 ja sanoivat: "Jos olet Kristus, sano se meille." Hän vastasi heille: "Jos sanon teille, ette usko,

67. Sanoen: oletkos Kristus? sano meille. Niin hän sanoi heille: jos minä sanon teille, ette usko,

67. Ja sanoit: Oletcos Christus? nijn sano meille? Hän sanoi heille: jos minä sanon teille et te usco?

67. ia sanoit/ Oleco sine se Christus? nin sanos meille? Nin sanoi hen heille/ Jos mine sanon teille/ ette te wsko/ (ja sanoit/ Oletko sinä se Kristus? niin sanos meille? Niin sanoi hän heille/ Jos minä sanon teille/ ette te usko/)

68 ja jos kysyn, ette vastaa (minulle, ettekä päästä).

68 ja jos kysyn, ette vastaa (minulle, ettekä päästä).

68. Ja jos minä myös kysyn, niin ette vastaa minua, ette myös päästä minua.

68. Ja jos minä myös kysyn nijn et te wasta et te myös päästä minua.

68. Ja ios mine mös kysyn/ nin ette te wasta/ ette te mös päste minua. (Ja jos minä myös kysyn/ niin ette te wastaa/ ette te myös päästä minua.)

69 Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella."

69 [Mutta] tästä lähin Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella."

69. Tästedes istuu Ihmisen Poika Jumalan voiman oikialla kädellä.

69. Sentähden tästedes istu ihmisen Poica Jumalan woiman oikialla puolella.

69. Senteden testedes istupi Inhimise' poica Jumala' auwun oikialla polella. (Sentähden tästedes istuupi Ihmisen poika Jumalan awun oikealla puolella.)

70 Silloin he kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että minä olen".

70 Silloin he kaikki , sanoivat: "Olet siis Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Te sanotte, että olen."

70. Niin he sanoivat kaikki: sinä olet siis Jumalan Poika? sanoi hän heille: tepä sen sanotte, että minä olen.

70. Nijn he sanoit caicki: sinäkö sijs olet Jumalan Poica? Hän sanoi heille: tepä sen sanotta että minä olen.

70. Nin he caiki sanoit/ Sinekö sis olet Jumala' poica? Sanoi hen heille/ Tepe sen sanott ette mine olen. (Niin he kaikki sanoit/ Sinäkö siis olet Jumalan poika? Sanoi hän heille/ Tepä sen sanotte että minä olen.)

71 Niin he sanoivat: "Mitä me enää todistusta tarvitsemme? Sillä me itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustansa."

71 Niin he sanoivat: "Mitä todistusta vielä tarvitsemme? Sillä olemme itse kuulleet Hänen suustaan."

71. Niin he sanoivat: mitä me silleen todistusta tarvitsemme, sillä me olemme sen kuulleet hänen omasta suustansa.

71. Nijn he sanoit: mitä me sillen todistusta tarwidzemma? me olemma sen cuullet hänen omasta suustans.

71. Nin he sanoit/ Mite me sillen Todhistusta taruitze'ma? me olema itze cuulluet henen omast suustans. (Niin he sanoit/ Mitä me silleen todistusta tarwitsemme? me olemme itse kuulleet hänen omasta suustansa.)