ESRAN KIRJA |
ESRA |
Esran Kirja |
1938 |
1776 |
1642 |
|
|
|
9 LUKU |
9 LUKU |
IX. Lucu |
9:1 Kun tämä oli
suoritettu loppuun, astuivat päämiehet minun tyköni ja
sanoivat: "Ei kansa, ei Israel eivätkä papit ja
leeviläiset ole eristäytyneet maan kansoista ja niiden
kauhistavista teoista - ei kanaanilaisista,
heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista,
ammonilaisista, mooabilaisista, egyptiläisistä eikä
amorilaisista. |
9:1 Kuin nämät kaikki olivat päätetyt, niin tulivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: Israelin kansa ja papit ja Leviläiset ei ole erinneet maan kansain, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Jebusilaisten, Ammonilaisten, Moabilaisten, Egyptiläisten ja Amorilaisten kauhistuksesta. |
9:1
COsca nämät caicki olit päätetyt/
nijn tulit päämiehet minun tygöni/ ja sanoit: Israelin
Canssa ja Papit ja Lewitat ei ole erinnet maan Canssain/
Cananerein/ Hetherein/ Phereserein/ Jebuserein/
Ammoniterein/ Moabiterein/ Egyptiläisten ja Amorrerein
cauhistuxista. |
9:2 Sillä näiden
tyttäriä he ovat ottaneet itsellensä ja pojillensa
vaimoiksi, ja niin on pyhä siemen sekaantunut maan
kansoihin. Ja päämiesten ja esimiesten käsi on ollut
ensimmäisenä tässä uskottomassa menossa." |
9:2 Sillä he ovat ottaneet heidän tyttäriänsä itsellensä ja pojillensa ja ovat sekoittaneet pyhän siemenen maan kansain kanssa; ja heidän päämiehensä ja esivaltansa ovat kaikkein ensimäiset siinä pahassa teossa. |
9:2
Sillä he owat ottanet heidän
tyttäritäns heillens/ ja heidän pojillens/ ja owat
secoittanet sen pyhän siemenen maan Canssain sanca/ ja
heidän päämiehens ja Esiwaldans owat caickein ensimäiset
sijnä pahas tegos. |
9:3 Kun minä tämän
kuulin, repäisin minä vaatteeni ja viittani, revin pääni
hiuksia ja partaani ja istuin tyrmistyneenä. |
9:3 Kuin minä sen kuulin, repäisin minä vaatteeni ja hameeni, ja repelin hiuksiani päästäni ja partaani ja istuin hämmästyksissä. |
9:3
Cosca minä sen cuulin/ rewäisin
minä waatteni ja hameni/ ja repelin minun hiuxeni minun
päästäni ja partani/ ja istuin hämmästyxis. |
9:4 Ja minun
luokseni kokoontuivat kaikki, jotka pelkäsivät sitä,
mitä Israelin Jumala oli puhunut pakkosiirtolaisten
uskottomuudesta, ja minä jäin istumaan tyrmistyneenä
ehtoouhriin asti. |
9:4 Ja kaikki, jotka pelkäsivät Herran Israelin Jumalan sanaa, tulivat kokoon minun tyköni, jälleen tulleiden synnin tähden; ja minä istuin hämmästyksissä hamaan ehtoouhriin asti. |
9:4
Ja caicki jotca pelkäisit HERran
Israelin Jumalan sana/ tulit cocoon minun tygöni/
jällenstulluitten synnin tähden/ ja minä istuin
hämmästyxis haman ehtouhrin asti. |
9:5 Mutta
ehtoouhrin aikana minä nousin nöyryyttämästä itseäni ja
polvistuin, repäisin vaatteeni ja viittani ja ojensin
käteni Herran, Jumalani, puoleen, |
9:5 Ja ehtoouhrin aikana nousin minä surkeudestani; ja kuin minä repäisin vaatteeni ja hameeni, lankesin minä polvilleni ja hajoitin käteni \Herran\ minun Jumalani tykö, |
9:5
Ja ehtouhrin aican nousin minä
surkeudestani/ rewäisin waatteni ja hameni/ ja langeisin
polwilleni/ ja hajotin käteni HERran minun Jumalani
tygö/ ja sanoin: |
9:6 ja minä sanoin:
"Jumalani, minä olen häpeissäni enkä kehtaa kohottaa
kasvojani sinun puoleesi, minun Jumalani; sillä meidän
rikkomuksemme ovat nousseet päämme ylitse ja meidän
syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti. |
9:6 Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni nostaa sinun tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat enentyneet päämme ylitse ja meidän pahat tekomme ovat kasvaneet hamaan taivaaseen asti. |
9:6
MInun Jumalan/ minä häpen ja en
kehta minun silmiäni nosta sinun tygös/ minun Jumalan:
sillä meidän syndim owat enändynet meidän pääm ylidzen/
ja meidän pahat tecom owat caswanet hamas taiwasen asti. |
9:7 Isiemme
päivistä aina tähän päivään asti on meidän
syyllisyytemme ollut suuri; ja rikkomustemme tähden on
meidät, meidän kuninkaamme ja pappimme annettu maan
kuningasten käsiin miekan, vankeuden, ryöstön ja häpeän
alaisiksi, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut. |
9:7 Hamasta isäimme ajasta niin tähän päivään saakka olemme me olleet suurissa synneissä; ja meidän pahain töidemme tähden olemme me ja meidän kuninkaamme ja pappimme annetut maan kuningasten käsiin, ja miekkaan, ja vankeuteen ja ryöstöksi, ja meidän kasvomme häpiään, niinkuin tänäkin päivänä. |
9:7
Hamast meidän Isäim ajast/ nijn
tähän päiwän saacka/ olem me ollet suuris synneis/ ja
meidän pahain töidem tähden/ me ja meidän Cuningam ja
Pappim owat annetut maan Cuningasten käsijn ja miecan/
ja fangeuxen ja ryöstöxi/ ja meidän caswom häpiän/
nijncuin tänäkin päiwänä. |
9:8 Mutta nyt on
meille hetkiseksi tullut armo Herralta, meidän
Jumalaltamme, koska hän on sallinut pelastuneen joukon
meistä jäädä jäljelle ja antanut meille jalansijan
pyhässä paikassansa, että hän, meidän Jumalamme,
valaisisi meidän silmämme ja soisi meidän hiukan
hengähtää orjuudessamme. |
9:8 Mutta nyt vähällä ajan rahdulla on meille armo tapahtunut \Herralta\ meidän Jumalaltamme, että vielä on muutamia meistä jäljellä ja päässeitä, että hän antoi vielä vaarnan meille pyhään siaansa, että meidän Jumalamme valistais silmämme ja antais meille vähän virvoituksen orjuudessamme. |
9:8
Mutta nyt on meille wähä armo
HERralda tapahtunut meidän Jumalaldam wähällä ajalla/
että wielä on muutamita meistä jäljellä ja pääsneitä/
että hän andoi wielä waarnan meille hänen pyhän siaans/
että meidän Jumalam walistais meidän silmäm/ ja andais
meille wähän elämän meidän orjudesam. |
9:9 Sillä orjia me
olemme; mutta orjuudessamme ei meidän Jumalamme ole
meitä hyljännyt, vaan on suonut meidän saavuttaa Persian
kuningasten suosion ja hengähtää, pystyttääksemme
Jumalamme temppelin ja kohottaaksemme sen raunioistaan,
ja on antanut meille suojatun paikan Juudassa ja
Jerusalemissa. |
9:9 Sillä me olemme orjat; ja orjuudessamme ei hyljännyt meitä meidän Jumalamme; ja hän on kääntänyt laupiuden meidän tykömme Persian kuningasten edessä, että he antoivat meidän elää, ja korottaa meidän Jumalamme huoneen, ja korjata jaonneet paikat, ja antoi meille aidan Juudassa ja Jerusalemissa. |
9:9
Sillä me olem orjat/ ja meidän
orjudesam ei hyljännyt meitä meidän Jumalam/ ja hän on
käändänyt laupiudens meidän tygöm Persian Cuningasten
edes/ että he annoit meidän elä/ ja corgotta meidän
Jumalam huonen/ ja corja ne jaonnet/ ja andoi meille
aidan Judas ja Jerusalemis. |
9:10 Ja nyt,
Jumalamme, mitä me sanomme kaiken tämän jälkeen? Mehän
olemme hyljänneet sinun käskysi, |
9:10 Mitä me siis sanomme, meidän Jumalamme, tästälähin? että me olemme hyljänneet sinun käskys, |
9:10
Mitä me sijttekin sanom meidän
Jumalan? että me olem hyljännet sinun käskys. |
9:11 jotka sinä
olet antanut palvelijaisi, profeettain, kautta, sanoen:
'Maa, jota te menette ottamaan omaksenne, se maa on
saastainen maan kansojen saastaisuuden tähden ja niitten
kauhistavien tekojen tähden, joilla he
saastaisuudessansa ovat täyttäneet sen äärestä ääreen. |
9:11 Joita sinä olet käskenyt palveliais prohetain kautta, sanoen: maa, johon te menette omistamaan sitä, on saastainen maa, maan kansain saastaisuuden tähden, niiden kauhistusten tähden, joilla he ovat sen täyttäneet saastaisuudellansa, sekä siellä että täällä. |
9:11
Joita sinä olet käskenyt sinun
palweliais Prophetain cautta: maa/ johon te menet
omistaman/ on saastainen maa/ maan Canssain saastaisuden
tähden/ nijden cauhistusten tähden/ joilla he owat sen
täyttänet heidän saastaisudellans sekä siellä että
täällä. |
9:12 Älkää siis
antako tyttäriänne heidän pojillensa älkääkä ottako
heidän tyttäriänsä pojillenne vaimoiksi. Älkää myös
koskaan harrastako heidän menestystään ja onneansa, että
te vahvistuisitte ja saisitte syödä parasta, mitä maassa
on, ja jättäisitte sen perinnöksi lapsillenne ikuisiksi
ajoiksi.' |
9:12 Niin ei teidän pidä nyt antaman tyttäriänne heidän pojillensa, ja ei teidän pidä ottaman heidän tyttäriänsä pojillenne; älkäät myös etsikö heidän rauhaansa ja hyväänsä ijankaikkisesti, että vahvistuisitte, ja söisitte maan hyvyyttä, ja saisitte antaa sen teidän lapsillenne ijankaikkiseksi perimiseksi. |
9:12
Nijn ei teidän pidä andaman nyt
teidän tyttäritän heidän pojillens/ ja ei teidän pidä
ottaman heidän tyttäritäns teidän pojillen/ älkät myös
edzikö heidän rauhans ja caluans ijancaickisest/ että te
tulisitte wäkewäxi/ ja söisit maan hywyttä/ ja saisit
sen anda teidän lapsillen ijancaisexi perimisexi. |
9:13 Kaiken sen
jälkeen, mikä on meitä kohdannut pahojen tekojemme ja
suuren syyllisyytemme tähden - ja kuitenkin sinä,
Jumalamme, olet jättänyt huomioon ottamatta meidän
rikkomuksiamme ja olet sallinut meistä tämmöisen joukon
pelastua - |
9:13 Ja niiden kaikkein jälkeen mitkä meidän päällemme tulleet ovat, pahain tekoimme tähden ja suurten synteimme tähden, niin olet sinä meidän Jumalamme säästänyt meidän pahoja töitämme ja antanut meille vapahduksen, niinkuin nyt on. |
9:13
Ja nijden caickein jälken cuin
meidän päällem tullet owat/ meidän pahain tecoim ja
suurten syndeim tähden/ nijn olet sinä meidän Jumalam
säästänyt meidän pahoja töitäm/ ja andanut wapauden/
cuin nyt on. |
9:14 kävisimmekö me
nyt jälleen rikkomaan sinun käskyjäsi ja lankoutumaan
kansojen kanssa, joiden teot ovat kauhistavaiset? Etkö
sinä silloin vihastuisi meihin siihen asti, että tekisit
meistä lopun, niin ettei ketään jäisi jäljelle eikä
kukaan pelastuisi? |
9:14 Pitäiskö meidän taas sinun käskys käymän ylitse ja tekemän lankoutta tämän ilkiän kansan kanssa? Etkös mahda vihastua meidän päällemme, siihenasti että peräti hukutat, ettei ketään jää, eikä ole pääsemystä? |
9:14
Pitäisköst meidän taas sinun
käskys käymän ylidze/ ja tekemän langoutta tämän ilkiän
Canssan cansa/ etkös mahda wihastua meidän päällem/
sijhenasti että peräti autioxi tullan/ ettei ketän jää
eikä ole pääsemyst. |
9:15 Herra,
Israelin Jumala, sinä olet vanhurskas, sillä meistä on
jäljellä pelastuneita vain sen verran, kuin tänä päivänä
on. Katso, me olemme sinun edessäsi syyllisyydessämme;
emmekä me tämän tähden voi sinun edessäsi kestää." |
9:15 \Herra\ Israelin Jumala! sinä olet vanhurskas. Sillä me olemme jääneet vapahdettaa, niinkuin se tänäpänä on. Katso, me olemme sinun edessäs synneissämme; sentähden ei kenkään voi edessäs pysyä. |
9:15
HERra Israelin Jumala sinä olet
wanhurscas: sillä me olem jäänet wapadetta/ nijncuin se
tänäpän on. Cadzo/ me olem sinun edesäs meidän
synneisäm/ sentähden ei kengän woi edesäs pysyä. |
|
|
|