DANIEL |
DANIEL |
Propheta Daniel |
1938 |
1776 |
1642 |
|
|
|
12 LUKU |
12 LUKU |
XII. Lucu |
12:1 Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri
enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten
suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka
kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on
ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan
pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan
kirjoitetut ovat. |
12:1 Silloin nousee suuri päämies Mikael, joka sinun kansas lasten edessä seisoo, sillä surkia aika on tuleva, jonka kaltaista ei ikänä ole ollut sittekuin ihmiset rupesivat olemaan, hamaan tähän aikaan asti. Sillä ajalla sinun kansas vapahdetaan. Kaikki, jotka kirjassa kirjoitetut ovat. |
12:1
SIlloin nouse se suuri Försti
Michael/ joca sinun Canssas edes seiso. Sillä yxi surkia
aica on tulewa/ jonga caltainen ei ikänäns ollut ole/
sijttecuin ihmiset rupeisit oleman/ haman sijhen aican
asti. Sillä ajalla sinun Canssas wapahdetan/ caicki
jotca kirjas kirjoitetut owat. |
12:2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset
iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen
kauhistukseen. |
12:2 Ja monta, jotka maan tomussa makaavat, heräävät, muutamat ijankaikkiseen elämään, ja muutamat ijankaikkiseen pilkkaan ja häpiään. |
12:2
Ja monda/ jotca maan tomus
macawat/ heräjäwät/ muutamat ijancaickiseen elämään/ ja
muutamat ijancaickiseen pilckan ja häpiään. |
12:3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus
loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat,
niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti. |
12:3 Mutta opettajat paistavat, niinkuin taivaan kirkkaus, ja jotka monta opettavat vanhurskauteen, niinkuin tähdet alati ja ijankaikkisesti. |
12:3
Mutta opettajat paistawat/
nijncuin taiwan kirckaus/ ja jotca monda opettawat
wanhurscauten/ nijncuin tähdet alati ja ijancaickisest. |
12:4 Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi
tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja
ymmärrys lisääntyy. |
12:4 Ja sinä Daniel, peitä nämät sanat ja sulje kirjaan hamaan viimeiseen aikaan asti. Siloin pitää sen tykö monta tuleman ja suuren ymmärryksen löytämän. |
12:4
Ja sinä Daniel peitä nämät sanat/
ja sulje nämät kirjoituxet haman wijmeisen aican.
Silloin pitä sen tygö monda tuleman/ ja suuren
ymmärryxen löytämän. |
12:5 Ja minä, Daniel, näin, ja katso, siellä seisoi
kaksi muuta, toinen virran tällä rannalla, toinen virran
tuolla rannalla. |
12:5 Ja minä Daniel näin ja katso, kaksi muuta seisoi siellä, toinen tällä virran reunalla ja toinen toisella virran reunalla. |
12:5
JA minä Daniel näin/ ja cadzo/
caxi muuta seisoit siellä/ toinen tällä wirran reunalla/
ja toinen toisella reunalla. |
12:6 Ja toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka
oli virran vetten yläpuolella: "Kuinka kauan on vielä
näitten ihmeellisten asiain loppuun?" |
12:6 Ja hän sanoi sille miehelle, joka oli liinaisilla vaatteilla puetettu, joka seisoi ylempänä virtaa: Koska näiden ihmetten loppu tulee? |
12:6
Ja hän sanoi sille/ joca oli
lijnaisilla waatteilla puetettu/ joca ylembänä seisoi
wirran tykönä/ cosca näiden ihmetten loppu tulle? |
12:7 Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli
virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja
vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen
kauttansa, joka elää iankaikkisesti: "Siihen on vielä
aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan
yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki
täyttyvät." |
12:7 Niin minä otin hänestä vaarin, joka liinaisilla vaatteilla puetettu oli, joka seisoi ylempänä virtaa. Ja hän nosti oikian ja vasemman kätensä taivaasen päin ja vannoi sen kautta, joka ijankaikkisesti elää, että sen pitää ajan, ja muutamat ajat ja puolen aikaa viipymän. Ja kuin pyhän kansan hajoitus saa lopun, silloin kaikki nämät tapahtuvat. |
12:7
Nijn minä otin hänestä waarin/
joca lijnaisilla waateilla puetettu oli/ joca ylembänä
seisoi wirran tykönä. Ja hän nosti oikian ja waseman
kätens taiwasen päin/ ja wannoi sen cautta joca
ijancaickisest elä/ että sen pitä ajan/ ja muutamat
ajat/ ja puolen aica wijpymän. Ja cuin sen pyhän Canssan
hajotus saa lopun/ silloin caicki nämät tapahtuwat. |
12:8 Ja minä kuulin, mutta en ymmärtänyt, ja minä
sanoin: "Herrani, mikä on oleva näitten päätös?" |
12:8 Minä tosin kuulin tämän, vaan en minä ymmärtänyt. Ja minä sanoin: Herra, mitä näiden lopulla tapahtunee? |
12:8
Minä tosin tämän cuulin/ waan en
minä ymmärtänyt/ ja sanoin: racas HERra mitä sijtte
tapahtune? |
12:9 Niin hän sanoi: "Mene, Daniel, sillä ne sanat
pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti. |
12:9 Mutta hän sanoi: Mene Daniel, sillä se on peitetty ja suljettu hamaan viimeiseen aikaan. |
12:9
Mutta hän sanoi: mene Daniel/
sillä se on peitetty ja suljettu/ haman wijmeisen aican. |
12:10 Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan,
mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään
jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät. |
12:10 Monta puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pitävät jumalattoman menon ja jumalattomat ei näitä tottele, mutta ymmärtäväiset ottavat näistä vaarin. |
12:10
Monda puhdistetan/ kircastetan/ ja
coetellan/ mutta jumalattomat pitäwät jumalattoman
menon. Ja jumalattomat ei näitä tottele/ mutta
ymmärtäwäiset ottawat näistä waarin. |
12:11 Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri
poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva
tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää. |
12:11 Ja siitä ajasta, kuin se jokapäiväinen uhri on otettu pois ja hävityksen kauhistus sinne pannaan, on tuhannen kaksisataa ja yhdeksänkymmentä päivää. |
12:11
Ja sijtä ajasta/ cosca se
jocapäiwäinen uhri on otettu pois/ ja häwityxen
cauhistus sinne pannan/ owat tuhatta/ caxi sata ja
yhdexänkymmendä päiwä. |
12:12 Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat
kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää. |
12:12 Autuas on, joka odottaa ja ulottuu tuhanteen kolmeensataan ja viiteen päivään neljättäkymmentä. |
12:12
Autuas on/ joca odotta ja ulottu
tuhandeen/ colmen sataan ja wijten päiwään
neljättäkymmendä. |
12:13 Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja
lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa." |
12:13 Mutta sinä mene pois, siihen asti kuin loppu tulee ja lepää, ettäs nousisit sinun osaas päiväin lopulla. |
12:13
Mutta sinä Daniel mene pois/
sijhenasti cuin loppu tule/ ja lewä/ ettäs nousisit
sinun osasas/ päiwäin loppun asti. |
|
|
|