64 luku

Israelin valitus.

1. Oi, jospa sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi, niinkuin risut leimahtavat tuleen, niinkuin vesi tulella kiehuu,

1. Jospa sinä taivaat halkaisisit, ja astuisit alas, että vuoret vuotaisivat sinun edessäs, niinkuin palava vesi kiehuu pois väkevällä tulella,

1. JOscas taiwat halcaisisit ja astuisit alas? että wuoret wuodaisit sinun edesäs nijncuin palawa wesi kiehu pois wäkewällä tulella.

1. Joskas Taiuahat halcaisisit ia alasastuisit/ Ette Wooret sinun edeses wootaisit/ ninquin palaua Wesi wäkeuelle Tulella poiskiehupi. (Joskos taiwahat halkaisisit ja alasastuisit/ että wuoret sinun edessäsi wuotaisit/ niinkuin palawa wesi wäkewällä tulella poiskiehuupi.)

1 Oh that you would tear the heavens, that you would come down, that the mountains might quake at your presence,

1. Oh that thou wouldest rend the heavens, that thou wouldest come down, that the mountains might flow down at thy presence,

1. Ligesom Ild antænder Kviste, ligesom Ild kommer Vand til at syde, saa lade du dine Fjender kende dit Navn, saa at Hedningerne bæve for dit Ansigt.

1. O! att du ville låta himmelen remna, och du fore hitneder, att bergen för dig flyta måtte;

1. otsekui tulli panneb need asjad sullama, mis sullawad, ja tulloke panneb wet kema; nenda peawad pagganad sinno ees wärrisema, et so nimmi so waenlastele teäda, saaks.

1. O kad Tu praplėštum dangų ir nužengtum, kad Tavo akivaizdoje kalnai drebėtų!

1. Ach daß du den Himmel zerrissest und führest herab, daß die Berge vor dir zerflössen, wie ein heißes Wasser vom heftigen Feuer versiedet,

1. Oh! si tu ouvrais les cieux, si tu descendais, les montagnes s'ébranleraient devant toi!

1. ¡O SI rompieses los cielos, y descendieses, y a tu presencia se oscurriesen los montes,

1 Och, dat Gij de hemelen scheurdet, dat Gij nederkwaamt, dat de bergen van Uw aangezicht vervloten;

20. Obyś rozdarł niebiosa, i zstąpił, aby się od oblicza twego góry rozpłynęły!

1. Oh, vajha megszakasztanád az egeket és leszállnál, előtted a hegyek elolvadnának; mint a tűz meggyújtja a rőzsét, a vizet a tűz felforralja; hogy nevedet ellenségidnek megjelentsd, hogy előtted reszkessenek [1†] a népek;

1 О, если бы Ты расторг небеса и сошел! горы растаяли бы от лица Твоего,

1. О, коли б ти прорвав небеса й зійшов! гори б таяли від лиця твого,

2. että tekisit nimesi tunnetuksi vastustajillesi ja kansat vapisisivat sinun kasvojesi edessä,

2. Että sinun nimes tulis tiettäväksi sinun vihollisilles, ja että pakanat sinun edessäs vapisisivat.

2. Että sinun nimes tulis tiettäwäxi wihollistengin seas ja että pacanat sinun edesäs wapisisit.

2. Ette sinun Nimes tietteuexi tulis sinun Wiholistes seas/ ia ette sinun edeses Pacanat wapitzisit. (Että sinun nimesi tiettäwäksi tulisi sinun wihollistesi seassa/ ja että sinun edessäsi pakanat wapitsisit.)

2 as when fire kindles the brushwood, (and) the fire causes the waters to boil, to make your name known to your adversaries, that the nations may tremble at your presence!

2. As when the melting fire burneth, the fire causeth the waters to boil, to make thy name known to thine adversaries, that the nations may tremble at thy presence!

2. Da du har gjort underlige Ting, skulde vi da ikke vente? du nedfor, Bjerge fløde bort for dit Ansigt.

2. Såsom ett hett vatten för kraftigom eld försjuder, att ditt Namn måtte kunnigt varda ibland dina fiendar, och Hedningarna måste darra för dig.

2. Nenda kui sa wannast teggid, mis kartusse wäärt, mis meie ei ootnud: sa olled mahhatulnud, mäed on so palle ees ärralaggunud.

2. Kaip ugnis sudegina malkas ir užvirina vandenį, taip Tavo vardas tegul tampa žinomas priešams ir tautos tegul dreba Tavo akivaizdoje.

2. 1b daß dein Name kund würde unter deinen Feinden und die Heiden vor dir zittern müßten,

2. Comme le feu embrase le bois sec, comme le feu fait bouillir l'eau, tu ferais connaître ton nom à tes ennemis, les nations trembleraient devant toi.

2. Como fuego, que abrasando derrite, fuego que hace hervir el agua, para que hicieses notorio tu nombre a tus enemigos, y las naciones temblasen a tu presencia!

2 Gelijk een smeltvuur brandt, en het vuur de wateren doet opbobbelen, om Uw Naam aan Uw wederpartijders bekend te maken! Laat alzo de heidenen voor Uw aangezicht beven.

1. (Jako od gorejącego ognia, ognia roztapiającego, woda wre,)abyś oznajmił imię twoje nieprzyjaciołom twoim, ażeby się od oblicza twego narody zatrwożyły.

2. Hogy cselekednél rettenetes dolgokat, a miket nem vártunk; leszállnál és előtted a hegyek elolvadnának.

2 как от плавящего огня, как от кипятящего воду, чтобы имя Твое сделать известным врагам Твоим; от лица Твоего содрогнулись бы народы.

2. Як від жару розтоплюючого, як від огню, що вода кипить від него, щоб імя твоє узнали вороги твої; од лиця твого задрожали б народи.

3. kun sinä teet peljättäviä tekoja, joita emme odottaa voineet! Oi, jospa astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi!

3. Niiden ihmeitten tähden, jotka sinä teet, joita ei kenkään toivonut; koska sinä menit alas, ja vuoret edessäs sulaisivat.

3. Nijden ihmetten tähden jotca sinä teet joita ei kengän toiwonut cosca sinä menit alas ja wuoret edesäs sulaisit.

3. Ninen Ihmecten cautta iotcas teet/ ioita eikengen toiuonut/ Coskas alasmenit ia Wooret edeses coconsulaisit. (Niiden ihmeitten kautta jotkas teet/ joita eikenkään toiwonut/ Koskas alasmenit ja wuoret edessäsi kokoonsulaisit.)

3 When you did fearful things which we did not look for, you came down; the mountains quaked at your presence.

3. When thou didst terrible things which we looked not for, thou camest down, the mountains flowed down at thy presence.

3. Og fra gammel Tid har man ikke hørt, har man ikke fornummet, intet Øje set, al nogen Gud uden du gjorde saadanne Ting for den, som bier efter ham?

3. Genom de under, som du gör, de man sig intet förser, då du nederfor, och bergen försmulto för dig;

3. Ja wannast aiast polle kuuldud, egga tähhele pandud, silm ei olle näinud, kui sinna üksi, oh Jummal! kes sedda woib tehha sellele, kes tedda otab.

3. Tu padarei baisių dalykų, kurių mes nelaukėme. Tu nužengei, ir kalnai drebėjo Tavo akivaizdoje.

3. durch die Wunder, die du tust, deren man sich nicht versieht, daß du herabführest und die Berge vor dir zerflössen!

3. Quand tu fis des choses terribles, que nous n'attendions point, tu descendis, et les montagnes s'ébranlèrent devant toi.

3. Como descendiste, cuando hiciste terribilidades, cuales nunca esperamos, que los montes se oscurrieron delante de tí.

3 Toen Gij vreselijke dingen deedt, die wij niet verwachtten; Gij kwaamt neder, van Uw aangezicht vervloten de bergen.

2. Jako gdyś czynił dziwy, którycheśmy się nie spodziewali; zstąpiłeś, a od oblicza twego góry się rozpływały.

3. Hiszen öröktől fogva nem hallottak és fülökbe sem jutott, szem nem látott más Istent te kívüled, a ki így cselekszik azzal, a ki Őt várja.

3 Когда Ты совершал страшные дела, нами неожиданные, и нисходил, – горы таяли от лица Твоего.

3. Як творив ти страшні дїла, яких ми й не сподївались, і сходив униз, то гори таяли від лиця твого.

4. Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle.

4. Ja ei maailman alusta kuultu, eikä korville tullut ole, eli yksikään silmä nähnyt ole, paitsi sinua Jumala, mikä niille tapahtuu, jotka sinua odottavat.

4. Nijncuin ei mailman algusta ensingän cuultu ole eikä corwille tullut ole eli yxikän silmä nähnyt ole paidzi sinua Jumala mitä nijlle tapahtu jotca sinua odottawat.

4. Ninquin ei ensingen Mailman alghusta cwltu ole/ eike Coruille tullut/ eike yxiken Silme nähnyt ole/ paitzi sinua Jumala/ mite nijlle tapactupi/ iotca sinua odhottauat. (Niinkuin ei ensinkään maailman alusta kuultu ole/ eikä korwille tullut/ eikä yksikään silmä nähnyt ole/ paitsi minua Jumala/ mitä niille tapahtuwat/ jotka sinua odottawat.)

4 For from of old men have not heard, nor perceived by the ear, neither has the eye seen, O God, besides you, (what) he has prepared for him who waits for him.

4. For since the beginning of the world men have not heard, nor perceived by the ear, neither hath the eye seen, O God, beside thee, what he hath prepared for him that waiteth for him.

4. Du møder den, som er glad ved al gøre Retfærdighed, de skulle komme dig i Hu paa dine Veje; se, du var vred, og vi bleve ved at synde; rare vi evindelig blevne paa dem da vare vi nu frelste.

4. Såsom af verldenes begynnelse icke hördt är; det ock intet öra förnummit, och intet öga sett hafver, utan du Gud, hvad dem sker, som förbida honom.

4. Sa tulled selle wasto, kes römus on, ja öigust teeb, kes sinno tede peäl so peäle mötlewad: wata, sinna olled wägga wihhaseks sanud, et meie olleme patto teinud; nende tede peäl on iggawenne ello , et meile abbi saab.

4. Nuo amžių ausis negirdėjo ir akis neregėjo kito dievo, be Tavęs, kuris tiek padarytų Jo laukiantiems.

4. Wie denn von der Welt her nicht vernommen ist noch mit Ohren gehört, auch kein Auge gesehen hat einen Gott außer dir, der so wohltut denen, die auf ihn harren.

4. Car on n'a jamais entendu, jamais oreille n'a perçu, jamais œil n'a vu, qu'un autre Dieu que toi fît de telles choses, pour celui qui s'attend à lui.

4. Ni nunca oyeron, ni oidos percibieron, ni ojo vió Dios fuera de tí, que hiciese otro tanto por el que en él espera.

4 Ja, van ouds heeft men het niet gehoord, noch met oren vernomen, en geen oog heeft het gezien, behalve Gij, o God! wat Hij doen zal dien, die op Hem wacht.

3. Czego od wieków nie słyszano ani to do uszów przychodziło; oko nie widziało Boga innego oprócz ciebie, coby tak uczynił temu, co naó oczekuje.

4. Elébe mégy annak, a ki örvend és igazságot cselekszik, a kik útaidban rólad emlékeznek! Ímé, Te felgerjedtél, és mi vétkezénk; régóta így vagyunk; megtartatunk-é?

4 Ибо от века не слыхали, не внимали ухом, и никакой глаз не видал другого бога, кроме Тебя, который столько сделал бы для надеющихся на него.

4. Од віків бо не чували, й до уший не доходило, та й нїяке око не видало иншого Бога крім тебе, що стільки вчинив би тим, що надїються на него.

5. Sinä käyt niitä kohden, jotka ilolla vanhurskautta tekevät ja jotka sinun teilläsi sinua muistavat. Katso, sinä vihastuit, ja me jouduimme synnin alaisiksi; niin on ollut ikiajoista asti — saammeko avun?

5. Sinä kohtasit niitä iloisna, jotka tekivät vanhurskautta, ja sinua muistelivat sinun teilläs. Katso, sinä vihastuit, koska me syntiä teimme ja kauvan niissä viivyimme, mutta kuitenkin meitä autettiin.

5. Sinä cohtaisit nijtä iloisna jotca wanhurscautta harjoittelit ja sinua muistelit sinun teilläs. Cadzo sinä wihastuit cosca me syndiä teim ja cauwan nijsä wijwyim mutta cuitengin meitä autettin.

5. Sine coctasit heite iloiszna/ ia nijlle iotca Wanhurskautta harioittelit/ ia sinun teilles muistelit sinun päles. Catzo/ kylle sine wihastuit/ quin me synditeim/ ia nijsse cauuan wiwymme/ Mutta quitegin meite autettijn. (Sinä kohtasit heitä iloisena/ ja niille jotka wanhurskautta harjoittelit/ ja sinun teilläsi muistelit sinun päällesi. Katso/ kyllä sinä wihastuit/ kuin me syntiä teimme/ ja niissä kauan wiiwyimme/ Mutta kuitenkin meitä autettiin.)

5 You meet he who rejoices and works righteousness, those who remember you in your ways. Behold, you were angry and we sinned. In them (is) eternity, shall we be saved?

5. Thou meetest him that rejoiceth and worketh righteousness, those that remember thee in thy ways: behold, thou art wroth; for we have sinned: in those is continuance, and we shall be saved.

5. Men vi bleve alle som de urene og al vor Retfærdighed som et besmittet Klædebon; og vi faldt alle af som et Blad, og vor Misgerning førte os bort som et Vejr.

5. Du mötte de glada, och dem som rättfärdighet brukade, och på dinom vägom tänkte uppå dig; si, du vast väl vred, då vi syndade, och länge blefvo deruti; men oss vardt ändå hulpet.

5. Ja meie olleme keik kui ühhed rojased, ja keik meie öigussed kui rie-peälne rie; ja meie keik olleme ärranärtsinud kui lehhed, ja meie üllekohhus wiib meid ärra kui tuul.

5. Tu sutinki tą, kuris su džiaugsmu elgiasi teisiai, atsimena Tave ir Tavo kelius. Tu buvai užsirūstinęs, nes mes nuolat nusidėdavome. Ar dar išgelbėsi mus?

5. Du begegnest dem Fröhlichen und denen, so Gerechtigkeit übten und auf deinen Wegen dein gedachten. Siehe, du zürntest wohl, da wir sündigten und lange darin blieben; uns ward aber dennoch geholfen.

5. Tu viens au-devant de celui qui se réjouit en pratiquant la justice, de ceux qui marchent dans tes voies et qui se souviennent de toi. Voici, tu t'es irrité, et nous avions péché; tu t'es irrité longtemps, et cependant nous serons sauvés.

5. Saliste al encuento al que con alegría obró justicia: en tus caminos se acordaban de tí: he aquí, tú te enojaste porque pecamos: ellos serán eternos, y nosotros seremos salvos.

5 Gij ontmoet den vrolijke, en die gerechtigheid doet dengenen, die Uwer gedenken op Uw wegen; zie, Gij waart verbolgen, omdat wij gezondigd hebben; in dezelve is de eeuwigheid, opdat wij behouden wierden.

4. Zabieżałeś weselącemu się i czyniącemu sprawiedliwość, i tym, którzy na drogach twoich wspominali na cię. Otoś się ty rozgniewał, przeto żeśmy grzeszyli na tych drogach ustawicznie, wszakże zachowani będziemy,

5. És mi mindnyájan olyanok voltunk, mint a tisztátalan, és mint megfertéztetett ruha minden mi igazságaink, és elhervadánk, mint a falomb mindnyájan, és álnokságaink, mint a szél, hordának el [2†] bennünket!

5 Ты милостиво встречал радующегося и делающего правду, поминающего Тебя на путях Твоих. Но вот, Ты прогневался, потому что мы издавна грешили; и как же мы будем спасены?

5. Милостиво стрічав єси всякого, хто радо чинив справедливість, і про тебе думав на дорогах своїх. Та ось, ти прогнївився, за те, що ми з давна грішили, і як же нам спастися?

6. Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.

6. Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate; me olemme kaikki lakastuneet niinkuin lehdet, ja meidän syntimme viskoivat meitä niinkuin tuuli.

6. Mutta me olemma caicki saastaiset ja caicki meidän wanhurscaudem on nijncuin saastainen waate. Me olemma caicki lacastunet nijncuin lehdet ja meidän syndim wiscoiwat meitä nijncuin tuuli.

6. Mutta nyt me caikitynni olema/ ninquin saastaiset/ ia caiki meiden Wanhurskaudhen on ninquin hiereltu waate. Me olema caiki lacastunuet/ ninquin Lehdet/ ia meiden Synnin wiscoiuat meite/ ninquin Twli. (Mutta nyt me kaikki tyynni olemme/ niinkuin saastaiset/ ja kaikki meidän wanhurskauten on niinkuin hierottu waate. Me olemme kaikki lakastuneet/ niinkuin lehdet/ ja meidän synnit wiskoiwat meitä/ niinkuin tuuli.)

6 For we have all become as unclean and all our righteous acts are as a menstruation cloth. And we all fade as a leaf. And our iniquities, like the wind, take us away.

6. But we are all as an unclean thing, and all our righteousnesses are as filthy rags; and we all do fade as a leaf; and our iniquities, like the wind, have taken us away.

6. Og der er ingen, som paakalder dit Navn, ingen, som rejser sig for at holde fast ved dig; thi du har skjult dit Ansigt for os og smeltet os for vore Misgerningers Skyld.

6. Men nu äre vi allesammans såsom de orene, och alla våra rättfärdigheter äro såsom ett orent kläde; vi äre alle bortfalnade såsom löf, och våra synder föra oss bort såsom ett väder.

6. Ja ükski ei hüa so nimmet appi, egga kihhuta ennast sinnust kinni hakkama: sest sa olled omma palle meie eest warjule pannud, ja meid ärrasullatanud meie sure üllekohto läbbi.

6. Mes visi esame kaip nešvarūs, mūsų teisumas kaip purvini skarmalai. Mes visi vystame kaip lapai, mūsų piktadarystės blaško mus kaip vėjas.

6. Aber nun sind wir allesamt wie die Unreinen, und alle unsre Gerechtigkeit ist wie ein unflätig Kleid. Wir sind alle verwelkt wie die Blätter, und unsre Sünden führen uns dahin wie Wind.

6. Tous, nous sommes devenus comme un homme souillé, et toutes nos justices comme un vêtement impur; nous nous sommes tous flétris comme le feuillage, et nos iniquités nous emportent comme le vent.

6. Que todos nosotros éramos como suciedad, y todas nuestras justicias como trapo de inmundicia; y caimos como la hoja del árbol, todos nosotros, y nuestras maldades nos llevaron como viento.

6 Doch wij allen zijn als een onreine, en al onze gerechtigheden zijn als een wegwerpelijk kleed; en wij allen vallen af als een blad, en onze misdaden voeren ons henen weg als een wind.

5. Aczkolwiek jesteśmy jako nieczysty my wszyscy, i jako szata splugawiona są wszystkie sprawiedliwości nasze; przetoż wszyscy opadamy jako liść, a nieprawości nasze jako wiatr unoszą nas.

6. S nem volt, a ki segítségül hívta volna nevedet, a ki felserkenne és beléd fogóznék, mert orczádat elrejtéd tőlünk, és álnokságainkban minket megolvasztál.

6 Все мы сделались – как нечистый, и вся праведность наша – как запачканная одежда; и все мы поблекли, как лист, и беззакония наши, как ветер, уносят нас.

6. Всї ми породились - як прокажений, і вся праведність наша - як поваляна одежа; всї ми повяли, мов те листє, і гріхи наші, наче вітер, розносять нас.

7. Ei ole ketään, joka avukseen huutaa sinun nimeäsi, joka herää pitämään sinusta kiinni; sillä sinä olet peittänyt kasvosi meiltä, jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan.

7. Ja ei ole sitä, joka rukoilee sinun nimeäs, ja nousee sinuun kiinni tarttumaan; sillä sinä peität kasvos meiltä, ja annat meidät nääntyä suurissa synneissämme.

7. Ei rucoile kengän sinun nimes eikä nouse sinua edzimän. Sillä sinä peität caswos meildä ja lasket meitä näändymän syndijn.

7. Eikengen sinun Nimees auxeshwdha Taica ylesnouse sinua käsittemen. Sille sine peitet sinun Casuos meilde/ ia laskit nendymen meiden Syndihim. (Eikenkään sinun nimeesi awuksensa huuda taikka ylösnouse sinua käsittämän. Sillä sinä peität kaswosi meiltä/ ja laskit nääntymään meidän syntihimme.)

7 And there is none who calls upon your name, who stirs himself up to take hold of you. For you have hid your face from us and have consumed us through our iniquities.

7. And there is none that calleth upon thy name, that stirreth up himself to take hold of thee: for thou hast hid thy face from us, and hast consumed us, because of our iniquities.

7. Men nu, Herre ! du er vor Fader; vi ere Leret, og du er den, som har dannet os, og vi ere alle din Haands Gerning.

7. Ingen åkallar ditt Namn, eller uppstår till att hålla sig intill dig; ty du gömmer bort ditt ansigte för oss, och låter oss försmäkta uti våra synder.

7. Ja nüüd Jehowa! sinna olled meie issa , meie olleme sou, ja sinna se, kes meid walmistab, ja meie keik olleme so kätte tehtud.

7. Nė vienas nesišaukia Tavo vardo, nepakyla, kad įsikibtų į Tave. Tu paslėpei savo veidą nuo mūsų, palikai mus dėl mūsų nusikaltimų.

7. Niemand ruft deinen Namen an oder macht sich auf, daß er sich an dich halte; denn du verbirgst dein Angesicht vor uns und lässest uns in unsern Sünden verschmachten.

7. Et il n'y a personne qui invoque ton nom, qui se réveille pour s'attacher à toi! Car tu nous as caché ta face, et tu nous as fait fondre par l'effet de nos iniquités.

7. Y nadie hay que invoque tu nombre, ni que se despierte para tenerte: por lo cual escondiste de nosotros tu rostro, y nos dejaste marchitar en poder de nuestras maldades.

7 En er is niemand, die Uw Naam aanroept, die zich opwekt, dat hij U aangrijpe; want Gij verbergt Uw aangezicht voor ons, en Gij doet ons smelten, door middel van onze ongerechtigheden.

6. Nadto niemasz, ktoby wzywał imienia twego, i pobudził się do tego, aby się chwycił ciebie, przynajmniej teraz, gdyś zakrył twarz swoję przed nami, a sprawiłeś, abyśmy niszczeli dla nieprawości naszych.

7. Most pedig, Uram, Atyánk vagy Te, mi sár vagyunk és Te a mi alkotónk, és kezed munkája [3†] vagyunk mi mindnyájan.

7 И нет призывающего имя Твое, который положил бы крепко держаться за Тебя; поэтому Ты сокрыл от нас лице Твое и оставил нас погибать от беззаконий наших.

7. І нема, хто б призивав імя твоє, хто б постановив твердо, за тебе держатись; тим то й сховав ти од нас обличчє твоє, та й покинув нас погибати в беззаконнях наших.

8. Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.

8. Mutta nyt Herra, sinä olet meidän Isämme; me olemme savi, sinä olet meidän valajamme, ja me olemme kaikki sinun käsialas.

8. MUtta nyt HERra sinä olet meidän Isäm ja me olemme sawi sinä olet meidän walajam ja me olemma caicki sinun käsialas.

8. Mutta nyt HERRA/ sine olet meiden Ise/ ia me Loca olema/ Sine olet meiden Walaian/ ia me caiki sinun Käsialas olema. (Mutta nyt HERRA/ sinä olet meidän Isä/ ja me loka olemme/ Sinä olet meidän walajan/ ja me kaikki sinun käsialaasi olemme.)

8 But now, O Jehovah, you are our Father. We are the clay and you our potter and we are all the work of your hand.

8. But now, O LORD, thou art our father; we are the clay, and thou our potter; and we all are the work of thy hand.

8. Herre ! vær ikke saa saare vred, og kom ikke Misgerninger evindelig i Hu; se, sku dog, vi ere alle dit Folk!

8. Men nu, Herre, du äst vår Fader; vi äre ler. Du äst vår mästare, och vi äre alle dina händers verk.

8. Jehowa! ärra olle wägga liaks wihhane, ja ärra mötle iggaweste üllekohto peäle; et wata, meie keik olleme siño rahwas.

8. Viešpatie, Tu esi mūsų tėvas; mes­molis, o Tu­puodžius; mes visi­Tavo rankų darbas.

8. Aber nun, HERR, du bist unser Vater; wir sind der Ton, du bist der Töpfer; und wir alle sind deiner Hände Werk.

8. Mais maintenant, Éternel, tu es notre père! Nous sommes l'argile, et tu es celui qui nous a formés, et nous sommes tous l'ouvrage de tes mains.

8. Ahora pues, Jehová, tú eres nuestro padre: nosotros lodo, y tú el que nos obraste; así que obra de tus manos somos todos nosotros.

8 Doch nu, HEERE! Gij zijt onze Vader; wij zijn leem, en Gij zijt onze pottenbakker, en wij allen zijn Uwer handen werk.

7. Ale teraz, o Panie! tyś jest ojciec nasz, myśmy glina, a tyś twórca nasz; a takeśmy wszyscy dziełem ręki twojej.

8. Oh ne haragudjál [4†] Uram felettébb, és ne mindörökké emlékezzél meg álnokságinkról; ímé lásd, kérünk, mindnyájan a Te néped vagyunk.

8 Но ныне, Господи, Ты – Отец наш; мы – глина, а Ты – образователь наш, и все мы – дело руки Твоей.

8. Тепер же, Господи, - та ж ти наш отець; ми глина, а ти творець наш, і всї ми - дїло руки твоєї.

9. Älä, Herra, vihastu ylenmäärin, äläkä ainiaan muistele pahoja tekoja. Katso ja huomaa, että me kaikki olemme sinun kansasi.

9. Älä, Herra, niin kovin vihastu, ja älä ijäti ajattele syntiämme; katso sitä, että me olemme kaikki sinun kansas.

9. HERra älä nijn suurest wihastu ja älä ijät ajattele syndiä cadzo sitä me olemma caicki sinun Canssas.

9. HERRA ele sangen wihastu/ ia ele ijexi aiattele Synnin päle/ Catzo sis sen päle/ ette Me caiki sinun Canssas olema. (HERRA älä sangen wihastu/ ja älä iäksi ajattele synnin päälle/ Katso siis sen päälle/ että me kaikki sinun kansasi olemme.)

9 Do not be angry very severely, O Jehovah, nor remember iniquity forever. Behold, look, we beseech you, we are all your people.

9. Be not wroth very sore, O LORD, neither remember iniquity for ever: behold, see, we beseech thee, we are all thy people.

9. Dine Helligdoms Stæder ere blevne til en Ørk; Zion er bleven til en Ørk, Jerusalem en Ødelæggelse.

9. Herre, var icke för fast vred, och tänk icke på syndena evinnerliga; se dock deruppå, att vi alle äre ditt folk.

9. So pühha paiga liñnad on körweks sanud, Sion on körweks sanud, Jerusalem on ärrahäwwitud.

9. Viešpatie, nerūstauk, neminėk amžinai mūsų kalčių. Pažvelk į mus, maldaujame Tavęs, nes mes esame Tavo tauta.

9. HERR, zürne nicht zu sehr und denke nicht ewig der Sünde. Siehe doch das an, daß wir alle dein Volk sind.

9. Ne te courrouce pas entièrement, ô Éternel, et ne te souviens pas à toujours de l'iniquité! Voici, regarde: nous sommes tous ton peuple!

9. No te aires, o! Jehová, sobre manera, ni tengas perpetua memoria de la iniquidad: he aquí, mira ahora, pueblo tuyo somos todos nosotros.

9 HEERE! wees niet zo zeer verbolgen, en gedenk niet eeuwiglijk der ongerechtigheid; zie, aanschouw toch, wij allen zijn Uw volk.

8. Nie gniewaj się, Panie! tak bardzo, a nie na wieki pomnij nieprawości naszej: oto wejrzyj proszę, myśmy wszyscy ludem twoim.

9. Szentségednek városai pusztává lettenek, Sion pusztává lőn, [5†] Jeruzsálem kietlenné.

9 Не гневайся, Господи, без меры, и не вечно помни беззаконие. Воззри же: мы все народ Твой.

9. Не гнївайся, Господи, без міри; не згадуй до віку беззаконня наші. Глянь: ми ж усї - народ твій.

10. Sinun pyhät kaupunkisi ovat tulleet erämaaksi, Siion on erämaaksi tullut, Jerusalem autioksi.

10. Sinun pyhyytes kaupungit ovat hävitetyt, Zion on autioksi tehty ja Jerusalem on kylmillä.

10. Sinun Pyhydes Caupungit owat häwitetyt Zion on autiaxi tehty ja Jerusalem on kylmillä.

10. Ne sinun Pyhydhes Caupungit häuitetyt ouat/ Zion ombi autiaxi tecty/ ia Jerusalem macapi kylmille. (Ne sinun pyhyytesi kaupungit häwitetyt owat/ Zion ompi autioksi tehty/ ja Jerusalem makaapi kylmillä.)

10 Your holy cities have become a wilderness. Zion has become a wilderness, Jerusalem a desolation.

10. Thy holy cities are a wilderness, Zion is a wilderness, Jerusalem a desolation.

10. Vor Helligheds og vor Herligheds Hus, i hvilket vore Fædre lovede dig, er opbrændt med Ild, og alle vore lystelige Ting ere ødelagte.

10. Dins helgedoms städer äro öde vordne; Zion är öde vordet; Jerusalem ligger förstördt.

10. Meie pühha ja meie illus kodda, kus meie wannemad sind kiitsid, se on tullega ärrapölletud, ja keik meie kallimad asjad on paljaks tehtud.

10. Tavo šventieji miestai sunaikinti. Sionas paverstas dykuma, Jeruzalė sugriauta.

10. Die Städte deines Heiligtums sind zur Wüste geworden; Zion ist zur Wüste geworden, Jerusalem liegt zerstört.

10. Tes villes saintes sont devenues un désert; Sion est devenue un désert; Jérusalem, une désolation.

10. Tus santas ciudades son desiertas: Sión desierto es, y Jerusalem soledad.

10 Uw heilige steden zijn een woestijn geworden, Sion is een woestijn geworden, Jeruzalem een verwoesting.

9. Miasta świętobliwości twojej obrócone są w pustynię, Syon w pustynię, a Jeruzalem w spustoszenie obrócone.

10. Szentségünk és ékességünk házát, hol téged atyáink dicsértenek, tűz perzselé föl, és minden a [6†] miben gyönyörködénk, elpusztult.

10 Города святыни Твоей сделались пустынею; пустынею стал Сион; Иерусалим опустошен.

10. Он, городи сьвятостї твоєї стали пустками; запустїв і Сион, та й Ерусалим спустошений.

11. Meidän pyhä ja ihana temppelimme, jossa isämme sinua ylistivät, on tulella poltettu, ja rauniona on kaikki meille kallisarvoinen.

11. Meidän pyhyytemme ja kunniamme huone, jossa meidän isämme sinua kunnioittivat, on tulella poltettu; ja kaikki meidän kauniimpamme ovat häväistyt.

11. Meidän pyhydem ja cunniam huone josa meidän Isäm sinua cunnioitit on tulella poldettu ja caicki meidän caunimmam owat häwäistyt.

11. Meiden Pyhydhen ia Cunniaudhen Höne/ iossa meiden Iset sinua cunnioitit/ ombi Tulella poltettu/ Ja caiki meiden Caunijt/ ouat häueistyt. (Meidän pyhyyden ja kunniauden huone/ josa meidän isät sinua kunnioitit/ ompi tulella poltettu/ Ja kaikki meidän kauniit/ owat häwäistyt.)

11 Our holy and our beautiful house, where our fathers praised you, is burned with fire and all our pleasant places are laid waste.

11. Our holy and our beautiful house, where our fathers praised thee, is burned up with fire: and all our pleasant things are laid waste.

11. Vil du over for disse Ting holde dig tilbage, Herre? vil du tie og nedtrykke os saa saare?

11. Vår helighets och härlighets hus, der våre fäder dig utinnan lofvat hafva, är uppbrändt med eld, och allt det kosteliga, som vi hadom, är till skam gjordt.

11. Jehowa! kas sa se jures woid ennast waljuste piddada? kas sa tahhad wait olla ja meid ni wägga waewata?

11. Mūsų šventi ir didingi namai, kuriuose mūsų tėvai girdavo Tave, sudeginti. Visa, ką mes mėgome, tapo griuvėsiais.

11. Das Haus unsrer Heiligkeit und Herrlichkeit, darin dich unsre Väter gelobt haben, ist mit Feuer verbrannt; und alles, was wir Schönes hatten, ist zu Schanden gemacht.

11. La maison de notre sanctuaire et de notre gloire, où nos pères t'ont loué, a été consumée par le feu; tout ce qui nous était cher a été dévasté.

11. La casa de nuestro santuario y de nuestra gloria, en la cual te alabaron nuestros padres, fué quemada de fuego, y todas nuestras cosas preciosas fueron destruidas.

11 Ons heilig en ons heerlijk huis, waarin onze vaders U loofden, is met vuur verbrand; en al onze gewenste dingen zijn tot woestheid geworden.

10. Dom świętobliwości naszej i ozdoby naszej, w którym cię chwalili ojcowie nasi, ogniem jest spalony, i wszystkie najkosztowniejsze rzeczy nasze obróciły się w pustki.

11. Hát megtartóztatod-é magad mind e mellett is, Uram; hallgatsz-é és gyötörsz minket felettébb?

11 Дом освящения нашего и славы нашей, где отцы наши прославляли Тебя, сожжен огнем, и все драгоценности наши разграблены.

11. Храм осьвящення нашого й нашої слави, де батьки наші тебе прославляли, згорів у пожарі, і всї дорогоцїнності наші розграбовані.

12. Vaikka nämä näin ovat, voitko, Herra, pidättää itsesi, voitko olla vaiti ja vaivata meitä ylenmäärin?

12. Herra, maltatkos sinus näistä niin kovana pitää ja vaiti olla, ja lyödä meitä niin kovin alas.

12. HERra maldackos sinus näistä nijn cowana pitä ja wait istua ja lyödä meitä nijn cowin alas.

12. HERRA maltacos sinus neist nin couana pite/ ia wait istua/ ia meite nin harttasti alaslödhe? (HERRA maltatkos sinus näistä niin kowana pitää/ ja waiti istua/ ja meitä niin hartaasti alaslyödä?)

12 Will you restrain yourself for these things, O Jehovah? Will you hold your peace and afflict us very severely?

12. Wilt thou refrain thyself for these things, O LORD? wilt thou hold thy peace, and afflict us very sore?

12. Vill du, Herre, vara så hård härutinnan, och stilla sitta, och så svårliga, nederslå oss?

12. Ar dėl viso to dar susilaikysi, Viešpatie? Ar dar tylėsi ir varginsi mus be saiko?

12. HERR, willst du so hart sein zu solchem und schweigen und uns so sehr niederschlagen?

12. Après cela, te contiendras-tu, ô Éternel? Garderas-tu le silence, et nous affligeras-tu entièrement?

12. ¿Detenerte has, o! Jehová, sobre estas cosas? ¿Callarás, y afligirnos has sobre manera?

12 HEERE! zoudt Gij U over deze dingen inhouden, zoudt Gij stilzwijgen, en ons zozeer bedrukken?

11. Izali nad tem zatrzymasz się Panie? izali milczeć a nas tak bardzo trapić będziesz?

12 После этого будешь ли еще удерживаться, Господи, будешь ли молчать и карать нас без меры?

12. Чи то ж іще й після сього будеш здержуватись, Господи, чи все ще будеш мовчати і нас без міри карати?