51 luku

Herra rohkaisee ja lohduttaa kansaansa. Sorrettu Siion vapahdetaan.

1. Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut, ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut.

1. Kuulkaat minua te, jotka vanhurskautta noudatatte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaat sitä kalliota, josta te lohaistut olette, ja sitä kaivoa, josta te kaivetut olette.

1. CUulcat minua te jotca wanhurscautta noudatat te jotca HERra edzitte. Cadzocat sitä calliota josta te lohwaistut oletta ja sitä caiwo josta te caiwetut oletta.

1. CWLcat minua/ te quin Wanhurskautta noutelet/ te iotca HERRA etzitte. Catzocat sen Callion päle/ iosta te vloshacatut oletta/ Ja sijte Caiuon coopast/ iosta te vloscaiuetut oletta. (Kuulkaat minua/ te kuin wanhurskautta noutelet/ te jotka HERRAA etsitte. Katsokaat sen kallion päälle/ josta te uloshakatut olette/ Ja siitä kallion kuopasta/ josta te uloskaiwetut olette.)

1 Listen to me, you* who follow after righteousness, you* who seek Jehovah. Look to the rock from where you* were hewn and to the hold of the pit from where you* were dug.

1. Hearken to me, ye that follow after righteousness, ye that seek the LORD: look unto the rock whence ye are hewn, and to the hole of the pit whence ye are digged.

1. Hører mig, I, som efterjage retfærdighed! I, som søge Herren ! ser hen til Klippen, af hvilken I ere udhugne, og til Grubens Dyb, af hvilken I ere udgravne.

1. Hörer mig, I som efter rättfärdighet faren, I som Herran söken; ser uppå klippona, dädan I afhuggne ären, och uppå brunnsgropena, dädan I utgrafne ären.

1. Kuulge mind, kes teie öigust taggakiusate ja Jehowat otsite: wadage se kaljo peäle, kust teie ollete wäljaraiutud, ja se kaewo augo peäle, kust teie ollete wäljakaewatud.

1. Klausykite manęs, kurie sekate teisumą ir ieškote Viešpaties. Pažvelkite į uolą, iš kurios jūs iškirsti, ir į duobę, iš kurios jūs iškasti.

1. Höret mir zu, die ihr der Gerechtigkeit nachjagt, die ihr den HERRN sucht: Schauet den Fels an, davon ihr gehauen seid, und des Brunnens Gruft, daraus ihr gegraben seid.

1. Écoutez-moi, vous qui poursuivez la justice, qui cherchez l'Éternel! Regardez au rocher d'où vous avez été taillés, à la carrière d'où vous avez été tirés!

1. OÍDME, los que seguís justicia, los que buscáis a Jehová: mirád a la piedra de donde fuisteis cortados, y a la caverna del hoyo de donde fuisteis arrancados.

1 Hoort naar Mij, gij, die de gerechtigheid najaagt, gij, die den HEERE zoekt! aanschouwt den rotssteen, waaruit gijlieden gehouwen zijt, en de holligheid des bornputs, waaruit gij gegraven zijt.

1. Słuchajcie mię, którzy naśladujecie sprawiedliwości, którzy szukacie Pana. Spojrzyjcie na skałę, z którejście wycięci, i na głębokość dołu, skądeście wykopani.

1. Hallgassatok reám, kik az igazságot követitek, kik az Urat keresitek; tekintsetek a kőszálra, a melyből kivágattattatok, és a kútfő nyílására, a melyből [1†] kiásattatok!

1 Послушайте Меня, стремящиеся к правде, ищущие Господа! Взгляните на скалу, из которой вы иссечены, в глубину рва, из которого вы извлечены.

1. Послухайте мене, ви, що змагаєтесь до справедливостї, й шукаєте Господа! Спогляньте на скелю, що з неї витесані, - на вижолобину, що по вас (в скелї) зосталась:

2. Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Sillä hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin; mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet.

2. Katsokaat Abrahamia teidän isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti; sillä minä kutsuin hänen, kuin hän oli vielä yksinäinen, siunasin ja enensin hänen.

2. Cadzocat Abrahami teidän Isän ja Saarat josta te syndynet oletta: sillä minä cudzuin hänen cosca hän oli wielä yxinäinen siunaisin ja enänsin hänen.

2. Catzocat Abrahamin teiden Isen päle/ ia Saran/ iosta te syndyneet oletta. Sille mine cutzuin henen/ coska hen wiele yxineinen oli/ ia siugnasin henen ia enensin henen. (Katsokaat Abrahamin teidän isän päälle/ ja Saran/ josta te syntyneet olette. Sillä minä kutsuin hänen/ koska hän wielä yksinäinen oli/ ja siunasin hänen ja enensin hänen.)

2 Look to Abraham your* father and to Sarah who bore you*. For when he was but one I called him and I blessed him and made him many.

2. Look unto Abraham your father, and unto Sarah that bare you: for I called him alone, and blessed him, and increased him.

2. Ser hen til Abraham, eders Fader, og til Sara, som fødte eder; thi jeg kaldte ham, da han var een, og, I, velsignede ham og formerede ham.

2. Ser uppå Abraham, edar fader, och Sara, den eder födt hafver; ty jag kallade honom, då han ännu ensam var, och välsignade honom, och förmerade honom.

2. Wadage omma issa Abraami peäle, ja Sara peäle, kes teid waewaga ilmale tonud: sest ma hüüdsin tedda, kui ta alles üksi olli, ja önnistasin tedda ja teggin tedda paljuks.

2. Pažvelkite į savo tėvą Abraomą ir į Sarą, kuri jus pagimdė. Aš pašaukiau jį vieną, palaiminau ir padauginau.

2. Schauet Abraham an, euren Vater, und Sara, von welcher ihr geboren seid. Denn ich rief ihn, da er noch einzeln war, und segnete ihn und mehrte ihn.

2. Regardez à Abraham, votre père, et à Sara qui vous a enfantés; je l'ai appelé lorsqu'il était seul, je l'ai béni et l'ai multiplié.

2. Mirád a Abraham vuestro padre, y a Sara la que os parió; porque solo le llamé, y le bendije, y le multiplique.

2 Aanschouwt Abraham, ulieder vader, en Sara, die ulieden gebaard heeft; want Ik riep hem, toen hij nog alleen was, en Ik zegende hem, en Ik vermenigvuldigde hem.

2. Spojrzyjcie na Abrahama, ojca waszego, i na Sarę, która was porodziła, żem go jednego wezwał, i pobłogosławiłem mu, a rozmnożyłem go.

2. Tekintsetek Ábrahámra, atyátokra, és Sárára, [2†] a ki titeket szűlt, hogy egymagát hívtam el őt, és megáldám és megszaporítám őt.

2 Посмотрите на Авраама, отца вашего, и на Сарру, родившую вас: ибо Я призвал его одного и благословил его, и размножил его.

2. Спогляньте на Авраама, праотця вашого, й на Сарру, що вас породила; одного бо його я покликав, благословив його й намножив його.

3. Niin Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.

3. Sillä Herra lohduttaa Zionia, hän lohduttaa kaiken hänen aukiutensa, ja tekee hänen aukiutensa niinkuin Edenin, ja hänen erämaansa niinkuin Herran yrttitarhan; että siellä löytään ilo ja riemu, kiitos ja veisun ääni.

3. Sillä HERra lohdutta Zioni hän lohdutta caiken hänen aukiudens ja teke hänen aukiudens nijncuin Edenin. Ja hänen erimaans nijncuin HERran krydimaan että siellä löytän ilo ja riemu kijtos ja kijtoswirsi.

3. Sille HERRA lohuttapi Zionin/ hen lohuttapi/ caiki henen Aukiudhens/ ia tekepi henen Aukiudhens ninquin Lustitarhat. Ja henen Erimaans/ ninquin HERRAN Yrtitarhan/ ette sielle leuten ilo ia riemu/ Kijtos ia Kijtoswirsi. (Sillä HERRA lohduttaapi Zionin/ hän lohduttaapi/ kaikki hänen aukeudensa/ ja tekeepi hänen aukeudensa niinkuin lystitarhat/ Ja hänen erämaansa/ niinkuin HERRAN yrttitarhan/ että siellä löytään ilo ja riemu/ Kiitos ja kiitoswirsi.)

3 For Jehovah has comforted Zion. He has comforted all her waste places and has made her wilderness like Eden and her desert like the garden of Jehovah. Joy and gladness will be found in it, thanksgiving and the voice of melody.

3. For the LORD shall comfort Zion: he will comfort all her waste places; and he will make her wilderness like Eden, and her desert like the garden of the LORD; joy and gladness shall be found therein, thanksgiving, and the voice of melody.

3. Thi Herren trøster Zion, han trøster alle dens øde Stæder og gør dens Ørk ligesom Eden og dens Øde Mark ligesom Herrens Have; der skal findes Fryd og Glæde i den, Taksigelse og Lovsangs Lyd.

3. Ty Herren hugsvalar Zion, han tröster all dess öde, och gör dess öde såsom lustgårdar, och dess hedmark såsom en Herrans örtegård; glädje och fröjd skall man finna derinne, tack och lofsång.

3. Sest Jehowa on Sionit trööstinud, ta on keik temma paljaks tehtud kohhad trööstinud, ja temma körbe teinud kui Edeni-aed, ja temma laggedad maad kui Jehowa rohho-aed: lust ja rööm peab seält seest leitama, tänno ja kitusse-laulo heäl.

3. Viešpats paguos Sioną ir atgaivins visus jo griuvėsius, Jis padarys jo tyrus kaip Edeną, dykumas kaip Viešpaties sodą. Linksmybė ir džiaugsmas bus ten, padėkos giesmės skambės.

3. Denn der HERR tröstet Zion, er tröstet alle ihre Wüsten und macht ihre Wüste wie Eden und ihr dürres Land wie den Garten des HERRN, daß man Wonne und Freude darin findet, Dank und Lobgesang.

3. Ainsi l'Éternel va consoler Sion, il a pitié de toutes ses ruines; il fera de son désert un Éden, et de sa terre aride un jardin de l'Éternel; la joie et l'allégresse se trouveront au milieu d'elle, la louange et le chant des cantiques.

3. Ciertamente consolará Jehová a Sión, consolará todas sus soledades; y tornará su desierto como Paraíso, y su soledad como huerto de Jehová: hallarse ha en ella alegría y gozo, confesión y voz de cantar.

3 Want de HEERE zal Sion troosten, Hij zal troosten al haar woeste plaatsen, en Hij zal haar woestijn maken als Eden, en haar wildernis als den hof des HEEREN; vreugde en blijdschap zal daarin gevonden worden, dankzegging en een stem des gezangs.

3. Gdyż pocieszy Pan Syon, pocieszy wszystkie pustynie jego, a uczyni puszczę jego bardzo rozkoszną, a pustynię jego jako ogród Paóski, radość i wesele znajdzie się w nim, dziękczynienie, i głos śpiewania.

3. Mert megvígasztalja az Úr Siont, megvígasztalja minden romjait, és pusztáját olyanná teszi, mint az Éden, és [3†] kietlenjét olyanná, mint az Úrnak kertje, öröm és vígasság találtatik abban, hálaadás és dicséret szava!

3 Так, Господь утешит Сион, утешит все развалины его и сделает пустыни его, как рай, и степь его, как сад Господа; радость и веселие будет в нем, славословие и песнопение.

3. Оттак потїшить Господь і Сиона, потїшить всї розвалища його, й оберне пустиню його у рай, і степ його в сад Господень; радощі й веселощі будуть у йому пробувати, похвала й піснї гомонїти.

4. Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee laki, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille.

4. Ottakaat minusta vaari, minun kansani, ja kuulkaat minua minun sukukuntani; sillä minulta on laki käyvä ulos, ja minä panen oikeuteni kansoille valkeudeksi.

4. Ottacat minusta waari minun Canssan ja cuulcat minua minun sucucundan: sillä minulda on Laki käypä ulos ja minä panen minun oikeudeni Canssoille walkeudexi.

4. Wariottacat minusta minun Canssan/ ia cwlcat minua minun Sucukundan/ Sille minulda pite Lain vloskeumen/ ia minun Oikiudheni mine tadhon panna canssoille Walkiudhexi. (Waarinottakaat minusta minun kansani/ ja kuulkaat minua minun sukukuntani/ Sillä minulta pitää lain uloskäymän/ ja minun oikeuteni minä tahdon panna kansoille walkeudeksi.)

4 Attend to me, O my people and listen to me, O my nation. For a law will go forth from me and I will establish my justice for a light of the peoples.

4. Hearken unto me, my people; and give ear unto me, O my nation: for a law shall proceed from me, and I will make my judgment to rest for a light of the people.

4. Mit Folk! giv Agt paa mig, og I, min Menighed! vender Øren til mig; thi Lov skal udgaa fra mig, og min Ret vil jeg føre frem til Lys for Folkeslægter.

4. Gifver akt uppå mig, mitt folk, och hörer mig, min allmoge; ty af mig skall utgå en lag, och min rätt vill jag sätta folkom till ljus.

4. # Pange mind tähhele, mo rahwas! ja pörage körwad mo pole, mo innimeste suggu! sest kässo-öppetus peab minno käest wäljatullema, ja ma tahhan omma kohhut rahwa walgusseks pea seäda.

4. Mano tauta, klausyk manęs, mano giminės, išgirskite mane. Įstatymas išeis iš manęs; mano teisingumas bus šviesa tautoms.

4. Merke auf mich, mein Volk, höret mich, meine Leute! denn von mir wird ein Gesetz ausgehen, und mein Recht will ich zum Licht der Völker gar bald stellen.

4. Sois attentif, mon peuple; toi, ma nation, prête-moi l'oreille! Car la loi procédera de moi, et j'établirai mon jugement pour servir de lumière aux peuples.

4. Estád atentos a mí, pueblo mío, y oídme, nación mía; porque de mí saldrá la ley, y mi juicio descubriré para luz de pueblos.

4 Luistert naar Mij, Mijn volk! en Mijn lieden, neigt naar Mij het oor! want een wet zal van Mij uitgaan, en Ik zal Mijn recht doen rusten tot een licht der volken.

4. Pilnujcie mię, ludu mój i rodzino moja! nadstawcie mi uszów; bo zakon odemnie wyjdzie, a sąd mój za światłość narodom wystawię.

4. Figyeljetek reám, én népem, és reám hallgassatok, én nemzetem! mert tanítás megy ki tőlem, [4†] és törvényemet a népek megvilágosítására megalapítom.

4 Послушайте Меня, народ Мой, и племя Мое, приклоните ухо ко Мне! ибо от Меня произойдет закон, и суд Мой поставлю во свет для народов.

4. Слухайте мене, мій ти народе; роде мій, прихили твоє ухо! бо від мене вийде закон і суд мій поставлю сьвітлом для народів.

5. Lähellä on minun vanhurskauteni, minun autuuteni ilmestyy, minun käsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.

5. Minun vanhurskauteni on läsnä, minun autuuteni käy ulos, ja minun käsivarteni on kansoja tuomitseva. Luodot odottavat minua, ja vartioitsevat minun käsivarttani.

5. Sillä minun wanhurscauden on läsnä minun wapahtajan waelda ulos ja minun käsiwarten on Canssoja duomidzepa. Luodot odottawat minua ja wartioidzewat minun käsiwarttani.

5. Sille minun Wanhurskaudhen on leszne/ minun Wapactaian vloswaelta/ ia minun Käsiuarteni pite canssoia domitzeman. Ne Loodhot minua odhottauat/ ia wartioitzeuat minun Käsiuarttani. (Sillä minun wanhurskauteni on läsnä/ minun wapahtajan uloswaeltaa/ ja minun käsiwarteni pitää kansoja tuomitseman. Ne luodot minua odottawat/ ja wartioitsewat minun käsiwarttani.)

5 My righteousness is near. My salvation has gone forth and my arms will judge the peoples. The isles will wait for me and on my arm they will trust.

5. My righteousness is near; my salvation is gone forth, and mine arms shall judge the people; the isles shall wait upon me, and on mine arm shall they trust.

5. Min Retfærdighed er nær, min Frelse er udgangen, og mine Arme skulle dømme Folkeslag; Øer skulle bie efter mig og slaa Lid til min Arm.

5. Ty min rättfärdighet är när; min salighet drager ut, och mina armar skola döma folken; öarna förbida mig, och vakta uppå min arm.

5. Mo öigus on liggi, mo önnistus tulleb wälja, ja mo käewarred peawad rahwale kohhut saatma: sare-rahwas peawad miño peäle lootma, ja mo käewart ootma.

5. Mano teisumas arti ir išgelbėjimas greitai ateis. Aš teisiu tautas. Salos lauks manęs, jos pasitikės manimi.

5. Denn meine Gerechtigkeit ist nahe, mein Heil zieht aus, und meine Arme werden die Völker richten. Die Inseln harren auf mich und warten auf meinen Arm.

5. Ma justice est proche, mon salut arrive, et mes bras jugeront les peuples. Les îles espéreront en moi, et se confieront en mon bras.

5. Cercana está mi justicia, salido ha mi salud, y mis brazos juzgarán a los pueblos. A mí esperarán las islas, y en mi brazo pondrán su esperanza.

5 Mijn gerechtigheid is nabij, Mijn heil trekt uit, en Mijn armen zullen de volken richten; op Mij zullen de eilanden wachten, en op Mijn arm zullen zij hopen.

5. Blisko jest sprawiedliwość moja, wynijdzie zbawienie moje, a ramiona moje narody sądzić będą. Na mię wyspy oczekują, a po ramieniu mojem tęsknią.

5. Közel igazságom, kijő szabadításom, és karjaim népeket ítélnek: engem várnak a szigetek, és [5†] karomba vetik reménységüket.

5 Правда Моя близка; спасение Мое восходит, и мышца Моя будет судить народы; острова будут уповать на Меня и надеяться на мышцу Мою.

5. Вже наближуєсь справедливість моя; вже спасеннє надходить, і правиця моя буде судити народи; далекі острови будуть сподїватись мене й надїятись на рамя моє.

6. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka alhaalla on, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu.

6. Nostakaat teidän silmänne taivaasen, ja katsokaat alas maan päälle; sillä taivas on katoova niinkuin savu, ja maa vanhenee niinkuin vaate, niin myös sen asuvaiset kuolevat; mutta minun autuuteni pysyy ijankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei ole puuttuva.

6. Nostacat teidän silmän taiwaseen ja cadzocat ales maan päälle: sillä taiwas on catowa nijncuin sawu ja maa wanhene nijncuin waate ja jotca asuwat sijnä cuolewat nijncuin tämäkin. Mutta minun autuden pysy ijancaickisest ja minun wanhurscauden ei ole puuttuwa.

6. Ylesnostacat teiden Silmen Taiuasen/ ia alascatzocat Maan päle. Sille Taiuan pite ninquin Sauun catoman/ ia Maa ninquin Waate wanhene/ Ja iotca sen pälä asuuat/ ne pite poiscooleman/ ninquin Temeki. Mutta minun Terueydheni pysy ijancaikisesta/ ia minun Wanhurskaudhen ei pidhe puuttuman. (Ylösnostakaat teidän silmänne taiwaaseen/ ja alaskatsokaat maan päälle. Sillä taiwaan pitää niinkuin sawun katoaman/ ja maa niinkuin waate wanhenee/ Ja jotka sen päällä asuwat/ ne pitää poiskuoleman/ niinkuin tämäkin. Mutta minun terweyteni pysyy iankaikkisesti/ ja minun wanhurskauden ei pidä puuttuman.)

6 Lift up your* eyes to the heavens and look upon the earth beneath. For the heavens will vanish away like smoke and the earth will grow old like a garment and those who dwell in it will die in like manner. But my salvation will be everlasting and my righteousness will not be abolished.

6. Lift up your eyes to the heavens, and look upon the earth beneath: for the heavens shall vanish away like smoke, and the earth shall wax old like a garment, and they that dwell therein shall die in like manner: but my salvation shall be for ever, and my righteousness shall not be abolished.

6. Opløfter eders Øjne til Himlene, og ser ned til Jorden hernedentil; thi Himlene skulle forsvinde som en Røg, og Joden ældes som et Kædebon, og dens Beboere dø som Myg; med min Frelse skal blive evindelig, og min Retfærdighed skal ikke brydes.

6. Lyfter edor ögon upp till himmelen, och skåder neder uppå jordena; ty himmelen skall förgås såsom en rök, och jorden föråldras såsom ett kläde, och de som bo deruppå skola dö bort, såsom detta; men min salighet blifver evinnerliga, och min rättfärdighet skall icke återvända.

6. Töstke ommad silmad taewa pole, ja wadage Ma peäle mahha: sest taewad peawad kadduma kui suits, ja Ma wannaks minnema kui rie, ja kes seäl peäl ellawad, need peawad nendasammoti ärrasurrema; agga minno önnistus jääb iggaweste, ja mo öigus ei pea mitte otsa sama.

6. Pakelkite savo akis į dangų, pažvelkite į žemę! Dangūs praeis kaip dūmai, žemė susidėvės kaip drabužis, jos gyventojai taip pat išmirs. Bet mano išgelbėjimas liks amžinai, mano teisumas nesibaigs.

6. Hebet eure Augen auf gen Himmel und schauet unten auf die Erde. Denn der Himmel wird wie ein Rauch vergehen und die Erde wie ein Kleid veralten, und die darauf wohnen, werden im Nu dahinsterben. Aber mein Heil bleibt ewiglich, und meine Gerechtigkeit wird kein Ende haben.

6. Élevez vos yeux vers les cieux, et regardez en bas vers la terre; car les cieux s'évanouiront comme une fumée, la terre s'usera comme un vêtement, et, comme des mouches, ses habitants périront: mais mon salut durera toujours, et ma justice ne passera point.

6. Alzád a los cielos vuestros ojos, y mirád abajo a la tierra; porque los cielos serán deshechos como humo, y la tierra se envejecerá como ropa de vestir; y de la misma manera perecerán sus moradores: mas mi salud será para siempre, y mi justicia no perecerá.

6 Heft ulieder ogen op naar den hemel, en aanschouwt de aarde beneden; want de hemel zal als een rook verdwijnen, en de aarde zal als een kleed verouden, en haar inwoners zullen van gelijken sterven; maar Mijn heil zal in eeuwigheid zijn, Mijn gerechtigheid zal niet verbroken worden.

6. Podnieście ku niebu oczy wasze, a spojrzyjcie na ziemię na dół. Niebiosa jako dym zniszczeją, a ziemia jako odzienie zwiotszeje, i obywatele jej, jako i ona zginą; ale zbawienie moje na wieki będzie, a sprawiedliwość moja nie ustanie.

6. Emeljétek az égre szemeiteket, és nézzetek a földre ide alá, mert az egek mint a füst [6†] elfogynak, és a föld, mint a ruha megavul, és lakosai hasonlókép elvesznek; de szabadításom örökre megmarad, és igazságom meg nem romol.

6 Поднимите глаза ваши к небесам, и посмотрите на землю вниз: ибо небеса исчезнут, как дым, и земля обветшает, как одежда, и жители ее также вымрут; а Мое спасение пребудет вечным, и правда Моя не престанет.

6. Підніміте очі ваші на небо в горі, гляньте на землю внизу: ось, небеса поникнуть, як дим, і земля - мов стара одежина, а спасеннє моє з віку в вік пробувати ме, й справедливість моя не зникне.

7. Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.

7. Kuulkaat minua te, jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä minun lakini on. Älkäät peljätkö, kussa ihmiset teitä häpäisevät, ja älkäät vavisko, kuin he teitä pilkkaavat.

7. Cuulcat minua te jotca wanhurscauden tunnetta Canssa jonga sydämes minun Lakini on. Älkät peljätkö cusa ihmiset teitä häwäisewät ja älkät wapisco cosca he teitä pilckawat.

7. Cwlcat minua te quin Wanhurskaudhen tunnetta/ Sine Canssa/ ionga sydhemes minun Lakin on. Elket pelietkö/ cussa Inhimiset teite häueiseuet/ ia elket wapisko/ coska he teite pilcauat. (Kuulkaat minua te kuin wanhurskauden tunnette/ Sinä kansa/ jonka sydämessä minun lakini on. Älkäät peljätkö/ kussa ihmiset teitä häwäisewät/ ja älkäät wapisko/ koska he teitä pilkkaawat.)

7 Listen to me, you* who know righteousness, the people in whose heart is my law. Do not fear the reproach of men, nor be you* dismayed at their revilings.

7. Hearken unto me, ye that know righteousness, the people in whose heart is my law; fear ye not the reproach of men, neither be ye afraid of their revilings.

7. Hører mig, I, som kelæde Retfærdighed! du Folk, i hvis Hjerte min Lov er! frygter ikke for Menneskers Forsmædelse, og forskrækkes ikke for deres Forhaanelser!

7. Hörer mig, I som kännen rättfärdighetena, du folk i hvilkets hjerta min lag är; frukter eder intet, när menniskorna försmäda eder, och gifver eder icke, när de förhäda eder.

7. Kuulge mind, kes teie öigust tunnete, oh rahwas! kelle süddames mo kässo-öppetus on: ärge kartke ¤ innimeste laimamist, ja ärge ehmatage nende teotamiste pärrast.

7. Klausykite manęs, kurie pažįstate teisumą, tauta, kurios širdyje yra mano įstatymas. Nebijokite žmonių pajuokos, neišsigąskite jų plūdimo.

7. Höret mir zu, die ihr die Gerechtigkeit kennt, du Volk, in dessen Herzen mein Gesetz ist! Fürchtet euch nicht, wenn euch die Leute schmähen; und wenn sie euch lästern, verzaget nicht!

7. Écoutez-moi, vous qui connaissez la justice, peuple dans le cœur duquel est ma loi! Ne craignez pas l'opprobre des hommes, et ne soyez point effrayés de leurs injures.

7. Oídme, los que conocéis justicia, pueblo en cuyo corazón está mi ley: No temáis afrenta de hombre, ni desmayéis por sus denuestos:

7 Hoort naar Mij, gijlieden, die de gerechtigheid kent, gij volk, in welks hart Mijn wet is! vreest niet de smaadheid van den mens, en voor hun smaadredenen ontzet u niet.

7. Słuchajcie mię, którzy znacie sprawiedliwość ludu, w którego sercu jest zakon mój! Nie bójcie się urągania ludzkiego, a sromocenia ich nie lękajcie się.

7. Hallgassatok rám, kik tudjátok az igazságot, te nép, kinek szívében van törvényem! [7†] ne féljetek az emberek gyalázatától, és szidalmaik miatt kétségbe ne essetek!

7 Послушайте Меня, знающие правду, народ, у которого в сердце законМой! Не бойтесь поношения от людей, и злословия их не страшитесь.

7. Слухайте мене, ви, що знаєте справедливість; народе, що в його серцї закон мій! Не лякайтесь наруги од людей; їх зневаги не бійтесь.

8. Sillä koi syö heidät niinkuin vaatteen, koiperhonen syö heidät niinkuin villan, mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti, minun autuuteni polvesta polveen.

8. Sillä koin pitää heitä syömän niinkuin vaatetta, ja madot pitää heidän syömän niinkuin villaisia; mutta minun vanhurskauteni pysyy ijankaikkisesti, ja minun autuuteni suvusta sukuun.

8. Sillä Coin pitä heidän syömän nijncuin waatten ja madot pitä heidän syömän nijncuin willaisia: mutta minun wanhurscauden pysy ijancaickisest ja minun autuden ilman loppumat.

8. Sille Coit pite heite ylessömen ninquin Waaten/ ia Madhot pite heite sömen ninquin Willancudhet. Mutta minun Wanhurskaudhen pysypi ijancaikisesta/ ia minun Terueydhen ilman loppumat. (Sillä koit pitää heitä ylössyömän niinkuin waatteen/ ja madot pitää heitä syömän niinkuin willankuteet. Mutta minun wanhurskauteni pysyypi iankaikkisesti/ ja minun terweyteni ilman loppumatta.)

8 For the moth will eat them up like a garment and the worm will eat them like wool. But my righteousness will be everlasting and my salvation to all generations.

8. For the moth shall eat them up like a garment, and the worm shall eat them like wool: but my righteousness shall be for ever, and my salvation from generation to generation.

8. Thi Møl skal fortære dem ligesom et Klædebon, og Orm skal fortære dem ligesom Uld; men min Retfærdighed skal blive evindelig og min Frelse fra Slægt til Slægt.

8. Ty mal skall uppäta dem såsom ett kläde, och matkar skola äta dem såsom ull; men min rättfärdighet blifver evinnerliga, och min salighet förutan ända.

8. Sest koi peab neid ärrasöma kui riet, ja söted peawad neid ärrasöma kui willa; agga minno öigus jääb iggaweste, ja mo önnistus pölwest pölweni.

8. Kaip vilnonį drabužį juos sugrauš kandys; bet mano teisumas liks amžinai, mano išgelbėjimas­ kartų kartoms.

8. Denn die Motten werden sie fressen wie ein Kleid, und Würmer werden sie fressen wie wollenes Tuch; aber meine Gerechtigkeit bleibt ewiglich und mein Heil für und für.

8. Car la teigne les rongera comme un vêtement, et la gerce les rongera comme la laine; mais ma justice durera toujours, et mon salut d'âge en âge.

8. Porque como a vestidura los comerá polilla, como a lana los comerá gusano: mas mi justicia permanecerá perpetuamente, y mi salud para siglo de siglos.

8 Want de mot zal ze opeten als een kleed, en het schietwormpje zal ze opeten als wol; maar Mijn gerechtigheid zal in eeuwigheid zijn, en Mijn heil van geslacht tot geslachten.

8. Albowiem ich mól jako szatę pożre, a robak ich jako wełnę pogryzie; ale sprawiedliwość moja na wieki będzie, a zbawienie moje od narodu do narodu.

8. Mert mint a ruhát, moly emészti meg őket, és mint a gyapjat, féreg eszi meg őket, és igazságom örökre megmarad, és szabadításom [8†] nemzetségről nemzetségre!

8 Ибо, как одежду, съест их моль и, как волну, съест их червь; а правда Моя пребудет вовек, и спасение Мое – в роды родов.

8. Як одежу бо, сточить їх тля, і як вовну, з'їдять їх черви; моя ж справедливість потріває по віки, і спасеннє моє з роду в рід.

9. Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?

9. Ylös, ylös, pue päälles väkevyyttä, sinä Herran käsivarsi; ylös, niinkuin muinen vanhaan aikaan. Etkös se ole, joka löit ylpiän, ja haavoitit lohikärmeen?

9. Ylös ylös pue päälles wäkewyttä sinä HERran käsiwarsi ylös nijncuin muinen wanhan aican.

9. Yles/ yles/ puie päles wäkewyt sine HERRAN Käsiuarsi/ yles ninquin entisen aigan ijeste. (Ylös/ ylös/ pue päällesi wäkewyyttä sinä HERRAN käsiwarsi/ ylös niinkuin entisen aikain iästä.)

9 Awake, awake, put on strength, O arm of Jehovah. Awake, as in the days of long-ago, the generations of everlasting. Is it not you who cut Rahab in pieces, who pierced the monster?

9. Awake, awake, put on strength, O arm of the LORD; awake, as in the ancient days, in the generations of old. Art thou not it that hath cut Rahab, and wounded the dragon?

9. Vaagn op, vaagn op, ifør dig Styrke, du Herrens Arm! vaagn op, ligesom i gamle Dage, iblandt de forrige Slægter; er du ikke den, som fældede Rahab, og som gennemborede Dragen?

9. Upp, upp, kläd dig i starkhet, du Herrans arm; upp, såsom i förtiden af ålder. Äst icke du den som de högmodiga slagit, och drakan sargat hafver?

9. Ärka ülles, ärka ülles, ehhita ennast tuggewussega, oh Jehowa kässiwars! ärka ülles kui ennemuiste wanna pölwe-rahwa aial: eks sinna ei olle se, kes Egiptusse torredust mahharaiunud, kes lendwa maule on wallo teinud?

9. Gelbėk, Viešpatie, prašau, padėk, kaip anomis dienomis senosioms kartoms! Ar ne Tu sukapojai Rahabą ir perdūrei slibiną?

9. Wohlauf, wohlauf, ziehe Macht an, du Arm des HERRN! Wohlauf, wie vorzeiten, von alters her! Bist du es nicht, der die Stolzen zerhauen und den Drachen verwundet hat?

9. Réveille-toi, réveille-toi! Revêts-toi de force, bras de l'Éternel! Réveille-toi comme aux jours d'autrefois, comme aux âges anciens! N'est-ce pas toi qui mis en pièces Rahab, qui transperças le dragon?

9. Despiértate, despiértate, vístete de fortaleza, o! brazo de Jehová: despiértate como en el tiempo antiguo, en los siglos pasados. ¿No eres tú el que cortó al soberbio, el que hirió al dragón?

9 Ontwaak, ontwaak, trek sterkte aan, Gij arm des HEEREN! ontwaak als in de verledene dagen, als in de geslachten van ouds; zijt Gij het niet, Die Rahab uitgehouwen hebt, Die den zeedraak verwond hebt?

9. Ocuć się, ocuć się, oblecz się w siłę, o ramię Paóskie! Ocuć się jako za dni dawnych, i za rodzajów przeszłych! Izaliś nie ty jest, któreś zgładziło Egipt, i zraniło smoka?

9. Kelj föl, kelj föl, öltözd fel az erőt, oh Úrnak karja! kelj föl, mint a régi időben, a messze hajdanban! Avagy nem te vagy-é, a ki Ráhábot [9†] kivágta, és a sárkányt átdöfte?

9 Восстань, восстань, облекись крепостью, мышца Господня! Восстань, как в дни древние, в роды давние! Не ты ли сразила Раава, поразила крокодила?

9. Встань же, встань та в потугу вдягнись, ти, правице Господня! Встань, як в давна давнезні, як перед віками! Хиба ж бо не ти побила Раава, вбила крокодиля?

10. Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea?

10. Etkös se ole, joka meren, suuren syvän veden kuivasit? joka syvän meren tieksi teit, että lunastetut kävivät sitä myöten.

10. Etkös se ole joca löit ylpiän ja haawoitit Drakin? Etkös se ole joca meren sen suuren sywän weden cuiwaisit? Joca meren tiexi teki että lunastetut käwit sitä myöden.

10. Etkö sine se ole/ ioca sen Ylpien lönyt/ ia sen Lohikermen hauoittanut olet? Etkö sine se ole/ ioca Meren/ sen swren syuen wedhen poisquiuanut olet? Joca Meren pohian tiexi teki/ ette ne Lunastetut site möte keuit. (Etkö sinä se ole/ joka sen ylpeän lyönyt/ ja sen lohikäärmeen hajoittanut olet? Etkö sinä se ole/ joka meren/ sen suuren sywän weden poiskuiwannut olet? Joka meren pohjan tieksi teki/ että ne lunastetut sitä myöten käwit.)

10 Is it not you who dried up the sea, the waters of the great deep, who made the depths of the sea a way for the redeemed to pass over?

10. Art thou not it which hath dried the sea, the waters of the great deep; that hath made the depths of the sea a way for the ransomed to pass over?

10. Er du ikke den, som udtørrede Havet, den store Afgrunds Vande? og den, som gjorde Havets Dybheder til en Vej, at de igenløste gik igennem?

10. Äst icke du den som uttorkade hafvet, det djupa vattnet; den som gjorde hafsbottnen till en väg, så att de förlossade gingo derigenom?

10. Eks sinna ei olle se, kes merd ja sure süggawusse wet on tahhedaks teinud? kes süggawad merre hauad teinud teeks, et need, kes ärralunnastud, piddid läbbi käima.

10. Ar ne Tu išdžiovinai jūrą ir jos gelmėse padarei kelią pereiti išpirktiesiems?

10. Bist du es nicht, der das Meer, der großen Tiefe Wasser, austrocknete, der den Grund des Meeres zum Wege machte, daß die Erlösten dadurchgingen?

10. N'est-ce pas toi qui fis tarir la mer, les eaux du grand abîme; qui fis des profondeurs de la mer un chemin pour y faire passer les rachetés?

10. ¿No eres tú el que secó la mar, las aguas de la gran hondura: el que al profundo de la mar tornó en camino, para que pasasen los redimidos?

10 Zijt Gij het niet, Die de zee, de wateren des groten afgronds, droog gemaakt hebt? Die de diepten der zee gemaakt hebt tot een weg, opdat de verlosten daardoor gingen?

10. Izaliś nie ty jest, któreś wysuszyło morze, wody przepaści wielkiej? któreś obróciło głębokości morskie w drogę, aby przeszli wybawieni?

10. Nem te vagy-é, a ki a tengert megszáraztotta, a nagy mélység vizeit; a ki a tenger fenekét úttá változtatta, hogy átmenjenek a megváltottak?!

10 Не ты ли иссушила море, воды великой бездны, превратила глубины моря в дорогу, чтобы прошли искупленные?

10. Чи ж не ти висушила море, води бездонні; замінила глибини морські в дорогу, щоб перейшли вибавлені?

11. Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

11. Niin Herran lunastetut palajavat ja tulevat Zioniin riemulla, ja ijankaikkinen ilo on heidän päänsä päällä oleva; ilon ja riemun he käsittävät, murhe ja huokaus pakenee heitä.

11. Silläns HERran lunastetut palajawat ja tulewat Zionijn riemulla ja ijancaickinen ilo on heidän pääns päällä olewa. Ilo ja riemu on heitä käsittäwä: mutta murhe ja huocaus pakene heitä.

11. Sillens pite ne HERRAN Lunastetut iellenskäendemen/ ia Zionin tyge tuleman Riemun cansa/ ia ijancaikisen ilon pite heiden Päens päle oleman. Ilon ia riemun pite heite käsittemen/ Mutta murhen ia hocauxen pite heiste pakeneman. (Sillens pitää ne HERRAN lunastetut jällens kääntämän/ ja Zionin tykö tuleman riemun kanssa/ ja iankaikkisen ilon pitää heidän päänsä päällä oleman. Ilon ja riemun pitää heitä käsittämän/ Mutta murheen ja huokauksen pitää heistä pakeneman.)

11 And the ransomed of Jehovah will return and come with singing to Zion and everlasting joy will be upon their heads. They will obtain gladness and joy, (and) sorrow and sighing will flee away.

11. Therefore the redeemed of the LORD shall return, and come with singing unto Zion; and everlasting joy shall be upon their head: they shall obtain gladness and joy; and sorrow and mourning shall flee away.

11. Og Herrens forløste skulle vende tilbage. og komme til Zion med Frydesang, og evig Glæde skal være over deres Hoved; de skulle bekomme Fryd og Glæde; Sorg og Suk skulle fly.

11. Alltså; skola Herrans förlossade vända om, och komma till Zion med fröjd, och evig glädje skall vara på deras hufvud; glädje och fröjd skall fatta dem, sorg och suckan skall ifrå dem fly.

11. Nenda peawad Jehowa lunnastud taggasi tullema, ja Sioni minnema öiskades, ja iggawenne rööm nende Pea peäl: nemmad sawad lusti ja römo kätte, kurbdus ja öhkaminne pöggenewad ärra.

11. Viešpaties išpirktieji sugrįš, ateis į Sioną džiūgaudami, amžinas džiaugsmas lydės juos. Džiaugsmas ir linksmybė sugrįš, o skausmai ir vaitojimai išnyks.

11. Also werden die Erlösten des HERRN wiederkehren und gen Zion kommen mit Jauchzen, und ewige Freude wird auf ihrem Haupte sein. Wonne und Freude werden sie ergreifen; aber Trauer und Seufzen wird von ihnen fliehen.

11. Les rachetés de l'Éternel retourneront, et viendront à Sion avec des chants de triomphe; une allégresse éternelle sera sur leurs têtes; ils obtiendront la joie et l'allégresse; la douleur et les gémissements s'enfuiront.

11. Cierto los redimidos de Jehová tornarán: volverán a Sión cantando; y gozo perpetuo será sobre sus cabezas: poseerán gozo y alegría; y el dolor y el gemido huirán.

11 Alzo zullen de vrijgekochten des HEEREN wederkeren, en met gejuich tot Sion komen; en eeuwige blijdschap zal op hun hoofd wezen; vreugde en blijdschap zullen zij aangrijpen, treuring en zuchting zullen wegvlieden.

11. A tak ci, których odkupił Pan, niech się nawrócą, i przyjdą do Syonu z śpiewaniem, a wesele wieczne niech będzie nad głową ich; wesela i radości niech dostąpią, a niech uciecze smutek i wzdychanie.

11. Így térnek meg az Úrnak megváltottai, és ujjongás között Sionba jőnek, és [10†] örökös öröm fejökön; vígasságot és örömöt találnak, eltünik a fájdalom és sóhaj!

11 И возвратятся избавленные Господом и придут на Сион с пением, и радость вечная над головою их; они найдут радость и веселье: печаль ивздохи удалятся.

11. Так і тепер повертаються вибавлені Господом і прийдуть на Сион із піснями, й радість вічна - над головами їх; вони знайдуть радощі й веселощі, а смуток і взітхання перестануть.

12. Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,

12. Minä, minä olen teidän lohduttajanne; kuka siis sinä olet, ettäs kuolevaista ihmistä pelkäät, ja ihmisten lapsia, jotka kulutetaan niinkuin heinä?

12. Minä minä olen teidän lohduttajan cucast sijs sinä olet ettäs cuolewaista ihmistä pelkät? ja ihmisten lapsia jotca culutetan nijncuin heinä?

12. Mine/ Mine olen teiden Lohuttaian/ Cuca sis sine olet/ ettes Cooleuaist Inhimiste pelket? Ja Inhimisten Lapsia/ iotca ninquin Heine culutetan. (Minä/ Minä olen teidän lohduttajan/ Kuka siis sinä olet/ että kuolewaista ihmistä pelkäät? Ja ihmisten lapsia/ jotka niinkuin heinä kulutetaan.)

12 I, even I, am he who comforts you*. Who are you, that you are afraid of man who will die and of the son of man who will be made as grass,

12. I, even I, am he that comforteth you: who art thou, that thou shouldest be afraid of a man that shall die, and of the son of man which shall be made as grass;

12. Jeg, jeg er den, som trøster eder; hvo er da du, at du vil frygte. for et Menneske, som skal dø, og for et Menneskes Barn, der skal blive som Græs?

12. Jag, Jag är edar tröstare. Ho äst du då, att du fruktar dig för menniskor, de dock dö, och för menniskobarn, hvilke såsom hö förtärde varda;

12. Minna, minna ollen se , kes teid trööstib; kes sa olled , et sa innimessed kardad, kes surrewad, ja innimesse lapsed, kes heina sarnatseks sawad?

12. ‘‘Aš, Aš guodžiu tave. Kas gi tu, kad bijotum mirtingo žmogaus, žmogaus sūnaus, kuris yra lyg žolė?

12. Ich, ich bin euer Tröster. Wer bist du denn, daß du dich vor Menschen fürchtest, die doch sterben, und vor Menschenkindern, die wie Gras vergehen,

12. C'est moi, c'est moi qui vous console. Qui es-tu, pour avoir peur de l'homme mortel, du fils de l'homme qui deviendra comme l'herbe;

12. Yo, yo soy vuestro consolador: ¿quién eres tú para que tengas temor del hombre que es mortal, y del hijo del hombre que por heno será contado?

12 Ik, Ik ben het, Die u troost; wie zijt gij, dat gij vreest voor den mens, die sterven zal? en voor eens mensen kind, dat hooi worden zal?

12. Ja, Jam jest pocieszyciel wasz. Któżeś ty, że się boisz człowieka śmiertelnego, i syna człowieczego trawie podobnego?

12. Én, én vagyok megvigasztalótok! Ki vagy te, hogy félsz halandó embertől? [11†] ember fiától, a ki olyan lesz, mint a fű?!

12 Я, Я Сам – Утешитель ваш. Кто ты, что боишься человека, который умирает, и сына человеческого, который то же, что трава,

12. Я, я сам - утїшитель ваш. Хто ж ти, що боїшся чоловіка, котрий вмерає, й людини, що як та травиця?

13. ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha?

13. Ja unohdat Herran, joka sinun tehnyt on, joka taivaat levittää, ja maan perustaa? Mutta sinä pelkäät alati yli päivää vaivaajan julmuutta, kuin hän rupee hukuttamaan. Ja kuhunka jäi vaivaajan julmuus?

13. Ja unohdat HERran joca sinun tehnyt on joca taiwat lewittä ja maan perusta? Mutta sinä pelkät alati yli päiwä waiwajan julmutta cosca hän rupe hucuttaman.

13. Ja vnodhat site HERRA/ ioca sinun tehnyt on/ ioca Taiuat vloswenytte ia Maan perustapi? Mutta sine pelket alati ylipeiue/ sen Waiuaian iulmaudhest/ coska hen rupepi hucuttaman. (Ja unohdat sitä HERRAA/ joka sinun tehnyt on/ joka taiwaat uloswenyttää ja maan perustaapi? Mutta sinä pelkäät alati ylipäiwää/ sen waiwaajan julmaudesta/ koska hän rupeepi hukuttaman.)

13 and have forgotten Jehovah your maker, who stretched forth the heavens and laid the foundations of the earth and fear continually all the day because of the fury of the oppressor, when he makes ready to destroy? And where is the fury of the oppressor?

13. And forgettest the LORD thy maker, that hath stretched forth the heavens, and laid the foundations of the earth; and hast feared continually every day because of the fury of the oppressor, as if he were ready to destroy? and where is the fury of the oppressor?

13. og at du glemmer Herren, din Skaber, som udbredte Himmelen og grundfæstede Jorden, og at du frygter stedse den ganske Dag for Undertrykkerens Vrede, naar han bereder sig til at fordærve? men hvor er nu Undertrykkerens Vrede?

13. Och förgäter Herran, den dig gjort hafver, den der himmelen utsträcker, och jordena grundar? Men du fruktar dig alltid hela dagen för plågarens grymhet, då han tager till att förderfva. Hvar blef plågarens grymhet,

13. Ja sa unnustad ärra Jehowat, kes sind teinud, kes taewad on laiale wännitanud, ja maad kindlaste raianud: ja sa wärrised ikka iggapäwa ahhastaja tullise wihha pärrast, kui ta ennast walmistab sind ärrarikkuma; agga kus on ahhastaja tulline wihha?

13. Tu užmiršai Viešpatį, savo Kūrėją, kuris ištiesė dangus ir sukūrė žemę. Tu nuolatos drebėjai dėl prispaudėjo žiaurumo, kuris siekė tave sunaikinti! Kur dingo prispaudėjo žiaurumas?

13. und vergissest des HERRN, der dich gemacht hat, der den Himmel ausbreitet und die Erde gründet? Du aber fürchtest dich den ganzen Tag vor dem Grimm des Wüterichs, wenn er sich vornimmt zu verderben. Wo bleibt nun der Grimm des Wüterichs?

13. Pour oublier l'Éternel, ton créateur, qui a étendu les cieux et fondé la terre, et pour trembler sans cesse, tout le jour, devant la fureur de l'oppresseur, lorsqu'il s'apprête à détruire? Où donc est-elle, la fureur de l'oppresseur?

13. Y has te ya olvidado de Jehová tu Hacedor, que extendió los cielos, y fundó la tierra; y todo el día tuviste temor continuamente del furor del que aflige, cuando se dispone para destruir, ¿mas a dónde está el furor del que aflige?

13 En vergeet den HEERE, Die u gemaakt heeft, Die de hemelen heeft uitgebreid, en de aarde gegrond heeft, en vreest geduriglijk den gansen dag, vanwege de grimmigheid des benauwers, wanneer hij zich bereidt om te verderven? Waar is dan de grimmigheid des benauwers?

13. Że zapominasz na Pana stworzyciela swego, który rozciągnął niebiosa, i założył ziemię? a że się lękasz ustawicznie każdego dnia popędliwości trapiącego, gdy się gotuje, aby zatracał? Ale gdzież jest ta popędliwość trapiącego?

13. Hogy elfeledkeztél az Úrról, Teremtődről, a ki az eget [12†] kiterjeszté és a földet megalapítá, és hogy félsz szüntelen minden napon nyomorgatódnak haragjától, a ki igyekszik elveszteni? De hol van a nyomorgató haragja?

13 и забываешь Господа, Творца своего, распростершего небеса иосновавшего землю; и непрестанно, всякий день страшишься ярости притеснителя, как бы он готов был истребить? Но где ярость притеснителя?

13. А забуваєш Господа, творця свого, що розпростер небо, основав землю. Ти що дня тремтиш перед лютостю гнобителя, що наладивсь тебе затратити. Де ж подїлась та злющого ярость?

14. Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan: ei hän kuole, ei kuoppaan jää, eikä häneltä leipä puutu.

14. Koska hän vaadittiin rientämään ja juoksemaan ympäri, että hän päästäis, ettei he kuolisi kadotukseen, eikä hänen leipänsä puuttuisi?

14. Cuhunga jäi waiwajan julmuus? cosca hän waadittin riendämän ja juoxeman ymbärins että hän päästäis ettei he cuolis cadottajalda eikä heidän leipäns puuttuis?

14. Cuhunga iei sen Waiuaijan iulmaus? coska hen wadhittin riendemen/ ia ymberins iooxeman/ ette hen pästeisi/ ettei he coolisi Cadhottaialda/ eli heiden Leipens puuttuisi? (Kuhunka jäi sen waiwaajan julmaus? koska hän waadittiin rientämän/ ja ympärinsä juoksemaan/ että hän päästäisi/ ettei he kuolisi kadottajalta/ eli heidän leipänsä puuttuisi?)

14 The captive exile will speedily be loosed and he will not die in the pit, nor will his bread fail.

14. The captive exile hasteneth that he may be loosed, and that he should not die in the pit, nor that his bread should fail.

14. Den nedbøjede skal hastigt lades løs og skal ikke dø og komme i Graven, og han, skal ikke fattes Brød.

14. Då han måste hasta sig och löpa omkring, att han skulle lös gifva, och de icke döde blefvo i förderfvelsen, ej heller någon brist på bröd hade?

14. Kes ruttab pitka sammoga astudes, et ta woiks lahti sada, ei se pea mitte surrema senna auko, ja temmal ei pea leiwast pudo ollema.

14. Prispaustasis bus greitai išlaisvintas; jis nemirs, nežengs į duobę ir nebadaus.

14. Der Gefangene wird eilends losgegeben, daß er nicht hinsterbe zur Grube, auch keinen Mangel an Brot habe.

14. Bientôt l'homme courbé sous les fers sera mis en liberté. Il ne descendra pas dans la fosse, et son pain ne lui manquera point.

14. El preso se da priesa para ser suelto, por no morir en la mazmorra, y que le falte su pan.

14 De omzwevende gevangene zal haastelijk los gelaten worden; en hij zal in den kuil niet sterven, en zijn brood zal hem niet ontbreken.

14. Pospieszy się, aby więzieó był uwolniony; bo nie umrze w dole, ani będzie miał jaki niedostatek chleba swego.

14. Hirtelen megszabadul a fogoly, és nem hal meg a veremben, [13†] kenyere sem fogy el:

14 Скоро освобожден будет пленный,и не умрет в яме и не будет нуждаться в хлебе.

14. Хутко визволений буде невольник, не помре в ямі і не зазнає недостачі хлїба.

15. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat, jonka nimi on Herra Sebaot.

15. Sillä minä olen Herra sinun Jumalas, joka meren liikutan, että sen aallot pauhaavat: hänen nimensä on Herra Zebaot.

15. Sillä minä olen HERra sinun Jumalas joca meren lijcutan että sen allot pauhawat hänen nimens on HErra Zebaoth.

15. Sille mine olen se HERRA sinun Jumalas/ ioca Meren licutan/ ette sen Allot pauhauat/ Henen Nimens ombi HERRA Zebaoth. (Sillä minä olen se HERRA sinun Jumalasi/ joka meren liikutan/ että sen aallot pauhaawat/ Hänen nimensä ompi HERRA Zebaoth.)

15 For I am Jehovah your God, who stirs up the sea so that the waves of it roar. Jehovah of hosts is his name.

15. But I am the LORD thy God, that divided the sea, whose waves roared: The LORD of hosts is his name.

15. Og jeg er Herren din Gud, som oprører Havet, at dets Bølger bruse; Herre Zebaoth er hans Navn.

15. Ty jag är Herren din Gud, den der hafvet rörer, så att dess böljor fräsa. Hans Namn heter Herren Zebaoth.

15. Sest minna ollen Jehowa so Jummal, kes merd likutab, et temma laened kohhisewad: wäggede Jehowa on temma nimmi.

15. Aš esu Viešpats, tavo Dievas, kuris perskyrė šėlstančios jūros bangas. Kareivijų Viešpats yra mano vardas.

15. Denn ich bin der HERR, dein Gott, der das Meer bewegt, daß seine Wellen wüten; sein Name heißt HERR Zebaoth.

15. Car je suis l'Éternel ton Dieu, qui frappe la mer et fais mugir ses flots, de qui le nom est l'Éternel des armées.

15. Y yo Jehová soy tu Dios que parto la mar, y suenan sus ondas: Jehová de los ejércitos es su nombre.

15 Want Ik ben de HEERE, uw God, Die de zee klieft, dat haar golven bruisen; HEERE der heirscharen is Zijn Naam.

15. Ja zaiste jestem Pan, Bóg twój, który rozdzielam morze, tak, że szumią wały jego; Pan zastępów jest imię moje.

15. Hiszen én vagyok az Úr, a te Istened, a ki megreszkettetem a tengert és zúgnak [14†] habjai; seregeknek Ura az Én nevem?

15 Я Господь, Бог твой, возмущающий море, так что волны его ревут:Господь Саваоф – имя Его.

15. Я - Господь Бог твій, що бурить море, аж филї ревуть: Господь Саваот - імя моє.

16. Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon, pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan ja sanoakseni Siionille: Sinä olet minun kansani.

16. Minä panen sanani sinun suuhus, ja peitän sinun käteni varjolla, että minä taivaan istuttaisin, ja maan perustaisin ja sanoisin Zionille: sinä olet minun kansani.

16. Minä panen sanani sinun suuhus ja peitän sinun minun käteni warjolla. Että minä taiwan istutaisin ja maan perustaisin ja sanoisin Zionille: sinä olet minun Canssan.

16. Mine panen Sanani sinun Suhus/ ia peiten sinua minun Käteni Warion ala. Senpäle ette mine Taiuan istutaisin/ ia Maan perustaisin/ ia Zionil sanoisin/ Sine olet minun Canssan. (Minä panen sanani sinun suuhusi/ ja peitän sinua minun käteni warjon alle. Senpäälle että minä taiwaan istuttaisin/ ja maan perustaisin/ ja Zionille sanoisin/ Sinä olet minun kansani.)

16 And I have put my words in your mouth and have covered you in the shadow of my hand, that I may plant the heavens and lay the foundations of the earth and say to Zion, You are my people.

16. And I have put my words in thy mouth, and I have covered thee in the shadow of mine hand, that I may plant the heavens, and lay the foundations of the earth, and say unto Zion, Thou art my people.

16. Og jeg lagde mine Ord i din Mund og skjulte dig under min Haands Skygge for at befæste Himlene og for at grundfæste Jorden og for at sige til Zion: Du er mit Folk.

16. Jag sätter min ord uti din mun, och öfvertäcker dig under mina händers skugga, på det jag skall plantera himmelen och grunda jordena, och säga till Zion: Du äst mitt folk.

16. Ja ma ollen ommad sannad sinno suhho pannud, ja omma käe warjoga sind katnud, et ma woin taewad istutada, ja maad kindlaste raiada, ja öölda Sioni wasto: Sa olled mo rahwas.

16. Aš sukūriau dangų ir žemę, pridengiau tave savo ranka, įdėjau savo žodžius į tavo lūpas ir sakiau Sionui: ‘Tu­mano tauta’ ‘‘.

16. Ich lege mein Wort in deinen Mund und bedecke dich unter dem Schatten meiner Hände, auf daß ich den Himmel pflanze und die Erde gründe und zu Zion spreche: Du bist mein Volk.

16. J'ai mis mes paroles dans ta bouche, et t'ai couvert de l'ombre de ma main, pour rétablir les cieux et fonder la terre, pour dire à Sion: Tu es mon peuple!

16. Que puse en tu boca mis palabras, y con la sombra de mi mano te cubrí, para que plantases los cielos, y fundases la tierra, y que dijeses a Sión: Pueblo mío eres tú.

16 En Ik leg Mijn woorden in uw mond, en bedek u onder de schaduw Mijner hand; om den hemel te planten, en om de aarde te gronden, en om te zeggen tot Sion: Gij zijt Mijn volk.

16. Jam włożył słowa moje w usta twoje, a cieniem ręki mojej zakryłem cię, abyś szczepił niebiosa, a założył ziemię, i rzekł Syonowi: Tyś jest lud mój.

16. És adtam beszédemet a te szádba, és [15†] kezem árnyékával födöztelek be, hogy újonnan plántáljam az egeket, és megalapítsam a földet, és ezt mondjam Sionnak: Én népem vagy te!

16 И Я вложу слова Мои в уста твои, и тенью руки Моей покрою тебя,чтобы устроить небеса и утвердить землю и сказать Сиону: „ты Мой народ".

16. Я вложу слова мої в уста тобі, і тїнню руки моєї закрию тебе, щоб ти знов устроїв небеса й заложив землю та сказав Сионові: Ти мій люд.

17. Heräjä, heräjä, nouse, Jerusalem, sinä joka olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan, joka olet päihdyttävän pikarin juonut, tyhjäksi särpinyt.

17. Herää, herää, nouse Jerusalem, joka joit Herran kädestä hänen vihansa kalkin, sen kompastuskalkin rahkan olet sinä juonut ja särkenyt ulos.

17. HErä herä nouse Jerusalem joca joit HERran kädest hänen hirmuisudens calkin sen unen calkin rahgan olet sinä juonut ja ne pisaratkin nuoleskellut.

17. Ylesherä/ Ylesherä ylesnouse Jerusalem/ ioca HERRAN kädhest ioit henen hirmusudhens Calkin. Sen vnen Calkin rahgan sine olet vlosioonut/ ia mös ne pisarat noleskellut. (Ylösherää/ ylösherää ylösnouse Jerusalem/ joka HERRAN kädestä joit hänen hirmuisuutensa kalkin. Sen unen kalkin rahkan sinä ole ulosjuonut/ ja myös ne pisarat nuoleskellut.)

17 Awake, awake, stand up, O Jerusalem, who have drunk at the hand of Jehovah the cup of his wrath. You have drunk the bowl of the cup of staggering and drained it.

17. Awake, awake, stand up, O Jerusalem, which hast drunk at the hand of the LORD the cup of his fury; thou hast drunken the dregs of the cup of trembling, and wrung them out.

17. Vaagn op, vaagn op, rejs dig, Jerusalem! du som har drukket af Herrens Haand hans Vredes Bæger; du har drukket, du har udtømt Beruselsens Bæger.

17. Vaka upp, vaka, upp, statt upp, Jerusalem, du som af Herrans hand hans grymhets kalk druckit hafver; dräggen af dvalakalken hafver du utdruckit, och uppslekt dropparna.

17. Ärka ülles, ärka ülles, touse ülles Jerusalem, kes sa olled Jehowa käest joonud temma tullise wihha karrikast ärra, sa olled ka melepöritusse karrika pärmi tilgatumaks wälja jonud.

17. Pabusk, pabusk, kelkis, Jeruzale! Tu gėrei iš Viešpaties rankos Jo rūstybės taurę; svaiginančią rūstybę išgėrei iki pat dugno.

17. Wache auf, wache auf, stehe auf, Jerusalem, die du von der Hand des HERRN den Kelch seines Grimmes getrunken hast! Die Hefen des Taumelkelches hast du ausgetrunken und die Tropfen geleckt.

17. Réveille-toi, réveille-toi! Lève-toi, Jérusalem! qui as bu de la main de l'Éternel la coupe de sa colère, qui as bu et sucé jusqu'à la lie la coupe d'étourdissement.

17. Despiértate, despiértate, levanta, o! Jerusalem, que bebiste de la mano de Jehová el caliz de su furor: las heces del caliz de ponzoña bebiste, y chupaste.

17 Waak op, waak op, sta op, Jeruzalem! gij, die gedronken hebt van de hand des HEEREN den beker Zijner grimmigheid; den droesem van den beker der zwijmeling hebt gij gedronken, ja, uitgezogen.

17. Ocuć się, ocuć się, powstaó Jeruzalemie! któreś piło z ręki Paóskiej kubek zapalczywości jego, drożdże z kubka trucizny śmiertelnej wypiłoś i wysączyłoś.

17. Serkenj föl, serkenj föl, kelj föl Jeruzsálem, [16†] ki megittad az Úr kezéből haragja poharát; a tántorgás öblös kelyhét megittad, kiürítéd!

17 Воспряни, воспряни, восстань, Иерусалим, ты, который из рукиГоспода выпил чашу ярости Его, выпил до дна чашу опьянения, осушил.

17. Розбудись, розбудись, устань, Ерусалиме, ти, що з руки Господньої випив чашу гнїву його, вихилив до дна чашу опяняющу, аж висушив її.

18. Ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli synnyttänyt, ollut häntä taluttamassa; ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli kasvattanut, hänen käteensä tarttunut.

18. Ei kenkään hänen pojistansa, jotka hän oli synnyttänyt, häntä holhonnut: eikä kenkään kaikista hänen lapsistansa, jotka hän oli kasvattanut, hänen käteensä ruvennut.

18. Ei kengän hänen pojistans jotca hän oli synyttänyt händä holhonnut eikä kengän caikista hänen lapsistans jotca hän oli caswattanut hänen käteens ruwennut.

18. Eikengen henen Poistans/ iotca hen synnyttenyt oli/ hende ylespitänyt/ Eikengen caikista henen Lapsistans/ iotca hen oli yleskasuattanut/ henen Kätehens ruwennu. (Eikenkään hänen pojistansa/ jotka hän synnyttänyt oli/ häntä ylöspitänyt/ Eikenkään kaikista hänen lapsistansa/ jotka hän ylöskaswattanut/ hänen kätehensä ruwennut.)

18 There is none to guide her among all the sons whom she has brought forth, nor is there any who takes her by the hand among all the sons that she has brought up.

18. There is none to guide her among all the sons whom she hath brought forth; neither is there any that taketh her by the hand of all the sons that she hath brought up.

18. Ingen af alle de Børn, som hun har født, leder hende, og ingen af alle de Børn, som hun har opdraget, tager hende ved Haanden.

18. Det var ingen af all de barn, som hon födt hade, som henne ledde; ingen af all de barn, de hon uppfödt hade, som henne vid handena tog.

18. Ükski ei juhhatand tedda keikist temma lapsist, mis ta ilmale tonud, ja ükski ei hakkand temma kätte kinni keikist lapsist, mis ta on kaswatand.

18. Nė vienas iš Jeruzalės sūnų nepakėlė jos ir nepadėjo jai.

18. Es war niemand aus allen Kindern, die sie geboren hat, der sie leitete; niemand aus allen Kindern, die sie erzogen hat, der sie bei der Hand nähme.

18. Il n'y en a aucun pour la conduire, de tous les enfants qu'elle a enfantés; il n'y en a aucun pour la prendre par la main, de tous les enfants qu'elle a nourris.

18. De todos los hijos que parió, no hay quien la gobierne: no hay quien la tome por su mano de todos los hijos que crió.

18 Er is niemand van al de kinderen, die zij gebaard heeft, die haar zachtjes leidt; en niemand van al de kinderen, die zij opgevoed heeft, die haar bij de hand grijpt.

18. Nikt go nie prowadził ze wszystkich synów, których napłodziło, i nikt go nie ujął za rękę jego ze wszystkich synów, które wychowało.

18. Nem vala vezetője minden fiai közül, a kiket szűlt, nem fogta senki őt kézen minden fiai közül, a kiket fölnevelt.

18 Некому было вести его из всех сыновей, рожденных им, и некому было поддержать его заруку из всех сыновей, которых он возрастил.

18. І не було нїкого в него, щоб вести під руку, зміж синів, що їх породив; не було нїкого, щоб піддержати його за руку, зміж усїх синів, що їх виховав.

19. Nämä kohtasivat sinua kaksittain — kuka sinua surkuttelee — tuho ja turmio, nälkä ja miekka; millä voin sinua lohduttaa?

19. Nämät kaksi sinua kohtasivat, kuka sinua armahti? hävitys, vahinko, nälkä ja miekka: millä minä sinua lohdutan?

19. Nämät caxi sinua cohtaisit cuca sinua armahti? häwitys wahingo nälkä ja miecka oli siellä cucast sinua lohdutta?

19. Näme caxi sinun coctasit/ Cuca armaitzi sinua? Häuitus/ Wahingo/ Nelke ia Miecka oli sielle/ cuca sinua lohutais? (Nämä kaksi sinun kohtasit/ Kuka armaitsi sinua? Häwitys/ Wahinko/ Nälkä ja miekka oli siellä/ kuka sinua lohduttaisi?)

19 These two things have befallen you (Who will sympathize with you?): Desolation and destruction and the famine and the sword. How shall I comfort you?

19. These two things are come unto thee; who shall be sorry for thee? desolation, and destruction, and the famine, and the sword: by whom shall I comfort thee?

19. Disse tvende Ting ere dig vederfarne, hvo vil have Medynk med dig: Ødelæggelse og Forstyrrelse og Hunger og Sværd; hvorved skal jeg trøste dig?

19. Desse tu stycke äro dig påkomne; ho ömkade sig öfver dig? Förstöring, skade, hunger och svärd var der; ho skulle hugsvala dig?

19. Need kaks asja juhtusid sulle, kellel on ärras meel so peäle? ärraraiskaminne ja kahjo, ja nälg ja moök olli seäl ; kes ma ollin, et ma sind piddin trööstima?

19. Tave ištiko sunaikinimas ir sugriovimas, badas ir kardas, bet kas liūdi tavęs, kas paguos tave?

19. Diese zwei sind dir begegnet; wer trug Leid mit dir? Da war Verstörung und Schaden, Hunger und Schwert; wer sollte dich trösten?

19. Ces deux choses te sont arrivées, et qui te plaindra? la dévastation et la ruine, la famine et l'épée. Comment te consolerai-je?

19. Estas dos cosas te han acaecido, ¿quién se dolerá de tí? asolamiento y quebrantamiento, hambre y espada: ¿quién te consolará?

19 Deze twee dingen zijn u wedervaren, wie heeft medelijden met u? Er is verwoesting, en verbreking, en honger, en zwaard, door wien zal Ik u troosten?

19. Dwie rzeczy są, które cię spotkały; (któż się ciebie użalił?) Spustoszenie i skruszenie, głód i miecz; któż cię pocieszy?

19. E kettő esett rajtad! Kicsoda szánt meg téged? A pusztulás, a romlás, az éhség és a fegyver; miként vígasztaljalak téged?

19 Тебя постигли два бедствия , кто пожалеет о тебе? – опустошение и истребление, голод и меч: кем я утешу тебя?

19. Дві бідї на тебе разом налягли, й хто тебе розважить? - опустошеннє й збуреннє; голод і меч; ким же я потїшу тебе?

20. Tajuttomina makasivat sinun poikasi joka kadun kulmassa, niinkuin antiloopit pyydyshaudassa, täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.

20. Sinun lapses olivat pintuneet ja makasivat kaikissa katujen päissä, niinkuin paulalla sidottu metsähärkä, täynnä Herran vihaa ja sinun Jumalas rangaistusta.

20. Sinun lapses olit pindunet ja macaisit caikilla catuilla nijncuin paulattu medzähärkä täynäns wiha HERrasta ja rangaistusta sinun Jumalastas.

20. Sinun Lapses olit pindunuet/ he macasit caikilla Cadhuilla/ ninquin yxi paulattu Metzehärke/ teunens wiha HERRASTA/ ia rangastosta sinun Jumalastas. (Sinun lapsesi olit piintuneet (tajuttomat 1933)/ he makasit kaikilla kaduilla/ niinkun yksi paulattu metsähärkä/ täynnänsä wihaa HERRASTA/ ja rangaistusta sinun Jumalastasi.)

20 Your sons have fainted. They lie at the head of all the streets, as an antelope in a net. They are full of the wrath of Jehovah, the rebuke of your God.

20. Thy sons have fainted, they lie at the head of all the streets, as a wild bull in a net: they are full of the fury of the LORD, the rebuke of thy God.

20. Dine Børn forsmægtede, de laa paa Gadehjørner ligesom en Raabuk i Garnet, overvældede af Herrens Vrede, af din Guds Skælden.

20. Din barn voro försmäktade, de lågo på alla gator, såsom en besnärd skogsoxe; fulle med vrede af Herranom, och med straff af dinom Gud.

20. So lapsed minnestawad ärra, ja maggawad keige ulitsatte nurkade jures kui ühhe sarwelinne metskits wörkus kinni , täis Jehowa tullist wihha, ja so Jummala söitlemist.

20. Tavo vaikai neteko jėgų ir gulėjo pakelėse kaip pagautas gyvulys tinkle. Jie pilni Viešpaties rūstybės, tavo Dievo pabarimo.

20. Deine Kinder waren verschmachtet; sie lagen auf allen Gassen wie ein Hirsch im Netze, voll des Zorns vom HERRN und des Scheltens von deinem Gott.

20. Tes enfants sont défaillants, couchés à tous les carrefours des rues, comme un cerf dans un filet, chargés de la colère de l'Éternel et de l'indignation de ton Dieu.

20. Tus hijos desmayaron, estuvieron tendidos en las encrucijadas de todos los caminos, como buey montés en la red, llenos del furor de Jehová, de la ira del Dios tuyo.

20 Uw kinderen zijn in bezwijming gevallen, zij liggen vooraan op alle straten, gelijk een wilde os in het net; zij zijn vol van de grimmigheid des HEEREN, van de schelding uws Gods.

20. Synowie twoi pomdlawszy leżeli na rogach wszystkich ulic, jako bawół w sieci, pełni będąc popędliwości Paóskiej, gromienia Boga twego.

20. Fiaid elájultan ott feküdtek minden utczáknak fejeinél, mint a hálóba esett zerge, megrészegedve az Úr haragjától, Istenednek [17†] feddésétől.

20 Сыновья твои изнемогли, лежат по углам всех улиц, как серна втенетах, исполненные гнева Господа, прещения Бога твоего.

20. Дїти твої в знемозї лежали по углах усїх улиць, мов сугак той у путах, під гнївом Господнїм, під пересердєм Бога твого.

21. Sentähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä:

21. Sentähden kuule nyt tätä sinä raadollinen, ja sinä juopunut ilman viinaa.

21. Sentähden cuule näitä sinä radollinen ja juopunut ilman wijnata.

21. Senteden cwle neite sine Radolinen ia ioopunu ilman vinata/ (Sentähden kuule näitä sinä raadollinen ja juopunut ilman wiinatta/)

21 Therefore hear now this, you afflicted and drunken, but not with wine.

21. Therefore hear now this, thou afflicted, and drunken, but not with wine:

21. Derfor hør dog dette, du elendige, og du, som er drukken, dog ikke af Vin!

21. Derföre hör detta, du elända, och druckna utan vin.

21. Sepärrast et kule nüüd sedda, sa willets! kes joobnud olled , agga mitte winast.

21. Tad išgirskite, jūs, suvargusieji ir girti, bet ne nuo vyno.

21. Darum höre dies, du Elende und Trunkene, doch nicht von Wein!

21. C'est pourquoi, écoute ceci, toi qui es affligée, ivre mais non pas de vin.

21. Oye pues ahora esto, miserable, borracha, y no de vino:

21 Daarom hoort nu dit, gij bedrukten! en gij dronkenen, maar niet van wijn!

21. A przetoż słuchaj teraz tego, o utrapiona i pijana, ale nie winem!

21. Ezért halld meg ezt, szenvedő, ki részeg vagy, [18†] de nem bortól!

21 Итак выслушай это, страдалец и опьяневший, но не от вина.

21. Слухай же тепер, бідолахо, що впився, та не вином:

22. Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin; ei tarvitse sinun siitä enää juoda.

22. Näin sanoo Herra, sinun Herras ja sinun Jumalas, joka kansansa edestä sotii: katso, minä otan kompastuskalkin sinun kädestäs, ja minun vihani kalkin rahkan; ei sinun pidä sitä enään juoman.

22. Nijn sano HERra sinun haldias ja sinun Jumalas joca Canssallens costa: Cadzo minä otan unen calkin sinun kädestäs ja minun wihani calkin rahgan ei sinun sitä pidä sillen juoman.

22. Nin sanopi se HERRA sinun Haltias ia sinun Jumalas/ ioca Canssans costapi. Catzo/ mine otan sen Unen calkin sinun Kädhestes ynne minun Wihani Calkin Raghan cansa/ Eipe sinun site sille iooman pidhe. (Niin sanoopi se HERRA sinun haltijasi ja sinun Jumalasi/ joka kansan kostaapi. Katso/ minä otan sen unen kalkin sinun kädestäsi ynnä minun wihani kalkin rahkan kansa/ Eipä sinun sitä juoman pidä.)

22 Thus says your lord Jehovah and your God who pleads the cause of his people: Behold, I have taken out of your hand the cup of staggering, even the bowl of the cup of my wrath. You will no more drink it again.

22. Thus saith thy Lord the LORD, and thy God that pleadeth the cause of his people, Behold, I have taken out of thine hand the cup of trembling, even the dregs of the cup of my fury; thou shalt no more drink it again:

22. Saa siger din Herre, Herren, og din Gud, som vil udføre sit Folks Sag: Se, jeg tager Beruselsens Bæger ud af din Haand, min Vredes Bæger skal du ikke fremdeles uddrikke.

22. Så säger den som råder öfver dig, Herren, och din Gud, den sitt folk hämnas: Si, jag tager den dvalakalken utu dine hand, samt med dräggene af mine vredes kalk, du skall icke mer dricka honom;

22. Nenda ütleb so Issand Jehowa ja so Jummal, kes omma rahwa eest seisab: Wata ma ollen melepöritusse karrika so käest :-ärrawotnud; ja minno tullise wihha karrika pärmi, sedda ei pea sa mitte ennam joma.

22. Taip sako Viešpats, tavo valdovas, tavo Dievas, kuris gina savo tautą: ‘‘Aš paėmiau iš tavo rankos apsvaigimo taurę; tu nebegersi daugiau mano rūstybės.

22. So spricht dein Herrscher, der HERR, und dein Gott, der sein Volk rächt: Siehe, ich nehme den Taumelkelch von deiner Hand samt den Hefen des Kelchs meines Grimmes; du sollst ihn nicht mehr trinken,

22. Ainsi a dit l'Éternel, ton Seigneur, ton Dieu, qui défend la cause de son peuple: Voici j'ai pris de ta main la coupe d'étourdissement, le calice de ma colère, tu n'en boiras plus désormais.

22. Así dijo tu Señor Jehová, y tu Dios, el que pleitéa por su pueblo: He aquí, he quitado de tu mano el caliz de la ponzoña, la hez del caliz de mi furor: nunca más lo beberás.

22 Alzo zegt de Heere, de HEERE en uw God, Die Zijns volks zaak twisten zal: Zie, Ik neem den beker der zwijmeling van uw hand, den droesem van den beker Mijner grimmigheid; gij zult dien voortaan niet meer drinken.

22. Tak mówi Pan twój, Pan i Bóg twój, który się zastawia za lud swój: Oto biorę z ręki twojej kubek trucizny śmiertelnej, i drożdże kubka popędliwości mojej; nie będziesz więcej pić z niego;

22. Így szól Urad, az Úr, és Istened, a ki népéért bosszút áll: Ímé, kiveszem kezedből a tántorgás poharát, haragom öblös kelyhét, [19†] nem iszod többé azt meg!

22 Так говорит Господь твой, Господь и Бог твой, отмщающий за Свой народ: вот, Я беру из руки твоей чашу опьянения, дрожжи из чаши ярости Моей: ты не будешь уже пить их,

22. Так говорить Господь і Бог твій, що мститься за народ свій: Ось я беру з руки твоєї упоюющу чашу; виливаю з чаші гущу гнїву мого, - не будеш уже її пити,

23. Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen, jotka sinulle sanoivat: Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi; ja sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille.

23. Vaan minä panen sen sinun raateliais käteen, jotka sanoivat sinun sielulles: kumarra sinus, että me kävisimme sinun ylitses, ja pane sinun selkäs maahan, että niinkuin katua myöten sen ylitse mentäisiin.

23. Waan minä annan sen sinun raateliais käsijn jotca sanoit sinun sielulles: notkista että me käwisin sinun ylidzes ja pane sinun selkäs maan päälle nijncuin caduxi että sitä myöden juostaisin.

23. Waan mine annan sen sinun Raateliais käsijn/ iotca sinun Sielulles sanoit. Notkista ette me sinun ylitzes keuisim/ ia pane sinun Selkes maan päle/ ia ninquin yxi Catu/ ette sen ylitze ioostasin. (Waan minä annan sen sinun raatelijasi käsiin/ jotka sinun sielullesi sanoit. Notkista että me sinun ylitsesi käwisimme/ ja panen sinun selkäsi maan päälle/ ja niinkuin yksi katu/ että me sen ylitse juostaisiin.)

23 And I will put it into the hand of those who afflict you, who have said to your soul, Bow down, that we may go over and you have laid your back as the ground and as the street, to those who go over.

23. But I will put it into the hand of them that afflict thee; which have said to thy soul, Bow down, that we may go over: and thou hast laid thy body as the ground, and as the street, to them that went over.

23. Men jeg vil give det i deres Haand, som have bedrøvet dig, som sagde til din Sjæl: Nedbøj dig, at vi kunne gaa over dig; og du gjorde din Ryg til Jorden og til Gade for dem, som gik derover.

23. Utan jag skall få honom dina plågare i handena, de som till dina själ sade: Bocka dig, att vi måge gå öfver dig, och lägg din rygg på jordena, och som ena gato, att man må löpa deröfver.

23. Ja ma tahhan sedda nende kätte anda , kes sind kurwastasid, kes so hingele ütlesid: Kummarda ¤ mahha, et meie woime so ülle miñna; ja sa olled omma selga pannud kui ühhe Ma ja kui ulitsa neile, kes so ülle käisid.

23. Aš ją paduosiu į rankas tavo kankintojų, kurie sakė tau: ‘Pasilenk, kad liptume per tave!’ Taip, tavo nugara buvo padaryta lyg žemė, lyg kelias, kuriuo jie ėjo’‘.

23. sondern ich will ihn deinen Schindern in die Hand geben, die zu deiner Seele sprachen: Bücke dich, daß wir darüberhin gehen, und mache deinen Rücken zur Erde und wie die Gasse, daß man darüberhin laufe.

23. Et je le mettrai dans la main de tes oppresseurs, de ceux qui disaient à ton âme: Prosterne-toi pour que nous passions! Et tu faisais de ton dos comme une terre, et comme une rue pour les passants.

23. Y ponerlo he en la mano de tus angustiadores, que dijeron a tu alma: Abájate, y pasaremos; y tú pusiste tu cuerpo como tierra, y como camino a los que pasan.

23 Maar Ik zal hem dien, die u bedroefd hebben, in de hand zetten, die tot uw ziel zeiden: Buig u neder, dat wij over u gaan; en gij legdet uw rug neder als aarde, en als een straat dergenen, die daarover gaan.

23. Ale podam go w rękę tych, którzy cię trapią, którzy mówili duszy twojej: Nachyl się, niech przez cię przejdziemy; a tyś pokładało jako ziemię grzbiet swój, i jako ulicę przechodzącym.

23. És adom azt nyomorgatóid kezébe, a [20†] kik azt mondották lelkednek: Hajolj meg, hogy átmenjünk te rajtad, és a te hátadat olyanná tetted, mint a föld, és mint a minő az utcza a járóknak!

23 и подам ее в руки мучителям твоим, которые говорили тебе: „пади ниц, чтобы нам пройти по тебе"; и ты хребет твой делал как бы землею и улицею для проходящих.

23. А передам її в руки томителям твоїм, що приказували тобі: Впади ниць, щоб по тобі нам пройти; ти ж свою спину робив пішоходом, стежкою мусїв її простягати.