17 luku

Damaskon ja Efraimin perikato. Kansojen pauhina.

1. Ennustus Damaskosta. Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta ja luhistuu raunioiksi.

1. Tämä on Damaskun kuorma: katso, ei Damaskun pidä enää oleman kaupunkina, vaan rauvenneen kiviroukkion.

1. TÄmä on Damascun cuorma: cadzo ei Damascun pidä oleman enä Caupungina waan rauwennun kiwirouckion.

1 The burden of Damascus. Behold, Damascus is taken away from being a city and it will be a ruinous heap.

1. The burden of Damascus. Behold, Damascus is taken away from being a city, and it shall be a ruinous heap.

1. Profeti imod Damaskus. Se, Damaskus skal ikke mere være en Stad, men den skal være en sammenstyrtet Stenhob.

1. Detta är tungan öfver Damascon: Si, Damascus skall ingen stad nu mer vara, utan en förfallen stenhop.

1. Raske ennekulutaminne Tamaskussest. Wata, Tamaskus ei pea mitte ennam liñnaks jäma, waid kiwwi warreks sama.

1. Pranašavimas apie Damaską. ‘‘Damaskas nebebus miestas, jis taps griuvėsių krūva.

1. Dies ist die Last über Damaskus: Siehe, Damaskus wird keine Stadt mehr sein, sondern ein zerfallener Steinhaufe.

1. Oracle sur Damas. Voici, Damas cesse d'être une ville; elle devient un monceau de ruines.

1. CARGA de Damasco. He aquí que Damasco dejó de ser ciudad, y será montón de ruina.

1 De last van Damaskus. Ziet, Damaskus zal weggenomen worden, dat zij geen stad meer zij, maar zij zal een vervallen steenhoop zijn.

1. Brzemię Damaszku. Oto Damaszek przestanie być miastem, a stanie się kupą rumu.

1. Jövendölés Damaskus ellen. Ímé Damaskus városa elpusztíttatik, és romok halmává lesz;

1 Пророчество о Дамаске. – Вот, Дамаск исключается из числа городов и будет грудою развалин.

1. Слово пророче про Дамаск: Ось, Дамаск вичеркуєсь зпроміж міст й обернеться в купи руйновища.

2. Autioiksi jäävät Aroerin kaupungit, karjalaumojen haltuun; ne lepäävät siellä, kenenkään peloittelematta.

2. Aroerin kaupungeista pitää luovuttaman, niin että karja käy siellä laitumella, ja ei heitä kenkään aja ulos.

2. Aroerin Caupungeista pitä luowuttaman nijn että Peurat käywät siellä laituimella ja ei heitä kengän ulos aja.

2 The cities of Aroer are forsaken. They will be for flocks, which will lie down and none will make them afraid.

2. The cities of Aroer are forsaken: they shall be for flocks, which shall lie down, and none shall make them afraid.

2. Aroers Stæder skulle blive forladte; de skulle være for Hjorde, og disse skulle ligge der, og ingen skal forfærde dem.

2. Aroers städer skola, öfvergifne varda, så att hjordar skola der i bet gå, och ingen skall drifva dem ut.

2. Aroeri liñnad peawad sama mahhajäetud, ja karjade pärralt ollema, ja nem̃ad maggawad seäl , ja ükski ei olle, kes neid ärrapelletab.

2. Aroero miestai ištuštės, jie taps ganyklomis. Čia ilsėsis kaimenės ir niekas jų nebaidys.

2. Die Städte Aroer werden verlassen sein, daß Herden daselbst weiden, die niemand scheuche.

2. Les villes d'Aroër sont abandonnées; elles sont livrées aux troupeaux; ils y reposent, et personne ne les effraie.

2. Las ciudades de Aroer desamparades, en majadas se tornarán: dormirán allí, y no habrá quien los espante.

2 De steden van Aroer zullen verlaten worden; voor de kudden zullen zij wezen, die zullen daar nederliggen, en niemand zal ze verschrikken.

2. Miasta Aroer opuszczone będą; dla trzód będą, które tam odpoczywać będą, a nie będzie, ktoby je straszył.

2. Aróer városai elhagyatnak, és barmokéi lesznek, a melyek ott fognak nyugodni háborítatlanul.

2 Города Ароерские будут покинуты, – останутся для стад, которые будут отдыхать там, и некому будет пугать их.

2. Городи Ароерські опустїють, - там хиба стада будуть віддихати, та й не буде кому їх полошити.

3. Efraimilta menee suojavarustus ja Damaskolta kuninkuus ja Aramista jäännöskin: niiden käy niinkuin israelilaisten kunnian, sanoo Herra Sebaot.

3. Ja Ephraimin linnat pitää tuleman perikatoon, ja Damaskun valtakunta. Ja jääneen Syriassa pitää oleman, niinkuin Israelin lasten kunnia, sanoo Herra Zebaot.

3. Ja Ephraimin linnat pitä tuleman pericatoon ja Damascun waldacunda. Ja jäänen Syrias pitä oleman nijncuin Israelin lasten cunnia sano HERra Zebaoth.

3 And the fortress will cease from Ephraim and the kingdom from Damascus. And the remnant of Syria, they will be as the glory of the sons of Israel, says Jehovah of hosts.

3. The fortress also shall cease from Ephraim, and the kingdom from Damascus, and the remnant of Syria: they shall be as the glory of the children of Israel, saith the LORD of hosts.

3. Og det skal være forbi med Befæstningen for Efraim og med Kongedømmet for Damaskus og for det overblevne af Syrerne; de skulle være som Israels Børns Herlighed, siger den Herre Zebaoth.

3. Och det skall ute vara med Ephraims fäste, och Konungariket i Damasco; och det öfverblefna i Syrien skall vara såsom Israels barnas härlighet, säger Herren Zebaoth.

3. Ja se tuggew lin löppeb Ewraimis ärra; ja se kunningriik Tamaskusses, ja mis Siriast üllejääb: nemmad peawad ollema otsego Israeli laste au, ütleb wäggede Jehowa.

3. Dings Efraimo tvirtovės ir Damasko karalystė. Sirija susilauks to paties, ko susilaukė Izraelio šlovė’‘,­sako kareivijųViešpats.

3. Und es wird aus sein mit der Feste Ephraims; und das Königreich zu Damaskus und das übrige Syrien wird sein wie die Herrlichkeit der Kinder Israel, spricht der HERR Zebaoth.

3. Il n'y aura plus de forteresse en Éphraïm, ni de royaume à Damas et dans le reste de la Syrie. Ils seront comme la gloire des enfants d'Israël, dit l'Éternel des armées.

3. Y cesará el socorro de Efraim, y el reino de Damasco; y lo que quedare de Siria, será como la gloria de los hijos de Israel, dice Jehová de los ejércitos.

3 En de vesting zal ophouden van Efraim, en het koninkrijk van Damaskus, en het overblijfsel der Syriers; zij zullen zijn gelijk de heerlijkheid der kinderen Israels, spreekt de HEERE der heirscharen.

3. I ustanie obrona od Efraima, i królestwo od Damaszku, i od ostatka Syryjczyków, i jako sława synów Izraelskich zniszczeją, mówi Pan zastępów.

3. És vége lesz Efraim erősségének, és Damaskus királyságának; Siria maradéka úgy jár, mint az Izráeliták dicsősége, ezt mondja a seregeknek Ura.

3 Не станет твердыни Ефремовой и царства Дамасского с остальною Сириею; с ними будет то же, что со славою сынов Израиля, говорит Господь Саваоф.

3. Не стане твердині Ефраїмової, не стане Дамаску, столицї всієї Сириї; станесь із ним те саме, що з славою синів Ізраїля, говорить Господь Саваот.

4. Ja sinä päivänä Jaakobin kunnia köyhtyy, ja hänen ruumiinsa lihavuus laihtuu.

4. Silloin pitää Jakobin kunnian ohukaiseksi tuleman, ja hänen lihavan ruumiinsa laihaksi.

4. Silloin pitä Jacobin cunnian ohucaisexi tuleman ja hänen lihavan ruumins laihaxi: sillä hänen pitä silloin tuleman nijncuin cosca jocu cocoais jywiä elonaicana:

4 And it will happen in that day, that the glory of Jacob will be made thin and the fatness of his flesh will grow lean.

4. And in that day it shall come to pass, that the glory of Jacob shall be made thin, and the fatness of his flesh shall wax lean.

4. Og det skal ske paa den Dag, da skal Jakobs Herlighed blive ringe, og hans Køds Fedme skal blive mager.

4. På den tiden skall Jacobs härlighet tunn varda, och hans feta kropp skall mager blifva;

4. Ja sel päwal peab sündima, et Jakobi au peab alwaks, ja temma raswane lihha lahjaks sama.

4. ‘‘Tą dieną Jokūbo šlovė sumenkės ir jo kūnas suliesės.

4. Zu der Zeit wird die Herrlichkeit Jakobs dünn sein, und sein fetter Leib wird mager sein.

4. En ce jour-là, la gloire de Jacob sera diminuée, et son embonpoint se changera en maigreur.

4. Y será que en aquel tiempo la gloria de Jacob se adelgazará, y la grosura de su carne se enflaquecerá.

4 En het zal geschieden te dien dage, dat de heerlijkheid van Jakob verdund zal worden, en dat de vettigheid van zijn vlees mager worden zal.

4. I stanie się dnia onego, że umniejszona będzie sława Jakóbowa, a tłustość ciała jego schudnie.

4. És lesz ama napon: megvékonyul a Jákób dicsősége, és húsa kövérsége megösztövéredik.

4 И будет в тот день: умалится слава Иакова, и тучное тело его сделается тощим.

4. І буде в той час; упаде слава Якова, а сите тїло в його схудне.

5. Ja käy niinkuin leikkaajan kouraistessa viljaa ja hänen käsivartensa leikatessa tähkäpäitä, käy niinkuin tähkäpäitä poimittaessa Refaimin tasangolla.

5. Sillä hänen pitää silloin tuleman, niinkuin koska joku kokois laihoa elonaikana, ja niinkuin koska joku korjais tähkäpäitä käsivarrellansa, ja niinkuin joku noukkis tähkäpäitä Rephaimin laaksossa,

5. Ja nijncuin cosca jocu corjais tähkäpäitä käsiwarrellans ja nijncuin jocu nouckeis tähkäpäitä Rephaimin laxosa ja jocu jälkinouckiminen tulis.

5 And it will be as when the harvestman gathers the standing grain and his arm reaps the ears. Yes, it will be as when he gleans ears in the valley of Rephaim.

5. And it shall be as when the harvestman gathereth the corn, and reapeth the ears with his arm; and it shall be as he that gathereth ears in the valley of Rephaim.

5. Og det skal gaa, som naar en Høstmand griber om det staaende Korn, og hans Arm høster Aksene; og det skal gaa, som naar een samler Aks i Refaims Dal.

5. Ty han skall varda såsom när en insamlade säd i andene, och såsom när en inbergade ax med sin arm, och såsom en upphemte ax i Rephaims dal;

5. Ja peab ollema, otsekui kegi leikamatta wilja leikab, ja temma kässiwars wilja Pead koggub: ja peab ollema, otsego kegi päid noppib Rewaimi orgus;

5. Bus taip, kaip pjovėjui pjūties metu nuimant derlių arba kaip renkančiam varpas Rafaimų slėnyje.

5. Denn sie wird sein, als wenn einer Getreide einsammelte in der Ernte, und als wenn einer mit seinem Arm die Ähren einerntete, und als wenn einer Ähren läse im Tal Rephaim

5. Il en sera comme quand le moissonneur rassemble les blés, et que son bras coupe les épis; il en sera comme quand on ramasse les épis dans la vallée des Réphaïms.

5. Y será como el segador que coge la mies, y con su brazo siega las espigas: será también como el que coge espigas en el valle de Refaim.

5 Want hij zal zijn, gelijk wanneer een maaier het staande koren verzamelt, en zijn arm aren afmaait; ja, hij zal zijn, gelijk wanneer iemand aren leest in het dal Refraim.

5. Albowiem Azur będzie jako ten, który w żniwa zboże zbiera, a ramię jego żnie kłosy; i będzie jako ten, co zbiera kłosy w dolinie Refaim.

5. És lészen, mint mikor az arató összefogja a gabonát és a kalászokat kezével learatja, és lészen, mint mikor valaki kalászokat szed [1†] össze a Refáim völgyében;

5 То же будет, что по собрании хлеба жнецом, когда рука его пожнет колосья, и когда соберут колосья в долине Рефаимской.

5. Стане, мов та нива по зборі пашнї женцем, коли рука його вижне її, або коли визбирають колоссє в Рефаїм-долинї.

6. Se siinä jää jälkikorjuuta, mikä öljypuuta karistettaessa: pari, kolme marjaa korkealle latvaan, neljä, viisi hedelmäpuun oksiin, sanoo Herra, Israelin Jumala.

6. Ja joku jälkinoukkiminen tulis; niinkuin koska joku puhdistaa öljypuita, ja on kaksi eli kolme marjaa ylhäällä latvassa, eli niinkuin neljä viisi marjaa riippuvat vielä oksissa, sanoo Herra Israelin Jumala,

6. Nijncuin cosca jocu pudista öljypuita ja on caxi eli colme marja ylhällä ladwasa eli nijncuin neljä eli wijsi marja rippuwat wielä oxisa sano HERra Israelin Jumala.

6 Yet there will be gleanings left in it, as the shaking of an olive tree — two or three berries in the top of the uppermost bough, four or five in the outmost branches of a fruitful tree, says Jehovah, the God of Israel.

6. Yet gleaning grapes shall be left in it, as the shaking of an olive tree, two or three berries in the top of the uppermost bough, four or five in the outmost fruitful branches thereof, saith the LORD God of Israel.

6. Og der skal blive en Efterslet tilovers derudi, som naar man ryster et Olietræ: To eller tre Bær i den Øverste Top, fire eller fem paa de frugtbare Kviste; siger Herren, Israels Gud.

6. Och en efterhemtning blefve, såsom när man rister ett oljoträ och der tu eller tre bär qvarsitta uppe i skatanom; eller såsom fyra eller fem bär hänga qvar på qvistarna, säger Herren Israels Gud.

6. Agga sest jääb ülle, mis weel tulleb noppida, otsekui öllipu rapputakse, ja kaks kolm marja jäwad keigekörgema oksa otsa, ehk nelli wiis temma teiste oksade peäle, mis wilja kandwad, ütleb Jehowa Israeli Jummal.

6. Iš jo liks tiek, kaip nurinkus alyvmedį: dvi ar trys alyvos medžio viršūnėje ir keturios ar penkios ant šakų galų’‘,­sako Viešpats, Izraelio Dievas.

6. und die Nachernte darin bliebe; als wenn man einen Ölbaum schüttelte, daß zwei oder drei Beeren blieben oben in dem Wipfel, oder als wenn vier oder fünf Früchte an den Zweigen hangen, spricht der HERR, der Gott Israels.

6. Mais il y restera quelque glanure, comme quand on secoue l'olivier: deux, trois olives au haut de la cime, quatre ou cinq fruits aux branches fertiles, dit l'Éternel, le Dieu d'Israël.

6. Y quedarán en él rebuscos, como cuando sacuden el aceituno, que quedan allí dos o tres granos en la punta del ramo, cuatro o cinco en sus ramas fructíferas, dice Jehová Dios de Israel.

6 Doch een nalezing zal daarin overig blijven, gelijk in de afschudding eens olijfbooms, twee of drie bezien in den top der opperste twijg, en vier of vijf aan zijn vruchtbare takken, spreekt de HEERE, de God Israels.

6. Wszakże zostaną na nim pominione grona, jako na otrzęśnionej oliwie dwie albo trzy oliwiki zostaną na wierzchu drzewa, a cztery albo pięć na rodzajnych gałęziach jego, mówi Pan, Bóg Izraelski.

6. És csak mezgérlés marad belőlök, mint az olajfa megrázásakor két-három bogyó az ágak hegyén, négy-öt a gyümölcsfának lombjai közt, így szól az Úr, Izráel Istene.

6 И останутся у него, как бывает при обивании маслин, две-три ягоды на самой вершине, или четыре-пять на плодоносных ветвях, говорит Господь, Бог Израилев.

6. І зостанеться в його - як се буває при оббиванню оливок - на вершку дві-три ягодки, або чотири-пять по рясних галузках, - говорить Господь, Бог Ізраїля.

7. Sinä päivänä ihminen luo katseen Luojaansa, ja hänen silmänsä katsovat Israelin Pyhään,

7. Silloin pitää ihmisen pysymän hänessä, joka hänen tehnyt on, ja hänen silmänsä pitää katseleman Israelin Pyhää,

7. Silloin pitä ihmisen pysymän hänesä joca hänen tehnyt on ja hänen silmäns pitä cadzeleman Israelin Pyhä.

7 In that day men will look to their maker and their eyes will have respect for the Holy One of Israel.

7. At that day shall a man look to his Maker, and his eyes shall have respect to the Holy One of Israel.

7. Paa den Dag skal Mennesket se hen til den, som har skabt ham, og hans Øjne skulle se hen til den Hellige i Israel.

7. På den tiden skall menniskan hålla sig intill honom, som henne gjort hafver, och hennes ögon skola se på den Heliga i Israel;

7. Sel päwal watab innimenne selle peäle, kes tedda on teinud, ja ta silmad watawad Israeli pühha Lunnastaja pole.

7. Tą dieną žmogus žiūrės į savo Kūrėją, jo akys žvelgs į Izraelio Šventąjį.

7. Zu der Zeit wird sich der Mensch halten zu dem, der ihn gemacht hat, und seine Augen werden auf den Heiligen in Israel schauen,

7. En ce jour-là, l'homme tournera les yeux vers Celui qui l'a fait; et ses yeux regarderont au Saint d'Israël.

7. En aquel día mirará el hombre a su Hacedor, y sus ojos contemplarán al Santo de Israel.

7 Te dien dage zal de mens zien naar Dien, Die hem gemaakt heeft, en zijn ogen zullen op den Heilige Israels zien.

7. Dnia onego obejrzy się człowiek na stworzyciela swego, a oczy jego na Świętego Izraelskiego poglądać będą;

7. Ama napon Teremtőjére tekint az ember, és szemei Izráel Szentjére néznek;

7 В тот день обратит человек взор свой к Творцу своему, и глаза его будут устремлены к Святому Израилеву;

7. А тодї вже зверне людина погляд свій на Творця свого, й очі в її позирати муть до Сьвятого Ізрайлевого;

8. eikä hän luo katsettaan alttareihin, omain kättensä tekoon, eikä katso niihin, mitä hänen sormensa ovat tehneet, ei asera-karsikkoihin, ei auringonpatsaisiin.

8. Ja ei katseleman alttareita, jotka hänen kätensä ovat tehneet, eikä sitä katsoman, jonka hänen sormensa tehneet ovat, eli metsistöitä taikka kuvia.

8. Ja ei pitämän Altarista jonga hänen kätens owat tehnet ja ei sitä cadzoman jonga hänen sormens tehnet owat eli meidzistöitä taicka cuwia.

8 And they will not look to the altars, the work of their hands, nor will they have respect for what their fingers have made, either the Asherim {pole-images} or the sun-images.

8. And he shall not look to the altars, the work of his hands, neither shall respect that which his fingers have made, either the groves, or the images.

8. Og ham skal ikke se hen til Altrene, hans Hænders Gerning, og ikke se til det, som hans Fingre have gjort, hverken til Astartes eller Solens Billeder.

8. Och skall icke hålla sig till altaren, som hennes händer gjort hafva, och icke se till det hennes finger gjort hafva, antingen till lundar eller beläte.

8. Ja ei wata mitte altaride peäle, mis temma käed on teinud, ja ei wata mitte se peäle, mis temma sörmed on teinud, ei ite egga päikesse kuiude peäle.

8. Jis nebežiūrės į aukurus, kuriuos padarė jo ranka, ir nebevertins to, kas jo padirbta,­giraičių ir atvaizdų.

8. und wird sich nicht halten zu den Altären, die seine Hände gemacht haben, und nicht schauen auf das, was seine Finger gemacht haben, weder auf Ascherabilder noch Sonnensäulen.

8. Il ne tournera plus les yeux vers les autels, ouvrage de ses mains, et ne regardera plus ce que ses doigts ont formé, les images d'Ashéra et les statues du soleil.

8. Y no mirará a los altares que hicieron sus manos, ni mirará a lo que hicieron sus dedos, ni a los bosques, ni a las imágenes del sol.

8 En hij zal niet aanschouwen de altaren, het werk zijner handen, ook hetgeen zijn vingeren gemaakt hebben, zal hij niet aanzien, noch de bossen, noch de zonnebeelden.

8. A nie obejrzy się na ołtarze, sprawę rąk swoich, ani na to, co uczyniły palce jego, patrzyć będzie, ani na gaje poświęcone, ani na obrazy słoneczne.

8. És nem tekint az oltárokra, kezeinek alkotmányára, és a miket ujjai csináltak, nem nézi azokat, a berkeket és a nap-oszlopokat.

8 и не взглянет на жертвенники, на дело рук своих, и не посмотрит на то, что сделали персты его, на кумиры Астарты и Ваала.

8. І не спогляне на жертівники, на вироби рук своїх, і не подивиться на те, що вробив палцями своїми, на боввани Астарти та Баала.

9. Sinä päivänä ovat hänen linnakaupunkinsa niinkuin autiopaikat metsissä ja kukkuloilla, jotka jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa, ja maa muuttuu erämaaksi.

9. Silloin pitää hänen väkevyytensä kaupungin tuleman niinkuin hyljätyn vesan eli oksan, joka oli Israelin lasten edestä hyljätty, ja pitää tuleman autioksi.

9. Silloin pitä hänen wäkewydens Caupungein tuleman nijncuin hyljätyn wesan eli oxan joca oli Israelin lasten edest hyljätty ja pitä tuleman autiaxi.

9 In that day their strong cities will be as the forsaken places in the woodland and on the mountain top, which were forsaken from before the sons of Israel and it will be a desolation.

9. In that day shall his strong cities be as a forsaken bough, and an uppermost branch, which they left because of the children of Israel: and there shall be desolation.

9. Paa den Dag skulle hans faste Stæder vorde som de forladte Skove og Højder, som man havde forladt for Israels Børns Skyld, og der skal blive en Ørk.

9. På den tiden skola hans starkhets städer varda såsom en öfvergifven telning och qvist, som öfvergifven var för Israels barn, och skola öde varda.

9. Sel päwal peawad temma tuggewad liñnad ollema kui mahhajäetud ladwad ja körgemad oksad, mis nemmad on mahhajätnud Israeli laste pärrast, ja peawad ärrahäwwitud ollema.

9. Tada kaip apleista šaka ar viršūnė bus jo sutvirtinti miestai, kuriuos jie paliks dėl izraelitų. Čia bus tyrlaukiai.

9. Zu der Zeit werden die Städte ihrer Stärke sein wie verlassene Burgen im Wald und auf der Höhe, so verlassen wurden vor den Kindern Israel, und werden wüst sein.

9. En ce jour-là, ses villes fortes seront comme les lieux abandonnés des bois et des sommets, qu'on abandonna devant les enfants d'Israël, et qui devinrent un désert.

9. En aquel día las ciudades de su fortaleza serán como los frutos que quedan en los pimpollos, y en las ramas, como lo que dejaron ante la faz de los hijos de Israel; y será asolamiento.

9 Te dien dage zullen zijn sterke steden zijn, als een verlaten struik, en opperste tak, welke zij verlaten hebben, om der kinderen Israels wil, hoewel daar verwoesting zal wezen.

9. Dnia onego miasta mocy jego będą opuszczone, jako chrościnka i rószczka, które opuszczone będą od synów Izraelskich, i będziesz ziemią spustoszoną.

9. Erős városai olyanok lesznek ama napon, mint elhagyott erdő és hegytető, a melyeket elhagytak volt Izráel fiai előtt, és pusztasággá lesznek.

9 В тот день укрепленные города его будут, как развалины в лесах и на вершинах гор,оставленные пред сынами Израиля, – и будет пусто.

9. В день той будуть утверджені міста його - нїби ті розвалини по лїсах та верхах гір, що їх покидали втїкачі перед Ізраїлем, - всюди буде пусто.

10. Sillä sinä unhotit pelastuksesi Jumalan etkä muistanut suojakalliotasi. Sentähden sinä istutat ihania istutuksia ja kylvät vieraita viiniköynnöksiä;

10. Sillä sinä olet unhottanut sinun autuutes Jumalan, ja et ajatellut sinun väkevyytes kalliota; sentähden pitää sinun istuttaman ihania vesoja, mutta niin sinä olet istuttanut viina-oksia muukalaisille.

10. Sillä sinä olet unhottanut sinun autuudes Jumalan ja et ajatellut sinun wäkewydes callion päälle: sentähden pitä sinun istuttaman ihanita wesoja mutta nijn sinä olet istuttanut wijnaoxia muucalaisille.

10 For you have forgotten the God of your salvation and have not been mindful of the rock of your strength. Therefore you plant pleasant plants and set it with foreign slips.

10. Because thou hast forgotten the God of thy salvation, and hast not been mindful of the rock of thy strength, therefore shalt thou plant pleasant plants, and shalt set it with strange slips:

10. Thi dig har giemt din Frelses Gud og ikke ihukornmet din Styrkes Klippe; derfor planter du liflige Plantninger og besætter din Vinbaand med fremmede Ranker.

10. Ty du hafver förgätit Gud, den din helsa, är, och icke tänkt uppå dina starkhets klippo; derföre skall du sätta lustiga plantor, men du skall dermed satt hafva vinqvisten åt främmandom.

10. Sest sa olled omma önnistusse Jummalat ärraunnustanud, ja ep olle omma tuggewa kaljo omma mele tulletand: sepärrast wottad sa illusad taimed istutada, ja woöra wösso mahhapanna,

10. Kadangi tu užmiršai savo išgelbėjimo Dievą ir neatsiminei savo stiprybės uolos, tu sodinsi savo mėgiamus sodus ir svetimų vynmedžių daigus.

10. Denn du hast vergessen des Gottes deines Heils und nicht gedacht an den Felsen deiner Stärke. Darum setzest du lustige Pflanzen und legest ausländische Reben.

10. Car tu as oublié le Dieu de ton salut, et tu ne t'es point souvenu du rocher de ton refuge. C'est pourquoi tu te fais des plantations d'agrément, et tu y plantes des provins étrangers.

10. Porque te olvidaste del Dios de tu salud, y no te acordaste de la Roca de tu fortaleza. Por tanto plantarás plantas hermosas, y sembrarás sarmiento extraño.

10 Want gij hebt den God uws heils vergeten, en niet gedacht aan den Rotssteen uwer sterkte; daarom zult gij wel liefelijke planten planten, en gij zult hem met uitlandse ranken bezetten;

10. Boś zapomniała na Boga zbawienia swego, i na skałę mocy twojej nie wspominałaś. Przetoż choć szczepy rozkoszne szczepisz, i latorośli winne obce sadzisz;

10. Mert elfelejtkeztél megszabadító Istenedről, és nem emlékeztél meg erős kőszáladról, ez okért ültetél gyönyörűséges ültetéseket, és idegen vesszőt plántáltál beléjök;

10 Ибо ты забыл Бога спасения твоего, и не воспоминал о скале прибежища твоего; от того развел увеселительные сады и насадил черенки от чужой лозы.

10. Бо ти забув про Бога, спаса твого, й не згадував про охоронну скелю твою. Ти позаводив сади, щоб у їх весело проходжатись, і понасаджував лозини чужоземні;

11. istuttamispäivänä sinä saat ne isonemaan, ja aamulla saat kylvösi kukoistamaan — mutta poissa on sato sairauden päivänä, ja parantumaton on kipu.

11. Istuttamisen ajalla sinä kyllä ahkeroitset, että sinun jyväs aikanansa kasvaisivat; mutta syksyllä, kuin sinun lyhteet korjaaman pitäis, saat sinä surullisen murheen siitä.

11. Istuttamisen ajalla sinä kyllä ahkeroidzet että sinun jywäs aicanans caswais mutta sykysyllä cosca lyhtet corjaman pitä saat sinä surullisen murhen sijtä.

11 In the day of your planting you hedge it in and in the morning you make your seed to blossom. But the harvest flees away in the day of grief and of desperate sorrow.

11. In the day shalt thou make thy plant to grow, and in the morning shalt thou make thy seed to flourish: but the harvest shall be a heap in the day of grief and of desperate sorrow.

11. Paa den Dag, du planter, gærder du ne derom, og om Morgenen bringer du min Sæd til at grønnes; er Høsten paa Sygdommens og den ulægelige Smertes Dag.

11. I planterningenes tid skall du väl taga vara uppå, att din säd må tideliga växa; men åt höstenom, när du skall inberga kärfvarna, skall du få ens bedröfvadas sorg derföre.

11. Ja sinna kossutad sedda sel päwal, kui sa istutad, ja sadad warratselt omma seemne öitsma; agga leikusse aial tulewad parmad tehha melehaigusse ja wallo päwal, mis ei woi parrata.

11. Tą dieną, kai sodinsi, jie sužaliuos ir kitą rytą žydės, tačiau derliaus jie neneš­tik vargą, nelaimes ir skausmus.

11. Zur Zeit des Pflanzens wirst du sein wohl warten, daß der Same zeitig wachse; aber in der Ernte, wenn du die Garben sollst erben, wirst du dafür Schmerzen eines Betrübten haben.

11. Le jour où tu plantes, tu fais la clôture, et au matin tu fais germer ta semence; mais, au jour de la jouissance, la récolte a fui, et la douleur est sans espoir.

11. El día que las plantares, las harás crecer; y harás que tu simiente brote de mañana: mas en el día del coger huirá la cosecha, y será dolor desesperado.

11 Ten dage, als gij ze zult geplant hebben, zult gij die doen wassen, en in den morgenstond zult gij uw zaad doen bloeien; doch het zal maar een hoop van het gemaaide zijn, in den dag der krankheid en der pijnlijke smart.

11. Czasu szczepienia twego szczepy aby rosły, opatrujesz; nawet tegoż poranku, co siejesz, aby się puściło, starasz się: wszakże w dzieó pożytku gromadno boleść i rozpacz żąć będziesz.

11. A mely napon elültetted, körül sövényezéd és reggelre magodat felvirágoztatád: de nem lészen aratás sebeidnek és nagy fájdalmadnak napján!

11 В день насаждения твоего ты заботился, чтобы оно росло и чтобы посеянное тобою рано расцвело; но в день собирания не куча жатвы будет, но скорбь жестокая.

11. А коли насадив, то й запобігав, щоб воно росло, та щоб посадка твоя рано розцьвівалась; но - як прийде до зборів, не мати меш купи плодів, а смуток тяжкий.

12. Voi paljojen kansojen pauhua — ne pauhaavat, niinkuin meri pauhaa, ja kansakuntien kohinaa — ne kohisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat!

12. Voi sitä peräti paljoa kansaa, se on pauhaava niinkuin meri; ja kansan hyminä on kohiseva, niinkuin iso vesi pauhaa.

12. Woi sitä peräti paljo Canssa se on pauhawa nijncuin meri ja Canssan hyminä on carcawa nijncuin isoi wesi lange.

12 Ah, the uproar of many peoples, who roar like the roaring of the seas and the rushing of nations, that rush like the rushing of mighty waters!

12. Woe to the multitude of many people, which make a noise like the noise of the seas; and to the rushing of nations, that make a rushing like the rushing of mighty waters!

12. Ve, en Blæusen af mange Folkeslag! de bruse som Havets Brusen; og et Bulder af Folkefærd! de buldre, som mægtige Vande buldre.

12. Ack! ve det öfvermåtto myckna folket; såsom hafvet skall det brusa, och folkens rumor varder stormandes, såsom stor vatten storma.

12. Hädda paljo rahwa hulgale! kes nenda kohhisewad, kui merri kohhiseb; ja hädda nende rahwa mässamissele, kes mässawad kange wee kahhina wisi.

12. Vargas daugeliui tautų, kurios šėlsta lyg jūrų bangos ir ūžia kaip putojantys vandenys.

12. O weh der Menge so großen Volks! Wie das Meer wird es brausen; und das Getümmel der Leute wird wüten, wie groß Wasser wüten.

12. Oh! quelle rumeur de peuples nombreux, qui font un bruit comme le bruit des mers! Quel tumulte de nations, qui grondent comme grondent les eaux puissantes!

12. ¡Ay! multitud de muchos pueblos, que sonarán, como sonido de la mar; y murmullo de naciones hará alboroto, como murmullo de muchas aguas.

12 Wee der veelheid der grote volken, die daar bruisen, gelijk de zeeen bruisen; en wee het geruis der natien, die daar ruisen, gelijk de geweldige wateren ruisen!

12. Biada zgrai ludu wielkiego, którzy huczą jako szum morski, i zgiełkowi narodów, które szumią jako szum wód gwałtownych;

12. Jaj a sok nép zúgásának, a kik úgy zúgnak, mint a tenger zúgása, és a népségek háborgásának, a kik háborognak, mint erős vizek!

12 Увы! шум народов многих! шумят они, как шумит море. Рев племен! они ревут, как ревут сильные воды.

12. Горе! з яким шумом товпа народу (на нас) наступала! гукають, як шумить море. Що за ревіт усяких племен! ревуть, мов великі води.

13. Kansakunnat kohisevat, niinkuin suuret vedet kohisevat, mutta hän nuhtelee niitä, ja ne pakenevat kauas; ne karkoitetaan niinkuin akanat tuulessa vuorilla, niinkuin lentävät lehdet rajuilmassa.

13. Tosin niinkuin iso vesi pauhaa, niin on kansa karkaava, mutta hän on kurittava heitä, ja heidän pitää kauvas pakeneman, ja vainoa kärsimän, niinkuin tomulle tapahtuu vuorella tuulelta, ja niinkuin ympyriäiselle tapahtuu tuulispäältä.

13. Tosin nijncuin isoi wesi lange nijn on Canssa carcawa mutta hän on curittawa heitä ja heidän pitä cauwas pakeneman ja wainoman heitä nijncuin tomulle tapahtu wuorella tuulelda ja nijncuin ymmyrjäiselle tapahtu tuulis pääldä.

13 The nations will rush like the rushing of many waters, but he will rebuke them. And they will flee far off and will be chased as the chaff of the mountains before the wind and like the whirling dust before the storm.

13. The nations shall rush like the rushing of many waters: but God shall rebuke them, and they shall flee far off, and shall be chased as the chaff of the mountains before the wind, and like a rolling thing before the whirlwind.

13. Folkene buldre som store Vandes Bulder, men han truer dem, saa de fiy langt bort; og de bortjages som Avner paa Bjergene for Vejret og som en Hvirvel for Hvirvelvind.

13. Ja, såsom stor vatten storma, så skola folken storma; men han skall näpsa dem, och de skola fly lång väg bort; och skall förfölja dem, såsom stoftena på bergen sker af vädret, och såsom enom väderhvirfvel sker af stormenom.

13. Rahwas mässawad, otse kui paljo wet kohhiseb; agga Jummal wöttab tedda söitelda, et ta kaugelt pöggeneb; ja tedda aetakse tagga, otsego hagganad mäggede peäl tule ees, ja kui rattas tulispä ees.

13. Viešpats sudraus jas, ir jos bėgs lyg dulkės, nešamos vėjo kalnuose, kaip audros sūkurio blaškomi lapai jos dings.

13. Ja, wie große Wasser wüten, so werden die Leute wüten. Aber er wird sie schelten, so werden sie ferne wegfliehen, und wird sie verfolgen, wie der Spreu auf den Bergen vom Winde geschieht und wie einem Staubwirbel vom Ungewitter geschieht.

13. Les nations grondent, comme grondent les grandes eaux: mais il les menace, et elles fuient au loin, chassées comme la balle par le vent sur les montagnes, comme la poussière devant la tempête.

13. Pueblos harán ruido a manera de ruido de grandes aguas: mas reprenderlo ha, y huirá léjos: será ahuyentado como el tamo de los montes delante del viento, y como el cardo delante del torbellino.

13 De natien zullen wel ruisen, gelijk grote wateren ruisen; doch Hij zal hem schelden, zo zal hij verre wegvlieden, ja, hij zal gejaagd worden, als het kaf der bergen van den wind, en gelijk een kloot van den wervelwind.

13. Narodom, które szumią jako szum wód wielkich; bo je Pan sfuka, i uciekną daleko, i gonione będą od wiatru jako plewy po wierzchach gór, a jako wiecheć od wichru.

13. A népségek, mint sok vizek háborgása, úgy háborognak, de megdorgálja azt és elfut messzire, és elragadtatik, mint a hegyek polyvája szél előtt és mint pozdorja [2†] a forgószél előtt;

13 Ревут народы, как ревут сильные воды; но Он погрозил им и онидалеко побежали, и были гонимы, как прах по горам от ветра и как пыль от вихря.

13. Так, ревуть народи, як ревуть великі води; но Господь погрозив їм, - ось вони й розбіглись, гонені, як порох перед вітром, як пилини цьвітні поперед вихру.

14. Katso, ehtoolla on oleva kauhu, aamun tullen ei heitä enää ole. Tämä on riistäjäimme osa, ryöstäjäimme arpa.

14. Katso, ehtoona on peljästys käsillä, ja ennen aamua ei he ensinkään ole. Tämä on heidän palkkansa, jotka meiltä ryöstävät, ja heidän perintönsä, jotka meiltä omamme tempaavat.

14. Cadzo ehtona on peljästys käsillä ja ennen amua ei he ensingän ole. Tämä on heidän palckans jotca meitä ryöstäwät: ja heidän perindöns jotca meildä meidän omam temmawat.

14 At eventide, behold, terror, (and) before the morning they are not. This is the portion of those who despoil us and the lot of those who rob us.

14. And behold at eveningtide trouble; and before the morning he is not. This is the portion of them that spoil us, and the lot of them that rob us.

14. Ved Aftenstid se, da er der Forskrækkelse! førend Morgenen kommer, da ere de ikke mere; dette er deres Del, som plyndre os; og deres Lod, som berøve os.

14. Om aftonen, si, så är förskräckelse på färde, och förr än morgonen varder, så äro de intet till. Detta är deras lön, som oss röfva, och deras arfvedel, som taga oss vårt ifrå.

14. Öhto aial, wata, siis seäl on hirm; ennekui hom̃iko tulleb , ep olle tedda ennam. Se on nende jaggo, kes meid paljaks tewad, ja nende liisko-ossa, kes meid risuwad.

14. Vakare­siaubas! Rytą jų jau nebėra! Tokia dalia mūsų naikintojų, likimas tų, kurie mus plėšia!

14. Um den Abend, siehe, so ist Schrecken da; und ehe es Morgen wird, sind sie nimmer da. Das ist der Lohn unsrer Räuber und das Erbe derer, die uns das Unsre nehmen.

14. Au temps du soir, voici une terreur soudaine; avant le matin ils ne sont plus. Tel est le partage de ceux qui nous ont dépouillés, le sort échu à ceux qui nous ont pillés.

14. Al tiempo de la tarde, he aquí, turbación: ántes que la mañana venga, ella no será. Esta es la parte de los que nos huellan, y la suerte de los que nos saquéan.

14 Ten tijde des avonds, ziet, zo is er verschrikking, eer het morgen is, is hij er niet meer. Dit is het deel dergenen, die ons beroven, en het lot dergenen, die ons plunderen.

14. Bo czasu wieczornego nastąpi trwoga, a niż poranek przyjdzie, alić go niemasz. Tenci jest dział tych, którzy nas pustoszą, i los tych, którzy nas plundrują.

14. Estvének idején rémülés száll reájok és minekelőtte megvirrad, nem lesznek: ez jutalmok pusztítóinknak és sorsok rablóinknak!

14 Вечер – и вот ужас! и прежде утра уже нет его. Такова участь грабителей наших, жребий разорителей наших.

14. Ввечорі - трівога, та досьвіта - вже й нема його! Ось такий пай тим, що нас обдирали, така доля тим, що нас пустошили.