57 luku

Jumalattomuus ja siveettömyys yltyy. Hurskaille tulee pelastus.

1. Vanhurskas hukkuu, eikä kukaan pane sitä sydämelleen, hurskaat miehet otetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä.

1. Vanhurskas hukkuu, ja ei ajattele kenkään sitä sydämessänsä; pyhät miehet temmataan pois, ja ei siitä kenkään pidä vaaria; sillä vanhurskaat otetaan pois onnettomuudesta,

1. WAan wanhurscas hucku ja ei ajattele kengän sitä sydämesäns. Pyhät miehet temmatan pois ja ei sijtä kengän pidä waaria:

1. Waan sillewelil se wanhurskas huckupi/ ia eikengen site sydhemesens aiattele. Ja Pyhet Miehet poistemmatan/ ia eikengen sijte waariapidhe. (Waan sillä wälilla se wanhurskas hukkuupi/ ja eikenkään sitä sydämessänsä ajattele. Ja pyhät miehet poistemmataan/ ja eikenkään sitä waaria pidä.)

1 The righteous man perishes and no man lays it to heart. And merciful men are taken away; none considering that the righteous man is taken away from the evil.

1. The righteous perisheth, and no man layeth it to heart: and merciful men are taken away, none considering that the righteous is taken away from the evil to come.

1. Den retfærdige omkommer, og der er ingen, som lægger det paa Hjerte; og fromme Folk kaldes bort, men der er ingen, som giver Agt derpaa; thi den retfærdige kaldes bort, før det onde kommer.

1. Men den rättfärdige förgås, och ingen är som lägger det uppå hjertat, och helgo män varda bortryckte, och ingen aktar deruppå; ty de rättfärdige varda borttagne för olyckone;

1. Kes öige, se kaub ärra, ja ükski ei panne sedda süddamesse, ja waggad mehhed korristakse ärra, nenda et ükski sedda ei moista: sest sedda öiget korristakse önnetusse eest ärra.

1. Teisusis žūva, ir nė vienas į tai nekreipia dėmesio; gailestingasis miršta, ir niekas nepastebi, kad teisusis paimamas iš vargo

1. Aber der Gerechte kommt um, und niemand ist, der es zu Herzen nehme; und heilige Leute werden aufgerafft, und niemand achtet darauf. Denn die Gerechten werden weggerafft vor dem Unglück;

1. Le juste meurt, et personne n'y prend garde; les gens de bien sont recueillis, sans que nul comprenne que le juste est recueilli devant le mal.

1. PERECE el justo, y no hay quien eche de ver; y los varones piadosos son recogidos, y no hay quien entienda que delante de la aflicción es recogido el justo.

1 De rechtvaardige komt om, en er is niemand, die het ter harte neemt; en de weldadige lieden worden weggeraapt, zonder dat er iemand op let, dat de rechtvaardige weggeraapt wordt voor het kwaad.

1. Sprawiedliwy ginie, a nikt tego do serca nieprzypuszcza; i mężowie pobożni schodzą, a nikt tego nie uważa, że przed przyjściem złego sprawiedliwy zebrany bywa;

1. Az igaz elvész és nem veszi eszébe senki, és az irgalmasságtevők elragadtatnak és senki nem gondolja fel, hogy a veszedelem elől [1†] ragadtatik el az igaz;

1 Праведник умирает, и никто не принимает этого к сердцу; и мужиблагочестивые восхищаются от земли , и никто не помыслит, что праведник восхищается отзла.

1. Праведний вмерає, та й нїхто сього не бере собі до серця; і люде побожні забераються з землї, та нїхто й не думає, що се праведник заберається з сьвіта, щоб не бачити ледарства.

2. Hän menee rauhaan: jotka vakaasti vaeltavat, he saavat levätä kammioissansa.

2. Ja jotka toimellisesti vaeltaneet ovat, tulevat rauhaan, ja lepäävät kammioissansa.

2. Sillä wanhurscat otetan pois onnettomudest ja jotca toimellisest waeldanet owat tulewat rauhaan ja lepäwät heidän cammioisans.

2. Sille ne Wanhurskat poisotetan Onnettomudhest/ ia ne iotca toimelisesta waeldanuet ouat/ Rauhaan tuleuat ia lepeuet heiden Cammioisans. (Sillä ne wanhurskaat poisotetaan onnettomuudesta/ ja ne jotka toimellisesti waeltaneet owat/ Rauhaan tulewat ja lepääwät heidän kammioissansa.)

2 He enters into peace. They rest in their beds, each one who walks in his uprightness.

2. He shall enter into peace: they shall rest in their beds, each one walking in his uprightness.

2. De gaa ind til Fred, de hvile i deres Sovekamre, hver den, som vandrer ret for sig.

2. Och de som redeliga för sig vandrat hafva, komma till frid, och hvilas uti deras kamrar.

2. Ta lähhäb rahhoga; nemmad hingawad omma wodide sees: iggaüks, kes otsekohhe Jummala ees ellab .

2. ir eina ramybėn. Kas elgiasi dorai, ilsėsis savo guoliuose.

2. und die richtig vor sich gewandelt haben, kommen zum Frieden und ruhen in ihren Kammern.

2. Il entre dans la paix. Ils se reposent sur leurs couches, ceux qui ont marché dans le droit chemin.

2. Vendrá la paz, descansarán sobre sus camas todos los que andan delante de él.

2 Hij zal ingaan in den vrede; zij zullen rusten op hun slaapsteden, een iegelijk, die in zijn oprechtheid gewandeld heeft.

2. Że wschodzi do pokoju, a odpoczywa na łożu swojem, ktokolwiek chodzi w uprzejmości.

2. Bemegy békességbe, nyugosznak ágyaikon, a kik egyenes útaikon [2†] járának.

2 Он отходит к миру; ходящие прямым путем будутпокоиться на ложах своих.

2. Він відходить туди, де впокій; всї, що ходять правою дорогою, спочнуть спокійно на ложах своїх.

3. Mutta te tulkaa tänne, te velhottaren lapset, te avionrikkojamiehen ja porttovaimon sikiöt.

3. Tulkaat tänne edes, te noitain lapset, te huorintekiäin ja porttoin siemenet.

3. TUlcat tänne edes te noitain lapset te huorintekiäin ja porttoin siemenet kenengä cansa te nyt tahdotta iloita hecumasa?

3 But draw near here, you* sons of the sorceress, the seed of the adulterer and the prostitute.

3. But draw near hither, ye sons of the sorceress, the seed of the adulterer and the whore.

3. Men I, kommer hid, I Troldkvindens Børn, du Horkarlens og Horkvindens Yngel!

3. Kommer härfram, I trollkonobarn, I horkarlars och horors säd.

3. Agga teie, tulge seie liggi, teie pilwest-lausuja naese lapsed, selle abbiellorikkuja suggu, kes hora tööd teeb.

3. ‘‘Jūs, kerėtojos sūnūs, svetimautojo ir paleistuvės palikuonys, ateikite ir klausykite!

3. Und ihr, kommt herzu, ihr Kinder der Tagewählerin, ihr Same des Ehebrechers und der Hure!

3. Mais vous, approchez ici, enfants de la devineresse, race de l'adultère et de la prostituée!

3. Y vosotros, llegáos acá, hijos de la agorera: generación de adúltero y de fornicaria.

3 Doch nadert gijlieden hier toe, gij kinderen der guichelares! gij overspelig zaad, en gij, die hoererij bedrijft!

3. Ale wy sami przystąpcie, synowie czarownicy, nasienie cudzołożnika i wszetecznicy!

3. És ti közelgjetek ide, szemfényvesztő fiai, paráznának [3†] magva, a ki paráználkodol.

3 Но приблизьтесь сюда вы, сыновья чародейки, семя прелюбодея иблудницы!

3. Приступіте ж, ви, до мене, дїти чарівницї; ви, кодло перелюбників та блудниць!

4. Kenellä te iloanne pidätte? Kenelle avaatte suunne ammolleen ja kieltä pitkälle pistätte? Ettekö te ole rikoksen lapsia, valheen sikiöitä?

4. Kenenkä kanssa te nyt tahdotte iloita hekumassa? Kenenkä päälle te nyt tahdotte suutanne irvistellä, ja kieltänne pistää? Ettekö te ole rikoksen lapset ja väärä siemen?

4. Kenengä päälle te nyt tahdotta suutan irwitellä ja kieldän pistä? Ettäkö te ole ricoxen lapset ja wäärä siemen?

4 Against whom do you* sport yourselves, against whom you* make a wide mouth and put out the tongue? Are you* not children of transgression, a seed of falsehood,

4. Against whom do ye sport yourselves? against whom make ye a wide mouth, and draw out the tongue? are ye not children of transgression, a seed of falsehood,

4. Over hvem gøre I eder lystige? ad hvem vrænge I Mund og række Tungen langt ud ere I ikke Overtrædelsens Børn, Løgnens Sæd?

4. Med hvem viljen I nu hafva edra lust? Öfver hvem viljen I nu gapa med munnenom, och räcka ut tungona? Ären I icke öfverträdelsens barn och en falsk säd?

4. Kelle wasto tunnete teie römo. kelle wasto ammutate teie suud, ja nälpate keelt? eks teie olle ülleastmisse lapsed, walskusse suggu?

4. Iš ko jūs tyčiojatės? Kam rodote liežuvį? Argi jūs ne nusikaltėlių vaikai, melagių palikuonys?

4. An wem wollt ihr nun eure Lust haben? Über wen wollt ihr nun das Maul aufsperren und die Zunge herausrecken? Seid ihr nicht die Kinder der Übertretung und ein falscher Same,

4. De qui est-ce que vous vous moquez? Contre qui ouvrez-vous une large bouche, et tirez-vous la langue? N'êtes-vous pas des enfants de rébellion, une race de mensonge;

4. ¿De quién escarnecisteis? ¿Contra quién ensanchasteis la boca, y alongasteis la lengua? ¿Vosotros no sois hijos rebeldes, simiente mentirosa?

4 Over wien maakt gij u lustig, over wien spert gij den mond wijd open en steekt de tong lang uit? Zijt gij niet kinderen der overtreding, een zaad der valsheid?

4. Nad kimże się cieszycie? przeciwko komuż rozdzieracie gębę, i wywieszacie język? Izali nie jesteście synowie nierządu, nasienie kłamliwe?

4. Ki felett örvendeztek? Ki ellen tátjátok fel szátokat és öltitek ki nyelveteket? nem ti vagytok-é a bűn gyermekei, a hazugságnak [4†] magva?

4 Над кем вы глумитесь? против кого расширяете рот, высовываете язык?не дети ли вы преступления, семя лжи,

4. Із кого ви глузуєте? проти кого роззївлюєте роти, висолоплюєте язики? чи ви ж не зрадливі дїти, чи не кодло ложі?

5. Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa, jokaisen vihreän puun alla, te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa, kallionrotkoissa!

5. Te jotka olette hempeät epäjumaliin kaikkein viheriäisten puiden alla, ja teurastatte lapsia ojain tykönä vuorten alla.

5. te jotca oletta hembet epäjumalijn caickein wiherjästen puiden alla ja teurastatte lapsia ojain tykönä wuorten alla.

5 you* who inflame yourselves among the oaks, under every green tree, who kill the children in the valleys, under the clefts of the rocks?

5. Enflaming yourselves with idols under every green tree, slaying the children in the valleys under the clifts of the rocks?

5. I, som ere optændte af Brynde for Afguderne, under hvert grønt Træ, I, som slagte Børnene i Dalene, i Kløfterne under Stenklipperne!

5. I som så hete ären till afgudar under all grön trä, och slagten barn vid bäckerna under bergen.

5. Teie! kes woörad jummalad ni wägga armatsete igga halja pu al, ja tappate lapsed jöggede sees, kaljude ninnade al.

5. Jūs degate aistra stabams po lapuotais medžiais; žudote kūdikius paupiuose, uolų plyšiuose.

5. die ihr in der Brunst zu den Götzen lauft unter alle grünen Bäume und schlachtet die Kinder an den Bächen, unter den Felsklippen?

5. S'échauffant auprès des chênes, sous tout arbre vert; égorgeant les enfants dans les vallons, sous les cavités des rochers?

5. ¿Qué os calentáis con los alcornoques debajo de todo árbol sombrío? ¿qué sacrificáis los hijos en los valles debajo de los peñascos?

5 Die hittig zijt in de eikenbossen, onder allen groenen boom; slachtende de kinderen aan de beken, onder de hoeken der steenrotsen.

5. Którzy nierząd płodzicie w gajach pod każdem drzewem zielonem zabijając synów swych przy potokach, pod wysokiemi skałami.

5. A kik lángoltok a bálványokért minden [5†] zöld fa alatt, [6†] megöltök gyermekeket a völgyekben, a hegyek hasadékai alatt.

5 разжигаемые похотью к идолам под каждым ветвистым деревом, заколающие детей при ручьях, между расселинами скал?

5. Ви, що в блудї з ідолами потопаєте під кожним деревом розлогим, і бовванам дїти заколюєте понад водою та під скелями щілястими?

6. Laakson sileät paadet ovat sinun osasi, siinä se on, sinun arpasi; niille sinä olet juomauhrit vuodattanut, ruokauhrit uhrannut. Siihenkö minä tyytyisin!

6. Sinun menos on sileiden kivien seassa, ojissa, ne ovat sinun osas; niille sinä vuodatat juomauhris, kuin sinä ruokauhria uhraat: pitäiskö minun siihen mielistymän?

6. Sinun menos on sileitten kiwein cansa ojisa ne owat sinun osas nijlle sinä wuodatat sinun juomauhris cuins ruocauhria uhrat pidäiskö minun sijhen mielistymän?

6 Among the smooth (stones) of the valley is your portion. They, they are your lot, even to them you have poured a drink offering; you have offered an oblation. Shall I be appeased for these things?

6. Among the smooth stones of the stream is thy portion; they, they are thy lot: even to them hast thou poured a drink offering, thou hast offered a meat offering. Should I receive comfort in these?

6. Din Del, er Dalens glatte Stene, de, de ere i din Lod, ja, for dem udgød du Drikofre, du ofrede dem Madoffer; skulde jeg, berolige mig over disse Ting?

6. Ditt väsende är med de släta stenar i bäckenom; de äro din del, dem utgjuter du ditt dryckoffer, då du spisoffer offrar. Skulle jag dertill lust hafva?

6. Jöggede libbedatte kiwwide seas on so ossa; need, need on sinno liisko ossa: neile olled sa ka joma-ohwri wäljawallanud ja roa-ohwri winud. Kas ma sepärrast peaksin ennast laskma trööstida?

6. Jūsų dalis tarp glotnių upelio akmenėlių; toks jūsų likimas; stabams jūs aukojate gėrimus ir duonos auką. Argi Aš turėčiau tai pakęsti?

6. Dein Wesen ist an den glatten Bachsteinen, die sind dein Teil; ihnen schüttest du dein Trankopfer, da du Speisopfer opferst. Sollte ich mich darüber trösten?

6. Les pierres polies des torrents sont ton partage; voilà, voilà ton lot; c'est aussi à elles que tu fais des libations, que tu présentes l'offrande; pourrai-je me résigner à cela?

6. En las polidas peñas del valle es tu parte: estas, estas son tu suerte. A estas también derramaste derramadura, ofreciste presente. ¿No me tengo de vengar de estas cosas?

6 Aan de gladde stenen der beken is uw deel, die, die zijn uw lot; ook stort gij denzelven drankoffer uit, gij offert hun spijsoffer; zou Ik Mij over deze dingen troosten laten?

6. Między gładkim kamieniem potokowym jest dział twój. Cić są, ci losem twoim, na które też wylewasz ofiarę mokrą, a ofiarujesz ofiarę śniedną, i w temże bym się Ja kochał?

6. A folyónak sima köveiben van örökséged; azok, azok a te részed, töltöttél nékik italáldozatot is, vivél ételáldozatot és én jó néven vegyem-é [7†] ezeket?

6 В гладких камнях ручьев доля твоя; они, они жребий твой; им ты делаешь возлияние иприносишь жертвы: могу ли Я быть доволен этим?

6. В гладких каменюках над бурчаками твоя роскіш; вони - вони твоє щастє; їм то ти приносиш жертви ливні і другі жертви; чи менї ж за се не гнївитись?

7. Korkealle ja valtavalle vuorelle sinä valmistit vuoteesi; sinne sinä myös nousit teurasuhria uhraamaan.

7. Sinä teet vuotees korkialle jyrkälle vuorelle, ja menet myös itse sinne ylös uhria uhraamaan.

7. Sinä teet sinun wuotes corkialle jyrkälle wuorelle ja menet myös idze sinne ylös uhraman.

7 Upon a high and lofty mountain you have set your bed. You also went up there to offer sacrifice.

7. Upon a lofty and high mountain hast thou set thy bed: even thither wentest thou up to offer sacrifice.

7. Du redte dit Leje paa et højt og ophøjet Bjerg; ogsaa der gik du op til at slagte Slagtoffer?

7. Du gör dina säng på ett högt resigt berg, och går desslikes sjelf ditupp till att offra.

7. Sa panned omma wodi körge ja üllema mäe peäle, senna lähhäd sa ka ülles tappa-ohwrid tapma.

7. Kalnuose patiesęs savo guolį, tu eini aukoti aukų.

7. Du machst dein Lager auf einem hohen, erhabenen Berg und gehst daselbst auch hinauf, zu opfern.

7. Tu places ta couche sur une montagne haute et élevée, et tu montes là pour sacrifier.

7. Sobre el monte alto y enhiesto pusiste tu cama: allí también subiste a sacrificar sacrificio.

7 Gij stelt uw leger op een hogen en verhevenen berg; ook klimt gij derwaarts op, om slachtoffer te offeren.

7. Na górze wysokiej i wyniosłej postawiłeś łoże twoje, a tam wstępujesz ku sprawowaniu ofiar.

7. Magas és felemelkedett hegyen helyezted ágyadat, [8†] fel is menél oda áldozni áldozatot.

7 На высокой и выдающейся горе ты ставишь ложе твое и туда восходишь приносить жертву.

7. На високій та видній горі своє ти поставляєш ложе, й туди підходиш приносити жертву.

8. Oven ja pihtipielen taakse sinä panit omat merkkisi. Sillä minusta luopuen sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi, teit sen tilavaksi; sinä sovit kaupoista heidän kanssaan, makasit heidän kanssaan mielelläsi, näit heidän häpynsä.

8. Oven ja pihtipielen taa panet sinä muistos; sillä sinä vierität sinus pois minun tyköäni, menet ylös, ja levität vuotees, ja kiinnität itses heihin; sinä rakastat heidän vuodettansa, kussa ikänä sinä heidät näet.

8. Owen taa ja pihtipielen panet sinä sinun muistos: sillä sinä wierität sinus minun tygöni menet ylös ja lewität sinun wuotes ja kijnnität idzes heihin sinä racastat heidän wuodettans cusa ikänäns sinä heidän näet.

8 And behind the doors and the posts you have set up your memorial. For you have uncovered (yourself) to another than me and have gone up. You have enlarged your bed and made you a covenant with them. You loved their bed where you saw it.

8. Behind the doors also and the posts hast thou set up thy remembrance: for thou hast discovered thyself to another than me, and art gone up; thou hast enlarged thy bed, and made thee a covenant with them; thou lovedst their bed where thou sawest it.

8. Og du satte dit Mindetegn bag Døren og Dørstolpen; thi bortvendt fra mig blottede du dig og gik op; du udvidede dit Leje og indlod dig i Pagt med dem; du elskede deres Leje paa hver Plads, du saa dem.

8. Och bak dörrena och dörrträn sätter du din åminnelse; ty du välter dig ifrå mig, och går upp, och utvidgar dina säng, och förbinder dig med dem; du älskar deras säng, ehvar du ser dem.

8. Ka ukse ja posti tahha panned sa omma ebbausso mällestust; sest sa olled minnust lahkudes ennast allasti teinud, ja ülles astunud: sa olled omma wodi laiemaks teinud, ja seädust teinud monnega nende seast; sa armastad maggamist nende jures, sa olled asset ärra katsunud.

8. Ant durų staktų tu pasidarei sau ženklą. Nudengusi ir praplatinusi lovą, tu palikai mane; susitarus su jais, pamėgai jų lovą.

8. Und hinter die Tür und den Pfosten setzest du dein Denkmal. Denn du wendest dich von mir und gehst hinauf und machst dein Lager weit und verbindest dich mit ihnen; du liebst ihr Lager, wo du sie ersiehst.

8. Tu places ton mémorial derrière la porte et le linteau; car tu me quittes pour te découvrir et pour monter là; tu élargis ton lit, et c'est avec ceux-là que tu t'allies; tu aimes leur commerce, tu te choisis une place.

8. Y tras la puerta y el lumbral pusiste tu memorial; porque a otro que a mí te descubriste; y subiste, y ensanchaste tu cama, e hiciste con ellos alianza: amaste su cama donde quiera que veías.

8 En achter de deur en posten zet gij uw gedenkteken; want van Mij wijkende ontdekt gij u, en klimt op; gij maakt uw leger wijd, en maakt u een verbond met enigen uit dezelve, gij hebt hun leger lief in elke plaats, die gij ziet.

8. A za drzwiami i za podwojem położyłaś pamiątkę twoję, gdyż odemnie odchodząc odkrywasz się, a wstąpiwszy rozszerzasz łoże swe, czyniąc je przestworniejsze, niżeli poganie; umiłowałaś łoże ich, gdziekolwiek miejsce upatrzysz.

8. Az ajtó és ajtófél mögé tetted bálványjeleidet, és tőlem eltávozván, fölfedted ágyadat, fölmentél rá, és megszélesítéd, és szövetséget szerzél velök, szeretted ágyukat, a merre csak láttad.

8 За дверью также и за косяками ставишь памяти твои; ибо, отвратившись от Меня, ты обнажаешься и восходишь; распространяешь ложе твое и договариваешься с теми из них, с которыми любишь лежать, высматриваешь место.

8. За дверима й за лутками ставиш памятники-ідоли свої; одвернувшись від мене, ти обнажуєшся й підходиш; розстелюєш постїль, вишукуєш місце, змовляєшся з тими, котрі тобі любі.

9. Sinä kuljit kuninkaan tykö öljyinesi, runsaine voiteinesi; sinä lähetit sanansaattajasi kauas, laskeuduit alas tuonelaan asti.

9. Sinä menet kuninkaan tykö öljyllä, ja sinulla on moninaiset voiteet: ja lähetät sanas saattajat kauvas, ja olet alennettu hamaan helvettiin.

9. Sinä menet Cuinngan tygö öljyllä ja sinulla on moninaiset woitet ja lähetät sanas saattajat cauwas ja olet alettu haman helwettin.

9 And you went to the king with oil and increased your perfumes and sent your ambassadors far off and debased yourself even to Sheol.

9. And thou wentest to the king with ointment, and didst increase thy perfumes, and didst send thy messengers far off, and didst debase thyself even unto hell.

9. Og salvet med Olie saa du hen til Kongen og formerede dine vellugtende Salver; og du sendte dine Bud langvejs hen og steg dybt ned indtil Dødsriget.

9. Du far till Konungen med oljo, och hafver mångahanda krydder, och sänder din bådskap långväga, och äst förnedrad allt intill helvetet.

9. Ja tulled kunninga ette ölliga, ja walmistad paljo kallid rohtusid, ja läkkitad ommad Kässud kaugele male, ja allandad ennast pörgoni.

9. Tu pasitepusi išėjai pas karalių; savo pasiuntinius pasiuntei toli, kritai iki pragaro.

9. Du ziehst mit Öl zum König und machst viel deiner Würze und sendest deine Botschaft in die Ferne und bist erniedrigt bis zur Hölle.

9. Tu te rends auprès du roi avec de l'huile, et tu multiplies les parfums; tu envoies tes messagers bien loin, et tu les fais descendre jusqu'au séjour des morts.

9. Y fuiste al rey con óleo, y multiplicaste tus olores: y enviaste tus embajadores léjos, y abatístete hasta el profundo.

9 En gij trekt met olie tot den koning, en gij vermenigvuldigt uw welriekende zalven; en gij zendt uw gezanten verre weg, en vernedert u tot de hel toe.

9. Chodzisz i do króla, z olejkiem i z rozmaitemi wonnemi maściami twemi; posyłasz bowiem posłów swych daleko, a poniżasz się aż do grobu.

9. És menél a királyhoz olajjal, és megsokasítád keneteidet, és elküldéd követeidet messze földre, és megaláztad magadat [9†] a sírig.

9 Ты ходила также к царю с благовонною мастью и умножила масти твои, и далеко посылала послов твоих, и унижалась до преисподней.

9. Ти ходила й до царя з пахущими мастьми, та все їх намножувала; ще ж слала й посли в краї далекі, та понижувалась як найглибше.

10. Sinä väsyit matkasi pituudesta, et kuitenkaan sanonut: Turha vaiva! Sinä sait elpynyttä voimaa, sentähden et heikoksi käynyt.

10. Sinä vaivasit itsiäs monissa teissä, ja et sanonut: minä suutun; vaan ettäs löydät sinun kätes elämän, sentähden et sinä väsy.

10. Sinä waiwaisit idzes monisa teisäs ja et sanonut: lepä wähäkin. Waan ettäs löydät sinun kätes elämän et sinä wäsy.

10 You were wearied with the length of your way, yet you did not say, It is in vain. You found a quickening of your strength, therefore you were not faint.

10. Thou art wearied in the greatness of thy way; yet saidst thou not, There is no hope: thou hast found the life of thine hand; therefore thou wast not grieved.

10. Formedelst din lange Vej er du bleven træt; dog sagde du ikke: "Jeg giver tabt!" du fandt Liv i din Haand, derfor blev du ikke syg.

10. Du mödde dig uti dina många vägar, och sade icke: Hvila dig något litet; utan efter du finner dine hands lefverne, varder du intet trött.

10. Sa olled ärrawässinud omma mitmesugguse tee läbbi, ei sa ütle mitte: Se on raiskus; sa olled ello leidnud omma kätte töle , sepärrast ep olle sa mitte ärratüddind.

10. Tu pavargai besiblaškydama, bet nesakei: ‘Nėra vilties’. Tu pamėgai tokį gyvenimą ir taip toliau darei.

10. Du zerarbeitest dich in der Menge deiner Wege und sprichst nicht: Ich lasse es; sondern weil du Leben findest in deiner Hand, wirst du nicht müde.

10. Tu te fatigues par la longueur du chemin; tu ne dis pas: C'est en vain! Tu trouves encore en ta main de la vigueur; c'est pourquoi tu ne t'abats point.

10. En la multitud de tus caminos te cansaste, y no dijiste: No hay remedio: hallaste lo que buscabas; por tanto no te arrepentiste.

10 Gij zijt vermoeid door uw grote reis, maar gij zegt niet: Het is buiten hoop; gij hebt het leven uwer hand gevonden, daarom wordt gij niet ziek.

10. Mnóstwem dróg swoich spracowałaś się, a nie mówisz: Daremnać to. Znalazłaś pomoc ręce swojej, dlategoś nie zemdlała.

10. Nagy útadon megfáradál, és még sem mondád: mind hasztalan! erőd megújulását érezéd, így nem levél beteg!

10 От долгого пути твоего утомлялась, но не говорила: „надежда потеряна!"; все еще находила живость в руке твоей, и потому не чувствовала ослабления.

10. Утомлялась, блукаючи дорогами твоїми, та не сказала собі: "пуста надїя!" ти все ще знаходила силу в руцї своїй, і не впадала на силах.

11. Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, koska vilpistelit etkä minua muistanut, et minusta välittänyt? Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti, ja niin et sinä minua pelkää?

11. Ketäs kartat ja pelkäät? ettäs valheessa olet, ja et muista minua, etkä johdata mielees; luuletkos minun ijäti olevan ääneti, ettes minua ensinkään pelkää?

11. Kenengäs tähden olet nijn suruisas ja pelkät? ettäs cuitengin walhes olet ja et muista minua etkä johdata sitä mielees: luuletcos minun jocapaicas olewan äneti ettes minua ensingän pelkä?

11 And of whom have you been afraid and in fear, that you lie and have not remembered me, nor laid it to your heart? Have I not held my peace even of long time and you do not fear me?

11. And of whom hast thou been afraid or feared, that thou hast lied, and hast not remembered me, nor laid it to thy heart? have not I held my peace even of old, and thou fearest me not?

11. Og for hvem har du været bange og frygtet, saa at du vil lyve? men mig kommer du ikke i Hu og lægger det ikke paa dit Hjerte! mon ikke jeg har tiet og det fra fordums Tid af men mig vil du ikke frygte!

11. För hvem äst du så bekymrad och fruktar dig? Efter du dock far med lögn, och kommer intet mig ihåg, och lägger det intet på hjertat; menar du, att jag skall allstädes tiga, att du så platt intet fruktar mig?

11. Ja kelle pärrast olled sa murres ja kardad? et sa walletad, ja ei mötle minno peäle, egga panne sedda omma süddamesse: eks minna olle waigistand waenlasi , ja sedda ammust aiast, ja sa ei karda mind mitte?

11. Ko tu bijojai, kad melavai ir neprisiminei manęs, ir neėmei į širdį? Ar ne dėl to, kad taip ilgai tylėjau, tu lioveisi manęs bijoti?

11. Vor wem bist du so in Sorge und fürchtest dich also, daß du mit Lügen umgehst und denkst an mich nicht und nimmst es nicht zu Herzen? Meinst du, ich werde allewege schweigen, daß du mich so gar nicht fürchtest?

11. Qui donc as-tu craint et redouté, pour être infidèle, pour ne pas te souvenir ni te soucier de moi? Je me taisais, n'est-ce pas? et depuis longtemps; c'est pourquoi tu ne me crains plus?

11. ¿Y a quién reverenciaste y temiste? ¿Por qué mientes? que no te has acordado de mí, ni te vino al pensamiento. ¿No he yo disimulado, y nunca me has temido?

11 Maar voor wien hebt gij geschroomd of gevreesd? Want gij hebt gelogen, en zijt Mijner niet gedachtig geweest, gij hebt Mij op uw hart niet gelegd; is het niet, om dat Ik zwijg, en dat van ouds af, en gij vreest Mij niet?

11. Kogożeś się obawiała i lękała, iżeś kłamała? Na mięś nie pomniała, aniś tego przypuściła do serca swego: dlategoż to, żem Ja milczał, a to z dawna, nie boisz się mnie?

11. Kitől féltél és rettegtél, hogy hazudtál és rólam meg nem emlékezél, szívedre sem vevéd? vagy azért nem félsz engem, hogy hallgatok már régtől fogva?

11 Кого же ты испугалась и устрашилась, что сделалась неверною и Меня перестала помнить и хранить в твоем сердце? не от того ли, что Я молчал, и притом долго, ты перестала бояться Меня?

11. Кого ж се злякалась ти, хто се тобі таким страшним здавався, що ти менї невірною зробилась, не думала про мене та й перестала носити в твойму серцї? Невже ж перестала ти боятись мене тому, що я довго мовчав?

12. Mutta minä ilmoitan, mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi; ne eivät sinua auta.

12. Minä ilmoitan sinun vanhurskautes, ja sinun tekos: ja ne ei sinua pidä hyödyttämän.

12. Minä ilmoitan sinun wanhurscaudes ja ei sinun tecos pidä mihingän tarpexi tuleman.

12. MIne tadhon sinun Wanhurskaudhes ilmoitta/ ia eipe sinun Tecos pidhe mihingen tarpexi tuleman. (Minä tahdon sinun wanhurskautesi ilmoittaa/ ja eipä sinun tekosi pidä mihinkään tarpeeksi tuleman.)

12 I will declare your righteousness. And as for your works, they will not profit you.

12. I will declare thy righteousness, and thy works; for they shall not profit thee.

12. Jeg vil kundgøre din Retfærdighed og dine Gerninger, og de skulle ikke gavne dig.

12. Men jag skall uppenbara dina rättfärdighet och din verk, att de dig intet nyttig vara skola.

12. Minna tahhan ülleskulutada so öigust, ja sinno teud, et need sulle ei pea kasso saatma.

12. Aš paskelbsiu tavo teisumą ir tavo darbus; jie tau nebus naudingi.

12. Ich will aber deine Gerechtigkeit anzeigen und deine Werke, daß sie dir nichts nütze sein sollen.

12. Je ferai connaître ta justice, et tes œuvres, qui ne te profiteront pas.

12. Yo publicaré tu justicia y tus obras, que no te aprovecharán.

12 Ik zal uw gerechtigheid bekend maken, en uw werken, dat zij u geen nut doen zullen.

12. Ja opowiem sprawiedliwość twoję i sprawy twoje, któreć nic nie pomogą.

12. Én jelentem meg igazságodat, és csinálmányaid nem használnak néked.

12 Я покажу правду твою и дела твои, – и они будут не в пользу тебе.

12. О, я покажу праведність твою і вчинки твої, та вони не вийдуть у користь тобі.

13. Kun sinä huudat, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Mutta tuuli vie ne kaikki, henkäys ottaa ne pois. Mutta joka minuun turvaa, se perii maan ja ottaa omaksensa minun pyhän vuoreni.

13. Kuin sinä huudat, niin auttakoon sinun joukkos sinua; mutta tuulen pitää heidät kaikki viemän pois, ja turhuuden pitää ne ottaman pois; mutta joka minuun uskaltaa, hänen pitää maan perimän ja omistaman minun pyhän vuoreni,

13. Cosca sinä huudat nijn auttacon sinun jouckos sinua mutta tuulen pitä heidän caicki wiemän pois ja turhuden pitä ne ottaman pois.

13. Coskas hwdhat/ nin auttacan sinun Jouckos sinua/ Mutta Twlen pite ne caiki poiswiemen/ ia turhuden pite heite poisottaman. (Koskas huudat/ niin auttakaan sinun joukkosi sinua/ Mutta tuulen pitää ne kaikki poiswiemän/ ja turhuuden pitää heitä poisottaman.)

13 When you cry, let those whom you have gathered deliver you. But the wind will take them; a breath will carry them all away. But he who takes refuge in me will possess the land and will inherit my holy mountain.

13. When thou criest, let thy companies deliver thee; but the wind shall carry them all away; vanity shall take them: but he that putteth his trust in me shall possess the land, and shall inherit my holy mountain;

13. Naar du raaber, da lad dine Skarer redde dig! men Vejret skal løfte dem alle sammen op, et Vindpust skal tage dem bort; men den, som forlader sig paa mig, skal arve Landet og eje mit hellige Bjerg.

13. Då du ropandes varder, så låt ditt sällskap hjelpa dig; men vädret skall alla föra dem bort, och fåfängelighet skall taga dem bort. Men den som tröster uppå mig, han skall ärfva landet, och besitta mitt helga berg;

13. Kui sa kissendad, siis peästko sind so jummalatte koggo; agga tuul wiib ja tühhi wöttab neid keik ärra. Agga kes minno jure kippub, se peab Maad pärris-ossaks sama, ja mo pühha mäe pärrima.

13. Kai tu šauksi, tegelbsti tave tavo surinktieji. Vėjo dvelkimas juos visus nuneš. O kas pasitiki manimi, tas gaus žemę ir paveldės mano šventąjį kalną’‘.

13. Wenn du rufen wirst, so laß dir deine Götzenhaufen helfen; aber der Wind wird sie alle wegführen, und wie ein Hauch sie wegnehmen. Aber wer auf mich traut, wird das Land erben und meinen heiligen Berg besitzen

13. Quand tu crieras, qu'ils te délivrent, les dieux que tu as amassés! Voici, le vent les enlèvera tous, un souffle les emportera. Mais celui qui se retire vers moi, héritera le pays, et possédera ma montagne sainte.

13. Cuando clamares, líbrente tus allegados: que a todos ellos llevará el viento, tomará la vanidad: mas el que en mí espera, tendrá la tierra por heredad, y poseerá el monte de mi santidad;

13 Wanneer gij roepen zult, zo laat die, die van u vergaderd zijn, u redden; doch de wind zal hen allen wegvoeren, de ijdelheid zal hen wegnemen. Maar die op Mij betrouwt, die zal het aardrijk erven, en Mijn heiligen berg erfelijk bezitten.

13. Gdy zawołasz, niech cię wybawi zgraja twoja; ale wszystkie one rozniesie wiatr, i pochwyci marność. Lecz ten, co we mnie ufa, odziedziczy ziemię, a posiądzie górę świętą moję.

13. Ha kiáltasz: szabadítson meg téged bálványid raja; mindnyájokat szél viszi el, lehelet kapja fel, és a ki bennem bízik, [10†] örökségül bírja a földet, és örökli szent hegyemet.

13 Когда ты будешь вопить, спасет ли тебя сборище твое?– всех их унесет ветер, развеет дуновение; а надеющийся на Меня наследует землю и будет владеть святою горою Моею.

13. Як ти заголосиш, - чи ж поможе тобі збір твій? - та ж їх усїх понесе вітер, розвіє подих його; хто ж покладає надїю на мене, той унаслїдує землю, й посяде сьвяту гору мою.

14. Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.

14. Ja saoman: tehkäät tietä, tehkää tietä, levittäkäät polku, sysätkäät loukkaukset minun kansani tieltä pois.

14. Mutta joca idzens minuun uscalda hän peri maan omista minun pyhän wuoreni ja sano: tehkät tietä tehkät tietä lewittäkät polcu sysätkät louckauxet minun Canssani tieldä pois.

14. Mutta ioca minun päleni vskalda/ se Maan peripi/ ia minun pyhen Woreni omistapi/ ia sanopi. * Techket tiete/ techket tiete/ Leuiteket polcu/ poissyseket ne louckauxet minun Canssani tielde. (Mutta joka minun päälleni uskaltaa/ se maan periipi/ ja minun pyhän wuoreni omistaapi/ ja sanoopi. Tehkäät tietä/ tehkäät tietä/ Lewittäkäät polku/ pois sysikää ne loukkaukset minun kansani tieltä.)

14 And he will say, Cast you* up, cast you* up, prepare the way. Take up the stumbling-block out of the way of my people.

14. And shall say, Cast ye up, cast ye up, prepare the way, take up the stumblingblock out of the way of my people.

14. Og man skal sige: Baner, baner, rydder Vejen, tager Stød bort af mit Folks Vej!

14. Och skall säga: Görer väg, görer väg, rödjer vägen; hafver bort det som hindrar af mins folks väg.

14. Ja temma ütleb: Parrandage, parrandage, walmistage teed, töstke kommistusse asjad ärra mo rahwa tee peält.

14. Ir sakys: ‘‘Nutieskite kelią, nutieskite kelią mano tautai ir pašalinkite kliūtis’‘.

14. und wird sagen: Machet Bahn, machet Bahn! räumet den Weg, hebet die Anstöße aus dem Wege meines Volkes!

14. Et l'on dira: Aplanissez, aplanissez, préparez le chemin! Enlevez tout obstacle du chemin de mon peuple!

14. Y dirá: Allanád, allanád: barréd el camino, quitád los tropiezos del camino de mi pueblo.

14 En men zal zeggen: Verhoogt de baan, verhoogt de baan, bereidt den weg, neemt den aanstoot uit den weg Mijns volks.

14. Bo rzeką: Wyrównajcie, wyrównajcie, zgotujcie drogę, uprzątnijcie zawady z drogi ludu mojego.

14. És szól egy szó: Töltsétek, töltsétek, készítsétek [11†] az útat, vegyetek el minden botránkozást népem útáról.

14 И сказал: поднимайте, поднимайте, ровняйте путь, убирайте преграду с пути народа Моего.

14. І сказав: Здіймайте, пробирайте, рівняйте дорогу, забірайте все спотичливе з дороги люду мого.

15. Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

15. Sillä näin sanoo korkia ja ylistetty, joka asuu ijankaikkisuudessa, ja jonka nimi on Pyhä: minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, ja niiden tykönä, joilla särjetty ja nöyrä henki on, että minä virvoittaisin nöyryytetyn hengen, ja saattaisin särjetyn sydämen eläväiseksi.

15. Sillä näin sano corkia ja ylistetty joca asu ijancaickisest ja jonga nimi on Pyhä. Minä asun corkeudes ja pyhydes ja nijden tykönä joilla särjetty ja nöyrä hengi on: että minä wirgotaisin nöyrytetyn hengen ja särjetyn sydämen.

15. Sille nein sanopi se Corkia ia Ylistetty/ ioca ijancaikisesta asupi/ ionga Nimi ombi pyhe. Mine quin asun corkiuxes ia Pyhydhes/ ia ninen tykene/ iotca serietylle ia neurelle Hengelle ouat. Sen päle ette mine wirghotaisin sen Neuritetyn Hengen/ ia sen Serietyn sydhemen. (Sillä näin sanoopi se korkea ja ylistetty/ joka iankaikkisesti asuupi/ jonka nimi ompi pyhä. Minä kuin asun korkeudessa ja pyhyydessä/ ja niiden tykönä/ jotka särjetyllä ja nöyrällä hengellä owat. Senpäälle että minä wirwoittaisin sen nöyrytetyn hengen/ ja sen särjetyn sydämen.)

15 For thus says the high and lofty One who inhabits eternity, whose name is Holy: I dwell in the high and holy place, also with him who is of a crushed and humble spirit, to revive the spirit of the humble and to revive the heart of the crushed.

15. For thus saith the high and lofty One that inhabiteth eternity, whose name is Holy; I dwell in the high and holy place, with him also that is of a contrite and humble spirit, to revive the spirit of the humble, and to revive the heart of the contrite ones.

15. Thi saa siger den Høje og Ophøjede, som bor Evigheden, og hvis Navn er helligt: Jeg bor i det høje og hellige, og hos den sønderknuste og i Aanden nedbejede for at gøre de nedbøjedes Aand levende og at gøre de søderknustes Hjerter levene.

15. Ty alltså säger den Höge och högt besittne, den evinnerliga bor, hvilkens Namn är heligt: Jag, som bor i höjdene, och i helgedomenom, och när dem som en förkrossad och ödmjuk anda hafva, på det jag skall vederqvicka de ödmjukades anda, och hela de förkrossades hjerta;

15. Sest nenda ütleb se körge ja üllem, kes iggaweste ellab, ja kelle nimmi pühha on: Ma ellan körges ja pühhas paikas , ja nende jures, kes röhhutud ja waimus allandlikkud on , et ma allandlikkude waimo ellawaks teen, ja nende süddame, kes röhhutud, ellawaks teen.

15. Taip sako Aukščiausiasis ir Prakilnusis, kuris gyvena amžinybėje, kurio vardas šventas: ‘‘Aš gyvenu aukštybėje ir šventoje vietoje su tais, kurie turi atgailaujančią ir nuolankią dvasią, kad atgaivinčiau nuolankiųjų dvasią ir atgailaujančiųjų širdį.

15. Denn also spricht der Hohe und Erhabene, der ewiglich wohnt, des Name heilig ist: Der ich in der Höhe und im Heiligtum wohne und bei denen, die zerschlagenen und demütigen Geistes sind, auf daß ich erquicke den Geist der Gedemütigten und das Herz der Zerschlagenen:

15. Car ainsi a dit le Très-Haut, qui habite une demeure éternelle, et dont le nom est saint: J'habite dans le lieu haut et saint, et avec l'homme abattu et humble d'esprit, pour ranimer l'esprit des humbles, pour ranimer le cœur de ceux qui sont abattus.

15. Porque así dijo el Alto y sublime, el que habita en eternidad, y cuyo nombre es el Santo: Que tengo por morada la altura y la santidad; y con el quebrantado y abatido de espíritu habito, para hacer vivir el espíritu de los abatidos, y para hacer vivir el corazón de los quebrantados.

15 Want alzo zegt de Hoge en Verhevene, Die in de eeuwigheid woont, en Wiens Naam heilig is: Ik woon in de hoogte en in het heilige, en bij dien, die van een verbrijzelden en nederigen geest is, opdat Ik levend make den geest der nederigen, en opdat Ik levend make het hart der verbrijzelden.

15. Bo tak mówi on najdostojniejszy i najwyższy, który mieszka w wieczności, a święte jest imię jego: Ja, który mieszkam na wysokości na miejscu świętem, mieszkam i z tym, który jest skruszonego i uniżonego ducha, ożywiając ducha pokornych, ożywiając serce skruszonych.

15. Mert így szól a magasságos és felséges, a ki örökké lakozik, és a kinek neve szent: Magasságban és szentségben lakom, de a megrontottal és alázatos [12†] szívűvel is, hogy megelevenítsem az alázatosok lelkét, és megelevenítsem a megtörtek szívét.

15 Ибо так говорит Высокий и Превознесенный, вечно Живущий, – Святый имя Его: Я живу на высоте небес и во святилище, и также с сокрушенными исмиренными духом, чтобы оживлять дух смиренных и оживлять сердцасокрушенных.

15. Так бо говорить високий, величній, вічно живущий, Сьвятий на імя: Я живу на висотах і в сьвятинї, та й з тими, в кого дух сокрушен, в кого серце смиренне, щоб оживляти духа смиренних і додавати життя серцям сокрушених.

16. Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen.

16. Sillä en minä ijäti tahdo riidellä, enkä vihastua ijankaikkisesti; vaan minun kasvoistani on henki lähtevä, ja minä teen hengen.

16. En minä ijäti tahdo rijdellä engä wihastu ijancaickisest waan minun caswostani on hengi lähtewä ja minä teen hengen.

16. Em mine ijeti tadho ridhellä/ ia enge ijancaikisesta wihastu/ Waan minun Casuostani pite yxi Hengi vloslectemen/ ia mine tadhon puhalluxen tädhe. (En minä iäti tahdo riidellä/ ja enkä iankaikkisesti wihastu/ Waan minun kaswostani pitää yksi henki uloslähtemän/ ja minä tahdon puhalluksen tehdä.)

16 For I will not contend everlasting, nor will I always be angry, for the spirit would faint before me and the souls that I have made.

16. For I will not contend for ever, neither will I be always wroth: for the spirit should fail before me, and the souls which I have made.

16. Thi jeg vil ikke trætte evindelig og ikke være vred i Evighed; thi ellers maatte Aanden og de Sjæle, som jeg har skabt, forsmægte for mit Ansigt.

16. Jag vill icke träta evinnerliga, och icke vred vara i evig tid; utan en Ande skall blåsa ifrå mitt ansigte, och jag skall göra lif.

16. Sest ma ei tahha iggaweste waidelda, egga ikka wägga wihhane olla: sest waim nörgeks ärra mo palle eest, ja need hinged, mis minna ollen teinud.

16. Aš neamžinai bylinėsiuos ir nevisada rūstausiu, nes tada gyvybės dvasia, kurią Aš įkvėpiau, sunyktų.

16. Ich will nicht immerdar hadern und nicht ewiglich zürnen; sondern es soll von meinem Angesicht ein Geist wehen, und ich will Odem machen.

16. Car je ne contesterai pas toujours, et je ne serai pas indigné à jamais; car l'esprit défaillirait devant ma face, et les âmes que j'ai créées.

16. Porque no tengo de contender para siempre, ni para siempre me tengo de enojar; porque el espíritu por mí fué vestido, y yo hice las almas.

16 Want Ik zal niet eeuwiglijk twisten, en Ik zal niet geduriglijk verbolgen zijn; want de geest zou van voor Mijn aangezicht overstelpt worden, en de zielen, die Ik gemaakt heb.

16. Nie będę się zaiste na wieki wadził, ani się wiecznie gniewał; boćby duch przed obliczem mojem zemdlał, i dusze, którem Ja uczynił.

16. Mert nem örökké [13†] perlek, és nem mindenha haragszom, mert a lélek előttem megepedne, és a leheletek, a kiket én teremtettem.

16 Ибо не вечно буду Я вести тяжбу ине до конца гневаться; иначе изнеможет предо Мною дух и всякое дыхание, Мною сотворенное.

16. Не до віку ж бо я судитись буду, не вічно гнївитись, бо знемігся б передо мною дух і всяка душа, що я сотворив.

17. Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä.

17. Minä olin vihainen heidän ahneutensa vääryyden tähden, ja löin heitä, lymytin itseni ja närkästyin; silloin he menivät eksyksissä oman sydämensä tiellä.

17. Minä olin wihainen heidän ahneudens wäärydest ja löin heitä lymytin idzeni ja närkästyin. Silloin he menit exyxis heidän oman sydämens tiellä.

17. Mine olin wihainen ylitze heiden Ahneudhens wärydhen/ ia löin heite/ lymitin itzeni ia närkestyn. Silloin he menit exyueisse/ heiden oman sydhemens tiesse. (Minä olin wihainen ylitse heidän ahneutensa wääryyden/ ja löin heitä/ lymytin itseni ja närkästyin. Silloin he menit eksyksissä/ heidän oman sydämensä tiessä.)

17 For the iniquity of his covetousness I was angry and killed* him. I hid (my face) and was angry and he went on backsliding in the way of his heart.

17. For the iniquity of his covetousness was I wroth, and smote him: I hid me, and was wroth, and he went on frowardly in the way of his heart.

17. For hans Gerrigheds Synd var jeg vred og slog ham, jeg skjulte mig i Vrede; men han vendte sig bort og gik sit Hjertes Vej.

17. Jag var vred uppå deras girighets odygd, och slog dem; fördöljde mig, och var vred. Då gingo de hit och dit uti deras hjertas väg.

17. Temma üllekohtuse ahnusse pärrast ollen ma wägga wihhane olnud, ja tedda peksnud, ma läksin warjule ja ollin wägga wihhane; ja temma läks ikka taggasi omma süddame tee peäl.

17. Aš užsirūstinau dėl nuodėmingo tautos godumo, smogiau jai ir savo veidą paslėpiau, bet ji ėjo toliau klaidingu savo širdies keliu.

17. Ich war zornig über die Untugend ihres Geizes und schlug sie, verbarg mich und zürnte; da gingen sie hin und her im Wege ihres Herzens.

17. A cause de l'iniquité de ses gains, je me suis indigné et j'ai frappé; j'ai caché ma face, et je me suis indigné; et le rebelle a suivi le chemin de son cœur.

17. Por la iniquidad de su codicia me enojé, y le herí: escondí mí rostro, y me ensañé; y fué el rebelde por el camino de su corazón.

17 Ik was verbolgen over de ongerechtigheid hunner gierigheid, en sloeg hen; Ik verborg Mij, en was verbolgen; evenwel gingen zij afkerig henen in den weg huns harten.

17. Dla nieprawości łakomstwa jego rozgniewałem się, a uderzyłem go; ukryłem się, a rozgniewałem się, przeto, że odpornym będąc, poszedł drogą serca swego.

17. Mert a telhetetlenségnek [14†] vétkéért haragudtam meg, és megvertem őt, elrejtém magamat és megharagudtam; és ő elfordulva, szíve útjában járt.

17 За грех корыстолюбия его Я гневался и поражал его, скрывал лицеи негодовал; но он, отвратившись, пошел по пути своего сердца.

17. За гріх зажерливостї його я гнївивсь і карав його, скривав лице моє й досадував; він же ж відвернувся й пійшов по дорозї за своїм серцем.

18. Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa.

18. Minä näin heidän tiensä, paransin heidät, ja johdatin heitä ja lohdutin niitä, jotka heitä murehtivat.

18. Mutta cosca minä näin heidän paransin minä heidän ja johdatin heitä ja lohdutin nijtä jotca heitä murhedeit.

18. Mutta quin mine näin heiden teitens/ paransin mine heite/ ia iodhatin heite/ ia annoin heille lohutoxen/ ia nijlle quin heiden ylitzens murhedhit. (Mutta kuin minä näin heidän teitäns/ paransin minä heitä/ ja johdatin heitä/ ja annoin heille lohdutuksen/ ja niille kuin heidän ylitsensä murehdit.)

18 I have seen his ways and will heal him. I will lead him also and restore comforts to him and to his mourners.

18. I have seen his ways, and will heal him: I will lead him also, and restore comforts unto him and to his mourners.

18. Hans Veje saa jeg, og jeg vil læge ham; og jeg vil lede ham og give ham og dem, som sørgede med ham, Trøst.

18. Men då jag såg uppå deras väg, helade jag dem, och ledde dem, och gaf dem åter tröst, och dem som sörjde öfver dem.

18. Ma näggin temma teed, sepärrast tahhan ma tedda parrandada, ja tedda juhhatada, ja tedda täieste trööstida, isserranis neid, kes temma seas leinawad.

18. Aš mačiau jos kelius ir Aš gydysiu bei vedžiosiu ją, suteiksiu jai ramybės ir paguodos.

18. Aber da ich ihre Wege ansah, heilte ich sie und leitete sie und gab ihnen wieder Trost und denen, die über jene Leid trugen.

18. J'ai vu ses voies, et je le guérirai; je le conduirai et lui donnerai des consolations, à lui et aux siens qui sont dans le deuil.

18. Sus caminos vi, y sanarle he; y pastorearle he, y darle he consolaciones a él y a sus enlutados.

18 Ik zie hun wegen, en Ik zal hen genezen; en Ik zal hen geleiden, en hun vertroostingen wedergeven, namelijk aan hun treurigen.

18. Widzę drogi jego, wszakże uzdrowię go; doprowadzę go; i przywrócę mu pociechy, i tym, którzy z nim płaczą.

18. Útait láttam, és meggyógyítom őt; vezetem őt, és vígasztalást nyujtok néki és gyászolóinak,

18 Я видел пути его, и исцелю его, и буду водить его и утешать его и сетующих его.

18. І бачив я дорогу його, та й сцїлю його, і буду водити його й потїшати його та й без'утїшних у него.

19. Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet.

19. Minä olen luonut huulten hedelmän: rauhan, rauhan sekä kaukaisille että läheisille, sanoo Herra, ja olen heitä parantanut.

19. Minä tahdon saatta hedelmäliset huulet jotca pitä saarnaman: rauha rauha sekä caucaisille että lähisille sano HERra ja tahdon heitä parata.

19. Mine tadhon vlosleuitetyt * Hwlet saatta/ iotca sarnaman pite/ Rauha Rauha/ seke caucaisille ette lehisille/ sanopi HERRA ia tadhon heite parata. (Minä tahdon uloslewitetyt huulet saattaa/ jotka saarnaaman pitää/ Rauha Rauha/ sekä kaukaisille että läheisille/ sanoopi HERRA ja tahdon heitä parantaa.)

19 I create the fruit of the lips. Peace, peace, to him who is far off and to him who is near, says Jehovah and I will heal him.

19. I create the fruit of the lips; Peace, peace to him that is far off, and to him that is near, saith the LORD; and I will heal him.

19. Jeg skaber Læbers Frugt: Fred, Fred for fjern og nær, siger Herren, og jeg læger ham.

19. Jag skall skapa utvidgada läppar, de som predika skola: Frid, frid, både dem som fjerran, och dem som vid handen äro, säger Herren; och vill hela dem.

19. Ma tahhan lua ulede wilja: rahho, rahho olgo sellele, kes kaugel, ja sellele, kes liggi on, ütleb Jehowa, ja ma parrandan tedda.

19. Ramybė ir taika arti ir toli esantiems,­sako Viešpats.­Aš ją pagydysiu.

19. Ich will Frucht der Lippen schaffen, die da predigen: Friede, Friede, denen in der Ferne und denen in der Nähe, spricht der HERR, und ich will sie heilen.

19. C'est moi qui crée le fruit des lèvres: Paix, paix, à celui qui est loin et à celui qui est près! dit l'Éternel. Oui, je le guérirai.

19. Crio fruto de labios, paz, paz al lejano y cercano, dijo Jehová, y le sano.

19 Ik schep de vrucht der lippen, vrede, vrede dengenen, die verre zijn, en dengenen, die nabij zijn, zegt de HEERE, en Ik zal hen genezen.

19. Stworzę owoc warg, pokój dalekiemu i bliskiemu, mówi Pan; a tak uzdrowię go.

19. Megteremtem ajkaikon a hálának gyümölcsét. Békesség, békesség [15†] a messze és közel valóknak, így szól az Úr; én meggyógyítom őt!

19 Я исполню слово: мир, мир дальнему и ближнему, говорит Господь, и исцелю его.

19. Я додержу слова: мир, упокій далекому й близькому, говорить Господь, - та й сцїлю його.

20. Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa.

20. Mutta jumalattomat ovat niinkuin lainehtiva meri, joka ei voi tyventyä; vaan hänen aaltonsa heittävät loan ja mudan.

20. Mutta jumalattomat owat nijncuin lainehtiwa meri joca ei woi tywendyä waan hänen aldons heittäwät logan ja mudan.

20. Mutta ne Jumalattomat ouat ninquin purskaua Meri/ ioca ei tyuendyue woi/ Waan henen Allons Loghan ia Törghyn vlosheitteuet. (Mutta ne jumalattomat owat niinkuin purskaawa meri/ joka ei tywentyä woi/ Waan hänen aaltonsa loan ja töryn ulosheittäwät.)

20 But the wicked are like the troubled sea, for it cannot rest and its waters cast up mud and dirt.

20. But the wicked are like the troubled sea, when it cannot rest, whose waters cast up mire and dirt.

20. Men de ugudelige ere som Havet, der er oprørt; thi det kan ikke være roligt, men dets Vande udkaste Skarn og Dynd.

20. Men de ogudaktige äro såsom ett stormande haf, det icke stilla vara kan, och dess vågar häfva upp träck och orenlighet.

20. Agga öälad on kui merri, mis tulest aetakse: sest se ei woi wait seista, waid temma wessi aiab wälja könsa ja mudda.

20. Nedorėliai yra lyg sujudinta jūra, kuri negali nurimti, jos vanduo išmeta purvą ir dumblą.

20. Aber die Gottlosen sind wie ein ungestümes Meer, das nicht still sein kann, und dessen Wellen Kot und Unflat auswerfen.

20. Mais les méchants sont comme la mer agitée, qui ne peut se calmer, dont les eaux rejettent de la vase et du limon.

20. Mas los impíos, como la mar en tempestad, que no se puede reposar; y sus aguas arrojan cieno y lodo.

20 Doch de goddelozen zijn als een voortgedreven zee, want die kan niet rusten, en haar wateren werpen slijk en modder op.

20. Lecz niepobożni będą jako morze wzburzone, gdy się uspokoić nie może, a którego wody wymiatają kał i błoto.

20. És a hitetlenek olyanok, mint egy háborgó tenger, a mely nem nyughatik, és a melynek vize iszapot és sárt hány ki.

20 А нечестивые – как море взволнованное, которое не может успокоиться и которого воды выбрасывают ил и грязь.

20. А безбожні - як море розбурхане, що не може втихомиритись, і води його викидають каломут і грязиво.

21. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.

21. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.

21. Jumalattomilla ei ole rauha sano minun Jumalan.

21. Nijlle Jumalattomilla ei ole Rauha/ sanopi minun Jumalan. (Niillä jumalattomilla ei ole rauha/ sanoopi minun Jumalan.)

21 There is no peace, says my God, to the wicked.

21. There is no peace, saith my God, to the wicked.

21. De ugudelige, siger min Gud, have ingen Fred.

21. De ogudaktige hafva icke frid, säger min Gud.

21. Öälattel ep olle ühtege rahho, ütleb minno Jummal.

21. Nėra ramybės nedorėliui’‘,­sako mano Dievas.

21. Die Gottlosen haben nicht Frieden, spricht mein Gott.

21. Il n'y a point de paix pour les méchants, dit mon Dieu.

21. No hay paz, dijo mi Dios, para los impíos.

21 De goddelozen, zegt mijn God, hebben geen vrede.

21. Niemasz pokoju niepobożnym, mówi Bóg mój.

21. Nincs [16†] békesség, szól Istenem, a hitetleneknek!

21 Нет мира нечестивым, говорит Бог мой.

21. Нема миру безбожним - говорить Бог мій.