26 luku

Juudan voittolaulu. Tuomion jälkeen pelastus, kuoleman jälkeen ylösnousemus.

1. Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tämä laulu: Meillä on vahva kaupunki, pelastuksen hän asettaa muuriksi ja varustukseksi.

1. Siihen aikaan pitää Juudan maassa tämä veisu veisattaman: meillä on vahva kaupunki, hän pani autuuden muuriksi ja varjelukseksi.

1. SIihen aican pitä Judan maasa taincaltainen weisu weisattaman: Meillä on wahwa Caupungi hän pani muurit ja warjeluxen autudexi.

1. Sihen aican/ pite Judan Maassa/ sencaltainen Weisu weisattaman. MEille on wahua Caupungi/ Murit ia Wernit ouat Terueys. (Siihen aikaan/ pitää Judan maassa/ senkaltainen weisuu weisattaman. Meillä on wahwa kaupunki/ muurit ja wernit (warjelus) owat terweys.)

1 In that day this song will be sung in the land of Judah: We have a strong city. He will appoint salvation for walls and ramparts.

1. In that day shall this song be sung in the land of Judah; We have a strong city; salvation will God appoint for walls and bulwarks.

1. Paa den Dag skal denne Sang synges i Judas Land: Vi have en stærk Stad, Frelse sætter han til Mure og Værn.

1. På den tiden skall man sjunga, en sådana viso i Juda land: Vi hafve en fast stad, murar och värn äro helsa.

1. Sel päwal peab sedda laulo lauldama Juda maal: Meil on tuggew lin, tem̃a panneb önnistust meie müriks ja kantsiks.

1. Tuomet Judo šalyje giedos šią giesmę: ‘‘Mūsų miestas yra tvirtas; Jis suteiks išgelbėjimą už jo sienų ir pylimų.

1. Zu der Zeit wird man ein solch Lied singen im Lande Juda: Wir haben eine feste Stadt, Mauern und Wehre sind Heil.

1. En ce jour-là, on chantera ce cantique dans le pays de Juda: Nous avons une ville forte; l'Éternel y met le salut pour muraille et pour rempart.

1. EN aquel día cantarán este can- tar en tierra de Judá: Fuerte ciudad tenemos: salud puso por muros y antemuro.

1 Te dien dage zal dit lied gezongen worden in het land van Juda; Wij hebben een sterke stad, God stelt heil tot muren en voorschansen.

1. Dnia onego śpiewana będzie ta pieśó w ziemi Judzkiej: Mamy miasto obronne, Bóg zbawieniem opatrzył mury i baszty jego.

1. Ama napon ez éneket énekelik Júda földén: Erős [1†] városunk van nékünk, szabadítását adta kőfal és bástya gyanánt!

1 В тот день будет воспета песнь сия в земле Иудиной: город крепкий у нас; спасение дал Он вместо стены и вала.

1. В той день буде в землї Юдиній ся пісня сьпіватись: Місто кріпке в нас; він спасеннє дав нам замість мурів і валів.

2. Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy.

2. Avatkaat portit, vanhurskaan kansan, joka uskossa pysyy, käydä sisälle.

2. Awatcat portit wanhurscan Canssan joca uscosa pysy käydä sisälle.

2. Auacat Portit/ ette se Wanhurskas Canssa/ ioca Uskon pite/ siselkeuis. (Awatkaat portit/ että se wanhurskas kansa/ joka uskon pitää/ sisälle käwisi.)

2 Open the gates, that the righteous nation which keeps faith may enter in.

2. Open ye the gates, that the righteous nation which keepeth the truth may enter in.

2. Oplader Portene at der maa indgaa et retfærdigt Folk, som bevarer Troskab.

2. Låter upp portarna, att det rättfärdiga folket, som tro bevarar, må gå härin.

2. Tehke wärrawad lahti, et sisselähhäb se öige rahwas, kes usko hoiab.

2. Atkelkite vartus ir teįeina teisioji tauta, kuri saugo tiesą.

2. Tut die Tore auf, daß hereingehe das gerechte Volk, das den Glauben bewahrt!

2. Ouvrez les portes, et qu'elle entre, la nation juste et fidèle!

2. Abríd las puertas, y entrará la nación justa, guardadora de verdades.

2 Doet de poorten open, dat het rechtvaardige volk daarin ga, hetwelk de getrouwigheden bewaart.

2. Otwórzcie bramy, a niech wnijdzie naród sprawiedliwy, który strzeże prawdy.

2. Nyissátok fel a kapukat, hogy bevonuljon az igaz [2†] nép, a hűség megőrzője.

2 Отворите ворота; да войдет народ праведный, хранящий истину.

2. Відчиняйте ворота, нехай ввійде народ праведний, що любить правду.

3. Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun.

3. Sinä pidät aina rauhan, vahvan lupaukses jälkeen; sillä sinuun turvataan.

3. Sinä pidät aina rauhan wahwan lupauxes jälken: sillä sinuun turwatan.

3. Sine aina pidhet Rauhan/ wahwan Lupauxen ielkin/ Sille sinun päles turuatan. (Sinä aina pidit rauhan/ wahwan lupauksen jälkeen/ Sillä sinun päällesi turwataan.)

3 You will keep (him) in perfect peace, (whose) mind (is) stayed (on you), because he trusts in you.

3. Thou wilt keep him in perfect peace, whose mind is stayed on thee: because he trusteth in thee.

3. Den Fortrøstning staar fast: Du bevarer Fred, Fred; thi paa dig forlader man sig.

3. Du håller allstädes frid vid magt, efter visst löfte; ty man förlåter sig uppå dig.

3. Üks toetud mötte on se : Siña, Jummal! hoiad ikka rahho, sest sinno peäle lodetakse.

3. Tu suteiksi tobulą ramybę tiems, kurie pasitiki Tavimi.

3. Du erhältst stets Frieden nach gewisser Zusage; denn man verläßt sich auf dich.

3. Tu gardes au cœur ferme une paix assurée, parce qu'il se confie en toi.

3. Sentencia firme: Que guardarás paz, paz; porque en tí se han confiado,

3 Het is een bevestigd voornemen, Gij zult allerlei vrede bewaren, want men heeft op U vertrouwd.

3. Człowieka spolegającego na tobie zachowywasz w pokoju, w pokoju mówię: bo w tobie ufa.

3. Kinek szíve reád támaszkodik, megőrzöd [3†] azt teljes békében, mivel Te benned bízik;

3 Твердого духом Ты хранишь в совершенном мире, ибо на Тебя уповает он.

3. Твердого духом хорониш ти в повному впокої, за те, що він на тебе вповає.

4. Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.

4. Sentähden luottakaat Herraan ijankaikkisesti; sillä Herra, Herra on kallio ijankaikkisesti.

4. Sentähden luottacat HERraan ijancaickisest: sillä HERra Jumala on callio ijancaickisest.

4. Senteden loottacat teiten HERRAN päle ijancaikisesta/ Sille HERRA Jumala on yxi Callio ijancaikisesta. (Sentähden luottawat teitän HERRAN päälle iankaikkisesti/ Sillä HERRA Jumala on yksi kalllio iankaikkisesti.)

4 Trust in Jehovah forever, for in Jehovah, (even) Jehovah, is an everlasting rock.

4. Trust ye in the LORD for ever: for in the LORD JEHOVAH is everlasting strength:

4. Forlader eder paa Herren stedse og altid; thi den Herre, Herre er en evig Klippe.

4. Derföre förlåter eder uppå Herran evinnerliga; ty Herren Gud är en klippa evinnerliga.

4. Lootke Jehowa peäle iggaweste, sest Issanda Jehowa sees on iggawenne kaljo.

4. Pasitikėkite Viešpačiu visados, nes Viešpats Jahvė yra amžina stiprybė.

4. Verlasset euch auf den HERRN ewiglich; denn Gott der HERR ist ein Fels ewiglich.

4. Confiez-vous en l'Éternel, à perpétuité; car l'Éternel, l'Éternel est le rocher des siècles!

4. Confiád en Jehová perpetuamente; porque en JAH Jehová está la fortaleza de los siglos.

4 Vertrouwt op den HEERE tot in der eeuwigheid; want in den Heere HEERE is een eeuwige rotssteen.

4. Miejcie nadzieję w Panu aż na wieki; boć w Panu, w Panu jest skała wieczna.

4. Bízzatok az Úrban örökké, mert az Úrban, Jehovában, örök [4†] kőszálunk van.

4 Уповайте на Господа вовеки, ибо Господь Бог есть твердыня вечная:

4. Вповайте ж на Господа повіки, бо Господь Бог - се твердиня вічна.

5. Sillä hän on kukistanut korkealla asuvaiset, ylhäisen kaupungin, hän painoi sen alas, painoi maan tasalle, syöksi sen tomuun asti.

5. Ja hän notkistaa alas ne, jotka korkialla asuvat, hän alentaa korotetun kaupungin; hän sysää sen maahan, niin että se tomussa makaa,

5. Ja hän notkista alas ne jotca corkialla asuwat hän alenda corgotetun Caupungin ja sysä sen maahan nijn että se tomusa maca.

5. Ja hen alasnotkista ne/ iotca Corkialla asuuat/ sen ylescorghotetun Caupungin hen alendapi/ Ja/ hen sysä sen hamaan Mahan saacka/ nin ette hen tomussa maca. (Ja hän alasnotkistaa ne/ jotka korkealla asuwat/ sen ylöskorotetun kaupungin hän alentaapi/ Ja/ hän sysää sen hamaan maahan saakka/ niin että hän tomussa makaa.)

5 For he has brought down those who dwell on high. The lofty city, he lays it low. He lays it low even to the ground. He brings it even to the dust.

5. For he bringeth down them that dwell on high; the lofty city, he layeth it low; he layeth it low, even to the ground; he bringeth it even to the dust.

5. Thi han nedbøjer dem, som bo i dets høje, den ophøjede Stad; han skal fornedre den, han skal fornedre den til Jorden, han skal slaa den ned indlil Støvet.

5. Och han nederböjer dem som i höjdene bo; den höga staden förnedrar han; ja, han stöter honom neder till jordena, så att han ligger i stoftet;

5. Sest ta wautab alla neid, kes körges ellawad, sedda liñna, mis körgeks sanud; ta allandab sedda, sedda allandab temma mani, ta sadab sedda pörmusse.

5. Jis pažemina išpuikusius išdidaus miesto gyventojus. Jis pažemina juos iki žemės, dulkėmis paversdamas miestą.

5. Und er bewegt die, so in der Höhe wohnen; die hohe Stadt erniedrigt er, ja er stößt sie zur Erde, daß sie im Staube liegt,

5. Car il a fait descendre ceux qui habitaient sur la hauteur; il abaisse la ville élevée, il l'abaisse jusqu'en terre, il la fait descendre jusqu'à la poussière;

5. Porque él derribó los que moraban en lugar sublime: humilló la ciudad ensalzada, humillóla hasta la tierra, la derribó hasta el polvo.

5 Want Hij buigt de hooggezetenen neder, de verheven stad; Hij vernedert ze, Hij vernedert ze tot de aarde toe, Hij doet ze tot aan het stof reiken.

5. Ale poniża mieszkającego na wysokości; miasto wyniosłe poniża, poniża je aż do ziemi, i strąca je aż do prochu;

5. Mert meghorgasztá a magasban lakozókat: a magas várost, [5†] megalázá azt, megalázá azt a földig, és a porba dobta azt;

5 Он ниспроверг живших на высоте, высоко стоявший город; поверг его, поверг на землю, бросил его в прах.

5. Він поскидав тих, що згорда високо неслися, - той високий город; скинув його, поверг його, скинув у порох.

6. Sitä tallaa jalka, kurjan jalat, vaivaisten askeleet.

6. Että hän jaloilla poljetaan, vaivaisten jaloilla ja köyhäin kantapäillä.

6. Että hän jalgoilla poljetan Ja waiwaisten jalgoilla ja köyhäin candapäillä.

6. Ette hen Jalghoilla polietaan/ ia/ sijtteken ninen waiuasten ialghoilla/ ia semmengin ninen Kieuhein Candapäille. (Että hän jaloilla poljetaan/ ja / sittenkin niiden waiwasten jaloilla/ ja semmenkin niiden köyhäin kantapäillä.)

6 The foot will tread it down, even the feet of the poor and the steps of the needy.

6. The foot shall tread it down, even the feet of the poor, and the steps of the needy.

6. Foden skal nedtræde den, den elendiges Fødder, de ringes Fodtrin.

6. Att han med fötter trampad varder; ja, med de fattigas fötter; de arme skola trampa deruppå.

6. Jallad, willetsatte jallad, alwade tallad peawad sedda ärratallama.

6. Mindžioja jį beturčių kojos, vargšų žingsniai’‘.

6. daß sie mit Füßen zertreten wird, ja mit Füßen der Armen, mit Fersen der Geringen.

6. Elle est foulée aux pieds, aux pieds des pauvres, sous les pas des misérables.

6. Hollarla ha pié, piés de afligido, pasos de menesterosos.

6 De voet zal ze vertreden, de voeten des ellendigen, de treden der armen.

6. Depcze je noga; nogi ubogiego, stopa nędzników.

6. Láb tapodja azt, a szegény lábai, a gyöngék talpai!

6 Нога попирает его, ноги бедного, стопы нищих.

6. Топче його нога, ноги вбогого, стопи нуждарів.

7. Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.

7. Mutta vanhurskasten tie on tasainen; sinä ojennat vanhurskasten polut.

7. Mutta wanhurscasten tie on tasainen sinä oijennat wanhurscasten polgut.

7. Mutta ninen Wanhurskasten Tie on tasainen/ Ninen Wanhurskasten Polghut sine oijennat. (Mutta niiden wanhurskasten tie on tasainen/ Niiden wanhurskasten polut sinä ojennat.)

7 The way of the just is uprightness. You who are upright directs the path of the just.

7. The way of the just is uprightness: thou, most upright, dost weigh the path of the just.

7. Den retfærdiges Sti er jævn; du jævner den retfærdiges Vej.

7. Men de rättfärdigas väg är slät; de rättfärdigas stig gör du rättan.

7. Öigede tee radda on öiged asjad: sinna öiglane wagid ülles öigede teeradda.

7. Teisiojo kelias yra tiesus, Tu jo taką išlygini.

7. Aber des Gerechten Weg ist schlicht; den Steig des Gerechten machst du richtig.

7. Le chemin du juste est uni; tu aplanis le droit chemin du juste.

7. Camino derecho para el justo: Tú, recto, pesas el camino del justo.

7 Het pad des rechtvaardigen is geheel effen, den gang des rechtvaardigen weegt Gij recht.

7. Ścieszka sprawiedliwego jest prosta; prostą drogą sprawiedliwego wyrównywasz.

7. Az igaznak ösvénye egyenes, egyenesen készíted az [6†] igaznak útját.

7 Путь праведника прям; Ты уравниваешь стезю праведника.

7. Путь праведного рівна; ти вирівнуєш стежку праведному.

8. Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee.

8. Herra, me odotamme sinua oikeutes tiellä; sydän himoitsee sinun nimeäs ja muistoas.

8. HERra me odotamme sinua sinun oikeudes tiellä sydäin himoidze sinun nimes ja muistos.

8. HERRA sinua me odhotamme sinun Oikiudhes tiell/ sydhemen Halu seiso sinun Nimehes ia Sanaas pein. (HERRA sinua me odotamme sinun oikeutesi tiellä/ sydämen halu seisoo sinun nimeesi ja sanaasi päin.)

8 Yes, in the way of your judgments, O Jehovah, we have waited for you, to your name. Even to your memorial, is the desire of our soul.

8. Yea, in the way of thy judgments, O LORD, have we waited for thee; the desire of our soul is to thy name, and to the remembrance of thee.

8. Ja, paa dine Dommes Sti Herre ! have vi forventet dig; til dit Navn og til din Ihukommelse er vor Sjæls Længsel.

8. Ty vi vänte efter dig, Herre, uti dins rätts väg; hjertans lust står till ditt Namn och ord.

8. Jehowa! sinno öigede nuhtluste wisiga on ka se luggu, et meie sind otame; hing ihhaldab so nimme, ja so mälletusse.

8. Tavo teismų kelyje, Viešpatie, mes laukėme; mūsų sielos atsimena Tavo vardą ir ilgisi Tavęs.

8. Denn wir warten auf dich, HERR, im Wege deiner Rechte; des Herzens Lust steht zu deinem Namen und deinem Gedächtnis.

8. Aussi nous nous attendons à toi, Éternel, dans la voie de tes jugements; ton nom et ton souvenir sont le désir de notre âme.

8. Aun en el camino de tus juicios, o! Jehová, te esperamos: a tu nombre, y a tu memoria es el deseo del alma.

8 Wij hebben ook in den weg Uwer gerichten, U, o HEERE! verwacht; tot Uw Naam en tot Uw gedachtenis is de begeerte onzer ziel.

8. Na drodze sądów twoich, Panie! oczekujemy cię; żądność duszy naszej jest do imienia twego, i do wspominania na cię.

8. Mi is vártunk Téged, ítéleted ösvényén, oh Uram! neved és emlékezeted után vágyott a lélek!

8 И на пути судов Твоих, Господи, мы уповали на Тебя; к имени Твоему и к воспоминанию оТебе стремилась душа наша.

8. (стоячи) На стежцї судів твоїх, Господи, ми вповали на тебе; до твого імени й памяті про тебе змагала душа наша.

9. Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.

9. Minä halajan sinua sydämestäni yöllä, minun henkeni valvoo myös minussa varhain sinun tykös; sillä kussa sinun oikeutes maakunnassa on, niin maan piirin asuvaiset oppivat vanhurskautta.

9. Minä halajan sinua sydämestäni yöllä minun hengen walwo myös minusa warhain sinun tygös. Sillä cusa sinun oikeudes maacunnasa on nijn maan pijrin asuwaiset oppiwat wanhurscautta.

9. Sydhemesteni mine sinua öölle halaian/ ynne hengelleni mine warhan waluon minussani sinun tyges. Sille cussa sinun Oikiudhes ombi Maakunnas/ Nin oppeuat ne Maanpirin Asuuaiset wanhurskautta. (Sydämestäni minä sinua yöllä halajan/ ynnä hengelläni minä warhain walwon minussani sinun tykösi. Sillä kussa sinun oikeutesi ompi maakunnassa/ Niin oppiwat ne maanpiirin asuwaiset wanhurskautta.)

9 I have desired you with my soul in the night. Yes, with my spirit within me I will seek you earnestly. For when your judgments are in the earth, the inhabitants of the world learn righteousness.

9. With my soul have I desired thee in the night; yea, with my spirit within me will I seek thee early: for when thy judgments are in the earth, the inhabitants of the world will learn righteousness.

9. Med min Sjæl længes jeg efter dig om Natten; med min Aand i mit Indre vil jeg søge dig aarle; thi naar dine Domme komme ned til Jorden, da lære Jorderiges Indbyggere Retfærdighed.

9. Af hjertat begärar jag dig om nattena; med minom anda i mig vakar jag bittida upp till dig; ty der din rätt är på jordene, der lära jorderikes inbyggare rättfärdighet.

9. Mo hing iggatseb sind öse; omma waimoga mo sees otsin ma sind warra hom̃iko: sest kui sinno öiged nuhtlussed Ma peäl on , siis öppiwad öigust need, kes ma-ilmas ellawad.

9. Mano siela naktį ilgisi Tavęs, mano dvasia ieško Tavęs. Kai Tavo teismai pasireiškia žemėje, pasaulio gyventojai pasimoko teisumo.

9. Von Herzen begehre ich dein des Nachts; dazu mit meinem Geist in mir wache ich früh zu dir. Denn wo dein Recht im Lande geht, so lernen die Bewohner des Erdbodens Gerechtigkeit.

9. Mon âme te désire la nuit, et au-dedans de moi mon cœur te cherche; car, lorsque tes jugements sont sur la terre, les habitants du monde apprennent la justice.

9. Con mi alma te deseo en la noche; y entre tanto que me durare el espíritu en medio de mí, madrugaré a buscarte; porque desde que hay juicios tuyos en la tierra, los moradores del mundo aprenden justicia.

9 Met mijn ziel heb ik U begeerd in den nacht, ook zal ik met mijn geest, die in het binnenste van mij is, U vroeg zoeken; want wanneer Uw gerichten op de aarde zijn, zo leren de inwoners der wereld gerechtigheid.

9. Dusza moja żąda cię w nocy, owszem, duchem swym, który jest we mnie, rano cię szukam; albowiem gdy się sądy twoje odprawiają na ziemi, sprawiedliwości się uczą obywatele okręgu ziemskiego.

9. Szívem utánad vágyott éjszaka, az én lelkem is bensőmben Téged keresett, mivel ha ítéleteid megjelennek a földön, igazságot tanulnak [7†] a földnek lakosai.

9 Душею моею я стремился к Тебе ночью, и духом моим я буду искать Тебя во внутренности моей с раннего утра: ибо когда суды Твои совершаются на земле, тогда живущие в мире научаются правде.

9. Душею моєю взлїтав я поночі до тебе, й духом у внутрі моєму буду шукати тебе з досьвітнього ранку; коли бо присуди твої дїються на землї, тодї живущі на сьвітї навчаються справедливостї.

10. Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta.

10. Mutta ehkä jumalattomille armoja tarittaisiin, niin ei he opi kuitenkaan vanhurskautta, vaan tekevät ainoastaan pahaa oikeuden maalla; sillä ei he näe Herran kunniaa.

10. Mutta ehkä jumalattomille armoja taritaisin nijn ei he opi cuitengan wanhurscautta. Waan tekewät ainoastans paha wagalla maalla: sillä ei he näe HERran cunniata.

10. Mutta echke nijlle iumalattomille Armoia taritaisijn/ nin euet he quitengan Wanhurskautta ope. Waan tekeuet waiuoin paha sijnä Oikiudhes maas/ Sille euet he HERRAN HERRAutta näe. (Mutta ehkä niille jumalattomille armoa tarittaisiin/ niin eiwät he kuitenkaan wanhurskautta opi. Waan tekewät waiwoin pahaa siinä oikeuden maassa/ Sillä eiwät he HERRAN HERRAUTTA näe.)

10 Let favor be shown to a wicked man, yet he will not learn righteousness. In the land of uprightness he will deal wrongfully and will not behold the majesty of Jehovah.

10. Let favour be shewed to the wicked, yet will he not learn righteousness: in the land of uprightness will he deal unjustly, and will not behold the majesty of the LORD.

10. gliver den ugudelige benaadet, da lærer han ikke Retfærdighed; han gør Uret i Rettens Land og ser ikke Herrens Højhed.

10. Men om än dem ogudaktigom nåde tillbuden varder, så lära de dock icke rättfärdighet; utan på jordene, der rätt ske skulle, göra de det ondt är; ty de se intet Herrans härlighet.

10. Ehk öäl innimenne armo saab, siiski ei öppi temma mitte öigust, ka öigusse maal teeb ta köwwerust; ja ei sa mitte Jehowa körgust nähha.

10. Jei nedorėlio bus pasigailėta, jis nepasimokys teisumo; teisiųjų šalyje jis darys pikta ir nekreips dėmesio į Viešpaties didybę.

10. Aber wenn den Gottlosen Gnade widerfährt, so lernen sie nicht Gerechtigkeit, sondern tun nur übel im richtigen Lande, denn sie sehen des HERRN Herrlichkeit nicht.

10. Fait-on grâce au méchant? Il n'apprend pas la justice; il fera le mal dans le pays de la vérité, et ne verra point la majesté de l'Éternel.

10. Alcanzará piedad el impío, no aprendará justicia: en tierra de rectitud hará iniquidad, y no mirará a la majestad de Jehová.

10 Wordt den goddeloze genade bewezen, hij leert evenwel geen gerechtigheid, hij drijft onrecht in een gans richtig land, en hij ziet de hoogheid des HEEREN niet aan.

10. Gdy się łaska pokazuje niepobożnemu, nie uczy się sprawiedliwości; w ziemi prawości nieprawość czyni, a nie dba nic na majestat Paóski.

10. Ha kegyelmet nyer a gonosz, nem tanul igazságot, az igaz földön is hamisságot cselekszik, és nem nézi az Úr méltóságát.

10 Если нечестивый будет помилован, то не научится онправде, – будет злодействовать в земле правых и не будет взирать на величие Господа.

10. Як безбожний буде помилуваний, - не навчиться справедливостї; він коїти ме лихо в землї праведних, та й не буде оглядатись на Господню велич.

11. Herra, sinun kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saakoot häpeäksensä nähdä sinun kiivautesi kansan puolesta; kuluttakoon heidät tuli, joka sinun vihollisesi kuluttaa.

11. Herra, sinun kätes on ylennetty, vaan ei he sitä näe; mutta kuin he sen nähdä saavat, niin he häpiään tulevat kansan kiivaudesta, ja vielä sitte tuli sinun vihollises kuluttaa.

11. HERra sinun kätes on ylötty waan ei he sitä näe mutta cuin he sen nähdä saawat nijn he häpiään tulewat (kijwaudesas Canssan tähden) Ja wielä sijtte sinä olet heitä tulella culuttawa jollas sinun wihollises culutat.

11. HERRA sinun kätes ombi yletty/ euet he site näe/ Mutta quin he sen nähdä saauat/ Nin häpien alaisexi tuleuat (sen kiuaudhen teden ette Pacanatki/ ouat heite hurskamat) Ja wiele sijski sinun pite heite Tulella culuttaman/ iollas sinun wiholises culutat. (HERRA sinun kätesi ompi ylennetty/ eiwät he sitä näe/ Mutta kuin he sen nähdä saawat/ Niin häpeän alaiseksi tulewat (sen kiiwauden tähden että pakanatkin/ owat heitä hurskaammat) Ja wielä siiskin sinun pitää heitä tulella kuluttaman/ jollas sinun wihollisesi kulutat.)

11 Jehovah, your hand is lifted up, yet they do not see. But they will see (your) zeal for the people and be put to shame. Yes, fire will devour your adversaries.

11. LORD, when thy hand is lifted up, they will not see: but they shall see, and be ashamed for their envy at the people; yea, the fire of thine enemies shall devour them.

11. Herre ! din Haand er høj, dog skue de det ikke; de skulle skue din Nidkærhed for dit Folk og beskæmmes; ja, Ilden skal fortære dem, som ere dine Fjender.

11. Herre, din hand är upphöjd, det se de intet; men när de få se det, så skola de på skam komma, uti nit öfver Hedningarna; dertill skall du förtära dem med eld, der du dina fiendar med förtärer.

11. Jehowa! so kässi on sureks töstetud, siiski ei nä nemmad sedda mitte; kül nemmad sawad nähha so öige wihha so rahwa eest, et nemmad peawad häbbenema: ka tulli peab neid, sinno waenlased, ärrapölletama.

11. Viešpatie, Tavo ranka yra pakelta, bet jie nemato jos. Tavo uolumą dėl tautos jie tepamato ir tesusigėsta. Ugnis tesunaikina Tavo priešus.

11. HERR, deine Hand ist erhöht; das sehen sie nicht. Wenn sie aber sehen werden den Eifer um dein Volk, so werden sie zu Schanden werden; dazu wirst du sie mit Feuer, damit du deine Feinde verzehrst, verzehren.

11. Éternel! ton bras est levé; ils ne le voient point: qu'ils voient ton zèle pour ton peuple, et qu'ils soient confus! Le feu réservé pour tes ennemis, va les dévorer.

11. Jehová, por mucho que se levante tu mano, no verán: verán, y avergonzarse han con zelo del pueblo; y a tus enemigos fuego los consumirá.

11 HEERE! is Uw hand verhoogd, zij zien het niet; maar zij zullen het zien, en beschaamd worden, vanwege den ijver over Uw volk, ook zal het vuur Uw wederpartijders verteren.

11. Panie! choć wywyższona jest ręka twoja, przecię tego nie widzą; ujrząć, ale pohaóbieni będą, zajrząc ludowi twemu; nadto i ogieó tych nieprzyjaciół twoich pożre.

11. Uram! magas a Te kezed, de nem látják! de látni fogják, és megszégyenülnek, néped iránt való buzgó szerelmedet; [8†] és tűz emészti meg ellenségeidet.

11 Господи! рука Твоя была высоко поднята, но они не видали ее; увидят и устыдятся ненавидящие народТвой; огонь пожрет врагов Твоих.

11. Господи! ти знімав правицю твою високо, та вони не бачили її; нехай же побачать і засоромляться ненавидники люду твого; огонь твій нехай пожере ворогів твоїх.

12. Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.

12. Mutta sinä, Herra, saatat meille rauhan; sillä kaikki, mitä me toimitamme, olet sinä meille antanut.

12. Mutta sinä HERra saatat meille rauhan sillä caicki mitä me toimitamme olet sinä meille andanut.

12. Mutta meille HERRA sine Rauhan saatat/ Sille caiki mite me vlostoimitamma/ ne sine meille andanut olet. (Mutta meille HERRA sinä rauhan saatat/ Sillä kaikki mitä me ulostoimitamme/ ne sinä meille antanut olet.)

12 Jehovah, you will set peace for us, for you have also worked all our works for us.

12. LORD, thou wilt ordain peace for us: for thou also hast wrought all our works in us.

12. Herre ! du skal skaffe os Fred; thi endog alle vore Gerninger har du gjort for os.

12. Men oss, Herre, varder du frid skaffandes; ty allt det vi uträtte, det hafver du gifvit oss.

12. Jehowa! kül sinna meile rahho sadad, sest Sa olled ka keik meie tööd meile teinud.

12. Viešpatie, Tu suteiksi mums ramybės, nes Tu juk viską padarei dėl mūsų.

12. Aber uns, HERR, wirst du Frieden schaffen; denn alles, was wir ausrichten, das hast du uns gegeben.

12. Éternel, tu nous donneras la paix; car tout ce que nous faisons, c'est toi qui l'accomplis pour nous.

12. Jehová, aparejarnos has paz; porque también obraste en nosotros todas nuestras obras,

12 HEERE! Gij zult ons vrede bestellen, want Gij hebt ons ook al onze zaken uitgericht.

12. Panie! zrządzisz nam pokój; bo wszystko, co się działo przy nas, czyniłeś ku dobremu naszemu.

12. Uram! Te adsz nékünk békességet, [9†] hisz minden dolgainkat megcselekedted értünk.

12 Господи! Ты даруешь нам мир; ибо и все дела наши Ты устрояешь для нас.

12. Господи! ти даруєш мир; бо ж усї справи наші ти нам устроюєш.

13. Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet muut herrat, et sinä; sinua yksin me ylistämme, sinun nimeäsi.

13. Herra meidän Jumalamme: muut herrat tosin meitä myös vallitsevat paitsi sinua; mutta me muistamme ainoastaan kuitenkin sinussa sinun nimeäs.

13. HERra meidän Jumalam: muut herrat tosin meitä myös wallidzewat paidzi sinua mutta me muistamme ainoastans cuitengin sinun ja sinun nimes.

13. HERRA meiden Jumalan/ Mwtkin tosin HERrat meille Herroitzeuat paitzi sinun/ Mutta me muistamma quitengin waiuoin Sinun/ ia sinun Nimes päle/ (HERRA meidän Jumalan/ Muutkin tosin herrat meille herroitsewat paitsi sinun/ Mutta me muistamme kuitenkin waiwoin sinun/ ja sinun nimesi päälle/)

13 O Jehovah our God, other lords besides you have had dominion over us, but by you only we will make mention of your name.

13. O LORD our God, other lords beside thee have had dominion over us: but by thee only will we make mention of thy name.

13. Herre, vor Gud! der have andre Herskere hersket over os foruden dig; ved dig alene prise vi dit Navn.

13. Herre, vår Gud, det råda väl andre herrar öfver oss utan dig; men vi tänke dock allena uppå dig och ditt Namn.

13. Jehowa meie Jummal! muud issandad on meie ülle wallitsenud, kui sinna; agga siño läbbi üksi kulutame so nimme.

13. Viešpatie, mūsų Dieve, kiti valdovai viešpatavo mums, bet mes tik Tavo vardą pripažįstame ir Jį garbiname.

13. HERR, unser Gott, es herrschen wohl andere Herren über uns denn du; aber wir gedenken doch allein dein und deines Namens.

13. Éternel notre Dieu, d'autres seigneurs que toi ont dominé sur nous; c'est grâce à toi seul que nous pouvons invoquer ton nom.

13. Jehová Dios nuestro, señores se enseñorearon de nosotros sin tí; mas en tí solamente nos acordaremos de tu nombre.

13 HEERE, onze God! andere heren, behalve Gij, hebben over ons geheerst; doch door U alleen gedenken wij Uws Naams.

13. Panie Boże nasz! panowalić nad nami inni panowie oprócz ciebie; ale myśmy tylko, w tobie ufając, wspominali na imię twoje.

13. Uram! mi Istenünk! urak parancsoltak nékünk kívüled; de általad dicsőítjük neved!

13 Господи Боже наш! другие владыки кроме Тебя господствовали над нами; но чрез Тебя только мы славим имя Твое.

13. Господи, Боже наш! над нами крім тебе панували володарі другі; та ми задля тебе одного імя твоє шануєм.

14. Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa.

14. Ei kuolleet eläviksi tule ja nukkuneet ei nouse; sillä sinä olet heitä etsinyt ja hävittänyt, ja kaiken heidän muistonsa kadottanut.

14. Ei cuollet eläwäxi tule ja nuckunet ei nouse. Sillä sinä olet heitä edzinyt ja häwittänyt ja caiken heidän muistons cadottanut.

14. Euet ne Coolluet Elemes pysy/ ne Hengettömet euet ylesnouse. Sille sine olet heite etziskellyt ia mestanut/ ia caiken heiden Muistons cadhottanut. (Eiwät ne kuolleet elämässä pysy/ ne hengettömät eiwät ylösnouse. Sillä sinä olet heitä etsiskellyt ja mestannut/ ja kaiken heidän muistonsa kadottanut.)

14 (Being) dead, they will not live. (Being) deceased, they will not rise. Therefore you have visited and destroyed them and made all remembrance of them to perish.

14. They are dead, they shall not live; they are deceased, they shall not rise: therefore hast thou visited and destroyed them, and made all their memory to perish.

14. De døde leve ikke op igen, Dødningerne opstaa ikke; derfor har du hjemsøgt og ødelagt dem og udslettet al deres Ihukommelse.

14. De döde få icke lif, de afledne stå icke upp; ty du hafver sökt dem, och förgjort dem, och all deras åminnelse tillintetgjort.

14. Surnud ei sa ellusse: kes kaddunud, need ei touse mitte ülles: sepärrast et sa olled nende kätte näinud, ja ärrakautanud, ja keik nende mällestust hukka saatnud.

14. Jie mirė ir nebeatgis, jie yra šešėliai ir nebeatsikels; Tu aplankei juos ir sunaikinai, jų atminimą išdildei.

14. Die Toten werden nicht lebendig, die Verstorbenen stehen nicht auf; denn du hast sie heimgesucht und vertilgt, und zunichte gemacht all ihr Gedächtnis.

14. Ils sont morts, ils ne revivront pas; ils ont péri, ils ne se relèveront plus; tu les as châtiés et détruits; tu as anéanti même leur souvenir.

14. Muertos, no vivirán: privados de la vida no resucitarán; porque los visitaste, y destruiste, y deshiciste toda su memoria.

14 Dood zijnde zullen zij niet weder leven, overleden zijnde zullen zij niet opstaan; daarom hebt Gij hen bezocht, en hebt hen verdelgd, en Gij hebt al hun gedachtenis doen vergaan.

14. Pomarli, nie ożyją; martwymi będąc nie powstaną, przeto, żeś ich nawiedził i wykorzenił, i wygładził wszystkę pamiątkę ich.

14. A meghaltak nem élnek, az árnyak nem kelnek föl: ezért látogatád meg és vesztéd el őket, [10†] és eltörléd emlékezetöket.

14 Мертвые не оживут; рефаимы не встанут, потому что Ты посетил и истребил их, и уничтожил всякую память о них.

14. Мертві вже не ожиють; велетнї не встануть, бо ти навідався й вигубив їх, та затратив всю память про них.

15. Sinä olet lisännyt kansan, Herra, olet lisännyt kansan, olet kunniasi näyttänyt, olet laajentanut kaikki maan rajat.

15. Mutta sinä, Herra, olet lisännyt kansaa, sinä Herra olet lisännyt kansaa, sinä olet kunnialliseksi tullut; sinä olet pannut heitä kauvas maailman ääriin.

15. Mutta sinä HERra olet lisännyt sinun Canssas sinä HERra olet lisännyt sinun Canssas sinä olet cunnialisexi tullut sinä olet ajanut heitä cauwas pois mailman ärijn.

15. Mutta sine HERRA sen edhespidhet pacanain seas/ sine sen ieriestens nin edespidhet pacanain seas/ Sine osotat sinun HERRAUTTAS/ ia tulet cauuas haman Mailman loppun asti. (Mutta sinä HERRA sen edes pidät pakanain seassa/ sinä sen järjestänsä niin edespidät pakanain seassa/ Sinä osoitat sinun HERRAUTTASI/ ja tulet kauas hamaan maailman loppuun asti.)

15 You have increased the nation, O Jehovah, you have increased the nation. You are glorified. You have enlarged all the borders of the land.

15. Thou hast increased the nation, O LORD, thou hast increased the nation: thou art glorified: thou hadst removed it far unto all the ends of the earth.

15. Du formerede Folket, Herre ! du formerede Folket, du er bleven herliggjort; du har flyttet alle Landets Grænser langt bort.

15. Men, Herre, du håller det fram ibland Hedningarna, du håller det alltså fram ibland Hedningarna; du beviser dina härlighet, och kommer långt bort, allt intill verldenes ända.

15. Jehowa! sa olled rahwast kaswatanud, sa olled sedda rahwast kaswatanud, ja omma au üllesnäitnud, sa olled keik Ma-üllemad kaugele ärrasaatnud.

15. Viešpatie, tu padidinai tautą; šlovė Tau už tai; Tu išplėtei krašto sienas.

15. Aber du, HERR, fährst fort unter den Heiden, du fährst immer fort unter den Heiden, beweisest deine Herrlichkeit und kommst ferne bis an der Welt Enden.

15. Tu as accru la nation, Éternel, tu as accru la nation; tu t'es glorifié, tu as reculé toutes les limites du pays!

15. Añadiste a la nación, o! Jehová, añadiste a la nación: hicístete glorioso: extendiste hasta todos los términos de la tierra.

15 Gij, o HEERE! hadt dit volk vermeerderd, Gij hadt dit volk vermeerderd; Gij waart verheerlijkt geworden; maar Gij hebt hen in al de einden des aardrijks verre weggedaan.

15. Rozmnożyłeś naród; o Panie! rozmnożyłeś naród; uwielbionyś jest, acześ go był zapędził na wszystkie granice ziemi.

15. Megszaporítád e népet, Uram! megszaporítád e népet, magadat megdicsőítéd, kiterjesztetted a [11†] földnek minden határait.

15 Ты умножил народ, Господи, умножил народ, – прославил Себя, распространил все пределы земли.

15. Ти намножив люд, Господи, велико намножив; ти прославив себе, розширив гряницї землї.

16. Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit.

16. Herra, kuin tuska tulee, niin sinua etsitään: koskas heitä kuritat, niin he parkuvat surkiasti.

16. HERra cosca tusca tule nijn sinua edzitän coscas heitä curitat nijn he parcuwat surkiast.

16. HERRA/ coska Tuska tule/ nin sinua etziten/ Coskas heite curitat/ nin he parkuuat surkiasti. (HERRA/ Koska tuska tulee/ niin sinua etsitään/ Koskas heitä kuritat/ niin he parkuwat surkeasti.)

16 Jehovah, in trouble they have visited you, they poured out a prayer (when) your chastening was upon them.

16. LORD, in trouble have they visited thee, they poured out a prayer when thy chastening was upon them.

16. Herre ! i Angesten søgte de dig, de udøste deres stille Bøn, der du tugtede dem.

16. Herre, när bedröfvelse på färde är, så söker man dig; när du tuktar dem, så ropa de med ängslan.

16. Jehowa! nemmad otsiwad sind, kui kitsas kä; nemmad wallawad öhkamissi wälja, kui sa neid karristad.

16. Viešpatie, jie ieškojo Tavęs nelaimės metu; jie meldėsi, kai juos baudei.

16. HERR, wenn Trübsal da ist, so sucht man dich; wenn du sie züchtigst, so rufen sie ängstlich.

16. Éternel, dans la détresse ils ont recouru à toi; ils ont répandu leurs plaintes quand ton châtiment a été sur eux.

16. Jehová, en la tribulación te visitaron: derramaron oración cuando los castigaste.

16 HEERE! in benauwdheid hebben zij U bezocht; zij hebben hun stil gebed uitgestort, als Uw tuchtiging over hen was.

16. Panie! w ucisku szukali cię; gdyś ich karał, wylewali modlitwy swe.

16. Oh Uram! a szorongásban kerestek Téged, és halk imádságot mondtanak, mikor rajtuk volt ostorod.

16 Господи! в бедствии он искал Тебя; изливал тихие моления, когда наказание Твое постигало его.

16. Господи! він же тілько в нуждї шукав тебе; виливав тихі молитви, коли кари твої спадали на його.

17. Niinkuin raskas vaimo, joka on synnyttämäisillään, vääntelehtii ja huutaa kivuissansa, niin me olimme sinun edessäsi, Herra.

17. Niinkuin raskaalla vaimolla, kuin hän synnyttämällänsä on, on ahdistus, ja hän parkuu kivullansa, niin meille myös tapahtuu, Herra, sinun kasvois edessä.

17. Nijncuin wastoin olewa cosca hän synnyttämälläns on nijn hänellä on ahdistus ja parcu kiwuillans nijn meille myös tapahtu HERra sinun caswos edesä.

17. Ninquin Wastoinoleua/ coska hen io synnyttemellens on/ nin henelle on adhistos/ ia parku kiwuillans/ Jwri nin meille mös iochtu/ HERRA sinun Casuos edes. (Niinkuin wastoin olewa/ Koska hän jo synnyttämäisillänsä on/ niin hänellä on ahdistus/ ja parku kiwullansa/ Juuri niin meille myös johtuu/ HERRA sinun kaswosi edessä.)

17 As a woman with child, who draws near the time of her delivery, is in pain and cries out in her pangs, so we have been before you, O Jehovah.

17. Like as a woman with child, that draweth near the time of her delivery, is in pain, and crieth out in her pangs; so have we been in thy sight, O LORD.

17. Ligesom den frugtsommelige, naar hun er nær ved at føde, bliver bange og raaber i sine Veer, saa gik det os, Herre ! for dit Ansigt.

17. Lika som en hafvandes qvinna, då det lider till födslostundena, så är henne ångest, ropar i sin värk; alltså går ock oss, Herre, för ditt ansigte.

17. otsekui raskejallane, kes pea peab mahhasama, waewa tunneb, ja kissendab omma sure wallo sees, nenda olleme meie olnud sinno palle ees, Jehowa!

17. Kai gimdyvės laikas priartėja, ji šaukia iš skausmo. Viešpatie, tokie mes esame Tavo akivaizdoje.

17. Gleichwie eine Schwangere, wenn sie bald gebären soll, sich ängstet und schreit in ihren Schmerzen: so geht's auch, HERR, vor deinem Angesicht.

17. Comme la femme enceinte, près d'enfanter, est en travail et crie dans ses douleurs, tels nous avons été, loin de ta face, ô Éternel!

17. Como la preñada cuando se acerca al parto gime, y da gritos con sus dolores, así hemos sido delante de tí, o! Jehová.

17 Gelijk een bevruchte vrouw, als zij nadert tot het baren, smarten heeft, en schreeuwt in haar weeen, alzo zijn wij geweest, o HEERE! vanwege Uw aangezicht.

17. Jako brzemienna, gdy się przybliża ku rodzeniu, boleje i woła w boleściach swoich, takeśmy byli przed obliczem twojem, Panie!

17. Miként a terhes asszony, a ki közel a szűléshez, vajudik, felkiált fájdalmiban, előtted olyanok voltunk, Uram!

17 Как беременная женщина, при наступлении родов, мучится, вопит от болей своих, так были мы пред Тобою, Господи.

17. Мов та вагітна, як прийде час їй родити, мучиться, кричить у болях, оттак бували й ми перед тобою.

18. Me olimme raskaina, vääntelehdimme, mutta oli niinkuin olisimme synnyttäneet tuulta: emme saaneet aikaan pelastusta maalle, maanpiirin asukkaat eivät ilmoille päässeet.

18. Me olemme raskaat ja meillä on kipu, niinkuin tuulen synnyttäväisellä; emme kuitenkaan voi maata auttaa, eikä maan piirin asuvaiset tahtoneet langeta.

18. Ja mekin wastoin olemma ja on kipu nijncuin tuulen synnyttäwäiset. En me cuitengan woi maata autta eikä maan pijrin asuwaiset tahtonet langeta.

18. Ja mekin Wastoinolemma/ ia on meille kipu/ ette me tuskalla hengitemme. Quitengan Eipe me woi Maata autta/ eike Maanpijrin Asuuaiset tactonet langeta. (Ja mekin wastoin olemme/ ja on meillä kipu/ että me tuskalla hengitämme. Kuitenkaan eipä me woi maata auttaa/ eikä maanpiirin asuwaiset tahtoneet langeta.)

18 We have been with child. We have been in pain. We have as it were brought out wind. We have not worked any deliverance in the earth, nor have the inhabitants of the world fallen.

18. We have been with child, we have been in pain, we have as it were brought forth wind; we have not wrought any deliverance in the earth; neither have the inhabitants of the world fallen.

18. Vi gik frugtsommelige med noget, vare bange, men da vi fødte, blev det til Vind; vi sknffede Landet ikke nogen Frelse, og Jorderiges Indbyggere kom ej til Live.

18. Vi äre också hafvande, och hafvom ångest, att vi som nogast kunne andas; dock kunne vi intet hjelpa jordene, och inbyggarena på jordenes krets vilja icke falla.

18. Meie ollime kui raskejallatsed, ja tundsime waewa, ja meie töime otsekui tuult ilmale; meie ei woind mingisuggust abbi sata Ma peäl, ja kes ma-ilmas ellawad, ei langend mitte.

18. Mes lyg gimdančios kentėjome, bet pagimdėme tik vėją. Mes neatnešėme kraštui išlaisvinimo ir pasaulio gyventojai nekrito.

18. Da sind wir auch schwanger und ist uns bange, daß wir kaum Odem holen; doch können wir dem Lande nicht helfen, und Einwohner auf dem Erdboden wollen nicht geboren werden.

18. Nous avons conçu, nous avons été en travail; nous n'avons enfanté que du vent, nous ne saurions accomplir le salut du pays, ni faire naître sur la terre de nouveaux habitants.

18. Concebimos, tuvimos dolores de parto, parimos como viento: saludes no se hicieron en la tierra, ni cayeron los moradores del mundo.

18 Wij waren bevrucht, wij hadden de smarten, maar wij hebben niet dan wind gebaard; wij deden het land geen behoudenis aan, en de inwoners der wereld vielen niet neder.

18. Poczęliśmy, boleliśmy; aleśmy tylko jakoby wiatr porodzili, a żadnegośmy wybawienia ziemi nie sprawili, i nie upadli mieszkający na okręgu ziemskim.

18. Mint terhesek vajudtunk, de csak szelet szűltünk: szabadulása nem lőn e földnek, és nem hulltak el a föld kerekségének [12†] lakói.

18 Были беременны, мучились, – и рождали как бы ветер; спасения не доставили земле, и прочие жители вселеннойне пали.

18. І ми бували вагітні, мучились, - та родили хиба вітер; спасення-добра не приспорили землї, й невірні осадники землї не попадали.

19. Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.

19. Mutta sinun kuollees elävät, ja minun kuolleet ruumiini nousevat jälleen kuolleista. Herätkäät ja kerskatkaat te, jotka makaatte maan alla; sillä sinun kastees on viheriäisen kedon kaste, ja maa on kuolleet itsestänsä antava.

19. Mutta sinun cuolles eläwät ja minun cuollet ruumini nousewat jällens cuolluista. Herätkät ja kerscatcat te jotca macatte maan alla: sillä sinun castes on wiherjäisen kedon caste ja maa on cuollet hänestäns andawa.

19. Mutta sinun Coollues pite elemen/ Ja Rumillans ylesnouseman. Yleshäretke ia kerskacat/ Te iotca Maan alla macatta/ Sille sinun Castes/ on wiherieisen Kedhon Caste/ ia maan pite ne Coolluet henestens vlosandaman. (Mutta sinun kuolleesi pitää elämän/ ja ruumiillansa ylösnouseman. Ylös herätkää ja kerskatkaat/ te jotka maan alla makaatte/ sillä sinun kasteesi/ on wiheriäisen kedon kaste/ ja maan pitää ne kuolleet hänestänsä ulosantaman.)

19 Your dead will live. My dead bodies will arise. Awake and sing, you* who dwell in the dust, for your dew is (as) the dew of herbs and the earth will cast forth the dead.

19. Thy dead men shall live, together with my dead body shall they arise. Awake and sing, ye that dwell in dust: for thy dew is as the dew of herbs, and the earth shall cast out the dead.

19. Dine døde skulle leve, mine afdøde skulle opstaa; vaagner op, og synger med Fryd, I som bo i Støv! thi din Dug er Dug over grønne Urter, og Jorden skal give Dødningerne tilbage.

19. Men dine döde skola lefva, och med lekamenom uppstå igen. Vaker upp och berömmer eder, I som liggen under jordene; ty din dagg är en grön marks dagg, och jorden skall gifva ifrå sig de döda.

19. Sinno surnud sawad ellusse, ja touswad ihhoga ülles: ärkage ülles ja laulge röömsaste teie, kes pörmus maggate: sest sinno kaste on rohtude kaste, agga need kes kaddunud, panned sa senna Ma sisse langema.

19. Tavo mirusieji bus gyvi, jų kūnai kelsis kartu su mano. Dulkėse esantieji, pabuskite ir giedokite. Kaip rasa gaivina augalus, taip Viešpats prikels mirusiuosius.

19. Aber deine Toten werden leben, meine Leichname werden auferstehen. Wachet auf und rühmet, die ihr liegt unter der Erde! Denn dein Tau ist ein Tau des grünen Feldes; aber das Land der Toten wirst du stürzen.

19. Tes morts revivront; mes corps morts se relèveront! Réveillez-vous et chantez de joie, habitants de la poussière! Car ta rosée est comme la rosée de l'aurore, et la terre fera renaître les trépassés.

19. Tus muertos vivirán, y junto con mi cuerpo resucitarán. Despertád, y cantád moradores del polvo, porque tu rocío, como rocío de hortalizas; y la tierra echará los muertos.

19 Uw doden zullen leven, ook mijn dood lichaam, zij zullen opstaan; waakt op en juicht, gij, die in het stof woont! want uw dauw zal zijn als een dauw der moeskruiden, en het land zal de overledenen uitwerpen.

19. Ożyją umarli twoi, trupy moje wstaną, gdy rzeczesz: Ocućcie się, a śpiewajcie mieszkający w prochu! Albowiem rosa twoja będzie jako rosa na ziołach; ale niezbożnych o ziemię uderzysz.

19. Megelevenednek [13†] halottaid és holttesteim fölkelnek: serkenjetek föl és énekeljetek, a kik a porban lakoztok, mert harmatod az élet harmata, és visszaadja a föld az árnyakat!

19 Оживут мертвецы Твои, восстанут мертвые тела! Воспряните и торжествуйте, поверженные в прахе: ибо роса Твоя – роса растений, и земля извергнет мертвецов.

19. Та мерцї твої ожиють, устануть мертві тїла! Оживайте ж, веселїтесь, що в порох лягли; бо роса в тебе, - роса, що живить травицю, й земля викине померших.

20. Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt.

20. Mene, kansani, ja käy sisälle kammioos, ja sulje sinun oves jälkees; lymytä sinus silmänräpäykseksi,niin kauvan kuin viha käy ylitse.

20. Mene minun Canssan sinun Cammioos ja sulje owet jälkes lymy silmän räpäyxexi nijncauwan cuin wiha käy ylidze.

20. Mene minun Canssan sinun Cammios/ ia sulie Ouet ielkes/ lymy yrielde silmen räpeys/ nincauuan ette wiha ylitzekeupi. (Mene minun kansan sinun kammioosi/ ja sulje owet jälkeesi/ lymyä silmän räpäys/ niinkauan että wiha ylitsekäypi.)

20 Come, my people, enter you into your chambers and shut your doors around you. Hide yourself for a little moment until the indignation have passed over.

20. Come, my people, enter thou into thy chambers, and shut thy doors about thee: hide thyself as it were for a little moment, until the indignation be overpast.

20. Gak, mit Folk! gak ind i dine inderste Kamre, og Iuk dine Døre efter dig; skjul dig et lidet Øjeblik, indtil Vreden gaar over.

20. Gack bort, mitt folk, uti en kammar, och slut dörrena igen efter dig; fördölj dig ett litet ögnablick, så länge vreden går öfver.

20. # Tulle mo rahwas, minne omma kambride sisse, ja panne omma ust lukko ennese tagga: poe ärra ühhe wähha silma-pilkmisse aia, kunni melepahhandus möda lähhäb.

20. Mano tauta, eik, įeik į savo kambarius; pasislėpk valandėlę, kol praeis Jo rūstybė.

20. Gehe hin, mein Volk, in deine Kammer und schließ die Tür nach dir zu; verbirg dich einen kleinen Augenblick, bis der Zorn vorübergehe.

20. Va, mon peuple, entre dans tes chambres, et ferme les portes derrière toi. Cache-toi pour un petit moment, jusqu'à ce que l'indignation soit passée.

20. Anda pues, pueblo mío, éntrate en tus cámaras, cierra tus puertas tras tí: escóndete un poquito, por un momento, entre tanto que pasa la ira.

20 Ga henen, mijn volk! ga in uw binnenste kamers, en sluit uw deuren na u toe; verberg u als een klein ogenblik, totdat de gramschap overga.

20. Idź, ludu mój! wnijdź do komór swoich, a zamknij drzwi twoje za sobą; skryj się na maluczką chwilkę, dokąd nie przeminie rozgniewanie.

20. Menj be népem, menj be szobáidba, és zárd be ajtóidat utánad, és rejtsd el magad rövid szempillantásig, míg elmúlik a bús harag!

20 Пойди, народ мой, войди в покои твои и запри за собой двери твои, укройся на мгновение, доколе не пройдет гнев;

20. Ійди ж, народе мій, ввійди в свої хатини; зачини за собою двері, сховайся на часинку, докіль гнїв перейде;

21. Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä.

21. Sillä katso, Herra on käyvä ulos siastansa etsimään maan asuvaisten pahuutta heidän päällensä; niin että maa ilmoittaa heidän verensä, ja ei niitä enää peitä, jotka hänessä tapetut ovat.

21. Sillä cadzo HERra on käypä ulos siastans edzimän maan asuwaisten pahutta heidän päällens nijn että maa ilmoitta heidän werens ja ei nijtä sillen peitä jotca hänen päälläns tapetut owat.

21. Sille catzo/ HERRAN pite vloskeumen Siastans/ etziskelemen Maan Asuuaisten Pahutta heiden ylitzens/ Nin ette Maan pite ilmoittaman heiden Werens/ Ja ei sillen peittemen nijte/ iotca henen pälens tapetut ouat. (Sillä katso/ HERRAN pitää uloskäymän sijastansa/ etsiskelemään maan asuwaisten pahuutta heidän ylitsensä/ Niin että maan pitää ilmoittaman heidän werensä/ ja ei silleen peittämään niitä/ jotka hänen päällänsä tapetut owat.)

21 For, behold, Jehovah comes forth out of his place to punish the inhabitants of the earth for their iniquity. The earth also will disclose her blood and will no more cover her slain.

21. For, behold, the LORD cometh out of his place to punish the inhabitants of the earth for their iniquity: the earth also shall disclose her blood, and shall no more cover her slain.

21. Thi se, Herren gaar ud fra sit Sted for at hjemsøge Jordens Indbyggeres Misgernirlg; og Jorden skal aabenbare det udgydte Blod og ikke længere skjule sine ihjelslagne.

21. Ty si, Herren varder utgångandes af sitt rum, till att besöka jordenes inbyggares ondsko öfver dem, så att jorden skall uppenbara deras blod, och icke mer öfverskyla dem som på henne slagne äro.

21. Sest wata, Jehowa lähhäb omma assemelt wälja , nende üllekohto pärrast, kes Ma peäl ellawad, nende kätte näggema; ja Ma ilmutab omma werresüüd, ja ei katta mitte ennam kinni neid, kes seäl peäl tappetud.

21. Viešpats ateina iš savo buveinės bausti žemės gyventojų už jų nusikaltimus. Žemė atidengs ant jos pralietą kraują ir nebeslėps nužudytųjų.

21. Denn siehe, der HERR wird ausgehen von seinem Ort, heimzusuchen die Bosheit der Einwohner des Landes über sie, daß das Land wird offenbaren ihr Blut und nicht weiter verhehlen, die darin erwürgt sind.

21. Car voici, l'Éternel sort de sa demeure, pour punir l'iniquité des habitants de la terre. Alors la terre laissera voir le sang versé sur elle et ne cachera plus ses morts.

21. Porque he aquí que Jehová sale de su lugar, para visitar la maldad del morador de la tierra contra él; y la tierra descubrirá sus sangres, y más no encubrirá sus muertos.

21 Want ziet, de HEERE zal uit Zijn plaats uitgaan, om de ongerechtigheid van de inwoners der aarde over hen te bezoeken; en de aarde zal haar bloed ontdekken, en zal haar doodgeslagenen niet langer bedekt houden.

21. Albowiem oto Pan wychodzi z miejsca swego, aby nawiedził nieprawość mieszkających na ziemi; tedy ziemia odkryje krew swoję, a nie zakryje dalej pobitych swoich.

21. Mert ímé az Úr kijő helyéről, hogy meglátogassa a föld lakóinak álnokságát, [14†] s felmutatja a föld a vért, és el nem fedi megöletteit többé!

21 ибо вот, Господь выходит из жилища Своего наказать обитателей земли за их беззаконие, и земля откроет поглощенную ею кровь и уже не скроет убитых своих.

21. Ось бо, Господь вийде з пробутку свого покарати земнородних за їх беззаконство; й земля видасть із себе кров, що повсисала; не таїти ме вже своїх убитих.