63 luku

Pakanakansoille kostetaan. Katuvan Israelin rukous.

1. Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan.

1. Kuka on se, joka tulee Edomista, punaisilla vaatteilla Botsrasta, joka niin on kaunistettu vaatteissansa, ja käy suuressa voimassansa? Minä joka puhun vanhurskautta, ja taidan kyllä auttaa.

1. CUca on se joca tule Edomist prijscotetuilla waatteilla Bazrast joca nijn on caunistettu hänen waatteisans ja käy hänen suuresa woimasans? Minä olen joca opetan wanhurscauden ja taidan kyllä autta.

1 Who is this who comes from Edom, with dyed garments from Bozrah, this who is glorious in his apparel, marching in the greatness of his strength? I who speak in righteousness, mighty to save.

1. Who is this that cometh from Edom, with dyed garments from Bozrah? this that is glorious in his apparel, travelling in the greatness of his strength? I that speak in righteousness, mighty to save.

1. Hvo er denne, som kommer fra Edom, i højrøde Klæder fra Bozra, han, som er saa prægtig i sit Klædebon, han, som skrider frem i sin store Kraft? Det er mig, som taler Retfærdighed, mig, som er mægtig til at frelse!

1. Ho är den som ifrån Edom kommer, med färgad kläder ifrå Bozra; den så beprydd är i sin kläder, och går i sine stora kraft? Jag är den som rättfärdighet lärer, och är en mästare till att hjelpa.

1. # Kes on se, kes tulleb Edomist ja Potsrast werrega kastetud riettega? sesinnane on auustusse wäärt ommas peälmisses kubes, ta astub pitka sam̃oga omma sure rammoga: minna ollen se , kes rägib öigusses, kes wäggew on ärrapeästma.

1. Kas ateina raudonais drabužiais iš Edomo miesto Bocros, apsirengęs šlovingais rūbais eina savo jėgos pilnatvėje? ‘‘Aš, kuris skelbiu teisumą ir turiu galią išgelbėti’‘.

1. Wer ist der, so von Edom kommt, mit rötlichen Kleidern von Bozra? der so geschmückt ist in seinen Kleidern und einhertritt in seiner großen Kraft? "Ich bin's, der Gerechtigkeit lehrt und ein Meister ist zu helfen."

1. Qui est celui-ci qui vient d'Édom, en vêtements rouges, qui vient de Botsra avec des habits éclatants, portant la tête haute, dans la plénitude de sa force? C'est moi, qui parle avec justice, tout-puissant pour sauver.

1. ¿QUIÉN es este que viene de Edom: de Bosra, con vestidos bermejos? ¿Este, hermoso en su vestido, que va con la grandeza de su poder? Yo, el que hablo en justicia, grande para salvar.

1 Wie is Deze, Die van Edom komt met besprenkelde klederen, van Bozra? Deze, Die versierd is in Zijn gewaad? Die voorttrekt in Zijn grote kracht? Ik ben het, Die in gerechtigheid spreek, Die machtig ben te verlossen.

1. Któż to jest, który idzie z Edom, w szatach ubroczonych we krwi z Bocra? Ten przyozdobiony szatą swoją, postępujący w wielkości mocy swojej? Jam jest, który mówię sprawiedliwość, dostateczny do wybawienia.

1. Ki ez, ki jő Edomból, veres ruhákban [1†] Boczrából, a ki ékes öltözetében, ereje sokaságában büszke? Én, a ki igazságban szólok, elégséges vagyok a megtartásra.

1 Кто это идет от Едома, в червленых ризах от Восора, столь величественный в Своей одежде, выступающий в полноте силы Своей? „Я – изрекающий правду, сильный, чтобы спасать".

1. Хто се йде з Едому, в червоній одежі з Босору, такий величний в своїй одежі, що виступає в повнотї сили своєї? - Се я, - той що в устах його справедливість, я, сильний до рятовання.

2. Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?

2. Miksi ovat siis vaattees niin punaiset, ja pukus niinkuin viinakuurnan sotkujan?

2. Mixi owat sijs sinun waattes nijn punaiset ja sinun pucus nijncuin wijnan sotcujan? Minä sotcun wijnacuurnan yxinäns ja ei ole yxikän Canssast minun cansani.

2 Why are you red in your apparel and your garments like he who treads in the wine vat?

2. Wherefore art thou red in thine apparel, and thy garments like him that treadeth in the winefat?

2. Hvorfor er der rødt paa dit Klædebon og dine Klæder som dens, der træder Vinpersen?

2. Hvi är då din klädnad så röd, och din kläder såsom en vintrampares?

2. Mikspärrast on so peälminne kuub punnane, ja so rided kui selle rided , kes surrotörres wina tallab.

2. Kodėl tavo apsiaustas raudonas ir tavo drabužiai tarsi minančių vyno spaustuvą?

2. Warum ist dein Gewand so rotfarben und dein Kleid wie eines Keltertreters?

2. Pourquoi tes vêtements sont-ils rouges, et tes habits comme ceux de l'homme qui foule dans la cuve?

2. ¿Por qué es bermejo tu vestido? ¿y tus ropas como de el que ha pisado en lagar?

2 Waarom zijt Gij rood aan Uw gewaad, en Uw klederen als van een, die in de wijnpers treedt?

2. Przeczże jest czerwone odzienie twoje? a szaty twoje jako tego, który tłoczy w prasie?

2. Miért veres [2†] öltözeted, és ruháid, mint a bornyomó ruhái?

2 Отчего же одеяние Твое красно, и ризы у Тебя, как у топтавшего в точиле?

2. Чом же одїж твоя червона, а ризи твої - мов у того, що топтав виноград у тискарнї?

3. Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni.

3. Minä sotkun viinakuurnan yksinäni, ja ei yksikään kansasta minun kanssani. Minä tallaan heitä vihassani, ja sotkun heitä julmuudessani; siitä on heidän verensä priiskunut vaatteisiini, ja minä olen saastuttanut kaikki minun pukuni;

3. Minä olen tallannut heitä minun wihasani ja sotcunut heitä minun julmudesani? Sijtä on heidän werens prijscottanut minun waatteni ja minä olen saastuttanut minun pucuni:

3 I have trodden the winepress alone and of the peoples there was no man with me. Yes, I trod them in my anger and trampled them in my wrath and their lifeblood is sprinkled upon my garments and I have stained all my garments.

3. I have trodden the winepress alone; and of the people there was none with me: for I will tread them in mine anger, and trample them in my fury; and their blood shall be sprinkled upon my garments, and I will stain all my raiment.

3. Jeg traadte Persekarret, jeg alene, og der var intet af Folkene med mig; saa traadte jeg dem i min Vrede og stampede dem ned i min Harme; da sprudlede deres Blod op paa mine Klæder, og jeg fik alle mine Klæder besudlede.

3. Jag trampar vinpressen allena, och ingen af folken är med mig; jag hafver trampat dem i mine vrede, och nedertrådat dem i mine grymhet; deraf hafver deras blod stänkt min kläder, och jag hafver besmittat all min kläder.

3. Minna üksi ollen surro-törres tallanud, ja rahwa seast ei olnud ükski minnoga; ja ma wöttan neid tallata omma wihha sees, ja omma tullise wihha sees neid ärratallata: sepärrast on nende wirre mo riete peäle wirtsunud, ja keik omma peälmist kube ollen ma rojaseks teinud.

3. ‘‘Aš vienas myniau spaustuvą, nė vieno iš žmonių nebuvo su manimi. Aš mindžiojau juos įtūžęs ir trypiau savo rūstybėje. Jų kraujas aptaškė mano drabužius ir sutepė juos.

3. "Ich trete die Kelter allein, und ist niemand unter den Völkern mit mir. Ich habe sie gekeltert in meinem Zorn und zertreten in meinem Grimm. Daher ist ihr Blut auf meine Kleider gespritzt, und ich habe all mein Gewand besudelt.

3. J'ai été seul à fouler au pressoir, et parmi les peuples personne n'était avec moi. Et je les ai foulés dans ma colère, je les ai écrasés dans mon courroux: leur sang a rejailli sur mes habits, et j'ai souillé tous mes vêtements.

3. Solo pisé el lagar, y de los pueblos nadie fué conmigo. Pisélos con mi ira, y los hollé con mi furor; y su sangre salpicó mis vestidos, y ensucié todas mis ropas.

3 Ik heb de pers alleen getreden, en er was niemand van de volken met Mij; en Ik heb hen getreden in Mijn toorn, en heb hen vertrapt in Mijn grimmigheid; en hun kracht is gesprengd op Mijn klederen, en al Mijn gewaad heb Ik bezoedeld.

3. Prasę tłoczyłem Ja sam, a nikt z ludu nie był zemnę; Ja, mówię, tłoczyłem nieprzyjaciół w gniewie swym, i podeptałem ich w popędliwości mojej, aż pryskała krew mocarzów ich na szaty moje; a tak wszystko odzienie moje spluskałem.

3. A sajtót egyedül tapostam, [3†] és a népek közül nem volt velem senki, és megtapodtam őket búsulásomban, és széttapostam őket haragomban: így fecscsent vérök ruháimra, és egész öltözetemet bekevertem.

3 „Я топтал точило один, и из народов никого не было со Мною; и Я топтал их во гневе Моем и попирал их в ярости Моей; кровь их брызгала на ризы Мои, и Я запятнал все одеяние Свое;

3. Я топтав виноград сам один, не було зміж народів нїкого зо мною; і я потоптав їх у гнїву мойму, давив їх у досадї моїй; кров їх бризгала на мої ризи, от я й замаргав усю одїж мою;

4. Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.

4. Sillä minä olen säätänyt itselleni kostopäivän, ja vuosi on tullut omiani pelastaa.

4. Sillä minä olen säätänyt idzelleni costopäiwän wuosi on tullut omiani pelasta.

4 For the day of vengeance was in my heart and the year of my redeemed has come.

4. For the day of vengeance is in mine heart, and the year of my redeemed is come.

4. Thi Hævnens Dag var besluttet i mit Hjerte, og mit Genløsningsaar var kommet.

4. Ty jag hafver tagit mig en hämndadag före; året till att förlossa de mina är kommet.

4. Sest kättemaksmisse pääw olli mo süddames, ja se aasta, kui mo ommad piddid sama lunnastud ¤, olli tulnud.

4. Keršto diena buvo mano širdyje, ir išgelbėjimo metas atėjo.

23. 63. 4. Denn ich habe einen Tag der Rache mir vorgenommen; das Jahr, die Meinen zu erlösen, ist gekommen.

4. Car le jour de la vengeance est dans mon cœur, et l'année de mes rachetés est venue.

4. Porque el día de la venganza está en mi corazón; y el año de mis redimidos es venido.

4 Want de dag der wraak was in Mijn hart, en het jaar Mijner verlosten was gekomen.

4. Albowiem dzieó pomsty był w sercu mojem, a rok odkupionych moich przyszedł.

4. Mert bosszúállás [4†] napja volt szívemben, és megváltottaim esztendeje eljött.

4 ибо день мщения – в сердце Моем, и год Моих искупленных настал.

4. День бо помсти мав я на умі, і настав рік визволу людей моїх.

5. Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi, ja minun vihani minua tuki.

5. Sillä minä katsoin ympärilleni, ja ei ollut auttajaa, ja minä hämmästyin, ja ei kenkään holhonut minua; vaan minun käsivarteni vapahti minun, ja minun vihani holhoi minua.

5. Sillä minä cadzoin ymbärilleni ja ei ollut auttajata ja minä olin wapistuxes ja ei kengän holhonnut minua waan minun käsiwarten piti auttaman minua ja minun wihan holhois minua.

5 And I looked and there was none to help. And I wondered that there was none to uphold. Therefore my own arm brought salvation to me. And my wrath, it upheld me.

5. And I looked, and there was none to help; and I wondered that there was none to uphold: therefore mine own arm brought salvation unto me; and my fury, it upheld me.

5. Og jeg saa mig om, og der var ingen Hjælper, og jeg undrede mig over, at der ingen var, som holdt med mig; men min Arm hjalp mig, og min Harme stod mig, bi.

5. Ty jag såg mig om, och der var ingen hjelpare; och jag var i förskräckelse, och ingen uppehöll mig; utan min arm måste hjelpa mig, och min vrede uppehöll mig.

5. Ja ma wahtsin, ja ükski ei aitnud, ja ma ehmatasin wägga ärra, ja ükski ei toetand mind : sepärrast satis mo kässiwars mulle abbi, ja mo tulline wihha se toetas mind.

5. Aš apsidairiau­ir nebuvo, kas padėtų, Aš stebėjausi, kad niekas nepalaikė. Todėl mano paties ranka atnešė man išgelbėjimą ir mano įtūžis palaikė mane.

23. 63. 5. Und ich sah mich um, und da war kein Helfer; und ich verwunderte mich, und niemand stand mir bei; sondern mein Arm mußte mir helfen, und mein Zorn stand mir bei.

5. J'ai regardé, et il n'y avait point d'aide; je me suis étonné, et point de soutien! Alors mon bras m'a sauvé, et mon courroux m'a soutenu.

5. Miré pues, y no había quien ayudase; y abominé, que no hubiese quien me sustentase: y salvóme mi brazo, y me sustentó mi ira.

5 En Ik zag toe, en er was niemand die hielp; en Ik ontzette Mij, en er was niemand, die ondersteunde; daarom heeft Mijn arm Mij heil beschikt, en Mijn grimmigheid heeft Mij ondersteund,

5. Lecz gdym widział, że nie było pomocnika, ażem się zdumał, że nikogo nie było, coby mię podparł, przetoż mi wybawienie sprawiło ramię moje, a popędliwość moja, ta mię podparła.

5. Körültekinték és nem vala segítő, s álmélkodám és nem vala gyámolító, és segített nékem [5†] karom, és haragom gyámolított engem!

5 Я смотрел, и не было помощника; дивился, что не было поддерживающего; но помогла Мне мышца Моя, и ярость Моя – она поддержала Меня:

5. Я дивився, й не було помічника; дивувався, що не було кому піддержати мене; та менї помогла рука моя, й досада моя - вона піддержала мене;

6. Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä.

6. Ja minä olen tallannut kansat vihassani, ja tehnyt heitä juovuksiin minun julmuudessani; ja sysäsin heidän voittonsa maahan.

6. Sentähden olen minä tallannut Canssan minun wihasani ja tehnyt heitä juowuxin minun julmudesani ja sysäisin heidän woittons maahan.

6 And I trod down the peoples in my anger and made them drunk in my wrath and I poured out their lifeblood on the earth.

6. And I will tread down the people in mine anger, and make them drunk in my fury, and I will bring down their strength to the earth.

6. Og jeg nedtraadte Folkene i min Vrede og gjorde dem drukne i min Harme og lod deres Blod rinde til Jorden.

6. Derföre hafver jag förtrampat folken uti mine vrede, och gjort dem druckna uti mine grymhet, och stött deras seger till markena.

6. Ja ma tahhan weel omma wihha sees rahwast ärratallata, ja omma tullise wihhaga neid joobnuks tehha, ja nende ram̃o mahha wiñata.

6. Aš įnirtęs mindžiojau tautas, daviau joms paragauti savo rūstybės ir nubloškiau žemėn jų galybę’‘.

23. 63. 6. Und ich habe die Völker zertreten in meinem Zorn und habe sie trunken gemacht in meinem Grimm und ihr Blut auf die Erde geschüttet."

6. J'ai foulé les peuples dans ma colère, et je les ai enivrés dans mon courroux; et j'ai fait couler leur sang sur ta terre.

6. Y hollé los pueblos con mi ira, y los embriagué de mi furor, y derribé a tierra su fortaleza.

6 En Ik heb de volken vertreden in Mijn toorn, en Ik heb hen dronken gemaakt in Mijn grimmigheid; en Ik heb hun kracht ter aarde doen nederdalen.

6. I podeptałem narody w gniewie swym, a opoiłem je w zapalczywości mojej, i uderzyłem o ziemię mocarzy ich.

6. És megtapodtam népeket búsulásomban, és megrészegítem őket haragomban, és ontám a földre véröket!

6 и попрал Я народы во гневе Моем, и сокрушил их в ярости Моей, и вылил на землю кровь их".

6. І потоптав я ворогів в гнїву мойму, розбив їх у досадї моїй, і полив землю їх кровю.

7. Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa.

7. Minä tahdon Herran laupiutta muistaa, ja Herran kiitosta kaikista niistä, mitkä Herra meille tehnyt on, ja sitä suurta hyvyyttä Israelin huoneelle, jonka hän sille tehnyt on, suuren laupiutensa ja hyvyytensä kautta.

7. MInä tahdon HERran hywyttä muista ja HERran kijtosta nijsä caikisa cuin hän meille tehnyt on. Ja sitä suurta hywyttä Israelin huonen cohtan cuin hän sille tehnyt on hänen suuren laupiudens ja hywydens cautta.

7. MIne tadhon HERRAN Hywyten päle muistella/ ia HERRAN Kijtoxen päle/ nijsse caikissa quin hen meille tehnyt on. Ja sen swren Hywydhen päle/ Israelin Honen coctan/ quin hen sille tehnyt ombi henen Laupiudhens ia swren Hywydhens cautta. (Minä tahdon HERRAN hywyyden päälle muistella/ ja HERRAN kiitoksen päälle/ niissä kaikissa kuin hän meille tehnyt on. Ja sen suuren hywyyden päälle/ Israelin huoneen kohtaan/ kuin hän sille tehnyt ompi hänen laupeutensa ja suuren hywyytensä kautta.)

7 I will make mention of the loving kindnesses of Jehovah, (and) the praises of Jehovah, according to all that Jehovah has bestowed on us and the great goodness toward the house of Israel, which he has bestowed on them according to his mercies and according to the multitude of his loving kindnesses.

7. I will mention the lovingkindnesses of the LORD, and the praises of the LORD, according to all that the LORD hath bestowed on us, and the great goodness toward the house of Israel, which he hath bestowed on them according to his mercies, and according to the multitude of his lovingkindnesses.

7. Jeg vil forkynde Herrens Miskundhed, Herrens Pris, efter alt det, som Herren har gjort imod os, ja, den megen Godhed imod Israels Hus, som han gjorde imod dem, efter sin Barmhjertighed og efter sin store Miskundhed.

7. Herrans barmhertighet vill jag ihågkomma, och Herrans lof, i allt det Herren oss gjort hafver, och det myckna goda med Israels hus, som han dem gjort hafver, genom sina barmhertighet och stora mildhet.

7. Ma tahhan kulutada Jehowa suurt heldust ja Jehowa kitust keik sedda möda, mis Jehowa meile head teinud; ja se sure headusse pärrast Israeli suggu wasto, mis ta neile head teinud omma hallastusse ja omma rohke sure heldusse pärrast.

7. Atsimenu Viešpaties mums parodytą malonę ir Jo šlovę, ir visa, ką Jis mums suteikė; Viešpats labai gailestingas Izraelio namams. Jis visa tai darė iš savo malonės, pasigailėdamas mūsų.

7. Ich will der Gnade des HERRN gedenken und des Lobes des HERRN in allem, was uns der HERR getan hat, und in der großen Güte an dem Hause Israel, die er ihnen erzeigt hat nach seiner Barmherzigkeit und großen Gnade.

7. Je publierai les bontés de l'Éternel, les louanges de l'Éternel, pour tout le bien que l'Éternel nous a fait et pour l'abondance des biens qu'il a faits à la maison d'Israël, dans ses compassions et dans la grandeur de ses bontés.

7. De las misericordias de Jehová haré memoria, de las alabanzas de Jehová, como sobre todo lo que Jehová nos ha dado; y de la grandeza de su beneficencia a la casa de Israel, que les ha hecho según sus misericordias, y según la multitud de sus miseraciones.

7 Ik zal de goedertierenheden des HEEREN vermelden, den veelvoudigen lof des HEEREN, naar alles, wat de HEERE ons heeft bewezen, en de grote goedigheid aan het huis van Israel, die Hij hun bewezen heeft, naar Zijn barmhartigheden, en naar de veelheid Zijner goedertierenheden.

7. Miłosierdzia Paóskie wspominać będę, i chwały Paóskie za wszystko, cokolwiek nam uczynił Pan, i hojność dóbr, które pokazał domowi Izraelskiemu według miłosierdzia swego, i według wielkich litości swoich.

7. Az Úrnak kegyelmességeiről emlékezem, az Úr dicséreteiről mind a szerint, a mit az Úr velünk cselekedett; az Izráel házához való sok jóságáról, a melyet velök cselekedett irgalma és kegyelmének sokasága szerint.

7 Воспомяну милости Господни и славу Господню за все, что Господь даровал нам, и великую благость Его к дому Израилеву, какую оказал Он ему по милосердию Своему и по множеству щедрот Своих.

7. О, вдячно буду згадувати змилуваннє Господнє, і буду славити Господа за все те, що Господь дарував нам; за всї блага для дому Ізраїля, які явив йому в милосердю свому і великій ласкавостї своїй.

8. Ja hän sanoi: Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä; ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.

8. Sillä hän sanoo: he ovat tosin minun kansani, lapset, jotka ei valhetteliat ole; ja hän oli heidän vapahtajansa.

8. Sillä hän sano: he owat tosin minun Canssan lapset jotca ei walhetteliat ole sentähden oli hän heidän wapahtajans.

8. Sille hen sanopi/ Ja tosin sinun Canssan he ouat/ Lapset iotca euet Eperet ole/ Senteden oli hen heiden Wapactaians. (Sillä hän sanoopi/ Ja tosin sinun kanssansa he owat/ Lapset jotka eiwät äpärät ole/ Sentähden oli hän heidän wapahtajansa.)

8 For he said, Surely, they are my people, sons that will not deal falsely. So he was their Savior.

8. For he said, Surely they are my people, children that will not lie: so he was their Saviour.

8. Og han sagde: Kun de ere mit Folk, de ere Børn, som ikke ville handle falskelig; og han blev dem en Frelser.

8. Ty han sade: De äro ju mitt folk, barn som icke falsk äro; derföre var han deras Frälsare.

8. Ja temma ütleb: Nemmad on ommeti mo rahwas, lapsed, kes ei wotta walskust tehha; ja ta on neile sanud ärrapeästjaks.

8. Viešpats tarė: ‘‘Jie yra mano tauta, mano vaikai, kurie nemeluos’‘. Jis buvo jiems gelbėtoju.

8. Denn er sprach: Sie sind ja mein Volk, Kinder, die nicht falsch sind. Darum war er ihr Heiland.

8. Il a dit: Oui, ils sont mon peuple, des enfants qui ne tromperont pas; et il a été leur Sauveur.

8. Y dijo: Ciertamente mi pueblo son, hijos que no mienten; y fué su Salvador.

8 Want Hij zeide: Zij zijn immers Mijn volk, kinderen, die niet liegen zullen? Alzo is Hij hun geworden tot een Heiland.

8. Bo rzekł: Wżdyć są ludem moim, są synami, nie przeniewierzą mi się; przetoż był ich zbawicielem.

8. És ő mondá: Bizony az én népem ők, fiak, a kik nem hazudnak; és lőn nékik megtartójok.

8 Он сказал: „подлинно они народ Мой, дети, которые не солгут", и Он был для них Спасителем.

8. Він бо сказав: Вони ж народ мій, дїти, що не зломлять вірностї, - і він спасав їх.

9. Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.

9. Kaikessa heidän ahdistuksessansa oli hänellä ahdistus, ja enkeli, joka hänen edessänsä on, autti heitä; rakkautensa ja armonsa tähden hän lunasti heitä, ja otti heitä ylös, ja kantoi heitä aina vanhasta tähän asti.

9. Joca heitä ahdisti he ahdistit myös händä ja se Engeli joca hänen edesäns on autti heitä. Hän lunasti heitä: sillä hän racasti ja armahti heitä. Hän otti heitä ylös ja candoi heitä aina wanhast tähän asti.

9. Joca heite adhisti/ he adhistit mös hende/ Ja se Engeli/ ioca henen edhesens ombi/ autti heite. Hen lunasti heite/ sille hen racasti heite ia armaitzi heite. Hen ylesotti heite/ ia candoi heite aina wanhasta tehenasti. (Joka heitä ahdisti/ he ahdistit myös häntä/ Ja se enkeli/ joka hänen edessänsä ompi/ autti heitä. Hän lunasti heitä/ sillä hän rakasti heitä ja armaitsi heitä. Hän ylösotti heitä/ ja kantoi heitä aina wanhasta tähän asti.)

9 In all their affliction he was afflicted and the messenger of his presence saved them. In his love and in his pity he redeemed them. And he bore them and carried them all the days of old.

9. In all their affliction he was afflicted, and the angel of his presence saved them: in his love and in his pity he redeemed them; and he bare them, and carried them all the days of old.

9. I al deres Trængsel var der ikke Trængsel, men hans Ansigts Engel frelste dem; han genløste dem for sin Kærligheds og for sin Overbærelses Skyld, og han lagde dem paa sig og bar dem igennem alle Fortidens Dage.

9. Den som dem bedröfvade, han bedröfvade ock honom; och Ängelen, som för honom är, halp dem; han förlossade dem, derföre att han älskade dem, och skonade dem; han tog dem upp, och bar dem alltid af ålder.

9. Keige nende ahhastusse sees olli temmal (Jehowal) kitsas kä, ja temma palle Ingel peästis neid; omma armastusse ja omma armoandmisse läbbi lunnastas ta neid, ja töstis neid ülles, ja kandis neid wannast iggal aial;

9. Jis patyrė visą jų vargą ir angelas, esantis Jo akivaizdoje, jiems padėjo. Iš meilės ir pasigailėjimo jiems Jis atpirko juos, pakėlė juos ir nešė per visas praeities dienas.

9. Wer sie ängstete, der ängstete ihn auch; und der Engel seines Angesichts half ihnen. Er erlöste sie, darum daß er sie liebte und ihrer schonte. Er nahm sie auf und trug sie allezeit von alters her.

9. Dans toutes leurs détresses il a été en détresse, et l'ange de sa face les a délivrés; lui-même il les a rachetés dans son amour et dans sa miséricorde; il les a soutenus, et les a portés sans cesse aux jours d'autrefois.

9. En toda angustia de ellos él fué angustiado, y el ángel de su faz los salvó: con su amor, y con su clemencia los redimió, y los trajo a cuestas, y los levantó todos los dias del siglo.

9 In al hun benauwdheid was Hij benauwd, en de Engel Zijns aangezichts heeft hen behouden; door Zijn liefde en door Zijn genade heeft Hij hen verlost; en Hij nam hen op, en Hij droeg hen al de dagen van ouds.

9. We wszelakiem uciśnieniu ich i on był uciśniony: ale Anioł oblicza jego wybawił ich. Z miłości swej, i z litości swojej on sam odkupił ich, piastował ich i nosił ich po wszystkie dni wieków.

9. Minden szenvedésöket Ő is szenvedte, és orczájának angyala [6†] megszabadítá őket, szerelmében és kegyelmében váltotta Ő meg őket, fölvette és hordozá őket a régi idők minden napjaiban.

9 Во всякой скорби их Он не оставлял их, и Ангел лица Его спасал их; по любви Своей иблагосердию Своему Он искупил их, взял и носил их во все дни древние.

9. В кожній недолї їх він не покидав їх, і ангел лиця його рятував їх; з любови своєї й з милосердя свого визволяв їх; підняв їх і носив по всї днї давні.

10. Mutta he niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä; ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa, hän itse soti heitä vastaan.

10. Mutta he olivat vastahakoiset, ja vihoittivat hänen Pyhän Henkensä; sentähden hän muuttui heidän viholliseksensa, ja soti heitä vastaan.

10. Mutta he haikiutit ja wihoitit hänen Pyhän Hengens sentähden tuli hän heidän wihollisexens ja sodei heitä wastan.

10. Mutta he haikiutit ia wihoitit henen Pyhen Hengens/ Senteden Hen tuli heiden Wiholisexi ia soti heite wastan. (Waan he haikiutit ja wihoitit hänen Pyhän Henkensä/ Sentähden hän tuli heidän wiholliseksi ja soti heitä wastaan.)

10 But they rebelled and grieved his holy Spirit. Therefore he was turned to be their enemy, (and) himself fought against them.

10. But they rebelled, and vexed his holy Spirit: therefore he was turned to be their enemy, and he fought against them.

10. Men de, de vare genstridige og bedrøvede hans Helligaand; derfor omskiftede han sig til deres Modstander, han stred imod dem.

10. Men de förbittrade och bedröfvade hans Helga Anda; derföre blef han deras fiende, och stridde emot dem.

10. Agga nemmad pannid wasto, ja kurwastasid temma pühha Waimo: sepärrast sai ta jälle neile waenlasseks, ta taples issi nende wasto.

10. Jie maištavo ir vargino Jo šventą Dvasią, todėl Jis apsigręžė ir tapo jų priešu, Jis kovojo prieš juos.

10. Aber sie erbitterten und entrüsteten seinen heiligen Geist; darum ward er ihr Feind und stritt wider sie.

10. Mais ils ont été rebelles, ils ont contristé son Esprit Saint; et il est devenu leur ennemi; lui-même a combattu contre eux.

10. Mas ellos fueron rebeldes, e hicieron enojar su Espíritu Santo: por lo cual se les volvió enemigo, y él mismo peleó contra ellos.

10 Maar zij zijn wederspannig geworden, en zij hebben Zijn Heiligen Geest smarten aangedaan; daarom is Hij hun in een vijand verkeerd, Hij Zelf heeft tegen hen gestreden.

10. Ale oni odpornymi byli, i zasmucali Ducha jego Świętego; dla tego obrócił się im w nieprzyjaciela, a sam walczył przeciwko nim.

10. Ők pedig engedetlenek voltak és megszomoríták [7†] szentségének lelkét, és ő ellenségükké lőn, hadakozott ellenök.

10 Но они возмутились и огорчили Святаго Духа Его; поэтому Он обратился в неприятеля их: Сам воевал против них.

10. Та вони неслухняні бували й печалї завдавали духові його; за те ж він одвертався і ставав їм неприятельом; і сам воював проти них.

11. Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ynnä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä;

11. Ja hänen kansansa muisti taas entisiä Moseksen aikoja. Kussa siis nyt se on, joka heidät vei ulos merestä laumansa paimenen kanssa? Kussa on se, joka Pyhän Henkensä heidän sekaansa antoi;

11. Ja hän muisti taas sen endisen ajan Mosexen joca hänen Canssasans oli. Cusa sijs nyt se on joca heidän wei ulos merestä hänen laumans paimenden cansa?

11. Ja hen muisti taas sen entisen aian päle/ sen Mosesen päle/ ioca henen Canssasans oli. (Ja hän muisti taas sen entisen ajan päälle/ sen Moseksen päälle/ joka hänen kanssansa oli.)

11 Then he remembered the days of old, Moses (and) his people, (saying), Where is he who brought them up out of the sea with the shepherds of his flock? Where is he who put his holy Spirit in the midst of them,

11. Then he remembered the days of old, Moses, and his people, saying, Where is he that brought them up out of the sea with the shepherd of his flock? where is he that put his holy Spirit within him?

11. Da ihukom hans Folk de gamle Dage under Mose: Hvor er han som opførte dem af Havet tillige med sin Hjords Hyrde hvor er han, som gav sin Helligaand midt iblandt dem?

11. Och han tänkte åter på de förledna tider, på Mose som i hans folk var: Hvar är då nu den som förde dem utu hafvet, samt med sins hjords herda? Hvar är den som sin Helga Anda i dem gaf?

11. Agga ta mötles wanna päwade, Mosesse ja temma rahwa peäle: kus on se , kes neid merrest üllessatis omma puddolojuste karjatsega? kus on se , kes omma pühha Waimo ¤ temma sisse panni?

11. Jie atsiminė senas praeities dienas, Jo tarno Mozės laikus, kai Jis vedė savo tautą. Kur yra Tas, kas išvedė iš jūros savo bandą kartu su jų ganytoju? Kur yra Tas, kas davė jam savo šventą Dvasią?

11. Und sein Volk gedachte wieder an die vorigen Zeiten, an Mose: "Wo ist denn nun, der sie aus dem Meer führte samt dem Hirten seiner Herde? Wo ist, der seinen heiligen Geist unter sie gab?

11. Alors son peuple s'est souvenu des jours anciens, des jours de Moïse: Où est celui qui les fit remonter de la mer, avec le pasteur de son troupeau? Où est celui qui mit au milieu d'eux son Esprit Saint;

11. Empero acordóse de los dias antiguos, de Moisés, y de su pueblo: ¿Dónde está el que los hizo subir de la mar con el pastor de su rebaño? ¿Dónde está el que puso en medio de él su Espíritu Santo?

11 Nochtans dacht Hij aan de dagen van ouds, aan Mozes en Zijn volk; maar nu, waar is Hij, Die hen uit de zee opgebracht heeft, met de herders Zijner kudde? Waar is Hij, Die Zijn Heiligen Geest in het midden van hen stelde?

11. I wspominał sobie lud jego na dni starodawne, i na Mojżesza, mówiąc: Gdzież jest ten, który ich wywiódł z morza, z pasterzem trzody swojej? Gdzież jest ten, który położył w pośrodku jego Ducha swego Świętego?

11. S megemlékezék népe a Mózes régi napjairól: hol van, a ki őket kihozá [8†] a tengerből nyájának pásztorával? hol van, a ki belé adá az ő szentséges lelkét?

11 Тогда народ Его вспомнил древние дни, Моисеевы: где Тот, Который вывел их из моря с пастырем овец Своих? где Тот, Который вложил в сердце его Святаго Духа Своего,

11. Тодї згадав народ часи давні, Мойсейові: де він - той, що вивів їх із моря з пастирем овець його? де той, що сьвятого духа свого вложив йому в серце?

12. hän, joka antoi kunniansa käsivarren kulkea Mooseksen oikealla puolella, joka halkaisi vedet heidän edestänsä tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;

12. Joka oikialla kädellänsä Moseksen vei, kunniallisella käsivarrellansa; joka vedet jakoi heidän edellänsä, tehdäksensä itsellensä ijankaikkista nimeä;

12. CUsa on se joca hänen Pyhän Hengens heidän secaans andoi? joca oikialla kädelläns Mosexen wei hänen cunnialisella käsiwarrellans. Joca wedet jacoi heidän edelläns tehdäxens idzellens ijancaickista nime.

12. Cussa on sis nyt se/ ioca heite Mereste vloswei/ henen laumans Paimenden cansa. Cussa on se/ ioca henen Pyhen Hengens heiden secaans annoi? ioca oikean Kätens cautta Mosesen wei/ henen cunnialisen Käsiuardhes cautta? Joca wedhet iaghotti heiden edhellens/ tedhexens itzellens ijancaikisen Nimen. (Kussa on siis nyt se/ joka heitä merestä uloswei/ häne laumansa paimenten kanssa. Kussa on se/ joka hänen Pyhän Henkensä heidän sekaansa antoi? joka oikean kätensä kautta Moseksen wei/ hänen kunniallisen käsiwartensa kautta? Joka wedet jaotti heidän edellänsä/ tehdäksensä itsellensä iankaikkisen nimen.)

12 who caused his glorious arm to go at the right hand of Moses, who divided the waters before them, to make himself an everlasting name,

12. That led them by the right hand of Moses with his glorious arm, dividing the water before them, to make himself an everlasting name?

12. han, sorn lod sin Herligheds Arm føre Moses højre Haand, han, som kløvede Vandene for deres Ansigt for at gøre sig et evigt Navn?

12. Den Mose ledde vid högra handena, genom sin härliga arm; den der vattnet skiljde för dem, på det han skulle göra sig ett evigt namn;

12. Kes omma aulisse käewarre laskis käia Mosesse parremal polel, ja löhkus wet nende ees, et ta ennesele iggawest nimmet piddi teggema.

12. Kas savo galinga dešine vedė Mozę, perskyrė vandenį pirma jų ir įsigijo amžiną vardą?

12. der Mose bei der rechten Hand führte durch seinen herrlichen Arm? der die Wasser trennte vor ihnen her, auf daß er sich einen ewigen Namen machte?

12. Qui fit marcher à la droite de Moïse son bras glorieux; qui fendit les eaux devant eux, pour se faire un nom éternel;

12. ¿El que los guió por la diestra de Moisés con el brazo de su gloria? ¿El que rompió las aguas, haciéndose a sí nombre perpetuo?

12 Die den arm Zijner heerlijkheid heeft doen gaan aan de rechterhand van Mozes; Die de wateren voor hunlieder aangezichten kliefde opdat Hij Zich een eeuwigen Naam maakte?

12. Który ich wiódł po prawicy Mojżeszowej ramieniem wielmożności swojej? który rozdzielił wody przed nimi, aby sobie uczynił imię wieczne?

12. Ki Mózes jobbján járatá dicsőségének karját, a ki a vizeket ketté választá [9†] előttök, hogy magának örök nevet szerezzen?

12 Который вел Моисея за правую руку величественною мышцею Своею, разделил пред ними воды, чтобы сделать Себе вечное имя,

12. Той, що вів Мойсея за праву руку величним рамям своїм; роздїлив перед ним води, щоб вічне вчинити імя собі;

13. hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin hevosia erämaassa, eivätkä he kompastelleet?

13. Joka heitä vei syvyyden kautta, niinkuin hevoset korvessa, ilman kompastumata.

13. Joca heitä wei sywyden cautta combastumata nijncuin orihita corwesa.

13. Joca heite wei sywydhen cautta/ ninquin Orijt corueisa/ combastumata/ (Joka heitä wei sywyyden kautta/ niinkuin oriit korwessa/ kompastumatta/)

13 who led them through the depths, as a horse in the wilderness, so that they stumbled not?

13. That led them through the deep, as an horse in the wilderness, that they should not stumble?

13. han, som førte dem igennem Afgrundene som en Hest igennem Ørken, saa at de ikke stødte sig?

13. Den der förde dem igenom djupen, såsom hästar i öknene, de der intet snafva.

13. Ta satis neid süggawaist merre-haudadest läbbi, nemmad ei kommistand mitte kui hobbone körbes.

13. Kas vedė juos per gelmes lyg žirgą dykumoje, kad jie nesukluptų?

13. der sie führte durch die Tiefen wie die Rosse in der Wüste, die nicht straucheln?

13. Qui les fit marcher par les flots, comme un cheval dans le désert, sans broncher?

13. El que los hizo ir por los abismos como un caballo por el desierto, nunca tropezaron.

13 Die hen leidde door de afgronden; als een paard in de woestijn, struikelden zij niet.

13. Który ich przeprowadził przez przepaści, jako konia po puszczy, a nie szwankowali?

13. Ki járatá őket mélységekben, mint a lovat a síkon, és meg nem botlottanak!

13 Который вел их чрез бездны, как коня по степи, и они не спотыкались?

13. Той, що вів їх через безоднї, мов коня степом широким, та й не спотикались.

14. Niinkuin karja astuu alas laaksoon, niin vei Herran Henki heidät lepoon. Niin sinä olet kansaasi johdattanut, tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.

14. Niinkuin karjan, joka kedolle menee, saatti Herran Henki heidät lepoon, niin sinä myös kansas johdatit, tehdäkses itselles ijankaikkista nimeä.

14. Nijncuin carja joca kedolle mene jonga HERran Hengi aja. Nijn sinä myös Canssas johdatit tehdäxes idzelles ijancaickista nime.

14. Ninquin ne Cariat quin Kedholle meneuet/ iotca HERRAN puhallus aiapi. Nin ikenens sine mös Canssas iodhatit/ tedhexes itzelles ijancaikisen Nimen. (Niinkuin ne karjat kuin kedolle menewät/ jotka HERRAN puhallus ajaapi. Niin ikänänsä sinä myös kansasi johdatit/ tehdäksesi itsellesi iankaikkisen nimen.)

14 As the cattle that go down into the valley, the Spirit of Jehovah caused them to rest. So you led your people to make yourself a glorious name.

14. As a beast goeth down into the valley, the Spirit of the LORD caused him to rest: so didst thou lead thy people, to make thyself a glorious name.

14. Ligesom Kvæget gaar ned i Dalen, har Herrens Aand ladet dem komme til Hvile; saadig et herligt Navn.

14. Såsom fä, det der nedergår på markene, det Herrans Ande drifver; alltså hafver du ock fört ditt folk, på det du skulle göra dig ett härligit namn.

14. otsego lojus orko allalähhäb, kellele Jehowa Waim annab hingada: nenda olled sa omma rahwast saatnud, et sa ennesele aulist nimmet piddid teggema.

14. Kaip kaimenė eina į slėnį, taip Viešpaties Dvasia davė jiems poilsį. Taip Tu vedei savo tautą ir įsigijai šlovingą vardą.

14. Wie das Vieh ins Feld hinabgeht, brachte der Geist des HERRN sie zur Ruhe; also hast du dein Volk geführt, auf daß du dir einen herrlichen Namen machtest."

14. L'Esprit de l'Éternel les a conduits doucement, comme une bête qui descend dans la vallée; c'est ainsi que tu as conduit ton peuple, pour te faire un nom glorieux.

14. El Espíritu de Jehová los pastoreó, como a una bestia que desciende al valle: así pastoreaste tu pueblo, para hacerte nombre glorioso.

14 Gelijk een beest, dat afgaat in de valleien, heeft hun de Geest des HEEREN rust gegeven. Alzo hebt Gij Uw volk geleid, opdat Gij U een heerlijken Naam zoudt maken.

14. Jako gdy bydlę na dół zstępuje: tak Duch Paóski zwolna prowadził z nich każdego; takeś wiódł lud swój, abyś sobie uczynił imię sławne.

14. Mint a barmot, a mely völgybe száll alá, nyugodalomba vitte őket az Úr lelke: [10†] így vezérletted népedet, hogy magadnak dicső nevet szerezz!

14 Как стадо сходит в долину, Дух Господень вел ихк покою. Так вел Ты народ Твой, чтобы сделать Себе славное имя.

14. Мов стадо, що легко сходить у долину, так дух Господень вів їх до впокою. Оттак водив ти твій нарід, щоб собі імя славне вчинити.

15. Katsele taivaasta, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet.

15. Niin katso nyt taivasta, ja katso tänne alas pyhästä ja kunniallisesta asuinsiastas. Kusssa nyt on kiivautes ja voimas? sinun suuri sydämellinen laupiutes kovennetaan minua vastaan.

15. NIjn cadzo nyt taiwast ja cadzo tähän alas sinun pyhästä ja cunnialisesta asuinsiastas. Cusa nyt on sinun kijwaudes ja sinun woimas? sinun suuri sydämelinen laupiudes cowetan minua wastan.

15. Nin Catzo nyt Taiuahast/ ia catzo tehen alas sinun pyhest ia cunnialisest Asumisestas. Cussa nyt ombi sinun Kiuautes ia sinun Woima? Sinun swri sydhemelinen Laupiues couetan minua wastan. (Niin katso nyt taiwahasta/ ja katso tähän alas sinun pyhästä ja kunniallisesta asumisestasi. Kussa nyt ompi sinun kiiwautesi ja sinun woima? Sinun suuri sydämellinen laupeus kowetaan minua wastaan.)

15 Look down from heaven and behold from the habitation of your holiness and of your glory. Where are your zeal and your mighty acts? The yearning of your heart and your compassions are restrained toward me.

15. Look down from heaven, and behold from the habitation of thy holiness and of thy glory: where is thy zeal and thy strength, the sounding of thy bowels and of thy mercies toward me? are they restrained?

15. Sku ned fra Himlene, og se til fra din Helligheds og Herligheds Bolig! hvor er din Nidkærhed og din Vælde, din dybe Medlidenhed og din Barmhjertighed, der holder sig tilbage fra mig?

15. Så se nu af himmelen, och skåda neder af dine helga och härliga boning; hvar är nu ditt nit, din magt? Din stora hjerteliga barmhertighet håller sig hårdeliga emot mig.

15. Wata mahha taewast , ja wotta nähha omma pühha ja omma aulisse assemelt; kus on so pühha wihha ja sinno suur wäggi? so üpres wägga halle südda ja suur ärras hallastus peab ennast waljuste mo wasto.

15. Pažvelk iš dangaus, iš savo šventos ir šlovingos buveinės. Kur Tavo uolumas ir galia? Kur Tavo širdies ilgesys ir gailestingumas? Ar jie paliovė?

15. So schaue nun vom Himmel und siehe herab von deiner heiligen, herrlichen Wohnung. Wo ist nun dein Eifer, deine Macht? Deine große, herzliche Barmherzigkeit hält sich hart gegen mich.

15. Regarde des cieux, et vois, de ta demeure sainte et glorieuse! Où sont ta jalousie et ta force, l'émotion de tes entrailles, et tes compassions qui se contiennent envers moi?

15. Mira desde el cielo, desde la morada de tu santidad, y de tu gloria. ¿Dónde está tu zelo, y tu fortaleza, la multitud de tus entrañas, y de tus miseraciones para conmigo? ¿Hánse estrechado?

15 Zie van den hemel af, en aanschouw van Uw heilige en Uw heerlijke woning; waar zijn Uw ijver en Uw mogendheden, het gerommel Uws ingewands en Uwer barmhartigheden? Zij houden zich tegen mij in.

15. Spojrzyjże z nieba, a obacz z mieszkania świętobliwości twojej, i ozdoby twojej. Gdzież jest gorliwość twoja, i wielka siła twoja? Gdzie wzruszenie wnętrzności twoich, i litości twoich? Przedemnąż zawściągnione będą?

15. Tekints alá az égből, [11†] és nézz le szentséged és dicsőséged hajlékából! Hol van buzgó szerelmed és hatalmad? Szívednek dobogása és irgalmad megtartóztatják magokat én tőlem!

15 Призри с небес и посмотри из жилища святыни Твоей и славы Твоей:где ревность Твоя и могущество Твое? – благоутробие Твое и милости Твои ко мне удержаны.

15. Споглянь же з небес, подивись із пробутку твого сьвятого й славного: Де любовний жар і кріпость твоя? - ласкавість твоя й милосердє твоє до мене - вони здержані!

16. Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; meidän Lunastajamme on ikiajoista sinun nimesi.

16. Sinä olet kuitenkin meidän Isämme; sillä ei Abraham meistä mitään tiedä, ja ei Israel meitä tunne; mutta sinä Herra olet meidän Isämme ja meidän Lunastajamme; ja se on ijäti sinun nimes.

16. Sinä olet cuitengin meidän Isäm: sillä ei Abraham meistä mitän tiedä ja ei Israel meitä tunne. Mutta sinä HERra olet meidän Isäm ja lunastajam ja se on ijäti sinun nimes.

16. Sine quitengin meiden Ise olet/ Sille eipe Abraham meiste miten tiedhe/ ia Israel ei tunne meite. Mutta sine HERRA olet meiden Isen ia Lunastaian/ ia se ombi ijesti sinun Nimes. (Sinä kuitenkin meidän isä olet/ Sillä eipä Abraham meistä mitään tiedä/ ja Israel ei tunne meitä. Mutta sinä HERRA olet meidän isän ja lunastajain/ ja se ompi iäti sinun nimesi.)

16 For you are our Father, though Abraham knows us not and Israel does not acknowledge us, you, O Jehovah, are our Father, our Redeemer, from everlasting is your name.

16. Doubtless thou art our father, though Abraham be ignorant of us, and Israel acknowledge us not: thou, O LORD, art our father, our redeemer; thy name is from everlasting.

16. Thi du er vor Fader; thi Abraham ved intet af os, og Israel kender os ikke; men du, Herre ! er vor Fader, vor Genløser, fra Evighed af er dit Navn.

16. Äst du dock vår fader; ty Abraham vet intet af oss, och Israel känner oss intet; men du, Herre, äst vår fader, och vår förlossare, af ålder är det ditt Namn.

16. Sest Sinna olled meie issa, sest Abraam ei tea meist, ja Israel ei tunne meid: sinna JEHOWA olled meie issa , meie Lunnastaja iggawessest aiast; se on so nimmi.

16. Tik Tu esi mūsų tėvas. Abraomas nepažįsta mūsų, Izraelis nieko nežino apie mus. Tu, Viešpatie, esi mūsų tėvas, mūsų atpirkėjas. Tavo vardas yra amžinas.

16. Bist du doch unser Vater; denn Abraham weiß von uns nicht, und Israel kennt uns nicht. Du aber, HERR, bist unser Vater und unser Erlöser; von alters her ist das dein Name.

16. Car c'est toi qui es notre père! Quand Abraham ne nous connaîtrait pas, quand Israël ne nous avouerait pas, toi, Éternel, tu es notre père; notre Rédempteur, voilà ton nom de tout temps!

16. Porque tú eres nuestro padre, que Abraham nos ignora, e Israel no nos conoce: Tú, Jehová, eres nuestro padre, nuestro Redentor perpetuo es tu nombre.

16 Gij zijt toch onze Vader, want Abraham weet van ons niet, en Israel kent ons niet; Gij, o HEERE! zijt onze Vader, onze Verlosser van ouds af is Uw Naam.

16. Tyś zaiste ojciec nasz: bo Abraham nie wie o nas, a Izrael nie zna nas. Tyś, Panie! ojciec nasz, odkupiciel nasz; toć jest od wieku imię twoje.

16. Hiszen Te vagy Atyánk, hiszen Ábrahám nem tud minket, [12†] és Izráel nem ismer minket, Te, Uram, vagy a mi Atyánk, megváltónk, ez neved öröktől fogva.

16 Только Ты – Отец наш; ибо Авраам не узнает нас, и Израиль не признает нас своими; Ты, Господи, Отец наш, от века имя Твое: „Искупитель наш".

16. Нї, тілько ти - отець наш; бо Авраам нас не відав, та й не знав про нас Ізраїль; ти, ти, Господь, - отець наш; від віків на імя тобі: Відкупитель наш.

17. Miksi sallit meidän eksyä pois sinun teiltäsi, Herra, ja annoit meidän sydämemme paatua, niin ettemme sinua pelkää? Palaja takaisin palvelijaisi tähden, perintöosasi sukukuntain tähden.

17. Miksis, Herra, sallit meidän eksyä sinun teiltäs, ja annoit sydämemme paatua, ettemme sinua peljänneet? Palaja palveliais tähden ja perimises sukukuntain tähden.

17. Mixis HERra sallit exyä sinun teildäs ja meidän sydämem paatua etten me sinua peljännet? Palaja palwelias tähden ja sinun perimises sucucunnan tähden.

17. Mixi sine HERRA sallit exymen sinun Teildes/ ia meiden sydhemen paatua/ ettei me sinua pelienyet? Palaia sinun Palueliais teden/ ia sinun Perimises Sucukunnan teden. (Miksi sinä HERRA sallit eksymän sinun teiltäsi/ ja meidän sydämen paatua/ ettei me sinua peljänneet? Palaja sinun palwelijaisi tähden/ sinun perimisesi sukukunnan tähden.)

17 O Jehovah, why do you make us wander from your ways and harden our heart from your fear? Return for your servants' sake, the tribes of your inheritance.

17. O LORD, why hast thou made us to err from thy ways, and hardened our heart from thy fear? Return for thy servants' sake, the tribes of thine inheritance.

17. Herre ! hvorfor lader du os fare vild fra dine Veje? hvorfor lader du vort Hjerte blive haardt, at det ikke frygter dig? vend om for dine Tjeneres Skyld, for din Arvs Stammers Skyld!

17. Hvi låter du oss, Herre, ville fara ifrå dina vägar, och vårt hjerta förstockas, så att vi icke frukte dig? Vänd om för dina tjenares skull, för ditt arfs slägtes skull.

17. Mikspärrast lassed sa, Jehowa! meid eksida omma tede peält ärra, ja lassed meie süddant kowwaks jäda, et se sind ei karda? pöra omma sullaste pärrast, omma pärris-ossa sugguarrude pärrast .

17. Viešpatie, kodėl leidai mums nuklysti nuo Tavo kelių, sukietinai mūsų širdį, kad Tavęs nebijotume? Sugrįžk dėl savo tarnų, savo paveldėtų giminių.

17. Warum lässest du uns, HERR, irren von deinen Wegen und unser Herz verstocken, daß wir dich nicht fürchten? Kehre wieder um deiner Knechte willen, um der Stämme willen deines Erbes.

17. Pourquoi, ô Éternel, nous fais-tu égarer hors de tes voies, et endurcis-tu notre cœur pour ne pas te craindre? Reviens, en faveur de tes serviteurs, des tribus de ton héritage!

17. ¿Por qué, o! Jehová, nos has hecho errar de tus caminos? ¿Endureciste nuestro corazón a tu temor? Vuélvete por tus siervos, por las tribus de tu heredad.

17 HEERE! waarom doet Gij ons van Uw wegen dwalen, waarom verstokt Gij ons hart, dat wij U niet vrezen? Keer weder om Uwer knechten wil, de stammen Uws erfdeels.

17. Przeczżeś nam, Panie! dopuścił błądzić z dróg twoich? przeczżeś zatwardził serce nasze, abyśmy się ciebie nie bali? Nawróćże się dla sług twoich, dla pokolenia dziedzictwa twego.

17. Miért engedél [13†] eltévelyedni minket útaidról, oh Uram! miért keményítéd meg szívünket, hogy ne féljünk tégedet? Térj meg szolgáidért, örökséged nemzetségeiért!

17 Для чего, Господи, Ты попустил нам совратиться с путей Твоих, ожесточиться сердцу нашему, чтобы не бояться Тебя? обратись ради рабов Твоих, ради колен наследия Твоего.

17. Про що, Господи, допустив ти се на нас, щоб з путя твого ми збились, щоб закаменїло серце наше й перестало тебе боятись? Обернися ж задля слуг твоїх, задля поколїнь наслїддя твого.

18. Vähän aikaa vain sinun pyhä kansasi sai pitää perintönsä; meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.

18. He omistavat lähes kaiken sinun pyhän kansas; meidän vihollisemme polkevat sinun pyhyytes alas.

18. He omistawat lähes caiken sinun pyhän Canssas sinun wastanseisojas polkewat sinun pyhydes alas.

18. He omistauat lehes caiken sinun Pyhen Canssas/ sinun Wastanseisoias alaspolkeuat sinun Pyhydhes. (He omistawat lähes kaiken sinun pyhän kansasi/ sinun wastaanseisojasi alaspolkewat sinun pyhyytesi.)

18 Your holy people possessed (it) but a little while. Our adversaries have trodden down your sanctuary.

18. The people of thy holiness have possessed it but a little while: our adversaries have trodden down thy sanctuary.

18. En liden Tid har dit hellige Folk ejet Landet; men vore Modstandere have nedtraadt din Helligdom.

18. De besitta ditt helga folk snart alltsamman; våre motståndare nedertrampa din helgedom.

18. Nemmad on pea so pühha rahwast ärrapärrinud, meie waenlased on so pühha paika ärratallanud.

18. Tavo šventa tauta tik trumpai čia gyveno; mūsų priešai mindžiojo Tavo šventyklą.

18. Sie besitzen dein heiliges Volk schier ganz; deine Widersacher zertreten dein Heiligtum.

18. Pour un peu de temps ton peuple saint a possédé le pays; mais nos ennemis ont foulé ton sanctuaire.

18. Por poco tiempo poseyó la tierra prometida, el pueblo de tu santidad: nuestros enemigos han hollado tu santuario.

18 Uw heilig volk heeft het maar een weinig tijds bezeten; onze wederpartijders hebben Uw heiligdom vertreden.

18. Na mały czas posiadł ziemię lud świętobliwości twojej; nieprzyjaciele nasi podeptali świątnicę twoję.

18. Kevés ideig bírta szentségednek népe földét, ellenségink megtapodták szent [14†] helyedet.

18 Короткое время владел им народ святыни Твоей: враги наши попрали святилище Твое.

18. На короткий час допалась вона народові сьвятостї твоєї, вороги бо наші взяли під ноги сьвятиню твою.

19. Me olemme niinkuin ne, joita sinä et ole ikinä hallinnut, olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.

19. Me olemme juuri niinkuin ennenkin, kuin et sinä meitä hallinnut, ja emme olleetkaan sinun nimees nimitetyt.

19. Me olemma juuri nijncuin ennengin cosca et sinä meitä hallinnut ja en me olletcan sinun nimees nimitetyt.

19. Me olema iuri quin ennengi/ coskas et meiden ylitzen HERrauttanut/ ia eipe me olluetka nimitetyt sinun Nimehes. (Me olemme juuri kuin ennenkin/ koskas et meidän ylitsen herrauttanut/ ja eipä me ollutkaan nimitetyt sinun nimehesi.)

19 We have become like those of old whom never ruled over you and who were not called by your name.

19. We are thine: thou never barest rule over them; they were not called by thy name.

19. Vi ere, som om du ikke havde regeret over os fra gammel Tid, og som om vi ikke vare kaldede efter dit Navn; gid du vilde sønderrive Himlene og fare ned, saa at Bjergene fløde bort for dit Ansigt!

19. Vi äre såsom tillförene, då du icke rådde öfver oss, och då vi efter ditt Namn icke nämnde vorom.

19. Meie olleme kui need, kelle ülle sa wannast ei olle wallitsenud, kelle peäle so nimmi ep olle nimmetud. Oh! et sa taewad löhki-kärristades mahhatulleksid, et mäed so palle eest ühhest ärralagguksid.

19. Mes esame tokie, lyg niekad nebūtume Tau priklausę ir Tavo vardu nesivadinę.

19. Wir sind geworden wie solche, über die du niemals herrschtest und die nicht nach deinem Namen genannt wurden.

19. Nous sommes comme ceux sur qui tu n'as jamais dominé, et qui ne sont pas appelés de ton nom!

19. Habemos sido como aquellos de quienes nunca te enseñoreaste, sobre los cuales nunca fué llamado tu nombre.

19 Wij zijn geworden als die, over welke Gij van ouds niet hebt geheerst, en die naar Uw Naam niet zijn genoemd.

19. Myśmy twoi od wieku, a nad tymi nigdyś nie panował, ani wzywano imienia twego nad nimi.

19. Olyanok lettünk, mint a kiken eleitől fogva nem uralkodtál, a kik felett nem neveztetett neved.

19 Мы сделались такими, над которыми Ты как бы никогда не владычествовал и над которыми не именовалось имяТвое.

19. М и тепер такими стали, наче б ти нїколи й не володїв над нами, наче б імя твоє не йменувалось над нами.