HOOSEA |
HOOSEA |
Propheta Hosea |
| 1938 |
1776 |
1642 |
| |
|
|
| 14 LUKU |
14 LUKU |
XIV. Lucu |
| 14:1 Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on
niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan,
heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat
vaimonsa halkaistaan. |
14:1 Samaria pitää autioksi tuleman, sillä hän on Jumalallensa kovakorvainen ollut; heidän pitää miekalla lankeeman, ja heidän nuoret lapsensa paiskattaman rikki, ja heidän raskaat vaimonsa pitää reväistämän rikki. |
14:1
SAmaria pitä autiaxi tuleman:
sillä hän on hänen Jumalallens cowacorwainen: heidän
pitä miecalla langeman/ ja heidän nuoret lapsens
paiscattaman ricki/ ja heidän rascat woimons pitä
rewäistämän ricki. |
| 14:2 Palaja, Israel, Herran, sinun Jumalasi, tykö, sillä
sinä olet kompastunut rikoksiisi. |
14:2 Käänny, Israel, \Herran\ sinun Jumalas tykö; sillä sinä olet langennut sinun pahain tekois tähden. |
14:2
Käännä sinus Israel sinun HErras
Jumalas tygö: sillä sinä olet langennut sinun pahain
tecois tähden. |
| 14:3 Ottakaa mukaanne sanoja ja palatkaa Herran tykö ja
sanokaa hänelle: "Anna anteeksi kaikki rikokset, ota
armoihisi, niin me tuomme sinulle uhrimulleiksi
huultemme uhrit. |
14:3 Ottakaat teillenne nämät sanat, ja kääntykäät \Herran\ tykö, ja sanokaat hänelle: Anna meille kaikki synnit anteeksi, ja tee meille hyvin, niin me uhraamme sinulle meidän huultemme mullit. |
14:3
Ottacat teillen nämät sanat/ ja
käändäkät teitän HERran tygö/ ja sanocat hänelle: anna
meille caicki synnit andexi/ ja tee meille hywä/ nijn me
uhramme sinulle meidän huuldem mullit. |
| 14:4 Assur ei ole meitä auttava, hevosilla emme tahdo
ratsastaa, emmekä enää sano kättemme teoille: 'Meidän
jumalamme'; sillä sinussa saa orpo armon." |
14:4 Ei Assur meitä auta, emme myös tahdo enään astua orhitten päälle, emmekä sano enään meidän käsialallemme: Te olette meidän jumalamme; sillä sinun tykönäs löytää orpo armon. |
14:4
Ei Assur meitä auta/ en me myös
tahdo sillen astua orhitten päälle/ engä sano enämbätä
meidän käsialam tygö: te oletta meidän Jumalam/ waan
anna orwoiden armo löytä sinun tykönäs. |
| 14:5 Minä parannan teidän luopumuksenne, omasta
halustani minä teitä rakastan; sillä minun vihani on
kääntynyt hänestä pois. |
14:5 Niin minä taas olen parantava heidän erhetyksensä, mielelläni minä heitä rakastan; sillä minun vihani on käännetty heistä pois. |
14:5
Nijn minä taas olen parandawa
heidän erhetyxens/ mielelläni minä heitä racastan/ ja
silloin minä olen käändäwä heistä pois minun wihani. |
| 14:6 Minä olen oleva Israelille kuin kaste, se on
kukoistava kuin lilja ja juurtuva syvälle kuin Libanon. |
14:6 Minä tahdon Israelille olla niinkuin kaste, että hän kukoistaa niinkuin kukkanen, ja hänen juurensa leviävät niinkuin Libanon. |
14:6
Minä tahdon Israelille olla
nijncuin caste/ että hän cucoista nijncuin cuckainen/ ja
hänen juurens lewiäwät nijncuin Libanon. |
| 14:7 Sen vesat leviävät, sen kauneus on oleva kuin
öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin. |
14:7 Hänen oksansa pitää hajooman, että hän itse olis ihanainen niinkuin öljypuu, ja hänen pitää hajuaman niinkuin Libanon. |
14:7
Ja hänen oxans pitä hajoman/ että
hän idze olis iloinen nijncuin öljupuu/ ja hänen pitä
hajaman nijncuin Libanonin. |
| 14:8 Sen varjossa asuvaiset kasvattavat jälleen viljaa
ja kukoistavat kuin viiniköynnös. Sen maine on oleva
kuin Libanonin viinin. |
14:8 Ja heidän pitää taas istuman hänen varjonsa alla, ja jyvistä itsensä ravitseman, ja kukoistuman niinkuin viinapuu. Ja hänen muistonsa pitää niinkuin Libanonin viina oleman. |
14:8
Ja heidän pitä taas istuman hänen
warjons ala/ ja jywistä heitäns rawidzeman/ ja
cucoistuman nijncuin wijnapuu. Ja hänen muistons pitä
nijncuin Libanonin wijnan oleman. |
| 14:9 Efraim! Mitä on minulla enää tekemistä epäjumalien
kanssa? Minä kuulen häntä, minä katson hänen puoleensa,
minä, joka olen kuin viheriöitsevä kypressi: minusta on
sinun hedelmäsi. |
14:9 Ephraim (sanokaan): Mitä minun on enää epäjumalain kanssa? Minä tahdon häntä kuulla ja katsoa; minä tahdon olla niinkuin viheriäinen honka; minussa pitää sinun hedelmäs löydettämän. |
14:9
Ephraim/ pois epäjumalais cansa/
minä tahdon händä cuulla ja johdatta. Minä tahdon olla
nijncuin wiherjäinen honga/ minusa pitä sinun hedelmäs
löyttämän. |
| 14:10 Kuka on viisas ja ymmärtää nämä? Kuka taitava ja
käsittää nämä? Sillä Herran tiet ovat suorat:
vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta luopiot niillä
kompastuvat. |
14:10 Kuka on viisas, että hän näitä ymmärtäis? Ja ymmärtäväinen, joka näitä huomaitsis? Sillä \Herran\ tiet ovat oikiat, ja vanhurskaat vaeltavat niillä, mutta ylitsekäymärit niissä lankeevat. |
14:10
Cuca on wijsas/ että hän näitä
ymmärräis: ja nopsa/ joca näitä huomaidzis? Sillä HERran
tiet owat oikiat/ ja wanhurscat waeldawat nijllä/ mutta
ylidzekäymärit nijsä langewat. |
| |
|
|