SAARNAAJA |
SALOMON SAARNAAJA |
Salomon Saarnaja |
| 1938 | 1776 | 1642 |
| 4 LUKU | 4 LUKU | IV. Lucu |
| 4:1 Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa; väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa. | 4:1 Minä käänsin minuni ja katsoin kaikkia vaivatuita auringon alla, ja katso, siinä olivat heidän kyyneleensä, jotka vääryyttä kärsivät, ja ei ollut heillä lohduttajaa; ja jotka vääryyttä tekivät, olivat voimalliset, niin ettei ne lohduttajaa löytäneet. | 4:1 MInä käänsin minuni/ ja cadzoin caickia jotca kärseit wääryttä Auringon alla/ ja cadzo/ sijnä olit heidän kyynelens/ jotca wääryttä kärsiwät/ ja ei ollut heillä lohduttaja. Ja jotca wääryttä teit olit woimalliset/ nijn ettei ne lohduttaja löytänet. |
| 4:2 Ja minä ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin eläviä, jotka vielä ovat elossa, | 4:2 Silloin ylistin minä kuolleita, jotka jo kuolleet olivat, enemmin kuin eläviä, joissa vielä henki oli; | 4:2 Silloin ylistin minä cuolluita/ jotca jo cuollet olit/ enämmin cuin eläwitä/ joisa wielä hengi oli. |
| 4:3 ja onnellisemmaksi kuin nämä kumpikaan sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla. | 4:3 Ja sitä, joka ei vielä ollut, enempi kuin heitä molempia, ettei hän ole koetellut pahaa, mikä auringon alla tapahtuu. | 4:3 Ja sitä joca ei wielä ollut/ enäcuin heitä molembita/ ettei hän ole coetellut paha/ cuin Auringon alla tapahtu. |
| 4:4 Ja minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan. | 4:4 Ja minä katsoin kaikkea työn vaivaa, ja kaikkea työn toimellisuutta, että ihminen kadehtii lähimmäistänsä. Ja sekin on turhuus ja hengen vaiva. | 4:4
MInä cadzoin työtä ja
toimellisutta caikisa asioisa/ josa toinen toista wiha. 4:5 Ja sekin on turha ja waiwallinen. |
| 4:5 Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa. | 4:5 Sillä tyhmä pusertelee käsiänsä, ja syö omaa lihaansa. | 4:6 Sillä tyhmä pusertele käsiäns/ ja järsä oma lihans. |
| 4:6 Parempi on pivollinen lepoa kuin kahmalollinen vaivannäköä ja tuulen tavoittelua. | 4:6 Parempi on pivon täysi levossa, kuin täysinäiset kahmalot vaivassa ja hengen ahdistuksessa. | Parembi on piwon täysi lewos/ cuin täysinäinen cahmalo waiwasa ja wiheljäisydesä. |
| 4:7 Taas minä näin turhuuden auringon alla: | 4:7 Minä käänsin minuni, ja näin turhuuden auringon alla. | 4:7 MInä käänsin minuni/ ja näin turhuden Auringon alla. |
| 4:8 Tuossa on yksinäinen, ei ole hänellä toista, ei poikaa, ei veljeäkään ole hänellä; mutta ei ole loppua kaikella hänen vaivannäöllänsä, eikä hänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta. Ja kenen hyväksi minä sitten vaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja on paha asia. | 4:8 Joka on yksinäinen ilman toista, ja ei ole hänellä lasta, eli veljeä, ja ei ole kuitenkaan loppua hänen työllänsä, eikä hänen silmänsä täytetä ikänä rikkaudesta. Kenenkä hyväksi minä työtä teen, ja en tee sielulleni hyvää? Se on myös turhuus ja paha suru. | 4:8 Joca on yxinäinen ilman toista/ ja ei ole hänellä lasta eli welje/ ja ei ole cuitengan loppua hänen työlläns/ eikä hänen silmäns täytetä ikänäns rickaudesta. Kenengä hywäxi minä työtä teen/ ja en tee sielulleni hywä/ se on myös turha ja paha suru. |
| 4:9 Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. | 4:9 Parempi on kaksi kuin yksi; sillä heille on hyödytys työstänsä. | 4:9 Nijn on sijs parembi caxi cuin yxi: sillä heille on hyödytys työstäns. |
| 4:10 Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös. | 4:10 Sillä jos toinen heistä lankee, niin hänen kumppaninsa auttaa hänen ylös. Voi yksinäistä, jos hän lankee, niin ei ole toista saapuvilla häntä auttamaan! | 4:10 Jos toinen heistä lange/ nijn hänen cumpanins autta hänen ylös/ woi sitä yxinäistä/ jos hän lange/ nijn ei ole toista saapuilla händä auttaman. |
| 4:11 Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin? | 4:11 Ja koska kaksi yhdessä makaavat, niin he lämmittävät itseänsä; mutta kuinka yksinäinen tulee lämpimäksi? | 4:11 Ja cosca caxi yhdesä macawat/ nijn he lämmittäwät idzens/ cuinga yxinäinen tule lämbymäxi? |
| 4:12 Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea. | 4:12 Yksi voitetaan, vaan kaksi seisovat vastaan; sillä kolminkertainen köysi ei katkee niin pian. | 4:12 Yxi woitetan/ waan caxi seisowat wastan: sillä colmikertainen köysi ei katke nijn pian. |
| 4:13 Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa varoituksesta vaaria. | 4:13 Köyhä ja viisas lapsi on parempi vanhaa kuningasta, joka tyhmä on ja ei taida ottaa neuvoa. | 4:13 Köyhä ja wijsas lapsi on parembi wanha Cuningasta joca tyhmä on/ ja ei taida otta idzestäns waari. |
| 4:14 Sillä vankilasta tuo toinen lähti tullaksensa kuninkaaksi, vaikka oli hänen kuninkaana ollessaan syntynyt köyhänä. | 4:14 Vankeudesta tullaa kuninkaalliseen valtaan, ja se, joka kuninkaalliseen valtaan syntynyt on, köyhtyy. | 4:14 Fangiudesta tullan Cuningaliseen waldaan/ ja se joca Cuningaliseen waldaan syndynyt on/ köyhty. |
| 4:15 Minä näin kaikkien, jotka elivät ja vaelsivat auringon alla, olevan nuorukaisen puolella, tuon toisen, joka oli astuva hänen sijaansa. | 4:15 Minä katsoin kaikkia, jotka elävät ja käyvät auringon alla, toisen nuorukaisen kanssa, joka tulee hänen siaansa, | 4:15 Ja minä näin että caicki jotca Auringon alla eläwät/ toisen lapsen cansa waeldawan/ joca tämän toisen siaan tule. |
| 4:16 Ei ollut loppua kaikella sillä väellä, niillä kaikilla, joita hän johti; mutta jälkipolvet eivät hänestä iloitse. Sillä sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelemista. | 4:16 Ja ei ollut loppua kaikella kansalla, joka hänen edellänsä oli, eikä jälkeentulevaiset hänestä iloinneet. Ja sekin turhuus ja viheliäisyys. | 4:16 Ja Canssalla joca käwi hänen edelläns/ ja joca myös käwi hänen jälisäns/ ei ollut loppua/ ja ei cuitengan hänest iloinnut. Eipä sekän ole muu cuin turha ja wiheljäisys. |