5 luku

Mooseksen ja Aaronin ensimmäinen käynti faraon luona. Israelilaisten pakkotyötä kovennetaan.

1. Senjälkeen Mooses ja Aaron menivät ja sanoivat faraolle: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Päästä minun kansani viettämään minulle juhlaa erämaassa.

1. Sitte menivät Moses ja Aaron Pharaon tykö, ja sanoivat: näin sanoo Herra Israelin Jumala: päästä minun kansani pitämään minulle juhlaa korvessa.

1. SIitte menit Moses ja Aaron Pharaon tygö ja sanoit: näin sano HERra Israelin Jumala: päästä minun Canssan pitämän minulle juhla corwesa.

1 And afterward Moses and Aaron came and said to Pharaoh, Jehovah says thus, the God of Israel, Let my people go, that they may hold a feast to me in the wilderness.

1. And afterward Moses and Aaron went in, and told Pharaoh, Thus saith the LORD God of Israel, Let my people go, that they may hold a feast unto me in the wilderness.

1. Darnach ging Mose und Aaron hinein und sprachen zu Pharao: So sagt der HERR, der Gott Israels: Laß mein Volk ziehen, daß mir's ein Fest halte in der Wüste.

1. DESPUÉS de esto Moisés y Aarón entraron a Faraón, y dijéronle: Jehová, el Dios de Israel, dice así: Deja ir mi pueblo a celebrarme fiesta en el desierto.

1 После сего Моисей и Аарон пришли к фараону и сказали: так говорит Господь, Бог Израилев: отпусти народ Мой, чтоб он совершил Мне праздник в пустыне.

2. Mutta farao vastasi: Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa enkä päästä Israelia.

2. Pharao vastasi: kuka on Herra, jonka ääntä minun pitäis kuuleman, ja päästämän Israelin? En minä siitä Herrasta mitään tiedä, enkä päästä Israelia.

2. Pharao wastais: cuca on HERra jonga ändä minun pidäis cuuleman ja päästämän Israelin? en minä sijtä HERrasta mitän tiedä engä päästä Israeli.

2 And Pharaoh said, Who is Jehovah, that I should listen to his voice to let Israel go? I do not know Jehovah and moreover I will not let Israel go.

2. And Pharaoh said, Who is the LORD, that I should obey his voice to let Israel go? I know not the LORD, neither will I let Israel go.

2. Pharao antwortete: Wer ist der HERR, des Stimme ich hören müsse und Israel ziehen lassen? Ich weiß nichts von dem HERRN, will auch Israel nicht lassen ziehen.

2. Y Faraón respondió: ¿Quién es Jehová, para que yo oiga su voz, y deje ir a Israel? Yo no conozco a Jehová, ni tampoco dejaré ir a Israel.

2 Но фараон сказал: кто такой Господь, чтоб я послушался голоса Его и отпустил Израиля? я не знаю Господа и Израиля не отпущу.

3. Niin he sanoivat: Hebrealaisten Jumala on kohdannut meitä. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme, ettei hän rankaisisi meitä rutolla tai miekalla.

3. Ja he sanoivat: Heprealaisten Jumala on kohdannut meitä; anna siis nyt meidän mennä kolmen päivän matka korpeen uhraamaan Herralle meidän Jumalallemme, ettei hän rutolla miekalla meidän päällemme tulis.

3. Ja he sanoit: Hebrerein Jumala on cudzunut meitä anna sijs nyt meidän mennä colmen päiwän matca corpeen uhraman HERralle meidän Jumalallem ettei rutto eli miecka meidän päällem tulis.

3 And they said, The God of the Hebrews has met with us. Please, let us go, three days' journey into the wilderness and sacrifice to Jehovah our God, lest he fall upon us with pestilence, or with the sword.

3. And they said, The God of the Hebrews hath met with us: let us go, we pray thee, three days' journey into the desert, and sacrifice unto the LORD our God; lest he fall upon us with pestilence, or with the sword.

3. Sie sprachen: Der Hebräer Gott hat uns gerufen; so laß uns nun hinziehen drei Tagereisen in die Wüste und dem HERRN, unserm Gott, opfern, daß uns nicht widerfahre Pestilenz oder Schwert.

3. Y ellos dijeron: El Dios de los Hebreos nos ha encontrado: por tanto nosotros iremos ahora camino de tres dias por el desierto, y sacrificarémos a Jehová nuestro Dios: porque no nos encuentre con pestilencia, o espada.

3 Они сказали: Бог Евреев призвал нас; отпусти нас в пустыню на три дня пути принести жертву Господу,Богу нашему, чтобы Он не поразил нас язвою, или мечом.

4. Mutta Egyptin kuningas vastasi heille: Miksi te, Mooses ja Aaron, pidätätte kansaa työnteosta? Menkää töihinne.

4. Niin Egyptin kuningas sanoi heille: miksi te, Moses ja Aaron, pidätte kansan heidän työstänsä? Menkäät teidän työhönne.

4. Nijn Egyptin Cuningas sanoi heille: mixi te nijn teette sinä Moses ja Aaron että tämä Canssa jättä heidän työns? mengät teidän työhön.

4 And the King of Egypt said to them, Therefore do you*, Moses and Aaron, loose the people from their works? You* get to your* burdens.

4. And the king of Egypt said unto them, Wherefore do ye, Moses and Aaron, let the people from their works? get you unto your burdens.

4. Da sprach der König in Ägypten zu ihnen: Du Mose und Aaron, warum wollt ihr das Volk von seiner Arbeit frei machen? Gehet hin an eure Dienste!

4. Entónces el rey de Egipto les dijo: Moisés, y Aarón: ¿Por qué hacéis cesar al pueblo de su obra? Id a vuestros cargos.

4 И сказал им царь Египетский: для чего вы, Моисей и Аарон, отвлекаете народ от дел его? ступайте на свою работу.

5. Ja farao sanoi vielä: Katsokaa, liian paljon on muutenkin joutoväkeä maassa, ja te tahdotte saattaa heidät kulkemaan työttöminä.

5. Pharao sanoi vielä: katso, ilmankin on kansaa paljo maalla, ja te vielä nyt tahdotte heitä joutilaaksi saattaa heidän töistänsä.

5. Pharao sanoi wielä: cadzo ilmangin on Canssa paljo maalla ja te wielä nyt tahdotta heitä joutilaxi saatta heidän töistäns.

5 And Pharaoh said, Behold, the people of the land are now many and you* make them rest from their burdens.

5. And Pharaoh said, Behold, the people of the land now are many, and ye make them rest from their burdens.

5. Weiter sprach Pharao: Siehe, des Volks ist schon zuviel im Lande, und ihr wollt sie noch feiern heißen von ihrem Dienst!

5. Dijo también Faraón: He aquí, el pueblo de la tierra es ahora mucho, y vosotros los hacéis cesar de sus cargos.

5 И сказал фараон: вот, народ в земле сей многочислен, и вы отвлекаете его от работ его.

6. Ja farao antoi sinä päivänä käskyn kansan työnteettäjille ja päällysmiehille, sanoen:

6. Sentähden käski Pharao sinä päivänä kansan teettäjille ja heidän haltioillensa, sanoen:

6. SEntähden käski Pharao sinä päiwänä Canssan teettäille ja heidän haldioillens sanoden:

6 And the same day Pharaoh commanded the taskmasters of the people and their officers, saying,

6. And Pharaoh commanded the same day the taskmasters of the people, and their officers, saying,

6. Darum befahl Pharao desselben Tages den Vögten des Volks und ihren Amtleuten und sprach:

6. Y mandó Faraón aquel mismo día a los cuadrilleros del pueblo que tenían cargo del pueblo, y a los gobernadores de él, diciendo:

6 И в тот же день фараон дал повеление приставникам над народом и надзирателям, говоря:

7. Älkää enää antako kansalle olkia tiilien tekemistä varten niinkuin ennen; he menkööt itse ja kootkoot itselleen oljet.

7. Ei teidän pidä tästälähin olkia antaman kansalle tiilejä tehdä niinkuin ennen; menkään he itse ja kootkaan itsellensä olkia.

7. Ei teidän pidä tästälähin olkia cocoman ja andaman Canssalle tijlejä polta nijncuin ennen andacat heidän idze mennä ja coota heillens olkia.

7 You* will no more give the people straw to make brick as formerly. Let them go and gather straw for themselves.

7. Ye shall no more give the people straw to make brick, as heretofore: let them go and gather straw for themselves.

7. Ihr sollt dem Volk nicht mehr Stroh sammeln und geben, daß sie Ziegel machen wie bisher; laßt sie selbst hingehen, und Stroh zusammenlesen,

7. De aquí a delante no daréis paja al pueblo para hacer el ladrillo, como ayer y anteayer; vayan ellos, y cójanse la paja;

7 не давайте впредь народу соломы для делания кирпича, как вчера и третьего дня, пусть они сами ходят и собирают себе солому,

8. Pankaa kuitenkin heidän tehtäväkseen sama tiilimäärä, jonka he ennenkin ovat tehneet, siitä mitään vähentämättä; sillä he ovat laiskoja, sentähden he huutavat näin: 'Menkäämme uhraamaan Jumalallemme!'

8. Kuitenkin se tiililuku, jonka he tekivät tähän asti, laskekaat heidän päällensä, ja älkäät siitä vähentäkö; sillä he ovat joutilaisna, sentähden he huutavat, sanoen: me tahdomme mennä uhraamaan meidän Jumalallemme.

8. Cuitengin se tijlilucu cuin he teit tähän asti laskecat heidän päällens ja älkät sijtä wähendäkö: sillä he owat joutilassa sentähden he huutawat sanoden: mengäm uhraman meidän Jumalallem.

8 And the number of the bricks, which they made formerly, you* will lay upon them. You* will not diminish any of it. For they are idle, therefore they cry, saying, Let us go and sacrifice to our God.

8. And the tale of the bricks, which they did make heretofore, ye shall lay upon them; ye shall not diminish ought thereof: for they be idle; therefore they cry, saying, Let us go and sacrifice to our God.

8. und die Zahl der Ziegel, die sie bisher gemacht haben, sollt ihr ihnen gleichwohl auflegen und nichts mindern; denn sie gehen müßig, darum schreien sie und sprechen: Wir wollen hinziehen und unserm Gott opfern.

8. Y ponerles heis la tarea del ladrillo que hacían ántes, y no les disminuireis nada; porque están ociosos, y por eso dan voces, diciendo: Vamos, y sacrificaremos a nuestro Dios.

8 а кирпичей наложите на них то же урочное число, какое они делали вчера и третьего дня, и не убавляйте; они праздны, потому икричат: пойдем, принесем жертву Богунашему;

9. Pantakoon miehille raskasta työtä, että heillä olisi siinä tekemistä ja että he eivät kuuntelisi valhepuheita.

9. Rasitettakoon kansa työllä, että heillä olis kyllä tekemistä, eikä luottaisi valhepuheisiin.

9. Rascauttacam Canssa työllä että heillä olis kyllä tekemist ja ei luottais heitäns walhepuheisijn.

9 Let heavier work be laid upon the men, that they may labor in it and do not let them regard lying words.

9. Let there more work be laid upon the men, that they may labour therein; and let them not regard vain words.

9. Man drücke die Leute mit Arbeit, daß sie zu schaffen haben und sich nicht kehren an falsche Rede.

9. Agrávese la servidumbre sobre ellos, para que se ocupen en ella, y no miren a palabras de mentira.

9 дать им больше работы, чтоб они работали и не занимались пустыми речами.

10. Niin kansan työnteettäjät ja päällysmiehet menivät ja sanoivat kansalle: Näin sanoo farao: 'Minä en anna teille enää olkia.

10. Niin kansan teettäjät ja heidän haltiansa menivät ja puhuivat kansalle, sanoen: näin sanoo Pharao: en minä tahdo teille olkia antaa.

10. Nijn Canssan teettäjät ja heidän haldians menit ja puhuit Canssalle sanoden: näin sano Pharao: ei teille pidä olkia annettaman.

10 And the taskmasters of the people went out and their officers and they spoke to the people, saying, Thus says Pharaoh, I will not give you* straw.

10. And the taskmasters of the people went out, and their officers, and they spake to the people, saying, Thus saith Pharaoh, I will not give you straw.

10. Da gingen die Vögte des Volkes und ihre Amtleute aus und sprachen zum Volk: So spricht Pharao: Man wird euch kein Stroh geben;

10. Y saliendo los cuadrilleros del pueblo, y sus gobernadores, hablaron al pueblo, diciendo: Así ha dicho Faraón: Yo no os doy paja.

10 И вышли приставники народа и надзиратели его и сказали народу: так говорит фараон: не даю вам соломы;

11. Menkää itse ja hankkikaa itsellenne olkia, mistä vain löydätte, mutta työstänne ei vähennetä mitään.'

11. Menkäät itse kokoomaan teillenne olkia kusta ikänänsä te löydätte; mutta teidän työstänne ei pidä mitään vähennettämän.

11. Mengät idze cocoman teillen olkia custaikänäns te löydätte mutta teidän työstän ei pidä mitän wähettämän.

11 Go yourselves, you* get straw where you* can find it, because none of your* work will be diminished.

11. Go ye, get you straw where ye can find it: yet not ought of your work shall be diminished.

11. geht ihr selbst hin und sammelt euch Stroh, wo ihr's findet; aber von eurer Arbeit soll nichts gemindert werden.

11. Id vosotros, y tomáos paja, donde la hallareis: que nada se disminuirá de vuestra tarea.

11 сами пойдите, берите себе солому, где найдете, а от работы вашей ничего не убавляется.

12. Niin kansa hajosi pitkin Egyptin maata keräämään pehkuja olkien asemesta.

12. Niin kansa hajotti itsensä koko Egyptin maan ympärinsä hakemaan heillensä sänkiä, että heillä olkia olisi.

12. Nijn canssa hajotti idzens coco Egyptin maan ymbärins hakeman heillens sängiä että heillä olkia olis.

12 So the people were scattered abroad throughout all the land of Egypt to gather stubble for straw.

12. So the people were scattered abroad throughout all the land of Egypt to gather stubble instead of straw.

12. Da zerstreute sich das Volk ins ganze Land Ägypten, daß es Stoppeln sammelte, damit sie Stroh hätten.

12. Entónces el pueblo se derramó por toda la tierra de Egipto a coger hojarascas en lugar de paja.

12 И рассеялся народ по всей земле Египетской собирать жниво вместосоломы.

13. Ja työnteettäjät ahdistivat heitä sanoen: Tehkää työnne valmiiksi, kunkin päivän määrä päivälleen, niinkuin silloinkin, kun saitte olkia.

13. Ja teettäjät vaativat heitä, sanoen: täyttäkäät teidän päivätyönne, niinkuin silloinkin, koska teillä olkia oli.

13. Ja teettäjät waadeit heitä sanoden: täyttäkät teidän päiwätyön nijncuin silloingin cosca teillä olkia oli.

13 And the taskmasters were urgent saying, Fulfill your* works, your* daily deeds, as when there was straw.

13. And the taskmasters hasted them, saying, Fulfil your works, your daily tasks, as when there was straw.

13. Und die Vögte trieben sie und sprachen: Erfüllet euer Tagewerk, gleich als da ihr Stroh hattet.

13. Y los cuadrilleros los apremiaban, diciendo: Acabád vuestra obra, la tarea del día en su día, como cuando se os daba paja.

13 Приставники же понуждали, говоря: выполняйте работу свою каждый день, как и тогда, когда была у вас солома.

14. Ja israelilaisten päällysmiehiä, joita faraon työnteettäjät olivat heille asettaneet, piestiin, ja heille sanottiin: Miksi ette ole eilen ettekä tänään suorittaneet tähänastista määräänne tiilien teossa?

14. Ja Israelin lasten haltiat, jotka Pharaon teettäjät heidän päällensä asettaneet olivat, piestiin ja sanottiin heille: miksi ette eilen eikä tänäpänä täyttäneet teidän määrättyä päivätyötänne tiilein tekemisessä, niinkuin ennenkin.

14. Ja Israelin lasten haldiat jotca Pharaon teettäjät heidän päällens asettanet olit piestin ja sanottin heille: mixet te eilän eikä tänäpän täyttänet teidän määrättyä päiwätyötän nijncuin ennengin?

14 And the officers of the sons of Israel, whom Pharaoh's taskmasters had set over them, were beaten and demanded, Why have you* not fulfilled your* task both yesterday and today, in making brick as formerly?

14. And the officers of the children of Israel, which Pharaoh's taskmasters had set over them, were beaten, and demanded, Wherefore have ye not fulfilled your task in making brick both yesterday and to day, as heretofore?

14. Und die Amtleute der Kinder Israel, welche die Vögte Pharaos über sie gesetzt hatten, wurden geschlagen, und ward zu ihnen gesagt: Warum habt ihr weder heute noch gestern euer gesetztes Tagewerk getan wie bisher?

14. Y azotaban a los gobernadores de los hijos de Israel, que los cuadrilleros de Faraón habían puesto sobre ellos, diciendo: ¿Por qué no habéis cumplido vuestra tarea de ladrillo ni ayer ni hoy, como ántes?

14 А надзирателей из сынов Израилевых, которых поставили над ними приставники фараоновы, били, говоря: почему вы вчера и сегодня не изготовляете урочного числа кирпичей, как было до сих пор?

15. Niin israelilaisten päällysmiehet menivät ja valittivat faraolle, sanoen: Minkätähden teet näin palvelijoillesi?

15. Niin Israelin lasten haltiat menivät ja huusivat Pharaon tykö, sanoen: miksis näin teet palvelioilles?

15. NIin Israelin lasten haldiat menit ja huusit Pharaon tygö sanoden: mixis näin teet palwelioilles?

15 Then the officers of the sons of Israel came and cried to Pharaoh, saying, Why do you deal thus with your servants?

15. Then the officers of the children of Israel came and cried unto Pharaoh, saying, Wherefore dealest thou thus with thy servants?

15. Da gingen hinein die Amtleute der Kinder Israel und schrien zu Pharao: Warum willst du mit deinen Knechten also fahren?

15. Y los gobernadores de los hijos de Israel vinieron, y quejáronse a Faraón, diciendo: ¿Por qué lo haces así con tus siervos?

15 И пришли надзиратели сынов Израилевых и возопили к фараону, говоря: для чего ты так поступаешь с рабами твоими?

16. Olkia palvelijoillesi ei anneta, mutta kuitenkin sanotaan meille: 'Tehkää tiilet.' Ja katso, palvelijoitasi piestään, vaikka vika on sinun oman väkesi.

16. Ei anneta sinun palvelioilles olkia, ja he sanovat meille: tehkäät tiilit, ja katso, sinun palvelias piestään, ja sinun kansalles nuhde on.

16. Ei anneta sinun palwelioilles olkia ja pitä cuitengin tekemän tijlit cuin meille määrätty on ja cadzo sinun palwelias piestän ja sinun Canssas wäärintekiäxi soimatan.

16 There is no straw given to your servants and they say to us, Make brick. And behold, your servants are beaten, but the fault it in your own people.

16. There is no straw given unto thy servants, and they say to us, Make brick: and, behold, thy servants are beaten; but the fault is in thine own people.

16. Man gibt den Knechten kein Stroh, und sie sollen die Ziegel machen, die uns bestimmt sind; siehe deine Knechte werden geschlagen, und dein Volk muß schuldig sein.

16. No se da paja a tus siervos, y con todo eso nos dicen: Hacéd el ladrillo. Y he aquí, tus siervos son azotados, y tu pueblo peca.

16 соломы не дают рабам твоим, а кирпичи, говорят нам, делайте. И вот, рабов твоих бьют; грех народу твоему.

17. Mutta hän sanoi: Te olette laiskoja, laiskoja olette; sentähden te sanotte: 'Menkäämme uhraamaan Herralle.'

17. Ja hän sanoi: te olette joutilaat, joutilaat te olette, sentähden te sanotte: menkäämme ja uhratkaamme Herralle.

17. Pharao sanoi: te oletta joutilat joutilat te oletta sentähden te sanotta: mengäm ja uhratcam HERralle.

17 But he said, You* are idle, you* are idle. Therefore you* say, Let us go and sacrifice to Jehovah.

17. But he said, Ye are idle, ye are idle: therefore ye say, Let us go and do sacrifice to the LORD.

17. Pharao sprach: Ihr seid müßig, müßig seid ihr; darum sprecht ihr: Wir wollen hinziehen und dem HERRN opfern.

17. Y él respondió: Estáis ociosos, ociosos: y por eso decís: Vamos y sacrifiquemos a Jehová,

17 Но он сказал: праздны вы, праздны, поэтому и говорите: пойдем, принесем жертву Господу.

18. Menkää vain työhönne. Olkia ei teille anneta, mutta määrätty luku tiiliä on teidän hankittava.

18. Niin menkäät nyt, ja tehkäät työtä. Olkia ei pidä teille annettaman; mutta tiililuvun pitää teidän kuitenkin antaman.

18. Nijn mengät nyt ja tehkät teidän päiwätyön olkia ei pidä teille annettaman mutta tijlilugun pitä teidän cuitengin andaman.

18 Go therefore now and work, and no straw will be given you*, yet you* will deliver the number of bricks.

18. Go therefore now, and work; for there shall no straw be given you, yet shall ye deliver the tale of bricks.

18. So gehet nun hin und frönt; Stroh soll man euch nicht geben, aber die Anzahl der Ziegel sollt ihr schaffen.

18. Id pues ahora, trabajád. Paja no se os dará, y daréis la tarea del ladrillo.

18 Пойдите же, работайте; соломы не дадут вам, а положенное число кирпичей давайте.

19. Niin israelilaisten päällysmiehet huomasivat joutuneensa ahtaalle, kun heille sanottiin: Ette saa mitään tiililuvun vähennystä kunkin päivän määrästä.

19. Niin Israelin lasten haltiat näkivät itsensä olevan ahdistuksessa, sillä (heille) sanottiin: ei teidän pidä vähentämän teidän tiileistänne, kunkin päivän määrästä.

19. Nijn Israelin lasten haldiat näit että se pahemmaxi tuli sillä heille sanottin: ei teidän pidä wähendämän teidän tijleistän cungin päiwän määrästä.

19 And the officers of the sons of Israel saw that they were in affliction, when it was said, You* will not diminish anything from your* bricks, your* daily tasks.

19. And the officers of the children of Israel did see that they were in evil case, after it was said, Ye shall not minish ought from your bricks of your daily task.

19. Da sahen die Amtleute der Kinder Israel, daß es ärger ward, weil man sagte: Ihr sollt nichts mindern von dem Tagewerk an den Ziegeln.

19. Entónces los gobernadores de los hijos de Israel se vieron en aflicción, cuando les era dicho: No se disminuirá nada de vuestro ladrillo, de la tarea del día en su día.

19 И увидели надзиратели сынов Израилевых беду свою в словах: не убавляйте числа кирпичей, какое положено на каждый день.

20. Ja kun he lähtivät faraon luota, kohtasivat he Mooseksen ja Aaronin, jotka odottivat heitä,

20. Ja he kohtasivat Moseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitä vastassa, kuin he läksivät Pharaon tyköä.

20. Ja cosca he läxit Pharaon tykö cohtaisit heidän Moses ja Aaron jotca seisoit heidän edesäns tiellä.

20 And they met Moses and Aaron, who stood in the way, as they came out from Pharaoh,

20. And they met Moses and Aaron, who stood in the way, as they came forth from Pharaoh:

20. Und da sie von Pharao gingen, begegneten sie Mose und Aaron und traten ihnen entgegen

20. Y encontrando a Moisés y a Aarón que estaban delante de ellos cuando salían de Faraón,

20 И когда они вышли от фараона, то встретились с Моисеем и Аароном, которые стояли, ожидая их,

21. ja he sanoivat näille: Herra kostakoon teille ja tuomitkoon teidät; sillä te olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijainsa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, meille surmaksi.

21. Joille he sanoivat: Herra nähköön teitä ja tuomitkoon; sillä te olette tehneet meidän haisevaiseksi Pharaon edessä, ja hänen palveliainsa edessä, että te olette miekan antaneet heidän käteensä, surmata meitä.

21. Joille he sanoit: HERra nähkön teitä ja costacon: sillä te oletta tehnet meidän haisewaisexi Pharaon edes ja hänen palwelians edes että te oletta miecan andanet heidän käteens surmata meitä.

21 and they said to them, Jehovah look upon you* and judge, because you* have made our fragrance to be stink in the eyes of Pharaoh and in the eyes of his servants, to put a sword in their hand to kill* us.

21. And they said unto them, The LORD look upon you, and judge; because ye have made our savour to be abhorred in the eyes of Pharaoh, and in the eyes of his servants, to put a sword in their hand to slay us.

21. und sprachen zu ihnen: Der HERR sehe auf euch und richte es, daß ihr unsern Geruch habt stinkend gemacht vor Pharao und seinen Knechten und habt ihnen das Schwert in die Hände gegeben, uns zu töten.

21. Dijéronles: Mire Jehová sobre vosotros, y juzgue, que habéis hecho heder nuestro olor delante de Faraón, y de sus siervos, dándoles la espada en las manos para que nos maten.

21 и сказали им: да видит и судит вам Господь за то, что вы сделали нас ненавистными в глазах фараона и рабов его и дали им меч в руки, чтобы убить нас.

22. Silloin Mooses palasi Herran tykö ja sanoi: Herra, miksi olet tehnyt niin pahoin tälle kansalle? Miksi olet lähettänyt minut?

22. Moses palasi Herran tykö, ja sanoi: Herra miksis niin pahasti teet tätä kansaa vastaan? Miksis olet minut tänne lähettänyt?

22. Moses palais HERran tygö ja sanoi: HERra mixis nijn pahasti teet tätä Canssa wastan? mixis olet minun lähettänyt?

22 And Moses returned to Jehovah and said, Lord, why have you dealt ill with this people? Why is it that you have sent me?

22. And Moses returned unto the LORD, and said, Lord, wherefore hast thou so evil entreated this people? why is it that thou hast sent me?

22. Mose aber kam wieder zu dem HERRN und sprach: HERR, warum tust du so übel an diesem Volk? Warum hast du mich hergesandt?

22. Entónces Moisés se volvió a Jehová, y dijo: Señor, ¿por qué afliges a este pueblo? ¿Para qué me enviaste?

22 И обратился Моисей к Господу и сказал: Господи! для чего Ты подвергнул такому бедствию народ сей, для чего послал меня?

23. Sillä siitä asti, kun minä menin faraon tykö puhumaan sinun nimessäsi, hän on tehnyt pahaa tälle kansalle, etkä sinä suinkaan ole kansaasi vapahtanut.

23. Sillä sitte kuin minä menin Pharaon tykö, puhuttelemaan häntä sinun nimees, on hän pahoin tehnyt tälle kansalle; ja et sinä ollenkaan ole pelastanut sinun kansaas.

23. Sillä sijtte cuin minä menin Pharaon tygö puhutteleman händä sinun nimesäs on hän wielä cowemmin waiwannut Canssa ja et sinä ole pelastanut sinun Canssas.

23 For since I came to Pharaoh to speak in your name, he has dealt ill with this people, neither have you delivered your people at all.

23. For since I came to Pharaoh to speak in thy name, he hath done evil to this people; neither hast thou delivered thy people at all.

23. Denn seit dem, daß ich hineingegangen bin zu Pharao, mit ihm zu reden in deinem Namen, hat er das Volk noch härter geplagt, und du hast dein Volk nicht errettet.

23. Porque desde que yo vine a Faraón para hablarle en tu nombre, ha afligido a este pueblo, y tú tampoco has librado a tu pueblo.

23 ибо с того времени, как я пришел к фараону и стал говорить именем Твоим, он начал хуже поступать с народом сим; избавить же, – Ты не избавил народа Твоего.