PSALMIT
33/38 RAAMATTU |
1776 BIBLIA |
59 Psalmi |
59 Psalmi |
|
|
Vainoojia vastaan. |
David rukoilee pelastusta vihollistensa julmuudesta. |
|
II. Vakuuttaa itsiänsä Jumalan avusta, ja ylistää Herraa. |
|
|
1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: Älä turmele; Daavidin laulu, kun Saul lähetti vartioimaan hänen taloansa, tappaakseen hänet. |
1. Davidin kultainen kappale, ettei hän hukkunut, kuin Saul lähetti hänen huonettansa piirittämään, saadaksensa häntä tappaa. |
|
|
1 Sam. 19:11 Niin Saul lähetti miehiä Daavidin kotiin vartioimaan häntä ja surmaamaan hänet aamulla. Mutta Daavidin vaimo Miikal ilmaisi sen hänelle ja sanoi: Jollet tänä yönä pelasta henkeäsi, niin sinä huomenna olet surman oma. |
1 Sam 19:11. Ja Saul lähetti sanansaattajat Davidin huoneesen, että heidän piti ottaman hänestä vaarin ja tappaman hänen huomeneltain*. Mutta Mikal Davidin emäntä ilmoitti sen hänelle ja sanoi: jollet tänä yönä pelasta henkeäs, niin sinä huomenna tapetaan. |
|
|
2. Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan. |
2. Pelasta minua vihollisistani, Jumalani, ja varjele minua niistä, jotka itseänsä asettavat minua vastaan. |
3. Pelasta minut pahantekijöistä, vapahda minut murhamiehistä. |
3. Pelasta minua pahointekiöistä, ja auta minua murhamiehistä; |
4. Sillä katso, he väijyvät minun henkeäni; julmurit kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra. |
4. Sillä katso, Herra, he väijyvät sieluani: väkevät kokoontuvat minua vastaan, ilman minun syytäni ja rikostani. |
5. Ilman minun syytäni he juoksevat ja hankkiutuvat; heräjä, käy minua kohtaamaan ja katso. |
5. He juoksevat ilman syytä, ja valmistavat itseänsä: nouse tulemaan minua vastaan ja katsomaan. |
6. Ja sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, heräjä kostamaan kaikille pakanoille. Älä säästä ketään uskotonta väärintekijää. Sela. |
6. Ja sinä, Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala, herää etsimään kaikkia pakanoita: älä ketään heistä armahda*, jotka niin väkivaltaisesti vääryyttä tekevät, Sela! |
|
|
|
Jer 7:16. Ja ei sinun pidä rukoileman tämän kansan edestä, eikä myös yhtäkään valitusta eli rukousta tuoman edes, eli sinuas minun eteeni heidän tähtensä vaivaaman; sillä en minä tahdo sinua kuulla. |
|
|
7. He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia. |
7. He tulkoon taas ehtoona, ja ulvokaan niin kuin koira, ja samotkaan ympäri kaupungin. |
8. Katso, he purkavat suustaan sisuansa, miekat ovat heidän huulillansa, sillä: Kuka sen kuulee? |
8. Katso, he puhuvat suullansa: miekat ovat heidän huulissansa*, kuka sen kuulis. |
|
|
Ps. 55:22 Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat. |
Ps 55:22. Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat. |
Ps. 57:5 Minun sieluni on jalopeurain keskellä, minun täytyy maata tultasuitsevaisten seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia ja joiden kieli on terävä miekka. |
Ps 57:5. Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niin kuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka. |
Ps. 120:4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä! |
Ps 120:4. Se on niin kuin väkevän terävät nuolet*, niin kuin tuli katajissa. |
|
|
9. Mutta sinä, Herra, naurat heille, sinä pidät kaikkia pakanoita pilkkanasi. |
9. Mutta sinä, Herra, naurat heitä, ja pilkkaat* kaikkia pakanoita. |
|
|
Ps. 2:4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. |
Ps 2:4. Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä. |
Ps. 37:13 mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan. |
|
|
|
10. Sinä, minun väkevyyteni, sinusta minä otan vaarin, sillä Jumala on minun linnani. |
10. Heidän väkevyytensä edestä minä turvaan sinun tykös; sillä Jumala on minun varjelukseni. |
11. Minun armollinen Jumalani käy minua kohden, Jumala antaa minun nähdä iloni vihollisistani. |
11. Jumala osoittaa minulle runsaasti laupiutensa, Jumala antaa minun nähdä koston vihollisistani. |
|
|
Ps. 54:9 Sillä hän pelastaa minut kaikesta hädästä, ja minun silmäni saa mielikseen katsella vihollisiani. |
|
|
|
12. Älä heitä tapa, ettei minun kansani sitä unhottaisi. Saata voimallasi heidät harhailemaan ja syökse heidät maahan, Herra, meidän kilpemme. |
12. Älä heitä tapa, ettei minun kansani sitä unohtaisi: hajoita heitä voimallas, ja lyö heitä maahan, Herra meidän kilpemme. |
|
|
1 Moos. 4:12 Kun maata viljelet, ei se ole enää sinulle satoansa antava; kulkija ja pakolainen pitää sinun oleman maan päällä. |
|
|
|
13. Minkä he huulillaan puhuvat, sen he suullaan syntiä tekevät. Joutukoot he ylpeydessään kiinni kirousten ja valheiden tähden, joita he puhuvat. |
13. Heidän huultensa puhe on heidän suunsa synti: ja he käsitetään ylpeydessänsä: ja he juttelevat kirouksia ja valhetta. |
14. Hävitä heidät vihassasi, hävitä olemattomiin, ja tietäkööt he, että Jumala hallitsee Jaakobissa, maan ääriin saakka. Sela. |
14. Pyyhi heitä pois vihassas, pyyhi heitä pois, ettei he olisikaan; että he ymmärtäisivät sen, että Jumala hallitsee Jakobissa, hamaan maailman ääriin asti, Sela! |
15. He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia. |
15. He tulkoon taas ehtoona, ja ulvokaan niin kuin koira, ja samotkaan ympäri kaupungin. |
16. He harhailevat ruuan haussa; elleivät tule ravituiksi, he murisevat. |
16. Anna heidän juosta sinne ja tänne ruoan tähden; ja ulvokaan, koska ei he ravituksi tule. |
|
|
Jes. 8:21 Ja siellä he kuljeskelevat vaivattuina ja nälkäisinä, ja nälissään he vimmastuvat ja kiroavat kuninkaansa ja Jumalansa. He luovat silmänsä korkeuteen, |
Jes 8:21. Vaan heidän pitää kävelemän maakunnassa vaivattuina ja nälkäisinä*; mutta kuin he nälkää kärsivät, niin he vihastuvat ja kiroilevat kuningastansa ja Jumalaansa, ja katsovat ylöspäin, |
|
Jes 8:22. Ja katselevat maata, vaan ei muuta mitään löydä, kuin murheet ja pimeydet*; sillä he ovat pimitetyt ahdistuksessa, ja eksyvät pimeydessä. |
|
Am 8:11. Katso, ne päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, että minä lähetän nälän maan päälle; ei nälkää leivän perään, eli janoa veden perään, vaan Herran sanan kuulemisen jälkeen, |
|
|
17. Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä. |
17. Mutta minä veisaan sinun väkevyyttäs, ja varhain kerskaan sinun laupiuttas; sillä sinä olet minun varjelukseni ja turvani minun hädässäni. |
|
|
Ps. 92:2 Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein, |
|
|
|
18. Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani. |
18. Sinä olet minun väkevyyteni, sinulle minä kiitosta veisaan; sillä sinä Jumala olet minun varjelukseni ja minun armollinen Jumalani. |
|
|