PSALMIT

33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

   

131 Psalmi

131 Psalmi

 

 

Nöyrä tyytyminen Jumalan armoon.

David tunnustaa nöyryytensä.

 

II. Neuvoo muitakin toivomaan Herran päälle.

 

 

 

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa.

 

 

1. Matkalaulu; Daavidin virsi. Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät.

1. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut*, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.

 

 

Ps. 101:5 Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä.

2 Aika K. 32:25. Vaan Jehiskia ei maksanut mitä hänelle annettu oli; sillä hänen sydämensä oli paisunut*; sen tähden tuli viha+ hänen päällensä ja Juudan ja Jerusalemin päälle.

 

Ps 101:5. Joka lähimmäistänsä salaa panettelee, sen minä hukutan: en minä kärsi ylpeitä ja röyhkeitä.

 

San l. 16:5. Jokainen ylpiä* on Herralle kauhistus, ja ei pääse rankaisematta, ehkä he kaikki yhtä pitäisivät.

 

Sir 3:22. Älä pyydä korkeampaa virkaa ja älä ajattele ylitse sinun voimas.

 

Sir 3:23. Mutta mitä Jumala on sinun käskenyt, ota siitä vaari.

 

 

2. Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa.

2. Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niin kuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.

3. Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti.

3. Israel toivokaan Herran päälle*, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

 

 

 

Val. v. 3:26. Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.