33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

HESEKIELIN KIRJA

PROPHETA HESEKIEL

Esipuhe.

Hesekiel meni mielellänsä kuningas Jekonian kanssa, niin kuin Daniel ja muut vankiuteen Babeliin, Jeremian neuvosta, niin kuin hän kyllä aina neuvoi, että heidän piti antaman itsensä Babelin kuninkaan alle, niin heidän piti henkensä pitämän, ja ettei heidän pitänyt oleman äntä vastaan, muutoin piti heille pahoin käymän ja hukkaan tuleman, Jer 21:8. Kuin he Babeliin tulleet olivat, niin kuin Jer. 24 luku osoittaa ja heitä ystävällisesti lohduttaa, niin olivat he kärsimättömät ja katuivat sitä kovin, että he olivat antaneet niin myötä, sillä he näkivät että niillä, jotka Jerusalemii jääneet olivat ja ei antaneet myötä, oli vielä sekä kaupunki että kaikki maa hallussa, ja ne toivoivat tekevänsä Jeremian valhetteliaksi, ja että heidän piti voivan itsensä hyvin vastata ja varjella Babelin kuninkaalta, ja olla omassa maassansa.

Tähän yllyttivät heitä kaikella väellä väärät prophetat, jotka ainakin sen uskalluksen antoivat Jerusalemissa, ettei Jerusalem pitänyt voitettaman, ja Jeremian piti valhetteleman niin kuin pettäjän ja vietteliän. Tähän myös se heitä paisutti, että ne Jerusalemissa kerskasivat, että he lujasti ja vahvasti Jumalan ja isänsä maan puolta pitivät; mutta ne muut, jotka itsensä antoivat, olivat Jumalan ja heidän isänsä maan hyljänneet, niin kuin uskottomat ja kunniattomat pettäjät, jotka ei taitaneet uskaltaa ja toivoa Jumalan päälle, mutta antoivat itsensä vihamiesten alle, valhettelian Jeremian turhan paheen tähden. Tämä kerskaus ja soimu teki heille pahaa, ja enemmin heille, jotka Babelin olivat menneet, ja heidän vankiutensa tuli heille tästä paljoa raskaammaksi. Voi! kuinka he sadattelivat Jeremiaa, jota he olivat kuulleet ja hän heitä niin häijysti pettänyt oli.

Sen tähden herätti Jumala Babelissa tämän prophetan Hesekielin lohduttamaan vankeja, ja ennustamaan vääriä prophetaita vastaan Jerusalemissa, ja vahvistamaan Jeremian sanaa, jonka hän myös täydellisesti tekee, ja paljoa kovemmin ja enempi propheteraa (kuinka Jerusalem piti hävitetyksi tuleman, ja kansan ynnä kuninkaan ja päämiesten kanssa hukkuman) kuin Jeremia. Ja lupaa kuitenkin heille siinä sivussa, että heidän pitää palajaman jälleen ja kotiansa pääsemän Juudan maalle. Ja tämä on se erinomainen kappale Hesekielissä, jota hän aikanansa ennusti ja saarnasi, ja tekee sitä hamaan 25 lukuun asti. Sen jälkeen ennustaa hän muista maakunnista, jotka myös Babelin kuninkaan kautta piti rangaistaman, 34 lukuun asti. Sitte seuraa 4 lohdullista lukua Hengestä ja Kristuksen valtakunnasta. Sen jälkeen siitä viimeisestä tyrannista ja Kristuksen vihamiehestä, Gogista ja Magogista. Viimein rakentaa hän Jerusalemin jälleen, ja lohduttaa sillä kansaa, että heidän piti jälleen kotia pääsemän: mutta hengessä ajattelee hän sitä ijankaikkista kaupunkia, taivaallista Jerusalemia, josta Johanneksen ilmestys myös puhuu luvussa 21.

1 Luku

1 Luku

Profeetan näky Kebar – joen varrella: Neljä siivekästä olentoa: Herran kirkkaus.

Propheta Hesekiel, vankina ollessansa Babelissa, näkee näyssä

I. Neljä eläintä,

II. Neljänkertaiset rattaat.

III. Taivaan avaruudessa istuimen ja siinä Jumalan, ihmisen muodossa.

1. Kolmantenakymmenentenä vuotena, neljännessä kuussa, kuukauden viidentenä päivänä, kun minä olin pakkosiirtolaisten joukossa Kebar-joen varrella, aukenivat taivaat, ja minä näin Jumalan näkyjä.

1. Kolmantenakymmentenä vuotena, viidentenä päivänä neljännessä kuussa, kuin minä olin vankein seassa Kebarin virran tykönä, aukenivat taivaat ja minä näin Jumalan näyt.

2. Kuukauden viidentenä päivänä, kuningas Joojakinin pakkosiirtolaisuuden viidentenä vuotena,

2. Viidentenä päivänä kuussa, viidennellä vuodella, sittekuin Jojakin, Juudan kuningas oli viety vankina pois,

2. Kun. 24:12 Niin Joojakin, Juudan kuningas, antautui Baabelin kuninkaalle äitineen ja palvelijoineen, päällikköineen ja hoviherroineen. Ja Baabelin kuningas otti hänet vangiksi kahdeksantena hallitusvuotenaan.

3. tuli Jumalan sana pappi Hesekielille, Buusin pojalle, Kaldean maassa Kebar-joen varrella, ja hänen päällensä tuli siellä Herran käsi.

3. Tapahtui Herran sana Hesekielille, papin Busin pojalle, Kaldean maassa, Kebarin virran tykönä; siellä tuli Herran käsi hänen päällensä.

4. Ja minä näin, ja katso: myrskytuuli tuli pohjoisesta, suuri pilvi ja leimahteleva tuli, ja pilveä ympäröitsi hohde, ja tulen keskeltä näkyi ikäänkuin hehkuvaa malmia, keskeltä tulta.

4. Ja minä näin, ja katso, siellä tuli rajutuuli pohjan puolesta, suuren pilven kanssa, täynnänsä tulta, niin että se kuumotti kaikki ympärinsä, ja tulen keskeltä oli se sangen kirkas.

Ps. 18:8 Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

Hab. 3:3 Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä.

5. Ja sen keskeltä näkyivät neljän olennon hahmot. Ja näöltänsä ne olivat tällaiset: niillä oli ihmisen hahmo.

5. Ja siinä keskellä oli niin kuin neljä eläintä, ja tämä oli heidän muotonsa: he olivat ihmisen muotoiset.

1. Moos. 3:24 Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.

Ilm. 4:7 Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, ja toinen olento nuoren härän näköinen, ja kolmannella olennolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen.

6. Ja niillä oli neljät kasvot kullakin ja neljä siipeä kullakin.

6. Ja kullakin heillä oli neljät kasvot, ja kullakin neljä siipeä.

7. Ja säärivarret niillä oli suorat ja jalkaterät kuin vasikansorkat, ja ne välkkyivät kuin kiiltävä vaski.

7. Ja heidän säärensä seisoivat oikiana, mutta heidän pöytäjalkansa olivat niin kuin härjän (a) sorkat, ja paistivat niin kuin kiiltävä vaski. (a9 Hebr. vasikan.

8. Ja siipiensä alla niillä oli, neljällä eri puolellansa, ihmiskädet. Kasvot ja siivet niillä neljällä olivat näin:

8. Ja ihmisen kädet olivat heidän siipeinsä alla, heidän neljällä tahollansa, sillä heillä oli neljät kasvot ja neljä siipeä.

9. Niiden siivet koskettivat toisiansa. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet: ne kulkivat kukin suoraan eteenpäin.

9. Ja heidän siipensä olivat yhdistetyt toinen toiseensa; ja kuin he kävivät, ei he erinneet toinen toisestansa; vaan kuhunka he menivät he kohdastansa eteenpäin.

10. Ja niiden kasvot olivat ihmiskasvojen kaltaiset; mutta oikealla puolen oli niillä neljällä leijonankasvot, vasemmalla puolen oli niillä neljällä häränkasvot, myös oli niillä neljällä kotkankasvot.

10. Ja niiden neljän kasvot oikialla puolella olivat niin kuin ihmisen kasvot ja jalopeuran kasvot; mutta vasemmalla puolella olivat niillä neljällä kasvot, niin kuin härjän kasvot, ja kotkan kasvot.

Ilm K 4:7. Ja ensimäinen eläin oli jalopeuran muotoinen, ja toinen eläin vasikan muotoinen, ja kolmannella eläimellä olivat niin kuin ihmisen kasvot, ja neljäs eläin lentäväisen kotkan muotoinen.

11. Niin niiden kasvot. Mutta siivet niillä oli levällään ylöspäin. Kullakin oli kaksi, jotka koskettivat toisen siipiä, ja kaksi, joilla ne peittivät ruumistansa.

11. Ja niin olivat heidän kasvonsa; mutta heidän siipensä olivat eroitetut ylhäältä, niin että kaksi siipeä löi juuri yhteen, ja kahdella siivellä peittivät he ruumiinsa.

12. Ja ne kulkivat suoraan eteenpäin. Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet.

12. Kuhunka he menivät, niin he menivät kohdastansa; ja menivät sinne, kuhunka henki ajoi, ja ei erinneet täydessänsä toinen toisestansa.

13. Ja olentojen hahmo oli näöltänsä kuin tuliset hiilet, jotka paloivat tulisoihtujen näköisinä. Tulta liekehti olentojen välissä, ja tuli hohti, ja tulesta lähti salamoita.

13. Ja eläimet olivat näköänsä niinkuin tuliset hiilet, jotka palavat niin kuin tulisoitto, joka kävi eläinten vaiheella; mutta tuli kuumotti, ja tulesta kävi ulos pitkäisen leimaus.

14. Ja olennot kiitivät edestakaisin ja olivat nähdä kuin salamanleimaus.

14. Ja eläimet juoksivat edes ja takaisin niin kuin pitkäisen tuli.

15. Mutta kun minä katselin olentoja, niin katso: yksi pyörä oli maassa olentojen kohdalla, kunkin niiden neljän etupuolella.

15. Kuin minä näin nämät eläimet: katso, niin seisoivat siellä yhdet rattaat maan päällä, neljän eläimen tykönä, ja olivat näköänsä niin kuin neljät rattaat.

16. Pyörät olivat näöltään ja teoltaan niinkuin krysoliitti, ja niillä neljällä oli sama muoto, ja ne olivat näöltään ja teoltaan, kuin olisi ollut sisäkkäin pyörä pyörässä.

16. Ja ne rattaat olivat teostansa niin kuin yksi turkos, ja olivat kaikki neljä yhden muotoiset; ja ne olivat näköänsä ja tekoansa niin kuin yhdet rattaat olisivat olleet toisestansa sisällä.

17. Ne kulkivat neljään eri suuntaansa, kun kulkivat.

17. Kuin yksi heistä meni, niin menivät kaikki neljä, ja ei erinneet toinen toisestansa.

18. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet. Ja niiden kehät olivat korkeat ja peljättävät; ja niiden kehät olivat täynnä silmiä, yltympäri, niissä neljässä.

18. Niiden pyörät ja korkeus oli sangen ihmeellinen, ja ne olivat täynnä silmiä kaikki ympäri neljää ratasta.

Hes 10:12. Ja heidän koko ruumiinsa, selkänsä, kätensä ja siipensä, niin myös rattaat olivat täynnä silmiä kaikki ympärinsä, ne neljät rattaat.

Sak 3:9. Sillä katso, se on se kivi*, jonka minä panen Josuan eteen, ja sillä yhdellä kivellä on seitsemän silmää+; katso, minä tahdon sen vuolla, sanoo Herra Zebaot, ja tahdon sen maan synnit ottaa pois yhtenä päivänä.

19. Ja kun olennot kulkivat, kulkivat pyörät niiden ohella; ja kun olennot kohosivat ylös maasta, kohosivat myös pyörät.

19. Ja kuin eläimet kävivät, niin kulkivat myös rattaat heitä myöten; ja kuin eläimet ylensivät itsensä maasta, niin ylensivät myös rattaat itsensä.

20. Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat - minne vain henki kulkemaan vaati. Ja pyörät kohosivat samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli pyörissä.

20. Kuhunka henki meni, sinne menivät he myös, ja rattaat ylensivät itsensä heidän kanssansa; sillä elävä henki oli rattaissa.

21. Kun olennot kulkivat, kulkivat nämäkin; kun ne seisoivat, seisoivat nämäkin; kun ne kohosivat ylös maasta, kohosivat pyörät samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli pyörissä.

21. Kuin he menivät, niin menivät nämät myös, kuin he seisoivat, seisoivat nämät myös; ja kuin he ylensivät itsensä maasta, niin ylensivät myös rattaat itsensä heitä myöten; sillä elävä henki oli rattaissa.

22. Ja olentojen päitten ylle hahmottui taivaanvahvuus, niinkuin peljättävä kristalli, kaartuen ylös niiden päitten ylitse.

22. Mutta eläinten pään päällä oli niin kuin taivas, kuin peljättävä kristalli, juuri heidän päällitsensä levitetty.

23. Ja taivaanvahvuuden alla oli niillä siivet suorina, toisen siipi toisen siipeä kohti. Kullakin oli kaksi, jotka sitä peittivät - kaksi, jotka peittivät sen ruumista.

23. Niin että taivaan alla seisoivat heidän siipensä tasaisesti, yksi juuri toiseen päin; ja kaksi siipeä peitti jokaisen heidän ruumiinsa.

24. Ja minä kuulin niiden siipien kohinan niinkuin paljojen vetten kohinan, niinkuin Kaikkivaltiaan jylinän, kun ne kulkivat; pauhinan ääni oli niinkuin sotaleirin pauhu. Kun ne seisoivat, laskivat ne siipensä alas.

24. Minä kuulin heidän siipiensä äänen, niin kuin suurten vetten pauhinan ja niin kuin Kaikkivaltiaan jylinän, kuin ne liikkuivat, ja pauhinan äänen niin kuin sotajoukon hyminän; mutta kuin he alallansa seisoivat, niin laskivat he siipensä alas.

Ps. 29:3 Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee, Herra suurten vetten päällä.

25. Ja kuului ääni taivaanvahvuuden yläpuolelta, joka oli niitten pään päällä. - Kun ne seisoivat, laskivat ne siipensä alas.

25. Ja ääni kuului taivaasta, joka oli heidän päänsä päällä, kuin he seisoissansa laskivat siipensä alas.

26. Ja taivaanvahvuuden yläpuolella, joka oli niitten pään päällä, oli valtaistuimen muotoinen, näöltään kuin safiirikiveä. Ja valtaistuimen muotoisella istui hahmo, ihmisen näköinen, kohoten korkealle.

26. Ja taivaan päällä, joka heidän ylitsensä oli, oli istuin näkyänsä niin kuin saphir*, ja istuimella istui ihmisen muotoinen+.

2. Moos. 24:10 Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja hänen jalkainsa alla oli alusta, niinkuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas.

Jes 6:1. Sinä vuonna, jona kuningas Ussia kuoli*, näin minä Herran istuvan korkialla ja korotetulla istuimella+, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät templin.

Jes. 6:1 Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.

Hes 10:1. Ja minä näin, ja katso, taivaassa oli Kerubimin päällä niin kuin saphir, ja niiden päällä näkyi niin kuin istuin.

Hes. 10:1 Sitten minä näin, ja katso: taivaanvahvuuden yläpuolella, joka oli kerubien pään päällä, oli ikäänkuin safiirikivi, näöltään valtaistuimen kaltainen; se näkyi heidän yläpuolellansa.

Ilm K 4:2. Ja kohta minä olin hengessä*, ja katso, istuin oli pantu taivaasen, ja istuimella oli (yksi) istuva+.

Dan. 7:9 Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.

Dan 7:13. Minä näin tässä näyssä yöllä, ja katso, yksi tuli taivaan pilvissä niin kuin ihmisen poika*; ja hän tuli hamaan vanha-ikäisen tykö, ja vietiin hänen eteensä.

Ilm. 4:2 Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja.

27. Ja minä näin ikäänkuin hehkuvaa malmia, tulen näköistä, jota ympäröi kehä ylöspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltansa; ja alaspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltansa, minä näin kuin tulen näköistä, ja sitä ympäröitsi hohde.

27. Ja minä katsoin hänen päällensä, ja hän oli kuin kirkas valkeus, ja sisältä oli se kuin tuli kaikki ympärinsä; hänen kupeistansa ylös ja alas näin minä niin kuin tulen kuumottavan hänen ympärillänsä.

28. Kuin kaari, joka on pilvessä sadepäivänä, niin oli näöltään sitä ympäröivä hohde. Senkaltainen oli katsoa Herran kirkkauden hahmo. Ja kun minä sen näin, lankesin minä kasvoilleni. Ja minä kuulin äänen, kun joku puhui.

28. Niin kuin taivaan kaari* näkyy pilvessä, kuin satanut on, niin oli myös sen kirkkauden näky ympärinsä. Tämä oli Herran kunnian näky. Ja kuin minä sen nähnyt olin, lankesin minä kasvoilleni, ja kuulin äänen puhuvan.

1. Moos. 9:12 Ja Jumala sanoi: Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat:

Ilm K 4:3. Ja se, joka istui, oli näkyänsä kiven jaspiksen ja sardin kaltainen, ja taivaan kaari istuimen ympäri näkyänsä smaragdin kaltainen.

Dan. 10:9 Ja minä kuulin hänen sanainsa äänen; ja kuullessani hänen sanainsa äänen minä vaivuin horroksiin kasvoilleni, kasvot maata vasten.

Ilm. 1:17 Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,