PSALMIT

33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

   

141 Psalmi

141 Psalmi

 

 

Rukous kiusauksessa ja vihollisten ahdistaessa.

David rukoilee, että Jumala häntä kuulis ja synnistä varjelis, II. Suojelis jumalattomain väijymisestä.

 

 

 

1 Davidin Psalmi

 

 

1. Daavidin virsi. Herra, minä huudan sinua, riennä minun tyköni. Ota korviisi minun ääneni, kun minä sinua huudan.

1. Herra, minä avukseni huudan sinua: riennä minun puoleeni: ota korviis minun ääneni, koska minä sinua huudan.

2. Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri.

2. Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niinkuin savu-uhri, minun kätteni ylennys niin kuin ehtoo-uhri.

 

 

2 Moos. 30:7 Ja Aaron polttakoon sen päällä hyvänhajuista suitsutusta; joka aamu, kun hän laittaa lamput kuntoon, hän polttakoon sitä.

2 Mos 29:* 30:*

1Tim. 2:8 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;

Ps 20:4. Hän muistakoon kaikki ruokauhris, ja sinun polttouhris olkoon lihavat*, Sela!

Ilm. 5:8 Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,

1 Tim 2:8. Niin minä tahdon siis, että miehet rukoilisivat joka paikassa* ja nostaisivat ylös pyhät kädet**, ilman vihaa ja epäilystä+,

Ilm. 8:3. Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä.

Ilm K 5:8. Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja neljäkolmattakymmentä vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele ja kultaiset maljat suitsutusta täynnä*, jotka ovat pyhäin rukoukset,

 

Ilm K 8:3. Ja toinen enkeli tuli ja seisoi alttarin edessä, ja hänellä oli kultainen pyhän savun astia, jolle paljo suitsutusta annettiin*, kaikkein pyhäin rukouksiin, kultaiselle alttarille antaaksensa, joka on istuimen edessä.

 

 

3. Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea.

3. Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni.

 

 

Ps. 39:2 Minä sanoin: Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni.

 

Jaak. 1:26 Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.

 

 

 

4. Älä salli minun sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijäin kanssa. Minä en tahdo maistaa heidän herkkupalojansa.

4. Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen, pitämään jumalatointa menoa pahointekiäin kanssa*, etten minä söisi niitä, mitkä heille kelpaavat.

Ps. 19:14 Myös varjele palvelijasi julkeilta, älä anna heidän minua hallita. Niin minä pysyn nuhteetonna ja olen paljosta synnistä puhdas.

Ps 19:14. Varjele myös palvelias ylpeistä, ettei he minua hallitsisi; niin minä olen viatoin ja nuhteetoin suuresta pahasta teosta.

 

Ps 28:3. Älä anna minun tulla jumalattomain* ja pahointekiäin sekaan, jotka lähimmäistensä kanssa puhuvat ystävällisesti, vaan pahuutta on heidän sydämissänsä+,

 

 

5. Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö. Sillä vielä vähän aikaa, niin minun rukoukseni täyttyy, mutta heidän käy pahoin: .

5. Vanhurskas lyökään minua ystävällisesti*, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niin kuin öljy minun pääni päällä; sillä minä vielä rukoilen heidän pahuuttansa vastaan.

 

 

Ps. 109:4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

San l. 27:6. Hyvänsuovan haavat ovat paremmat* kuin petolliset vainoojain suunantamiset.

Sananl. 12:1 Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.

 

Sananl. 27:6 Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset.

 

 

 

6. heidän päämiehensä syöstään kalliolta alas, ja silloin kuullaan minun sanani suloisiksi.

6. Heidän opettajansa sysättäköön kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi.

7. Niinkuin maa kynnetään ja kuokitaan, niin ovat meidän luumme hajotetut tuonelan kuilun suulle.

7. Meidän luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niin kuin joku maan repis ja kaivais.

8. Mutta sinuun, Herra, Herra, minun silmäni katsovat, sinuun minä turvaan. Älä hylkää minun sieluani.

8. Sillä sinua, Herra, Herra, minun silmäni katsovat*: minä uskallan sinuun, älä minun sieluani hylkää.

Ps. 25:15 Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta.

Ps 25:15. Minun silmäni katsovat alati Herraa*, sillä hän kirvottaa minun jalkani verkosta.

 

 

9. Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijäin ansoista.

9. Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta.

10. Kaatukoot kaikki jumalattomat omiin kuoppiinsa; mutta suo minun ne välttää.

10. Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa*, siihen asti kuin minä pääsen ohitse.

 

 

Ps. 7:16 Hän kaivoi haudan ja koversi sen, mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan.

Ps 7:15. Katso, hänellä on pahaa mielessä: hän on onnettomuutta raskas, mutta hän synnyttää puuttumisen.

 

Ps 7:17. Hänen onnettomuutensa pitää hänen päänsä päälle tuleman, ja hänen vääryytensä pitää hänen päänsä laelle lankeeman.