33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

JOONAN KIRJA

PROPHETA JONA

Esipuhe.

Propheta Jonan tahtovat muutamat sanoa Sarpatin lesken pojaksi Sidonissa, joka propheta Elian ruokki kovalla ajalla, 1 Kun. K 17. ja Luuk. 4; siitä ottain tilan, että hän tässä kutsuu itsensä Amittain pojaksi, se on totisen eli va’an pojaksi. Sillä hänen äitinsä sanoi Elialle, kuin hän kuolleista hänen herättänyt oli: nyt minä tiedän, että sinun suus puhe on totinen. Joka ei kuitenkaan näy oikein olevan; mutta hänen isänsä kutsuttiin Amittai, latinaksi Verax, suomeksi vakaa eli totinen, ja on ollut GatHepheristä, joka kaupunki on Sebulonin sukukunnassa, Jos. 19:13. Sillä näin on kirjoitettu, 2 Kun. K 14:25: kuningas Jerobeamin sai jälleen Israelin rajat, Hamatista hamaan kedon mereen asti. Herran Israelin Jumalan sanan jälkeen, jonka hän on puhunut palveliansa Jonan prophetan kautta, Amittain pojan, joka oli GatHepheristä. Srpatin leski on myös ollut pakanallinen vaimo, niin kuin Kristus sanoo, Luuk.4:26. Mutta Jona tunnustaa ensimäisessä luvussa itsensä olevan Hebrealainen.

Tästä siis näemme, että Jona on ollut Jerobeamin aikana, jonka iso - isä kuningas Jehu on ollut, ja silloin on kuningas Ussia Juudaa hallinnut; silloin myös ovat olleet Israelin valtakunnassa prophetat Hosea, Amos ja Joel muissa paikoissa ja kaupungeissa. Näistä kyllä hyvin ymmärretään, kuinka jalo ja kallis mies tämä Jona Israelin valtakunnassa on ollut, ja Jumala on suuret asiat hänen kauttansa tehnyt, nimittäin että kuningas Jerobeam hänen saarnansa kautta oli niin onnellinen, että hän voitti kaikki jälleen, mitä Hasael Syrian kuningas oli saanut allensa Israelin valtakunnassa.

Mutta tämä on ylevämpi kaikkia, mitä hän oman kansansa seassa teki, että hän suureen ja väkevään valtakuntaan Assyriaan rohkesi ruveta, ja saarnasi niin hyödyllisesti pakanain seassa, vaikka hän omainsa tykönä ei voinut niin paljon monella saarnalla toimittaa, jolla Jumala tahtoi osoittaa propheta Jesaian sanan: joka ei sitä kuullut ole, hänen pitää sen kuuleman, - opiksi, että kaikki, joilla Jumalan sana runsaasti on, ne sen pian hylkäävät, ja joilla ei se tarjona ole, ne ottavat sen vastaan hyvällä mielellä, niin kuin Kristus itse sanoo, Matt.21:43.: Jumalan valtakunta pitää teiltä otettaman pois ja annettaman pakanoille, jotka sen hedelmän tekevät.

1 Luku

1 Luku

Herra käskee Joonan saarnata Niinivessä. Joona pakenee. Myrskyssä hänet heitetään mereen.

Propheta Jona saa käskyn Jumalalta, mennä saarnaamaan Niniveen; mutta pakenee haahteen.

II. Haaksi joutuu vaaraan Jonan tähden.

III. Jona heitetään mereen.

1. Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana:

1. Ja Herran sana tapahtui Jonalle* Amittain pojalle, sanoen:

2. Kun. 14:25 Hän palautti entiselleen Israelin alueen, siitä, mistä mennään Hamatiin, aina Aromaan mereen saakka, sen sanan mukaan, jonka Herra, Israelin Jumala, oli puhunut palvelijansa, profeetta Joonan, Amittain pojan, kautta, joka oli kotoisin Gat-Heeferistä.

2 Kun K. 14:25. Hän otti Israelin maan rajat jälleen, Hematista hamaan kedon mereen asti, Herran Israelin Jumalan sanan jälkeen, jonka hän sanonut oli palveliansa, propheta Jonan, Amittain pojan* kautta, joka oli GatHepheristä.

2. Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen.

2. Nouse ja mene suureen kaupunkiin Niniveen*, ja saarnaa siinä; sillä heidän pahuutensa on tullut minun kasvoini eteen.

1. Moos. 10:11 Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin,

1 Mos 10:11. Siitä maakunnasta tuli hän Assyriaan: ja rakensi Niniven, ja Rehobotin kaupungin, ja Kalan.

1. Moos. 18:20 Niin Herra sanoi: Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat.

1 Mos 18:20. Ja Herra sanoi: Sodomassa ja Gomorrassa on suuri huuto, ja heidän syntinsä ovat sangen raskaat.

1. Moos. 19:13 sillä me hävitämme tämän paikan. Koska huuto heistä on käynyt suureksi Herran edessä, lähetti Herra meidät hävittämään sen.

1 Mos 19:13. Sillä me hukutamme tämän paikan: että heidän huutonsa on suuri Herran edessä*, niin Herra lähetti meidät heitä hukuttamaan.

Joona 3:2 Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun.

Jon 3:3. Silloin Jona nousi ja meni Niniveen* Herran sanan jälkeen. Ja Ninive oli Jumalan suuri kaupunki, kolmen päiväkunnan matka.

3. Mutta Joona nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä.

3. Mutta Jona nousi ja tahtoi paeta Tarsikseen Herran kasvoin edestä. Ja hän tuli Japhoon*, ja kuin hän löysi haahden, joka tahtoi Tarsikseen mennä, antoi hän palkan, ja astui siihen menemään heidän kanssansa Tarsikseen Herran kasvoin edestä.

2 Aika K. 2:16. Niin me hakkaamme puita Libanonissa kaiketi niin paljon kuin sinä tarvitset, ja viemme ne merelle lautoilla Japhoon; anna sinä ne noutaa sieltä Jerusalemiin.

Ap. T 9:36. Mutta Jopessa oli yksi opetuspiika, nimeltä Tabita, joka tulkiten on niin paljon sanottu kuin: metsävuohi (a); tämä oli täynnänsä hyviä töitä ja almua, joita hän teki.

4. Mutta Herra heitti suuren tuulen merelle, niin että merellä nousi suuri myrsky ja laiva oli särkymäisillään.

4. Niin Herra antoi suuren tuulen tulla merelle, ja suuri ilma nousi merellä, niin että haaksi luultiin rikkaantuvan.

5. Niin merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi itsekukin jumalaansa. Ja he heittivät mereen tavarat, mitä laivassa oli, keventääkseen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja hän nukkui raskaasti.

5. Ja haaksimiehet pelkäsivät, ja kukin huusi jumalansa tykö, ja he heittivät kalut, jotka haahdessa olivat, mereen keviämmäksi tullaksensa*. Mutta Jona oli astunut alas haahden toiselle pohjalle, ja makasi uneen nukkuneena.

Ap. t. 27:18 Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti meitä, heittivät he seuraavana päivänä lastia mereen,

Ap. T 27:18. Mutta koska suuri ilma kävi päälle, heittivät he toisena päivänä kalun ulos.

Ap. T 27:19. Ja kolmantena päivänä heitimme me omilla käsillämme ulos haahden kaluja.

6. Niin laivuri tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: Mitäs nukut? Nouse ja huuda jumalaasi. Ehkäpä se jumala muistaa meitä, niin ettemme huku.

6. Niin haahdenhaltia meni hänen tykönsä, ja sanoi hänelle: miksis makaat? nouse, ja rukoile Jumalaas, että Jumala muistais meitä, ettemme hukkuisi.

7. Ja he sanoivat toisillensa: Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mutta kun he heittivät arpaa, lankesi arpa Joonalle.

7. Niin he sanoivat toinen toisellensa: tulkaat, ja heittäkäämme arpaa, tietääksemme, kenenkä tähden tämä onnettomuus meillä on; ja kuin he heittivät arpaa, lankesi arpa Jonan päälle.

Sananl. 16:33 Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu.

San l. 16:33. Arpa heitetään syliin, vaan Herralta tulee kaikki sen meno.

8. Niin he sanoivat hänelle: Ilmoita meille, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mikä on toimesi ja mistä tulet? Mikä on sinun maasi ja mistä kansasta olet?

8. Niin he sanoivat hänelle: ilmoita nyt meille, kenen tähden tämä onnettomuus meillä on? mikä sinun tekos on, ja mistäs tulet? mistä maakunnasta eli kansasta sinä olet?

9. Hän vastasi heille: Minä olen hebrealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan.

9. Hän sanoi heille: minä olen Hebrealainen, ja minä pelkään Herraa Jumalaa taivaasta, joka meren ja karkian on tehnyt.

10. Niin miehet peljästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: Miksi olet tehnyt näin? Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä; hän oli näet ilmaissut sen heille.

10. Niin ne miehet pelkäsivät suuresti, ja sanoivat hänelle: miksis näin teit? Sillä ne miehet tiesivät hänen Herran edestä paenneen; sillä hän oli heille sen sanonut.

11. He sanoivat hänelle: Mitä on meidän tehtävä sinulle, että meri tulisi meille tyveneksi? Sillä meri myrskysi myrskyämistänsä.

11. Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää sinulle tekemän, että meri meille tyventyis? Sillä meri kävi ja lainehti heidän ylitsensä.

12. Hän vastasi heille: Ottakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri teille tyventyy. Sillä minä tiedän, että tämä suuri myrsky on tullut teille minun tähteni.

12. Hän sanoi heille: ottakaat minut ja heittäkäät mereen, niin meri teille tyvenee; sillä minä tiedän, että tämä suuri ilma tulee teidän päällenne minun tähteni.

13. Miehet soutivat päästäkseen jälleen kuivalle maalle, mutta eivät voineet, sillä meri myrskysi vastaan myrskyämistänsä.

13. Ja miehet koettivat saada haahden kuivalle; mutta ei he voineet, sillä meri kävi väkevästi heidän ylitsensä.

14. Ja he huusivat Herraa ja sanoivat: Voi, Herra, älä anna meidän hukkua tämän miehen hengen tähden äläkä lue syyksemme viatonta verta, sillä sinä, Herra, teet, niinkuin sinulle otollista on.

14. Niin he huusivat Herran tykö ja sanoivat: voi Herra! älä anna meidän hukkua tämän miehen sielun tähden, ja älä lue meillen tätä viatointa verta*! sillä sinä, Herra, teet niin kuin sinä tahdot.

Tuom 9:24. Että se vääryys, jonka hän teki seitsemällekymmenelle JerubBaalin pojalle, ja heidän verensä tulis ja pantaisiin AbiMelekin heidän veljensä päälle, joka heidät oli murhannut, ja Sikemin päämiesten päälle, jotka olivat vahvistaneet hänen kätensä veljiänsä murhaamaan.

15. Sitten he ottivat Joonan ja heittivät hänet mereen, ja meri asettui raivostansa.

15. Niin he ottivat Jonan ja heittivät mereen; ja meri asettui lainehtimasta.

16. Ja miehet pelkäsivät suuresti Herraa, uhrasivat Herralle teurasuhrin ja tekivät lupauksia.

16. Ja miehet pelkäsivät Herraa suuresti, ja tekivät Herralle uhria ja lupausta.