JOBIN KIRJA
42. Luku.
Päätökseksi kirjoitetaan: I. Jobin katumus. II. Jobin ystäväin nuhdellus Herralta ja sovitus Jobin kautta. III. Jobin jälkimäinen onnellisuus ja autuaallinen kuolema.
I. Ja Job vastasi Herraa ja sanoi:
2. Minä tiedän sinun kaikki voivan*: ja ei ole sinulta yksikään ajatus peitetty+.
3. Se on turha ihminen, joka ajattelee peittää neuvonsa: sentähden tunnustan minä, että minä taitamattomasti puhunut olen sitä, joka on minun tietoni ylitse ja jota en minä ymmärrä.
4. Niin kuules nyt, anna minun puhua: minä kysyn sinulta, opeta minua.
5. Minä olen kuullut sinua tarkoilla korvilla, ja minun silmäni ovat nyt nähneet sinun.
6. Sentähden pidän minä itseni viallisena*, ja kadun tomussa ja tuhassa+.
7. II. Kuin Herra nämät sanat oli Jobille puhunut, sanoi Herra Eliphaalle Temanilaiselle: minun vihani on julmistunut sinun ja kahden sinun ystäväs päälle; sillä ette ole oikein puhuneet minusta, niinkuin minun palveliani Job.
8. Niin ottakaat nyt seitsemän mullia ja seitsemän oinasta, ja menkäät palveliani Jobin tykö, ja uhratkaat polttouhria teidän edestänne, ja palveliani Job rukoilkaan teidän edestänne; sillä hänen puoleensa minä katson, niin etten minä tee teille tyhmyytenne jälkeen; sillä ette ole oikein puhuneet minusta, niinkuin minun palveliani Job.
9. Niin menivät Eliphas Temanilainen, Bildad Suasta ja Zophar Naemasta, ja tekivät niinkuin Herra heille sanonut oli. Ja Herra katsoi Jobin puoleen.
10. Ja Herra käänsi Jobin vankeuden, koska hän rukoili ystäviensä edestä. Ja Herra antoi Jobille kaksi sen vertaa kaikista mitä hänellä ennen ollut oli.
11. III. Ja hänen tykönsä tulivat kaikki hänen veljensä, ja kaikki hänen sisarensa, ja kaikki ne jotka hänen ennen tunsivat, ja söivät hänen kanssansa, ja hänen huoneessansa ja käänsivät heitänsä hänen puoleensa, ja lohduttivat häntä kaikesta siitä pahasta, minkä Herra oli antanut tulla hänen päällensä. Ja itsekukin heistä antoi hänelle yhden rahan ja kultarenkaan.
12. Ja Herra siunasi Jobia sitte enempi kuin ennen*, että hän sai neljätoistakymmentä tuhatta lammasta, ja kuusituhatta kamelia, ja tuhannen paria härkiä ja tuhannen aasia.
13. Ja hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä,
14. Ja kutsui ensimäisen (a) nimen Jemina, toisen Ketsia ja kolmannen Kerenhapuk.
15. Ja ei löydetty niin kauniita vaimoja kaikessa maassa, kuin Jobin tyttäret olivat. Ja heidän isänsä antoi heille perimisen heidän veljeinsä kanssa.
16. Ja Job eli sitte sata ja neljäkymmentä vuotta, niin että hän sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset* hamaan neljänteen polveen.
17. Ja Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena.
Jobin Kirjan loppu.