SANANLASKUT
Kolme kirjaa nimitetään Salomon nimellä: Ensimäinen on Proverbia, Sananlaskut, joka taidetaan oikein kutsuttaa hyväin tapain kirjaksi; sillä siinä hän opettaa kauniisti elämään sekä Jumalan että ihmisten edessä. Ja erinomaisesti pyytää hän nuorta kansaa isällisesti Jumalan käskyihin totuttaa; toisinansa houkuttelee, toisiasti vaatii, antain tietää: kuinka jumalisille hyvin tapahtuu ja taas, kuinka kovin pahat rangaistaan.
Sillä nuori väki on itsestänsä lempiämpi kaikkeen pahuuteen, ovat myös taitamattomat maailman ja perkeleen petosta ja viekkautta ymmärtämään ja ylen heikot seisomaan pahoja tapoja ja kaikkinaisia pahennuksia vastaan, eikä voi hallita itsiänsä. Vaan jos ei heitä hyvin kasvateta ja opeteta, niin he turmellaan, ennenkuin joku luuleekaan: sentähden tarvitsevat he hyviä opettajia ja hallitsijoita, sentähden tarvitsevat he hyviä opettajia ja hallitsevat, nuhtelevat ja Jumalan pelkoon ja lakiin totuttavat, vastoin ja perkeleen, maailman ja lihan pahaa houkutusta; niinkuin Salomo tässä kirjassa kaikella ahkeruudella runsaasti tekee. Ja asettaa oppinsa sananlaskuihin, että kukin sitä nopeammin sen käsittäisi ja paremman muistossansa pipais; niin että jokainen, joka tahtoo hurskaaksi tulla, pitäis tämän kirjan jokapaiväisenä käsikirjanansa ja rukouskirjanansa, sitä alati lukis, ja elämäänsä siitä katselis.
Sillä jompikumpi tie hänen edessänsä on , taikka hän antaa isänsä itseänsä kurittaa, eli pyövelin rangaista. Ja se olis hyvä, että nuorelle väelle aina muistutettaisiin, että heillä oli vahva tieto siitä, että heidän täytyy kärsiä taikka isänsä vitsaa, eli pyövelin miekkaa, niinkuin Salomo tässä kirjassa uhkaa uppiniskaisille kuolemaa. Sillä ei taida muutoin tapahtua, ettei Jumala häntä rankaise. Niinkuin aina näkyy, kuinka ihmeellisesti tottelemattomat, tylyt ja pahanjuoniset hukkuvat ja viimein pyövelin käsiin joutuvat, kuin he vähemmin uskovat ja suruttomasti elävät. Tämän todistavat julkisesti hirsipuut, rattaat ja muut mestauspaikat kaupunkein teiden vieressä, jotka Jumala maailmalliselta esivallalta on antanut siihen panna, kaikille pelvoksi, jotka ei salli itseänsä Jumalan sanalla neuvoa, ja ei ole vanhemmillensa kuuliaiset.
Sentähden kutsuu Salomo tässä kirjassansa kaiki hulluiksi, jotka Jumalan käskyn katsovat ylön. Mutta ne taitaviksi, jotka niitä tottelevat. Eikä puhu ainoasti nuorukaisista, joita hän kuitenkin erinomaisesti on aikonut opettaa, mutta kaikista säädyistä, ylimmäisissä niinkuin alimmaisistakin. Sillä niinkuin nuorella väellä on heidän virheensä vastoin Jumalan lakia, niin on myös muilla säädyillä heidän virheensä, jotka ovat paljon pahemmat kuin nuorten niinkuin sananlaskussa sanotaan: jota vanhempi sitä pahempi, ja myös: ei vanhuus estä hulluutta. Ja jos ei muuta pahuutta muissa korkeammissa säädyissä olisi, kuin ahneus, ylpeys, viha, vaino etc., niin on tämä virhe aina kyllä paha, että he tahtovat olla viisaat ja taitavat niissä, joihin ei heidän mitään tulisi. Ja jokainen on nopia tekemään niitä, mitkä heiltä on kielletty, ja unohtamaan, mitä heille on käsketty. Joka on hengellisessä virassa, on olevinansa taitava maailmallisissa. Ja taas: joka maailmallisessa virassa on, ei ole vähempää tietävinänsä, kuinka hengellinen virka hallitaan. Senkaltaisia tyhmiä ovat kaikki maakunnat, kaikki kaupungit ja kaikki huoneet täynnä: joita tässä kirjassa sangen paljon nuhdellaan, ja sangen ahkerasti neuvotaan, että itsekukin ottais virastansa vaarin, ja jota käsketty on , uskollisesti toimittais ja tekis. Eikä ole mitään parempaa kuin kuuliaisuus, se on, että kukin ottaa vaarin siitä, mitä hänelle uskottu ja käsketty on tehdä. Senkaltaiset kutsutaan taitaviksi, vaan tottelemattomat hulluiksi, vaikka ei he sitä mielellänsä kuulla eli niin kutsuttaa tahdo.
Toinen kirja kutsutaan Kohelet, Saarnaajaksi, ja on Lohdutuskirja; sillä niinkuin ihminen ensimäisen kirjan opin jälkeen elää kuuliaisuudessa, ja ottaa vaarin uskotusta virastansa, silloin asettaa itsensä sitä vastaan perkele, maaliman ja hänen oma lihansa himo niin kovin, että ihminen väsyy ja suuttuu säätyynsä, ja katuu kaikkia, mitä hän tehnyt ja alkanut on. Sillä koska ei se menesty hänen mielensä jälkeen, niin nousee vaiva ja työ, suuttumus ja kärsimättömyys, niin että ihminen hellittää kätensä ja jalkansa, jättää työnsä, ja ei voi enää virkansa töitä tehdä. Sillä koska ei perkele taida oikialta puolelta tietämättömyyden, halun ja pikaisuuden kautta estää kuuliaisuudesta, niin hän tahtoo estää vasemmalta puolelta, vaivan ja vastoinkäymisen kautta. Niinkuin Salomo ensimmäisessä kirjassa neuvoo kuuliaisuuteen, senkaltaista hekumaa ja hempeyttä vastaan, niin hän tässä kirjassa opettaa olemaan kärsivällisen ja lujan kuuliaisuudessa, vastoin suuttumusta ja vaivoja, että hän aina odottais kuoleman hetkeä ilolla ja rauhalla. Ja jota hän ei taida estää eli muutoin asettaa, pitää sillänsä antaman mennä, kyllä se toiste palkitaan, etc.
Kolmas kirja kutsutaan Veisuksi, jossa Salomo kiittää Jumalaa kuuliaisuuden edestä niinkuin Jumalan lahjan edestä; sillä jossa huoneessa Jumala ei itse hallitse ja vallitse, silloin ei yhdessäkään säädyssä ole rauhaa eli kuuliaisuutta. Vaan kussa kuuliaisuus ja hyvä hallitus on, siinä Jumala asuu, suuta antaa ja halaa rakasta morsiantansa sanallansa, ja se on hänen suuta antamisensa. Koska siis jossakussa maakunnassa eli huoneessa hyvin käy eli menestyy. kahden edellisen kirjan jälkeen (niin paljon kuin mahdollinen on), siinä myös tämä kolmas kirja veisattakoon, kiittäin ja kunnioittain Jumalaa, joka ei ainoasti meille senkaltaista opettanut, mutta on myös itse tehnyt. Amen!
1. Luku.
I. Sananlaskuin esipuhe viisauden käsittämisestä ja hyödytyksestä. II. Varoitus pahain kanssakäymistä karttamaan. III. Viisauden neuvo kääntymykseen; tyhmäin rangaistus, ja tottelevaisten onni.
I. Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut:
2. Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3. Vastaanottaa ymmärryksen* neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4. Että tyhmät viisaaksi tulisivat, ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5. Joka viisas on, se kuulkaan, että hän viisaammaksi tulis: ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6. Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7. Herran pelko on viisauden alku*; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8. Poikani, kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9. Sillä se on sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10. II. Poikani! jos pahanjuoniset sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11. Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
12. Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;
13. Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14. Koettele meidän kanssamme (a): meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15. Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16. Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17. Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18. Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19. Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20. III. Viisaus ulkona valittaa, ja kaduilla äänensä ilmoittaa.
21. Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22. Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23. Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24. Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25. Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26. Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27. Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28. Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29. Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30. Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31. Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32. Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33. Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.