NEHEMIA
I. Kuinka Juudalainen Nehemia, Persian kuninkaan Artahsastan juomanlaskia, on sen kuninkaan aikana tietää saanut, että Jerusalemin muurit olivat vielä maassa; on siitä tullut murheelliseksi, rukoillut Jumalalta apua, anonut ja saanut kuninkaalta täyden luvan mennä Jerusalemiin, ja on sen muurin jälleen rakentanut ympäri joka taholta, luku 1, 2, 3.
II. Sanballat on monen muiden Juudalaisten kanssa siitä närkästynyt ja tahtonut sitä väkivallalla ja kavaluudella estää; mutta ei he ole taitaneet, vaan Nehemia on menestynyt, siihenasti, että muurit taydellisesti rakennettiin, luku 4, portit pantiin ja vartiat asetettiin kaupunkiin, luku 6, 7, ja on usein sillä kalliilla ajalla auttanut köyhiä Juudalaisia omastansa ja kuluttanut rakennukseen, luku 5.
III. Juudalaiset ovat kokoontuneet seitsemäntenä kuukautena ja pitäneet lehtimajan juhlaa suurella ilolla, pitäneet myös sitte paastoa ja rukouspäivää, tunnustaneet omat ja esi-isäinsä pahat teot, rukoilleet Jumalalta anteeksi ja apua, ja tehneet liiton Herran kanssa, tästälähin uskollisemmasti hänen laissansa vaeltaa, luku 8, 9, 10.
IV. Heittävät arpaa, että kymmenes osa kansasta paitsi päämiehiä, piti asuman Jerusalemissa vaan muut vähissä kaupungeissa ja niiden kylissä; ovat suurella ilolla sitte vihkineet äsken rakennetut muurit, luku 11, 12.
V. Kuinka Nehemia löytää, palatessansa kuninkaan tyköä, muutamia pahoja tapoja kansan seassa, joita hän ankarasti kieltää ja vaatii panemaan pois, luku 13.
1. Luku.
I. Nehemia, Juudalainen, ollessansa Persian kuninkaan Artahsastan juomanlaskijana, saa kuulla Jerusalemin ja Juudan kansan surkian tilan. II. Jonkatähden hän murehtii, paastoo, tekee synnintunnustuksen ja rukoilee Jumalalta armoa ja onnea aikomiseensa.
I. Nämät ovat Nehemian Hakalian pojan teot. Tapahtui Kislevin kuulla, kahdentenakymmenentenä vuonna, kuin minä olin Susanin linnassa,
2. Niin tuli Hanani, yksi veljistäni muutamain Juudan miesten kanssa; ja minä kysyin heiltä Juudalaisista, jotka vankeudesta jääneet ja päässeet olivat, ja Jerusalemin menoista.
3. Ja he sanoivat minulle: ne, jotka jäljelle jääneet ovat vankeudesta, ovat siellä maassa suuressa onnettomuudessa ja häpiässä; Jerusalemin muurit ovat jaotetut ja sen portit tulella poltetut.
4. II. Kuin minä senkaltaiset sanat kuulin, niin minä istuin ja murehdin muutamat päivät, paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä,
5. Ja sanoin: Oi Herra, taivaan Jumala, suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja laupiuden niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät sinun käskys!
6. Anna korvas kuulla ja silmäs avoinna olla, kuulemaan palvelias rukousta, kuin minä nyt rukoilen sinun edessäs yöt ja päivät palveliais Israelin lasten edessä; ja minä tunnustan Israelin lasten synnit, jotka me olemme tehneet sinua vastaan; ja minä ja minun isäni huone olemme syntiä tehneet.
7. Me olemme kovin turmelleet itsemme, ettemme ole pitäneet sinun käskyjäs, säätyjäs ja oikeuttas, joitas olet palvelialles Mosekselle käskenyt.
8. Mutta muista kuitenkin sitä sanaa, jonka sinä käskit Mosekselle palvelialles ja sanoit: koska te rikotte, niin minä hajoitan teidät kansain sekaan.
9. Mutta jos te palajatte minun tyköni, ja pidätte minun käskyni ja teette ne: ja jos te ajetaan hamaan taivaan ääriin, niin minä sieltäkin teidät kokoon ja vien siihen paikkaan, jonka minä olen valinnut nimeni asumasiaksi.
10. He ovat kuitenkin sinun palvelias ja sinun kansas, jotkas vapahdit suurella voimallas ja väkevällä kädelläs.
11. O Herra! olkoon korvas avoinna palvelias rukoukseen ja sinun palveliais rukouksiin, jotka pyytävät peljätä sinun nimeäs, ja anna palvelias tänäpänä menestyä, ja anna heille armo tämän miehen edessä! Sillä minä olin kuninkaan juomanlaskia.