JOBIN KIRJA
24. Luku.
I. Job ihmettelee Jumalan pitkämielisyyttä, joka sallii jumalattomat yhden aikaa elää pahuudessa, rankaisemata. II. Julistaa Jumalan vanhurskautta, joka vihdoin antaa jumalattomille kauhian lopun.
I. Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?
2. He siirtävät rajan*, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen.
3. He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.
4. Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.
5. Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.
6. He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.
7. Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.
8. Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.
9. He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.
10. Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.
11. He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.
12. He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan*, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.
13. Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.
14. Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.
15. Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää*, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe+; ja luulee itsensä peitetyksi.
16. Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.
17. Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.
18. Hän on keviä veden päällä*, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.
19. II. Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden.
20. Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.
21. Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.
22. Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.
23. Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.
24. He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan*, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.
25. Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?