ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
I. Samuelin vanhemmista ja syntymisestä; papin Elin ja hänen poikainsa suruttomuudesta, rangaistusten ilmoittamisesta ja surkiasta lopusta, luku 1, 2, 3, 4. Samuelin va’asta hallituksesta, luku 12, ja hänen kuolemastansa, luku 25.
II. Kuinka Jumala kovasti vitsasi Philistealaisia arkkinsa tähden, siihenasti kun he sen lähettivät takaperin ja he Samuelin uhrin ja rukouksen kautta voitettiin Israelilta, luku 5, 6, 7.
III. Kuninkaan menosta, Saulista, kuinka hän kuninkaaksi voideltiin, luku 8, 9, 10, lyö Amorilaiset, luku 11. Sotii Philietealaisia ja Amalekilaisia vastaaan ja rikkoo kirotuissa, luku 13, menee velhovaimon tykö, luku 28, tapetaan kolmen poikansa kanssa Philistealaisia vastaan soteissansa, luku 31.
IV. Davidista, kuinka hän voideltiin kuninkaaksi, löi Goljatin, teki liiton Jonatanin kanssa, vainottiin Saulilta, luku 16, 17, 18, 19. Pakenee ja ekee toisen kerran liiton Jonatanin kanssa, syö pyhitetyistä leivistä, jonka Doeg Saulille ilmoittaa, ja lyö 85 Herran pappia kuoliaaksi, luku 20, 21, 22, pakenee korpeen, käsittää Saulin, ottaa Abigailin Nabalin lesken emännäksensä, luku 23, 24, 25, käsittää toisen kerran Saulin, pakenee Gatin kuningas Akiksen tykö, luku 26, 27, kielletään sotimasta Philistealaisten kanssa Israelia vastaan, lyö Amalekilaiset, jotka polttivat Ziklagin, luku 28, 29, 30.
1. Luku.
I. Elkana menee emäntinensä uhraamaan Siloon ja lohduttaa hedelmätöintä Hannaa. II. Hanna rukoilee Herralta poikaa, tekee lupauksen, nuhdellaan tyhmästi Eliltä ja sitte lohdutetaan. III. Hanna synnyttää Samuelin, vieroittaa ja vie Siloon Herralle palvelukseen.
I. Yksi mies oli Ramataimin Zophimista Ephraimin vuorelta, ja hänen nimensä oli Elkana* Jerohamin poika, Elihun pojan, Tohun pojan, Zuphin pojan, joka oli Ephratista.
2. Ja hänellä oli kaksi vaimoa, yhden nimi oli Hanna ja toisen nimi Peninna; ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hannalla ei ollut lasta.
3. Se mies meni vuosivuodelta kaupungistansa* Siloon rukoilemaan ja uhraamaan Herralle Zebaotille+; ja siellä oli kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, Herran papit.
4. Ja sinä päivänä, jona Elkana uhrasi, antoi hän emännällensä Peninnalle ja kaikille hänen pojillensa ja tyttärillensä osat.
5. Mutta Hannalle antoi hän yhden osan murehtien, sillä hän rakasti Hannaa; mutta Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.
6. Ja hänen vainoojansa vaivasi häntä ja soimasi hänelle, että Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.
7. Ja niin hän teki joka vuosi, kuin he menivät Herran huoneesen, ja saatti hänen murheelliseksi. Mutta hän itki ja ei syönyt.
8. Ja Elkana hänen miehensä sanoi hänelle: Hanna, mitäs itket? ja miksi et syö? ja minkätähden sinun sydämes on murheellinen? enkö minä sinulle parempi ole kuin kymmenen poikaa?
9. II. Niin nousi Hanna, sittekuin hän oli syönyt ja juonut Silossa; ja pappi Eli istui istuimella Herran templin pihtipielen tykönä,
10. Ja Hanna oli sangen katkeralla sydämellä, ja rukoili Herraa, ja itki hartaasti,
11. Ja lupasi lupauksen*, sanoen: Herra Zebaot! jos sinä armossa katsoisit piikas ahdistusta, muistaisit minua ja et unhottaisi piikaas, mutta antaisit piialles pojan; niin minä annan hänen Herralle kaikiksi hänen ikäpäiviksensä, ja partaveitsi ei pidä hänen päähänsä tuleman+.
12. Ja kuin hän kauvan rukoili Herran edessä, otti Eli vaarin hänen suustansa.
13. Sillä Hanna puhui sydämessänsä, ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta hänen äänensä ei kuulunut; niin Eli luuli hänen juovuksissa olevan.
14. Ja Eli sanoi hänelle: kuinka kauvan sinä olet juovuksissa? anna viinan olla sinustas pois.
15. Mutta Hanna vastasi ja sanoi: ei, herrani! minä olen murheellinen vaimo: viinaa ja väkevää juomaa en ole minä juonut, vaan olen vuodattanut sydämeni* Herran edessä.
16. Älä pidä piikaas irstaisena vaimona, sillä minä olen suuresta murheestani ja vaivastani tähänasti puhunut.
17. Eli vastasi ja sanoi: mene rauhaan, ja Israelin Jumala antakoon sinulle rukoukses, jonka sinä olet häneltä rukoillut!
18. Hän sanoi: anna sinun piikas löytää armo silmäis edessä. Niin vaimo meni matkaansa ja söi, ja ei ollut silleen niin murheellinen.
19. III. Ja he nousivat varhain huomeneltain rukoilemaan Herraa; sitte palasivat he ja tulivat kotiansa Ramaan. Ja Elkana tunsi emäntänsä Hannan, ja Herra muisti häntä.
20. Ja kuin muutamat päivät olivat kuluneet, tuli Hanna raskaaksi ja synnytti pojan ja kutsui hänen nimensä Samuel: sillä minä olen häntä rukoillut Herralta.
21. Ja Elkana meni ylös kaiken huoneensa kanssa, uhraamaan Herralle vuosikautista uhria ja lupaustansa.
22. Ja ei Hanna mennyt ylös, vaan sanoi miehellensä: kuin lapsi vieroitetaan, niin minä otan hänen kanssani näyttääkseni Herralle, ja sitte pitää hän siellä aina oleman.
23. Elkana hänen miehensä sanoi hänelle: tee niinkuin sinulle parhaaksi näkyy, ole niinkauvan ettäs hänen vieroitat: Herra vahvistakoon sen minkä hän puhunut on. Niin vaimo jäi kotia ja imetti poikaansa, siihenasti että hän vieroitti hänen.
24. Ja hän toi hänen ylös* kanssansa, sittekuin hän hänen vieroittanut oli, kolmen mullin kanssa, yhden ephan jauhoja ja leilin viinaa+: ja toi hänen Herran huoneesen Silossa, ja nuorukainen oli vielä sangen nuori.
25. Ja he teurastivat mullin, ja toivat nuorukaisen Elin eteen.
26. Ja hän sanoi: Ah, herrani! niin totta kuin sinun sielus elää, herrani, minä olen se vaimo, joka tässä tykönäs seisoi ja rukoili Herraa.
27. Tätä nuorukaista minä anoin: nyt on Herra minulle antanut rukoukseni, jonka minä häneltä rukoilin.
28. Sentähden annan minä hänen Herralle jälleen kaikeksi elinajaksensa, että hän Herralta rukoiltu on; ja hän rukoili Herraa siinä paikassa.