JOBIN KIRJA
20. Luku.
I. Zophar tulee edes toistamiseen, ja puhuu ulkokullattuin onnen lyhykäisyydestä. II. Jumalattomain vaivain moninaisuudesta.
I. Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
2. Minun ajatukseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
3. Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni henki vastaa minun puolestani.
4. II. Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ihminen on pantu maan päälle,
5. Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
6. Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
7. Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat nähneet, sanovat: kussa hän on?
8. Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
9. Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän*, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
10. Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
11. Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
12. Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
13. Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
14. Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
15. Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
16. Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
17. Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
18. Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
19. Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita*, joita ei hän ole rakentanut.
20. Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
21. Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
22. Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
23. Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
24. Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
25. Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
26. Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
27. Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
28. Hänen huoneensa hedelmä* pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
29. Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.