JOBIN KIRJA
4. Luku.
I. Eliphas, ensimäinen Jobin ystävä, nuhtelee Jobia, että hän joka ennen taisi muita lohduttaa, itse nyt on kärsimätöin. II. Sanoo, ettei Jumala vitsaa jumalisia, vaan jumalattomia. III. Juttelee näyssä itsellensä ilmoitetuksi, ettei enkelitkään ole nuhteettomat, sitä vähemmin ihmiset.
I. Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2. Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3. Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4. Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5. Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6. Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7. II. Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8. Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9. He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10. Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11. Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12. III. Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13. Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14. Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15. Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16. Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17. Kuinka on ihminen hurskaampi* kuin Jumala? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18. Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19. Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20. Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21. Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.