JOBIN KIRJA
12. Luku.
I. Job puolustaa ystäväinsä nuhteet tyhmäksi, todistaen jumaliset olevan täällä vastoinkäymisessä, ja jumalattomat myötäkäymisessä. II. Osoittaa luomisesta ja jokapäiväisestä koetuksesta, Jumalalla olevan vapaan hallituksen kaikkein ylitse.
I. Niin vastasi Job ja sanoi:
2. Te olette miehet; taito kuolee teidän kanssanne.
3. Minulla on niin sydän kuin teilläkin, enkä ole alemmaisempi teitä: kuka se on, joka ei näitä tiedä?
4. Joka lähimmäiseltänsä pilkataan, niinkuin minä, hän rukoilee Jumalaa, ja hän kuulee häntä: hurskas ja vakaa pilkataan.
5. Hän on ylönkatsottu kynttiläinen ylpeiden ajatuksissa, valmistettu, että he siihen loukkaavat jalkansa,
6. Ryövärein majoissa on kyllä*, ja he härsyttelevät rohkiasti Jumalaa+, ehkä Jumala on sen antanut heidän käteensä.
7. II. Kysy siis eläimiltä, ja he opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, ja he sanovat sinulle.
8. Taikka puhu maan kanssa, ja hän opettaa sinua; ja kalat meressä ilmoittavat sinulle.
9. Kuka se on, joka ei kaikkia näitä tiedä, että Herran käsi on ne tehnyt?
10. Että hänen kädessänsä on kaikkein elävien sielu, ja kunkin lihan henki?
11. Eikö korva koettele puhetta, ja suu maista ruokaa?
12. Vanhoilla on taito, ja pitkä-ijällisillä ymmärrys.
13. Hänen tykönänsä on taito ja voima; hänen on neuvo ja ymmärrys.
14. Katso, koska hän kukistaa, niin ei auta rakentamaan: koska hän jonkun salpaa, niin ei kenkään taida avata.
15. Katso, koska hän pidättää veden, niin kaikki kuivettuu, ja koska hän laskee, niin se kääntää maan.
16. Hän on vahva ja pysyväinen: hänen on se joka eksyy, ja se joka eksyttää.
17. Hän johdattaa kavalat niinkuin saaliin, ja saattaa tuomarit tyhmäksi.
18. Hän päästää kuningasten siteet, ja vyöttää heidän kupeensa.
19. Papit vie* hän niinkuin saaliin, ja väkevät+ kukistaa.
20. Hän vääntää pois totisten huulet, vanhain toimen ottaa hän pois.
21. Hän kaataa ylönkatseen päämiesten päälle*, ja voimallisten väkevyyden hajoittaa.
22. Hän ilmoittaa pimiät perustukset, ja kuoleman varjon saattaa hän valkeuteen.
23. Hän saattaa kansat suureksi*, ja taas hukuttaa heidät; hän levittää kansan, ja taas vie pois heidät.
24. Hän ottaa pois maan kansan ruhtinasten sydämet, ja eksyttää heitä korvessa, jossa ei tietä ole.
25. Ja he koperoitsevat pimeydessä ilman valkeutta; ja hän eksyttää heitä kuin juopuneita.