ZEPHANJA
Zephania on ollut propheta Jeremian ajalla; sillä hän ennusti kuningas Josian aikana, niinkuin hän kirjan alussa sen osoittaa. Sentähden ennustaa hän myös sitä mitä Jeremiakin, nimittäin, että Jerusalem ja Juudan kansa piti hävitettämän ja vietämän pois katoamattomuutensa tähden. Mutta ei hän nimitä Babelin kuningasta, jonka heidät hävittämän ja vankiuteen viemän piti, niinkuin Jeremia tekee, vaan muutoin sanoo Jumalan antavan heidän päällensä tulla onnettomuuden ja tuskan, kääntääksensä heitä katumukseen. Sillä ei kaikki prophetat voineet saada sitä kansaa uskomaan ja ajattelemaan, että Jumala oli heidän päällensä vihainen. He luottivat aina siihen, että he olivat ja kutsuttiin Jumalan kansaksi, ja joka saarnasi Jumalan olevan heille vihaisen, se pidettiin vääränä prophetana, vainottiin ja tapettiin. Sillä ei he tahtoneet uskoa, että Jumalan piti niin kansansa hylkäämän, niinkuin nytkin sitä vihataan ja tapetaan, jotka saarnaavat seurakunnan erhetyksiä ja syntiä, ja että Jumala on heitä rankaiseva. Mutta ei hän ainoastaan Juudalaisille senkailtaista vitsausta ennusta, vaan myös kaikille lähimaakunnille ja läsnä asuvaisille, niinkuin Philistealaisille, Moabilaisille, Etiopialaisille ja Assyrialaisille; sillä Babelin kuningas on oleva Jumalan vitsa koko maalle.
Kolmannessa luvussa ennustaa hän selkiästi ja kauniisti iloisesta ja autuaasta Kristuksen valtakunnasta, joka koko maailman piti levenemän. Ja vaikka hän on niitä vähemmistä prophetaista, niin hän kuitenkin paljon enemmin puhuu Kristuksesta kuin joku suurista prophetaista, ja liki enempi kuin Jeremia. Sillä hän lohduttaa kansaa, ettei he Babelin vankeudessa ja murheessa epäilis Jumalasta, kuin hän heidät ijäksi olis hyljännyt, mutta että heidän senkaltaisen rangaistuksen jälkeen piti jälleen armon ja luvatun Vapahtajan Kristuksen hänen kauniin valtakuntansa kanssa saaman.
1. Luku.
I. Propheta Zephanja ennustaa Juudan kansalle hävitystä heidän moninaisten synteinsä tähden. II. Osoittaa sen hävityksen olevan läsnä, kauhian ja välttämättömän.
I. Tämä on Herran sana, joka tapahtui Zephanjalle Kusin pojalle, Gedalian pojalle, Amarian pojalle, Hiskian pojalle, Josian Amonin pojan, Juudan kuninkaan ajalla.
2. Minä tahdon kaikki maalta ottaa peräti pois, sanoo Herra.
3. Minä tahdon ottaa pois ihmiset ja karjan*, linnut taivaan alta ja kalat merestä otan minä pois, niin myös pahennuksen ja jumalattoman, ja minä tahdon ihmiset maan päältä hävittää, sanoo Herra.
4. Minä ojennan minun käteni Juudan päälle ja kaikkein niiden päälle, jotka Jerusalemissa asuvat, ja hävitän Baalin jääneet, ja munkkien ja pappien nimen tästä paikasta;
5. Ja ne, jotka kattoin päällä* taivaan sotaväkeä kumartavat, ja jotka kumartavat ja vannovat Herran kautta+, ja vannovat myös Molokinsa kautta;
6. Ja ne, jotka Herrasta luopuvat, ja jotka ei Herraa ensinkään etsi, eikä häntä tottele.
7. Vaijetkaat* Herran, Herran edessä; sillä Herran päivä+ on läsnä, ja Herra on teurasuhrin valmistanut§, ja vieraansa siihen kutsunut.
8. Ja Herran teurasuhrin päivänä on tapahtuva, että minä etsin päämiehiä ja kuninkaan lapsia*, ja kaikkia, jotka outoja vaatteita kantavat.
9. Minä etsin myös niitä sillä ajalla, jotka hyppäävät kynnyksen ylitse, jotka herrainsa huoneet varkaudella ja petoksella täyttävät.
10. Sillä ajalla, sanoo Herra, pitää huudon ääni kuuluman kalaportissa*, ja ulvominen toisella puolella, ja suuri surkeus kukkuloilla.
11. Ulvokaat te, jotka myllyssä asutte; sillä kaikki kaupitsia-kansa on hävitetty, ja kaikki, jotka rahaa kokoovat, ovat kadotetut.
12. Sillä ajalla tahdon minä Jerusalemin kynttilällä etsiä, ja etsiskellä niitä miehiä, jotka rahkansa päällä makaavat*, ja sanovat sydämessänsä: ei Herra tee hyvästi eikä pahasti.
13. Ja heidän tavaransa pitää raatelukseksi tuleman ja huoneensa autioksi; he rakentavat huoneita, ja ei saa niissä asua, ja istuttavat viinapuita, mutta ei he saa niistä viinaa juoda.
14. II. Sillä Herran suuri päivä on läsnä, se on läsnä sangen kiiruusti; kuin Herran päivän parku on tuleva, niin väkeväin pitää silloin haikiasti huutaman.
15. Sillä se päivä on kauheuden päivä*, vaivan ja ahdistuksen päivä, tuulen ja tuulispään päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä,
16. Basunan ja vaskitorven päivä, vahvoja kaupungeita ja korkeita linnoja vastaan.
17. Minä tahdon ihmisille ahdistuksen tehdä, ja heidän pitää käymän niinkuin sokiat, että he ovat Herraa vastaan syntiä tehneet; heidän verensä pitää vuodatettaman, niinkuin tomu, ja heidän lihansa niinkuin loka.
18. Ei heidän hopiansa eikä kultansa pidä heitä sinä Herran vihan päivänä voiman auttaa*, vaan koko maa pitää hänen kiivautensa tulelta kulutettaman; sillä hän tekee nopiasti lopun+ kaikkein kanssa, jotka maassa asuvat.